Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun syy

13.01.2019

Tällä viikolla mä luin jotain, mikä sai mun leuan lähes tippumaan lattiaan. Se joku, oli sysmäläisen koulun rehtorin haastattelu YLEllä. On uskomatonta, että uutta sukupolvea kasvattaa korkeassa asemassa oleva ihminen, joka toteaa mm. näin:

”– Minusta on aika outoa, että jo 12-vuotiaat rupeavat ilmoittamaan olevansa homoja tai lesboja tai jotakin tällaista. Siihen liittyy hyvin erikoinen pukeutuminen. Se herättää toisissa oppilaissa närkästystä, vihastusta ja ehkä pelkoakin. Sitten he tietysti kohtelevat tätä oppilasta sillä tavoin kuin tuntevat. Sitten tulee kokemus siitä, että kiusataan ja syrjitään, vaikka oppilas tavallaan on itse hakenut sen huomion.” (lähde: yle.fi)

Tässä lausunnossa on kaikki niin pielessä, että en edes tiedä mistä voisin aloittaa. Rehtori tässä implikoi, että erikoinen pukeutuminen ja seksuaalinen suuntautuminen ovat syitä kohdella ihmisiä eriarvoisesti. Hän myös lausunnossaan väittää, että eriarvoinen kohtelu on vain kiusatun kokemus eikä totuus, ja että kiusattu itse on syyllinen kiusaamiseen olemalla erilainen kuin muut. Haastattelu jatkuu siten, että hän kertoo naureskellen joidenkin lasten näyttävän ihan huoralta, ja toteaa, että, ”Sehän (sen ääneen sanominen) on tavallaan jo loukkaus. Mutta kun näyttää siltä”. Rehtorin mielestä aikuisten pitäisi ymmärtää, että jokainen saa olla erilainen ja oma itsensä, ”Mutta niin, että ei provosoi ja ärsytä omalla käytöksellään toisia. Eihän me heterotkaan tuoda seksuaalista suuntautumistamme julki jatkuvasti.” (lähde: yle.fi)

Eli siis käytännössä ei saa olla oma itsensä, eikä varsinkaan erilainen.

Miten voi olla mahdollista, että tällaisia virheellisiä käsityksiä on sallittua jakaa eteenpäin _koulun rehtorina_? Ja kun tätä lähtee miettimään pidemmälle: kuinka yleistä on se, että vanhemmilla on tällaisia ajatuksia, jos jopa rehtorillakin on? Ja kuinka usein he sanovat niitä ääneen lasten kuullen? Me ei koskaan tulla saamaan tästä(kään) sukupolvesta tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhtenäisesti kannattavaa, mikäli lapset kuuntelevat aikuisten suusta tällaisia lausuntoja.

Kuva: Canva

Vaikka ihminen näyttäisi miltä tahansa tai olisi millainen tahansa, syy kiusaamiseen on aina kiusaajan puolella. Ei koskaan kiusatun. Syy voi olla kiusaajan kotitilanteessa, vaikeissa elämän kokemuksissa, pahassa olossa, jonkun toisen esimerkissä tai ihan vaan ilkeässä luonteessa, mutta se syy löytyy aina kiusaajan puolelta, ei koskaan kiusatun. Kiusaaja tekee sen päätöksen sanoa ne ilkeät sanat tai tehdä ne hirveät teot, ei kiusattu. Kiusaaja on se, joka satuttaa, ei kiusattu. 

Jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja toteuttaa omaa itseään juuri siten kun itse haluaa, kunhan ei sillä omalla olemassaolollaan satuta toisia. Kenelläkään ei ole oikeutta mennä kouluun esimerkiksi paljastelemaan itseään alasti, vaikka kuinka se tuntuisi omalta jutulta, koska se on nimenomaan toisia satuttavaa. Mutta jokaisella meillä on oikeus laittaa juuri sellaiset vaatteet tai meikit tai hiukset, tai tykätä mistä sukupuolesta huvittaa, puhua sellaisella äänellä kuin haluaa, tykätä mistä väristä haluaa ja kuunnella sellaista musiikkia kuin haluaa.

Vaikka valinnat olisivat valtavirran mieltymyksistä poikkeavia, ne eivät ole ”provosoimista” tai syy kiusaamiseen. Syy ei myöskään voi olla kiusatun vanhemmissa, tai siinä, millaiset vaatteet he pukevat lapselleen tai minkä nimen antavat lapselleen. Syy ei voi olla kiusatun sisaruksissa, harrastuksissa tai kengissä. Päätös kiusata lähtee AINA kiusaajan puolelta.

Syrjivä kiusaaminen eli kiusaaminen, joka liittyy ulkonäköön, sukupuoleen, ihonväriin tai kieleen, vammaisuuteen, perheeseen tai uskontoon, on kiusaamista, jonka lapset oppivat joltain toiselta. He oppivat sen vanhemmiltaan, toisilta lapsilta tai vaikka sitten rehtorilta. Kukaan lapsi ei syrji toisia sisäsyntyisesti. Kukaan lapsi ei opi kiinnittämään negatiivista huomiota erilaisuuteen sisäsyntyisesti, vaan se tulee joltain toiselta.

Siksi on ihan äärettömän tärkeää, että me vanhemmat mietitään erittäin tarkkaan, miten itse puhutaan toisista ja miten itse kohdellaan toisia. Ne aikuisten harmittomaltakin tuntuvat heitot autossa toisista autokuskeista, tai julkkisten toilailuiden päivitteleminen kovaan ääneen, muokkaavat lasten ajatusmaailmaa. Jokainen vanhempien toisten sukupuolesta, ulkonäöstä, seksuaalisesta suuntautumisesta, kansallisuudesta, vammaisuudesta, uskonnosta tai perheestä sanottu ikävä asia muokkaa lasten ajatuksia ja käsitystä siitä, miten muita ihmisiä on ok kohdella. Mä en ainakaan ikimaailmassa halua siirtää yhtäkään turhaa ennakkoluuloa omille lapsilleni.

Siksi ei ole ok sanoa, että joku tosi tv-julkkis näyttää ihan huoralta. Siksi ei ole ok sanoa, että onpas tuolla lapsella ihan helvetin ruma nimi. Siksi ei ole ok sanoa, että taas surkea naiskuski liikenteessä. Siksi ei ole ok sanoa, että homot on ärsyttäviä. Siksi ei ole ok sanoa, että suomenruotsalaiset ovat snobeja. Siksi ei ole ok haukkua jonkun hiustenväriä tai päivitellä kovaan ääneen, miksi johonkin perheeseen on tulossa jo viides lapsi. Siksi ei ole ok sanoa näitä asioita, ei päin naamaa eikä selän takana. (huom. ks. lauseet usein esim. somesta lukemiani stereotyyppisiä esimerkkejä, eivät todellakaan omia ajatuksiani)

Monet ihmiset tuntuvat ajattelevan, että meillä kaikilla on joku syntymäoikeus ilmaista sitä, miten erilaisuus on väärin. Että oman mielipiteen ilmaiseminen on sama asia, kuin muiden haukkuminen tai arvosteleminen. Newsflash: näin ei ole. Oma mielipide on esim. että ei haluaisi itsellensä oranssia tukkaa. Haukkumista on sanoa jonkun toisen oranssia tukkaa hirveäksi. Siitä ei mitenkään saa tehtyä tarpeellista mielipiteen ilmaisemista, että haukkuu toisen ulkonäköä. Se, että ei tykkää jonkun tukasta, ei ole sen tukan omistajan syy millään tavalla, vaan se on ihan vaan sen syy joka ei siitä tykkää.

Ne omat pienet kommentit eivät ole harmittomia, vaan ne ovat synty sille ajatukselle lapsen mielessä, että on ok arvostella ja haukkua toisia. Ja se taas on pohja kiusaamiselle. Sitä pohjaa mä en halua koskaan luoda, ja toivottavasti ei kukaan muukaan. Jos kotona kuulee usein muiden ihmisten arvostelua, on helpompi ajautua mukaan siihen kiusaamiseen, tai ainakin olla hiljainen hyväksyjä. Jos taas kotoa saa sellaisen mallin, että toisten haukkuminen ei ole ok ja kaikki me ollaan yhtä arvokkaita, on todennäköisempää, että ei hyväksy inhottavaa kohtelua, eikä ainakaan lähde siihen mukaan.


16 Responses to “Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun syy”

  1. Melissa sanoo:

    Todella hyvä postaus! Tiara, Zelda ja Nova saavat olla ylpeitä siitä, että heillä on noin upeasti ajattelevat ja esimerkilliset vanhemmat!

  2. Nimetön sanoo:

    Moi! Kiitos, että otit kantaa tähän, juuri tällaiset asiat ovat isolle yleisölle kirjoittavien somevaikuttajien parasta antia (siis että tällaisista asioista voi ottaa kantaa tuhansien silmäparien edessä). Tämä on tärkeää.

    Luin itsekin kyseisen jutun, ja nostin kyllä aikamoisen raivon, ihan järjettömän törkeä kommentti rehtorilta. Edustan itsekin seksuaalivähemmistöä, ja olin kyllä tyrmistynyt että herran vuonna 2019 aikuinen koulutusalan ihminen kokee aivan oikeutetuksi vähemmistöjen syrjimisen tai kenenkään muunkaan kiusaamisen. Naurettavaa, järkyttävää, ihan täyttä paskaa.

  3. Pirre sanoo:

    Tää sysmän keissi herätti itsessänikin suoranaisen raivon, miten on mahdollista, että noin julma ihminen on vastuussa lasten kasvattamisesta ja kouluttamisesta? Hänen sanomisissaan on niin paljon pielessä.

    Meilläkin ajoi kiusaaminen (ja muutama muu asia) pitkän harkinnan jälkeen nyt siihen, että meidän kolmasluokkalainen käy koulunsa nyt kotiopetuksessa.

  4. Nimetön sanoo:

    ”Se, että ei tykkää jonkun tukasta, ei ole sen tukan omistajan syy millään tavalla, vaan se on ihan vaan sen syy joka ei siitä tykkää.”

    Korjaisin tätä. Se, että ei tykkää jonkun tukasta ei ole kenenkään syy. Mielipiteitä on erilaisia. On oikeus tykätä ja on oikeus olla tykkämättä, mutta kumpikaan ei silti oikeuta loukkaamaan toista.

  5. Tiia sanoo:

    Allekirjoitan täysin kaiken sanomasi! Upeasti olet saanut taas kasattua ajatukset sanoiksi ja sanat lauseiksi. Kiitos kiitos kiitos tästä tekstistä! ❤❤❤

  6. Anna sanoo:

    Ihanaa että otit kantaa tähän asiaan sekä haastattelun tiimoilta, että yleisesti.
    Ehkä vähän aiheesta poiketen, mutta viime vuonna esimerkiksi linnan juhlia muutaman tutun kanssa katsoessani järkytyin, miten rumasti he kommentoivat juhliin osallistujien asuja. Itse ajattelin ja sanoin ääneenkin, että minusta jokainen osallistuja oli todella kaunis ja itsensä näköinen. Minua kosketti silloin, ja koskettaa aina ajatus, että ihminen on löytänyt/tehnyt/saanut/ostanut vaatteen, jonka ajattelee sopivan itselleen. Hän katsoo esimerkiksi peilistä itseään, ja toteaa hyväksyvänsä oman pelikuvansa, ja asuvalintansa. Sen vuoksi tuntuu niin äärettömän pahalta kuulla kommentoitavan, että jonkun esim vaate tai kampaus on ruma, kun ihminen on itse tehnyt valinnan ja ollut luultavimmin tyytyväinen siihen. Kuten vaikka linnan juhliin kutsun saanut on hankkinut asun, jonka ajattelee itselleen sopivan ja laittautuessa ajatellut olevansa kaunis, esimerkiksi jo sen vuoksi että on esimerkiksi käynyt kampaajalla, laittanut juhlapuvun ja päässyt vielä punaiselle matollekin!
    Pitkästä virsi kaunis, mutta ihan jokaisen ulkonäköä ja valintoja tulisi kunnioittaa, koska kaikilla on oikeus tuntea itsensä hyväksytyksi.

    • Cici sanoo:

      Ajattelen ihan samalla tavalla! Mielestäni on kaunista, mielenkiintoista ja koskettavaa nähdä ihmisen ”oma itse” eli omat mieltymykset, erilaisuus ja persoona. Olen parissa isommassa whatsapp-ryhmässä ja järkyttynyt miten paljon muut siellä arvostelevat ja jopa huorittelevat muita naisia. Olen onnellinen, että oma lähin kaveripiiri on erilainen.

  7. RiinaK sanoo:

    Kiitos kirjoituksestasi.❤️
    Entisenä koulukiusattuna luin tekstisi silmät kyyneleissä. Ylen juttua en kykene lukemaan,en vaikka omista kokemuksistani on parikymmentä vuotta aikaa.
    Omaa lasta olen pyrkinyt kasvattamaan suvaitsevaiseksi,hienosti viisivuotias puolustaa heikompia ja ottaa toiset huomioon. Eniten jännitän koulua,miten siellä nykyään suhtaudutaan kiusaamiseen. Ainakin päiväkodissa kiusaamisen suhteen on nollatoleranssi,niin kuin pitääkin.
    En edes uskalla ajatella miten reagoisi jos lastani kiusattaisiin..jo törmääminen entiseen kiusaajaani sai minussa aikaan niin kuvattavan olon että reagoisin varmasti tunteella jos lastani kohdeltaisiin väärin.
    Nostan hattua kaikille somevaikuttajille jotka tuovat esiin että kiusaamista ei hyväksytä.

  8. Nimetön sanoo:

    Kiusaamisesta puhuminen on vaikea laji.
    On helppo sanoa, että kiusaaminen on väärin ja ketään ei saa kiusata.
    Mutta sitten, kun pitää lähteä määrittelemään sitä, mitä kiusaaminen on, se onkin jo vaikeampaa.
    Voimme varmasti kaikki olla samaa mieltä siitä, että nuo viittaamasi rehtorin lausunnot olivat ihan kummallisen kamalia, siksi ne kai saivatkin palstatilaa ja media-aikaa. Mutta ihan oikeasti, kiusaaminen on aika värikäs juttu, ei mitään mustavalkoista.

    Kouluissa ja päiväkodeissa on jo vuosia kirjattu kiusaamisen vastaisia suunnitelmia. Niihin kiusaaminen on pitänyt määritellä sanallisesti sellaiseen muotoon. Ei muuten ole helppo tehtävä! Kiusaaminen kun on eri ihmisille eri asia. Se on ihmisen kokemus, ei vain yksittäinen teko, josta voitaisiin sanoa, että se on kiellettyä tai sallittua. Joku kokee kiusaamisensi katseen, joku toinen pitää ronskiakin puhetta vain ”läppänä”.

    Tahallista, toistuvaa, tarkoituksenmukaista?
    Ainakin hyvin monimuotoista ja erityisen henkilökohtaista

  9. Mirella sanoo:

    Nimenomaan vanhempien kommenteista ja esimerkeistä se pienillä alkaa. Me olemme kaksikulttuurinen perhe ja lapsemme sai ensimmäiset ”olet ulkomaalainen, sua ei tänne haluta”-kommentit toiselta lapselta jo yksivuotiaana leikkipuistossa (Vuosaaressa, jossa jokunen muukin kaksikielinen perhe asuu). Kolmevuotiaana päiväkodissa pojat jo haukkuivat mutakuonoksi. Vaikea uskoa, että parivuotiaat lapset tuollaisia juttuja itse päästään keksivät.

    Miten itse koet, pelottaako tulevaisuus kaksikielisten lastesi puolesta? Mua pelottaa, ja olo on voimaton, kun en pysty lapsiani tällaisilta puheilta suojelemaan. Toivon todella, että tämä asia Suomessa muuttuisi, eikä kenenkään tarvitsisi tällaisista asioista kärsiä.

  10. TarjaL sanoo:

    Juu, tällaista asennetta ikävä kyllä tulee olemaan vielä pitkään. Ajatelkaapa, milloin kyseinen rehtori on itse ollut lapsi, millaiset ihmiset häntä ovat kasvattaneet, ja kun hän on käynyt koulunsa ja opiskellut ammattinsa. Ikävä kyllä, esim. opettajankoulutukseenkin uudistukset ja käytänteet tulevat myöhässä, todellakin. Vaikka onkin ammattilainen, silti, persoona vaikuttaa kovasti. Ja kyllä, uskon, että samanlaisia ajatuksia on muillakin opetusalalla oleville ihmisillä. Se on kamalaa. Mutta valoa päin!

  11. Jelena sanoo:

    En oo pitkään aikaan kommentoinut mitään, mutta nyt on pakko. Iso kiitos, että tästä puhutaan ja kirjoitetaan julkisesti. Kun luin itse ton jutun, raivostuin ihan silmin nähden. Ei kukaan aikuinen ihminen – varsinkaan korkeassa asemassa, jossa vaikutetaan lapsien elämään, voi ajatella noin typerästi saatika sanoa ääneen niitä asioita julkisesti. Tai selkeästi näitä ihmisiä on, kuten Sysmän rehtori meille osoitti.

    Mun mielestä on hirveän surullista, että ihmiset ajattelevat tolla tavalla ja kiusattua edelleen syytetään kiusaamisesta. Itse vaihdoin koulukiusaamisen takia koulua 12v sitten, koska siihen kiusaamiseen ei koulussa puututtu. Sen jälkeen sairastin osittain tämän takia masennuksen ja kävin terapiassa 1,5 vuotta. Nykyään pyrin puuttumaan kaikkeen kiusaamiseen ja lasten ei-toivottuun käytökseen (esim. jos näen lapsen heittelemässä kiviä niin sanon, että älä hei viitsi ja selitän että voi tulla vakavia vammoja, jos vahingossa osuu toiseen ihmiseen kivellä päähän ja en ole ko. lasta sen jälkeen nähnyt heittelemässä kiviä. Tässä tapauksessa kävi oikeastaan jopa niin, että kuulin muutamaa viikkoa myöhemmin lapsen sanovan samoja asioita hänen kavereilleen, jotka heitteli kiviä).

    Mun mielestä on meidän kaikkien aikuisten vastuulla puuttua lasten ei-toivottuun käyttäytymiseen ja erityisesti kiusaamiseen, jos sellaista kuulemme ja näemme. Ei maailma muutu ikinä, jos ihmiset sulkevat silmänsä eivätkä puutu ja valista lapsia asioista. Lapset ovat lapsia eivätkä tiedä asioista mitään elleivät aikuiset ihmiset opeta ja kerro.

  12. Kirsi sanoo:

    Minun lastani kiusattiin koulussa ja vapaa-ajalla. Jätettiin porukan ulkopuolelle, haukuttiin, pahoinpideltiin. Opettaja ja rehtori kielsivät ensin tapahtuneet asiat, sitten alkoivat syyllistämään lastani. Hän oli liian erilainen, kuulemma. Älykkötyyppi, kun taas muut pojat olivat perinteisesti hyvin fyysisiä ym. Tämä opettajien mielestä oikeutti kiusaamisen. Vaadin koulua puuttumaan asiaan toistuvasti. Lopulta rehtori teki lastensuojeluilmoituksen. Mutta ei kiusaajista vaan minun lapsestani. Asia selvitettiin viranomaisten kanssa ja lapseni todettiin olevan ystävällinen ja kohtelias poika ja meidän vanhempien esimerkillisiä kasvattajia. Vaihdoimme lapsen toiseen kouluun jossa hän on suosittu poika ja ystäviä riittää. Emme saaneet entisen koulun rehtorilta anteeksipyyntöä, emme mitään selitystä tai syytä hänen toimilleen vaikka sitä pyysimme. Pahimpina aikoina lapsi toivoi yön aikana kuolevansa ettei tarvitsisi mennä kouluun. Itse sain perättömän lastensuojeluilmoituksen vuoksi paniikkikohtauksia ja järjettömiä painajaisia. Vieläkin asia välillä on mielessä vaikka aikaa on kulunut jo pari vuotta. Tämän takia kaikenlainen kiusaamisen vähättely ja kiusatun syyllistäminen satuttaa, todella kovasti.
    Kiva että toit asian esille blogissasi ja oikein hyvää alkanutta vuotta teidän perheelle.

    • Mimo sanoo:

      Aivan kamalaa kuultavaa ex-opettajan ja nyk. kahden pienen lapsen äidin korville. Kuinka hyvin tässä näkyy se julmuus, mikä maailmassa ja kouluissa valitettavasti yhä vaan jyllää. Se todellisuus on jotain aivan uskomatonta. Sydän syrjällään lähetän omaa älykköäni kouluun jonkin ajan päästä. Onneksi taistelitte, onneksi jaoit tämän tarinan. Osui ja upposi. Kaikkea hyvää perheellenne ja upealle lapsellenne.

  13. Hankalajuttu sanoo:

    Moi!
    Hienoa kun otit asian esille, tämä on tärkeä aihe. Luin itsekin ylen uutisen ja oli kyllä aikamoista luettavaa.
    Kiusaaminen on aina lähtökohtaisesti väärin ja tuomittavaa. Kiusaamiseksi luetaan myös porukan ulkopuolelle jättäminen. Aikuistenkin on tultava toimeen töissä keskenään, muttei ketään pakoteta olemaan kenenkään kaveri. Lapsia aina neuvotaan ottamaan kaikki leikkiin mukaan ja ketään ei saa jättää ulkopuolelle. Miksi heidät siis pakotetaan olemaan ystäviä tai kavereita keskenään? Kai jokaisella on vapaus valita kenen kanssa hengailee. Vai voiko syyttää kiusaajaksi, jos ei halua viettää aikaa jonkun ihmisen kanssa jos ei vaikka pidä hänestä/kemiat ei kohtaa. Tämä on musta hankala aihe!

  14. minnie sanoo:

    Hyvä teksti! Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että toisia kiusaava lapsi ei automaattisesti ole omaksunut tapojaan kotoa. Itse entisenä koulukiusattuna olen erittäin tarkka näistä asioista samoin kuin miehenikin. Silti tiedän, että yksi lapsistamme on kiusannut toisia. Asiaan on tietysti puututtu sekä meidän että koulun taholta, ja tilanne on korjaantunut.

    Saimme vanhempina automaattisesti kiusatun lapsen äidin vihat niskaamme. Toivon todella, ettei näissäkään asioissa vedettäisi mutkia suoriksi. Muut lapsemme ovat ns. ”hyvin kasvatettuja” enkä ole koskaan kuullut, että olisivat toisia kiusanneet. Ristiriitaista.

Kommentoi