Ekaluokkalaisen ensimmäinen koulupäivä

14.08.2018

Tänään se sitten koitti, ekaluokkalaisen ensimmäinen koulupäivä. Hän heräsi unenpöpperöisenä puoli kahdeksalta, mutta karisti hyvin nopeasti unihiekat silmistään, ja alkoi valmistautumaan kouluun. Vaikka haikeilin etukäteen, tämä aamu tuntui vaan jotenkin niin oikealta meistä kaikista. Ekaluokkalainen söi reippaasti aamupalat, hoiti aamupesut ja pukemiset. Puki repun selkäänsä, ja hoputti meitä. Hän oli niin VALMIS, ei kuulemma jännittänyt tippaakaan.

Koulun pihalla odottivat kaikki tutut kaverit eskarista, ja otettiin hillitön liuta kaverikuvia ja kiherrettiin innosta, vaihdettiin vähän kesäkuulumisia ja käytiin jalkapallokentällä juoksemassa. Kaikki lapset tuntuivat venähtäneen ainakin kilometrin kesän aikana. Opettaja ja rehtori tulivat pihalle vastaan, kertoivat vähän yleistä infoa, ja sitten oli nimenhuuto. Sen jälkeen oli aika sanoa heipat, ja  niin lapset lähtivät reippaana jonossa opettajan johdolla sisälle kouluun.

Mä en edes itkenyt, vaikka olin etukäteen ajatellut vuodattavani vesiputouksen verran kyyneleitä. Ei pisaraakaan. Hymyilin vaan, ja vilkuiltiin Oton kanssa toisiamme vähän väliä hömelönä hymyillen. Kaikki muutkin vanhemmat näyttivät hymyilevän iloisena, en mä ainakaan spotannut kyyneliä mistään suunnasta. Luulen, että tällä porukalla on helppoa aloittaa koulu, kun kaikki tuntevat toisensa. Silti tuntui niin hassulta vaan lähteä. ”Sinne se meidän lapsi nyt vaan jäi kouluun”.

Sitten käytiin viemässä keskimmäinen isojen ryhmään päiväkotiin, ja hänkin jäi niin reippaasti sinne, niin kuin olisi siellä aina ollutkin. Missä välissä hänestäkin on tullut noin iso ja rohkea? Sinne hän sujahti leikkimään kauppaleikkiä vanhojen tuttujen kavereiden kanssa, ja huusi vaan heipat ovelta. Tutut opettajat olivat vastassa, kyselivät kuulumisia ja

Sitten me mentiin käymään kuopuksen kanssa kaupassa, ja tultiin kotiin ihmettelemään. Ison kauppareissun jälkeen ekaluokkalaisen koulua oli jäljellä enää puolisen tuntia, ja me käytettiin se aika sitten legoleikkeihin kaikki kolme yhdessä.

Puoliltapäivin ajettiin hakemaan ekaluokkalaista, ja saatiin häneltä ”muutama” vastalause, hän kun olisi halunnut jo ekana päivänä jäädä eftikseen. Mutta tuli sitten kuitenkin kotiin, kun luvattiin, että huomenna saa mennä eftikseenkin vielä. Tänään oli kuulemma ihan liian lyhyt koulupäivä, ja hän moneen kertaan ihmetteli, että miksi koulupäivät on niin lyhyitä. Onneksi huomenna saa jäädä vielä koulun jälkeen sinne kavereiden kanssa.

Otolla on vielä isyysvapaata vajaat kolme viikkoa ennen kuin hän palaa takaisin töihin, ja oltiin ajateltu, että esikoisen ei ole pakko mennä vielä iltapäiväkerhoon elokuun aikana, vaan menisi vasta sitten kun Otto palaa töihin. Mutta mitä vielä, hän ehdottomasti haluaa mennä sinne, niin tietenkin saa sitten mennä. Aiotaan kuitenkin pitää päivät molemmilla isoilla tytöillä lyhyempinä nyt elokuussa, kun ehtii niitä pidempiä päiviä tulla sitten myöhemminkin.

Koulupäivän jälkeen fiilis oli loistava, ekaluokkalainen oli saanut ekat pienet läksytkin, omakuvan piirtämisen loppuun. Hän kertoi pulpeteista, banaanihipasta, puhelinsäännöistä ja huomisen ohjelmasta. Me saatiin muutama lippulappu täytettäväksi, ja Wilma-tunnukset aktivoitaviksi. Tuntui niin epätodelliselta kirjautua Wilmaan, kun aina on vaan lukenut siitä kaikenlaista ja kuullut muilta vanhemmilta, ja tietty sitä tuli käytettyä silloin kun itse olin yläkoulussa ja lukiossa. Oli se hieman ainakin päivittynyt siitä, kun itse olin lukiossa 2007-2010, näytti huomattavasti toimivammalta nyt.

Hän puhua pulputti päivästään niin onnellisena, sitä oli ihana kuunnella. Tästä alkaa ihan mieletön matka ja ihan uusi aikakausi hänen elämässään. Koulu. Mua hymyilyttää kun sanon sen. Me ollaan nyt koululaisen vanhempia. Me kuvattiin eilisillan koulurepun pakkailut, ja tämän aamun fiilikset videolle, ja ajattelin tehdä niistä neiti ekaluokkalaiselle ihanan muistovideon talteen, jota hän voi sitten isona katsoa, ja muistella miten innoissaan hän oli.

Mä oon ollut niin häkeltynyt, kiitollinen ja onnellinen kaikista teidän viesteistä ja myötäelämisestä. Niin huikeaa, että monet teistä on seuranneet meidän kasvua vanhemmiksi sieltä esikoisen odotusajasta asti, ja nyt esikoinen meni jo kouluun. Vaikka takana on yli seitsemän vuotta, mä vakuutan, että edessä on vielä pitkä matka yhdessä kuljettavaksi. Pysykää mukana ihanat. Vielä kerran hurjasti onnea kaikille ekaluokkalaisille ja vanhemmille, sekä muille, jotka aloittavat uusia hienoja ajanjaksoja elämässään juuri nyt <3


11 Responses to “Ekaluokkalaisen ensimmäinen koulupäivä”

  1. :) sanoo:

    Ihanaa ja uudenlaista syksyä teille 🙂 meillä lapset on päiväkodissa ja Wilma on käytössä jo nyt.

  2. Moi sanoo:

    Eikö teillä ole päiväkodissa käytössä wilmaa, vai onko siellä jokin muu järjestelmä? Meille tuli wilma pari vuotta sitten käyttöön päiväkodissa.

  3. :) sanoo:

    Ymmärrän haikeutesi ekaluokkalaisen koulun alkua kohtaan! Siskoni ei voinut liikkua koulun lähelläkään edeltävänä kesänä, kun hänellä olisi jo koulun näkemisestä noussut tunteet niin pintaan siitä, että oma esikoinen aloittaa koulun 😀 Reippaan oloinen ekaluokkalainen teillä, kivaa syksyä koko perheelle 🙂

  4. Vau. Tsemppiä pienelle koululaiselle. Onhan tuo hienoa. ❤ Muistan vielä elävästi, miten innoissani itse olin koulun alkamisesta silloin vuosia sitten.

  5. Jansku sanoo:

    Paljon onnea Tiaralle koulun aloitukseen! Meidän poika on syntynyt 1.9.2011 ja aloitti koulunsa viime torstaina. Tuntuu tää kyllä hassulta, koska mä oon lukenut sun blogia ihan alusta saakka ja meidän lapset on jo näin isoja!

  6. Kiass sanoo:

    Näyttää todella isolta repulta koululaiseen verrattuna. Toivottavasti se ei vahingossa tule liian painavaksi. Todella yleinen ongelma pienillä koululaisilla.

  7. Cami sanoo:

    Vitsi miten jännää! 🙂 Oikein paljon onnea koulun aloitukseen! Onneksi oman lapsen koulun aloitukseen on vielä tovi, vaikka nopeasti sekin aika kuluu.

  8. Taika sanoo:

    Meilläkin tyttö aloitti koulun eilen ja niin reippaana. Olen niin hyvillä mielin tuosta koulusta ja koululaisesta! Haikea olo, hyvä mutta haikea.. Onneks kotiin jäi tuo 1,5-vuotias vili vilpertti 😉

    Ps. Onko Novalla ollu lääkärineuvola nyt 1,5 v. Meillä vasta ens viikolla edessä.

  9. Minni sanoo:

    Onnea koulutielle! 🙂 Olen oppinut huomaamaan, että olette joka suhteessa huolehtivainen ja lapsen edun huomioiva perhe, niin mietin tässä, että tekeekö tuo kuvakulma lapsen repun näyttämään ihan jättisuurelta. Mut toisaalta eihän ekalla ole painavaa reppua vaikkei aivan täydellisesti istuisikaan selkään. Jos tykkää ja reppu kestää ylemmille luokille, niin sittenhän se on isommalle kirjamäärälle jo sopiva lapsen kasvettua. Tai sit se tosiaan vain näyttää isolta eikä ole 🙂

  10. Maija sanoo:

    Missä kävittw ottamassa tytöille korvareiät? Minkälainen kokemus oli? Meillä on hakusessa lapsiystävällinen paikka ensi vuonna koulua aloittelevalle, mutta ainakin tähän asti Helsingissä kaikki paikat ovat käännyttäneet alle 7-vuotiaat asiakkaat. 🙂

  11. Tiina sanoo:

    Ihana ekaluokkalainen! 🙂 vähän hassua, et on niin iso asia tuo ekalle luokalle meno, vaikka käytännössä sama asia, kun hän on ollut eskarissa 😀 vähän olisi ehkä kannattanut kiinnittää huomiota siihen, minkä kokoisen repun lapselle ostaa.. omaan silmään näyttää nimittäin, et ei kovin hyvä ole lapsen selälle tuolla tavalla reppua kantaa..
    Mut iloisia koulupäiviä tipalle! on hienoa, et riitää intoa noin paljon <3

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.