Moi, mulla on migreeni

12.09.2018

Moi, mä oon Iina ja mulla on migreeni. Sain ensimmäiset migreenikohtaukset kuulemma jo pienenä lapsena, mutta en muista niitä itse. Ensimmäinen migreeni jonka muistan iski mulle Linnanmäellä sinä kesänä kun olin menossa yläkouluun. Yhtäkkiä tuli jäätävä päänsärky, ja puolet mun makkaraperunoista vaan hävisi, kun en nähnyt kunnolla. Se oli tietysti pelottavaa.

Vuosien saatossa siihen on tottunut, että migreeniin liittyy kaikenlaisia kummallisia oireita, jotka yksinään voisivat tuntua aika pelottavilta ja hurjilta. Mä olen siitä onnekas, että ne kaikkein hurjimmat oireet eivät ainakaan toistaiseksi kuulu mun migreenikohtauksiin. Mutta on niissä näköhäiriöissä ja kovassa päänsäryssäkin joskus tekemistä.

Mulla on kolme erilaista migreeniä. Yksi on sellainen, että edellisenä päivänä aivastelen ihan jatkuvasti. Aivastelu on yksi migreenin mahdollisista esioireista. Aivastelen ihan jatkuvasti, eikä siihen auta mitkään nuha- tai allergialääkkeet, koska se johtuu migreenistä. Seuraavana päivänä mulla on todella valonarat silmät ja jäytävä päänsärky. Kuljen silloin aurinkolasit silmillä, vaikka olisin sisällä tai vaikka sataisi vettä. Se ei liity mitenkään siihen, että luulisin olevani jotenkin cool. En vaan pysty pitämään silmiä auki ilman laseja. Tämä migreeni voi kestää kokonaisuudessaan neljäkin päivää. Ensimmäinen päivä menee aivastellessa, ja seuraavat kolme päivää päänsäryssä ja aurinkolaseissa.

Toinen migreeni on sellainen, että mun toista silmää särkee, ja siitä valuu vettä. Siitä voi valua vettä vaikka koko päivän tai kaksi päivää. Tämä on mun lempparimigreeni, sillä se on vähiten kivulias. Joskus kuitenkin se silmästä veden valuminenkin on hankalaa, kuten eräissä kuvauksissa kerran, jossa mun kuvausmeikki olisi mennyt ihan pilalle ilman meikkaajan loistavaa huulirasvakikkaa. Hän siis laittoi MACin hajusteetonta huulirasvaa mun alaluomelle pumpulipuikolla, ja silmä lakkasi valumasta. Se oli ihan kuin taikaa.

Kolmas migreeni on sitten tämä, joka mulle eilen illallakin iski. Vasemmassa silmässä alkaa näkyä kuunsirpin muotoinen sahalaitakuvio, joka on ensin pieni, ja sitten se kasvaa ja kasvaa ja kasvaa niin, että pian en näe silmällä yhtään mitään. Tämä migreenin auraoire, eli näköhäiriö, kestää yleensä vartista puoleen tuntia. Sitten se menee ohi, ja tilalle tulee päänsärky. Joskus päänsärky tulee ihan pienenä tai hentona, ja joskus niin kovana, että oksettaa enkä kestä mitään ääniä. Eilen illalla sateen ropinakin tuntui niin pahalta, että teki mieli kuiskata sateelle, että lopeta. Kuiskata siksi, että oma puheenikin kuulosti liian kovalta.

Sulkeuduin yläkertaan meidän makuuhuoneeseen, ovi kiinni ja pimennysverhot ikkunoilla. Silti kuulin kun duplopalikat kolisivat alhaalla toisiaan vasten Oton ja lasten leikeiss’, ja se kuulosti ihan hirveältä. Kuulin kun kuopus sanoi alhaalla ”äiti tulee. Äitiiiii, äiti tuleee!”. Ja oli ihan pakko ottaa hänet sinne halimaan ennen nukkumaanmenoa, vaikka hänen ihanan heleä äänensä aiheutti viiltävää kipua mun päässä.

Yleensä mulla on onneksi migreenejä tosi harvoin, nytkin oli ollut viimeksi varmaan joskus kesäkuussa, melkein kolme kuukautta sitten. Mutta raskausaikoina, sekä muiden hormonaalisten muutosten aikaan (kuten imetyksen aloitus tai lopetus) niitä tulee helpommin ja useammin. Jokaisessa alkuraskaudessa mulla on ollut parin kuukauden jakso, jolloin migreenipäiviä on ollut enemmän tai yhtä monta, kuin migreenittömiä päiviä. Hormonien lisäksi migreenejä aiheuttavat mulle hajut, äänet ja kirkkaat tai vilkkuvat valot. Arvatenkin mua siis jännittää testata kaikkia uusia tuotteita, enkä mene Lintsillä tai missään muuallakaan mihinkään, missä on kirkkaita vilkkuvia valoja.

Mä en voi kuunnella musiikkia nappikuulokkeilla, koska saan siitä migreenin. Mä en voi käyttää hajuvettä, koska saan siitä migreenin. En voi käyttää eteerisiä öljyjä tai vauvan talkkia kuivashampoon tilalta, ja mun pitää kävellä tosi nopeasti rautatieaseman Lushin ohi. Koska saan niistä kaikista migreenin. Inhoan salamalla otettuja kuvia, koska joskus olen saanut niistäkin migreenin. Jos jossain on palamassa loisteputkilamppu ja se vilkkuu, on päästävä äkkiä pois.  Rakastan lämmintä ja kuumaa kesäaurinkoa, mutta aina alkukesästä saan siitäkin migreenin, ennen kuin silmät tottuvat.

Mä en lähde koskaan minnekään ilman vesipulloa, migreenilääkettä ja aurinkolaseja. En lenkille, en lähikauppaan enkä mihinkään. Jos aion edes yrittää selvitä migreenistä mahdollisimman vähällä, on lääke pystyttävä ottamaan ensimmäisen viiden tai kymmenen minuutin aikana siitä, kun oireet alkavat. Ja pitää päästä pimeään, silmät kiinni. Vaikka nytkin mun edellisen ja tuoreimman migreenin välissä oli kolme kuukautta, ei voi tietää koskaan milloin se iskee. Vaikka parhaani mukaan yritän välttää kaikkea mahdollista mistä voisin sen saada, se pääsee joskus yllättämään, kuten eilen.

Miksi mä kerron tästä? En tiedä, ehkä siksi, että haluan vaan kertoa, millainen asia joskus vaikuttaa esimerkiksi mun arkeen ja miksi mä joskus olen sisällä plehat päässä. Migreeni ei ole mikään maailman vakavin sairaus onneksi, ja se on tosi yleinenkin. Välillä se osaa kuitenkin olla tosi ikävä. Mulle tuli nyt mieleen, että olisi tosi mielenkiintoista kuulla muiden migreenistä kärsivien kokemuksia. Joten:

Onko sinulla migreeniä? Miten se vaikuttaa sun elämään? Millaisia oireita saat ja kuinka usein?


45 Responses to “Moi, mulla on migreeni”

  1. Petra sanoo:

    Mulla tulee epäsäännöllisesti migreeniä, mut mulla lähtee pahimmassa tapauksessa kokonaan näkö. Oikeasta silmästä alkaa sahalaita ja kokoajan se syö enemmän näköä oikealta ja sit siirtyy vasempaan. Oon siis sokea hetkellisesti, silmissä vaan sahalaitaa, kamala pahaolo ja kaikki pienet äänetkin sattuu päähän. Sahalaita kun lähtee niin tulee melkein 2 päivää kestävä viiltävä päänsärky. Mulla alkoi tää kun olin 8v ja kesken koulupäivää. Se oli tosi pelottavaa, kun en tiennyt mikä mulle tuli. Mulla tulee myös vilkkuvaloista ja tuo kesän valoisuus tuo kanssa kohtauksen. Lapsena tuli suklaansyönnin jälkeen heti. Vanilijan tuoksua missään muodossa en pysty haistelemaan tai heti iskee sahalaidat silmiin välkkymään. Kunhan saa migreenin alkuun 5min sisällä napattu nappia naamaan ni menee helpommin ohi, mut jos päästää sen valloilleen niin mulla sokeus vaan kestää ja kestää. Inhottava vaiva, mutta onneksi on lääkkeet keksitty. Tsemppiä sulle, kuulosti tuo teksti lähes samalta kun mun kokemukset :)

  2. Nina sanoo:

    Mulla on ollut migreeni noin 12v asti. Aluks ehkä hormooneihin ja kiertoon liittyvä. Niitä oli aika usein opiskeluaikoina ja ekoissa työpaikoissa. Laskin sen stressin piikkiin. Yleensä sattuu niin että itku tulee ja oksettaa mutta harvoin tulee oksennus. Olen allerginen täsmälääkkeille niin buranalla mennään. Kun jossin kohtaa kohtausta saan unen päästä kiinni nukun monta tuntia ja herään kuin jyrän alle jääneenä. Yleensä ne tosiaan on sitten ohi. Kerran mulla on ollut surallinen migreeni. Yleensä en tiedä kun ne on tulossa mutta joskus olen yhtäkkiö tosi väsynyt ja toinen silmä vuotaa niinkuin sulla ja seuraavana päivänä onkin sitten migreeni. Ne on viime vuosina vähentyneet tosi paljon.
    Raskausaikana oli muutaman kerran kova ja nyt puolentoista vuoden aika synnytyksestä en muista että olisi ollut migreeniä kuin kerran. Paljon pään särkyä kyllä.
    Se on mystinen sairaus. Olen käynyt Cranion klinikalla migreenihieronnassa ja kokenut että se auttaa.

  3. Heidi sanoo:

    Mulla on ollut aurallista migreeniä ala-asteelta asti. Se paheni huomattavasti teinivuosien aikana ja on ollut voimakkaimmillaan raskausaikoina. Kohtaus tulee tavallisesti vähintään kaksi kertaa kuussa, raskausaikana jopa kaksi-kolme kertaa viikossa. Pituudeltaan ne kestää 1-3 vuorokautta, eikä vielä sopivaa migreenilääkettä ole löytynyt. Kohtaus alkaa aina näköhäiriöillä ja päättyy pahoinvointiin, välissä on voimakasta valonarkuutta, ääniherkkyyttä ja käytännössä olo tuntuu täysin toimintakyvyttömältä, päänsärky niiden aikana on lamaannuttavan voimakasta. Kuitenkin elän ihan normaalia perhearkea kolmen lapsen äitinä, enkä anna sen rajoittaa itseäni, lapsetkin ovat oppineet vaihtamaan rauhallisempiin leikkeihin, kun mulle tulee uusi kohtaus. Tsemppiä sulle migreenin kanssa elämiseen ja ihanaa alkusyksyä! <3

  4. Fanni sanoo:

    Mä voin niin sydämestäni yhtyä ja sympata sua. Mulla puhkes aurallinen migreeni lukiossa reilu kymmenen vuotta sitten.. Eka oire oli aina se, että oksensin, sitten näköhäiriöt ja särky. Ekan lapsen jälkeen migreeni mystisesti katosi, kunnes se puhkes 1,5 vuotta sitten päivänvaloon ihan uusilla auroilla: naama meni toiselta puolelta tunnottomaksi, lähimuisti meni.. Näitä en osannut yhdistää migreeniin, mutta kyllä olin muuten löysät housuissa kun en muistanut edes syntymäaikaani tai osoitetta. Onneks pääsin samana iltana, kun oireet alkoivat, pään ct-kuvaan eikä siellä näkynyt pullistumaa, vuotoa tai kasvainta, joten migreeni se sitten oli. Huh.

    Onneks kohtauksia tulee harvakseltaan. Hajuvedet, jotkut meikit ja shampoot, miehen suihkutettava dödö ym on pitänyt hyvästellä kyllä tämän asian tieltä, koska ne herättää migreeniä uniltaan.. Harmittaa välillä, vaikka ei tosiaan maailman vakavimmasta jutusta oo kyse. Lääkkeet on kaverina aina laukussa ja kohtauksen alkaessa niillä pärjäilee, kunhan pääsee sitten pimeään makkariin lepäämään.

    Tsemppiä sulle Iina ja muillekin migreenistä kärsiville!

  5. Jenna sanoo:

    Voi ei, migreeni on ihan hirvee! Mulla loppui onneksi migreeni lähes kokonaan kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn. Pois lukien raskausaikaa, silloinkin onneksi vain alkuraskaudessa. Muistan, että mulla oli jo lapsena välillä tosi kova päänsärky ja makasin kylmä pyyhe otsalla ja oksetti. Yhden jouluaaton makasin pimeässä huoneessa ja oksensin :( Muutama vuosi sitten mulla alkoi olla joka viikko migreeni ja menin lääkäriin, ajatuksena että tarvin migreeninestolääkkeet. Sillon lääkäri käski mua lopettamaan ehkäisypillerit (joita en oikeestaan ois saanu koskaan edes syödä) ja sitte ne migreenit melkein loppui. Mulla yleensä tuli järkyttävä jyskyttävä päänsärky joka paheni jos liikuin sekä pahaolo. Joskus myös auraoireita. Joskus en pystynyt tekemään muutaku makaamaan pimeässä huoneessa. On kyllä tosi kurja vaiva. Mun äidillä kans saattaa kestää monta päivää migreeni, mulla ei onneksi oo ollut niin pahana. Onko sulla estolääkitystä tai oletko harkinnut?

  6. Päänsärky sanoo:

    Itselläni on aurallinen migreeni halvausoirein. Kohtaukset tulevat onneksi harvoin, mutta aina mietityttää että miten kohtaukset erottaa TIA-kohtauksesta. Lukemani perusteella oireet ovat samanlaiset, mutten ole tutkimuksiin päässyt. :(
    Eniten ärsyttävät ihmiset jotka eivät ota tosissaan herkkyyksiä.

  7. semimigreeniggo sanoo:

    mulla tuli eka aura oire ehkä n. 9v sitten. Muistan, että oli tosi kova helle ja yhtäkkiä tuntuu kun näkökentästä hävis puolet ja alko sahalaita väristä silmissä. sen jälkeen se tuli kerran pari vuodessa, ensin auraoire ja sen jälkeen jyskyttävä särky joka saattaa kestää pari päivää, varsinkin ponnistellessa tuntuu takaraivolla. Nyt mun edellisestä kohtauksesta on yli 2vuotta. Minulla ei siis oo kohtauslääkettä nimenomaan siksi, että tää tulee niin harvoin. Mutta tosi ilkee, mulla tulee aina kunnon paniikko kun auraoire alkaa.

  8. Nk sanoo:

    Moi meillä migreeni vahvasti geeneissä.äitini siskoni tätini serkkuni ja mummoni sairastavat tätä kamalaa sairautta.itsellä kohtauksia tulee 2-6 kertaa viikossa ne voivat olla lyhyitä tai päiviä kestäviä kohtauksia.itsellä migreeni häiritsee elämää paljon ja estää jopa liikunnan harrastamisen.raskaus aikana ei kohtauksia ollut. Toivon että helpotusta olisi saatavana.harmikseni vaan lääkkeet joita olen testannut eivät auta.itse olen kohta 30v ja tämä aika on migreenin kannalta pahin.

    • Suskih sanoo:

      Hei , Espoossa on Cranion-niminen migreeniin erikoistunut klinikka. Monet ovat löytäneet sieltä apua, suosittelen tutustumaan!

  9. minävain sanoo:

    Vaikka migreeni ei ookkaan mikään kaikista pahin sairaus, nii mun mielestä ihmksten pitäis silti muistaa ottaa se vakasti esim. jos on kehotus olla käyttämättä hajusteita :) Itellä on ollu epäsäännöllistä migreeniä jostain ala-asteikäisestä asti, ja keväällä ku aurinko alkaa paistaa nii menee aina muutama viikko migreenissä. Onneks muullon sitte aika harvoin tulee pahempaa migreeniä, että suurimmaksi osaksi se on sellasta pientä sahalaitaa ja päänsärkyä muullon ku keväällä :) Pahimmat migreenin aiheuttajat on hajut, ja periaatteessa onkin hyvä että oon lisäksi allerginen hajusteille koska ei itsellä tuu ongelmaa sen hajusteettomuuden kans :D Mutta hajut on kyllä sellanen asia, että tuntuu että niitä ei pääse mihinkään karkuun, esim. bussissa saattaa olla välillä vähän pakokauhunen olo ja pahimmillaan ku on lenkillä nii saattaa jonkun talon ohi kävellessä haistaa sen talon hajut :-D Toinen on just kans äänet, mut kuulosuojaimet on ainali mulla ihan toimiva juttu! Valot ei onneks aiheuta kovin helposti migreeniä ja esim. huvipuistot ei oo ongelma. Yks asia minkä oon kuitenkin huomannu valoon liittyen, että mustalla taustalla oleva valkonen teksti saattaa aiheuttaa päänsärkyä. Mutta hei, tsemppiä migreenin kans ! Ei oo tietenkään mukavaa, että niin moni muukin kärsii tästä, mutta vertaistuki on aina mukavaa!

  10. Martta sanoo:

    Mulla on ollut migreeni lapsesta asti, 1,5v sairastuin merkilliseen silmähalvaukseen jonka jälkitautina joi migreeni. Lapsena pärjäisin pimeässä huoneessa tulehduskipulääkkeellä, mutta teini-iässä migreeni paheni. Siitä asti usean vuoden ajan kohtaukset tulivat harvoin, mutta rajuina, ja ainoa keino saada apua on ollut päivystys, jossa kipua lääkitään useimmiten suonensisäisesti. Nyt pari vuotta olen syönyt estolääkkeitä, mutta silti kohtauksia tulee , nykyään osa menee lääkityksen takia ohi ihan peruslääkkein kotona. Osa kohtauksista vie edelleen päivystykseen. Nyt, olen kotona 1kk ikäisen vauvan kanssa, ja pelkään kokoajan milloin iso kohtaus iskee. Silloin olen kivusta niin toimintakyvytön, että hoitoon on päästävä pian. Migreeni on kurja sairaus, vaikka ei vaarallisimmasta päästä, eikä sitä voi toinen täysin ymmärtää ellei itse tätä tautia sairasta.

  11. Jenni sanoo:

    Mulla on myös migreeni. Ekan kohtauksen sain kolmetoistavuotiaana cooperin-testin jälkeen. Siitä lähtien mulla on ollu migreenikohtauksia noin yks vuodessa ja ne on liittyny aina erityisen stressaaviin tilanteisiin. Mun migreenikohtaus alko aina näköoireilla, näkökenttään tulee semmosia aukkoja ja siitä tulee rakeinen, sitä kestää puolesta tunnista tuntiin ja sit jysähtää toispuoleinen päänsärky. Pari vuotta sitte mun migreeni muutti muotoaan eli näköoireet hävis ja yhtäkkiä mun migreeni kesti KUUKAUDEN. Se oli jotain aivan kamalaa. Mun pää jopa kuvattiin silloin ja kaikki oli onneksi ok. Sit tulin raskaaksi ja koko eka kolmannes ja vähän yli olin migreenissä hormonien ja oksentelun takia. Nyt ei oo migreenikohtausta ollut onneks puoleentoista vuoteen.
    Lisäks oon muutenki päänsärkyherkkä ihminen ja mulla on lähes joka päivä pää kipeä, mut se ei niin hirveesti enää häiritse ku oon kärsiny siitä kuusvuotiaasta asti. Oon siis tottunu

    Mut kiitos tästä postauksesta! Ihana saada vertaistukea ja tietoa siitä, miten erilaista migreeni on erilaisilla ihmisillä. Tykkäsin tästä postauksesta hirveesti, tää oli ihanan inhimillinen ❤

  12. sanni sanoo:

    Mulla alkoi migreeni joskus yläasteella jolloin olikin pahimmillaan. Sen jälkeen kun aloitin hormonaalisen ehkäisyn noin 5 vuotta sitten on itse päänsärky pysynyt poissa, mutta useasti vieläkin tulee ne ”muut” oireet, esim. kun joku laittaa tiskejä niin ihan oikeasti korviin sattuu se kun lautaset kilahtaa yhteen, tai autossa pimeällä vastaantulevien autojen valot sattuu silmiin ihan tosissaan. Migreeni on siitä inhottava sairaus, kun se ei näy päällepäin niin kaikki ei ymmärrä että pää voi olla ihan tajuttoman kipeä. Itselläni juuri tuo yläaste oli vaikeinta kun kaverit ei millään käsittäneet että en voi esimerkiksi tulla samaan autoon jos joku on laittanut hajuvettä (ja kun yläasteella se hajuveden käyttö muutenkin oli ihan älytöntä lotrausta, viisi suihkausta juuri ennen kuin ahtauduttiin pieneen autoon istumaan) Ja esimerkiksi sairasloman hakeminen migreenin aikana on hankalaa kun sinne päivystykseen ei siinä olossa oikeasti pysty lähtemään.

  13. Senja sanoo:

    Täällä yksi joka kärsii aurallisesta migreenistä silloin tällöin! Useimmiten tulee menkkojen jälkeen, jos on tullakseen, hormonitoiminnan takia. Tällä hetkellä jännitän tulevia kirjotuksia, jos siellä yllättää niin tulee tukalat olot… Mulla ei itelläni oo erillistä lääkitystä, kun kohtauksia aika harvoin kuitenkin, joten aina oon ihan perus särkylääkkeillä ja lepäämisellä selvinnyt. Inhottava vaivahan se on ja kun se voi tulla milloin vaan.

  14. Cami sanoo:

    Mulla on ollut migreeni myös pienestä lähtien ja muistelisin, että noin 10-vuotiaasta. Löin kerran pahasti pääni äitini kanssa riehuessa ja se oli ensimmäinen kerta, kun pääni tuli niin kipeäksi että oksensin. Itselläni ei tule migreeniin liittyen aivasteluja tai näköhäiriöitä, mutta se kipu on aivan järkyttävä. Nykyään olen todella herkkä popsimaan heti buranaa jos päässä vähänkään tuntuu mitään kipua, sillä muutoin helposti mennäänkin siihen vessanpöntön halailuun ja totaaliseen kärsimiseen. Pelkäsin raskaana ollessani eniten juuri sitä, että migreeni iskee synnytyksessä ja sinä yönä kun havaitsin lapsivesien menon, olinkin halailemassa pönttöä järkyttävässä hedarissa. Onneksi synnytys ei käynnistynyt silloin kunnolla ja sain kestää vain yhtä kipua kerrallaan.

    Luin myös vuosia sitten tyyliin Demin keskustelupalstalta, että toivoisi itselleenkin migreeniä kun se kuulostaa niin siistiltä. Ei varmasti toivoisi, jos joutuisi sen joskus oikeasti kokemaan.

  15. Aino sanoo:

    Itse kärsin migreenistä lukiovuosista lähtien ja paranin ilmeisesti migreenistä ekan raskauden jälkeen, koska vika varsinainen migreenikohtaus oli silloin alkuraskaudessa yli 5v sitten. Neuvolan mukaan tämä on aika tavallista. Toivon hartaasti, että ei koskaan enää palaa – joskin huomaan, että laukaisevat tekijät, erit. hajusteet edelleen yhtä herkästi tuovat mukaan tavallisen päänsäryn ja pahan olon, joten epäilisin migreenin osallani olevan ”lepotilassa” ja voivan taas laueta päälle. Itselläni oli myös pahimmillaan aurallinen migreeni. Ja migreenin liittyi aina valtava valonarkuus – ainoa, mikä auttoi, oli lääkkeet ja lepo vaakatasossa täysin pimeässä, hiljaisessa ja kylmässä huoneessa. Ja jotenkin aistit ovat siinä niin herkistyneenä, että sadekin on tosiaan liikaa. Ja varsinaisesta kohtauksesta toipumisen jälkeen oli seuraavan päivän kuin tiejyrän alle jäänyt. Hajusteyliherkkyydestä en ole pahentunut, se valitettavasti vaan pahenee vuosi vuodelta, mutta onneksi tosiaan migreenikohtaukset kollegan hajuvedestä ovat historiaa – normaali, pahasti tykyttävä ja kuvotusta aiheuttava päänsärky on tähän verrattuna kuitenkin aika kevyttä.

  16. Henna sanoo:

    Mulla tuli migreeni hormonaalisen ehkäisyn käytön sivuoireena. Pillereiden kanssa se oli miedompaa, parin kuukauden välein viiltävä päänsärky joka helpotti särkylääkkeillä ja täysin paikallaan olemalla. Rengas toi tullessaan pahemman migreenin ja kivun joka tulee yleensä aina oikean silmän takaa niskaan kuin naulaa työnnettäisiin päästä läpi. Auroja tai muuta ei ole, vain itku ja oksetus. Yleensä oksentaminen auttaa, samoin kylmäpakkaus niskassa ja otsalla. Lämpö pahentaa oloa miljoonakertaisesti. Tuoksuherkkyys on pahin, käytän harvoja hajuvesiä ja valikoin tarkkaan pesuaineet tms. Miehen tuoksut vaihtui myös. Tietyt tuoksut tuo heti mieleen migreenin. Myös stressi ja sen laukeaminen tekee usein päänsäryn. Pärjään tulehduskipulääkkeillä, tosin suurilla annoksilla. Kohtauksia on ehkä 10 vuodessa, mutta ei voi koskaan tietää millon iskee.

    Tsemppiä!

  17. Anna sanoo:

    Migreeni sanana on jo niin inhottava! Kärsin satunnaisista migreeni kohtauksista yleensä pari kertaa vuodessa ja ne alkavat juuri noilla aurallisilla kuvioilla ja kohta huomaan etten näe kunnolla. Nyt odotan esikoistani ja laskettu aika on joulukuussa, mutta tämä migreeni on alkanut vaivata todella nyt raskausaikana.. olen kärsinyt jo kuudesta kohtauksesta :/ toivottavasti migreenit loppuisivat synnytyksen jälkeen niinkuin jollekin käy ;D

  18. Nimetön sanoo:

    Minulla ei ole sitä (vielä, toivottavasti ei koskaan), mutta muistan että yhdellä kaverilla on ja nuorempana hänen piti maata sängynlaidalla niin, että pää tuli yli siitä (niskat niinku sängyllä ja selälleen makasi) ja välillä oksenti. HYI!

  19. Mintue sanoo:

    Mulla migreeni oireilee eniten ehkä stressistä, kovasta lihasjäykkyydestä ja tärinästä. Valot tai hajut ei suuremmin häiritse mut en mä niistä ihan kamalasti kyllä tykkää. Lähes aina särky on vain pään oikealla puolella ja joskus se lievästi halvaannuttaa oikeaa poskea. Parhaana apukeinona mulla toimii akupunktio. Samoin yks kaveri, jonka kohtaukset on pahempia kuin mun, saa eniten apua akupunktiosta. Tsemppiä migreenin kanssa! ❤❤

  20. Mira sanoo:

    Migreenistä kärsivä täällä kans. Mulla alkoi muistaakseen 12 vuotiaana migreenit niin että oli joka maanantai ilta. Lääkärin mukaan airattomia sillä vaikka oli valoarkuutta kohtauksen aikana niin muita silmä oireita ei tullut, hajut ärsytti ja jotkut tietyt laukaisi kuten tupakka/voimakkaat hajuvedet tai ihan perus ruokakin, plus kohtauksen aikana äänet häiritsi. Mulla migreeni kohtaukset aina päätyivät oksentamisen jonka jälkeen vasta sain nukuttua, en oo esim pystynyt juomaan jouluomena limpparia yhden kohtauksen jälkeen enää. Äitini silloin sitten tutkitutti mut pitkän kaavan kautta ja silloin todettiin ett mulla oli vähän hajataittoa ja silmälasit + silmien treenaaminen auttoi ainakin siihen ettei enää tullut migreeni joka maanantai. Aikuisiällä sitten migreenit muuttui useampi päiväiseksi ja yhdistyi helposti tensiosärkyyn mikä sitten mulla on paljon kivuliaampi särky kuin migreenin, ja se säteilee oikein niskaan ja tuntuu kuin maailma loppuu. Tähän komboon sitten käytän migreenihattua (kuulostaa hassulta mutta toimii kun pimentää ja on kylmässä pidettävä eli viilentää, maailma paras ystävä!), kylmägeeliä niskaan, burana (muut lääkkeet ei toimi) ja nukkumaan. Mä vältellen voimakkaita hajuvesiä mutta voin käyttää kevyempiä versioita siten että suihkuttanut selkään, mutta mulla haju ärsykkeet ei oo niin paha. Aurinkolaseissa kuljen aina kun on kirkasta, oli migreeni tai ei kun pelkään että siitä tulee se kohtaus. Mulla onneksi raskaudet auttoi, niiden aikana ei ollut migreeniä enkä muista että olisi ollut niiden jälkeenkään kunnolla, nyt on enemmän näitä tensiosärkyjä ja niska ongelmia. Niin ja syöminen on joskus laukaiseva tekijä, erityisetuja jos missaan aterian niin meinaa helposti tulla särkyä ja kohtauksen (joskus aikana) jälkeen on jäätävä tarve tankata ruokaa. Tosi kiva kuulla ja lukea näitä muitakin tarinoita kun migreenejä ja niistä kärsijöitä on niin erilaisia!

  21. Satu sanoo:

    Eka kerta kun kommentoin, tällä kertaa aihe kolahti niin lähelle. Itselläni ollut migreeni n. 5v asti, äitini muistelee edelleen kauhulla aikaa, jolloin lääkärit kiistivät migreenin olemassaolon ja väittivät sekä minun että perheeni kuvittelevan oireet. Minullakin kohtauksia on erityyppisiä, parhaiten tunnistan lähestyvän kohtauksen valo- ja hajuherkkyydestä, näön heikkenemisestä ja huimauksesta. Pahimmillaan saan toispuoleisia halvausoireita ja oksentelen päiväkausia, törmäilen oviin ja seiniin koska en erota etäisyyksiä. Unen tarve on ilman kohtauksiakin suuri, kohtauksen aikana saattaa 4pv mennä hukkaan nukkuessa, joskus mieheni pitää kantaa minut vessaan, koska en pysty kävelemään. Apua on ollut vaikea saada, koska lääkärit suhtautuvat edelleen nuivasti oman kokemuksen mukaan, mutta estolääkitys on toiminut hyvin. Täsmälääkkeenä nenäsumute, helpottaa nopeasti mutta pistää pään sekaisin. Haluaisin kovasti olla positiivinen migreenistä huolimatta, mutta silti olen antanut sen vaikuttaa elämääni liikaa. Joskus nolottaa se, että työkaverit ja asiakkaat voivat luulla että olen kännissä, kun puhe puuroutuu tai on ns. hidas sytytys jos vastaamisessa kestää. Tulipa pitkä selostus :D

  22. Anni sanoo:

    Mulla migreenit jäi vielä toistaseks nuoruuden vaivaksi, ja nyt oon saanut elää jo vuosia migreenitöntä elämää. Pahimman migreenikohtauksen sain ennen liikuntatuntia ja makasin koko kaksituntisen liikuntahallin pukuhuoneessa silmät kiinni hievahtamatta. En voinut nousta, koska olo oli aivan liian kammottava. Oksetti. Pyörrytti. Ja tietenkin järjetön pääkipu. Kun monien mutkien jälkeen pääsin kotiin, otin patjan, peiton ja tyynyn, ja linnottauduin vessaan, koska se oli ainoa tila, jonka sain täysin pimeäksi. Nukuin siellä loppupäivän.

  23. Isithra sanoo:

    Mulla ollut migreeni riesana pienestä pitäen. Teininä kohtauksia oli pahimmillaan 2-3 kertaa viikossa. Nykyään kohtauksia on onneksi ehkä 1 kerran kuukaudessa, joskus olen saanut olla jopa 6kk ilman migreeniä!
    Migreeni alkaa aina näköhäiriöllä ja sen jälkeen tulee tunnottomuutta ja pistelyä yleensä vain toiselle puolelle kasvoja ja kitalakeen sekä kieleen. Tunnottomuus ja pistely tulee useasti myös oikean käden sormiin. Liikkeelle ei koskaan uskaltaisi pahimman migreenin aikana lähteä, koska tasapaino pettää ja liikkuminen on törmäilyä seiniin. Lopulta alkaa jäätävä kipu toisen silmän takaa ja särky säteilee vahvasti niskaan ja takaraivoon. Menee useampi päivä, että pääkoppa ja näkö palautuu normaaliksi.

    Jos lääkkeen ehtii ottamaan heti näköhäiriön alettua, niin voi ehkä hyvällä tuurilla välttämään pahimman.

    Kerran käynyt niin, että kohtaus iskenyt ja lääkettä ei ole ollut mukana, sen jälkeen olen jemmannut lääkkeitä jokaiseen laukkuun ja takintaskuun…

  24. Enkelijuttuja sanoo:

    https://www.facebook.com/groups/VLVylosnousemuksenportaat/

    Tuossa sellainen ryhmä, missä käsitelty paljon migreeniä ja on kaikenlaisia meditaatioharjoituksia, omasta maadoittumisesta huomehtimista jne. Kannattaa kurkata

  25. Ninnie sanoo:

    Hei! Onpa sattuma että mäkin muistan mun ensimmäisen migreenikohtauksen tapahtuneen juuri lintsillä! Olin ekaa kertaa lintsillä joskus 10 vuotiaana ja kävin päivän aikana monta kertaa siinä linnunradalla joka välkkyy kaikkia valoja.

    Eniten mulla on tullut migreenikohtauksia 12-14 -vuotiaana kun murrosikä alkoi painaa päälle kunnolla. Sen jälkeen meni useampi vuosi ennenkuin tuli taas. Nykyään niitä tulee onneksi muutaman kuukauden välein.

    Mulla on kahden tyyppisiä kohtauksia. Toisessa tulee ensin mustia palloja näkökenttään ja näköhäiriöt pahenee nopeasti niin etten näe oikein mitään. Kymmenessä minuutissa alan oksentamaan ja oksentelua kestää n. Tunnin jonka jälkeen yleensä nukahdan kunhan pääsen riittävän pimeään ja viileään makaamaan. Päänsärkyä kestää onneksi vain 5-10tuntia ja sitten se menee ohi.

    Toiset kohtaukset ei aiheuta näköhäiriöitä niin pahasti, mutta kuvottava olo ja jäätävä päänsärky jonka tiedän ettei se mene ohi buranalla. Migreenilääke väsyttää ja nukahdankin onneksi yleensä tosi nopeasti lääkkeen ottamisen jälkeen. Lääke vaan aiheuttaa ihan jäätäviä painajaisia ja näenkin joka kerta samaa kamalaa painajaista kun otan sen lääkkeen. Muuten en näe painajaisia koskaan.. Tämäkin onneksi menee ohi vuorokauden sisällä.

    Tsemppiä noin monen päivän migreeneihin! Ihan hirveä vaiva :(

  26. Nimetön sanoo:

    Voi ei kuulostaa kauhealta :/ Mulla synnytys laukas migreenin mut siihen ei liity kipua ainakaan kai. Välillä tulee kyllä päänsärkyä johon särkylääkkeet ei auta mutta en muista onko ne ollu migreeni oireiden jälkeen, vai muuten vaan.. Näköhäiriöitä siis tulee sumeita kohtia näkökentässä. Eka tuli heti synnytyksen jälkeen, yritin kirjottaa viestiä syntymästä mut en nähny näyttöä säikähin jo lähtikö mul näkö synnytyksen takia :D seuraavana aamuna iski uudelleen ja pari kertaa on sen jälkeen tullu parin vuoden aikana. Imetyksen lopetuksen jälkeen ei ole tullu.. Onneksi olen päässy helpolla, mutta miettiihän sitä et jos tuollanen iskis vaikka ajaessa nii ois aika vaarallista.

  27. Nimetön sanoo:

    Vasta tällä viikolla oli itselleni oikein tyypillinen kohtaus:
    Aluksi menee näkö. Se häviää ainakin toisesta silmästä sellaiseksi tarkentumattomakdi kuvaksi, kuin katselisi veden alta pinnan päällä olevaa elämää. Tämä aurallinen oire voi tulla ihan hllättäen, eikä tee kipeää.
    Noin puolen tunnin päästä silmät toimivat taas, mutta tilalle vaihtuu päänsärky.
    Migreenin jälkeen seuraavana päivänä voi huomata muisti tms. vaikeuksia.

    Tulevaa migreeniä voi ennakoida jo päiviä aikaisemmin alkavat oudot aistien herkistyt. Esimerkiksi hajuaisti saattaa olla ihan ylivirittynyt useamman päivän ajan. Myös sellainen ”orastavan päänsäryn tunne” voi vaivata päiviäkin aikaisemmin.

  28. Mertsi sanoo:

    Mulla on myös ollut migreeni jo pitkään. En kärsi onnekseni auraoireista, vaan kovasta, yleensä toispuoleisesta päänsärystä. Ikävä kyllä kohtauksia tulee silti paljon, 1-3 kuukaudessa, mutta ei sekään ole mitään verrattuna siihen kun söin e-pillereitä ja niitä tuli 3-5 kuukaudessa. Mulla migreenin laukaisee aina jännitys, mikä on tosi kurjaa esim. tulevan hääpäivän puolesta. Lääkkeet tehoaa jotenkuten, mutta ne aiheuttaa väsymyksen ja huteran olon. Ei tätä tautia kyllä kenellekään toivo.

  29. Jenni sanoo:

    Hei! Itselleni migreeni on ainostaan tuttu 8-vuotiaan lapseni kautta joka sairastui 6 viikkoisena vauvan. Voit varmasti äitinä ymmärttää sen äidn huolen ja vauvan kärsimyksen määrää. Reilu 1-vuotiaana lapseni sai diagnoosin. Valitettavasti pienillä ei voi käyttää.ns täsmälääkkeitä. Olemme kuitenkin vuosien mittaan selvinneet kohtauksista jotka ovat todella kovia ja kivuliaita. Nytkin tulee kyyneleet silmiin kaikesta kivusta jota lapseni on kokenut. Olen toki tietoinen ettei ole maailman vakavin sairaus mutta hankala ja ikävä ja kivulias kuitenkin. Lukuisia öitä olemme viettäneet lastenosastolla tutkimuksissa ja hoidossa. Lapsen isommat sisarukset osaavat ihanasti ja hienosti huomioida pienempää kohtauksen tullessa. Kukaan ei ole koskaan kiukutellut jos joku kiva juttu on jäänyt väliin hänen migreenin vuoksi, koska se kipu näkyy ulkopuolelle.

    Joten tsemppiä sinulle. En tiedä vastasiko tämä viestini mihinkään.

    T. Jenni pohjoisesta Suomesta

  30. Essi sanoo:

    Mulla on ollut migreeni niin kauan kun muistan. Etenkin teininä kun hormonitoiminta jylläsi niin kohtauksia oli usein. Pahimmat kohtaukset ovat niitä, kun ei voi kuin oksentaa ja täristä kivusta vessan lattialla. Helpoimmat niitä, jossa selviää vain pimeässä sängyllä maaten silmät kiinni ja odottaen että lääke toimii.

    En koskaan poistu kotoa ilman Buranaa ja migreenilääkettä. Mulla kohtauksia laukaisee stressi, jännitys, unettomuus/syömättömyys ja kirkkaat valot. Haistan ja kuulen kaiken rajummin kuin ”normaalisti”. Ärsyttävä sairaus, mutta onneksi ei ole tarvinnut hankkia estolääkitystä tms :)

  31. Venla sanoo:

    Mäkin sain ensimmäiset migreenikohtaukset jo lapsena. Vasemmassa silmässä alkaa sahalaitakuvio, sitten katoaa näkö kokonaan vasemmasta silmästä. Sen jälkeen tulee sellainen pääkipu, että tuntuu taju lähtevän. Lopulta oksennan ja sen jälkeen alkaa helpottaa. Kokonaisuudessaan tämä kestää yleensä n. vuorokauden ja sen jälkeen on vielä hassu olo muutaman päivän.
    Ootko kokeillut ravintolisiä apuna migreeniin? Saattaa kuulostaa hassulta, mutta mä olen nyt useamman vuoden syönyt joka aamu 100mg Ubikinonia. Q10 eli ubikinoni on koentsyymi, jota on meillä muutenkin elimistössä, migreeni saattaa liittyä sen puutteeseen. Mulla on ainakin auttanut. Nykyään migreeni iskee maksimissaan kerran vuodessa ja se on huomattavasti lievempi, paremmin kestettävissä.
    Mä suosittelen kokeilemaan, mitään haittaakaan en ole huomannut. Mulle oikeastaan se ja sama, toimiiko oikeesti vai onko kyse plasebosta, elämä on kivempaa ilman migreeniä. Toki ubikinonia pitää syödä pidemmän aikaa huomatakseen vaikutuksen, se on ravintolisä, ei mikään taikalääke. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! :)

  32. Mari sanoo:

    Moi! Mulla migreeni on laatua aurallinen hemibleginen, eli sen tullessa siihen liittyy aina päänsäryn ja pahoinvoinnin lisäksi myös halvausoireet. Mulla on ollut migreeniä ihan pienestä asti, ehkä jopa vauvasta. Ekan kerran olin viikon sairaalahoidossa ekalla luokalla.
    Mulle ei oo koskaan löydetty oikein lääkettä, joka tehoaisi. Estolääkitys mulla on ollut jo pitkään, ja se edes vähän hillitsee, ettei kohtauksia ihan päivittäin tule.
    Raskauden aikana mulla ei yllättäen ollut lainkaan migreeniä. Ai että olin onnellinen
    Mutta nyt pienen lapsen kanssa pelkään jatkuvasti, että koskahan se taas iskee.
    Migreeni on inhottava, inhottava vaiva. Sen kanssa on oppinut elämään. Mutta olis tärkeää, että niin kouluissa, kuin työpaikoillakin oltais enemmän tietoisia, mitä migreeni oikeasti pahimmillaan saattaa pitää sisällä. Että se ei oo vaan tekosyy lintsata. Tosi tärkeää on myös läheisten tuki ja apu migreenitilanteissa.

  33. Ella sanoo:

    Täällä kans kärsitään migreenistä. Mulla migreeni todettiin 12-vuotiaana. Lukioaikana en saanut yhtäkään kohtausta, mutta sen jälkeen on migreenini sen kuin pahentunut. Aijemmin kun oireisiin kuului ”vain” ne näköhäiriöt ja kammottava särky, nykyään mulla halvautuu toinen puoli ylävartalosta täysin, enkä kykene tuottamaan normaalia puhetta. Pelottavaa, etenkin silloin, kun olin vielä kotona vastasyntyneen kanssa kaksin :( Mieleen on jäänyt ikävä muisto edellisestä työpaikasta, jossa pomo käski kohtauksen iskiessä napata vain buranan naamaan, vaikka yritin selittää, että ei tästä enää millään buranalla selvi vaan olisi päästävä äkkiä kotiin pimeään huoneeseen. No muuttuipa pomon mieli nähdessään tuntia myöhemmin, nuo halvausoireet…

  34. Laura sanoo:

    Mulla on ollut migreeni pienestä asti. Lapsena ainoa oire oli jäätävä päänsärky, mutta kohtauksia saattoi olla viitenä päivänä viikossa. Kun ikää tuli lisää, kohtaukset vähenivät ja lopulta loppuivat kokonaan. Kun sitten myöhemmin aloitin e-pillerit, ne toivat mukanaan aurallisen migreenin. Kohtauksia minulla on ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuussa eli ei onneksi kovin usein. Mulla se kohtaus alkaa tolla samanlaisella kuunsirpillä, se lähtee liikkeellä näkökentän oikeesta reunasta ja etenee pikkuhiljaa kasvaen vasemmalle ja pahimmillaan menetän näköni hetkeksi kokonaan ennen kuin aura purkautuu ja pääkipu iskee tilalle. Aura kestää parista minuutista puoleen tuntiin, mutta kohtaus voi olla päällä jopa 6 tuntia, varsinkin jos sitä ei pääse hoitamaan.
    Kun tulin alkuvuonna raskaaksi, aloin saamaan pahoja kohtauksia aina, kun menin töihin aamuvuoroon. Onneksi töissä pystyttiin joustamaan ja jättämään multa aamut pois, sen jälkeen ei ole tarvinnut raskauden aikana kärsiä migreenistä.
    Tää on kyllä ikävä sairaus eikä sitä kipua voi ymmärtää, jos sitä ei oo itse kokenut. Monesti oonkin törmännyt ihmisten vähättelyyn tässä, mutta ainakin mä meen täysin toimintakyvyttömäks pahan kohtauksien iskiessä.

  35. Inka sanoo:

    Pienenä mulla oli aika usein migreeneitä, ja sain jopa estolääkityksen mutta se vaan pahensi asiaa. Teininä niitä ei ollut melkein ollenkaan ja nyt aikuisiällä niitä on harvoin mutta sitten kun se migreeni tulee niin se on ihan kauhea. Oksettaa ja pää tuntuu että kohta räjähtää, eikä aiihen auta muu kun pimeässä makaaminen. Kerran se on ollut niin paha että oksentamisen kesken pyörryin ja piti lähteä ensiapuun kun luulin että päässä katkesi jotain. Mutta ei sillä mitään ollut,”vain” migreeni. Mutta se ”vain” migreeni voi tuntua joskus siltä että kuolee!

  36. R sanoo:

    Mun mielestä migreeni on vähän väärin ymmärretty ja väheksytty sairaus, kun se pahimmillaan kuitenkin vie aivan toimintakyvyttömäksi ja lääkkeet ei aina auta. Itse olen kärsinyt migreenistä nyt yli 15 vuotta, välillä on helpompia kausia ja välillä särkee monta kertaa viikossa. Sopivaa lääkitystä en oo vielä löytänyt, mutta buranaa on kyllä tullut syötyä elämäni aikana niin paljon, että kauhulla odotan vatsahaavaa. Burana auttaa joskus tarpeeksi ajoissa ja tarpeeksi isolla annoksella otettuna, täsmälääke auttaa joskus, mutta alkaa yleensä vaikuttaa vasta tuntien kuluttua eikä vie kuvottavaa oloa pois, päinvastoin. Estolääkitystäkin kokeilin jonkun aikaa, mutta en tiedä oliko siitä sen kummemmin apua. Aivan järkyttäviä sellaiset päivät jos ei vaan voi jäädä sängynpohjalle makaamaan vaan on pakko yrittää selviytyä päivästä kohtauksen kanssa.

    Mulla ei ole näköoireita, mutta joskus väsyneet silmät voi laukaista kohtauksen, kuten myös liiallinen läppärin ruudun tuijottelu. Oireina mulla on vaan aivan jäätävä kipu vasemmalla puolella päätä, pahoinvointi ja heikotus. Joskus saman puolen korvakin voi särkeä. Olen myös tosi herkkä hajuille ja lämmön vaihtelulle, eli liian kuuma ja tunkkainen ilma tai sitten liian jäätävä ilmastointi voi laukaista kohtauksen. Samoin stressi, tai stressin laukeaminen. Mun migreeni on myöskin mitä ilmeisimmin hormonaalinen ja tädilläni vastaavat kohtaukset loppui vasta kohdun poistoon. Meillä tämä sairaus ainakin kulkee vahvasti suvussa. Tosi pahan kohtauksen jälkeen mulla voi olla myös sellaista haamusärkyä päivä tai pari muistuttamassa kohtauksesta. Olen joutunut olemaan yliopistolta ja töistä poissa migreenin takia, mutta yleensä sitä vaan yrittää selvitä sen kivun ja oksettavan olon kanssa vaikkei olisikaan työkykyinen. Lääkäriin raahautuminen saikkulapun toivossa kun voi myöskin olla ihan mahdottomalta tuntuva tehtävä siinä kivussa! En asu Suomessa enää ja täällä ulkomailla mua on nyt kehotettu kääntymään neurologin puoleen, ennen työterveyslääkäri ja muut yleislääkärit ovat yrittäneet tarjota erilaisia lääkkeitä.

  37. Anna Autio sanoo:

    Mullakin on migreeni. Lapsena se iski kun oli kamala kuume ja muut nuhat sen semmoiset. Onneksi äitillä on myös migreeni joten sain häneltä migreeni lääkkeitä, vaikka ne ei sopineet lapsille.
    Nyt aikuisena se tulee silloin kuin se tulee. Ilman mitään varoitusta. Aamulla herätessä tunnen päässä tavallisen säryn, joka sitten pikku hiljaa eskaloituu migreeniksi. Verhot kiinni ja todellinen hiljaisuus. Kerran on ollut niin paska olo joten piti kontata vessaan ja samalla lykätä sankkoa eteenpäin. Kummastakin päästä tuli tavaraa. Eikä lääkkeet auttaneet siihen vasta kuin olen toisen tai kolmannen annoksen saanut nielastua.

    Nyt hieman henkilökohtainen kysymys. Mitä ehkäisyvälinettä käytätte? Migreeni ja e-pillerit ei sovi yhteen.

  38. Sanna sanoo:

    Mulla alkoi 15 vuotiaana. Nyt 26 vuotiaana saan niitä vieläkin….. yleisin syy on hajut(mieskään ei voi käyttää hajuvettä) tai valot. Alkaa myös sahalaita kuviolla, sit hirvee hedari ja lopuksi lähtee toinen käsi ja toinen puoli naamasta ja kielestä puutumaan. Ja oksetus. Tulipa huono olo jo tästä kirjoituksesta.

  39. Maikki sanoo:

    Hui. Kuulostaa kurjille nuo migreenikokemukset. Tympeä vaiva. Itsellä on nuorempana ( nyt olen jo nelikymppinen) ollut aurallinen migreeni ilman päänsärkyä. ensimmäinen kohtaus tuli ollessani nuori ja olihan se pelottavaa. Näkökentän puutos ja sahalaita kuvio joka suureni ja siirtyi sitten ”sivuun”. Teki mieli mennä vain makaamaan silmät kiinni koska sekin tuntui jo kurjalle. Saati jos siihen olis sitten vielä päänsärky alkanut päälle. Nyt (koputan puuta) on kohtaukset pysyneet vuosia pois. Ja toivon että pysyisivät jatkossakin. Tsemppiä kaikille teille migreenipotilaille ja iloista syksyä!

  40. Olivia sanoo:

    Sain mun ekan migreeni”kohtauksen” yläasteella, kesken oppitunnin. Yhtäkkiä tuli vaan aivan järkyttävä toispuoleinen päänsärky ja oksettava olo. Siitä lähtien mulla on ollu epäsäännöllisesti migreeniä, tosi harvoin onneks *koputtaa puuta*. En edes tiedä mistä mun migreenit johtuu, en oo herkkä hajusteille tai valoille yms. Sen oon kuitenki huomannu, et just ennen menkkoja tulee joskus TODELLA paha migreeni. Migreeni on kyllä todella inhottava ja valitettavasti periytyvä :(

  41. Mulla tulee noin kerran vuodessa migreeni. Ensin lähtee asteittain näkö ja sitten tulee pääkipu. Päänsäryn kestän. Näön lähtö on syvältä. Mun mies taas oksentaa aina ja monta kertaa ja sillä tulee migreenejä useammin.

  42. Migreeniä täälläkin. Välillä on kausia, kun migreeni saattaa tulla vaikka viikoittain tai välillä se kestää lääkkeistä huolimatta useamman päivän. Oireina sanojen unohtelua ja tuntopuutoksia, kovan pääkivun lisäksi siis. Itselläni migreeniin vaikuttaa mm. stressi ja kuukautiset. Hyvä kun puhut aiheesta! Välillä suunnitellut asiat jää tekemättä, kun tuntuu, että on aivan toimintakyvytön pääkivun vuoksi, eikä kaikki ymmärrä, että migreeni ei ole ”vain päänsärky”.

  43. Jensku sanoo:

    Mulla on migreeni, välillä saattaa näkösumentua ennen migreeniä jolloin otan mahdollisimman nopeasti estolääkkeen, joka ei yleensä auta yhtään mitään, välillä migreeni vaan iskee yhtäkkiä, välillä on paha niin että ravaan vessassa oksentelemassa ja itken samaan aikaan, välillä on hento että pystyn jopa vauvan hoitamaan samalla, mutta isompia lapsia en, koska täytyy kuitenkin siellä pimeessä huoneessa olla. Yleensä ensimmäisenä lääkkeen jälkeen menen pimeeseen suihkuun ja sen jälkeen koitan nukkua, jos olen yksin lasten kanssa annan isommille tabletin ja annan heidän katsoa piirrettyjä sillä omassa huoneessaan ja vauvan otan mun kanssa makkariin nukkumaan. Mulle hajut ovat pahimpia migreenin aiheuttajia etenkin kookos, vanilija ja myski yms vahvat hajut, tunkkaset hajut myös aiheuttaa helposti, hedelmäisiä hajuja kestän pienissä määrin, jos ei ole voimakas haju, esim auton wunderbaumeista kestän limeä ja persikkaa, mutta en pitkiä aikoja enkä jos sitä avataan liikaa, hajuvesiä en uskalla käyttää vaikka joskus oon joitain tiettyjä pystynytkin käyttää, niin en enää edes niitä käytä. Stokkalla en voi kulkea hajuvesiosaston ohi ollenkaan, julkisia vältän aina kun mahdollista, kauppakeskuksissa en voi kauaa olla ja katson aina netistä valmiiksi mitä tarvitsen ja käyn nopeasti vaan hakemassa, mulla migreeni saattaa myös kestää enemmän kuin sen yhden päivän ja silloin ei pysty edes syömään, tulikohan kaikki :D

  44. Anni sanoo:

    En edes muista, koska migreeni on ”virallisesti” todettu. Meillä on vahva sukurasite: äiti, isoisä ja oikeastaan koko isoisän puolelta oleva suku on migreeni-ihmisiä. Olen käynyt todella haastavan migreeni vaiheen läpi, joka johti estolääkityskokeiluihin. Estolääkitys ja monet kohtausläääkkeet eivät kuitenkaan sopineet, sillä verenpaineet laskivat liian alas tai sitten sain rytmihäiriöitä. Muistan ikuisesti erään kohtauksen, kun tajunnan rajamailla makaan vessan kaakelilattialla (pimeässä&kylmässä), sydän hakkaa sataa miljoonaa ja oksennan vaahtoa lattiakaivoon. En voinut muuta, kun taju oli lähteä heti kun nousin vähänkin ylös lattian tasolta. Toinen kammokohtaus puudutti toisen puolen kehosta kokonaan. En päässyt ylös, koko vasen puoli kropasta oli puutunut ja tunnoton. Pelkäsin silloin, että nyt on kyse jostain aivoverenvuodosta, kun menetän hallinnan kehooni. Paniikkihan siinä tuli. Silloin migreeniä oli käytännössä oli viikoittain ja kohtaukset kestivät joko pitkään tai sain uuden heti putkeen. Vaihdoin töissä toimipaikkaa ja jotain muuttui, migreenit harvenivat. Epämigreeni-ihminen ei ymmärrä tuota aivastelua. Olen monesti estänyt kohtauksen puhkeamisen, kun aivastelun alkaessa otan lääkkeen jo. Minulle oksentaminen on vaikeaa ja yleensä menee niin raivoisaksi, että saattaa tulla vertakin nenästä, tähän pahoinvointilääkkeet ovat olleet loistava apu! Suosittelen! Tietyt tuoksut ja valot ovat aivan hirveitä migreenin laukaisutekijöitä sekä alkoholi. En voi juoda mitään väkeviä, sillä samalla hetkellä naksahtaa migreeni päälle. Eikä kukaan ymmärrä, että kyseessä on migreenikohtaus eikä pelkkä humalatila. Mutta en osaa tunnistaa itseltäni erilaisia kohtauksia, on yhden tyyppistä joko ”ei niin pahana” tai ”helvetillisenä”. Saan kyllä olla onnekas ja koputtaa puuta, sillä pitkään aikaan ei ole ollut kunnollista migreenikohtausta vain ukkospäänsärkyä ja jotain pientä. Pelkään ensimmäistä migreenikohtausta kivun sekä altistumisen vuoksi. Minulle tyypillistä on, että migreenin tullessa seuraava kohtaus tulee aina herkemmin.

Kommentoi