Viimeinen viikko kotihoidossa

17.02.2019

Viikon kuluttua meidän taaperolla alkaa päivähoidon pehmeä lasku ja parin viikon kuluttua sitten se ihan oikea päivähoito.

Ihan eilen me vasta piru vie harjoiteltiin esikoisen ja keskimmäisen kanssa päiväkotiin menemistä ensimmäistä kertaa. Ja siitäkin on jo neljä vuotta. NELJÄ vuotta.

Ihan vasta me pyyhittiin kyyneliä silmäkulmasta lasten ensimmäisessä kevätjuhlassa, kun kaksivuotias keskimmäinenkin siellä esiintyi muiden ryhmäläisten kanssa niin hienosti.

Ihan vasta mä lyllersin viimeisilläni raskaana meidän isompien lasten joulujuhlaan siihen samaan päiväkotiin ja kökötin mahani kanssa siellä päiväkodin penkillä juhlasalissa katsomassa esikoisen ihanaa Frozen-esitystä.

Ihan vastahan me kannettiin synnäriltä kotiin se pieni mytty, joka päästeli vastasyntyneen ihania ääniä, hapuili rintaa ja mahtui kätevästi kämmenen ja kyynärpään väliin.

Ja nyt hän on reipas kaksivuotias, joka parin viikon kuluttua aloittaa päivähoidon.

Alunperin päivähoidon piti alkaa jo helmikuun alusta, mutta tajuttiin, että tämä hiihtoloma olisi tullut heti siihen aloituksen päälle. Päätettiin siis ihan suosiolla myöhäistää hoidon aloitusta kuukaudella, niin päästään kunnolla harjoittelemaan ilman, että heti tulee pitkä tauko. Päivähoitoa on ainakin tämän kevään ajan kolmena päivänä viikossa, joten viikkoihin jää hyvin myös vapaapäiviä. Katsotaan sitten kesän jälkeen, että lisätäänkö viikkoon yksi hoitopäivä lisää, vai jatketaanko samalla tahdilla. Meidän lapset ovat aina olleet päivähoidossa kolme- tai nelipäiväistä viikkoa, koska se on tuntunut hyvältä ja ollut meille mahdollista. Näin on tarkoitus toimia taaperonkin kanssa eskariin asti, kun eskarissa sitten ei ylimääräisiä vapaapäiviä enää ole.

Kaksivuotias itse on kysynyt ehkä n. viimeiset kolme kuukautta joka aamu siskojen lähtiessä päiväkotiin ja kouluun, että ”Onko minullakin tänään dagispäivä?”. Ja joka aamu on pitänyt vastata, että ei tänään, mutta pian sinullakin alkaa päivähoito. Monta kertaa hän on myös suuttunut, ja painokkaasti ilmoittanut, että ”Mutta minäkin haluan mennä dagikseen!”. Ei siis olla oltu mitenkään järin jännittyneitä tai huolissaan tästä muutoksesta, uskotaan, että hän on oikein valmis tähän uuteen asiaan.

Siinä missä neljä vuotta sitten jännitin aivan älyttömästi sitä, että joku muu hoitaa meidän lapsia useana päivänä viikossa, nyt en jännitä sitä ollenkaan. Päiväkoti on se sama tuttu, jossa isommatkin lapset ovat olleet eskariin asti ja josta me tunnetaan kaikki aikuiset ja suurin osa lapsistakin. Taapero on leikkinyt päiväkodissa jo monta kertaa joulu- ja kevätjuhlien ja valokuvauspäivien sun muiden yhteydessä, ja hän on kaikille tuttu, vaikka ei hoidossa aiemmin olekaan ollut. Isosisko on vielä kevään ajan samassa päiväkodissa, ennen kuin syksyllä aloittaa eskarin ja siirtyy koulun yhteyteen. Tiedän, että meidän minityyppi tulee olemaan mitä parhaimmassa hoidossa juuri tuolla päiväkodissa, ihanien, tuttujen ja turvallisten aikuisten ympäröimänä.

Vaikka ollaan koko perhe innoissamme tästä hienosta uudesta askeleesta, niin tokihan se silti tuntuu haikealta. Nämä kaksi vuotta on menneet vaan niin älyttömän nopeasti. Tuntuu, että pää ei pysy perässä tässä tahdissa, jossa elämä etenee. Sama tunne on tosin tainnut olla siitä asti kun ensimmäisen lapsen sain rinnalle. Vaikka kuinka elää hetkessä ja parhaansa mukaan pysähtyy nauttimaan kaikesta mitä tapahtuu, se ajankulu pääsee silti aina yllättämään.

Haluaisi vaan purkittaa jokaisen ihanan lämpimän tunteen ja kaikki ne pienet hetket niin, että niihin voisi aina hypätä myöhemmin takaisin. Tokihan niihin voikin, kuvissa, videoissa ja muistoissa. Mutta ei se vaan ole sama juttu! Kyllä te tiedätte, jotka tunnette samalla tavalla. Ylpeyttä ja haikeutta. Onnea ja luopumisen tuskaa. Rakkautta ja ikävää. Vanhemmuus on jatkuvaa irti päästämistä ja syliin sulkemista. Pitää vaan olla rohkea ja luottaa omaan lapseen ja rakastaa niin täysillä kuin ikinä vaan pystyy. Vaikka suunnilleen jokainen uusi asia tuntuu musta aina vanhempana myös haikealta, se onni, ylpeys ja ilo on aina suurempaa.

Viikon kuluttua me aloitetaan harjoittelu päiväkodissa ja tiedän, että siitä tulee hauskaa. Tiedän jo valmiiksi, että jos joku itkee ekana oikeana hoitopäivänä, se olen minä. Tiedän, että me haetaan päiväkodista sitten tyyppi, joka puhua pulputtaa taukoamatta uusista kavereista ja siitä mitä on tehnyt. Luotan ihan täysillä siihen, että kaikki menee hyvin. Sitten me saadaan kaivattua rauhallista työaikaa päiviin, ja koko perheen yhteistä aikaa iltoihin ja viikonloppuihin. Siitä tulee ihanaa, ja tämä on hieno uusi juttu. Me ollaan ylpeitä meidän tyypistä, jonka kanssa tämänkin uuden askeleen ottaminen on hauskaa ja jännittävää.

Nyt me kuitenkin nautitaan tästä viimeisestä viikosta, jonka taapero on kotihoidossa ja me saadaan olla koko perhe isompia myöten yhdessä hiihtolomalla. Fiilistellään yhteisiä hetkiä ja otetaan kaikki ilo irti siitä, että ei ole yhtenäkään päivänä mitään pakollisia aikatauluja. Loman jälkeen ollaan varmasti oikein valmiita aloittamaan tämä uusi vaihe elämässä, ja ottamaan vastaan kaikki se ihana mitä se tuo tullessaan!


Hiihtoloma alkoi ja me lähdettiin Ouluun

16.02.2019

Helsingissä hiihtolomat on aina jo viikolla 8, mikä tulee aina yllättävän nopeasti joululoman jälkeen. Mutta se ei ole ollenkaan huono homma, päin vastoin. Ihanaa kun saadaan olla koko perhe yhdessä. Oton opintovapaata on takana jo parisen viikkoa, mutta sen alkaa kunnolla tajuta vasta nyt, kun juhlahärdellit ovat ohitse. Rennolla meiningillä tai ei, niin juhlissa on aina järjesteltävää, ja kahdet juhlat peräkkäisinä viikonloppuina vaativat hommia etukäteen. Nyt aletaan päästä oikeasti siihen, että iltaisin voi rentoutua ja istua vaikka sohvalla. Se tuntuu aika kivalta, vaikka vieläkin on vähän sellainen olo siinä ilman mitään tekemistä illalla istuskellessa, että ”onkohan tämä nyt ihan ok ja pitäisiköhän ennemmin tehdä kuitenkin vähän töitä varastoon”. Ei tarvitse!

Me haluttiin hiihtolomalla irtautua oikein kunnolla ja lähdettiinkin tänään kohti Oulua. Tiedossa on siis monta päivää rakkaita tyyppejä, ulkoilua ja Oulua, BEST! Majoitutaan taas perinteisesti mun tädin luona, mikä on ihan parasta. Mukaan Ouluun otettiin jättimäinen säkillinen karkkia, sillä oltiin tällä viikolla katsomassa Oton pikkusiskon penkkareita. Lapset saivat aivan älyttömän karkkisaaliin, kun sattuivat olemaan juuri sen rekan kohdalla ainoita mukuloita. Mukavaa kun oli tuliaisia vietävänä.

Oulussa meillä on suunnitelmissa kavereiden ja suvun tapaamisen lisäksi ainakin luistella paljon läheisellä luistelukentällä (otettiin luistimet x5 mukaan). Lisäksi ajateltiin käydä tsekkaamassa uusi Risto Räppääjä & Pullistelija -elokuva. Ootteko käyneet jo katsomassa? Oliko hyvä? Mietittiin myös, että pitäisi käydä lasten kanssa Oulun Edenissä uimassa. Mä oon käynyt siellä viimeksi joskus teini-ikäisenä varmaan ja Otto ei ikinä, eikä meidän lapsetkaan. Olisi varmaan hauskaa käydä siellä pulikoimassa, kun meidän lapset niin kovasti tykkäävät uida ja ovat saaneet meidät vanhemmatkin innostumaan. Sitten mietittiin myös, että voitaisiin käydä tsekkaamassa Nallikarin Talvikylä, siellä olisi varmasti huikeita elämyksiä lapsille! Luin ainakin, että siellä on poroja, rekikyytiä ja tuubimäki (what, mikä se on?). Kuulostaa ainakin tosi hauskalta mun mielestä.

Hirveästi olisi kaikkea jännää tekemistä, vaikka ei se hiihtoloma nyt ihan niin pitkä olekaan. Katsotaan mitä kaikkea jaksetaan tehdä, mulle ihan ykköstärkeintä on kuitenkin nähdä mahdollisimman paljon ja usein mun pappaa ja muita rakkaita ihmisiä. Ja saunoa mahdollisimman paljon, koska mun tädin luota löytyy kaikkein paras ja lempparein sauna ikinä. Samanlaisen saunan mä toivon löytäväni sieltä meidän unelmien kodista myös sitten joskus. Sauna on mulle niin rakas paikka ja perisuomalaiseen tapaan mullekin on kaikkein helpointa puhua ja avautua siellä. Vaikka olen tosi kova puhumaan muutenkin, niin tuntuu, että saunassa ne kaikkein syvimmätkin ajatukset nousevat pintaan ja tulevat ulos. Se on ihan älyttömän puhdistavaa.

Mä haluan toivottaa ihan hurjan ihanaa hiihtolomaa kaikille, jotka hiihtolomailevat meidän lasten kanssa yhtäaikaa, ja kaikille muille aivan ihanaa viikonloppua <3