Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Holiday Inn Helsinki – Expo -hotellin kanssa.

Mun mielestä on todella tärkeää viettää kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Varsinkin nyt, kun meidän nuorimmainen on jo 2-vuotias, tuntuu itsellekin helpommalta olla vaikka yksi yö poissa. Vauvavuosi on mulle itselleni aina sellainen kupla, josta on vaikeaa lähteä, mutta mitä vanhemmaksi nuorinkin kasvaa, sitä paremmin uskallan välillä ottaa myös aikuisten aikaa. Mun mielestä aikuisten ajan ei edes tarvitse tarkoittaa mitään kovin ihmeellistä, vaikka toki välillä intensiiviset ja jännittävät uudet kokemuksetkin on erittäin jees. Mutta välillä ihaninta on vaan se, että saa olla toisen kanssa ihan rauhassa ja keskittyä vain toisiinsa.

Me ollaan reissattu Oton kanssa kahdestaan viikonloppureissuja ulkomailla ja sekin on kyllä aika ihanaa. Nykyisillä tiedoilla ilmaston tilasta näitä viikonloppureissuja ei kuitenkaan kovin usein haluta tehdä. Viimeksi ollaankin oltu kahdestaan kauempana reissussa vuonna 2015, että hetki on jo siitäkin ehtinyt vierähtää. Helpompi ja ekologisempi vaihtoehto kaupunkilomalle Euroopassa on  staycation jossain tarpeeksi lähellä sijaitsevassa hotellissa. Ja sekin voi olla aivan ihanaa, hauskaa ja rentouttavaa. Vaikka varmasti tullaan tekemään joskus vielä viikonloppureissuja kauemmaskin, mä nautin ihan älyttömän paljon myös näistä minilomista lähellä kotia.

Käytiin Oton kanssa vähän aikaa sitten testaamassa Pasilan uudistunutta Holiday Inn Helsinki – Expo -hotellia. Lapset olivat sen aikaa kotona isoisänsä kanssa. Messukeskuksen kyljessä sijaitseva hotelli on uusittu kokonaisuudessaan helmikuun aikana ja avattu täysin uudistettuna 1.3.2019. Joka puolella tuntui ihana uudenkarhea fiilis ja onhan hotelli nyt aivan mielettömän tyylikäs uudistuksen jälkeen. Meidän sviitti 6. kerroksessa oli todella mukava ja tilava. Siellä olisi viihtynyt pidemmänkin loman ajan oikein hyvin.

Me oikeastaan viihdyttiin meidän hotellihuoneessa niin hyvin, että kun oltiin käyty ravintolassa syömässä, tultiin jo yhdeksän maissa illalla takaisin huoneeseen vaan hengailemaan. Se oli parasta! Käytiin kuumassa kylvyssä ja katsottiin samalla sarjaa, hengailtiin meidän älyttömän muhkeassa sängyssä (jossa oli muuten neljän tyynyn pillow menu, eli ei mennyt niskat jumiin vääränlaisista tyynyistä) ja vaan rentouduttiin. Ihan parasta vaan olla kahdestaan ja tuntui niin hyvältä mennä ajoissa nukkumaan ja herätä seuraavana aamuna pirteänä uuteen päivään. Vaikka me valittiinkin oman huoneen kylpy, olisi hotellissa ollut myös tarjolla hotellivieraiden käyttöön upea sauna ja kuntokeskus 10. kerroksessa mielettömin näköaloin.

Uudistetussa hotellissa on haluttu ottaa majoittujien erilaiset tarpeet entistäkin paremmin huomioon. Uuteen konseptiin kuuluu tärkeänä kulmakivenä myös Holiday Inn®-ketjun Open Lobby, joka yhdistää perinteiset ravintola-, aula- ja työskentelyalueet yhtenäiseksi olohuonemaiseksi tilaksi. Sen ideana on tarjota asiakkaille mahdollisuus valita missä ja milloin he ruokailevat tai työskentelevät. Ruokaa ja juomaa on tarjolla vuorokauden ympäri ja aulan alueella on runsaasti sekä sähkö- että USB-pistokkeita työskentelyn helpottamiseen.

Illalla kun me tultiin hotellille, aulassa kävi ihana kuhina. Monesti hotellien aulat on sellaisia tosi kolkkoja ja tyhjiä, mutta tuo open lobby -konsepti selkeästi toimii. Aulassa kuului ihana puheen sorina ja ihmisiä hengaili joka puolella lasillisilla, tekemässä töitä tai syömässä. Ihanan lämmin tunnelma.

Messukeskuksen kyljessä kiinni oleva Holiday Inn Helsinki – Expo sijaitsee Pasilan rautatieaseman sekä linja-auto- ja raitiovaunupysäkkien läheisyydessä. Hotellista on kätevät yhteydet niin Helsingin keskustaan, Helsinki-Vantaan lentoasemalle kuin muuallekin Suomeen rautateitse. Raitiovaunulla keskustaan on kiva ajella, vaikka junalla tietty pääsee hieman nopeammin. Me käytettiin raitiovaunua kun käytiin keskustassa.

Mä heräsin kello 7.00, vaikka kahdestaan oltiinkin. En vaan osaa nukkua pidempään tällä hetkellä. Niinpä mä käytin aamun ylimääräiset tunnit työntekoon meidän sviitissä ja odottelin ihan rauhassa, että Otto heräili. Siirryin olohuoneen puolelle naputtelemaan ja Otto sai nukkua. Olen kyllä hieman kade taidosta nukkua aamuisin pitkään. Toisaalta taas, Otto kadehtii mua taidosta nukahtaa sekunnissa iltaisin. Aina se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, muka. Onneksi molemmat voidaan hyödyntää niitä omia mieltymyksiä ja vahvuuksia. Mä nousen mielelläni aamulla lasten kanssa, koska en kuitenkaan nuku pitkään. Ja Otto taas yleensä hoitaa yöllä, jos joku lapsista vaikkapa sattuu heräämään kesken unen. Tätä ei onneksi näin isojen kanssa tapahdu enää kovin usein, mutta silloin kun lapset ovat olleet pienempiä, on se ollut mulle ihanaa, kun Otto on noussut antamaan vettä/käyttämään vessassa/lohduttamaan jos lapset on nähneet pahaa unta.

Mulle hotelliyöpymisessä yksi ihanimpia asioita on hotellin aamiainen! On vaan niin ihanaa syödä aamiaista hotellissa. Holiday Inn Helsinki Expossa oli kattava buffet-aamiainen, ja toki myös mahdollisuus tilata aamiainen suoraan huoneeseen. Tarjolla oli kattava hotelliaamiainen ja paljon hedelmiä ja vihanneksia, sekä Kaffa Roasteryn herkullista kahvia.

Miniloman jälkeen oli ihanaa vaan matkustaa lyhyen matkan päähän kotiin ja päästä halimaan lapsia. Kotimatkalla jo sanoinkin Otolle, että mä en jaksa odottaa, että näen lapset! Heilläkin oli onneksi ollut kuulemma mahtava ilta ja yökin oli sujunut oikein mallikkaasti.

Holiday Inn Helsinki – Expon sivuilta löytyy paljon lisätietoa hotellista, huoneista ja palveluista.

Perjantaina illalla juteltiin Oton kanssa tulevasta viikonlopusta: ”Onks meil mitään menoa tänä viikonloppuna?” ”Ei kyllä näy kalenterissa mitään.” ”Ah, ihanaa, vapaa viikonloppu!”. Päädyttiin sitten kuitenkin viettämään aika aktiivinen viikonloppu, vaikka vapaa olikin. Eilen päätettiin spontaanisti aamupäivästä lähteä tsekkaamaan Kiasma lasten kanssa. Me ihastuttiin aivan totaalisesti Hrafnhildur Arnardóttirin huikeaan pörröiseen Nervescape VIII -näyttelyyn viidennessä kerroksessa. Se näkyy näissä kuvissakin, ja oli oikeasti aivan ihana. Taapero oli aivan fiiliksissä iloisen värisistä pörröisistä köynnöksistä, ja olisi viihtynyt varmaan siellä viidennessä kerroksessa koko päivän.

Jatkettiin siitä kuitenkin muihinkin kerroksiin. Tykättiin kovasti myös kolmannen kerroksen Meno-paluu näyttelystä, interaktiivisesta Astu lavalle -näyttelystä sekä Iiu Susirajan omakuva-näyttelystä. Kiasma on ilmainen alle 18-vuotiaille ja aikuisilta käynti maksoi 15 euroa per naama, joskin joillakin etukorteilla olisi voinut saada siitäkin vielä parin euron alennuksen. Tosi kiva kohde siis isollekin perheelle, sillä ei tule aikuisten lippuja kalliimmaksi vaikka lapsia olisi mukana useampiakin. Tai voi hyvin ottaa vaikka lasten kaveritkin mukaan.  Meidän lapsista Kiasma oli kuulemma tosi mielenkiintoinen, ja oli ihanaa katsoa miten innoissaan he tutkivat eri näyttelyitä.

Kiasmassa käynnin jälkeen lasten kaverit tulivat meille ex tempore yökylään, mikä oli aivan ihana juttu! Tämä taisi olla eka kerta, kun meillä oli lasten kavereita yökylässä ilman vanhempia. Ennen on ollut kyllä ystäväperheitä, mutta lapsista oli niin jännittävää, kun tuli ihan vaan lapsivieraita tällä kertaa. Meillä oli hauska viikonloppu siis viiden lapsen kanssa, katsottiin leffaa ja Putousta, ulkoiltiin useampaan kertaan ja lapset pelasivat lautapelejä ja leikkivät L.O.L Surprise -hahmoilla. Oli niin hyvä tuuri, että tälle päivälle sattui noin upea sää, niin ulkona oli kiva olla. Meininkiä ja ääntä riitti, mutta tosi hyvin meni kaikki ja ihan super mielellään otetaan meille yökylävieraita jatkossakin. Oli oikeasti tosi hauskaa ja tuli ihan mieleen omat lapsuuden yökyläilyt.

Tänään meillä oli iltapäivällä kylässä vielä esikoisen kummisetä ja ensin kahviteltiin, ja sitten päädyttiin syömään illallinenkin porukalla. Käytiin myös kivettömillä kaduilla testaamassa ulkona ekaa kertaa Oton multa joululahjaksi saamaa sähköpotkulautaa. Vitsi sillä pääsee kovaa, se kulkee siis ainakin 24km/h! Mä aion kyllä niin omia tuon sähköpotkulaudan itselleni aina kun Otto ei tarvitse sitä. Sillä hurauttaa meiltä alle kymmenessä minuutissa hyvin vaikka muutaman kilsan päähän isoon kauppakeskukseen. Super kätevä! Voin vaan kuvitella miten ihanaa sillä on huristella kesällä auringonpaisteessa menemään kun on helle ja vauhdissa tuulee ja kesämekko lepattaa. Pitää kyllä laittaa sortsit alle, hah. Oi kesä, tule jo!

Aivan ihanan rento viikonloppu vaikka tehtiinkin paljon kaikkea. Silloin kun spontaanisti vaan tekee kaikkea, täysikin viikonloppu tuntuu rennolta, ainakin meidän mielestä.

Tänä viikonloppuna on ekaa kertaa alkanut tulla sellainen kevätfiilis: perjantaina iltapäivällä ei tuullut ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lämpömittari näytti +9 astetta. Ekaa kertaa ulkona oli oikeasti lämmin. Tänäänkin upea auringonpaiste on hellinyt ja meidän terassilta on vihdoin sulanut viimeisetkin jäälautan rippeet pois. Täytyy toivoa, että säät tästä lähtisivät lämpenemään ja saataisiin tänä vuonna nauttia keväästä jo hieman aiemmin kuin viime vuonna. Toisaalta, jos kesästä tulisi yhtä upea kuin viime kesästä, niin voisin odottaa lumien sulamista vaikka kesäkuuhun asti ihan mielellään. Joko te uskallatte pakata talvitakit pois ja vaihtaa kevyempiin kenkiin?

Aivan ihanaa uutta viikkoa kaikille ja kiitos todella paljon mielenkiintoisista keskusteluista, joita täällä on viime päivinä käyty!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.

Ensi viikolla, 30.3. vietetään taas Earth Houria. Monella on se virheellinen käsitys, että Earth Hour on joku sähköttömyys-tunti tai energiansäästötempaus. Oikeasti Earth Hour on WWF:n järjestämä maailman suurin ilmastotapahtuma, johon ihan kaikki voivat osallistua. Tapahtuman aikana näytetään valomerkki ilmaston puolesta sammuttamalla turhat valot. Tämän symbolisen eleen avulla jokainen voi ilmaista huolensa ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä päättäjille. Varsinkin näin vaalien alla on mun mielestä vielä ihan extratärkeää näyttää se voima, mikä meistä ihmisistä löytyy ja kertoa, että huoli ilmastosta on suuri ja kaipaamme päätöksiä, jotka ovat kestäviä ilmaston kannalta.

Tänä vuonna Earth Hourin teemana on ”Osallistu maailman suurimmalle kynttiläillalliselle ilmaston puolesta”. Tapahtuman keskiössä on siispä tänä vuonna erityisesti ympäristöystävällinen ruoka. IPCC:n eli hallitusten välisen ilmastopaneelin mukaan on lähes mahdotonta rajata ilmaston lämpeneminen tavoiteltuun 1,5 asteeseen ilman ruokavalion radikaalia muutosta. Tällä muutoksella tarkoitetaan erityisesti lihankulutuksen muutosta. Meillä Suomessa syödään jopa 81 kiloa lihaa per henkilö vuodessa. Se on paljon! Ruoka muodostaakin jopa viidenneksen meidän hiilijalanjäljestä eli saman verran kuin liikenne. Huh! Tuoreen tutkimuksen mukaan ilmaston kannalta olisi kestävää syödä punaista lihaa korkeintaan kerran viikossa. (lähde: https://www.earthhour.fi/tietoa/ruokatietoa/)

Jos eri suositusten mukaan terveyden kannalta sopiva kerta-annos punaista lihaa on 70-100g, se tarkoittaa mun logiikalla, että meidän tulisi päästä tuosta 81 kilosta henkeä kohden siihen, että lihaa syötäisiin maksimissaan 5,2kg vuodessa per henkilö. Sinne on vielä todella pitkä matka koko maan laajuisesti.  Mä olen ylpeä voidessani todeta, että me aletaan olla tuossa ilmaston kannalta kestävässä tavoitteessa meidän perheen punaisen lihan syömisen osalta.

Vähentäminen ei ole tapahtunut hetkessä, vaan pikkuhiljaa ja luonnollisesti. Kun ei olla pakotettu luopumaan itseämme lihasta, vaan ennemmin etsitty maistuvia ja kiinnostavia uusia kasvisruoka-aineksia ja -reseptejä, ei ole tuntunut siltä, että jostain joutuisi luopumaan. Ennemminkin ollaan vaan saatu uusia maukkaita ruokia repertuaariin ja lihan syöminen on vähentynyt siinä samalla kuin itsestään. Mä haluan aina jos mahdollista ajatella sen kautta, mitä hyvää saan, kuin sen kautta mistä joudun luopumaan. Meillä on Suomessa ihan älyttömän hyvä tilanne, koska esimerkiksi laadukkaita ja maukkaita kasviproteiineja on todella paljon erilaisia tarjolla ja kaupoista löytyy muutenkin nykyään valtavasti vegevaihtoehtoja.

Kyse ei ole ruuan ilmastovaikutuksissa pelkästään siitä, mitä me ihmiset syömme, vaan myös siitä mitä ruuaksi kasvatettavat eläimet syövät. Esimerkiksi yli 80 prosenttia Suomeen tuotavasta soijasta menee eläintuotantoon. Suurin osa siitä sikojen ja broilerien ruoaksi. Vaikka nauta ja lammas ovat sian ja broilerin lihaa huonompia ruokavaihtoehtoja ilmaston kannalta, myös broilerien ja sikojen kasvatus kuormittaa ilmastoa liikaa.

Soijaviljelmien alta kaadetaan sademetsiä, mikä taas heikentää luonnon monimuotoisuutta. Se ajaa villieläimet ahtaalle ja pienentää samalla hiilinieluja. Reilussa 40 vuodessa villieläinten määrä onkin romahtanut. Me ihmiset syömme villieläimiltä elintilat, pilaamme maaperän ja lisäämme hiilidioksidia, metaania ja dityppioksidia ilmakehään. Soija olisi loistavaa ruokaa ravintoarvoiltaan  myös meille ihmisille, mutta tällä hetkellä suurin osa soijasta kulkeutuu meidän lautasille eläinten kautta. (lähde: https://www.earthhour.fi/tietoa/ruokatietoa/)

Vaikka suurin osa ruuan ilmastovaikutuksista syntyykin alkutuotannossa, ruuan hiilijalanjälki koostuu monesta muustakin asiasta, kuten sen kuljetuksesta. Me suositaan nykyään mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi satokausituotteita, lähellä tuotettua sekä sertifioituja ruoka-aineita. Monet ulkopuolisten toimijoiden sertifikaatit takaavat, että ruoka on tuotettu ympäristön kannalta kestävämmällä tavalla kuin sertifioimattomat vaihtoehdot. Joitakin mun ostopäätöksiä ohjaavia sertifikaatteja ovat esim. UTZ-sertifiointi kahvi- ja kaakaotuotteissa ja MSC-sertifiointi kala- ja äyriäistuotteissa. Myös WWF:n kalaopas kannattaa tsekata, jos haluaa lisätietoa vastuullisista kalavalinnoista.

Kun puhutaan siitä, miten ruoka vaikuttaa ilmastoon, on hyvä muistaa myös ruokahävikin minimoiminen. Jos ruokaa heittää roskikseen, on kaikki sen siihen asti aiheuttama haitta ilmastolle ja ympäristölle ollut aivan turhaa. Ruuanjämät menevät loistavasti lounaaksi ja niitä voi jatkojalostaa uusiinkin ruokiin. Nykyisin on myös paljon tarjolla erilaisia palveluita kauppojen ja ravintoloiden ruokahävikin vähentämiseen, ja mikä parasta: samalla voi saada itselleen tosi hyviä ruokia paljon edullisemmin kuin tavallisesti.

Me ei todellakaan olla ruuan kuluttajina täydellisiä ja meillä on paljon vielä parannettavaa myös ilmaston kannalta. Tärkeintä on kuitenkin, että yritetään parhaamme ja huomioidaan näitä asioita aktiivisesti arjessa, joka päivä. Pienilläkin teoilla on merkitystä ja yhdessä pienistä valinnoista ja muutoksista muodostuu kestävämpi elämäntapa. Itseltään ei tarvitse kieltää kaikkea (edes ilmaston mielestä), mutta on hyvä miettiä mikä vaikutus niillä omilla valinnoilla on kaikkien meidän yhteiseen tulevaisuuteen. Jo se, että lisää yhden kasvisruokapäivän viikkoon vaikuttaa merkittävästi, ja ainakin mun kokemuksella se yksi kasvisruokapäivä laajenee siitä helposti ajan saatossa siihen, että viikossa onkin enää yksi punaisen lihan päivä.

Mulle yksi suuri valinta yli vuoden ajan on ollut se, että en mainosta enää blogissani lihaa. Olen kieltäytynyt lukuisista lihakampanjoista tänä aikana. En myöskään jaa enää omia lihaa sisältäviä reseptejä, koska en halua enää kannustaa ketään kuluttamaan yhtään enempää lihaa. Lähden myös riemusta kiljuen mukaan jokaiseen kampanjaan, jossa puhutaan ilmastosta tai jaetaan ympäristön kannalta kestävämpiä reseptejä teille. Siksi mulle on suuri kunnia olla mukana tässä WWF:n kampanjassa jakamassa näitä asioita mahdollisimman monelle.

Me järjestettiin Oton ja lasten kanssa hieman etuajassa kynttiläillallinen olkkaripiknikin muodossa. Se oli lapsista hurjan hauskaa ja jännittävää. Valmistettiin illalliseksi teeman mukaisesti kasvisruokaa. Silloin aikanaan kun itse lähdin kokeilemaan ekoja kasvisruokareseptejä, koin mausteisen ruuan kaikkein helpoimmaksi lähestyä. Yksi ekoja kasvisruokia, joka maistui musta ihan super hyvälle, oli nachopelti tai nachovuoka. Haluan rohkaista kaikkia, jotka eivät yleensä itse kokkaa kasvisruokaa kokeilemaan tätä super helppoa reseptiä, jonka avulla kasvisruokiin on helppo lähteä tutustumaan! Toki tämä on kelpo resepti ihan kaikille muillekin ja maistuu hyvin myös lapsille.

Nachovuoka neljälle (vegaaninen)

1pkt maustamatonta kasviproteiinia (esim. Härkis tai nyhtökaura) tai tex mex -maustettua kasviproteiinia

1ps taco-maustetta (paitsi jos käytit maustettua kasviproteiinia)

1prk mustapapuja

1 punasipuli

2 tomaattia

2 avokadoa

1/2 limen mehu

1 prk maissia

1 purkki omavalintaista salsaa, meidän suosikki hedelmäinen tropical salsa

1 ps nachoja

1prk kaura fraichea

1ps vegaanista ”juusto”-raastetta

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Levitä nachot uunivuokaan tai uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Valuta ja huuhdo mustapavut. Jos käytät maustamatonta kasviproteiinia, lämmitä se pannulla yhdessä taco-mausteen ja valutettujen ja huuhdottujen mustapapujen kanssa. (maustetun voit sekoittaa papujen kanssa kylmänä). Levitä kasviproteiini-papuseos nachokerroksen päälle. Lisää ”juustoraaste” ja paista uunissa n. 10 minuuttia. Pilko sillä aikaa tomaatti, sipuli ja avokadot sekä valuta maissit. Purista limen mehua avokadojen päälle. Tarjoile nachovuoka tuoreiden vihannesten, kaura fraichen ja salsan kanssa. Lisäksi voit tehdä kaveriksi itse guacamolea.

Guacamole neljälle

2 syöntikypsää avokadoa

1 tomaatti

1 pieni punasipuli

1 punainen medium chili

1/2 limen mehu puristettuna

kourallinen tuoretta korianteria

1 tl (reilu) sokeria

ripaus suolaa ja mustapippuria

Poista avokadoista siemenet ja kuoret. Halkaise ja kuori sipulit ja halkaise tomaatti, pilko chili muutamaan palaan. Lisää kaikki ainekset paitsi tomaatit kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella tai sauvasekoittimen silppuriosalla.  Lisää sitten tomaatit ja surauta vielä kerran nopeasti kaikki sekaisin. Tarjoile tex mex -ruuan kanssa.

Earth Houria vietetään ensi viikon lauantaina 30.3. klo 20.30-21.30. Meillä yleensä lapset ovat jo siihen aikaan nukkumassa, mutta ajattelin, että ensi viikolla he saavat valvoa. Syödään vaikka iltapala yhdessä pimeässä ja jutellaan näistä asioista, niinkuin juteltiin tämän olkkaripiknikin aikanakin. Mä toivon, että ensi viikon lauantaina ihan jokainen koti, jonka ikkunat näkyvät meidän ikkunoista, on pimeänä. Osallistukaa tekin Earth Houriin (tästä pääsette Earth Hourin FB-tapahtumaan) ja jakakaa omia tunnelmianne somessa hashtagilla #EarthHourSuomi. Mä postaan silloin meidän fiiliksiä mun Insta Storiesiin mun @iinalaura -tilillä.

Mä olin tällä viikolla PING Studiossa oppimassa ja seuraamassa älyttömän mielenkiintoisia case-esimerkkejä ja keskusteluita vaikuttajien vastuusta ja siitä, miten meihin vaikuttajiin pyritään vaikuttamaan. Yksi tilaisuuden aiheista oli myös näin ajankohtaisesti se, saako somevaikuttaja käyttää vaikutusvaltaansa hyödyksi vaaleissa. Keskustelemassa tästä aiheesta olivat tubettajat Roni Bäck ja Sita Salminen, Kemikaalicoktailin Noora Shingler, Hydraulic Press Channelin Lauri Vuohensilta ja bloggaaja-kirjailija Julia Thurén. Q&A-osiossa esitettyjä kysymyksiä ja keskustelunaiheita oli vaalieihin liittyen myös se, törmäävätkö tubettajat vaikutusyrityksiin, joiden tarkoitusperät ovat hämärät? 

Todella kiinnostava aihe mulle itselleni ja mulla heräsi paljon ajatuksia ja kysymyksiä. Koska nyt todella on eduskuntavaalikevät ja muutama vaikuttaja on jopa lähtenyt ehdolle vaaleissa, mua kiinnostaa erityisesti teidän ajatukset siitä. Mitä te ajattelette siitä, että vaikuttaja lähtee mukaan politiiikkaan? Mitä ajattelette siitä, että riippumaton vaikuttaja vaihtuukin aatteensa ja puolueensa edustajaksi? Tai vaihtuuko, vai voiko samaan aikaan olla sekä eduskuntavaaliehdokas että ihan tavallinen vaikuttaja? Entä jos vaikuttajan poliittinen kanta on täysin poikkeava omista mieltymyksistänne? Ajattelisitteko ehdolle asettunutta vaikuttajaa  ensisijaisesti vaaliehdokkaana, jonka tavoitteena on päästä läpi eduskuntaan, vai samaan tapaan vaikuttajana kuin ennenkin? Voisitteko äänestää vaaleissa vaikuttajaa?

Mm. tällaisia ajatuksia mulla tulvahti heti ensimmäisenä mieleen ihan vaan vaikuttajien seuraajan näkökulmasta. Tietysti myös jo ihan se on kiinnostava aihe, että saako vaikuttaja käyttää valtaansa hyödyksi eduskuntavaaleissa niin, että antaa näkyvyyttä sille ehdokkaalle tai puolueelle, joita itse kannattaa? Se ainakin täytyy ottaa huomioon, että suurimmilla vaikuttajilla voi ainakin teoriassa olla lukujen puolesta todella suuri valta jopa äänestystuloksiin.

Miettikääpä, jos esimerkiksi joku suomalainen erittäin suosittu tubettaja kertoisi, mitä puoluetta tai ehdokasta hän kannattaa. En nyt tietty tiedä suosituimpien tubettajien kaikkien seuraajien ikää, mutta jos oletetaan, että kaikki YouTube-seuraajat olisivat täysi-ikäisiä, se tarkoittaisi suurimmilla tubekanavilla jopa lähes puolta miljoonaa äänestäjää. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa äänensä antoi Tilastokeskuksen mukaan 2 968 459 suomalaista. Karkeasti heitettynä yhdellä ihmisellä olisi siis mahdollisuus vaikuttaa melkein kuudesosan kaikista äänestäjistä mielipiteisiin. Se on paljon se. Vuonna 2015 eniten ääniä saanut puolue sai 626 218 ääntä. (lähde: tilastokeskus)

Tiedostan aivan täysin, että ei kenenkään vaikuttajan seuraajakunta toimi sillä tavalla kuin tässä teoreettisessa esimerkissä, onneksi. Mutta se on kuitenkin aika hurja ajatus, että nykyisin yhdellä ihmisellä voi olla todella paljon valtaa ihmisten mielipiteisiin ihan mistä tahansa aiheesta. Yhdellä ihmisellä voi olla enemmän valtaa mielipiteisiin kuin suurilla sanomalehdillä tai televisiokanavilla. Se valta tuo mukanaan myös todella suuren vastuun. Sitä valtaa voi käyttää hyviin ja merkityksellisiin asioihin ja sillä voi saada aikaan paljon hyvää.

PING Studio -tilaisuudessa tuli esille myös erilaisia vaikutusyrityksiä, joilla vaikuttajia on heidän tietämättään yritetty hyödyntää ehdokkaiden eduskuntavaalikampanjoinnissa. Eräässä tilaisuudessa näytetyssä esimerkissä julkisuudessa tunnettu tämän kevään ehdokas tägäsi vaikuttajia omaan insta storyynsa ja pyysi heitä jakamaan ajatuksia työnteosta Suomessa. Muutamat vaikuttajat sitten lähtivät tähän mukaan, ja kertoivat omia ajatuksiaan työstä, sekä tägäsivät eduskuntavaaliehdokkaan näihin omiin storyihinsa, antaen samalla ehdokkaalle laajasti näkyvyyttä. Ymmärsivätköhän he joutuneensa osaksi vaalikampanjaa? Vai lähtivätkö vaan mukaan mielenkiintoiseen keskusteluun, johon tietysti tägäsivät sen, joka keskustelun oli alunperin aloittanut?

Tällainen edellyttää ihan älytöntä valveutuneisuutta vaikuttajilta, koska eihän kukaan voi tuntea kaikkia vaaliehdokkaita nimeltä tai naamalta. Monihan lähtee mielellään mukaan mielenkiintoiseen keskusteluun ja itsekin usein jaan omassa storyssani muiden storyja, joihin mut on tägätty. Jatkossa pitää siis ehdottomasti tarkistaa joka kerta, kenen juttuja jakaa ja kenen keskusteluihin lähtee mukaan.

Toisessa esimerkissä todella tunnettua tubettajaa oli kuvattu videolle samalla kun hän keskusteli erään toisen vaaliehdokkaan kanssa televisio-ohjelman kuvauksissa. Vaaliehdokas oli jakanut tämän videon täysin kysymättä ja tubettajan tietämättä omalla vaalisivullaan Facebookissa. On mahdollista, että ks. tubettajan seuraaja vaikka törmäisi tällaiseen videoon FB:ssä ja ajattelisi videon perusteella, että tubettaja tukee kyseistä vaaliehdokasta. Tämä taas voisi vaikuttaa siihen, ketä hän äänestää vaaleissa. Mä itse kokisin ihan todella ikävänä sen, että mua käytettäisiin hyödyksi tällä tavalla mun tietämättä ja etenkin siinä tapauksessa, että ehdokas edustaisi täysin vastakkaista poliittista mielipidettä itseni kanssa. Suosituille tubettajille tällaista ilmeisesti tapahtuu enemmänkin ja muissakin yhteyksissä kuin vaaleissa. Voin vaan kuvitella, miten kurjalta se tuntuu.

Nämä kaksi vaikutusyritystä, jotka tilaisuudessa tuotiin esille ovat sellaisia, joita en itse olisi osannut esim. viime syksynä vielä ajatellakaan tapahtuvaksi. Vielä 2015 vaaleissa vaikuttajat tai some eivät olleet vaalien kannalta oikein minkäänlaisessa roolissa, mutta nyt on nähtävästi toisin. Onneksi tästä on myös alettu puhumaan enemmän. Jos lyhyen ajan sisältä löytyi hetkessä kaksi näin räikeää esimerkkiä, paljonko niitä tulee vielä tämän kevään aikana?

Mä itse ajattelen, että en halua tuoda somekanavissani esiin suoraa puoluekantaani tai ehdokasta, jota äänestän, ainakaan tällä hetkellä. Tiedostan täysin, että teidän joukossa on varmasti ihmisiä täysin politiikan eri ääripäistä mun kanssa ja niin saa ollakin. Mun lähipiirissäkin on ihmisiä, joiden kanssa mulla on poliittisesti täysin vastakkaiset näkemykset, mutta silti ollaan todella monesta asiasta kuitenkin samaa mieltä ja tullaan loistavasti toimeen. Mulle poliittiset näkemykset ei määrittele koko ihmistä todellakaan. Mä kuitenkin koen, että voin tuoda täällä esiin niitä arvoja ja aatteita, joita mulla itselläni on ja joita toivon, että poliittisestikin edistettäisiin puoluerajojen yli. Niin olen alusta asti tehnyt ja niin aion tehdä jatkossakin.

Millaisia ajatuksia tämä koko aihe teissä herättää? Toivoisitteko, että vaikuttajat toisivat omaa poliittista kantaansa aktiivisemmin esiin, voi toivotteko vaikuttajien ennemmin olevan riippumattomia tai jopa politiikasta täysin irrallisia hahmoja? Ja jos olet itse vaikuttaja, joka luet tätä, niin mikä on sinun kantasi aiheeseen? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Gigantin kanssa.

Mä olen saanut suuren kunnian toimia Gigantin brändilähettiläänä ja testailen siis uusia tuotteita tänä vuonna ja kerron kokemuksistani teille! Tää on ihan huippusiisti juttu mulle ja vielä enemmän ehkä Otolle, joka nauttii kaikesta elektroniikkahifistelystä vielä tuhat kertaa enemmän kuin minä. Testaillaan siis yhdessä täällä ihan innoissamme.

Ihan ekaksi mä sain testilainaan Microsoft Surface Pro 6 Tabletin sekä tyylikkään Type coverin, jolla Surface pro muuntuu tabletista läppäriksi. Tässä on käytössä Windows 10 Home eli ihan täysi Windows. Tehoakin riittää, sillä Surface Pro 6 sisältää 8. sukupolven Intel Core -prosessorin. Loistavista spekseistä huolimatta Surface Pro on ultrakevyt ja helppo ottaa mukaan. Se painaa vain n. 1,7kg!

Tässä postauksessa mä kerron mun yhdestä kokonaisesta työpäivästä (eli eilisestä keskiviikosta) tunti tunnilta, ja pääsette näkemään, miten hyvin Surface Pro 6 kulki päivän ajan mun mukana. Millainen on yhden bloggaajan (tai vaikuttajan) yksi työpäivä vuonna 2019? 

Keskiviikko 20.3.2019 – Mun työpäivä

Klo: 07.00 Herätys, suihku, omat ja lasten aamutoimet ja aamupala.

Klo: 8.45 Lapset lähtevät Oton kanssa päivähoitoon & kouluun. Aloitan työnteon käymällä aamun aikana tulleet sähköpostit & kommentit läpi. Mä teen töitä aina seisten kotona, koska se on mun niskalle ja hartioille parempi.

Klo: 9.15 Päivää aiemmin otettujen kuvien editointia Lightroomilla. Surface Pro 6 jaksaa hyvin pyörittää raskaita ohjelmia, kuten Lightroomia, Photoshopia ja Adobe Premiereä prosessorin ansiosta. On tosi tärkeää, että kuvien editointi on sujuvaa eikä ohjelma töki koko ajan. Toinen tosi tärkeä juttu kuvia editoidessa on tarkka ja realistisesti värit toistava näyttö. Surface Prossa on korkearesoluutioinen PixelSense kosketusnäyttö, joka näyttää kuvat juuri sellaisina, kuin ne on otettu.

Klo: 10.00 Lisään kuvat maanantaina kirjoitettuun postaukseen ja suoritan hakukoneoptimoinnin postaukselle valmiiksi. Ajastan postauksen illaksi.

Klo: 10.15 Käyn läpi kampanjaohjeet myöhemmin ilmestyvää kampanjapostausta varten. Kirjaan itselleni ajatuksia ylös ranskalaisilla viivoilla ennen kuin alan kirjoittamaan.

Klo: 10.30 Alan kirjoittaa kamppispostausta valmiiksi. 

Klo: 12.00 Kamppispostaus on viittä vaille valmis: Loput tekstistä lisään, kunhan saan kuvat otettua ja editoitua. Teen kauppalistan kamppiskuvia varten.

Klo: 12.30 Syön lounasta. Samalla luen blogeja ja selaan instafeedin läpi.

Klo: 12.45 Käyn läpi kalenteria ja suunnittelen tulevien viikkojen postausaikataulua. Ehkä n. 2/3 postausten aiheista suunnittelen aina valmiiksi ja 1/3 jätän tilaa spontaaneille ajatuksille ja ajankohtaisille aiheille. Usein postauskalenteri päivittyy ja muuttaa muotoaan, mutta mun mielestä on tosi hyvä, että on sellainen runko jota seuraan. Se auttaa hyvin välttämään myös tyhjän paperin syndroomaa. Kun on aina takataskussa valmiiksi monta ideaa, ei tule sitä hetkeä, että ei yhtään tietäisi mitä kirjoittaa. Haluan myös pitää huolen, että sisältö on tarpeeksi vaihtelevaa. Suunnittelemalla sitä ennakkoon pystyn vaikuttamaan siihen, että sisältö on tarpeeksi monipuolista.

Klo: 13.15 Editoin Photoshopilla blogille uutta bannerikuvaa. 

Klo: 14.15 Korjaan meikit, vaihdan vaatteet koska en jaksakaan laittaa farkkuja ja pakkaan tavarat. Nappaan Surface Pro 6:n mun käsilaukkuun mukaan, koska sillä on tosi hyvä tehdä muistiinpanoja tapahtumassa. Käsilaukkukokoinen  super ohut ja kevyt läppäri on best, koska en yhtään tykkää  kantaa mukana useampia kasseja. On ihanaa, kun se mahtuu kätevästi käsilaukkuun.

Klo: 14.30 Lähdetään Oton kanssa kohti keskustaa ottamaan asukuvia. Tsekkaan matkalla sähköpostit ja instagramin DM:t ja vastailen viesteihin.

Klo 14.55 Ollaan asukuvauspaikalla ja todetaan, että sää on keskustassa aivan kammottava. Päätetään jatkaa suoraan Allas Sea Poolille. Vaikka ylläolevassa kuvassa näyttää niin seesteiseltä, niin todellisuus oli aivan toinen. Lämmintä +4 astetta, räntää satoi vaakasuoraan ja tuulta oli 10 metriä sekunnissa. Olin aivan litimärkä päästessäni sisälle, vaikka seisoin ulkona n. 2 minuuttia.

Klo: 15.05 Saavun Allas Sea Poolille, jossa on PING Studio -tilaisuus. Aiheena on Faktaa vai Fiktiota, eli luotettava tieto. Miten somevaikuttajat voisivat omassa työssään olla edelläkävijöitä ja toimia vastuullisemmin kuin jopa suuret mediatalot? Aihe on aivan super mielenkiintoinen, ja tosi kiva päästä isompaan tilaisuuteen tapaamaan kollegoita sankoin joukoin, kun alkuvuosi on ollut enemmän täynnä pieniä tapahtumia. 

Klo: 15.30 Ohjelma alkaa ja nappaan Surface Pro 6:n esiin. Siinä on edelleen hyvin akkua jäljellä, vaikka en laittanut johtoa kiinni kun irrotin sen lounaalla. En pakannut johtoa edes mukaan, sillä Surface Pro 6:n akkukesto on 13,5 tuntia. Ihan huoletta voi siis unohtaa johdon kotiin vaikka olisi perus 8h työpäivän  verran pois kotoa. Tällainen muutaman tunnin koulutustilaisuus sujuu siis Surfacelta aivan leikiten ja akkua riittää hyvin vielä kotonakin. Mä en itse saanut testiin Surface Peniä, jollainen tähän settiin myös on saatavilla. Sillä on varmasti ihan super kätevää tehdä muistiinpanot lennosta.

Klo: 18.00 PING Studio loppuu ja mä lähden kävelemään Allas Sea Poolilta kohti metroasemaa. Metrossa vastailen viesteihin ja tsekkaan vielä sähköpostit läpi.

Klo 18.45 Kotona! Äkkiä ruokaa naamariin, Otto oli onneksi tehnyt ison satsin niin mullekin riitti ja jäi vielä lounastakin. Lasten kanssa hengailua ja leikkimistä, satujen lukemista ja iltatoimet, sekä iltapala.

Klo 20.30 Lapset nukkumassa. Postauksen julkaisu ja jakaminen Facebookissa ja Instagramissa. Kommenttien julkaisu ja vastaus muutamaan DM:n.

Klo 21.00 Työpäivä ohi. Katsotaan Oton kanssa Temppareita (meidän ei-niin-salainen pahe) sohvalla. Ruutu+ ei jostain syystä toiminut telkkarilla, joten katsottiin vielä kaksi jaksoa Temppareita Surface Pro 6:lla, ilman johtoa. Akkua näytti edelleen olevan jäljellä yli 40% siinä vaiheessa kun toka jakso Temppareista loppui. Laitoin silti yöksi lataukseen. Surface Pro 6 on kiva, kun sitä voi käyttää sekä tabletti- että läppäritilassa. Siinä on viihdekäytössä se tabletin helppous, mutta kuitenkin läppärin teho ja myös jalusta, jolla se pysyy paikallaan, niin ei tarvitse kädessä pidellä, jos ei jaksa.

Työpäivän tunnit yhteensä: 10h15min matkoineen keskustaan ja takaisin, matkat vähennettynä 8h45min. 

Tämän testijakson jälkeen olen kyllä todella vakuuttunut Surface Pro 6 Tabletista, ja harmittaa palauttaa se! Se sopii niin hyvin mun työtarpeisiin, että mielelläni jatkaisin testijaksoa pidempäänkin, heh. Surface Pro 6 on tosiaan saatavilla Gigantista ja siellä voi käydä myös tutustumassa siihen paremmin, jos kiinnostuit tämän kokemuksen perusteella.

Sellainen oli mun yksi työpäivä tällä viikolla. Jokainen päivä on tietysti erilainen sisällöltään ja se on just se, mitä mä mun työssä rakastan. Koskaan ei ehdi tylsistyä eikä työpäivät tunnu tasapaksulta, kun kaikkea pääsee tekemään ja kokemaan niin monipuolisesti.