Tänään kaksi vuotta yrittäjänä

29.08.2018

Tänään mulla on nimipäivä, ja tänään tuli myös kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun perustin mun oman yrityksen. Aika yrittäjänä on kulunut kuin siivillä. Tavallaan tuntuu, että on yrittäjänä edelleen ihan vasta-alkaja ja noviisi, ja paljon on vielä opittavaa. Toisaalta taas olen oppinut aivan järjettömän paljon näiden kahden vuoden aikana, ja saanut yritykseni menestymään heti alusta alkaen. Se on jotain, mistä voin olla ja olen ylpeä.

Yrittäjänä mun suurimmat haasteet liittyvät tasapainoiluun sen välillä, mikä on mahdollista toteuttaa nykyisellä aikamäärällä, ja sen välillä miten paljon mulla on suunnitelmia ja unelmia. Niitä nimittäin riittää. Sitä ei yhtään helpota se, että yrittäjänä tiedän, että ainoa joka seisoo mun unelmien tiellä on minä itse. Koska se oikeasti on niin, kun mä olen oman itseni boss. Eli niin paljon kuin olen valmis tekemään, uskon pystyväni myös saavuttamaan. Jotain olen kuitenkin oppinut jo ennen yrittäjäksi ryhtymistä: sen, että liian piippuun en halua itseäni ajaa enää koskaan. Ja vaikka toki uskon siihen että pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa, uskon myös, että hiljaa hyvä tulee ja kaikkea ei tarvitse tehdä heti. Eikö se ole ihan hyväkin, että on tavoitteita ja unelmia vuoden ja viiden vuodenkin päähän, jos nykytilannekin on aivan loistava jo sellaisenaan?

 

Tällä hetkellä mun yritys menestyy paremmin kuin olisin koskaan kaksi vuotta sitten osannut kuvitella. Olen aina puhunut siitä, kuinka markkinoinnissa kesä on aina hiljaisempi, ja sitten syksyllä vilkastuu. Tänä kesänä kesäkään ei ollut paljoa hiljaisempi, vaan hommia tuli painettua koko heinäkuun läpi. Siitä olen onnellinen, että kesäkuussa otin itselleni kunnon loman, nollasin ja jätin koneen kotiin Kreikan matkan ajaksi. Musta tuntuu, että se antoi ihan super paljon eväitä tähän loppuvuoteen. Jotenkin oon tällä hetkellä niin täynnä ideoita ja tarmoa, mikä on aika jees juttu näin yli seitsemän vuoden bloggaamisen jälkeen. Loppuvuosi on jo nyt täynnä töitä, ei tarvitse stressata tai murehtia sitä, riittääkö hommia. Hieman tarvitsee jännittää riittääkö aika. Mutta laitetaan riittämään.

Otin tänä vuonna itselleni uusia haasteita, kun alkuvuodesta aloin tuottamaan sisältöä myös muille yrityksille kuin omalleni. Asiakkaita on ihan vahingossa kertynyt useampia, ja joka ikinen kerta kun joku pyytää juuri mua tuottamaan sisältöä omalle yritykselleen, mä yllätyn ja hämmennyn ja ilahdun. En ole nimittäin itse etsinyt itselleni yhtäkään asiakasta tai markkinoinut yritystäni siinä mielessä mitenkään, vaan kaikki ovat tulleet omalla painollaan ”pyytämättä ja yllättäen”. Siitä ei voi kuin olla kiitollinen. Toivon siis, että ensi vuonna kun mulla on enemmän aikaa sisällön tuotannolle, voin olla yhtä onnellisessa tilanteessa asiakkaiden suhteen. Vaikka tällä hetkellä painopiste onkin 90% omissa somekanavissa ja 10% sisällössä muille, olen saanut hurjasti kokemusta ja harjoitusta siitäkin, enkä tällä hetkellä ehtisi enempää tehdäkään.

Olen hurjan kiitollinen ja onnellinen siitä, että on niin monta juttua mitä voin työkseni tehdä. Mulle itselleni yrittäjänä on tosi tärkeää, että en laita kaikkea yhden kortin varaan. Koskaan ei voi tietää miten markkinat muuttuvat, tai mikä on se ”the juttu” viiden vuoden päästä. Jatkuvasti pitää kehittyä, ja pitää olla valmis oppimaan ja muuttamaan omia toimintatapojaan silloin kun se on tarpeellista. Muuntautumiskykyä, jatkuvaa kehitystä ja oppimistakin tärkeämpää on kuitenkin se, että on mukava ihmisille keitä tapaa. Koskaan ei tiedä kenen kanssa tulee tulevaisuudessa tekemään töitä, tai kenen apua tulee tarvitsemaan. Haluan aina tukea, auttaa ja kannustaa muita, ja nostaa toisia ylöspäin. Mulla on ollut suuri kunnia tutustua aivan upeisiin ihmisiin näiden seitsemän blogivuoden aikana, ja olla monessa mukana. Toivottavasti sama meininki jatkuu myös tulevaisuudessa.

Toisen yrittäjävuoteni aikana olen panostanut uusiin osa-alueisiin. Instagram Storiesista on tullut isompi osa mun tuottamaa sisältöä, ja niiden katselumäärät ovat yli triplaantuneet kuluneen vuoden aikana. Niitä on ihan super hauska tehdä! Eri somekanavat ovat kasvaneet, ja blogiin on löytänyt uusiakin lukijoita vanhojen seuraksi. Olen tehnyt enemmän YouTube-videoita kuluneen vuoden aikana, kuin sitä edellisenä vuotena. Kirjoittajana musta tuntuu, että olen taas löytänyt paremmin sen oman ääneni. Olen uskaltanut sanoa mielipiteitäni, enkä ole jännittänyt niin paljon sitä, millainen vastaanotto tulee.

Kuvat otettu meidän mökkiressulla muutama viikko sitten <3 Ihana mekko Gina Tricotista. 

Olen pyrkinyt myös parantamaan kommunikaatiota mun ja teidän välillä, ja olen yrittänyt vastata kommentteihin, yksityisviesteihin ja sähköposteihin paremmin kuin ennen. Esimerkiksi instassa mulle tulee kymmeniä yksityisviestejä päivittäin, joten välillä vastauksissa kestää. Tässä kommunikaatiossa mulla on edelleen parannettavaa, ja ehdottomasti yritän olla nopeampi ja tehokkaampi vastailija. Kaikkeen ei vaan aina pysty repeämään, ja mun on pakko pitää välillä myös vapaata, ja olla läsnä mun perheelle. Musta ei koskaan tule sellaista tyyppiä, joka vastailee ennemmin muille instassa kuin omille lapsilleen. Lapset on aina sijalla numero 1.

Tämä syksy me sumplitaan Oton töiden, mun töiden, Oton koulun sekä kuopuksen kotihoidon kanssa, mutta keväällä on aika ottaa taas uusi askel uralla, kun kuopuskin aloittaa osa-aikaisen päivähoidon. Silloin on aika lähteä tavoittelemaan niitä unelmia, jotka tällä hetkellä pyörivät mielessä. Toivon, että saan jatkaa blogini parissa hamaan tulevaisuuteen, ja haluan kehittyä ja tehdä entistä parempaa sisältöä vuosi vuodelta. Kiitos ihan superisti teille siitä, että olette mukana. Kiitos tuesta, neuvoista, kiitoksista ja kehuista. Kiitos vinkeistä ja rakentavasta kritiikistä. Teidän kanssa on ihanaa mennä eteenpäin ja kehittyä.

KIITOS <3

PS: Instagram Storiesista puheenollen, siellä teillä oli mahdollisuus kysyä kysymyksiä yrittäjyydestä ja mun yrityksestä, ja olen vastannut kaikkiin teidän kysymyksiin siellä kattavasti. Joten jos kiinnostaa esimerkiksi yrittäjyyden varjopuolet, mun yritysmuoto, yrityksen perustaminen, mitä mä oikein yrittäjänä teen työkseni tai yrittäjän kulut & tulot, niin käykää sieltä @iinalaura tililtäni katsomassa. Kiitos hurjasti kaikille kysymyksiä lähettäneille <3 


Meidän pieni tahtoa täynnä oleva auringonkukka

27.08.2018

Meidän taapero on nyt huomannut itsekin olevansa taapero, hän sanoo monta kertaa päivässä painokkaasti ”TAAPELO!”. Samalla me ollaan saatu huomata, että hän on tainnut tulla tahtoikään. Hän haluaa paljon kaikkea, ja vähintään yhtä montaa asiaa hän ”EI HALUA!!!!!!!!”.

Hän ei esimerkiksi halua pitää kenkiä eikä sukkia, vaikka oltaisiin ulkona. Mä kyllä fiilaan häntä siinä ihan täysin, jos itse saisin päättää niin kävelisin aina paljain jaloin. Helsingissä se ei vaan onnistu ihan samalla tavalla, kuin mummolakesinä Rantsilassa, silloin kävelin kirjastoon, kauppaan ja jätskikiskalle ilman kenkiä ihan joka päivä. Siksi meillä on joskus hieman erimielisyyksiä tässä kenkäasiassa. Sisällä hän kyllä tykkää pitää kenkiä, ja usein käykin hakemassa itse kaupasta valitsemansa Turtles-kuvioiset crocsit jalkaan.

Usein hän sanoo noin 35 kertaa ”ei halua”, vaikka oikeasti haluaa jotain. Sitten kun laittaa vaikkapa banaanin pois sen kolmenkymmenenviiden ”EI”:n jälkeen, hän ilmoittaa hyvin painokkaasti ”PANIINIIIII! HALUAA PANIINIII!”. Sitten maistuu, ja hyvin maistuukin. Ollaan opittu myös olemaan ihan salaman nopeita jääkaapin oven kanssa, sillä jos hidastelee ollenkaan, taaperon pieni käsi luikahtaa jääkaappiin, ja sitten hän jotenkin onnistuu kiemurtelemaan sinne kokonaan, ja sitten hän ei tule pois sieltä ollenkaan, vaan haluaa paljon kaikkea. Yleensä marjoja, jos jääkaapissa on marjoja kulhossa, puolet niistä on jo syöty ennen kuin oven saa kiinni, vaikka se veisi vain 5 sekuntia. Hän on yllättävän taitava sullomaan paljon punaherukoita kerralla pieneen suuhunsa.

Ovet on kyllä haasteellisia, toinen ihan yhtä paha on vessan ovi. Me aikuiset tietenkin laitetaan se aina kiinni käynnin jälkeen, mutta isoilla tytöillä se joskus unohtuu raolleen. Silloin hyvin nopeasti taapero on siellä heittelemässä asioita vessanpyttyyn, tyhjentämässä hammastahnatuubia tai seisomassa pytyn kannen päällä ja vetämässä vessaa kerta toisensa jälkeen.

Hän on viime aikoina alkanut ymmärtämään ja sanoittamaan itsekin tunteitaan, sitä on aivan ihanaa seurata. Kirjasta hän bongaa ”Sulillinen pilvi” eli surullisen pilven, iloisen kukan, nauravan mummun ja hauskan kissan. Maailman hauskinta on katsoa valokuvakirjasta kuvaa, jossa hänen mummunsa istuu ruokapöydässä ja nauraa. Joka kerta hän sanoo ”Mummu naulaa”, ja hihittää itse päälle. Hän rakastaa tehdä itsekin erilaisia ilmeitä, ja katsoa niitä peilistä tai puhelimen etukamerasta. Parasta on kun hän sanoo, ”minä sulillinen, äiti sulillinen”, ja sitten meidän molempien pitää tehdä surunaama. Joka kerta kun teen sen ilmeen, hän sanoo ”äiti hali”, koska hän huolestuu, että äiti on surullinen, vaikka on itse käskenyt mua tekemään surunaaman. Ihana tyyppi!

Tämä ikä on kyllä niin mainio. Vaikka välillä on muutama hikikarpalo otsalla ja illalla saattaa väsyttää, on ihan mielettömän upeaa seurata tuon puolitoistavuotiaan kasvua ja iloa uusista taidoista. Vaikka hän tahtoo välillä tosi voimakkaasti, ja välillä ei tahdo yhtään mitään ja heittäytyy aivan spagetiksi (kyllä te muut vanhemmat tiedätte, se kun onnistuu yhtäaikaa olemaan maailman löysin spagetti, mutta silti ihan jäykkä), on tämä ikä niin symppis. Aika hyvin sitä pystyy ottamaan huumorilla, ja onneksi isot tytöt on myös kärsivällisiä pikkusiskon kanssa.

Tahtomisen lisäksi hän on kyllä kunnon naurattaja. Hän hassuttelee ja naurattaa meitä niin, että poskiin sattuu. Tänään oltiin kaupungilla, ja hän moikkasi joka kerta muita hissimatkustajia, kun mentiin hissiin. Hän kävi tänään yhden pidemmän keskustelunkin erään tuntemattoman hissimatkustajan kanssa. Kertoi käyneensä syömässä, ja että ruoka oli hyvää.

Käytiin nappaamassa nämä kuvat reilu viikko sitten Haltialan auringonkukkapellolla. Taapero oli aivan haltioissaan ympärillä olevista kukista, pörröisistä mehiläisistä ja tummista pilvistä, joita hän innoissaan osoitteli. Se oli ihana kesäilta.

On suuri onni saada kokea tämä mieletön ikävaihe kolmannenkin kerran <3