”Tissi loppu, tissi yök” eli kuinka lopetin imetyksen

18.08.2018

Muutama viikko sitten meidän vauva eli kuopus eli taapero täytti puolitoista vuotta. Imetys oli jo pitkään ollut harvempaa ja harvempaa, ihan hänen omasta toiveestaan. Lähinnä taapero kävi enää aamuisin rinnalla heti heräämisen jälkeen, ja silloinkin ihan lyhyen hetken vain. Viime viikon torstaina hän oli herännyt, ja tottuneesti kaiveli rintaa esille paidan alta. Hän maistoi kerran, ja totesi sitten, ”tissi loppu, tissi yök.” Hyvin ytimekkäästi ja tomerasti. Kysyin vielä varmistaakseni, että eikö hän halua tissiä, ja hän vastasi ”EI halua”. Asia tuli siis harvinaisen selväksi. Mun ei tarvinnut siis juurikaan miettiä, että kuinka lopettaa imetys?

Mua nauratti, tottakai hän lopettaa imetyksen omaan topakkaan tapaansa. Se oli vain ilmoitusluontoinen asia, että tissi on nyt loppu. Ja siihen se sitten loppui, meidän puolentoista vuoden imetystaival. Se loppui yhtä kivuttomasti ja yksinkertaisesti kuin alkoikin silloin puolitoista vuotta sitten. Ainakin siis taaperon osalta. Itselleni imetyksen lopettaminen oli myös haikeaa – koska enhän voi tietää tulenko sitä enää koskaan kokemaan. Voi olla, että mun elämäni viimeiset imetykset olivat tässä – tai sitten ei, kuka sitä osaa vielä 26-vuotiaana sanoa, miten tulee loppuelämän elämään. No ehkä joku osaa, mutta itse en. Haikeutta ei ollenkaan helpottanut se, että samaan aikaan imetyksen lopetuksen kanssa esikoinen aloitti koulun. Siis voisiko haikeampaa yhdistelmää olla samalle viikolle??

Imetys oli mulle hurjan tärkeää alusta asti, ja toivoin kovasti, että se onnistuu yhtä helposti kuin keskimmäisen kanssa aikoinaan. Kuopus tarttui rintaan kiinni jo synnytyssalissa, ja ensi-imetys kesti pitkään. Ensimmäiset viikot hän vietti tiiviisti rinnalla, läheisyyttä ja ravintoa tankaten. Hän kasvoi ihan järjetöntä vauhtia ensimmäisinä kuukausina, ja oli jo reilusti ylittänyt syntymäpainonsa alle viikon ikäisenä.

Imetys oli alusta asti meidän oma juttu, ja rakastin pesiä sohvan nurkassa pitämässä imetysmaratoneja tuhisevan pienen lämpöpatterin kanssa. Mua ei haitannut, että välillä hän suorastaan asui rinnalla. Täysimetin kuopusta reiluun viiden kuukauden ikään asti, ja sitten aloitettiin sormiruokailu, suositusten mukaisesti kun valmiudet täyttyivät. Yöt vietettiin alusta asti tiiviisti perhepedissä, ja yöimetykset lopetin kuopuksen ollessa n. 11 kuukauden ikäinen. Silloin hän siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan, ja sekin sujui yllättävän kivuttomasti.

Kokonaisuudessaan tämä imetystaival on ollut mulle ihan uskomattoman hieno kokemus. Se on sujunut niin luontevasti ja helposti, ollaan tehty kaikessa niin kuin meistä on tuntunut hyvältä. Kertaakaan ei ole ollut mitään ongelmia imetyksen kanssa, ja olen siitä todella kiitollinen. Tämä oli juuri oikea hetki lopettaa, koska taapero itse niin halusi. Mulla ei ollut missään vaiheessa mitään pakollisia tavoitteita imetyksen suhteen, halusin jatkaa sitä vain niin kauan, kun se meistä molemmista tuntuu hyvältä. Nyt oli siis hyvä hetki lopettaa, kun taapero itse niin halusi.

 

Olen ylpeä ja iloinen onnistuneesta imetyksestä, ja kiitollinen siitä, että mun kroppa pystyi tähän. On suuri onni, että pystyin tarjoamaan parasta mahdollista ravintoa meidän pienelle tyypille, ja hän sai siitä loistavat eväät elämään. Kun takana on kolme täysin erilaista imetyskokemusta, osaa todella arvostaa sitä, kun se sujuu luontevasti ja helposti. Se ei nimittäin todellakaan ole mulle mikään itsestäänselvyys.

Kiitos rakas kuopus tästä puolestatoista vuodesta. En edes tiedä mitä voisin sanoa, niin merkityksellistä tämä on mulle ollut. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis siitä, että pikkuhiljaa mun kroppa alkaa olla taas täysin mun. Välillä näinä taaperokuukausina on tehnyt mieli ostaa jotain ”This body got rights” -paitoja, kun taapero on repinyt paitaa ja nipistellyt jatkuvasti kotona ja julkisilla paikoilla. Mutta eihän taapero sitä ymmärrä, hän vain kaipasi läheisyyttä, eikä ymmärtänyt, että ei sitä tissiä tarvitse kassajonossa kiskoa esiin, eikä ruoka tule nipistämällä. Nyt hän ei enää tee niin, ja vaikka se silloin välillä ärsyttikin (lähinnä julkisilla paikoilla), niin nyt on melkein sitäkin ikävä.

Nyt ei kukaan enää nipistele mua, tai revi mun kaula-aukkoa. Se on ihanaa, mutta ihan hillittömän haikeaa. Tämä oli ihana, kaunis, läheinen yhteinen taival, ja tähän on hyvä lopettaa. Voisin lopettaa tämän postauksen samoihin sanoihin, kun keskimmäisen imetystarinan aikoinaan. Imetys on ihanaa, ja mulle tulee sitä ikävä, mutta aikansa kutakin.

Aiemmat imetyspostaukset kuopuksen vauva-ajalta:

Taaperoimettäjä – vuosi ja kolme kuukautta imetystä takana

Näin lopetin yöimetyksen

Kun vauva on rinnalla

Kokemuksia imetyksen alkutaipaleelta


6 Responses to “”Tissi loppu, tissi yök” eli kuinka lopetin imetyksen”

  1. Milla sanoo:

    Ihanasti kirjoitettu. Esikoista imetin kuukauden ja kuopusta imetän yhä ikää pian 1v 3kk. Mun tavoite oli 6kk ja ihanaa kun se jatkuu vaikka välillä alusta asti on itketty raivokohtauksia ja muita vaikeuksia mutta aina ylipäästy. Saa nähdä mihin asti neiti haluaa imeä. Ongelma vaan kun neiti syö tosi vähän ja asiaa yritetty tutkia.

  2. Taija sanoo:

    Ihanaa ja haikeaa, juuri näin. Meillä lopetin pojun imetyksen reilu kuukausi sitten. Imetin enää ennen yöunia ja poika rupes olemaan iltaisin aika levoton ja rauhaton käymään unille.. lopetin imetyksen ja isänsä rupes tekee nukutuksen (sänkyyn laitto, peittely jne.) eikä meillä ole sen koommin tissiä kaivattu. Aika oli siis varmaankin oikea vaikkei hän osannut sanoa 😉

  3. Sinde sanoo:

    Ihana❤ itse imetän ensimäistä lastani, joka on kohta 9kk. Vaikka on ollut hankaluuksia, niin eniten tää on ollu kyl ihanaa ja helppoa. Mahtavaa kuinka kroppa luo tälläistä ihmeainetta! Vielä en ole edes miettinyt että pitäisi yöimetys lopettaa. Ja alunperin suunnittelin imetyksen lopettamista 1v iässä, mutta nyt tuntuu siltä että ei haittaa vaikka menee yli 😀

  4. Mari sanoo:

    Aivan ihania kuvia! Lapsen ilmeet tissillä äitiä katsoessa ovat niin hellyyttäviä

  5. Nimetön sanoo:

    Esikoinen on yhdeksän kuukautta, kun hän eräänä aamuna otti tissin suuhun, syökäisi sen ulos suustaan ja päristi päättäväisesti päälle. Sen jälkeen hän ei enää milloinkaan suostunut rintaa syömään. Ei edes puoli-unissaan, kun kokeilin. Hän päätti imetyksen päättäväisesti ja kerralla. Siihen oli äidin tyytyminen.

  6. Nimk sanoo:

    Meidän esikoinen alkoi vähentämään tissillä oloa itse siinä 10kk paikkeilla. Pikkuhiljaa hän jätti kertoja välistä tai viihtyi rinnalla vain hetken. Lopulta, noin vuoden vanhan hän sitten ei ollutkaan kaivannut rinnalle enää moneen päivään. Tulihan siinä haikea olo, mutta samalla onnellinen. Olin onnellinen, että sain vuoden mittaisen positiivisen imetyskokemuksen ja toisaalta onnellinen, kun sain ”kroppani takaisin”. Haikeutta helpottaa meillä tietysti se, että mikäli biologia suo, niin tämä ei ollut vielä viimeinen kerta, kun pääsen imettämään omaa vauvaa <3

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.