Ainiin, meidän perheessä on kaksi ekaluokkalaista

16.08.2018

Me ei haluttu viedä huomiota ekaluokkalaisen koulun aloituksesta, koska onhan se nyt hurjan iso juttu, joka tapahtuu elämässä vain kerran. Te olette seuranneet meidän esikoisen kasvua täältä vatsasta koululaiseksi, ja halusin koulun aloituspäivänä keskittyä siihen. Kävi kuitenkin sillä tavalla, että kesäkuussa meidän tokana lomapäivänä Kreikassa Otto sai viestin, että hänet on hyväksytty opiskelemaan tietojenkäsittelyn tradenomiksi. Tiistaina meillä aloitti siis kaksi ekaluokkalaista – toinen aamulla, ja toinen illalla.

Ympyrä tavallaan sulkeutuu, sillä samana päivänä kun esikoinen syntyi vuonna 2011, Otto sai vakituisen työpaikan IT-alalta. Hän on ollut samassa firmassa töissä pian siis seitsemän vuotta, ja edennyt sen sisällä super hienosti ja saanut koko ajan enemmän ja enemmän vastuuta. Taustalla on kuitenkin ollut halu opiskella lisää ja syventää tietämystä, ja koettiin, että nyt on sopiva hetki koululle. Otto kävi keväällä pääsykokeissa, ja pääsi heti sisään, vaikka hakijoita oli ollut ennätysmäärä tänä vuonna. Mä olen ihan super ylpeä mun ahkerasta ja taitavasta miehestä.

Tarkoituksena on ainakin alkuun, että Otto käy sekä töissä, että opiskelee. Koulutus on siis monimuotona, eli sitä voi tehdä itselle sopivassa tahdissa työn ohessa. Otolla on kuitenkin takana työelämää niin pitkään, että halutessaan hän voi myös jäädä jopa kahden vuoden opintovapaalle, ja suorittaa opinnot tiheämmässä tahdissa. Me katsotaan nyt, että miten tämä arki lähtee tästä rullaamaan, ja miten Otto jaksaa ja mikä on meidän perheen aikatauluille ja arjelle parasta. Vaihtoehtoja on, ja me tehdään juuri niin kuin Otosta ja meistä tuntuu parhaalta.

On ollut ihan hurjan hienoa nähdä, miten innoissaan Otto on koulusta. Onhan hän jo pitkään tiennyt, mitä haluaa tehdä ja mikä kiinnostaa. Ollaan vain odotettu sopivaa hetkeä, koska me ei haluta kuormittaa arkea liikaa. Onneksi ollaan nuoria, ja Otolla on ollut hyvä työpaikka tähänkin asti, eikä kiirettä ole ollut. On ihan hurjan hienoa, että hän voi nyt opiskella töiden ohessa, ja hän saa varmasti opiskelusta irti todella paljon.

Ollaan yhdessä puhuttu, että kolmen lapsen vanhempana Otto osaa suhtautua nyt opiskeluun ihan eri tavalla, kuin aikoinaan opiskellessaan korkeakoulussa ennen esikoisen syntymää. Silloin koulu jäi kesken, kun oli pakko mennä töihin. Eikä se koulu silloin paljoa kiinnostanutkaan, me oltiin niin nuoria ja keskenkasvuisia. Nyt siihen osaa suhtautua ihan eri tavalla. Varmasti eniten siihen vaikuttaa ikä, ja se, että on ollut monta vuotta aikaa miettiä mitä haluaa. Lapset  ovat myös opettaneet vastuuta.

Otto oli monta vuotta se meidän perheen tukipilari, joka mahdollisti omalla vakaalla työnteollaan sen, että mä pystyin lähtemään ihan nollasta, ja rakentamaan itselleni kaiken sen, mitä olen nyt muutaman vuoden tehnyt. Nyt on mun vuoro olla se vakaa tukipilari, ja joustaa, tukea ja auttaa Ottoa, kun hän jahtaa omia unelmiaan.

Myös mulla on tavoitteena lähteä opiskelemaan vielä jossain vaiheessa, mutta juuri nyt ei ole mulle vielä oikea hetki. Mulla on niin paljon töitä, enkä koe että saisin koulusta juuri nyt mitään suurta hyötyä, kun töitä on enemmän kuin tarpeeksi ilman sitäkin. Mä teen työkseni juuri nyt juuri sitä mitä haluankin tehdä, eikä tällä hetkellä ole suunnitelmissa tehdä siihen muutoksia. Mä kuitenkin ehdottomasti haluan vielä joskus korkeakoulututkinnon, ja tulen sen myös hankkimaan sitten kun on sille sopiva hetki. Sitä, milloin se on, en vielä tiedä. Onneksi mäkin olen vasta 26, että on tässä ihan hyvin koko elämä aikaa oppia uutta.

Nyt keskitytään meidän perheen kahden koululaisen opintojen tukemiseen, ja tietysti keskimmäisen varhaiskasvatukseen, ja kuopukseen, joka saa olla vielä tammikuuhun asti kotona. Aikamoista sumplimista tästä töiden, opintojen ja perheen yhdistämisestä varmasti tulee, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Sumplimista meillä on ollut ennenkin, ja hyvin ollaan pärjätty aina. Puhalletaan yhteen hiileen ja tuetaan toisiamme, niin hyvä tulee.

Sanoinko jo, että olen haljeta ylpeydestä. Otto, kiitos kun olet juuri sinä. Oot ihan paras. Onnea vielä kerran, tästä tulee ihan mielettömän hienoa. Mä tuen sua ja seison sun rinnalla niinä päivinä kun tulet koulusta intoa puhkuen, ja niinä päivinä kun teet viimeisellä minuutilla koulutehtävää hikikarpalot otsalla. Silloin mä luen lapsille pitkän iltasadun ja vien ne nukkumaan, ja sen jälkeen teen sulle iltapalaa, tai rahtaan energiajuomaa kaupasta, ihan miten haluat. Mä tiedän, että sä pystyt tähän.


21 Responses to “Ainiin, meidän perheessä on kaksi ekaluokkalaista”

  1. Tiina sanoo:

    Otto tuntuu menevän hyvin elämässään eteenpäin. Tuntuu oikein hyvältä mieheltä. Mites sun omat opiskelut ja elämä? Olisi ollut jotenkin sopivaa että nyt olis ollut sun vuoro kouluttautua.

    • Ee sanoo:

      Luitko Tiina postauksen jossa aika selkeästi vastattiin tuohon ja perusteltiinkin se hyvin järkevästi…. Iinallakin tuntuu menevän hyvin ja näyttää etenevän elämässään sinne minne haluaa, tsemppiä teille opintoihin ja töihin, ootte huippuja!

    • Tanni sanoo:

      Eikös tässä postauksessa aika hyvin käsitelty Iinankin puolesta koulutuksen ja työn tasapainoa..? Itse ihailen teidän tapaa sumplia aikaa enemmän vievämpiäkin asioita perhe-elämään samalla ylläpitäen positiivista asennetta. Go Iina ja Otto!

    • Riinainen sanoo:

      Luitkohan sä yhtään tätä postausta? Jos oma lukemisen ymmärtäminen ei pettänyt niin mielestäni tässä sanottiin, että NYT on Oton aika kouluttautua, ei Iinan, koska Iinan Ura menee eteenpäin just nyt ilman koulutustakin ja Otto on ollut työelämässä jo Seitsemän vuotta ja odottanut sopivaa hetkeä mennä kouluun.

      Onnea Otolle uudesta suunnasta, meillä kans mies menee uudestaan kouluun ja meikä jatkaa töissä.

    • Tee sanoo:

      Mua inhottaa nykypäivänä käsitys siitä, että vain opiskelemalla lisää ja lisää ja paiskimalla töitä pääsisi ”elämässä eteenpäin”. Tottahan toki lähtökohtaisesti jotain töitä täytyy tehdä, että voi elättää itsensä. Mutta jos sä olet onnellinen jossain ammatissa ihan vaikka ilmankin varsinaista ammattinimikettä (esim. postinkantaja), onko se niin, ettei tällainen ihminen pääse elämässään eteenpäin, jos haluaa tehdä elämän työnsä valitsemassaan paikassa. Mun mielestä ei. Maailmasta on tullut niin uraohjus suuntainen, että surettaa joka kerta lukea tällaisia kommentteja.

      Ja kuten edellä mainittiin, kannattaa lukea teksti kunnolla ennenkun tulee antamaan ohjeita. Kaikki tekee omat päätöksensä ja se ettei mene istumaan koulunpenkille ei todellakaan tarkoita ettei pääsisi elämässään eteenpäin tai pystyisi itse kehittämään itseään.

  2. Nemi sanoo:

    Onnea ja tsemppiä Otolle! Terveisin toinen tietojenkäsittelyn tradenomiopiskelija Tampereelta

  3. Eltsu sanoo:

    Ihanaa, että teillä menee noin hyvin ja haastavistakin tilanteista selviätte. Syksy tuo varmasti teille kaikkea uutta ja ihanaa tullessaan.

  4. Nimetön sanoo:

    Oho, wau mikä ylläri! Onnittelut Otolle!
    Hassua myös, että isän ja tyttären reput ovat yhtä isot. Onko vähän iso reppu lapsella? :) No kyllähän se asettuu siitä kohdilleen kasvaessa.

  5. Lotta sanoo:

    Ootpa kyl ihana!

  6. Henna sanoo:

    Opintovapaa on kyllä kätevä, varsinkin jos on mahdollisuus aikuiskoulutustukeen! Saa ansiosidonnaisen tasoista rahaa jokaiselta opiskelukuulta ja mitään tulorajoja ei ole niiltä kuukausilta kun tukea ei nosta (toisin kuin Kelan opintotuessa).

    Tsemppiä opiskeluihin!

    T. Justiinsa AMK:sta valmistunut, opintovapaan päättänyt kulttuurituottaja :)

  7. Neea sanoo:

    Niin ihanasti kirjotettu tämä! <3 Onnittelut koulupaikasta ja tsemppiä koko perheelle uuteen arkeen!

  8. Tikki sanoo:

    Onnea Otto! Opiskelen itse myös tradenomiksi töiden ohella monimuotoisena ja vaikka on ollut myös rankkaan, on opiskelu palkitsevaa! Aikuislinjalla myös opiskelukaverit ovat usein yhtä innoissaan opinnoista joten erityisesti pelkäämäni ryhmätyöt ovat sujuneet hyvin. Minullekin useampi vuosi töissä ennen opiskeluja on tehnyt hyvää ja motivaatio on kohdallaan.

  9. Jenny sanoo:

    Todella mahtavaa, että pääsi opiskelemaan juuri sitä alaa mitä tahtoikin! Onnittelut Otolle ja paljon tsemppiä – koulu ja työ ja perhe yhdistelmä asettaa omat haasteensa mutta niistä selviää kyllä (oma mies opiskeli samalla tavalla työn ohessa ). Mieskin sanoi, että aikaisemmin ei opiskelut kiinnostanut mutta iän myötä sen houkuttelevuus kasvoi ja on nyt askeleen lähempänä sitä unelmatyötä :)

  10. Laura sanoo:

    Ihan mahtavia uutisia, paljon tsemppiä Otolle opiskeluihin! :)

  11. Rosa sanoo:

    Hieno juttu Otolle! Kiva kun tsemppaatte toinen toisianne ja vuorollanne etenette työelämässä. Kaikkea hyvää syksyyn!

    T. Jo pari vuotta blogia lukenut

  12. Hennakaisa sanoo:

    Ainakin opiskeluala on sellainen, mistä työllistyy hyvin, eli mahtava juttu jos se vielä kiinnostaa oikeasti :) Jos Ottoa muuten joskus kiinnostaa opiskella myöa ylempi korkeakoulututkinto, on tietojenkäsittelystä tosi kätevä tehdä maisterivaihe yliopiston puolella sitten joskus. Onnea vielä! Korkeakouluun ei todellakaan näinä päivinä vaan kävellä sisään, varsinkaan Etelä-Suomessa!

  13. netta sanoo:

    Isot onnittelut Otolle, tosi hienoa että myös näytätte tytöile esimerkillänne että ahkera koulunkänyti ja työskenetly/yrittäminen kannattaa! :) Tsemppiä syksyyn, kyllä se arki varmasti muutaman kuukauden päästä asettuu uomiinsa.

  14. Piia sanoo:

    Onnea ja tsemppiä! Minä valmistuin keväällä toiseen ammattiini, työllistyin heti. Nyt on miehen vuoro opiskella toinen tutkinto. Samoin opiskelun aloitti esikoinenkin. Elämä on oppimista!

  15. Sanniska sanoo:

    Olette kyllä niin upea nuori perhe! Onnea koululaisille ja koko perheelle tsemppiä :)

    Näytätte hienoa esimerkkiä toiminnallanne, vastuunsa kantavat aikuiset ihmiset. On ihana seurata tarinaanne blogin välityksellä. Suloiset lapset teillä :)

  16. S sanoo:

    Mä en käsitä miksi parikin kommenttia on koskenut esikoisen repun kokoa? Siiis ainahan melkein isot reput näyttää pienen ekaluokkalainen selässä isolta? Tuskin enään mitään pientä kerhoreppua on järkeä kouluun ottaa…

Kommentoi