Eka uudenlainen viikko pulkassa – fiilikset?

10.03.2019

Mä olen aivan seitsemännessä taivaassa. Sain alkuviikosta melkein kolme kokonaista työpäivää kaikessa rauhassa ilman yhtäkään keskeytystä. Melkein 3, koska taaperolla oli neuvola yhtenä päivänä jo klo 13.45. Kuinka paljon voi saada aikaan, kun saa keskittyä rauhassa ja vielä levänneillä aivoilla heti silloin kun on virkeimmillään?! Siis mulla oli aivan uudestisyntynyt fiilis. On NIIIN eri asia tehdä töitä päiväsaikaan niin, että niihin saa uppoutua täysillä, kuin iltamyöhällä tai päiväuniaikaan, jolloin työt saattavat keskeytyä milloin tahansa. On NIIIN eri asia, kun tietää, että nyt mulla on tämä koko päivä omistettuna ihan vaan kirjoittamiselle, eikä tarvitse miettiä mitään muuta.

Tuntuu vieläkin ihan uskomattomalta, että this is my life now. Mutta varmasti tähän tottuu pian. Tätä osaa arvostaa nyt jotenkin niin uudella tavalla, kun tietää, millaista se työnteko voi olla. Joka aamu kun koti oli vaan ihan hiljainen ja kuului vain mun ja Oton tietokoneiden tasainen naputtelu, mun teki mieli nipistää itseäni, että tajuan sen todeksi. Vapaa-ajan ja työajan selkeämpi erottelu tuntuu niin älyttömän virkistävältä parin vuoden sekamelskan jälkeen. Ehdottomasti takana on elämän kannalta mun elämän parhaat kaksi vuotta, mutta töiden kannalta uskon, että nyt lähtee kuulkaa sellainen vuosi vauhtiin, että oksat pois. Täältä mä tuun!

Olisi valehtelua sanoa, etteikö viimeisen reilun kahden vuoden aikana aina välillä olisi ollut ylikuormittunut olo. Usein on iskenyt se lamaannuksen tunne, kun ei ole tiennyt mistä edes aloittaa, kun tehtävää on ollut niin paljon ja aikaa niin vähän. Välillä on ollut niitäkin viikkoja, kun on tuntunut, että ei pysty tekemään muuta kuin ne asiat jotka on ihan pakko, eikä luovuudelle ole ollut sekuntiakaan aikaa. Se on kamala tunne.

Nyt mulla on sellainen fiilis, että ideoita vaan pulppuaa ja olen saanut aivan uuden innon taas ihan kaikkeen. Mä vihaan sitä fiilistä, kun ei keksi mitään. Se on mulle harvinainen tunne, en yleensä koskaan joudu edes miettimään, että mitä kirjoittaisin, kun sitä asiaa vaan tulee. Mutta kuluneen talven aikana se tyhjän paperin ahdistus on iskenyt muutamaan kertaan. On ollut jopa sellainen olo, että mulla ei kertakaikkiaan ole juuri sillä hetkellä ollut mitään sanottavaa. Silloin en sitten vaan ole sanonut mitään.

Se on johtunut siitä, että ei ole ollut aikaa ajatella. Ei ole ollut tilaa luovalle ajattelulle eikä kommunikaatiolle. Sen olen huomannut, että kaikkein suurin inspiraation lähde mulle on elämän lisäksi te tyypit siellä. Joka kerta kun kommunikoin teidän kanssa ja kysyn asioita teiltä, saan aivan valtavasti inspiraatiota. Mua kiinnostaa aina kuulla, mikä teitä kiinnostaa. Teidän tarinat ja teidän ajatukset inspiroivat mua ihan hulluna. Esimerkiksi tämän viikon rahapostaus oli mulle aivan järjettömän mielenkiintoinen kokemus, ja oli tosi hienoa saada teiltä siihen niin paljon kysymyksiä ja niin paljon palautetta. Vaikka sen kirjoittaminen oli mulle aika jännittävää ja vähän pelottavaakin, olen tosi iloinen, että tein sen. Kiitos teille ihan älyttömän paljon!

Suosittelen ehdottomasti muuten liittymään instassa seuraajaksi mun @iinalaura -tilille jos haluaa helposti ja vaivattomasti vaikuttaa siihen, millaista sisältöä täällä blogin puolella näkyy ja nähdä tavallista arkea videoiden muodossa. Instassa on ihan mahtavaa kysyä teidän mielipiteitä ja toiveita, ja siellä sitä tulee myös usein tehtyä. Tietenkin mä otan palautetta vastaan myös täällä kommenttiboksissa, sähköpostitse ja Facebook-sivuilla, mutta insta on ehkä sellainen kaikkein aktiivisin kommunikointikanava mulle.

Nyt mulla on vihdoin aikaa alkaa purkaa sielläkin tulvivaa viestiehdotusten laatikkoa, joka on viimeisen vuoden ajan näyttänyt aina 99+ avaamatonta viestiä. Olen purkanut sumaa joka päivä muutama tai kymmenen viestiä kerrallaan, mutta joka päivä se sama luku on tuijottanut mua ja muistuttanut siitä, että en pysty tekemään niin paljon kuin haluaisin. Mutta nyt mä viimein alan pystyä. Kiitos hurjasti jokaiselle, joka on aina laittanut ihania viestejä, vaikka en aina kaikkiin ole ehtinyt vastata.

Onneksi alkuviikko oli niin tehokas, sillä keskiviikkoiltana ensin kuopukselle nousi kuume, joka kesti pari päivää ja perjantaina vielä 5v alkoi yskimään aamulla ja mulle nousi lämpöä illalla. Onneksi tänään oli jo parempi, vaikkakin vähän kröhäinen olo vielä. Lapsetkin olivat jo kaikki eilen kaikki ihan hyvävointisia pientä yskää lukuunottamatta. Toivottavasti tämä olisi tällä muutaman päivän sairastelulla nyt selvä homma ja ensi viikolla jaksaisi taas paremmin! Meillä meni melkein koko loppuviikko siis lähinnä sisällä kotona. Katsottiin leffoja ja lasten sarjoja, syötiin perjantaina vähän perjantaikarkkeja ja valvottiin isompien tyyppien kanssa vähän taaperoa myöhempään. Tänään käytiin koko perhe Kahvila Kampelassa kaakaolla, kun oli niin upean aurinkoinen päivä.

Ihan mielettömän ihanaa ja toivottavasti aurinkoista ensi viikkoa kaikille <3 


3 Responses to “Eka uudenlainen viikko pulkassa – fiilikset?”

  1. H sanoo:

    Siis apua! En voi muuta kuin ihailla ja nostaa hattua sille, kuinka tehokas ja aikaansaava olet. Rahapostaus ja tähän havahtuminen, että olet tahkonnut vuosia ihan älytöntä tulosta ja ylläpitänyt ja kehittänyt näin aktiivista mediaa jollain vuorokauden hajatunneilla on ihan mindblowing. Siis mä en voi uskoa! Oon iloinen sun puolesta, että saat todella ansaitut lisätunnit ja uutta potentiaalia itsestäsi käyttöön. Fiilis on varmasti uskomaton ja mieti, vuosi vuodelta resursseja on enemmän työhön. Haikeaa luopua pikkuisten tuhinasta, mutta pääset näyttämään maailmalle kyntesi myös toisilla areenoilla. Onnea matkaan, sun polku on vasta alussa, vaikka oot saavuttanut jo paljon.

  2. Eve sanoo:

    Yhdyn nimimerkillä H kommentoineen sanoihin. Huikeaa Iina! Sun nousukiitoa on ollu hienoa seurata ja vaikka itse elän parasta aikaa unelmaani kotiäitinä, ei voi kun nostaa hattua kuinka sä oot toteuttanut omaa unelmaasi äitiyden rinnalla! Aurinkoa teidän kevääseen.

  3. Miikku sanoo:

    Oot sinä kyllä melkoinen nainen. Vau! Ei voi kun ihailla tarmokkuuttasi

Kommentoi