Viisi vuotta naimisissa

08.02.2019

Tänään on viisi vuotta siitä kun me mentiin naimisiin ja huomenna on meidän kahdeksas vuosipäivä. Ensimmäisen hääpäivän lähestyessä vuonna 2015 kirjoitin siitä, kuinka rakkaus on tahtomisesta kiinni. Mikään ei ole muuttunut näiden vuosien välillä, sillä tuota postausta lukiessani olisin voinut allekirjoittaa jokaisen sanan myös tänään, neljä vuotta myöhemmin. Tärkeintä parisuhteessa on puhuminen, molemminpuolinen kunnioittaminen ja se, että tahtoo rakastaa toista, tahtoo olla yhdessä ja tahtoo tehdä toiselle hyvää. Jos mahdollista edes, uskon olevani tällä hetkellä vieläkin rakastuneempi kuin sinä päivänä kun sanoimme toisillemme tahdon. Rakkaus kasvaa joka ikinen päivä.

Meidän suhteen tai avioliiton aikana en koskaan ole joutunut arvailemaan Oton tarkoitusperiä. En koskaan ole miettinyt pyytääkö hän jotain minulta vain omaa etuaan ajatellen, tai välittääkö hän oikeasti meistä. En koskaan ole joutunut miettimään valehteleeko hän, tai manipuloiko minua ajattelemaan tai tekemään jotenkin toisin kuin haluaisin. Ei ikinä. Ja tiedän varmuudella, että hänkään ei ole joutunut miettimään näitä asioita minun kohdallani. Näitä kaikkia asioita olen kokenut ennen Ottoa parisuhteessa.

Meille on helppoa miettiä mikä on perheenä ja parina meille parasta. En varmaan edes osaisi miettiä enää, mikä on parasta yksin juuri minulle, koska ajattelen aina ensin, mikä on parasta meille. Enkä haluaisikaan. Punnitsen jokaista ratkaisua meidän koko perheen kannalta, oli se ratkaisu sitten minua varten tai meitä kaikkia varten. Sama toteutuu myös Otolla. Kun molemmat ajattelevat samalla tavalla, ei vahingossakaan käy niin, että vain toisen etu toteutuisi.  Molemmille on yhtä tärkeää, että kummatkin saavat toteuttaa itseään ja tehdä töitä unelmiensa eteen. Molemmille on myös yhtä tärkeää, että perhe ei kärsi unelmien tai itsensä toteuttamisen vuoksi. Perhe on aina ykkönen. Kokemus on opettanut, että tämä toimii meillä parhaiten, ja näin molemmat pääsevät tekemään juuri niitä asioita, joita haluamme tehdä.

Rakkaus asuu niissä pienissä arkisissa hetkissä ja huomion osoituksissa. Halauksissa silloin kun väsyttää. Oton illalla valmiiksi lataamassa kahvinkeittimessä, kun aamulla saan vain painaa nappulaa. Nopeasti huikatussa rakkaudentunnustuksessa tapaamiseen lähtiessä. Toisen valmiiksi tekemässä ruuassa silloin kun ei itse jaksa. Siinä katseessa, joka vaihdetaan, kun ollaan molemmat katsottu 2-vuotiasta luistelemassa ensimmäistä kertaa yksin. Yhteisissä automatkoissa, kun jutellaan arkisista asioista. Pitkissä keskusteluissa saunan lauteilla. Toisen tuomassa rätissä ja ymmärtävässä vilkaisussa, kun jollakin on taas kerran kaatunut maidot. Lämpimässä turvallisessa sylissä, johon voi käpertyä silloin kun pelottaa tai itkettää.

Rakkaus asuu siinä toivossa ja luottamuksessa, joita molemmilta löytyy silloin, kun arjessa ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa. Molemmat ovat aina tienneet, että ne ovat vain pieniä hetkiä, vaiheita, jotka menevät ohi, ja sitten saadaan taas olla yhdessä enemmän. Vauvan ensimmäisiä kuukausia tai työmatkaputkia. Kiireisiä viikkoja, flunssia vuoron perään tai täysiä kalenterin ruudukoita. Molemmat ovat aina voineet luottaa siihen, että ne hetket eivät ole ikuisuus, meidän aika tulee vielä. Ja aina se on tullut. Ei koskaan olla päästetty toisiamme karkaamaan liian kauas, vaan ne pienet asiat ovat liimanneet meitä tiiviimmin yhteen silloinkin, kun olemme ehtineet olla ”kahdestaan” vain silloin kun vauva on nukkunut 20min pätkiä rinnalla.

Kahdeksan vuotta ei ole ikuisuus, mutta se on koko meidän aikuisikä. Siinä oppii tuntemaan toisen paremmin kuin omat taskunsa, kun elää elämän suurimmat onnet ja kipeimmät surut yhdessä. Eniten rakkaudesta meille on kuitenkin opettanut arki. Se aivan tavallinen arki, jota eletään yhdessä päivästä toiseen. Me ollaan rakennettu yhdessä sellainen arki, joka tekee meidät onnelliseksi. Sellainen arki, josta ei kaipaa taukoja tai irtiottoja, vaan joka itsessään tuntuu ihanalta ja rakkauden täyteiseltä. Sellainen arki, jossa nauretaan yhdessä niin, että poskiin sattuu. Sellainen arki, jossa käydään yhdessä kaupassa ja jossa molemmat huolehtivat tasapuolisesti siitä ah-niin-ihanasta metatyöstä. Sellainen arki, jossa tunnetaan valtavaa, pakahduttavaa onnea päivästä toiseen, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisi. Tavallinen, turvallinen, rakas arki.

Kiitos Otto, että olet mun aviomies, puoliso, kumppani. Kiitos, että jaat sun elämän, arjen ja rakkauden mun kanssa, joka päivä. Hyvää hääpäivää meille ja rakastan sua Otto!


7 Responses to “Viisi vuotta naimisissa”

  1. Hj sanoo:

    Onnea teille <3

    Allekirjotan tuon arkionnellisuuden täysin.
    Siihen meilläkin on parisuhteessa pyritty. Ja miten ihanaa on kun se onnellisin aika on joka päivä eikä vaan silloin kun pääsee tekemään jotain erikoisempaa ja lähtemään siitä arjesta pois.
    Ja toisaalta miten helppoa on kun toisen saa helposti vielä onnellisemmaksi ja iloiseksi pienilläkin jutuilla,kun se arkikin tuntuu ihanalta. :)

  2. Minnis sanoo:

    Mä niin rakastan teitä❤️ oon seurannut sua alusta asti ja laittanut kommenttia varmaan joka kolmanteen postaukseen vähintään. Mut kyl nää rakkauspostaukset on mun lemppareita! Niin onnellinen teidän puolesta ja sitä vaan toivoo että itsellekin löytyy yhtä ihana mies! Ja vaikka ei löytyis ni jatkathan näitä rakkaushöpinöitä silti, nää saa niin mut onnelliseksi ja mä vaan niin oon onnellinen teidän puolesta❤️❤️❤️❤️😍😍😍 onnea teille ❤️

  3. Anna sanoo:

    Paljon onnea hääpäivän johdosta! Ihanaa että olette löytäneet aikoinaan toisenne ja olette niin tiivis pari. Tunnistan teissä paljon itseäni, me olemme mieheni kanssa myös hyvin onnellisia yhdessä ja joka vuosi vain enemmän rakastuneita. Kohta yhteisiä vuosia on takana jo kymmenen. On niin suuri onni saada kokea olevansa rakastettu, ja rakastaa puolisoaan niin paljon, ettei voi kuvitellakaan kummankaan satuttavan toista. Toivottavasti teillä on onnistuneet hääpäiväbileet ja ihanaa kevään jatkoa! <3

  4. Nimetön sanoo:

    Meillä se rakkaus muuttu jossain vaiheessa semmoiseksi ”tiedän kyllä mitä teen”- asiaksi. Ei ole enää riippuvainen toisesta samalla tavalla mitä suhteen alussa ja luottaa toiseen sellaisena, kun toinen on. Ei epäile toista jne. Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä tänä vuonna 6-vuotta ja sen kyllä huomaa. Minä saan kerätä niitä sukkia ja vaatteita sinne vaatekaappiin takaisin lähes koko ajan ja minä saan mäkättää kotitöistä – koska toinen ei vain ole huolehtinut asioista samalla tavalla kuin minä. Ja kyllä tätä on tapahtunut koko suhteemme ajan. PEUKKU MULLE :D

    Mulla pisin parisuhde ollut ennen nykyistäni reilu kolmen vuoden, jossa ei asuttu (onneksi) avoliitossa ollenkaan ja se oli kyllä aikamoista säätöä viimeisen vuoden. Miehellä pisin oli muistaakseni just reilu kahden vuoden ja hän asu avoliitossa kerran vai kaksi. Että meille molemmille on tämä uutta, että ollaan asuttu avoliitossa siitä asti, kun oltiin seurusteltu 2kk :D joten kumpikaan ei koskaan kasvanut siihen tiettyyn rutiiniin.
    Mulle on todella tärkeää että on siistiä ja tavarat menee niiden omille paikoille, kun toiselle taas se on suurinpiirteistä.
    Että onnittulut Iina! Jokaisessa miehessä on ne hyvät puolensa ja omassani ehkä se, että on hyvä tekemään ruokaa(joka sekin usein lihapohjaista ja näin kasvissyöjänä harvemmin tulee syötyä:D). Mutta uskon että kaikki tapahtuu pikkuhiljaa, jos toinen on koko elämänsä asunut lähestulkoon yksin, niin mitä siitä voi odottaa.

    Onnea teille ja toivottavasti saadaan seurata vielä myöhemminkin :)

  5. Niin ihanasti kirjoitettu. Herkistyin taas. Ja olen samaa mieltä noista parisuhteen perusteita. Valtavasti onnea molemmille vielä tätäkin kautta!

  6. Kukka sanoo:

    Oispa ollu kiva ku kuvituksena ois ollu vanhoja kuvia teistä, eikä tällasia lavastettuja kuvia. Silleen samaan tyyliin kuin noissa asukuvapostauksissakin!
    Täytyy nyt antaa myös vähän kritiikkiä siitä mihin suuntaan sun blogi on menny viime aikoina. Oon seurannu sua jo piiiiiitkään ja kuuluit lempparibloggaajiini, koska teidän elämään oli helppo samaistua. Nykyään tuntuu että kaikki on vaan täydellistä ja ihanaa ja mahtavaa, ja kaikki kuvat lavastettuja eikä niinkään aitoja tilanteita. Tämä ja kasvava kaupalliuus harmittaa, tuntuu että kaikki persoona häviää blogista kun on pelkkiä ihania mainoksia..
    Toivottavasti et ottanut pahalla, jään jokatapauksessa jatkossakin seuraamaan blogiasi :)

  7. Lei sanoo:

    Ootte niin ihania <3 Niin hyvin kuvailit sen mitä mäkin parisuhteessa odotan mieheltä ja haluan tietty itse antaa. Tullut koettua myös kaikkea huonoa aiemmin ja nyt tajusin, että mä oon nyt löytänyt elämääni ihmisen jota oon aina etsinyt.

Kommentoi