Törmäsin Sara Vannisen Tickle Your Fancy -blogissa ja Mona Visurin Mona’s Daily Style -blogissa mahtavaan 10 suoraa kysymystä rahasta -postaukseen ja halusin ehdottomasti toteuttaa oman tästä aiheesta. Rahapuhe on viime vuosina muuttunut yleisemmäksi ja neutraalimmaksi, mikä on todella hienoa. Silti siihen liittyy yhä edelleen todella paljon salailua ja häpeää ja sellaista, että ei uskalleta puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Täytyy myöntää, että myös mua jännittää hirveästi puhua tästä aiheesta. Vaikka monet puhuvat tosi rohkeasti rahasta ja moni ihminen kokee sen nykyisin jo aivan tavallisena puheenaiheena, on myös paljon ihmisiä, jotka edelleen ajattelevat rahasta puhumisen olevan esimerkiksi leuhkimista. Rahan puutteesta on tänäkin päivänä paljon sallitumpaa puhua kuin siitä, miten rahaa käyttää. On enemmän ok sanoa, että rahaa ei ole, kuin kertoa, että tulee ihan mukavasti toimeen. Sen pitäisi muuttua niin, että jokainen voisi puhua rahasta suoraan, oli sitä paljon tai vähän tai sopivasti.
Ilman Saran ja Monan esimerkkiä en olisi uskaltanut ottaa lukuja tässä esille. Vaikka luvuthan ne on, jotka kaikkia kiinnostavat kun tällaista postausta tulee lukemaan. Ja tottahan se on, että vain puhumalla asioista avoimesti voi raottaa salaisuuksien verhoa. Mä uskon, että avoimuus luo tasa-arvoa tässäkin asiassa.
Kysyin teiltä Instagram Storiesin puolella, mitä te haluatte tietää rahasta ja tehän vastasitte. Sain kymmeniä kysymyksiä, joiden joukosta mä valitsin kymmenen. Onneksi monet kysymykset olivat myös samoista aiheista ja muutamia yhdistelin niin, että pystyn kertomaan hieman monipuolisemmin. Älyttömän suuri kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille ja tässäpä tulisi nyt mun suorat vastaukset suoriin kysymyksiin rahasta.
10 suoraa kysymystä rahasta
1. Kuinka paljon tienaat vuodessa? Kumpi teidän perheessä tienaa enemmän, sinä vai Otto?
Viime vuonna tienasin karvan vajaat 100 000 euroa, josta maksoin toki myös ison siivun veroja. Yrittäjänä palkan maksu on kuitenkin vähän erilaista kuin palkansaajana. En maksa itselleni joka kuukausi yhtä suurta palkkiota, vaan se vaihtelee suuresti. Osa tästä summasta koostui muille yrityksille tekemästäni sisällöntuotannosta.
Minä tienaan enemmän ja näin on ollut jo muutaman vuoden. Nyt varsinkin kun Otto on opintovapaalla, päävastuu perheen elatuksesta on minulla. Näin oli myös Oton vanhempainvapaan aikana. Se sopii tosi hyvin meille. Ensimmäisinä vuosina tilanne oli aivan toisinpäin, kun minä olin minimi-äitiysrahalla kotona lasten kanssa ja Otto taas on ollut alusta asti vakitöissä.
2. Onko teillä yhteiset rahat vai omat rahat? Entäs omat tilit vai yhteiset tilit? Kuka maksaa mitäkin?
Meillä on aina ollut 100% yhteiset rahat. Molemmilla on omia tilejä ja molemmat säästävät myös omiin rahastoihin, mutta kummallakin on käyttöoikeus tileihin ja kaikki mitä tulee on yhteistä. Vaikka meillä on lähes aina ollut niin, että jompikumpi tienaa huomattavasti enemmän, ollaan aina pidetty itsestään selvänä, että meillä ei ole mun tai sun rahoja. Mä hoidan meillä laskujen maksun ja muut käytännön asiat, mutta maksan niitä ihan yhtä lailla kummankin tililtä. Ollaan ehkä muutama vuosi sitten n. vuoden verran tienattu suunnilleen yhtä paljon, mutta ennen sitä Otto tienasi mua paljon enemmän ja nykyisin taas päävastuu taloudesta on mulla.
3. Miten paljon rahaa kuluu kuukaudessa ruokaan ja päivittäistavaroihin? Entäs viikossa? Mihin kuluu eniten rahaa kuukaudessa? Missä asioissa pihistätte ja mistä ette ole valmiita tinkimään?
Me pyritään siihen, että käytettäisiin kotona valmistettavaan ruokaan ja päivittäistavaraan n. 200€ viikossa, eli n. 800-900€ kuussa, koska se tuntuu järkevältä summalta. Usein menee kuitenkin enemmän, koska meidän ei ole absoluuttinen ”pakko” pysyä tuossa summassa. Eniten rahaa meillä menee ruokakauppaan ja ulkona syömiseen, koska ruoka on vaan niin hyvää, heh.
Me pihistetään esim. siivousvälineissä ja päivittäistavarassa: voin hyvin ostaa kaupan oman merkin talouspaperia, leivinpaperia, siivousrättejä tai mopin, eikä tarvitse olla aina sitä hienointa merkkiä. Ruuasta ei tingitä, se on meillä aina ykkönen ja eniten katson sitä, missä ruoka on valmistettu ja mitä se sisältää. Voin kyllä ruuassakin ostaa kaupan omaa merkkiä, jos ravintoarvot ja tuotanto-olosuhteet on kohdallaan. Halutaan syödä terveellisesti ja monipuolisesti ja innostutaan helposti uusista resepteistä. Ei tingitä myöskään terveydestä ja turvasta, vaan meillä on kattavat henki-, tapaturma- ja sairaskuluvakuutukset kaikilla.
4. Jääkö teillä kuukausittain rahaa säästöön ja/tai sijoittamiseen? Harrastatko säästämistä tai sijoittamista? Kuinka paljon rahaa säästät tai sijoitat kuukaudessa? Paljonko rahaa on säästössä?
Meillä ei ”jää” rahaa säästöön tai sijoituksiin, vaan ne on ensimmäiset rahat jotka tililtä lähtee kun jotain sinne tulee. Mä en ajattele niin, että säästän jos jotain jää, vaan säästö on automatisoitu ja tärkeä osa kuukausibudjettia. Eli säästöt ja sijoitukset lähtee aina tiettynä päivänä kuukaudesta, aina ekana säännöllisesti tililtä ennen kaikkea muuta. Toki säästöön tai rahastoihin voi laittaa ylimääräistä myös kuun lopussa tai milloin vaan jos haluaa. Me sijoitetaan itsellemme kuukaudessa n. 10-20% meidän kuukauden tuloista, riippuen ihan siitä paljonko tilille tulee.
Tietty summa lähtee automaattisesti, mutta esim. mun tulot voivat vaihdella todella paljon kuukaudesta riippuen ja aina jos on enemmän mitä laittaa talteen niin laitetaan. Meillä on säästössä puskurirahoina n. 4 kuukauden tulot, tulevaan asuntoon käsiraha ja sitten erilaisissa rahastoissa jonkin verran ja niihin säästetään säännöllisesti. Mulle on tärkeää, että jos jotain yllättävää tapahtuu, meillä on sitä varten rahaa säästössä. Lisäksi on ihan äärimmäisen tärkeää kartuttaa varallisuutta ja säästää pitkäaikaisesti rahastoihin ja/tai osakkeisiin esim. eläkepäiviä varten, koska yrittäjänä mun eläketurva on ihan olematon palkansaajiin verrattuna. Oman asunnon ostamisen jälkeen aion jatkaa sijoittamista myös asuntosijoittajana.
5. Kuinka suuri osa meidän kuukausittaisista menoista muodostuu asumiskustannuksista?
Ehkä n. 1/5 muodostuu asumiskustannuksista, eli vastikkeesta ja asuntolainasta, sähköstä, vedestä ja autopaikasta.
6. Oletteko koskaan joutuneet ”elämään kädestä suuhun”? Voiko vähätuloinen olla onnellinen yhtälailla kuin se jolla on rahaa?
Olemme todellakin. Silloin kun me tavattiin, Otto oli osa-aikaisena McDonald’sissa töissä ja itse olin pelkällä opintotuella. Keskeytettyäni koulun sain hetken aikaa jopa toimeentulotukea koska en ollut oikeutettu työttömyyspäivärahaan enkä näkyvästi raskaana 19-vuotiaana (ja kouluttamattomana) enää saanut töitä loppuraskauden ajalle, vaikka niitä aktiivisesti hain. Me elettiin aivan todella pienillä tuloilla.
Onneksi meidän esikoisen syntymäpäivän aamuna Otto sai puhelun, että hän oli päässyt siihen työpaikkaan töihin, jossa häntä edelleen odottaa työpaikka opintovapaan ajan. Se oli meille ihan älytön lottovoitto, jonka jälkeen ei enää saatu muita tukia kuin minimiäitiyspäivärahaa & myöhemmin kotihoidontukea, kun olin lasten kanssa kotona. Kyllä ainakin meiltä se vei hurjasti energiaa ja aiheutti stressiä ja unettomia öitä, kun ei ollut tarpeeksi varaa ihan perustarpeiden täyttämiseen. Vaikka aika oli lyhyt, se on silti jäänyt mieleen tosi stressaavana. Uskon, että pienillä tuloillakin voi olla onnellinen, mutta kyllä se heikentää ihmisen turvallisuudentunnetta tosi paljon, jos joka kuukausi joutuu miettimään miten rahat saa riittämään, eikä pysty varautumaan mihinkään yllättävään.
7. Säästättekö tai sijoitatteko lapsille? Onko lapsilla omat tilit? Säästättekö lapsille ensiasunnon ostoon tai ajokorttiin?
Molempia. Kaikilla lapsilla on omat tilit ja omat arvo-osuustilit sekä sijoituksia rahastoissa. Säästämme jokaiselle saman summan kuukausittain. Vaikka oltiin tosi nuoria kun esikoinen saatiin, niin onneksi tajuttiin, että säästäminen hänelle kannattaa. Kaikille kolmelle ehtii kertyä hyvät säästöt tässä kaikkien vuosien aikana ja ne pääsevät kasvamaan korkoa, kun rahat on sijoitettu rahastoihin. Pitkäaikaisesti säästäessä pystyy myös ottamaan hieman enemmän riskiä, koska pitkä aikaväli tasaa sitä niin hyvin. Näin rahoille voi saada paremman tuotonkin. Sitten kun lapset saavat rahat, he saavat toki itse tehdä niillä mitä haluavat. Mä en halua ajatella niin, että lapset olisivat jotenkin tilivelvollisia meille siitä, mihin he rahat käyttävät aikuisena. Ne ovat sitten heidän rahojaan, jotka me ollaan vapaaehtoisesti haluttu heille säästää.
8. Miten opetatte lapsille rahan käyttöä tai säästämistä? Saako teidän lapset viikkorahaa? Miten raha näkyy lastenne elämässä, puhutteko rahasta lapsillenne?
Lapset saivat viikkorahaa jonkin aikaa, mutta lopulta luovuttiin siitä käytännöstä. He eivät olleet vielä kiinnostuneita viikkorahasta (kuin ehkä ekalla ja tokalla viikolla) ja monesti koko juttu vaan unohtui meiltä. He eivät myöskään muistaneet viikkorahojen olemassaoloa, joten käytännössä he vaan keräsivät kolikoita lompakkoon. Ajateltiin, että siirrytään viikkorahakäytäntöön myöhemmin takaisin, kunhan lapset on vielä vähän isompia.
Synttäri- ja hammaskeijurahat he säästävät myös lompakkoon ja saavat tehdä niillä mitä haluavat. Suurimmaksi osaksi nekin vaan hengaavat siellä lompakossa, eli voisihan ne käydä myös viemässä pankkiin ja tilille, niin pääsisivät nekin kasvamaan korkoa. Me jutellaan kyllä rahasta paljonkin lasten kanssa ja erityisesti ollaan puhuttu siitä, että rahaa ei vaan tipu jostain, vaan meidän aikuisten pitää tehdä töitä, jotta saadaan rahaa. Ollaan puhuttu summista ja ollaan puhuttu siitä, että mitään ei voi ostaa jos ei rahaa ole. Ollaan keskusteltu siitä paljonko asuminen maksaa, paljonko ruoka maksaa ja paljonko käytetään rahaa heidän harrastuksiinsa. Ollaan puhuttu myös siitä, että kaikilla maailman ihmisillä ei ole yhtä paljon rahaa eikä samanlaisia mahdollisuuksia elämässä. On tärkeää, että he ymmärtävät rahan arvon.
9. Millaisia rahankäyttäjiä olette? Kumpi teistä on säästäväisempi ja kumpi tuhlaavaisempi Oton kanssa? Millaiset opit rahankäyttöön saitte kotoa?
Kaikessa muussa ollaan melko maltillisia paitsi siinä ruuassa. Ulkona syöminen tai ruuan tilaaminen kotiin on varmaan meidän suurin ”rahankäyttöpahe”. Ollaan molemmat muuten ihan yhtä säästäväisiä ja pohditaan ostopäätöksiä tarkkaan. Otto on saanut kotoa eväät säästämiseen ja sijoittamiseen ja järkevään rahankäyttöön. Meillä ei koskaan kotona ollut varaa sijoittaa tai edes säästää mun lapsuudessa ja varsinkin äidin sairastuttua vakavasti meillä oli paljon talousvaikeuksia. Varmasti äidin olisi ollut helpompi opettaa rahataitoja, jos rahaa olisi ollut. Äiti teki parhaansa niillä eväillä mitä sai. Mä olen opetellut oman perheen myötä säästämään ja sijoittamaan ja miettimään muutenkin omaa rahankäyttöäni.
10. Miten olette valmistautuneet omakotitalon hankintaan? Mikä on teidän budjetti uudelle kodille? Onko se se mihin teillä on varaa vai se mitä haluatte maksaa?
Meillä on tulevaa kotia (joka ei välttämättä ole omakotitalo) varten tarpeeksi suuri käsiraha, jotta saadaan sellainen koti kuin me halutaan. Me ei haluta ottaa niin isoa lainaa kuin mikä meillä ehkä olisi mahdollisuus saada, sillä toiveissa on oman asunnon ostamisen jälkeen ostaa myös sijoitusasunto(ja). Halutaan pitää omat asumiskustannukset järkevällä tasolla (samana tai matalampina kuin nyt) ja hankitaan sellainen koti, joka täyttää meidän tarpeet ja jossa on hyvä olla, mutta ei yhtään sen enempää.
Nyt mä haluaisin kuulla teidän rahatarinoita! Jos haluatte vastata näihin samoihin kysymyksiin (johonkin niistä tai vaikka kaikkiin), niin olisi aivan älyttömän mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia ja ajatuksia! Mihin teillä kuluu arjessa eniten rahaa? Sijoitatteko ja jos niin mihin (vinkit on aina paikallaan)?
Voi että tämä oli tosi mukava postaus lukea, kiitos!
Voi kiitos! Hienoa, että tykkäsit! <3
Kiitos supermielenkiintoisesta postauksesta! Olen lukenut näitä nyt muistakin blogeista ja nämä ovat kyllä hyviä. Suomalainen kulttuuri kaipaa mielestäni enemmän avoimuutta tässä asiassa.
Tässä hieman meidän rahankäytöstä: Ollaan mieheni kanssa 25-v aviopari ja odotetaan tällä hetkellä esikoistamme. Minä olen perheyrityksessämme töissä taloushallinnon parissa ja mieheni on insinööri ja tienaamme yhteensä kuukaudessa bruttona n. 5800 e. Asumme Etelä-Suomessa keskisuuren kaupungin läheisyydessä pikkupaikkakunnalla eli täällä ei asumiseen kovin suuri siivu tuloista mene, ehkä nettotuloista n. 1/5. Tällä hetkellä asutaan omistuskerrostaloasunnossa, mutta omakotitalo on etsinnässä, ja sen myötä asumiskulutkin nousevat. Silti emme halua niin paljon lainaa kun saisimme, vaan niin että asumiskulut pysyisivät jatkossakin järkevinä. Toivottavasti voisimme jättää tämän nykyisen asunnon sijoitusasunnoksi. Autoihin ja autoiluun sitten meneekin enemmän, sillä oma auto kummallekin on täällä maalla must have. Käytämme kyllä muutenkin autoa hövelisti ja erittäin harvoin kuljemme julkisilla. Ruokaa yritän tehdä mahdollisimman taloudellisesti eikä täällä maalla oikein ulkona syömiseenkään paljoa mene rahaa. Säästöön tileille ja rahastoihin lähtee heti palkkapäivänä tietty summa kuukausittain ja nyt säästetään vielä extraa lapsen ja hoitovapaiden ajalle ja mahdolliseen omakotitalon remppaan. Mieheni on kotoisin Lapista ja siihen törsäämmekin, aina pidemmillä vapailla on päästävä pohjoiseen ja vaikka meillä siellä majoitus onkin ns ilmaiseksi niin siellä sitten harrastetaan ja käydään ulkona syömässä ns koko rahan edestä. All in all hyvin tulemme toimeen ja säästöönkin jää mukavasti. Silti rahankäyttöä tulisi miettiä hieman tarkemmin varsinkin jos tulevina vuosina jään hoitamaan lapsia kotihoidontuelle.
Hei kiitos ihan älyttömän paljon, mahtavaa, että postaus oli mielestäsi mielenkiintoinen! 🙂 Ja olen niin samaa mieltä, avoimuus on hyvä juttu! Tosi kiva, että jaoit omaa rahatarinaanne. Teidän meininki kuulostaa tosi hyvältä ja järkevältä! 🙂 Ihanaa kevättä sinne!
Vautsi! Teillä on kyllä niin hieno rahan (ja elämän) kasvutarina ja älyttömän hienoa kun oot omalla työllä päässy ponnistamaan noin varakkaaksi :)!
Ite oon kiinnostunut säästämisestä, säästöt mahdollistaa juttuja joihin ei normaalisti pystyisi kuukausituloilla. Nyt toisen lapsen kohdalle säästin 8000e ettei tarvinnut mennä heti 9kk jälkeen töihin.
Keskituloisena säästösummat ei miulla isoja oo, mutta pienistä puroista tulee iso virta 🙂
Melkein hävettää pankkiirivanhempien tyttärenä myöntää että itse oon kyllä kaikkea muuta kuin säästäväinen rahan suhteen. Kyse ei oo siitä, etteikö mulle oltaisi opetettu rahankäyttötaitoja, päin vastoin; isä on puhunut siitä mulle niin kauan kuin muistan. Mulla vaan on osittain sama ”pahe”, kuin teillä, eli rakastan ruokaa liikaa 😀 Lisäks oon ihan mahdoton suklaahiiri (vanhemmat katuu nykyään et opetti mut syömään suklaata :DD).
Muutin vähän aikaa sitten asumisoikeusasuntoon eli pois porukoilta, niin tässä on kyllä jonkin verran oppinut seuraamaan sitä, mihin sitä rahaa menee, mutta edelleen opittavaa riittää.
Varmaan arvasitkin, kun puhuin pankkiirivanhemmista, että tuun ihan suht varakkaasta perheestä, niin mulle oli myös porukat perustaneet säästötilin ja lisäks omistan jonkin verran kans rahastoja. Näistä ei normaalisti hirveesti halua kertoa, kun tuntuu että kaikki on sen jälkeen aina hirveen kateellisia :/
Wau. Toivoisin, että joskus olisin itsekin samassa rahatilanteessa. Tällä hetkellä olen unelma ammatissani, mutta kuukausittain verojen jälkeen rahaa jää n. 1600e, josta maksan 600e vuokraa, n.150e pakollisia laskuja (puhelin, sähkö, netti jne), 300e lainoja (joita oli aikoinaan pakko tyhmänä ottaa saadakseen ruokaa), 200e menee suunnilleen omaan ruokaan, ja 200e lemmikkien ruokintaan. Jäljelle jää aika naurettava summa rahaa, joka hyvin usein menee pakollisiin tarpeisiin, kuten perus kodin tarvikkeisiin, tai esim vaatteisiin. Kuukaudet jolloin tulee isompia vakuutusmaksuja tms, ovat ihan helvetillisiä. Kampaajalla en voi käydä laisinkaan, ostaa mitään ylimäärästä, harrastaa tai matkustaa (edes bussilla pitkin suomea), koska rahaa ei vaan yksinkertaisesti ole. Pystyäksesi jotain säästämään, minun pitäisi luopua tärkeistä lemmikeistäni, syödä pelkkää makaronia, löytää kämppis tai vaihtaa ihana ammattini johonkin toiseen mikä ei niinkään nappaisi. Nämäkään vaihtoehdot eivät vaan ole mitään itsestään selvyyksiä.
En kuitenkaan jaksa olla katkera tai karehtia niitä jotka tienaavat, ehkä jonain päivänä pystyn seuraamaan heidän esimerkkiä ja pystyn edes muutaman euron säästämään kuukausittain.
Oli mielenkiinoinen postaus lukea! Täällä yksi opiskelija, joka saa asumis- ja opintotukea n. 550€ kuukaudessa, ja vuokran ja sähkön jälkeen käteen jää 150€. Velkaantuminen opintolainalla näin nuorena kuulostaa vähän pelottavalta, mutta välillä on pakko nostaa sitäkin jos tulee joku yllättävä meno. Mutta yhtään mitään ylimääräistä ei näillä tuloilla osteta, kun jo pelkkä kotivakuutuksen maksaminen saattaa keikauttaa, saatika sitten jos samassa kuussa joutuu vaikka ostamaan lääkkeitä tms. Toivottavasti itekin tienaisin sitten joskus sen verran, että voisi laittaa rahaa säännöllisesti säästöön 🙂
Mun rahankäyttö on niin kaukana tästä! Mulla opiskelijana tulot on tonnin luokkaa kuukaudessa, sisältäen palkat ja tuet. Tuosta summasta saan mun vielä olemattomammilla menoilla jopa laitettua siitä jokusen satasen säästöön. Oon myös puhunut rahasta blogissa ihan samalla ajatuksella, ja jakanut tarkalleen mun kuukausittaiset tulot ja menot (viimeisin täällä: https://www.pancakepalace.fi/2018/11/rahapaivakirja-syyskuu-2018.html). Hienoa, että rahasta uskalletaan nykyään puhua enemmän, tässäkin asiassa kun saa hävetä sitä, ettei ole vaikeuksia.
Ihan mahtava postaus ja ihanaa että uskalletaan nykyään puhua avoimesti rahasta 😀
Todella positiivinen postaus rahasta😊
Itse siinä ruokakauppapostauksessa kyselinkin teidän kuukauden ruokabudjettia ja muuta niin tämä vastasi siihen hyvin myös. On kyllä hurjaa, että meillä on puolet enenmän lapsia(6kpl) ja ruokaan kuluu puolet vähemmän😱 Mutta olen kotona ja on aika kiertää tarjoukset, käytämme paljon resq hävikkiruokapalvelua ja tehtaanmyymälöistä haetaan ruokaa edullisesti. Me tykätään matkustaa ja siihen tuhlaillaan eniten, siksi tuo ruokabudjettikin on minimillä, on vähän niin kuin harrastus tuo, että miten syödään monipuolisesti mahdollisemmat vähällä rahalla😃 Kaikille lapsille on säästötilit, mutta muuten meillä ei säästetä..s-tili on semmoinen mitä ei käytetä kuin hätätilanteessa esim.pesukone hajoaa ja tarvitaan uusi.
Hei. Hienoa että olette ajatelleet ostaa sijoitusasuntoja. Itselläni on niitä kolme. Asun pienellä paikkakunnalla ja täällä pienet vuokra-asunnot ovat kysyttyjä. Mielestäni nuorena on jo alettava sijoittamaan ja miettimään tulevaisuutta. Itse olen sairas(en koskaan parane) ja minulla on ekaluokkalainen erityislapsi joten käyn vain viikonloppu töissä. pakko olla muitakin tuloja kuin pieni palkka ja kelan työttömyyskorvaus että pärjää tässä maailmassa.
Halusin vain tulla sanomaan että miten hienoa on mistä lähtötilanteesta olette rakentaneet teidän elämän tuolle tolalle millä se nyt on eli pärjäätte erittäin hyvin rahallisesti, raha nyt vaan on iso osa elämää koska ilmankaan ei pärjää. Voihan niitä kateellisia ihmisiä olla mutta pitää muistaa että olet ansainnut kaiken rahan työllä että olet nyt tässä pisteessä. Itse olen sinua pari vuotta nuorempi ja elämäntilanne rahallisesti on hyvin erilainen työttömyyden takia, mutta tästä sain kimmokkeen että alan säästää myös lapsilleni, eihän sen summan tarvitse olla kuukaudessa iso jos sitä kasvattaa sinne asti että lapset ovat täysi-ikäisiä.
Ihan mahtava postaus rahasta! Kiitos kun valaisit teidän perheen raha-asioita myös meille lukioille. Itse en koskaan ole ollut kateellinen kenenkään rahoille kun varsin hyvin tiedän (ja teidänkin esimerkillä näkee), että omalla kovallla työllä ja hyvillä valinnoilla (esim. just säästäminen, sijoittaminen) voi kuka tahansa päästä pitkälle.
Meillä 5 henkisessä perheessä suurimmat rahareiät on ehdottomasti ruoka ja matkustelu. Ilman matkustelua saisi säästettyä tonnin poikineen vuodessa mutta se on se intohimo ja ihanaa viedä omia lapsia maailman eri kolkkiin katsomaan tätä muutakin maailmaan kuin vain Suomea. Toki reissaamme myös kotimaassa 🙂
Saan sairaseläkettä noin tuhat euroa kuussa.
Suurin osa siitä menee asuntolainaan.
Seuraavaksi suurin siivu menee varmasti ruokaan.
Iso osa menee myös lasten harrastuksiin. Näistä en raadki luopua, sillä niin monesta on perheen jo täytynyt tinkiä sairastumiseni jälkeen. Emme esimerkiksi voi koulujen loma-aikoina matkustaa ulkomaille tai kesällä noin vain käydä huvipuistossa. Uudet vaatteet ja ulkona syöminen ovat myös taloudellisesti vaikeasti järjestettäviä asioita. Siksi ne eivät ole meillä ihan jokaista arkipäivää. Vaatteita toki hankitaan silloin, kun tarvetta on, mutta ”ylimääräisiä kivoja” emme voi ostella.
Harrastan kirpputoreja hankintojen tekemiseen ja kierrätän niiden kautta esimerkiksi pieniksi jääneet vaatteet lisätienistien saamiseksi.
Rahan käytössä tärkeintä minulle on tietää, etten elä yli varojeni.
Asuntolaina on ainoa poikkeus, asuntoon kun ei ole varaa ilman lainaa. Muuten en luotolle elä.
Lapsien osallisuudesta en myöskään haluaisi tinkiä. Kaikkea ei ole varaa heille tarjota, mutta parhaani teen, jotta hekin saisivat olla ”kuten muut”. Se on heille tärkeää.
Mä oon ihan hurjan arka puhumaan rahasta ja mun mielestä raha-asioista ei puhuta. En ees tiiä miksi mutta mulla on aina se käsitys että kenenkään palkkaa ei kysytä ja raha-asioista ei puhuta 😆 toki voin sanoa palkan jos joku kysyy (en ehkä täällä kommentoinnissa 😏). Itse tienaan kyllä aika vähän työhön nähden ja tämän alan pienin palkka mutta silti tykkään työstäni enkä palkan takia halua sitä vaihtaa vaikka tiedostan muita paikkoja missä tienaisi muutaman satasen enemmän. Itse olen onnellisessa asemassa, että sain isovanhemmilta perintöä sekä vanhemmat säästivät jotta 18v täytettyäni siellä oli mukava summa. Asuin 21v asti kotona ja säästin kaiken minkä tienasin joten lopulta säästöjeni ansiosta sain ostettua omistusasunnon ja voi, sitä en kadu 😄 nykyään on sitten auto, oma asunto ja pieni palkka ja rahaa palaa 😆 en todellakaan osaa säästää mutta onneksi palkastani menee pieni summa aina automaattisesti säästöön niin joskus yllätyn et hei, mullahan on säästöjä ja ne palaakin sitten heti 🤭 mun vinkit säästämiseen olisi (jos on yhtä huono ku mä 😄), että palkasta menee automaattisesti pieni summa toiselle tilille. Muuta en keksi 😆
Vau! Tosi mielenkiintoinen postaus.
Pystyisitkö antaa vinkkejä, mistä voisi opetella sijoittamista ja rahastojuttuja? Olen pienituloisesta perheestä eikä meillä ole koskaan puhuttu tai ollut mahd sijoittaa. Itsekin suht pienillä tuloilla olen nykyisin mutta edes jonkinlaisen summan voisin kuukausittain laittaa jemmaan. Tällä hetkellä se on pankkitilillä eikä se musta ole hyvä juttu.
Ihanaa, että rahasta on alettu puhua avoimesti! Lapsuudenkodissani puhuttiin vain siitä, että rahaa ei ollut. Kannoin ihan valtavan huonoa omaatuntoa kalliista harrastuksesta, josta riideltiin jatkuvasti. Se tulikin sitten lopetettua teini-iässä, kun hävetti ettei ollut varaa edetä samaa tahtia harrastuskavereiden kanssa. En osaa vieläkään suhtautua rahaan vain välineenä ja tunnen lähes fyysistä huonoa oloa ostaessani vaikka lohta kaupasta normihinnalla tai tuhlatessani 30€ keikkalippuihin…
Kiitos rohkeasta kirjoituksesta! Hienoa, että olette saaneet kerrytettyä omaisuutta ja säästöjä vuosien kuluessa. Itselläni on enemmän vastaava tilanne kuin sinulla ja äidilläsi on ollut aikoinaan. Elämä on heitellyt ja tilanne ei niin häävi, mutta yritämme löytää iloa ilmaisista ja edullisista jutuista sekä odottaa sitä aikaa, että säästöönkin saisi laitettua enemmän kuin 5 € kuussa. Mutta nyt olemme saaneet lomasäästöä tehtyä ja pääsemme laivaristeilylle. 🙂
Vau , teillä on kyllä huippuhyvä taloudellinen tilanne! 🙂 Ite oon kyllä sitä mieltä, että raha – ja seksiasiat kuuluu vain pariskunnalle itselleen, siis että miksi kaikki asiat ees kuuluis muille kuin omalle perheelle? Tai en siis ymmärrä, mitä se ketään haittaa, vaikkei tietäisi toisen raha-asioita?
Kiitos loistavasta, avoimesta kirjoituksesta! Näiden postauksien myötä oppii ymmärtämään suomalaisten taloudellisia tilanteita niin paljon paremmin. Samaa diversiteettiä näkyy kyllä lähiympäristössäni, mutta silti näitä on aina mielenkiintoista lukea, koska monilla ihmisillä on harhaluuloja siitä, miten suomalaiset todellisuudessa elävät.
Mää olen 26-vuotias opiskelija, oon tosiaan viimeiset viisi vuotta elänyt pääosin opintotuella ja -lainalla. Noiden turvilla mulla on kuukaudessa noin 1000e käytettävänä, josta n. 540e on kiinteää kulua vuokraan, ruokaan ja bussilippuihin (olen etäsuhteessa). Tällä hetkellä yritän säästää niin paljon kuin voin, koska en tule saamaan opintotukea enää viimeisen vuoden opintoihini ja haluan varautua siihen, että töitä ei välttämättä heti saa. En ole mitenkään rahan perään ja olen aina ollut onnellinen tilanteeseeni, kunhan rahaa on sen verran, että pärjää. Mutta tunnistan tuon stressin siitä, kun joka sentti täytyy laskea tai aterioita skipata. Odotan kyllä aikaa, jolloin saisi säästettyä jotain pidemmällekin aikavälille! Pyrin elämään mahdollisimman ekologista elämää, ja useissa asioissa ekologisuus ja rahan säästäminen kulkevat käsi kädessä. Pyöräilen joka paikkaan, pyrin ensin korjaamaan kuin ostamaan uutta, ostan vaatteet pääosin käytettynä tai harkitsen tarkasti tarvittavuutta, ostan sesonkikasviksia ja päiväystuotteita, en heitä ruokaa roskiin. Ois muuten kiva kuulla muidenkin säästövinkkejä!
Hieno kasvutarina nuorelta yrittäjältä. Sen verran korjaisin, että yrittäjän eläke ja sosiaaliturva muutenkin on ihan sama kuin palkansaajalla, jos yrittäjä maksaa todellisia tulojaan vastaavasta summasta eläkemaksun. Yrittäjä vaan voi itse päättää ns eläkemaksua vastaavan vuositulon. Monelle yrittäjälle minimieläkemaksu on pakkorako, mutta hybin toimeentulevalla yrittäjälle se on oma päätös tukeutua omiin säädyöihin ja sijoituksiin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos yrittäjä sairastuu, tulee raskaaksi tai jos hän päättää liittyä yrittäjäntyöttömyyskassaan ja joutuu työttömäksi, niin näistä saatavat päivärahat (samoin kuin tuo tuleva eläke) lasketaan siitä ansiosta, jonka yrittäjä on ilmoittanut ja jonka perusteella maksanut eläkemaksuja. Luotto omiin sijoituksiin pitää olla vahva ja kantaa läpi koko elämän, jos säästää yrittäjän eläkemaksuissa.
Kiitos! Täytyy kuitenkin olla eri mieltä korjauksestasi. Yrittäjän eläke ja sosiaaliturva ei mun mielestä mitenkään ole sama kuin palkansaajalla. Siinä, missä palkansaaja maksaa 6,65% eläkevakuutusmaksustaan ja työnantaja loput, yrittäjä maksaa koko 24% itse, mikäli haluaa maksaa tasan omia tulojaan vastaavaa eläkevakuutusta. Tällöin esimerkiksi mun tuloista menisi yhteensä n. 60% veroihin ja eläkevakuutukseen, jolloin jäljelle jäisi 40%, näin karkeasti laskettuna. On täysin kannattamatonta mulle maksaa täyttä maksua. Samasta syystä mulle oli täysin kannattamatonta pitää esimerkiksi äitiysvapaata, ja jatkoinkin työntekoa koko vauvavuoden. Tästä syystä itse luotan ennemmin omiin sijoituksiin ja vakuutuksiin. En myöskään usko nykyisenkaltaisen eläkejärjestelmän olevan enää mahdollinen sitten, kun joskus hamassa tulevaisuudessa olen itse eläkeiässä. Mielenkiintoista on seurata, miten työelämän murros vaikuttaa tulevaisuudessa juurikin yrittäjiä koskevaan lainsäädäntöön ja eläkkeisiin.
Hei! Kiitos rohkeasta postauksesta! Minusta on ihana, että raha ei tuo stressiä elämään.. Ei sitä tarvitse olla paljon, mutta just se ajatus, ettei jokaista suupalaa tarvitse miettiä, tuo kyllä elämään myös iloa. Vaikka on hyvä kokea se vaihe, että rahaa on niukasti. Se opettaa rahankäytöstä paljon. Kenellekään en soisi sitä vaihetta pitkäaikaisesti. Tästä postauksesta tuli vain mieleen, kun opettajana tuloni ovat vuodessa 40000e. Ja opettaja opiskelee yliopistossa kuitenkin 5 vuotta. Että on meillä vaan alipalkattu työ, ei siitä pääse mihinkään. Ja työpäivät venyvät kyllä 8-tuntisiksi niin kuin muillakin työläisillä usein on. Eikä se nykyään oo kevyimmästä ja antoisimmasta päästä töitä.. Mutta ammatinvalintakysymyksiä 😉
Opettajien tulot vaihtelevat paljon, 40000 vuodessa on vain yksi totuus eikä yleisesimerkki. Samaa mieltä kyllä siitä, että palkan kuuluisi näin vaativassa ja yliopistokoulutusta edellyttävässä työssä olla selvästi parempi. Ehkä asia paranee, jos Suomessa oikeasti ryhdytään panostamaan koulutukseen.
Luin postauksen ja kommentit, ja mietin, että nykyään ihmiset internetissä tuntuvat vaativan bloggaajilta yms. aina vain enemmän – siis kuvittelevat, että koska on halunnut jakaa elämäänsä blogissa, niin lukijoilla olisi sitten oikeus kaikkeen heidän elämässään, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Tietyllä tapaa pidän keskustelunavausta raha-asioissa hyvänä (täällä yksi syyllisyyttä vanhempien tuesta ja opintovelattomuudesta kokenut), mutta kuten joku myös aiemmin kommentoi, niin ei tulisi mieleenkään netissä tai muuten vierailta ihmisiltä rahasta kysellä. Hyvien ystävien kanssa tai kollegoiden kanssa joskus keskustellaan, mutta siinäpä se.
Toivottavasti tämä postauksesi kannustaa ihmisiä säästämään ja käyttämään rahaa fiksusti. Itse olen valmistunut omasta mielestäni hyvään ja hyvin palkattuunkin ammattiin, mutta vuosittainen bruttopalkka jää alle puoleen omastasi. Olen kuitenkin tottunut elämään säästeliäästi ja osaan laittaa rahaa sivuun isojakin juttuja varten (isoeräinen asuntolaina tai pitkä ulkomaanmatka), joten olen kaikkiaan kokenut tulevani oikein hyvin toimeen tällä tulotasolla. Toki tähän vaikuttaa sekin, että on yhteinen talous (vähemmän tienaavan) puolison kanssa, yksinasuvalla varmasti tiukempaa. Ruoka on meilläkin se, mistä ei pihistellä. Olen ehkä vähän hassu, mutta jopa verojenmaksu tekee minut iloiseksi, puhumattakaan siitä, että on itse omalle perheelleen voinut säästää johonkin mukavaan tai muuten vaan pahanpäivän varalle.
Rahankäytössä on lopulta paljon kyse priorisoinnista ja valinnoista: kaikkea ei voi saada, mutta isojakin unelmia voi toteuttaa kun kärsivällisesti säästää. Isoja tuloja ei perusarkeen tarvitse jos on pienet menot, huomioiden tietysti, että ihan tyhjästä ei voi säästää ja syödä on pakko.
Upeen rohkeeta ja avointa, varmasti tämä antoi jollekin ja monelle kannustusta ym. Itse ajattelen kuitenkin, että kaikkien asioiden ei tarvitse olla avoimia ja julkisia, niinkuin yllä joku sanoi, meilläkin rahat ja seksi on meidän parisuhteen sisällä pysyviä asioita, niistä en puhu edes parhaalle kaverille. Meillä tullaan kahdesta hyvin eritasoisesta perheestä, toiset varakkaita ja toisilla nitkuteltu vähällä ja itse osaan arvostaa juuriani, jossa olen oppinut, että aina selviää vaikkei rahaa olisikaan niin ja sen haluan opettaa myös lapsille, että raha ei tuo onnea, vaan se on toisisijainen asia, kyllä elämästä selviää ja kaikki järjestyy vaikka olis vähemmän rahaa jossain elämän vaiheessa. Olen oppinut säästeliääksi ja arvostamaan. Mies taas vähän erilainen rahan käyttäjä kun sitä aina ollut, mutta molempi parempi, ollaan tasoitettu toisiamme, toinen oppinut säästämään ja toinen oppinut vähän pois liiasta nuukuudesta. Mitä sen väliä mitä kukakin tienaa, se ei ole elämän tärkein asia, jos jollain menee huonommin, se ei ole häpeä ja jos on rahaa, sekään ei ole ylpeilyn aihe, siinä mielessä kyllä tapuja pitäis saada pois.
Kiitos postauksestasi!
Haluaisin ottaa kantaa juurikin raha-asioiden julkituomiseen. Esimerkiksi jenkeissä hyvin yleinen kysymys naapurille, kollegalle tai kelle vaan on, että ”kuinka paljon tienaat”. Rahasta keskustelu on yleistä, toisin kuin (kateellisessa) suomessa emme millään halua puhua raha-asioistamme julkisesti, tai edes kaveripiirissä.
Mieheni kaveripiiri työskentelee vähän samalla alalla ja he tietävät kaikki toistensa palkat. Miten toisessa firmassa maksetaan ”helpostakin” hommasta enemmän kuin taas toisessa firmassa vaativammasta saa vähemmän jne. Mielestäni se on vain hyvä asia.
Molempien kaveripiiri tietää sen, että me olemme omista rahoistamme tarkkoja parisuhteessakin, eli meillä ei todellakaan ole yhteistä tiliä. Näin kumpikin saa käyttää rahat miten haluaa ja säästää miten haluaa.
Oman kaveripiirini tulot tiedän suunnilleen, en tarkkoja, mutta sinnepäin. Olemme kouluttautuneet eri tavoin ja ihan eri aloilla töissä, joten ei palkkoja voi suoraan verrata keskenään.
Toisen iso palkka ei ole omastani pois. Enemmän se antaa vaikka tsemppiä kouluttautua ja työskennellä paremmin/vaihtaa paikkaa, jotta saa palkan nousemaan.
Minä olen samoilla linjoilla ja toivoisin, että raha-asioista voitaisiin puhua suoraan ilman leimaamista ja pelkoa leimautumisesta. Se on kuitenkin vain rahaa ja siten mielestäni paljon neutraalimpi asia kuin terveys, seksi tai parisuhde- ja perheasiat. Avoimempi keskustelu esim. palkoista helpottaa oman työn arvon tunnistamista ja saattaa antaa rohkeutta vaikkapa palkkaneuvotteluissa. Samaten menoista, sijoittamisesta ja säästämisestä pitäisi pystyä keskustelemaan myös ihan numeroiden tasolla.
Hei
Minua kiinnostaisi samantapsinen postaus ekoligisuudesta, miten huomiotte ekologisuutta esim perheen hankinnoissa ja arjessa, vähennättekö muovin käyttöä yms 🙂
Kyllähän palkkatyössä olevan palkassa on huomioitu myös se työnantajan maksama eläkevakuutus.
En tiedä yritysmuotoasi mutta osakeyhtiössä voisit myös nostaa pienempää palkkaa ja nostaa osinkoja, ne ovat osin verovapaita ja loppukin verotetaan pääomatulona eli onko se nykyään 30%.
Tulevaisuuden eläkkeistä ei tietysti tiedä, mutta sairauden varalle kyllä kannattaa varautua, se voi iskeä milloin vaan. Toki kahden aikuisen taloudessa toinen pystyy sitten paikkaamaan
Hei! Kiva lukea suoraa tekstiä rahasta. Mä kaipaisin ihan hirveästi enemmän avoimuutta rahasta puhumiseen, se auttaisi oikeasti työstämään suhdetta rahaan ja työhön, omaan aikaan ym.
Mä olen seurannut sun blogia suhteellisen kauan. Ihan niiltä ajoilta kun Tipa oli syntynyt ja postasit niitä postauksia.
On tämä blogimaailma muuttunut niistä ajoista aivan hurjasti. Sinä olet kasvanut siinä mukana ja saanut mielenkiintoisen ja ”uuden” ammatin, tai no oikeasti uuden.
Itse olen sua vaan vuoden nuorempi ja mulla kaksi lasta. Ja kaksi ammattia.
Kotona olen ollut suurimmanosan aikuisuuttani.
Kasvattanut kaksi mukulaa (2 ja 5-vuotiaat) minimi äitiyspäivärahoilla.
Kärsinyt lähes koko aikuisikäni masennuksesta, jota toisen syntymä pahensi merkittävästi, sekä muista mielenterveysongelmista.
Joten työelämässä mua ei oo hirveästi nähty. Olen nyt päässyt toipumaan, mutta en vieläkään koe 8-16 duunia muualla kotoonta omakseni. Silti sille tielle on lähdettävä, jotta löydän ja kartutan osaamistani.
Olemme mieheni kanssa olleet 10-vuotta yhdessä, ja hän on ollut se rahantuoja.
Toki vasta 9-vuoden jälkeen tänä vuonna, hän yltää edes suomalaiseen keskivertoon kuussa. (2000enetto)
Itselläni omia rahoja on aina ollut tosi vähän. Sossutuet, sairaspäivarahat, opintotuki, opintolaina, työttömyystuki, äitiys päivärahat, vanhempainvapaa. Ja kaikki nämä minimit.
Onnellinen olen siitä, että olen edes hengissä.
Nyt perheemme saa n. 3500e/kk nettona,
N. 800e asumiseen (asumme n. 1h ajomatka hki)
600-700/kk ruokaan, ja n. 300e muihin kuluviin menoihin ja 170e lasten pk. Maksut +120e auton lyhennys, n. 150e/kk bensat n. 80€/kk puhelimet ja netflix
Säästöön menee n. 100-400e/kk sisältää yhteisen säästötilin, molempien asp-tilit ja lasten rahasto.
Meillä juuri lainan haku prosessi omaan taloon menossa, sekään ei ole vedetty tappiin asti, sillä haaveena on säästää ja paljon. Tai maksaa lainaa suurissa erissä pois.
Enivei, haaveena tosiaan on joskus ansaita ja hyvin. Mutta en tee sitä oman hyvinvointini kustannuksella tai perheeni.
Suurin kysmys onkin, mitä? Missä? Milloin? Mikä? Kuinka?
Hyvä postaus! Mulla jää verojen jälkeen palkasta käteen 1600€ ja raha aiheuttaa stressiä aivan jatkuvasti. Olen korkeakoulutettu ja minulle maksetaan palkkaa vähemmän kuin esimerkiksi liiton suositus on, mutta minkäs teet kun enemmän palkkaa ei heru. Lisäksi olen todennäköisesti jäämässä työttömäksi kesällä määräaikaisen työsuhteen päättyessä ja sekös vasta ahdistaakin.
Asumiseen ja laskuihin menee 800€ kuussa, asun yksin ja minulla on kaksi koiraa. Omaan ruokaan menee 200-300€ kuussa ja koirien tarpeisiin 100-200€ kuussa. Auton kulut ovat 100€ kuussa. Asuntosäästötilille menee 100€ kuussa ja autolainaa lyhennän 100€ kuussa.
Eli siis todellisuus on se, että mitään ei jää käteen, ei ole varaa säästää eikä sijoittaa. Toisina kuukausina jää jotain käteen ja toisina taas budjetti ylittyy. Aika usein on tullut yllättäviä menoja, joita ei voi sivuuttaa: puhelin menee rikki, silmälasit pitää päivittää, yllättävä eläinlääkärireissu. Siihen sitten uppoaakin ne rahat, jos on jotain parina edelliskuukautena jäänyt taskun pohjalle.
Jotenkin olin ajatellut, että korkeakoulutettuna työssäkäyvänä ihmisenä mulla olisi varaa käydä vaikka kerran vuodessa ulkomailla, kun oon siitä niin paljon haaveillut, mutta ei, ei ole. Saati sitten, että kuukausittaista säästösummaa asunnon käsirahaan pitäisi saada nostettua huomattavasti, että olisi mitään mahdollisuuksia se ikioma koti koskaan saada.