Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Laurea Ammattikorkeakoulun kanssa.
Samalla kun Otto aloitti viime syksynä opinnot ammattikorkeakoulussa, monia kiinnosti aionko minä lähteä opiskelemaan myös. Korkeakoulututkinnon puute on ehkä se juttu, josta minua nuorena yrittäjä-äitinä on vuosien varrella eniten yritetty dissata. Niin myös silloin, kun Otto alkoi opiskelemaan. Kommenteissa (etenkin vähän syvällisempiä aiheita koskevissa) on usein tuotu alentuvaan sävyyn esiin sitä, että minähän en tiedä asioista juuri mitään, koska olen vain kouluttamaton kotiäiti. Itse taas henkilökohtaisesti en ole sitä mieltä, että ihmisen voi määritellä tämän opintojen perusteella. Korkeakoulututkinto ei ole mun mielestä se juttu, joka määrittelee esimerkiksi sen, millä tasolla keskustelukumppani on tai kuinka hyvin hän on perillä yhteiskunnallisista asioista.
Sen sijaan uskon, että korkeakoulututkinto toisi turvallisuutta tähän yrittäjän elämään. Se olisi todistus omasta osaamisesta ja lisävahvistus CV:ssä, joka antaisi mielenrauhaa. Vaikka mulla nyt on suunnitelmissa tehdä juuri sitä mitä juuri nyt teenkin, ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Korkeakoulututkinto on vaatimuksena monissa työpaikoissa, vaikka työ olisi juuri sitä, jonka itsekin olen tässä vuosien varrella tekemällä oppinut. Vaikka en tällä hetkellä koe palkkatyötä edes houkuttelevana vaihtoehtona itselleni, ei sitä koskaan tiedä. Entä jos joskus tulevaisuudessa vaan törmäisin unelmien työpaikkaan, johon haluaisin hakea? En haluaisi, että työpaikan saaminen olisi silloin kiinni siitä, että multa puuttuu vaadittu tutkinto, vaikka osaamista muuten löytyisi.
Laurea Ammattikorkeakoulu haastoi mut pohtimaan omaa tulevaisuuttani opiskelun suhteen. Tässä kaupallisessa yhteistyössä aiheena siis mun tulevaisuus ja mahdollinen opiskelu.
Olen hakenut opiskelemaan ammattikorkeakouluun jo, mutta silloin jäin yhden pisteen päähän sisäänpääsystä. Se harmitti silloin ihan älyttömästi, mutta jälkeenpäin ymmärrän hyvin, miksi niin kävi. Hain opiskelemaan suoraan meidän todella raskaan vauvavuoden jälkeen vuonna 2014. Silloin mulla ei ollut tarpeeksi voimavaroja lukea pääsykokeisiin. En vaan jaksanut ja pystynyt tekemään parastani silloin, koska aika oli ihan väärä. Jälkeenpäin olen todella onnellinen, että en päässyt silloin opiskelemaan. Sain silloin hylkäyskirjeen jälkeen kovan draivin tehdä täysillä töitä blogin eteen. Siitä se alkoikin pikkuhiljaa rakentumaan sivutyön kautta lopulta yritykseksi.
Vuosien varrella mulle on aina ollut aina selvää, että jossain vaiheessa haluan lähteä opiskelemaan. Olen vain odottanut oikeaa hetkeä. Oton monimuoto-opinnot ovat vain vahvistaneet mun fiilistä siitä, että ehdottomasti minäkin haluan opiskella vielä itselleni korkeakoulututkinnon. On ollut mieletöntä seurata sekä Oton kehittymistä että sitä onnistumisen fiilistä, jonka hän opinnoistaan saa. Monen vuoden työputken jälkeen on varmasti ihan älyttömän virkistävää keskittyä täysillä kehittymään ja oppimaan juuri sitä alaa, joka häntä eniten kiinnostaa.
Laureassa voi opiskella amk-tutkinnon joko perinteisenä päivätoteutuksena, monimuotototeutuksena tai verkko-opintoina. Ammattikorkeakoulussa mua kiinnostaa eniten liiketalous, eli haluaisin valmistua tradenomiksi. Se tukisi parhaiten omaa osaamistani ja valmistaisi mua parhaiten juuri niihin työtehtäviin, joita haluankin tehdä.
Mä näen oman tulevaisuuteni markkinoinnin ja yrittämisen parissa ja esimerkiksi Laureassa yrittäjyys on vahvassa roolissa kaikissa koulutuksissa. Laurea tarjoaa palveluja ja opintojaksoja yrittäjyyden tueksi opintojen aikana. Osan opinnoista voi suorittaa omassa yrityksessä työskentelemällä ja Laurea tarjoaa erilaisia yrittäjyyteen syventäviä opintoja. Ne kiinnostavat mua tosi paljon, koska yrittäjyys on niin laaja-alainen kokonaisuus. Vielä näin 2,5 vuodenkaan jälkeen musta ei tunnu siltä, että tietäisin siitä tarpeeksi, vaikka kokemusta löytyykin jo.
Mulla tilanne on opiskelijana hieman erilainen kuin Otolla. Mä teen jo sitä työtä, jota haluankin tehdä, eikä mulle ole mahdollista jäädä opintovapaalle. Siksi liiketalouden amk-tutkinnon opiskeluun mulle sopivat vaihtoehdot olisivat monimuoto-toteutus tai verkko-opiskelu, koska tarkoituksena olisi jatkaa täysipäiväisenä työntekoa myös opiskelun ajan. Päivätoteutukseen en tässä elämäntilanteessa itse olisi valmis, mutta onneksi sille on nykyisin myös vaihtoehtoja.
Vaikka mua kiinnostaa eniten liiketalous, Laurea Ammattikorkeakoulussa on paljon muitakin erilaisia amk-tutkintoja. Liiketalouttakin voi sen ”tavallisen” liiketalouden lisäksi opiskella joko oikeudellisen osaamisen liiketalouden amk-tutkintona, turvallisuuden ja riskienhallinnan liiketalouden amk-tutkintona tai tietojenkäsittelyn liiketalouden amk-tutkintona . Liiketalouden eri linjojen lisäksi Laureassa voi opiskella esimerkiksi restonomiksi joko palveluliiketoiminnan amk-tutkintona tai palveluelämysten tuottamisen ja kehittämisen amk-tutkintona, sairaanhoitajaksi, terveydenhoitajaksi, fysioterapeutiksi, sosionomiksi, rikosseuraamusalan sosionomiksi ja estenomiksi.
Useammassa näistä on päivätoteutuksen lisäksi vaihtoehtoina myös monimuoto- tai verkkototeutus, mutta Laurean hakijan sivuilta näkee tarkat tiedot kustakin tutkinnosta sekä opetuspisteistä, joissa tutkinnot ovat tarjolla.
Vaikka Oton meininkiä seuratessa ajatus opiskelemaan lähtemisestä on alkanut houkuttelemaan muakin ihan toden teolla, uskon, että odotan vielä ainakin ensi vuoteen. Tämä siksi, että me ollaan juuri nyt saatu elämä sillä tavalla tasapainoon työn, Oton koulun ja vapaa-ajan suhteen niin, että jaksetaan hyvin. En halua ajaa meitä liian ahtaalle, vaan haluan, että me pystytään tekemään täysillä kaikkea sitä mitä tehdään. Mikäli Otto valmistuu silloin kun on suunniteltu, olisi mulle ehkä mahdollista lähteä jo vuoden päästä syksyllä opiskelemaan. Mutta mitään ei ole kiveen hakattu ja me mennään aina meidän elämän valinnoissa koko perhe edellä.
Mä koen kouluttautumisen itselleni todella tärkeänä asiana ja uskon, että saisin siitä paljon irti ja se voisi olla mulle tosi hyödyllistä. Koen, että mulle itselleni sopii opiskelu paremmin nyt aikuisena, kuin esimerkiksi niihin aikoihin kun olen itse tullut äidiksi ja olin vasta päässyt ylioppilaaksi. Kummallista kyllä, en ollut silloin valmis opiskeluun, mutta äidiksi sitten kuitenkin kasvoin. En usko, että olisin osannut silloin hyödyntää opintojani tarpeeksi, enkä usko, että olisin silloin panostanut niihin sillä tavalla kuin nyt olen valmis panostamaan.
Mun mielestä se on ihan mielettömän hienoa, että nykyään ei tarvitse tietää 19-vuotiaana koko elämän suunnitelmaa, vaan opiskelemaan voi lähteä monessa erilaisessa elämäntilanteessa ja monella erilaisella tavalla. Uskon, että jokaiselle on mahdollista löytää se oma tapa opiskella ja kehittää itseään.
Tämän kevään yhteishaku on jo ihan nurkan takana, sillä se alkaa 20.3. eli ensi viikolla. Kieltämättä tekisi mieli vähän hakea jo nyt, vaikka tiedänkin, että ensi vuonna olisi vielä parempi ja helpompi hetki mun opiskeluille. Yritän malttaa odottaa ensi vuoteen! Psst! tsekatkaa Laurean hakijan sivuilta lisää, jos kiinnostaa mitä esimerkiksi verkko-opiskelu tai monimuotototeutus tarkoittaa käytännössä, tai millaisia työllistymismahdollisuuksia on vaikkapa palveluelämysten tuottamisen ja kehittämisen restonomilla.
Kuinka moni aikoo hakea kevään yhteishaussa opiskelemaan? Mikä tutkinto teitä kiinnostaa? Löytyykö täällä muita opiskelusta haaveilevia tai myöhemmin aikuisiällä korkeakoulututkinnon suorittaneita? Koetteko muuttuneenne itse oppijoina iän myötä?
Mä aloitin juuri tammikuussa liiketalouden opinnot monimuotona ja hyvältä tuntuu tämä päätös, vaikka päivätyön ja lasten lisäksi siinä hommaa onkin 😃
Moikka! Kannattaa ehdottomasti hakea, vaikka oikea ajankohta olisikin vuoden päästä syksy aloittaa opinnot. Opintoja voi siirtää vuodella, mutta ois just hyvä, että olisi se koulupaikka taskussa oottamassa. Ensi keväänä voi sit yrittää uudelleen, jos nyt ei tärppää ja koulutie avaudu. Lähinnä ite hain pari kertaa ja pääsin kolmannella kerralla sisään mun unelmien koulupaikkaan 21v. En koe, että esim. Eka kevät kun hain heti ylppäreiden jälkeen olisi ollut paras ajankohta tai et oisin voinut antaa kaikkeani. Kuitenkin se antoi turvaa et tiesi millainen pääsykoe oli jne. Toivottavasti saat ees vähänn kiinni ajatuksesta <3
Moi Oona, nykyään ei voi enää siirtää opintojen alkua vuodella!
Koulutus ei tosiaan kerro ihmisen sivistyksestä mitään. Paljon amk-tutkintoakin haukutaan leikkikorkeakouluksi. Itse olen kulttuurialan tradenomi aka kirjastonhoitaja. Eipä ole ollut työllistävä ala, muissa hommissa nyt. Uudelleen haluan joskus vielä kouluttautua, kunhan aika tuntuu oikealta ja löytyy se oma ala. Nyky-yhteiskunnassakun on ihan jees opiskella vaikka 50-vuotiaana. Ja sen ikäisiä olivatkin vanhimmat omassa päiväopiskeluryhmässäni.
Moikka! Ihan mahtava juttu. Pystyn niin samaistumaan! Hain viime kevään yhteishaussa yliopistoon, jonne pääsin opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi. Se vaati kovaa työtä, mutta olin ja olen niin onnellinen ja kiitollinen opiskelupaikasta. Kohta ensimmäinen vuosi jo takana. Motivaatio ja kiinnostus opiskella on ollut ihan erilaista kuin nuorempana. Meillä siis kaksi lasta ja kolmas kyytiläinen tulossa! 🙂
Ehdottomasti opiskelemaan jos se kiinnostaa.
Tosi ylimielistä arvottaa ihmisiä koulutuksen perusteella.
Oma mieheni esimerkiksi ei ole suorittanut mitään tutkintoa edes toiselta asteelta loppuun asti. Kuitenkin hän on hyvin kiinnostunut historiasta, luonnontieteistä sekä yhteiskunnallisista asioista. Lukee ja tutkii asioita vapaa-ajallaan ja työtänsä tekee vain rahan vuoksi. Älykäs ja kiinnostunut hän on, erinäisistä syistä opiskelu ei ole häneltä aikoinaan sujunut. Menestyä ja oppia voi muillakin tavoin kuin tutkinnolla.
Itse olen opiskellut sitten molempien edestä.
Enkä silti vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä, harmittaa nykyinen politiikka ensikertalaiskiintiöineen.
Voithan hakea ja lykätä aloitusta 🙂
Nykyään ei voi enää lykätä aloitusta muuten kun ase-/siviilipalveluksen, vanhempainvapaan tai sairauden tms. vuoksi :/
Kivoja kuvia! Vähän erilaisia kuin yleensä 🙂
Mielestäni edes joku koulutus on tärkeä saada, oli se sitten ammattikoulun tai korkeakoulun puolelta. Nykyisin vähänkin korkeammalla olevissa töissä erityisesti julkisella puolella mutta myös isoissa yrityksissä koulutus vaaditaan siitä huolimatta, että työkokemusta olisi paljon.
Jos on kaksi yhtä hyvän työkokemuksen omaavaa hakijaa, niin paikka menee sille jolla on se koulutus. Vaikka koulutus ei takaakaan osaamista, kertoo se kuitenkin jotain ihmisen kyvyistä kun on koulusta valmistunut.
Harva ainakaan korkeakoulututkinnoista tarjoaa osaamista suoraan työelämään, mutta se ei olekaan se tarkoitus. Työ opitaan tekemällä, mutta työssä tarvittavia ennakkotietoja ja asian ymmärrystä saa opiskelemalla.
Olen suorittanut korkeakoulututkinnon lukion jälkeen, sen lisäksi suoritin myöhemmin työn ohella ammattikoulututkinnon ja nyt opiskelen työn ohella lisää avoimessa yliopistossa.
Opiskeleminen kertoo paljon myös itsensä kehittämisen halusta, halusta oppia uutta.
Avoimessa yliopistossa voi opiskella kuka vaan ja suosittelisin esimerkiksi sinulle perehtymään mitä kursseja sieltä voisi ottaa vaikka odotellessa sitä, että haet ammattikorkeakouluun. Kursseja voi suorittaa avoimessa yliopistossa vaikka vain yhden vuodessa tai sitten vaikka kymmenen, ihan miten itse haluaa, jaksaa ja ehtii.
Vaikka et vielä tänä vuonna hakisi kouluun, niin mikään ei estä tutustumasta pääsykoemateriaaleihin jo nyt.
Mulla on ollut tapana käydä vuosittain täydentämässä almattitaitoni jotain osa-aluetta yliopistojen ydennyskoulutuksissa. Erityisen ihanaa on aina saada ympärilleen uusi porukka, joka on kiinnostunut samasta asiasta. Keskusteluiden ja näkökulmien vaihto on opiskelussa parasta!
Olen myösnhalunnut säilyttää sen opiskelun ”tatsin”.
Valmistuminen, vaikka kuinka pieneltä kurssilta, on aina yhyä hienoa. Sainpas tehtyä! On myös mielestäni tärkeää näyttää työnantajalle, että on kii nostunut kehittämään itseään ja ylläpitämään ammattitaitoaan.
Vain silloin, kun lapset olivat oikein pieniä, ei energiaa opiskeluun jäänyt.
On sielti kiva, kun on taas myöhemmin jaksanut aloittaa opiskeluja.
Seuraavaksi olisi vuorossa alan vaihto ja se kyllä vähän hirvittää.
Oikeinkirjoitusta et oo selvästi opiskellut.
Eiköhän nämä kirjoitusvirheet kerro ihan siitä, että teksti on kirjoitettu kännykällä. Itselleni ainakin tulee paljon kirjoitusvirheitä silloin, eikä sitä aina jaksa ihan kokonaan oikolukea.
Onneksi kommentit ja työelämä tms. on kaksi ihan eri asiaa, ja työnantajani ei ainakaan välitä kirjoitusvirheistäni vapaa-ajalla.
Mielenkiintoista kuulla sun ajatuksia opiskelusta! 🙂 Itse opiskelin ensin insinööritutkinnon amk:ssa, olin vuoden töissä ja aloitin diplomi-insinöörin tutkinnon viime syksynä. Aluksi vähän (tai no aika paljonkin) harmittelin sitä etten ollut suoraan hakenut yliopistoon, koska nyt opiskeluihin menee paljon enemmän aikaa, ja yliopisto tuntuu niiiiiin paljon enemmän omalta paikalta että ois ollu ihanaa olla teekkarimeiningeissä alusta asti. Mutta sitten tajusin saman mitä säkin oot pohtinut – en ollut tarpeeks kypsä ensimmäistä korkeakoulututkintoa aloittaessa, ja jopa amk-opiskelut oli älyttömän kuormittavia aluksi, joka oli tosi epämotivoivaa. Yliopisto-opiskelut on PALJON rankempia etenkin matematiikan ja luonnontieteiden osalta, joten multa ois varmaan kyllä jäänyt leikki kesken jos oisin suoraan lukiosta yliopistoon lähtenyt. Plus todella monet työnantajat arvostaa AMK:sta saatua käytännönläheisyyttä ja työelämäkokemusta, joten ei tässä huonosti käynyt 🙂 Nyt osaan myös oikeesti arvostaa sitä koulutusta ja tehdä työtä sen eteen kun ehdin olla hetken työelämässä.
Tuli muuten mieleen yksi postausidea Julia Thurenin podcastia kuunnellessa! Sä kun olet postannut sekä rahasta että lapsiluvusta, niin olisi mielenkiintosta kuulla, että onko teillä raha vaikuttanut lapsilukuun, ja miten paljon rahaa menee lapsiin. Tosi harvoin puhutaan siitä että miten ”kalliita” lapset on euromääräisesti, tai jos puhutaan niin se on sellasta taivastelua että onpas kallista. Ois kiva kuulla sun mielipide 🙂
Itse vietin työelämässä (varhaiskasvatuksessa) melkein 10 vuotta ilman pätevyyttä ennen kuin tuli se tunne et nyt olen oikeasti valmis hankkimaan sen tutkinnon ja vaikuttamaan asioihin sitä kautta. Epäpätevänä sun yli voidaan aina kävellä just kun ”ethän sä voi tietää”, vaikka oisit kuinka hyvä työssäs. Niinpä mä lähdin 29-vuotiaana opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi ja nyt keväällä on tarkoitus valmistua, iiks. Välillä itseä oikein ahdistanut just se, ettei ookaan hoitanut asioita ”siinä tietyssä järjestyksessä”, varsinkin kun on ne lapsetkin vielä hankkimatta (ai kauhee, eiku), mut yritän aina muistaa sanoa itselleni ja muille, että jokaisella on se oma polkunsa ja järjestyksensä ja on enemmän kuin ok lähteä opiskelemaan vasta aikuisiällä! Noi vuodet kentällä opetti mua paljon ja samoin niistä sai tosi paljon erilaisia näkökulmia opiskeluun. Mä mm. tiesin mitä se arki oikeasti on, useat kun vaihtaa alaa jo ekana opiskeluvuonna kun eivät olleetkaan aikuisten oikeesti tienneet mitä esim varhaiskasvatus tai arki päiväkodissa oikeasti pitää sisällään…
Olin muutaman vuoden töissä koulutusalan start-upissa. Oma työnkuvani ei suoranaisesti liittynyt koulutusalaan (tein töitä graafikkona), mutta yrityksen toiminnan seuraamisen kautta omakin intoni koulumaailmaan heräsi. Huomasin ajattelevani, että jos nyt pitäisi vaihtaa alaa, haluaisin opettajaksi, jotta pystyisin hyödyntämään luovuuttani myös työskentelemällä lasten kanssa tai vetämällä vaikkapa kerhotoimintaa. Tässä vaiheessa en koe tarpeelliseksi vielä hakea yliopistoon tai tavoitella tutkintoa, mutta päätin töiden ohella ryhtyä opiskelemaan pedagogiikkaa avoimessa yliopistossa. Vaikken tällä hetkellä (vielä?) tähtääkään varsinaiseen tutkintoon, ala kuitenkin kiinnostaa ja haluan opiskella ihan jo oman tietämykseni laventamiseksi ja mahdollisesti uusien mahdollisuuksien avaamiseksi tulevaisuudessa.
Korkeamman asteen koulutus luovilla aloilla on kyllä aina vähän jännä juttu. Useita työnantajia kun ei hirveästi kiinnosta, missä koulussa hakija on mahdollisesti ollut, jos työkokemus ja portfolio puhuvat vahvan osaamisen puolesta. Ymmärrän kuitenkin hyvin sen, että omaa varmuutta taustalla oleva tutkinto saattaa pönkittää juuri sillä tavalla, jonka tarvitsee menestyäkseen työnhaussa. Tietysti myös uran alussa on helpompi päästä alkuun, kun työkokemuksen saaminen ei ole kiinni vain ”onnesta” tai siitä, että jollain riittää tarpeeksi uskoa tarjota töitä vaikka työharjoittelun kautta.
Heippa, pakko sanoa (yliopistokoulutettuna), että kyllä niin kaikenlaisia uiveloita kuin tosi fiksuja tyyppejä löytyy ihan kaikilta koulutusasteilta ja jokaiselta alalta. Jotkut tuntuvat myös kouluttautuvan vain saadakseen tietyn statuksen muiden silmissä. Minusta enemmän ihmisestä kertoo maalaisjärki, kyky kohdata muita ihmisiä ja uteliaisuus elämää kohtaan ylipäätään – blogin kautta saa kuvan, että näitä sinulta löytyy.
KIva postaus ja muutenkin nyt viimeaikaisista postauksistasi huomaa sen uuden energian, mitä olet kertonut tässä elämänvaiheessa saaneesi (:
Kauniita kuvia!! Ihanat värit!! Onko sulla joku valokuvaaja aina mukana kuvailemassa, vai mitrn nämä hienot kuvat onnistut ottamaan?
Moi Iina! Mä opiskelen tradenomiksi Haaga-Heliassa ja kirjoitan parhaillaan opinnäytetyönä sisältöstrategiaa. Opinnoissani olen suuntautunut (yritys)viestintään ja ottanut myös samassa talossa toimivan journalismin koulutusohjelman opintoja. Olen ollut todella tyytyväinen monimuoto-toteutukseen, joka on tässä reilun kolmen vuoden aikana mahdollistanut täysipäiväisen työn välillä tapahtumatuottajana ja välillä lentoemäntänä, äitiysloman, bloggaamisen ja ryhtymisen yrittäjäksi. Koska minulla on jo 15 vuotta työkokemusta takana, olen saanut AHOToitua aika paljon kursseja (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen). Opinnäytetyön voi ainakin HH:ssa tehdä perinteisen muodon lisäksi portfoliona tai jopa päiväkirja-muodossa.
Laureasta en ole niin perillä, mutta sen verran tiedän, että pääkaupunkiseudun AMK:t tekevät yhteistyötä joten varmasti aika samoilla meiningeillä mennään, toki painotukset varmasti vaihtelee. Pointti tässä kommentissa on juurikin että haluan itsekin kannustaa kaikkia opiskelemaan, se kun on nykyään todella joustavaa. Ja voihan siellä koulussa tosiaan vaikka oppiakin jotain, vaikka menisi näin kolmekymppisenä ”vaan hakemaan sen paperin että on todistus osaamiselle” niin kuin minä!:)