10 Arkikuvaa syyskuulta

29.09.2018

Pitkästä aikaa luvassa arkikuvapostausta, eli ihan random-räpsyjä mun puhelimen kätköistä, joita en ole ottanut Instagram mielessä, tai kuvitukseksi minnekään. Kuvia arkisista tilanteista ja muistoja asioista, joita ollaan viime aikoina puuhattu. Mä kuvaan tosi paljon arkikuvia puhelimella, ja 95% mun kuvaamasta materiaalista on sellaista, jota en koskaan julkaise missään. Rakastan vaan dokumentoida meidän arkea, ja on ihanaa katsoa lasten kanssa kuvia ja videoita myöhemmin. Tässä kuitenkin pieni kurkistus meidän arkikuviin, eli kymmenen kuvaa viimeisen kuukauden ajalta. Katsoin juuri, että olen ottanut kuukauden vanhalla puhelimellani jo 1500 kuvaa ja 35 videota, voi apua. Onneksi siinä on iso muisti.

1. Taapero eteisessä Armaksen kanssa. Armas ja mun äiti olivat meillä kylässä mun ja esikoisen synttäreiden aikaan, ja taapero oli tietysti aivan innoissaan koirakaverista. Hän talutti monta kertaa Armasta ulkona, ja osasi niin hienosti olla koiran kanssa. Paijasi vain kevyesti ja nätisti selästä, eikä kertaakaan yrittänyt koskea mihinkään silmiin tai suuhun tai repiä hännästä. Armas tuli ihan itse vapaaehtoisesti aina hänen luokseen, mikä varmaan kertoo, että taaperon paijailut eivät häntä ahdistaneet. Mun mielestä on tosi tärkeää opettaa lapsille, miten eläinten kanssa ollaan ja miten niitä kohdellaan. Onneksi meillä on tällainen kiva koira-eno (Armas on mun pikkuveli), jonka kanssa harjoitella.

2. Kanttarelliaika, ja kanttarellit on mun ja mun äidin lemppariruokaa. Kokkasin mun bravuuri-kanttarellikastiketta, kun äiti oli meillä kylässä, ja ai että oli herkullista!

3. Taapero valtasi itselleen 5v:n rakentaman minisohvan. Tällä hetkellä juuri harjoitellaan näitä taitoja, että ei voi omia toisten juttuja itselleen, vaan täytyy pyytää lupa toiselta. Onneksi isosiskoilla riittää ymmärrystä ja kärsivällisyyttä tähän harjoitteluvaiheeseen, kyllä se taito sieltä vielä tulee kun ikä karttuu ja harjoitellaan tarpeeksi.

4. Vesisadelenkillä lasten kanssa pysähdyttiin lätäköihin pomppimaan koko porukka. Mäkin pompin siellä keltaisissa kumppareissani ja sadetakissani. Miten hauskaa voi olla joku näin simppeli juttu vielä näin aikuisenakin. Me pompittiin lätäköissä varmaan vartin verran, kun löydettiin kohta jossa niitä oli paljon ja syviä.

5. Taapero rakastaa piirtää, ja hyvin usein hän makoilee lattialla piirtelemässä. Hän selittää aina pitkät pätkät kuvista, että mitä kaikkea ne esittävät, ja mä yritän sitten aina kirjoittaa kaiken muistiin. Hänellä on aivan uskomattoman ihania juttuja ja loistava mielikuvitus.

6. Tässä kuvassa ollaan Redin Gymissä Pr-tilaisuudessa, jossa lapset pääsivät riehumaan ja temppuilemaan Gymin temppuradalla. He tykkäsivät siitä ihan valtavan paljon. Monia samantyylisiä juttuja kuin sirkuskoulussa, mutta myös paljon kaikkea muuta.

7. Rauhallinen aamu taaperon kanssa kotona. Näin monet meidän aamut sujuvat: käydään yhdessä suihkussa, missä leikitään laivoilla ja kylpyankoilla, ja sitten tullaan hetkeksi meidän makkariin höpöttämään. Taapero rakastaa möyriä peittojen ja tyynyjen seassa ja leikkiä kukkuu-leikkiä.

8. Kahdestaan syömässä Oton kanssa ravintola Rosterissa. Mentiin sinne extempore synttäri-illalliselle, ja ruoka oli aivan älyttömän hyvää. Mä otin paahdettua kuhaa, ja Otto otti karitsan karetta. Vieläkin herahtaa vesi kielelle kun ajattelen niitä ruokia, vaikka illallisesta on jo pian kaksi viikkoa.

9. Kylmä ja hämärtyvä syysilta, mutta lähdettiin silti puistoon. Oli ihana purkaa vähän energiaa lasten kanssa vielä ennen iltapalahommia, tehdä hiekkakakkuja ja katsoa kun taapero laski riemuissaan liukumäestä. Nyt alkaa oikeasti olla SYKSY!

10. Bongaa kuvasta taapero! Tässä me katsottiin isojen tyttöjen kanssa Vain Elämää -jaksoa, ja taapero meni pallomereen piiloon. ”Pallomere paras.” hän sanoi onnellisena sieltä pallojen seasta ja tyynyn alta, jonka alle hän itse oli mennyt piiloon niin että vain naama näkyi.

Sellaisia arkikuvia! Aika ihana syyskuu takana, vaikka siihen mahtui myös yksi sarveiskalvon haava ja yksi flunssakin. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla lokakuun puolelle! Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Sama hame – kolme eri asua

28.09.2018

Tänään vuorossa on postaus jonka tekemistä odotin innolla, ja jonka ideasta te ilokseni innostuitte! Eli, tänään on luvassa sama hame – kolme eri asua -postaus, jossa olen yhdistänyt samaa mustaa A-linjaista hametta kolmella eri tavalla. Postauksen kuvat on kuvattu silloin kun ulkona oli vielä n. 20 astetta lämmintä, joten en suosittele kenenkään enää kulkevan paljain säärin ja ilman takkia, kuten minä näissä kuvissa. Sen sijaan näihin kaikkiin sopisi oikein ihanasti vaikkapa mustat neulesukkahousut, ja villainen kaulaliina, pipokaan ei olisi pahitteeksi.

1. Asu: Valkoinen neule & hopeat loaferit

Ensimmäinen asu on kaikkein simppelein näistä kolmesta. Yksinkertainen valkoinen neule sekä loaferit. Yksinkertainen on joskus ihan tosi jees, ei aina tarvitse tunkea koko asua täyteen kaikkea mahdollista, vaikka välillä sekin on ihanaa. Juuri nyt mä yhdistäisin tähän asuun kaveriksi vielä nahkatakin ja neulesukkahousut, sekä paksun villahuivin. Valkoinen ohut neule on Samsoe&Samsoen ja ostin sen kirppikseltä viime keväänä. Yksi mun parhaita kirppislöytöjä ever!

Neule Samsoe&Samsoe | Hame Zara | Laukku Coach | Loaferit Flattered (saatu)

2. Asu: Musta college & maiharit 

Tämä asu oli mun päällä brunssilla eräänä sunnuntaina, ja se oli siihen puuhaan loistava. Hameesta saa ihan eri näköisen kiskaisemalla päälle collegepaidan. Se tuo heti vaihtelua, kun vyö jää piiloon collegen alle. Mä tykkään leveästä trikoovyöstä, mutta on mahtavaa, että sen voi halutessaan myös vaihtaa toiseen. Erilaisella vyölläkin on tosi helppo muokata hametta toisen näköiseksi. Mun mielestä sellaiset vaatteet on vähän hankalia, joissa vyö on ommeltu kiinni, eikä sitä voi vaihtaa.

College Kenzo | Hame ZARA | Kengät ZARA | Laukku & Other Stories | Laukkukoru Coach 

3. Asu: Nahkatakki, ruutupaita & tennarit

Tämän asun ruutupaita on ostos Tukholmasta JC:stä vuonna 2013, eli paita on jo yli viisi vuotta vanha. Ostin sen meidän keskimmäisen vauva-aikana, kun oltiin laivareissulla. Se sopii musta tosi kivasti hameen ja nahkatakin kanssa, ja tuo ruutukuosihan on tänä syksynä todella ajankohtainen. Silloin puin paidan enemmän grunge-tyyliin, ja tässä vuosien varrella se on ollut myös solmittuna vyötärölle ”asusteena”. Tässä asussa se pääsi puolestaan olemaan vähän siistimpi kauluspaita, kun helma on siistin hameen alla, ja päällä vielä nahkatakki tekemässä asusta entistä skarpimman. Nyt ilmojen viilettyä yhdistäisin tähänkin vielä neulesukkikset, ja ehkäpä jonkun pitkän neuletakin, sekä huivin. Maiharit varmaan toimisi tässäkin, ja varsinkin näillä hyytävillä keleillä ne olisivat Vanseja parempi vaihtoehto.

Takki Lindex | Paita JC | Hame ZARA | Kengät Vans | Laukku &Other Stories | Laukkukoru Coach 

Mä itse tykkään tietysti kaikista asuista, olenhan ne itse valinnut. Tykkään siitä, miten simppeli perusvaate kuten A-linjainen hame taipuu niin moneksi kun vaan vaihtelee niitä muita vaatteita. Tämä hame sopii hyvin juhlaankin, kun pukee sen kanssa juhlavamman topin, vaikkapa silkkisen, sekä korkkarit. Tässä nyt esittelin vain tällaisia arki-asuja, mutta hyvin tästä olisi saanut juhla-asutkin. Ehkä seuraavalla kerralla ”Sama hame – kolme juhla-asua -postaus”?. Kuinka paljon voi saada irti yhdestä hameesta? Ensi vuodelle sama hame – 52 eri asua? Okei tää loppu oli vitsi, voisi mennä jo turhan haastavaksi. Mutta pian lähestyvään pikkujoulukauteenhan sopisi aika hyvin tämä, että keksii erilaisia yhdistelmiä vielä samasta hameesta?

Mun lemppari näistä kolmesta asusta on varmasti tuo keskimmäinen, vaikka ei näissä kahdessa muussakaan mun silmään mitään vikaa ole. Olen edelleen aivan ihastunut tähän hameeseen, koska se on niin monipuolinen. Haluan jatkossakin tehdä tällaisia saman tyyppisiä postauksia, joten jos toivotte näitä lisää, niin hihkaiskaa hep! Ja jos toivotte tällaista jostain tietystä vaatteesta tai asusteesta, niin kertokaa ihmeessä. Miten olisi samanlainen esimerkiksi maihareista, kietaisuhameesta, farkuista tai puffer-takista?

Aina kun mä kaipaan asuinspiraatiota, mä käännyn Pinterestin puoleen. Siellä mulla on monta taulua, joihin kokoan ideoita. Yleensä jos mietin, miten voisin yhdistää jotain tiettyä omaa vaatetta, kirjoitan vaan vaatteen nimi + outfit hakukenttään (esim Kenzo tiger college outfit, mom jeans outfit tai gucci gg belt outfit), ja pinnailen mun lemppari-tyylejä. Sillä tavalla on tosi helppoa keksiä uusia ideoita vaatteiden yhdistelyyn! Ja Pinterest myös inspiroi mua olemaan rohkeampi, koska siellä on usein paljon rohkeampia tyylejä, kuin mitä itse uskaltaisin muuten yhdistellä. Mut löytää Pinterestistä nimellä Iinalaura, kuten muistakin kanavista, jos haluatte käydä tsekkaamassa mun Pinterest-tauluja.


Koululaisen oma huone – ihana talosänky

27.09.2018

*Postauksessa esiteltävä sänky on saatu Gefferiltä bloginäkyvyyttä vastaan.

Muistatteko kun esittelin koululaisen työpisteen, ja höpöttelin kuinka huone on sitten valmis, kunhan hänen mittatilauksena tehty sänkynsä valmistuu? No siinä kävikin niin, että meillä meni kaikki aivan uusiksi. Mittatilauksena tehty sänky ei siltikään mahtunut huoneeseen, sillä se meni YHDEN sentin verran liian pitkälle. Voitteko kuvitella, yhden sentin. Olin kai mitannut huonosti vahingossa, kun katsoin ihan että se nippa nappa mahtuu. Päädyttiin sitten siihen, että koululainen muuttaa takaisin vanhaan huoneeseensa, jossa hän nukkui yksin ennen kuin hän ja siskonsa halusivat muuttaa nukkumaan yhteen. Siellä sängyn ja ovenkarmin väliin jää kaksi senttiä tilaa, eli juuri sopivasti.

Muutettiin pari viikkoa sitten kaikki koululaisen tavarat siihen toiseen huoneeseen, ja alettiin järjestellä. Pienemmät tyypit muuttivat sitten kaksistaan siihen huoneeseen, josta alunperin piti tulla koululaisen huone, sillä sinne mahtui onneksi hyvin pieni kerrossänky, sekä pinnasänky. Tai no ei nyt hyvin, mutta mahtui. Pian varmaankin luovutaan onneksi pinnasängystä, ja kuopus muuttaa alasänkyyn, niin huoneeseen tulee reippaasti lisää tilaa. Mutta nyt palataan takaisin koululaisen huoneeseen.

Sinne siis siirtyi tismalleen sama työpiste, joka oltiin jo laitettu vanhaan huoneeseen. Tauluhyllyä ei lähdetty siirtämään, vaan hän sai nyt sitten omaksi taulukseen huoneessa valmiina olleen Mrs. Mighetton. Suurin muutos tuli tosiaankin hänen uudesta parvisängystään, jonka me saimme Gefferiltä.

Gefferin massiivipuiset talosängyt valmistetaan Tanskassa, käsittelemättömästä männystä. Kun sänky tuli sisään, samalla tuli myös ihana puhtaan puun tuoksu. Siitä en sentään saa migreeniä, hah. Sänky huokuu laatua ja luontoa, ja se ylitti kaikki meidän toivomukset. Me tilattiin sänky siis koossa 90×190, eli kymmenen senttiä standardisänkyä lyhyempänä. Jos mietitte patjakokoa, niin me saatiin tähän kuitenkin 200cm pitkä patja mahtumaan täysin ongelmitta.  Sänkyjä voi tilata juuri itselle sopivassa koossa (jos osaa mitata, toisin kuin minä), ja esimerkiksi sänkyä voi tilata myös korkeampana tai matalampana, tai leveämpänä tai kapeampana. Gefferillä on monta erilaista mallia talosängyistä, myös perusmallia, laidoilla ja jaloilla ja ilman löytyy, sekä kerrossänkyä.

Meidän valitsema sänky on melko suuri pieneen huoneeseen, kertovathan sen jo mitatkin ja se, että tilaa jäi 2cm sängyn ja ovenkarmin väliin. Mutta sänky on ihana, ja parvisängyn korkeus tuo myös tilaa. Sängyn alla on paljon tilaa sekä säilyttää leluja että leikkiä, ja tehdä vaikka majoja. Huoneen säilytysratkaisut on mietitty niin, että esim. Fabelabin lelusäkkejä (myös aikanaan saatu Gefferiltä) on helppoa siirtää, ja niiden tilalle rakennella vaikka barbietalo tai se maja. Pienet lapset rakastavat koloja ja matalia tiloja, joihin voi tehdä omia salaisia piilopaikkoja.

Koululaisen pienikokoinen koulupöytä jättää myös leikkitilaa ikkunan eteen lapsen mittapuulla ihan sopivasti, ja toisaalta usein leikit levittyvät myös aulaan (jossa on legohylly ja kaikki ehjät legorakennelmat), sekä pikkusiskojen huoneeseen, jossa on iso kirjahylly ja kaikki loput legot.

Me haluttiin esikoiselle iso sänky, koska se kestää aikaa. Tulevaisuudessa, kun muutetaan isompaan kotiin, on parvisängyn alle mahdollista tehdä vaikka lukunurkkaus tai tila kaveripatjalle yökyläilyjä varten. Ja jos koululainen jossain vaiheessa alkaa kokemaan sängyn liian ”lapselliseksi”, on meillä onneksi kaksi äärimmäisen innokasta pikkusiskoa jonossa valmiina muuttamaan sänkyyn.

Esikoiselle oli iso juttu saada ihan oma huone ja muutos on sujunut tosi hienosti kaikin puolin. Hän on saanut tehdä huoneesta itsensä näköisen, ja on oikein tyytyväinen siihen, miltä siellä nyt näyttää. Sehän on kaikkein tärkeintä. Seuraavana projektina onkin sitten naapurihuone, kunhan tosiaan se pinnasänky lähtee sieltä pois. Sitten me rakennellaan sinne ihana oma lukunurkkaus kaikille tytöille, ja mietitään huoneen järjestystä muutenkin uusiksi.


Nämä päivät taaperon kanssa

26.09.2018

Havahduin tässä siihen, että tätä vuotta ei ole enää montaa kuukautta jäljellä. Meidän taapero aloittaa päivähoidossa ensi vuoden alussa, joten näitä meidän yhteisiä kotipäiviä on luvassa enää muutaman kuukauden ajan. Kuinka haikeaa on ajatella, että tämä aika on mennyt näin nopeasti. Vastahan me odoteltiin malttamattomina rakenneultraa ja tunnusteltiin hentoisia vauvan liikkeitä. Tai no, vasta ja vasta. Siitä on kaksi vuotta.

Vaikka tämä syksy mennään aikataulujen kanssa aivan äärirajoilla, se  ei haittaa. Nämä päivät taaperon kanssa on vaan niin arvokkaita. On ihan mieletöntä seurata kuinka hän kasvaa ja kehittyy ihan silmissä, ja oppii joka päivä uutta. Taaperon maailma on niin mahtava ja se, että sitä saa seurata aitiopaikalta on suuri etuoikeus. Niin upeaa, että meillä on mahdollisuus viettää nämä päivät yhdessä. Onneksi ensi vuonnakin meille jää paljon yhteistä aikaa, sillä hän aloittaa päivähoidon vain kolmena päivänä viikossa. Kolmen hoitopäivän lisäksi viikkoon jää siis neljä kotipäivää.

Mä voin vaan kuvitella, miten paljon saan sitten aikaan kolmena kokonaisena, päiväsaikaan tapahtuvana työpäivänä, kun olen tottunut tekemään ihan kaiken vasta viimeiseksi illalla väsyneenä, tai aikaisin aamulla ennen kun kaikki muut ovat heränneet. Se tuntuu jotenkin ihan utopistiselta ajatuksenakin, että sitten saan tehdä töitä silloin kun kaikki muutkin, ja mulle jää ainakin joitakin iltoja viikosta kokonaan vapaaksi. Siihen asti kuitenkin näillä mennään, ja nautitaan tästä ajasta ihan täysillä. Vaikka odotan rauhallisia työskentelyhetkiä innolla, en toisaalta haluaisi luopua näistä päivistä, joita me taaperon kanssa vietetään. Onneksi 3/4-jako mahdollistaa molemmat.

Mun ei oikeastaan edes pitänyt puhua omista töistäni mitään, vaan keskittyä siihen, miten ihania nämä päivät yhdessä on. Mun työt kuitenkin linkittyy olennaisesti siihen, miksi ylipäätään pystyn olemaan taaperon kanssa kotona siihen asti, että hän on kaksivuotias, ja siihen, miksi hän menee jossain vaiheessa hoitoon. Mulla ei ole mitään mielipidettä siitä, kuinka pitkään lapsen kanssa pitäisi tai ei pitäisi olla kotona, sillä jokaisella perheellä on omat tilanteensa ja omat mahdollisuutensa. Eikä se asia kuulukaan kenellekään muulle, kuin sille perheelle ketä se koskee. Olen kuitenkin kiitollinen ja onnellinen siitä, että me pystytään tekemään meille sopiva ratkaisu, sillä se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Kaikilla ei edes ole mahdollisuutta valita, vaan töihin on palattava, vaikka halua olla kotona löytyisi, tai sitten töitä ei löydy vaikka haluaisi jo muutakin kuin olla kotona. Kunnioitetaan siis jokainen toistemme ratkaisuja, ja keskitetään voimavarat omien ratkaisujemme pohdiskeluun.

Meidän taapero puhuu ihan hulluna, ja mun lempilauseita hänen suustaan ovat ”ollaan yhessä”, ”tule mukaan” ja ”äitin kainaloon”. Ehkä ne kertovatkin omaa tarinaansa siitä, mitä me päivisin tehdään. Ollaan paljon sohvalla tai lattialla yhdessä kainalokkain, luetaan kirjoja, ihmetellään maailmaa ja lasketaan varpaita. Me tykätään myös piirtää paljon yhdessä. Kotona olon kaveriksi myös mennään paljon yhdessä, ja taapero tulee aina mun mukaan, minne ikinä menenkin. Hän kulkee mun mukana pressitilaisuuksissa, lounailla, koulutuksissa ja muissa työjutuissa. Eniten me käydään kuitenkin kahdestaan kävelyillä ja leikkipuistossa. Ja hän ottaa aina mut mukaan joka paikkaan, hän tulee ottamaan mua kädestä kiinni, ja sanoo ”tule mukaan äiti!”.

Kaikessa mennään aina hänen ehdoillaan, ja hän tykkää kulkea mun kanssa yhdessä. Tietysti aina kysyn etukäteen, voinko ottaa taaperon mukaan, mikäli tilaisuus on sen luonteinen, että kaikilla ei välttämättä ole pikkutyyppejä mukana. Ja vielä koskaan en ole saanut vastaukseksi mitään muuta kuin: tietenkin voit, ihanaa että hän tulee mukaan piristämään meidän päivää. Se on suuri onni. Ja aina kaikki on mennyt hienosti.

Kuvat on ottanut ihana Jenni Sanssi Big Mamas Home -blogista.

Taaperon kanssa parasta on pysähtyä siihen hetkeen. Siitä voi saada niin paljon irti, kun avaa silmät ja korvat sille kaikelle minkä taapero kokee ehkä ensimmäistä kertaa. Kuinka paljon voi saada irti metromatkasta, kävelystä metsään sadan metrin päähän, tai viiden aukeaman kuvakirjasta, joka on luettu jo sata kertaa. Vielä sadannella kerralla sieltä voi bongata jonkun uuden asian, jonkun josta syntyy uusi oivallus tai topakka keskustelu. Yhtenä päivänä me oltiin aallonmurtajalla tutkimassa kiviä, ja bongattiin vedestä kiven päältä pieni minkki. Vaikka itse podin maailmantuskaa siinä karannutta minkkiä ihmetellessäni, taapero näki jotain uutta. Jotain joka sai hänet kiljumaan onnesta ja hymyilemään niin, että muakin sattui poskiin.

Nämä päivät on ihan uskomattoman arvokkaita, ja olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut viettää samanlaisia päiviä kaikkien kolmen tyttäreni kanssa näinä vuosina. Olen saanut niistä irti niin paljon, ja uskon, että niin ovat hekin. Keväällä meidän arki muuttuu taas, mutta tämän syksyn ajan mä aion ihmetellä jokaista kiveä, jonka taapero poimii, laulaa hänelle Små grodorna vaikka repeatilla jos hän niin toivoo, ja halata ja pussata häntä joka päivä niin monta kertaa kun hän vaan suostuu. Ja niin aion ensi keväänäkin. Kaikkein parasta on olla yhdessä (tai pallomeressä, niinkuin taapero sanoo) <3


Maailman paras lasagne Valio Mifu Jauhiksesta

24.09.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Valion kanssa.

Viimeisimmässä arkiruokapostauksessa multa kysyttiin, että ollaanko me luovuttu punaisen lihan syönnistä kokonaan. Näin ei vielä ole, mutta vähennetty ollaan ihan minimiin. Nykyisin punainen liha on meillä lähinnä sellainen juhlaruoka, ja nyt kun mietin, niin en osaa edes sanoa milloin meillä viimeksi olisi ollut punaista lihaa ruuaksi arkena. Koulussa ja päiväkodissa lapset toki sitä syövät, mutta kotiin tulee harvoin ostettua ainakaan arkiruokia varten. Nykyisin on niin monta tapaa, millä arkiruokien lihat (kuten jauheliha) on super helppoa korvata.

Juuri niin kuin kirjoitin jo monta vuotta sitten, kun ei olla ehdottomia, on tämä muutos lihattomampaan arkeen tapahtunut ihan omalla painollaan. Alkuun otettiin se yksi kasvisruokapäivä viikkoon, ja pikkuhiljaa kokeilun ja kokemuksen kautta on löytynyt niitä omia lihattomia ruokasuosikkeja. Jos oltaisiin yritetty vähentää lihan syöntiä kerralla näin paljon, oltaisiin aivan varmasti ”sorruttu” hyvin nopeasti, koska ehdottomuus ei vaan sovi meidän perheelle ollenkaan. Mutta nyt kun muutos on tapahtunut näin pikkuhiljaa, se on tullut tosi luontevasti. Enää en osaa kaivatakaan sellaista liharuokien täyttämää ruokalistaa, joka meillä joskus viisi vuotta sitten vielä saattoi olla.

Helpoin tapa vähentää punaisen lihan syöntiä on juurikin korvata se jauheliha. Yksi meidän uusista suosikeista sen tilalle, on Valio Mifu Jauhis. Valio Mifu Jauhiksen jauhelihamainen ulkonäkö menee skeptisimmillekin syöjille täydestä, ja maku ja rakenne on tosi hyvä mihin tahansa jauhisruokaan, kuten bologneseen, lasagneen, nuudeliwokkiin tai makaronilaatikkoon. Valio Mifu Jauhiksessa on 24g proteiinia sadassa grammassa, se sisältää kalsiumia ja B12-vitamiinia ja lisäksi se on laktoositonta. Valio Koekeittiön resepteistä löytyy paljon ideoita, kuinka voi mifunoida omat arkiruuat. Mifu Jauhis löytyy kaupoista samasta hyllystä, kuin kaikki muutkin lihattomat proteiinituotteet.

Me kokeiltiin Valio Mifu Jauhista ekan kerran lasagnessa, ja tästä tulikin kerralla mun kaikkien aikojen lemppari-lasagneresepti. Se on täyteläistä ja kermaista, ja täynnä herkullista makua! Ja voi vitsit se on täyttävää, näyttävä nelikerroksinen lasagne täyttää mahan pitkäksi aikaa. Lasagne on sellainen ruoka, johon on helppoa lisätä paljon vihanneksia, ja me tykätään vähän vaihdella aina, ja kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Alla olevan reseptin lisäksi lasagneen saa hyvin mukaan metsäsienet ja vaikka kesäkurpitsaa. Lasagne on ihana, koska sen valmistelussa ei kestä kuin 15-20 minuuttia, ja sen jälkeen se valmistuu itsekseen uunissa, ja sen ajan voi käyttää mihin haluaa. Lisäksi tämä riitti meillä kahden päivän iltaruuaksi, vaikka mun äiti oli meillä kylässä, eli aikuisia syöjiä oli kolme ja lapsia kolme. Tässä tulee ohje:

Täyteläinen lasagne Valio Mifu Jauhiksesta eli Mifugne
Jauhiskastikkeeseen:

2pkt Valio Mifu Jauhista (500g = vastaa 800g jauhelihaa)

2prk tomaattimurskaa

1 kokonainen valkosipuli pieneksi pilkottuna

2 sipulia

1 punainen paprika

2/3 ruukku basilikaa silputtuna

3 porkkanaa

1tl mustapippuria

1tl pizzamaustetta

1pkt lasagnelevyjä (neljä kerrosta, kolme levyä per kerros = 12 lasagnelevyä)

Bechameliin eli valkokastikkeeseen:

1 ps Mozzarella-raastetta

1,2l maitoa

180g voita

2dl vehnäjauhoa

1tl laadukasta sormisuolaa

Reilusti mustapippuria

Lasagnen päälle:

3/4 pala Parmiggiano Reggianoa tai Pecorino Romanoa raastettuna

1/3 basilikaruukusta silputtuna

Valmistusohje:

Voitele lasagnevuoka rypsiöljyllä kevyesti. Pilko sipulit, paprikat ja valkosipulin kaikki kynnet pieneksi silpuksi, ja raasta porkkanat. Huuhtele ruukullinen basilikaa, ja silppua pieneksi. Ruskista Valio Mifu Jauhis nopeasti pannulla, ja heitä vihannekset mukaan. Lisää kaksi purkkia tomaattimurskaa, sekä mausteet ja 2/3 basilikasilpusta, ja anna kiehua miedolla lämmöllä sillä aikaa, kun valmistat bechamelin.

Lämmitä maito kattilassa. Sekoita vehnäjauhot ja huoneenlämpöinen voi keskenään kulhossa, ja lisää maidon joukkoon kattilaan vispilällä hyvin sekoittaen. Lisää juustoraaste ja mausteet. Muista sekoittaa koko ajan, ja keittele n. 5min ajan.

Lado voideltuun lasagne-vuokaan ensin jauhelihakastiketta, sitten bechamelia ja päälle lasagnelevyjä. Päällimmäiseksi tulee kerros lasagnelevyjä, jonka päälle bechamelia, juustoraastetta ja basilikasilppua. Paista uunissa 175 asteessa n. 45minuuttia ja NAUTI!

LUKIJAKILPAILU: VOITA 50€ lahjakortti K-ruokakauppaan eli KUUKAUDEN MIFUNOITU ARKI! 

Mitä sinä kokkaisit Mifusta? Jaa vastauksesi ja osallistut 50€ K-ruokakaupan lahjakortin arvontaan, jolla voit ostaa 12 pakettia Mifua, eli 3 Mifu Jauhis-ruokaa per viikko. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 15.10.2018 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ