Yhtenä marraskuisena viikonloppuna meidän perheessä

05.11.2018

Mua naurattaa. Siis me tehtiin viime viikon torstaina kunnon sellainen överikauppareissu, että ostettiin ruokaa niin, että sitä riittää varmasti tämän viikon loppuun. Oltiin edelliset pari viikkoa tyhjennelty pakkasen ja kuivakaapin juttuja, kun huomattiin, että joitakin monta kuukautta ”varastossa” henganneita juttuja oli menossa pikkuhiljaa vanhaksi. Käytettiin siis kaikki makaronipussin jämät, säilykkeet, ateriakastikkeet, seesaminsiemenet, wokvihannekset, kalapuikot ja muut pois. Torstaina täytettiin taas ihan kaikki kaapit tuoreilla jutuilla, ja ajateltiin, että vietetään viikonloppu kokkaillen rauhassa kaikkia herkkuja. Siinä kävikin niin, että ei laitettu viikonloppuna kertaakaan ruokaa. Torstaina ostettiin pannupizzat kotiin mukaan kauppareissun yhteydessä ravintolasta, ettei tarvinnut enää kauppareissun jälkeen illalla alkaa kokkaamaan.

Perjantaina vietettiin Oton perheen luona iltaa Kauniaisissa, ja syötiin maailman parasta boloa, eli bolognesea, heh. Lauantaina me taas vietettiin treffi-iltaa Oton kanssa ja Oton sisko laittoi lapsille illallista meillä. Me herkuteltiin Oton kanssa Copas Y Tapasin päivän menulla, joka siis vaihtuu joka päivä ja jossa ainoastaan pääruuan voi valita, muut on ylläreitä. Ai että oli hyvää, siis ihan älyttömän herkullinen yllätysmenu!

Meidän tapas-lajitelmassa oli mm. juustovaahtoa, hirvitartaria ja haukea, sekä savustettua hauen mätiä. Pääruoaksi mä söin taimenta myskikurpitsalla ja suolapuolukoilla, ja jälkkäriksi oli jotain luomupäärynäjäädykettä, jonka kanssa oli jostain kukasta tehtyä jotain (en nyt muista kukan nimeä). Mutta siis aivan älyttömän herkullinen menu, ehkä yksi parhaista, joita olen tänä vuonna syönyt.

Sunnuntaina me mentiin extempore kylään meidän kavereille Espooseen katsomaan heidän uutta kotia, ja kaverit kysyivät, että halutaanko syödä heillä tortilloja. Ja tietty me nyt haluttiin nauttia herkullisesta ruuasta yhdessä kavereiden kanssa. Ja niin siinä sitten kävi, että ei kokattu illallista koko viikonloppuna, ja lounaaksikin syötiin vaan jämiä, ja yhtenä päivänä Snack Potia lasten toiveesta. Aika mukavaa.

Nyt meillä on siis edelleen kaikki kaapit ihan täynnä ruokaa. Onneksi katsoin kauppareissulla päiväykset tarkkaan, eikä mitään mennyt vanhaksi sillä aikaa kun herkuteltiin muiden kokkaamilla herkuilla. Varsinkin kaikkien kasviproteiinien ehdoton etu lihaan verrattuna on kyllä se, että ne säilyvät niin pitkään. Siis joku Mifu Jauhis tai Härkis säilyy viikkotolkulla, eikä tarvitse murehtia, että ne menisivät vanhaksi jos haluaakin lähteä käymään syömässä jossain (neljänä päivänä peräkkäin, hups).

Hieno facepalm, eikö!

Oli aika ihanaa viettää viikonloppua vaihteeksi näinkin päin, että ei kokattu kertaakaan. Kokkailun sijaan käytettiin aikaa mm. joulumaan rakentamiseen legoilla (kuvissa), niihin meidän treffeihin Oton kanssa, sekä kavereiden näkemiseen. Vietettiin paljon aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja otettiin rennosti.

Käytiin viemässä kynttilä Pyhäinpäivänä muualle haudattujen muistomerkille, ja ihailtiin upeaa kynttilämerta. Siellä hautausmaalla me seisottiin pimeässä Oton kanssa, ja samalla kun katsoin kaunista kynttilämerta ja kuulin ihmisten puheensorinaa, mä itkin. Itkin, koska huomenna on vuosi siitä, kun mä menetin mun rakkaan mummun. Ja mulla on niin hemmetin kova ikävä, vieläkin.

Viime viikonloppu oli tunteikas ja ihana viikonloppu. Postaus alkoi naurulla ja päättyi itkuun. Huomisesta vasta tunteikas päivä tuleekin. Mä haluaisin huomenna muistella mun mummua yhdessä lasten kanssa, ja aion sytyttää kynttilän täällä kotona. Se saa palaa koko päivän. Nyt tätä kirjoittaessakin mua itkettää ikävästä ja surusta. Mutta kyllä se taas siitä. Onneksi on lapset, joiden kanssa surullisestakin päivästä voi löytää pieniä iloja ja rakkautta. Vaikka päätän tämän postauksen nyt näihin haikeisiin tunteisiin, haluan silti toivottaa kaikille teille ihanaa uutta viikkoa <3 


7 Responses to “Yhtenä marraskuisena viikonloppuna meidän perheessä”

  1. Ikävä sanoo:

    Näin 9 vuotta sitten rakkaan Mummin menettäneenä, ”hemmetin kova ikävä”-lausahdus iski ja lujaa. Ikävä ei hellitä mutta se muuttaa muotoon. Pari viikkoa sitten näin pitkästä aikaa unta mummista ja se oli ihana uni kun tunsi että mummi olisi läsnä ja sain koskea unessa mummin hopeanharmaita ja pehmeitä hiuksia. ❤️

  2. Emili sanoo:

    Mullakin tulee juuri huomenna kaksi vuotta todella rakkaan ja tärkeän ihmisen poismenosta. Ikävä on kauheaa, ja kun ei tähän oikein mikään auta:( mutta ainakin muistaa taas enemmän olla läsnä niille ihmisille, jotka vielä ovat täällä ja kiitollinen tietysti kaikista muistoista! Voimia sulle ikävään päivään❤️

  3. Siis tällaiset rennot postaukset ovat ihan mun lemppareita, näitä on niin ihana lukea ja myös itse tehdä <3 ja mä sanon vaan sen, että oot superonnekas, että oot saanut niin ihanan mummun, jonka menettäminen sattuu vielä pidemmänkin ajan päästä, sellaisia ei nimittäin jokaiselle riitä!

  4. A sanoo:

    Moikka!
    Liikkuu huhupuheita siitä, että olisit mahdollisesti raskaana. Pitääkö paikkansa?

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hei just näin tässä kommenttiboksissa mä varmasti paljastaisin mun raskauden jos olisin raskaana :D Sehän olis fiksua!

  5. Inga sanoo:

    Söitte mun veljen tekemää ruokaa Copasissa! :)
    Hän haluaa kiittää hienoista sanoista! :))

    Mutta kyllä tuo Pyhäinpäivän aika on aika hiljaiseksi vetävää aikaa, kun iskee väkisinkin ikävä kaikkiin niihin tärkeisiin jotka on jo lähteneet täältä.
    Me vietimme lasten kanssa viikonlopun suunnitellen joulukoristeita sekä leikkien legoilla :) meille on rantautunut lego villitys ja niillä rakennellaan koko ajan.

    Hauskaa viikonjatkoa teille :)

  6. Inka sanoo:

    Mä menetin mun isän nyt melkein 7 vuotta sitten ja vieläkin tuntuu kuin se olisi ollut eilen. Ymmärrän sun surun ja ikävän niin hyvin ja vaikkei se ikinä mene pois ja vieläkin joskus itkettää niin se laimenee ja nykyään kun muistelen isää niin useammin naurattaa kuin itkettää ❤❤❤

Kommentoi