Vuosikatsaus 2018

31.12.2018

En voi uskoa, että taas on tullut perinteisen vuosikatsauksen aika ja tänään on vuoden 2018 viimeinen päivä. Tuntuu, että ihan vasta paketoitiin edellinen vuosi – ja nyt muka taas! Viime vuonna toivoin vuodelle 2018 tasaista perhearkea, ja sitä ollaan kyllä saatu elää. Toki tämä vuosi on ollut paljon muutakin. Suuria uusia asioita ja pienempiä uusia asioita. Kokosin tähän postaukseen tuttuun tapaan koko vuoden pähkinänkuoressa, sekä omat postauslempparit joka kuukaudelta ”Kuukauden postausnostoksi”. Mun omat suosikit eroavat jonkin verran niistä eilen julkaistuista teidän suosikeista, koska joihinkin mulla on itsellä ihan erityinen tunneside vaikka ne eivät olisi vuoden luetuimmiksi nousseetkaan.

Tammikuu:

Vuosi vaihtui Oulussa mun tädin perheen luona, missä meidän silloin 10kk vanha kuopus myös oppi kävelemään vuoden 2017 toisiksi viimeisenä päivänä. Tammikuu oli suurten muutosten aikaa, kun meidän vauvavuosi lähestyi loppuaan. Kuopus muutti omaan huoneeseen nukkumaan, ja saatiin vauvan oma huone viimein valmiiksi. Vietettiin joululomaa eskarilaisen ja päiväkotilaisen kanssa, ja käytiin koko perhe Heurekassa, josta tykättiin kovasti. Kirjoitin ajatuksia sormiruokailusta ja siitä, kuinka meidän vauvan lautasella on ihan samaa ruokaa kuin muillakin.

Aloin tammikuussa tekemään parin vuoden tauon jälkeen ja eka kertaa ikinä yrittäjänä sisältöä myös muille yrityksille kuin omalleni. Kuukausi alkoi siis melko intensiivisesti, kun loman jälkeen olin taas kotona menevän vauvan kanssa, ja omien hommieni lisäksi aloin tehdä hommia myös muille. Kirjoitin tammikuussa siitä, kuinka kaipasin rohkeutta olla minä, ja pukeutuminen oli muutenkin mielessä, sillä jaoin myös vauvan päivän asun ja kirjoitin siitä, miten vauvan vaatekaapin saa helposti toimivaksi. Inspiroiduin kirjoittamaan myös siitä, kuinka mä haluan kasvattaa meidän lapset ilman tiukkoja muotteja, juuri sellaisiksi kuin he itse ovat. Loppukuusta lopetin yöimetyksen kokonaan ja kirjoitin kokemukset siitä, kuinka se meillä sujui ja miten se tehtiin.

Kuukauden postausnosto: Mun koko elämäntarina pähkinänkuoressa, jonka jaoin ensimmäistä kertaa blogin historiassa kokonaisuudessaan. Jos siis olet uusi lukija, tai muuten vain kiiinnostaa tietää kuka täällä oikein kirjoittaa, tsekkaa tämä!

 

Helmikuu:

Kuukausi aloitettiin isoilla teemoilla, sillä pohdin sitä, oliko kulunut vuosi ollut meidän viiimeinen vauvavuosi. Kirjoitin siitä, kuinka helmikuu on vuoden ihanin kuukausi, koska samassa kuussa meidän kuopus täytti yksi vuotta, pidettiin hänelle ihanat synttärijuhlat, vietettiin Oton kanssa 4. hääpäivää (ja vuosipäivää) ja käytiin hääpäivätreffeillä Flamingossa. Otto kertoi muutamia asioita musta, joita en ennen ollut paljastanut ja hän jakoi myös omat pettämättömät vinkkinsä parempaan lapsiperhearkeen. Mä värjäsin parin vuoden tauon jälkeen hiukset jälleen vähän radikaalimmiksi, kun ponitukka teki comebackin.

Kirjoitin myös siitä, millaisia ovat kolmen lapsen yrittäjä-äidin ystävyyssuhteet ja mitä piirteitä ihailen muissa ihmisissä. Taaperon muutettua edellisessä kuussa omaan huoneeseen me muokattiin meidän makuuhuonetta vihdoinkin sotkuisesta perhepedistä valmiiksi aikuisten makkariksi. Helmikuussa lapsilla oli ihana ja luminen hiihtoloma ja me vietettiin lasten toivelauantaita, eli lapset päättää -päivää. Loppukuusta hempeilin kun kirjoitin väsyneen onnellisena meidän hullunkurisesta perheestä intensiivisen videokuvausrupeaman jälkeen.

Kuukauden postausnosto: Vauvan ensimmäinen vuosi videolla. Tämä on yksi mun YouTube-historian katsotuimmista videoista, ja munkin oma lemppari. Meidän taaperon eka vuosi videolla, kaikki ihanat uudet taidot ja mieleenpainuvimmat hetket.

Maaliskuu:

Heti maaliskuun alussa kirjoitin paidasta, joka oli silloin ollut käytössä viisi vuotta putkeen. Paidan kuudes vuosi alkaa parin kuukauden päästä olla siis täynnä, pitää kirjoittaa sitten uusi postaus, kun se joskus vihdoin lähtee eteenpäin. Multa kysyttiin, että mikä on meidän perheen positiivisen arjen salaisuus, ja mä vastasin kokonaisella postauksella. Meidän silloin 4-vuotias keskimmäinen oppi itsekseen lukemaan, oivalsi ihan mielettömän jutun nimeltä ”fantastisoiminen” ja lapset halusivat tehdä blogiin postauksen, jossa kertoivat meidän viikonlopusta. Taaperonkin maailmaa avarsin, kun kerroin, että hän on meidän perheen villein tapaus ja jaoin yhden tavallisen taaperon aamupäivän hetket kuvina.

Lähdettiin Ouluun juhlimaan mun papan 80v-synttäreitä ja mun serkun rippijuhlia. Myönsin vihdoin itselleni sen, että liikunta oli jäänyt retuperälle, ja tartuin uudelleen toimeen. Me tehtiin Oton kanssa videolle parisuhde Q&A, ja naistenpäivänä kirjoitin tasa-arvosta kantaaottavan tekstin. Loppukuusta lähdin Tallinnan muotiviikoille, ja palasin etuajassa kotiin sairastuttuani rajuun vatsatautiin. Siitä inspiroiduinkin kirjoittamaan siitä, kuinka vatsataudista toivutaan KOTONA, eikä päivähoidossa tai ihmisten ilmoilla. Loppukuu sujui onneksi ihanammissa tunnelmissa, kun vietin ensin ihan mielettömän lukijaillan teidän kanssa ja sen jälkeen olikin jo pääsiäisloman vuoro.

Kuukauden postausnosto: Meidän positiivisen arjen salaisuus. Tämä teksti on ajankohtainen joka ikinen kerta, kun joku kyseenalaistaa sen, voiko lapsiperhearki olla oikeasti mukavaa ja positiivista. Tämä nousi yhdeksi vuoden suosituimmista teksteistä.

Huhtikuu:

Kylmä alkoi kyllästyttää ja alettiin suunnittelemaan lasten kanssa lomareissua kesälle. Kirjoitin siitä, oliko puhelimen ostaminen eskarilaiselle ollut hyvä vai huono päätös, nostin esiin 10 asiaa joista olin juuri sillä hetkellä kiitollinen. Meidän keskimmäinen täytti huhtikuussa viisi vuotta, ja järjestettiin hänelle hurjan mahtavat hirviösynttärit. Jaoin taaperon lempisanoja ja kerroin siitä, kuinka lapset halusivat nukkua kaikki yhdessä, vaikka vanhin olisi saanut jo silloin aivan oman huoneen. Käytiin isojen tyttöjen kanssa katsomassa uskomattoman ihana Barbie-näyttely Kansallismuseossa, ja Oton kanssa taas laitettiin meidän pihaterassi talven jäljiltä kuntoon. Kevät alkoi pikkuhiljaa tulla!

Loppukuusta oltiin ihan älyttömän hyvillä fiiliksillä, koska saatiin vihdoinkin kesälomareissu päätettyä ja varattua, ja päätin kuukauden juhlimalla Emilian polttareita Turussa.

Kuukauden postausnosto: Tätä kukaan ei kerro äitiydestä. Listasin asioita, jotka tulivat mulle itselleni täysin uutena asiana äitiyden myötä, ja joita alkuun jopa säikähdinkin, vaikka kyse oli ihan normaaleista jutuista. Halusin tehdä listan, jossa on eri asioita, kuin niissä kaikissa miljoonassa Buzzfeedista ja muista löytyvissä listoissa. Tämä oli myös yksi vuoden suosituimmista postauksista.

Toukokuu:

Vappua juhlittiin tietenkin heti ekaksi käymällä Linnanmäellä ja herkuttelemalla brunssilla ystävien kanssa. Inspiroiduin kirjoittamaan spontaaniudesta ja onnellisuudesta, ja hempeilin kirjoittamalla Otosta siirappista hömppää. Taapero täytti jo vuoden ja kolme kuukautta, ja esittelin hänen vaatekaappinsa koko sisällön. Kirjoitin siitä, millaista on taaperoimettäminen, sillä jatkoin imetystä onnistuneesti edelleen taaperon kanssa.

Tämä blogi täytti toukokuussa seitsemän vuotta, ja se tuntui kyllä aivan älyttömän hienolta. Olen tosi kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka olen saanut viettää tehden tätä blogia! Vietettiin tyttöjen viikonloppua Oton ollessa Topiaksen polttareissa, ja kirjoitin vihdoinkin myös oman kaason näkökulmani Emilian polttareista. Juhlittiin esikoisen eskarin päättäreitä, ja kesäloman kynnyksellä tein meidän ihanalle 5-vuotiaalle kesähaastattelun. Käytiin myös päiväretkellä upeassa Porvoossa yhdessä koko perhe. Ihana paikka niin lyhyen matkan päässä Helsingistä.

Kuukauden postausnosto: Lapsen tunteiden sanoittamisen tärkeys. Kirjoitin pitkän postauksen siitä, miten tärkeää on sanoittaa lapsen tunteita ja opettaa hänet käsittelemään, ymmärtämään ja kertomaan omista tunteistaan.

Kesäkuu:

Lapset jäivät pitkälle kymmenen viikon kesälomalle ja me oltiin siitä niin fiiliksissä. Kuukausi alkoi loman lisäksi muutenkin loistavissa fiiliksissä, sillä päästiin isojen tyttöjen kanssa vihdoin kauan odotetulle Marcuksen ja Martinuksen keikalle! Se oli kyllä niin mahtava kokemus. Puheesta oli puhetta (heh) sillä tein kattavan katsauksen meidän perheen kaksikielisyyteen  ja jaoin muutamia random-lauseita meidän perheen arjen keskeltä.

Kuun puolivälissä Otonkin loma alkoi mahtavissa meiningeissä, kun juhlittiin Oton 28v-synttäreitä kaveriporukalla, ja vain pari päivää sen jälkeen aloitin ensimmäisen lomani kahteen vuoteen, kun me lähdettiin koko perhe Rodokselle. Jaoin 10 ihaninta hetkeä Kreikasta, ja suoraan Kreikan reissun jälkeen me otettiinkin nokka kohti Oulua. Osallistuin kesäkuussa myös Näin valehtelen netissä -blogihaasteeseen, joka oli sangen mielenkiintoinen.

Kuukauden postausnosto: #Olisinpatiennyt. Osallistuin Maaret Kallion postaushaasteeseen, jossa kirjoitin ylös asioita, joita toivoin, että olisin tiennyt jo teininä. Postauksen kirjoittaminen oli ihan älyttömän koskettavaa mulle, ja mua alkoi itkettää edelleen näin puolen vuoden jälkeenkin sitä lukiessa. Siinä tiivistyi niin monet asiat, jotka vaikuttaa muhun ihmisenä edelleen.

Heinäkuu:

Kuun alussa oltiin vielä Oulussa ja päästiin Oton kanssa kahdestaan deiteille, joilla käytiin mm. hautausmaalla. Käytiin Oulussa lasten kanssa Kiviniemen Muumipuistossa, ja lopulta palattiin kotiin muutaman viikon kesäreissailun jälkeen. Jaoin blogissa vielä Kreikan reissulta kokemuksia Kolymbia Beachista ja Hotel Kolymbia Starista jossa yövyttiin, sekä meidän perheen vinkkejä Rodoksen saarelle. Helsinkiin päästyämme jatkettiin lomailua pikkureissujen merkeissä. Käytiin lasten kanssa Inkoossa Lomamäen lemmikkipuistossa, missä päästiin syöttämään kettuja! Se oli yksi kesän ikimuistoisimpia juttuja, ja olen ikuisesti kiitollinen Oton ihanalle pikkuserkulle, joka pyysi meitä matkaseuraksi paikkaan, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan.

Heinäkuussa nautittiin aivan älyttömistä superhelteistä, ja saatiin vihdoin kunnon kesä! Tehtiin päiväreissu eka kertaa ikinä lasten kanssa Muumimaailmaan (missä meidät yllätti yhtäkkiä jäätävä ukkonen ja kaatosade), ja käytiin myös Lintsillä. Parasta kuukaudessa olivat kuitenkin iltauinnit, sillä mun serkku ja äiti tulivat meille Oulusta kylään, ja päästiin melkeinpä joka ilta käymään iltauinnilla lämpimässä vedessä lasten mentyä nukkumaan, kun mun äiti valvoi heidän unta. Toki me kyllä uitiin lasten kanssakin lähes joka päivä. Sanon siksi melkein joka ilta, koska yhtenä iltana me ei mentykään uimaan, vaan napattiin kaupunkipyörät alle Oton ja mun serkun kanssa, ja mentiin piknikille. Jaoin blogissa myös kokemuksia sisarussuhteista kolmen lapsen perheessä, sekä meidän perheen kesäloman ruokalistaa.

Kuukauden postausnosto: Rodoksen loma videolla. Tämä on meidän ihana kesämuisto, johon on taltioitu kaikki tärkeimmät tunnelmat Rodoksen reissulta. Lapset haluaisivat katsoa tätä suunnilleen joka toinen päivä ja osaan tämän varmaan ulkoa.

Elokuu:

Kuukausi alkoi hyvällä fiiliksellä, sillä heinäkuun vikana päivänä me vietettiin Lapset päättää -päivää, joka oli aivan mahtava kokemus meille kaikille. Sen jälkeen olikin hyvä lähteä Oton kanssa unelmatreffeille, kun taapero yökyläili ensimmäistä kertaa ikinä isosiskojensa kanssa. Lunastettiin siis Oton iskän antama joululahja: hotelliyö, ravintolaillallinen ja yön yli -lastenhoito. Täydellinen lahja, ja saatiin muuten tänä vuonna samanlainen lahja! Nyt tosin ei ajateltu odottaa ihan yhtä pitkään lunastuksen kanssa, viime vuonna ei vaan raaskittu laittaa kuopusta yön yli hoitoon ennen kuin vasta elokuussa. Kaikki sujui silloin aivan loistavasti, vaikka taapero alkoikin olla jo tahtoa täynnä!

Pian treffien jälkeen lähdettiin vielä minilomalle Ouluun ennen arkeen paluuta. Loma oli ihana, vaikka meidän mökkireissulla mulla murtuikin varvas. Elokuu oli murtuneesta varpaasta huolimatta hienojen merkkipaalujen kuukausi: ekan yökylän lisäksi kuopus täytti 1,5 vuotta, ja lopetin imetyksen, kun hän ei enää ollut itse kiinnostunut siitä. Sen lisäksi mä jaoin meidän vanhempien fiiliksiä siitä, että esikoinen menee kouluun, ja tottakai kerrottiin myös esikoisen luvalla miten eka koulupäivä sitten oli sujunut. Elokuussa myös paljastin, että meidän perheessä onkin nyt kaksi ekaluokkalaista, koska Otto aloitti myös opinnot ammattikorkeakoulussa samana päivänä kuin esikoinen aloitti koulu-uransa.

Esiteltiin esikoisen kanssa hänen vaatekaappinsa sisältö, sillä koululaisen pukeutuminen kiinnosti monia. Inspiroiduin kirjoittamaan siitä, millaista on olla ainoa lapsi ja päästin teidät kurkkaamaan, miltä meidän kotona näyttää aivan tavallisena arkipäivänä ilman yhtään stailausta. Kuukauden lopussa mun yritys täytti kaksi vuotta, ja kirjoitin postauksen meidän kesästä, koska fakta on se, että kesä 2018 oli kyllä ihanin ikinä.

Kuukauden postausnosto: Tulevaisuus ja haaveet 2011 vs. 2018. Löysin vanhan postauksen vuodelta 2011, johon olin listannut tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita. Vertasin nykyhetken tilannetta sekä haaveita seitsemän vuoden takaisiin, ja tämä oli mulle itselleni tosi ajatuksia herättävä postaus tehdä.

Syyskuu:

Meidän ihana 5v pääsi esittelemään oman iloisen ja värikkään vaatekaappinsa syyskuussa. Se taisikin olla kuukauden ”tasaisin” postaus, sillä muuten kuukausi tuntui olevan yhtä vuoristorataa mahtavine huippuineen ja ei-niin-mahtavine aallonpohjineen. No okei, fiilistelin myös ihania rentoja päiviä taaperon kanssa ja nostin tapetille puhumisen tärkeyden parisuhteessa, sekä jaoin 10 arkikuvaa syyskuulta, joten todistetusti meillä oli myös sitä tasaista arkea.

Mutta muuten oli lähinnä juhlan ja kriisien vaihtelua. Meidän esikoinen täytti seitsemän vuotta, ja vietettiin ihanat emoji-teemaiset 7v-synttärit hänen kanssaan. Mäkin täytin 27 vuotta, ja sain Otolta maailman ihanimman lahjan: Guccin GG Marmont Matelasse -laukun. Ihanien juhlahetkien lisäksi kärsin myös pahimmasta migreenistä moneen vuoteen, ja jouduin käyttämään silmälappua useamman päivän, sillä meidän taapero tökkäsi mulle kipeän haavan silmään. Se oli kyllä sellainen kokemus, että ei tarvitse toiste kokea, huhhuh. Onneksi selvittiin näistä vastoinkäymisistä muutaman päivän kivuilla ja säikähdyksellä, olisi voinut käydä pahemminkin.

Kuukauden postausnosto: 15 helppoa ja nopeaa arkiruokaa meidän perheen ruokalistalta. Tähän postaukseen on koottu niin monta meidän arkiruokalempparia, että aina kun tarvitsen inspiraatiota kauppalistan tekoon, aloitan tästä. Yleensä ainakin joku näistä nappaa!

Lokakuu:

Aloitin kuukauden isolla teemalla: kirjoitin postauksen rohkaisuksi kaikille heille, joita pelottaa, että lapsiperhe-arki on ihan hirveää. Tämän pohjalta syntyi ajatus erilaisista perheistä kertovasta postaussarjasta ensi vuodelle. Sitten siirryttiin kevyempiin aiheisiin, ja vastasin suosittuun 33 kysymystä -blogihaasteeseen omalta osaltani. Otto vastasi loppukuusta miehen näkökulmasta 33 kysymykseen, kun sama haaste otti uuden suunnan uusilla kysymyksillä. Me käytiin lasten kanssa minilomalla Ahvenanmaalla, ja syyslomalla ajeltiin Ouluun. Järkättiin myös esikoiselle liikunnalliset kaverisynttärit.

Esittelin mun vaatekaapin kulmakiviä (kun kaikki lasten vaatekaapit oli jo käyty läpi), ja mun makuupussitakki herätti ajatuksia kommenttiboksissa. Sitten olikin vähän isompien uutisten vuoro, kun paljastin, että me etsitään omaa kotia. Newsflash! Etsinnät eivät vielä ole tuottanut tulosta tässä parissa kuukaudessa, vaan edelleen etsitään. Pohdiskelin oman luonteeni vahvuuksia ja heikkouksia, ja kerroin meidän vauvavuoden jälkeisestä kuherruskuukaudesta Oton kanssa. Ilmastoraportin jysähdettyä ilmoille mä otin vihdoin armottoman itsekriittisen parin viikon tuskailun jälkeen kantaa ilmastoasioihin.

Yhdeksi vuoden kommentoiduimmista postauksista nousi Miten löytää ystäviä -postaus, jossa te saitte laittaa kaverinhakuilmoituksia, ja etsiä samanhenkistä seuraa. Olisi mahtavaa kuulla oletteko löytäneet toisenne ilmoitusten perusteella, ja ehkä tavanneet, tai saaneet juttuseuraa?

Kuukauden postausnosto: Millaista on olla kroonisesti masentuneen läheinen? Tämä on mulle itselleni yksi tärkeimmistä postauksista joita olen kirjoittanut, koska tässä sain purettua niin monia tunteita ja ajatuksia, joita mun sisälle oli vaan kertynyt. Oli myös ihan älyttömän mielenkiintoista ja voimaannuttavaa kuulla muiden masentuneiden ihmisten läheisten kokemuksia ja ajatuksia.

Marraskuu:

Me otettiin marraskuussa rennosti ja yritettiin ottaa ilo irti niistä lyhyistäkin valoisista hetkistä, vaikka välillä se pimeys tuntui lamaannuttavalta. Kyselin teiltä IG Storiesissa, että mitä te oletatte minusta, ja sain liudan super mielenkiintoisia oletuksia, joista koostin postauksen. Tätä oli niin hauska tehdä! Mä annoin meidän lasten pukea mut anna lapsesi pukea sinut -päivänä, ja totesin myös, että on aika siistiä olla jo vähän isompien lasten vanhempi. Juhlittiin isänpäivää ja juhlittiin myös lukijailtaa, jossa sain tavata monen monta mahtavaa tyyppiä sieltä näyttöjen takaa!

Paljastin, että Otto jää ensi keväänä opintovapaalle, ja se olikin syksyn paras ja ihanin uutinen. Ei enää montaa viikkoa siihen, että me saadaan olla yhdessä päivisin! Käytiin katsomassa joulukadun avajaisia, joissa mä missasin joulupukin kokonaan ja pyöräytettiin olohuoneen järjestys uuteen uskoon. Loppukuusta kerroin teille mikä ihme on PERHEKASA ja fiilistelin sitä, että pimeä marraskuu on vihdoinkin ohi.

Kuukauden postausnosto: Tuleeko meille neljäs lapsi? Eli siis #maharauha. Ei lisättävää, se kannattaa käydä lukemassa, jos ei ole vielä tullut vastaan. Tämä oli koko vuoden luetuin teksti ylivoimaisesti.

Joulukuu:

Tajuttiin joulukuun alussa, että hitto – se monta vuotta odotettu ja vähän jännäiltykin ekaluokka oli jo puolivälissä! Ja meillä on mennyt loistavasti. Joulukuun ajan blogissa pyöri joulukalenteri, jonka tein tänä vuonna ehkä enemmän antaumuksella kuin koskaan ennen. Päässä pyöri kuitenkin muitakin tärkeitä teemoja kuin vain joulu, kuten työn ja perhe-elämän yhdistäminen. Marraskuussa järjestetyssä Lapsistrategia 2040-vaikuttajaillassa inspiroiduin niin monesta aiheesta, että se tulee näkymään blogissa vielä ensi vuoden puolellakin. Itsenäisyyspäivänä halusin kertoa, mitä suomalaisuus minulle merkitsee. Me käytiin Tuomaan markkinoilla ja valmistauduttiin täydellä sydämellä jouluun.

Me pidettiin tyttöjen kanssa ihanat pyjamabileet ja katsottiin kolme leffaa! Se oli ihan parasta, ja täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi mahdollisimman pian. Lapset halusivat tehdä jouluhaastattelun, josta tuli aika hauska. Me myös autettiin joulun alla apua tarvitsevia yhdessä lasten kanssa. Kuvattiin videolle meidän tavallinen lauantaipäivä, ja vietettiin aivan mielettömän ihana ja rentouttava joulu ja joululoma lasten kanssa.

Kuukauden postausnosto: Minä rakastan sinua. Meidän taapero sanoi ensimmäistä kertaa nuo sanat minulle, ja siitä herkistyneenä kirjoitin rakastamista koskien muutamia ajatuksia ylös.

Tämä vuosi on ollut aivan älytön vuosi. Niin täynnä hyvää onnea, iloa, naurua, rakkautta, myös surua ja haikeuttakin etenkin näin vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Silti olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, joka ollaan saatu kokea. Tämä vuosi on ollut paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa vuosi sitten. En voi kuin pitää peukut pystyssä ja sormet ristissä, että hyvä onni jatkuu ensi vuonnakin, ja saadaan nauttia terveydestä, rakkaudesta ja hyvästä fiiliksestä myös silloin. Ihanaa uutta vuotta kaikille, nähdään ja kuullaan ensi vuoden puolella, siitä tulee MAAGINEN!


Vuoden luetuimmat postaukset 2018

30.12.2018

Huomenna on perinteisen vuosikatsauksen vuoro, mutta halusin laittaa vuotta pakettiin myös vähän toisella tapaa tänä vuonna. Nyt otetaan nimittäin katsaus siihen, mistä TE olette tykänneet eniten tänä vuonna, ja mitä täällä ja muissa kanavissa on tapahtunut tänä vuonna. Mä olen ihan häkeltynyt siitä, miten monia uusia ihania tyyppejä meidän seuraan on liittynyt ja miten monia tuhansia kommentteja ja viestejä te olette jättäneet.  Onneksi myös te vanhat tutut olette pysyneet mukana. On ollut ihan mielettömän hienoa jakaa tämä vuosi juuri teidän kaikkien kanssa.

Katsoin Google Analyticsista suosituimmat postaukset tänä vuonna julkaistujen postausten joukosta, ja jopa vähän yllätyinkin joistakin listalla mukana olevista! Osa postauksista oli itselleni niitä kaikkein tärkeimpiä ja henkilökohtaisimpia myös, ja osa taas oli sellaisia, että en niitä kirjoittaessani todellakaan arvannut, että ne päätyisivät vuoden lopussa tälle listalle. Yhtä kaikki olen iloinen siitä, että olen onnistunut tuottamaan sisältöä, joka herättää tunteita ja ajatuksia ja reaktioita teissä.

Vuoden luetuimmat postaukset 2018

1. Tuleeko meille neljäs lapsi 

#Maharauha. Mulle kaikkein suurin ja tärkein postaus tänä vuonna, sillä tämä herätti niin monia tuntemuksia itsessänikin. Sain teiltä satoja viestejä koskien tätä aihetta, ja niin moni jakoi omiakin kokemuksia, että olin ihan ällistynyt. Tämä aihe on super tärkeä, eikä siitä puhumista saa lopettaa, ennen kuin jokaiselle meistä on taattu maharauha.

2. Kuka teille kirjoittaa vuodesta toiseen

Kirjoitin oman elämäntarinani ylös tiivistettynä yhteen postaukseen vuoden alussa. Siitä voi lukea kaiken olennaisen, mitä mun elämässäni oli viime tammikuuhun mennessä tapahtunut. Sen kirjoittaminen oli itselleni sellainen puhdistava ja voimaannuttava prosessi. Oli jotenkin tosi hyvä käydä läpi, mitä kaikkea elämässä onkaan tapahtunut näiden kaikkien ohikiitävien vuosien aikana.

3. Mitä ekaluokkalainen tarvitsee mukaan reppuun (kaupallinen yhteistyö)

Tämä yllätti totaalisesti nousemalla listan kolmanneksi! Postauksessa esiteltiin ekaluokkalaisen tarvikkeita ja jaoin muistilistaa siitä, mitä ekaluokkalainen tarvitsee. Oli huikeaa, miten monet opettajat ja kokeneemmat vanhemmat intoutuivat jakamaan omia vinkkejään. Toivottavasti tämä voi toimia vinkkipankkina myös ensi vuonna ekaluokkalaisten vanhemmille.

4. Pakkaspäivän asu Kalliossa & mistä parhaat mustat farkut 

Myös tämä oli aivan todellinen yllätys! Postaus ei ollut mikään maailman tunteikkain kirjoitusprojekti itselleni, mutta luulen, että tässä merkitsee se, että aika moni muukin mun lisäksi etsii niitä parhaita mustia farkkuja. Onneksi postauksen kommenttiboksi onkin täynnä vinkkejä ja kokemuksia parhaista mustista farkuista, joten toivottavasti moni on löytänyt itselleen täydellisen mustan farkkumallin tämän avulla. Mä ainakin olen, joten kiitos teille siitä!

5. Perhekasa

Yksi tuoreimmista listalla mukanaolijoista on postaukseni Perhekasa marraskuulta. Siinä kerron mikä ihme se sellainen perhekasa on, ja miksi se on meille niin tärkeä ja ihana juttu. Tämä on myös se postaus, jonka pohjalta päädyin tekemään #Maharauha -postauksen. Tämän postauksen kuva kun innoitti monia spekuloimaan onko meille tulossa neljäs lapsi. Se varmasti omalta osaltaan nosti tätä listasijoitusta.

6. Me etsitään omaa kotia

Mä kyselin teiltä vinkkejä ja paljastin, että me etsitään omaa kotia. Aloitettiin katselu lokakuussa, ja edelleenkin katsellaan. Ollaan käyty katsomassa joitakin asuntoja, ja meidän piti mennä myös erään talopakettifirman taloesittelyyn, mutta ei päästy juuri silloin paikalle, ja nyt esittelyt ovat olleet joulutauolla. Ei olla vieläkään ihan varmoja siitä mitä halutaan, ja monet erilaiset vaihtoehdot tuntuvat edelleen yhtä kiinnostavilta, mutta täysin eri tavalla. Ollaan kumpikin aivan yhtä pihalla siitä, mitä halutaan, ja siksi ei varsinkaan aiota kiirehtiä. Pidetään silmät auki ja seurataan, koska halutaan uskoa, että kun se meille oikea ratkaisu osuu kohdalle, me osataan tarttua siihen.

7. Tätä kukaan ei kerro äitiydestä 

Listasin asioita, jotka itselleni tulivat yllätyksenä äitiydessä, kuten sen, että tiukat housut saattavat aiheuttaa menkkakipumaista jomottelua vielä pitkään synnytyksen jälkeen. Näitä listojahan on netti pullollaan, mutta halusin itse yrittää koostaa sellaisen listan, jossa olisi kaikista muista täysin poikkeavia juttuja, eli juuri niitä, joilta ei yleensä näiltä listoiltakaan löydä. Teidän kommenteista päätellen onnistuin tässä, ja kommenttiboksiin tuli hurjasti vertaistukea ja lisää näitä vaiettuja aiheita.

8. Mikä on meidän positiivisen arjen salaisuus

Multa kysyttiin, että ”Mikä on positiivisen arkenne salaisuus? Eikö teillä koskaan herätä 8:n yösyötön jälkeen pukluun korvassa, vedetä itkupotkuraivareita kun vauva ei saa korvaansa irti päästään, levitetä mustikkapuuroa merkkivaatteille ja käytetä päivässä sanaa ”ei” kolmesti minuutissa?” ja mä vastasin kysymykseen kokonaisella postauksella. Tämä on ehdottomasti itselleni tärkeä postaus, jonka kirjoittaminen oli suorastaan terapeuttista. Purin siihen ne kaikki ajatukset, joita jo vuosien ajan oli herännyt joka kerta kun luin spekulointia kulisseista ja siloitellusta somearjesta (omastani ja muiden).

9. Näin lopetin yöimetyksen

Yöimetys loppui melkein vuosi sitten keväällä, ja halusin kirjoittaa ylös, mitkä keinot auttoivat meitä onnistumaan siinä. Toivottavasti tämä postaus on auttanut muitakin yöimetystä lopettelevia tekemään siitä edes karvan verran helpompaa. Postauksen kirjoittaminen oli tosi tunteikasta, koska yöimetyksen myötä meidän vauvasta tuli yhä enemmän taapero, omatoiminen pikkutyyppi, joka alkoi nukkumaan omassa sängyssä perhepedin sijaan. En voi uskoa, että se pikkutyyppi täyttää pian kaksi vuotta! Mutta nyyh, nyt ei mennä vielä siihen.

10. Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt 

Kautta vuosien on kaksikielisyys ollut yksi suosituimmista aiheista täällä blogissa, ja niin myös tänä kesänä, kun tein pitkästä aikaa tilannekatsausta siihen. Ensi vuonna taapero aloittaa päiväkodin ja keskimmäinen eskarin, joten kaksikielisyyskuulumisia on ihan varmasti luvassa etenkin heidän osaltaan.

Tekoturkis Bubbleroom | Neule Gina Tricot | Musta haalari Zara | Sukkahousut Lindex | Kengät Zara | Hiusdonitsi Gina Tricot | Laukku Gucci |

Olen julkaissut blogissa tänä vuonna tämä postaus mukaanlukien 338 postausta, ja nämä ovat niistä kymmenen kaikkein luetuinta. Huomenna on tosiaankin perinteisen vuosikatsauksen vuoro, ja perinteisen koko vuoden läpikäymisen lisäksi olen listannut joka kuukaudelle oman yhden suosikkipostaukseni. Ne poikkeavat jonkin verran näistä, eli kannattaa ihmeessä tsekata nekin jos siltä tuntuu.

Kiitos vielä ihan mielettömän paljon tästä vuodesta teille kaikille! Ja jos teillä on jäänyt mieleen joku oma suosikkipostaus tältä vuodelta, tai jotain muita ajatuksia kuluneeseen vuoteen liittyen: sana on vapaa! Ihanaa vuoden toisiksi viimeistä iltaa kaikille <3

PS: Jos vuoden tilastot kiinnostavat, niitä on tänään mun IG Storiesissa mm. vuoden suosituimpien kuvien osalta, sekä esim. kuinka monta kertaa mun blogia on tänä vuonna luettu. 


Vuoden 2018 hajusteettomat kosmetiikkasuosikit x10

29.12.2018

*Postaus sisältää PR-näytteenä ja/tai yhteistyökampanjoiden yhteydessä saatuja tuotteita Cutrinilta, Acolta, CeraVelta & Lifesta

Mä päätin listata mun tämän vuoden 2018 100% tuoksuttomia kosmetiikkalemppareita, koska ainakin itsestä tuntuu, että niitä loistavia tuoksuttomia tuotteita on joskus vaikea löytää. Tuoksuttomien tuotteiden valikoimahan on paljon pienempi, kuin tuoksullisten, mutta onneksi uusia hienoja tuotteita kehitetään koko ajan. Mulla on aitiopaikka päästä testaamaan tuotteita vaikuttajana, ja aina kun vierailen pressitoimistoilla, niin kyselen suunnilleen ekana, että onko teille tullut mitään hajusteettomia uutuuksia, koska haluan löytää ne.

Tänä vuonna on onneksi tullut montakin, ja tässä listassa on mukana mun kymmenen lempparia hiuksille, kasvoille ja vartalolle kaikista niistä, joita olen testannut. Haluan vielä erikseen korostaa sitä, että tämä postaus on tehty mun rehellisten mielipiteiden ja kokemuksien pohjalta, vaikka osa tuotteista on saatu. Näiden postauksessa mainittujen tuotteiden lisäksi olen testannut ison kasan muutakin kosmetiikkaa, mutta päätin nostaa tähän juuri nämä tuotteet omien hyvien kokemuksieni vuoksi.

1. Cutrin Vieno Sensitive Dry Shampoo -kuivashampoo (saatu PR-näytteenä Cutrinilta)

Kuivashampoot on just niitä hiustuotteita, joissa on yleensä mukana joku tosi voimakas tuoksu. Koostumus on vielä sellainen, että nopeasti täyttää silmät, nenän ja suun vaikka yrittäisi vaan nopeasti suihkia tukkaan ja juosta karkuun hengitystä pidätellen. Siksi ihastuin heti tähän kuivashampooseen, joka on täysin tuoksuton, oikeasti tehokas ja toimiva. Se antaa ainakin mulle yhden päivän lisää hiustenpesujen välissä, eikä tuoksu yhtään miltään.

2. Aco hiuspohjaa kosteuttava shampoo & hoitoaine (saatu PR-näytteenä Acolta)

Mulla alkoi kutisemaan hiuspohja ekaa kertaa elämässäni kun ilmat viilenivät tänä talvena. Tämä sattui tietysti ihanasti samaan aikaan, kun päiväkodissa oli ovessa Täi-lappu. Meillä kammattiin kaikki tukat läpi moneen kertaan, eikä onneksi keneltäkään löytynyt yhtään mitään. Itse totesin, että mulla taitaa olla kuiva päänahka. Olin onneksi jo aiemmin saanut Acolta nämä mahtavat hiuspohjaa kosteuttavat tuotteet testiin (en ollut vaan ehtinyt testaamaan). Kutinaa helpottaakseni päätin kokeilla, ja pian mun hiuspohja voi taas paremmin! Toki varmasti sekin auttoi, että se täi-lappu katosi päiväkodin ovesta ja mun psykosomaattinen kutinakin lakkasi, heh.

3. Cutrin Vieno Sensitive Volumizing Mousse hiuksille (saatu PR-näytteenä Cutrinilta)

Mousse on kehitetty hennoille hiuksille jollaiset itsellänikin on, ja se antaa volyymia ihan kunnolla. Mun mielestä se tuo tukea tukkaan, että kun föönaan sen kuivaksi, se ei lätisty heti seuraavan tunnin aikana, vaan pitää muotonsa.

4. Puhdas+ risiiniöljy

Levitän tätä mun ripsiin joka ilta, ja se on pitänyt ripset tosi hyvässä kunnossa. Aloitin risiiniöljyn käyttämisen ripsissä Yumi-lashes -käsittelyn jälkeen, ja ihastuin siihen, miten ripset tuntuvat taipuisammilta ja ehkä jopa pidemmiltä. Levitän risiiniöljyä ripsille pumpulipuikolla aina illalla meikin puhdistuksen jälkeen. Käsittely on kulunut pois mun ripsistä jo aikaa sitten, mutta ne tuntuvat silti pidemmiltä ja hyvinvoivemmilta, kuin ennen käsittelyä.

5. CeraVe kosteusvoide kasvoille SPF25 (saatu yhteistyökampanjan yhteydessä CeraVelta)

Mun lemppari kosteusvoide, koska imeytyy super nopeasti eikä jätä kasvoja tahmaisen tuntuiseksi. Inhoan sellaista tahmatunnetta kasvoilla, sillä eihän sen päälle voi edes levittää meikkiä. Tämän päälle pystyy meikkaamaan suunnilleen heti.

6. Lumene LÄHDE Pure Arctic Miracle 3-in-1 Micellar Cleansing Water -misellivesi

Lumenen Lähde-sarjan misellivesi on tehokas ja putsaa tosi hyvin meikin, mutta ei jätä kiristävää tunnetta iholle. Mulla tulee monesta misellivedestä esim. silmänympärysiholle sellainen kiristävä tunne, mutta tästä ei, tämä on tosi hellävarainen.

7. CeraVe sekaihon puhdistusgeeli (saatu yhteistyökampanjan yhteydessä CeraVelta)

Tämä on täydellinen tuote mun osittain rasvoittuvalle sekaiholle, sillä se ei kuivata mutta ei myöskään rasvoita. Meikit puhdistuu hyvin ja kasvot jäävät ihanan pehmeiksi tämän jälkeen. Tuote ei ole liian ”raju” vaan pesee juuri sopivasti.

8. Aco suihkuöljy (saatu PR-näytteenä Acolta)

Jättää ihon ihanan kosteaksi suihkun jälkeen ja tuntuu hyvältä rutikuivalla iholla. Tämä sopii hyvin myös taaperon ihonhoitoon, sillä hänelläkin on atooppista ihottumaa näin talvella.

9. Life Body & Soul Sensitive hajusteeton kosteusvoide (saatu yhteistyökampanjan yhteydessä Lifesta)

Vartalon kosteusvoiteessa on ihana koostumus, eikä mitään hajua. Ehdoton plussa siitä, että se on luonnonkosmetiikkaa. Haluaisin edelleen lisätä luonnonkosmetiikan osuutta huomattavasti mun kosmetiikkarepertuaarissa, mutta tällä hetkellä tuoksuttomuus on kriteeri nro 1, koska en vaan kertakaikkiaan halua migreenejä yhtään enempää kuin on pakko.

10. LV Roll-On Antiperspirant

Mun lemppari hajusteeton dödö! Tämä pitää hienhajun poissa ilman, että sitä joutuu peittämään jollain tuoksulla. Olen kokeillut muitakin tuoksuttomia dödöjä mutta tämä on ehdoton lemppari.

Onko teillä tuoksuttomia kosmetiikkalemppareita, joita ei tässä ollut mainittu? Jakakaa ihmeessä omat vinkit, sillä tuoksuttomista tuotteista niitä ei vaan voi olla liikaa!


Meidän joulu 2018

27.12.2018

Moi! Tuntuu kuin tässä olisi takana pidempikin tauko kuin vain pari päivää, kun oli niin hassua avata tietokone ja alkaa hommiin. Mutta voi veljet kun on tehnyt hyvää olla muutama päivä aivan rauhassa ja nauttia jokaisesta hetkestä täysillä yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Joulu on ollut rento, ehkä rennompi kuin vuosiin. Varmasti siihen vaikutti myös se, että ei vietetty aattoa kotona, jolloin vastuu ruuista ja kattauksesta ei ollut vain mun ja Oton harteilla, vaan saatiin mennä valmiiseen pöytään, vaikka laatikot vietiinkin itse. Sama kiireetön tunnelma, josta nautittiin jo koko joulunalusviikko, jatkui myös aattona ja päivinä sen jälkeen. Ihan parasta!

Aattoaamuna lapset heräilivät siinä kahdeksan jälkeen, ja löysivät aattoaamun paketit kuusen alta. Katseltiin joulupukin kuumaa linjaa, luettiin uusia paketeista paljastuneita kirjoja ja avattiin joulukalentereiden viimeiset luukut. Laittauduttiin pikkuhiljaa ja keiteltiin riisipuuroa, jonne laitoin oikeasti vain yhden mantelin tänä vuonna. Yleensä olen siis laittanut jokaiselle yhden, mutta tänä vuonna laitoin koko kattilaan vain yhden, niinkuin kuuluukin. Otto annosteli puurot lautaselle, ja kuinka ollakaan: manteli löytyi mun puurosta! Taikauskoinen en oikeasti ole, mutta kai sitä saa vähän ajatella, että manteli tuo lisäbuustia ensi vuoteen! Ja kuten totesin lapsille, manteli olisi ollut hyvä kenen lautasella tahansa, koska jokaisen meidän perheen jäsenen onni tarkoittaa sitä, että kaikki muutkin perheestä ovat onnellisia ja voivat hyvin. Voidaan siis ajatella, että ensi vuodesta tulee hyvä ja onnen täyteinen.

Riisipuurolounas nautittiin Lumiukkoa perinteisesti katsellen, ja sitten alkoi pikku hiljaa olla aika siirtyä kohti aatonviettopaikkaa, eli Oton lapsuudenkotia. Matkalla käytiin koko porukalla hautausmaalla viemässä kynttilät, ja sitten ajettiin Kauniaisiin. Istahdettiin hetken aikaa ja tunnelma alkoi olla lapsilla jo melko jännittynyt ja odottava, mutta onneksi pukki tulikin sitten melko pian sen jälkeen kun oltiin päästy perille. Pukki oli aivan mahtavan luonteva ja jutusteli lasten kanssa pitkän aikaa. Lapset lauloivat perinteisen ”joulupukki, joulupukki” -laulun, ja sitten jaettiin lahjoja.

Pukin lähdettyä lapset saivat avata yhdet paketit, ja sen jälkeen oli joulupäivällisen aika. Istuttiin pöydässä pitkään ja täytettiin mahat mädillä, lohella, sienisalaatilla ja muilla alkupalapöydän herkuilla. Syötiin me toki lämpimätkin ruuat, mutta se vaan menee aina niin, että eniten tulee syötyä niitä kylmiä aattona.

Mä otin vain muutaman kuvan joulupöydästä, sillä mulla oli niin kova nälkä silloin kun oltiin siihen istahtamassa. Kotona huomasin, että kuvat ei oikein onnistuneetkaan, kun mulla oli asetukset pielessä (taitaa päteä tähän vanha sananlasku että ”on niin nälkä että näköä haittaa” jota äitini usein viljelee). Joten siitä ei nyt valitettavasti ole kuvia! Mutta onneksi kuvattiin kotona meidän tapaninpäivän joulupöytä. Joulupöytä aattona oli kuitenkin ihan super onnistunut ja herkullinen, ja tuli kyllä sellaiset ähkyt kaikille että!

Vietettiin iltaa Kauniaisissa melko myöhään ruuan jälkeen lahjoja availlen ja hengaillen. Oli ihanaa olla isolla ja rennolla porukalla yhdessä. Lähdettiin kotiin niin, että lapsilla oli jo valmiiksi yökkärit päällä. Pienimmäinen nukahti autoon ja kannettiin kotona vain sänkyyn nukkumaan. Isommatkin olivat ihan valmiita nukkumaan kotona. Sitten me tehtiin Oton kanssa vielä iltapalaa ja katseltiin Master Chefin finaalijakso (ei sangen jouluista, mutta oli hyvä jakso!).

Joulupäivä vietettiin kotona lasten, Oton ja mun äidin kanssa jouluyökkäreissä, tosin puettiin myös ulkovaatteet yökkäreiden päälle ja tehtiin lasten kanssa iso lumiukko meidän pihalle. Joulupäivä oli ihan super rento päivä, leikittiin, luettiin, pelattiin, katsottiin leffoja ja vaan hengattiin yhdessä. Syötiin jouluruokia ja joulusuklaata pitkin päivää ja mä luin mun joululahjakirjastakin varmaan puolet. Niin rentoa vaan ehtiä lukea kirjaa keskellä päivää!

Tapaninpäivää lapset odottivat nelkein yhtä kovasti kuin jouluaattoa, sillä silloin mun tädin perhe tuli meille. Se oli meidän kakkosjoulu, kun laitettiin kotonakin kunnon joulupöytä pystyyn ja oltiin jättimäisellä porukalla. Meitä oli täällä meidän 4h+k-rivarissa kuulkaa 11 henkeä viettämässä tapania ja mahduttiin kaikki myös yöpymään, jopa vielä ihan hyvin. Herkuteltiin, saunottiin ja pelattiin lautapelejä. Alakerta annettiin yöksi kokonaan vieraille, ja olohuoneeseen mahtuivat mun täti ja hänen miehensä, ja ruokailutilaan levitettiin nuorisolle kunnon siskonpeti. Hyvin mahtui kaikki onneksi, vaikka vähän mietin etukäteen, että miten me oikein mahdutaan. Oli niin ihanaa saada viettää joulua myös mun tädin perheen kanssa, ja kivaa, että he vaihteeksi olivat meillä, kun yleensä me aina ollaan Oulussa heillä.

Aivan täydellisen ihana joulu ollut kyllä, ja jäi niin hyvät fiilikset. Tänään ollaan kyläilty keskimmäisen kummisedän luona ja nyt illalla ajateltiin pitää Oton ja äidin kanssa vähän juustoiltaa. Blogi on nyt palaillut joululomalta, mutta jatkan rennompaa tahtia vielä vuoden loppuun asti. Mutta ainakin vuosikatsaus on tulossa, ja jotain muuta myös.

Ihania välipäiviä kaikille ja toivottavasti teillä on siellä myös rento ja ihana meininki <3 Kiitos kaikille ihanille joiden kanssa ollaan saatu viettää joulua!

PS: Keskimmäinen halusi näköjään pitää uusia perinteitä yllä, sillä hänenkin ensimmäinen hampaansa irtosi joulunpyhinä. Esikoiselta lähti eka hammas viime vuonna joulun aikaan, ja nyt keskimmäisellä sitten. Ihan hullua miten meidän tyypit vaan kasvaa ja kasvaa <3 


Luukku 24: Hyvää joulua!

24.12.2018

Jouluaatto ja blogijoulukalenterin viimeinen luukku. Koska eilen ilmestyi jo My Day -video, ja koska meidän blogijoulutervehdykset eivät ole aiempina vuosina olleet mitään erityisen katsottuja, mä päätin toteuttaa tänä vuonna tämän viimeisen luukun toisin. Tänä vuonna mä halusin listata asioita, joista olen kiitollinen juuri tänä jouluna. Pieniä asioita ja isompia asioita, joita ajatellessa mä pääsen ainakin itse ihan älyttömän hyvään joulufiilikseen.

Näistä asioista olen erityisen kiitollinen juuri tänä jouluna

Meidän perhe ja läheiset

Nämä tyypit, joiden kanssa saan tätäkin joulua viettää. Otto ja lapset, äiti ja Oton perhe, sekä mun tädin perhe. Kaikki rakkaat sukulaiset ja ystävät, jotka ovat muistaneet joulukortein ja viestein, ja joita ollaan nähty ja tullaan näkemään joululoman aikana. Mun pappa ja muut sukulaiset Oulussa. Ei löydy sanoja kertomaan, kuinka kiitollinen olen kaikista ihanista ihmisistä meidän ympärillä, lähellä ja kaukana.

Terveys

Perheen ja lasten lisäksi kaikkein kiitollisin olen terveydestä. Se on asia, jota ei milloinkaan saa ottaa itsestäänselvyytenä, ja jota en milloinkaan tule ottamaan itsestäänselvyytenä, en omaani, enkä muiden.

Te mielettömät tyypit siellä ruutujen takana

Olen niin kiitollinen tästä koko vuodesta, jonka olen saanut tehdä sisältöä juuri TEILLE. Te ihan mahtavat tyypit ja teidän ajatukset, palautteet ja viestit – mä saan niistä niin paljon voimaa. Tänä vuonna instagramin DM:t on heränneet eloon aivan uudella tavalla, ja joka ikinen päivä on tullut kymmeniä viestejä. Olen parhaani mukaan yrittänyt vastailla mahdollisimman moniin niistä, ja olen niin kiitollinen ihan kaikista viesteistä! Vaikka joskus en ehdi vastata kaikkiin viesteihin tai kommentteihin, mä luen niistä jokaisen, ja haluan, että tiedätte kuinka paljon ne mulle merkitsee. Kiitos, että saan tehdä tätä teille ja teidän kanssa!

Kiire, jota ei tullut

Tänä jouluna meillä ei tullut kiire. Meillä oli aikaa hoitaa kaikki joulun hommat aivan rauhassa Oton kanssa, ja saatiin kaikki tehtyä ajoissa valmiiksi, ilman hetkenkään kiireistä tunnetta. Ruokia tehtiin rauhassa ja lapset saivat auttaa jouluruokien kokkaamisessa. Ehdittiin jopa aaton aattona pulkkamäkeen koko porukka! Just näin rennosti haluaisin valmistella jokaisen joulun.

Ensi vuosi

Tuleva vuosi tuntuu käänteentekevältä, koska suurimmat liikkeet urallani ovat tapahtuneet juuri silloin, kun mulla on ollut tarpeeksi aikaa tehdä tätä. Ensi vuosi on ensimmäinen kerta kahteen vuoteen, kun mulla tulee oikeasti olemaan viikossa kiinteät tunnit, jotka voin käyttää täysillä juuri ja ihan vain tähän. En malta odottaa, miten paljon enemmän ja paremmin pystyn tekemään asioita silloin.

Loma

Kyllä, mä aion pitää vuoden loppuun asti sellaista ”lomaa”, että en postaa joka päivä, enkä aio ottaa stressiä sisällön tuotannosta ollenkaan. Tulen aivan varmasti postailemaan instaan ja blogiin ja päivittämään kuulumisia seuraavan viikon aikana, mutta en lupaa ollenkaan, että milloin tai kuinka paljon. Sen kuitenkin lupaan, että postaus jouluaatosta sekä perinteinen vuosikatsaus tulee ehdottomasti ennen uutta vuotta. Jotain muutakin saattaa tulla, tai sitten ei. Mutta seurailkaa instassa tai FB:ssä, niin kuulette aivan varmasti sitten, kun uusia postauksia on julkaistu.

Joulukalenteri

Olen kiitollinen siitä, että seuraavan viikon voin ottaa totaalisen rennosti täällä blogissa, sillä kuukausi tämän joulukalenterin kanssa on ollut intensiivinen. On ollut kuitenkin ihanaa saada teiltä positiivista palautetta sisällöstä, ja toivottavasti mahdollisimman moni tykkäsi joulukalenterista tänä vuonna! Mulla on ollut tosi hauskaa sitä tehdessä, ja mulla on aidosti sellainen fiilis, että tämä oli mun paras joulukalenteri ikinä. Mutta aina on ihan varmasti parantamisen varaakin! Ensi vuotta varten saa todellakin antaa vielä palautetta tähän tai vaikka muissa kanavissa, jos teillä on toiveita postausten suhteen tai parannusehdotuksia!

KIITOS. KIITOS niin paljon teille <3 Mä haluan vaan toivottaa ihanaa joulua teille kaikille <3