Tänään oli Oton viimeinen työpäivä ennen opintovapaata

01.02.2019

Mun on pakko nipistää itseäni, että uskon sen todeksi: tänään alkoi Oton opintovapaa. Ainakin seuraavat 1,5 vuotta me saadaan olla yhdessä arkipäivisin ja tehdä kumpikin omia hommiamme kotoa käsin. Toki Otolla on välillä myös päiviä, kun on läsnäoloa koululla (monimuotona ei onneksi kovinkaan usein), ja toki mullakin on mun omia tapaamisia, tilaisuuksia ja pressejä, mutta yleisesti ottaen me voidaan olla joka päivä yhdessä! Ja se on parasta ikinä.

Me saadaan arkeen niin paljon lisää joustoa, yhteistä aikaa ja kaivattua aikaa myös sille rentoutumiselle, että tämä vaan tuntuu niin uskomattomalta. Mutta eihän se uskomatonta ole, vaan asia, jonka eteen ollaan nähty vaivaa. Välillä yhdistelmä mun yrittäjyyden, Oton kokopäivätyön ja Oton korkeakouluopintojen sekä kolmen lapsen, joista yksi kotihoidossa, kanssa on tuntunut kuormittavalta. Mutta tämä puolen vuoden spurtti on mahdollistanut sen, että nyt Otto voi jäädä opintovapaalle. Ja jos kaikki menee kuten on suunniteltu, hän saa koulunsa valmiiksi etuajassa. Sitten hän pääsee mahdollisimman nopeasti hyödyntämään opintojaan myös työelämässä.

Kuukauden kuluttua myös kuopus aloittaa osa-aikaisen dagiksen, jolloin meillä molemmilla on oikeasti sitä rauhallista työ- ja opiskeluaikaa päivisin yhtäaikaa kolmena päivänä viikossa. Se on suuri muutos nykyiseen, jolloin työaikaa on mulla ollut vain iltaisin tai vuorotellen Oton koulutehtävien kanssa viikonloppuisin. Ollaan siitä hurjan kiitollisia, että kuopus on voinut olla kotona 2-vuotiaaksi asti, eikä häntä ole ollut pakko laittaa hoitoon esim. taloudellisista syistä aiemmin. Tiedän, että kaikille ei ole mahdollista mennä varhaiskasvatuksen aloitus-ajankohdan suhteen sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvältä. Tämä on ollut suuri etuoikeus, että me ollaan oltu näin onnekkaita.

Nyt meistä tuntuu, että hän on ihan valmis lähtemään dagikseen, ainakin hänen päivittäisistä pyynnöistään päätellen. Sitä ennen nautitaan kuitenkin näistä yhteisistä viikoista, ja pian alkavasta isompien lasten hiihtolomasta yhdessä koko perhe. Siksi siis aloitus vasta kuukauden kuluttua, koska ajateltiin, että ei olisi mitään järkeä mennä esim. viikoksi päiväkotiin ja olla heti viikkoa pois.

Vapaus tehdä töitä ja opiskella omassa tahdissa on jotain, mistä ollaan haaveiltu pitkään. Me osataan molemmat pitää kiinni deadlineista ja saadaan tarvittavat hommat ja enemmänkin tehtyä, mutta nautitaan kovasti siitä, että ei olla sidottuja joka arkipäivä samaan rytmiin. Seuraavan puolentoista vuoden aikana me saadaan muovata itse miltä meidän töiden ja opiskelutehtävien päivä-aikataulut näyttävät ja missä me niitä töitä tehdään. Se jos mikä on luksusta, jota pitää osata arvostaa. Toki lasten päiväkoti- ja koulu pitävät meidät kiinni niissä yhteiskunnan normi-aikataluissa, mutta kuitenkin.

Rauhallisen työajan lisäksi kaikkein eniten mä olen odottanut tässä oikeasti sitä, että saadaan vaan olla yhdessä. Me viihdytään yhdessä ja toimitaan hyvin yhdessä. Saadaan paljon aikaan kun pystytään tsemppaamaan toinen toistamme, ja meillä on tiedossa myös ainakin yksi yhteinen projekti tälle keväälle. En voisi olla enemmän innoissani!

Tähän loppuun haluan vielä hieman kehaista tuota ihanaa aviomiestäni. Koska siis eihän tämä olisi ollenkaan mahdollista, ellei hän olisi päässyt kouluun ja hoitanut sekä töitä että koulua näin hienosti, kuin hän on tehnyt. Otto mahdollisti aikanaan mulle mun unelmien tavoittelun, ja nyt on mun vuoro tehdä se hänelle. Siitä ei ole mitään haittaa, jos siinä samalla meillä on ihan pirun hauskaa yhdessä, vai mitä?

Otto, mä olen susta niin ylpeä. Tästä se alkaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille, terveisin pää pilvissä liihotteleva Iina!


23 Responses to “Tänään oli Oton viimeinen työpäivä ennen opintovapaata”

  1. Susanne sanoo:

    Mahtava juttu tuo opintovapaa, kyllä se vain helpottaa kun voi koulujutut tehdä päivällä eikä aina iltaisin töiden jälkeen.

    Kuinka aikaisin olette ilmoittaneet lapset dagikseen, jotta ovat päässeet sinne minne halusitte? Meillä tämä ei sinänsä ole vielä kovin ajankohtaista, kun esikoinen on vielä mahassa mutta tässä nyt tulevan ruotsinkielisen lapsen kanssa mietin tätä jo nyt. Etenkin kun olen kuullut, että jo suurin piirtein synnäriltä olisi hyvä ilmoittaa. :D

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      No just näin, ollaan kyllä niin iloisia, että nyt tämä onnistuu! :) Me ollaan haettu paikkaa n. puoli vuotta ennen, ja aina ollaan saatu just sinne minne ollaan toivottu. Toki tää saattaa olla vähän aluekohtaista myös, että toisissa paikoissa saa nopeasti paikan ja toisissa ei sitten millään. Kannattaa vaikka vauvavuonna soittaa sinne päiväkotiin jonne aikoo hakea, ja kysyä millainen tilanne siellä on, että kannattaako laittaa hakemusta aikaisin vai onko siellä hiljaisempaa! :) Ihanaa odotusaikaa sinne <3

  2. T sanoo:

    Missä välissä Otto ehtii opiskella ja sinä tehdä töitä jos hengailette kaiket päivät yhdessä?
    Amk-opiskelut etänäkin vaatii oikeasti niiden koulutöiden tekemistä, deadlinen noudattamista ja asioiden etsimistä, tutkimista ja pohtimista. Jos lasten hoitopäivien aikana otatte aamun rennosti aamupalalla, lounaan yhdessä ja iltapäiväkahvit, niin siinä jää kyllä kouluhommat tekemättä ja valmistuminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen.

    Ja kyllä, tiedän mitä opiskeleminen vaatii sekä paikan päällä että etänä, kummatkin on kokeiltu.
    Teemme myös satunnaisesti puolisoni kanssa etäpäiviä kotoa käsin, mutta molemmilla on kyllä niin paljon töitä, että ei siinä ehditä yhdessä hengailemaan kuin ehkä vartin verran lounasaikana, harvoin sitäkään. Etäpäivät kun on yhtä lailla työpäiviä kuin toimistollakin oleminen.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Apua, enpä kyllä tiedä mitä sanoa tähän. Postauksessahan ei mistään hengailusta puhuttu, vaan nimenomaan siitä, että kummatkin saa rauhallista työ- ja opiskeluaikaa päiviin. Se, että ollaan molemmat kotona tarkoittaa että saadaan olla yhdessä, vaikka omia hommia tehdäänkin. Eiköhän me selvitä ihan hyvin, kun ollaan tähänkin asti selvitty oikein loistavasti tällä nykyisellä yhtälöllä sekä koulusta, molempien töistä että lastenhoidosta. Ja etäpäivistäkin on jo rutkasti kokemusta molemmilla. Meitä ihmisiä, töitä ja kouluja on erilaisia, ja jokaisella meillä on omat tapamme ja voimavaramme. Se, että joku toinen ei ehdi jutella varttia pidempään koskaan etäpäivänä puolison kanssa, ei tarkoita, että kukaan muukaan ei ehdi. Ja sillä rentoutumisajalla viittasin siihen, että jatkossa meillä on enemmän vapaita iltoja ja viikonloppuja, joita ei tähän asti ole ollut niin paljoa.

      • T sanoo:

        Okei, ehkä toi ”saadaan olla yhdessä” sitten kuulosti omaan korvaani jotenkin hassulta.
        Kun jos meillä on molemmat etäpäivinä kotona tekemässä töitä, niin en ajattele sitä niin, että ”saadaan olla yhdessä”. Vaikka saadaanhan me joo, mutta ne on kuitenkin työpäiviä.
        Saadaanhan me olla joka ilta ja yö ja aamukin yhdessä, mutta en ajattele sitä niin että ”saadaan olla yöt yhdessä”, silloin nukutaan :)

        Näin sitä vaan ajatellaan asioista eri tavoin.

        • Pauliinal sanoo:

          Kun oma mies on poissa suurimman osan öistä töiden vuoksi, niin silloin kun hän on kotona niin itse ainakin ajattelen että saan olla yhdessä myös nukkuessa :D

          Aika monessa työssä ja opiskelijana vietetään tauot ja lounaat työkavereiden kanssa yhdessä ja myös tehdään niitä töitä yhdessä, sekä vaihdetaan ajatuksia kesken työnteon vaikka olisikin omat projektit. Ja toisen tsemppaaminen ja ajatusten vaihtaminen kesken työnteon voi todellakin olla jopa paljon tuottavampaa, kuin täysin yksin puurtaminen. Ihan vinkkinä vaan :D plus että jos työt voi tehdä kotoa käsin, jää enemmän aikaa töille ja rentoutumiselle, kun ei tarvitse raahautua työmatkaa tai välttämättä laittautua :)

          • Sanna sanoo:

            Me ollaan puolison kanssa tehty töitä yhdessä viimeiset kaksi vuotta, vaikka meillä molemmilla onkin omat projektit. Osa projekteista koskettaa molempia, mutta tehdään silti omat työmme, mutta kyllä mä silti ajattelen, että tehdään yhdessä töitä, kun istutaan yhdessä samassa työhuoneessa.
            Keskitytään omiin töihinme, mutta kyllä silti välillä pystyy töiden teon lomassa juttelemaan toisen kanssa ja lounastauot vietetään pääasiassa yhdessä.
            On kyllä ihanaa tehdä puolison kanssa kotona töitä :)

  3. Katja sanoo:

    Ihan huippu mahtavaa!!! Nauttikaa! 😍

  4. RiinaK sanoo:

    Kuulostaa ihanalle teidän työ-ja opiskelukuviot! Itse haaveilen työstä jossa voisi pitää etäpäiviä kotoa käsin,ei tarvisi olla fyysisesti aina puolta päivää pois kotoa.Valitettavasti nykyistä työtä (sairaanhoitaja) ei voi tehdä etänä.Kyllä se joskus aamuisin muksua pyörällä päiväkotiin viedessä ja töihin polkiessa mietityttää että olisin niin mieluusti kotona,saisi aloittaa päivän ehkä hiukan rennommin.Varsinkin kun koen olevani kotonakin tehokas,uskoisin että työt hoituisi kotonakin varmasti.Haaveissa on opiskella uusi ammatti,ajankohta vaan ei ole nyt se paras (lapsen eskarivuosi pian alkamassa).Ja haluaisin juurikin ammatin jossa voisi valita mahdollisuuden tehdä niitä etäpäiviäkin.En myöskään rakasta iltavuoroa,olen liikaa aamuihminen.Parin iltavuoron jälkeen olen ihan tokkurassa.Eli aamupainotteinen työ mahdollisuudella etäpäiviin olisi paras.

  5. Anni sanoo:

    Todella mahtava juttu teillä. Minä kyllä sain kiinni ajatuksestasi, mitä tarkoitat yhdessäololla, vaikka molemmat tekisivät töitä kotona. Tuossa yhdessä kommentissa kerrottuun, ettei koe, että saisi olla yön yhdessä, silloin nukutaan, voisin todeta aika paljon työn vuoksi reissaavan miehen vaimona, että kyllä sitä vaan kummasti kokee sen nukkumisenkin samassa sängyssä yhdessäoloa, jos toinen on paljon pois. Se ajatus siitä, että toinen onkin ihan kosketus- ja puhe-etäisyydellä (päivin tai öin) on vaan niin voimaannuttavaa.

    • Nimetön sanoo:

      Hyvä kommentti, itselläni mies on myös monta kertaa viikossa pois kotoa, joten usein on ihanaa vaikkakin vain nukkua yhdessä välillä toista hipaisten, tai vaikka tiskata tietäen että toinen tekee samalla tietokoneella hommia. Silloin kun voi vaihtaa aina välillä sanan tai pari, mikä ei onnistu miehen reissussa ollessa. Mukavaa Iina että teillä mahdollistuu tälläinen yhteinen työ-opiskeluarki kotona, olisi omakin unelma voida joskus kokea sellaista <3

  6. M sanoo:

    Tuo opintovapaahan on ihan normi juttu, jos on ollut 2 v samassa työpaikassa. Eihän se tarkoita että opintovapaalle pääsee vain jotkut huipputyypit. Tai kun kirjoitit, että nyt on pakko kehua että eihän tämä olisi mahdollista, jos ei olisi niin hyvin suorittanut töitä ja koulua. On ihan mahdollista kenen tahansa pitää opintovapaata. Moni työnantaja siihen saattaa kannustaakin, jos työnteko kärsii opiskelusta.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Niin, kaikilla on siihen oikeus kyllä, mutta kaikille se ei ole mahdollista muusta elämäntilanteesta johtuen välttämättä- Opintovapaalla kun kuitenkin tulot laskevat, vaikka ansiosidonnaista aikuiskoulutustukea saakin sen n. 70% palkasta, mikäli on ollut 7v työelämässä :)

  7. Sara sanoo:

    Moikka!
    Pakko kehua sun blogia ja sinua, on ollu siistiä seurata sun työn kehittymistä ja mahtavaa asennetta, jolla sitä teet.
    Mulla ois postaustoive! Voisitko kirjoittaa postauksen, jossa kerrot sun ajatuksia rahan käytön opettamisesta lapsille? Millä tavalla keskustelette rahasta ja sen riittävyydestä lasten kanssa tai heidän kuullen, saako he viikkorahaa yms. Mitä mieltä oot varhaiskasvatuksen ja koulun roolista talouskasvatuksessa? Ymmärrän toki, että monet rahaan liittyvät asiat on henkilökohtaisia eikä kaikkea tarvitse kertoa, mutta osaat taitavasti kirjoittaa mielipiteistäsi menemättä liian henkilökohtaisuuksiin niin siksi kiinnostais tämä aihe :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Moikka! Hei tää on kyllä loistava postausaihe, josta mielellään kirjoitan! Ehdottomasti siis toteutukseen tämä! :) Kiitos hurjasti postaustoiveesta ja kauniista sanoista ja ihanaa kevään odotusta <3

  8. Nimetön sanoo:

    Ootko sä itse harkinnut opiskelua?
    Se voisi tehdä ihan hyvää sulle ja avartaa sitä perspektiiviä sieltä kotinurkasta, jonne nyt on hautauduttu perhekasana. Otollahan on opiskelut ja sitä kautta tulleet sosiaaliset kontaktit, mutta mikä sulla on se vastaava? Onko sulla jotain harrastusta missä kävisit ihan yksin tai jotain mitä tekisit ihan vain itsesi tähden ja oman kehityksesi edistämiseksi? Tästä voisi saada ihan hyvän postausidean.

    Muutama vuosi sitten vielä kerroit blogiin kaikista tapahtumista ja pressitilaisuuksista, joihin olit osallistunut, mutta nyt sellainen sisältö on kadonnut tai pudonnut ihan minimiin ja tilalle on tullut lähinnä lasten kuvaamista IG-storyyn tai sitten näitä kiillotettuja kaupallisia yhteistöitä. Olisi kyllä kiva kuulla ihan sun omista suunnitelmista tulevaisuudelle ja nähdä sitä sun persoonaa enemmän.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Moikka! Täällä on ollut tässä viimeisten kuukausien aikana pariinkin otteeseen mun ajatuksia mun omasta mahdollisesta opiskelusta ja tulevaisuudesta, oot varmaan missannut ne, mutta tässä linkit: http://butimahumannotasandwich.indiedays.com/2018/08/23/tulevaisuus-ja-haaveet-2011-vs-2018/ & http://butimahumannotasandwich.indiedays.com/2018/08/16/ainiin-meidan-perheessa-on-kaksi-ekaluokkalaista/ :) Tämä vaikuttajamarkkinoinnin kulttuuri muuttuu koko ajan, ja nykyisin harvemmin kukaan tekee enää esim. blogipostauksia pressitilaisuuksista, vaikka niissä käykin. Myös minä niissä käyn joka viikko, välillä montakin kertaa viikossa. Kyllä niissä insta storeissa usein kuitenkin ne tilaisuudet vilahtelevat myös, ehkä et sitten ole katsonut juuri sellaisina päivinä storya, joinakin päivinähän en päivitä ollenkaan ja toisinaan päivitän sitten arkisia kotipuuhia. Tämä blogi ja mun yritys on se mun oma juttu johon panostan kaiken työaikani, harvemmin sitä ehtii sohvan nurkassa istuskelemaan toimettomana. Jännää miten erilaisena se todellisuus voi sinne ruudun toiselle puolelle välittyä. :) Mä itse koen täältä löytyvän kyllä paljonkin mun persoonaa edelleen ihan jokaisesta tekstistä, ja viime kuukausina olen ottanut täällä kepeän jutustelun lisäksi myös monia sellaisia aiheita esiin, jotka ovat mulle tosi merkittäviä, kuten migreenin, työn ja perheen yhdistämisen, lapsiperheiden erilaisuuden ja positiivisemman mediakuvan perheistä, kotihaaveet, ilmastoaiheet ja hyväntekeväisyyden. Aion jatkossakin tehdä blogia samalla tyylillä kuin jo viimeiset melkein kahdeksan vuotta: sopivassa suhteessa hömppää ja asiaa, niin kuin musta hyvältä tuntuu. Toki myös mielelläni toteutan aina postaustoiveita, jos sellaisia tulee! :)

  9. Tipa sanoo:

    Ei nyt liity tähän postaukseen, mutta olis kiva ku vastaisit koti haaveista/talon ostosta liittyvän postauksen kommentteihin.

  10. Minna sanoo:

    En tiedä onko edellisellä kommentoijalla lapsia, mutta huomauttaisin, että Iinalla on myös eräs suloinen 2v siellä kotona. Että jos vielä ton kaiken super energisen ja toimeliaan arjen (sellaisen kuvan oon itse saanut) lisäks vielä Iina ryhtyis opiskelemaan, niin morjesta pöytään :D että ihan rauha vaan ja jatka Iina samaan malliin, teet huippuduunia! :) Moni olis vielä vaikka vuoden kotona, ja ihan tosi paljon vaan kotona rauhassa, pienen kanssa ja sekin olis erittäin fine, oli sitten somevaikuttaja tai ei. Ja yhtä fine on tehdä paljon kaikkea mm. töitä varsinkin noin perhe edellä kuin te. Mutta itsensä loppuun polttaminen ei kannata, mitä jostain opiskeluhommista/itsensä kehittämispaineista tohon päälle vois seurata. Pitää mahdollistaa se taaperoudesta, ja isommista tietty myös, nauttiminen niinkuin teettekin :)
    Niin ja toi yhdessä olo! Todellakin mahtavaa, kun voi olla kotona molemmat! Vaikka ois kuin kiire hommien kanssa, on ihanaa kun voi nopeesti välillä käydä vaikka pussaamassa toista ja syödä yhdessä ♡

  11. I.K sanoo:

    Hei. Kiitos Iina sinulle elämänmakuisesta, myönteisestä ja laadukkaasta blogista. Olen iloinen puolestasi kun teillä on Oton kanssa ainutlaatuinen tilaisuus viettää tiiviisti yhteistä (vaikkakin työn- ja opiskeluntäytteistä) arkea. Tuntuu ikävältä kun osa kommentoijista purkaa omaa pahaa mieltään jättämällä sinulle katkeria/arvostelevia kommentteja. Pidä lippu korkealla ja jatka samaan malliin, meitä erittäin tyytyväisiä lukijoita on sinulla pilvin pimein! :)

  12. Kristina sanoo:

    Komppaan I.K:n postausta.
    Kaikkien näitten tekotukkaisten, tekoruskeitten, tekoripsisten Balilla reissaajien joukossa IIna ja Otto loistavat kuin lämmin kotiliesi. Kiitos Iina blogistasi, sen ansiosta en ole ihan kokonaan menettänyt toivoani nykynuorison suhteen. <3

  13. Sasha sanoo:

    Hei,
    Minä myös odottelen vastauksia Uuden vuoden unelmakartta-postauksen kommentteihin :)

Kommentoi