Ensimmäinen kouluvuosi paketissa Otolla

17.05.2019

Mä olen niin ylpeä Otosta, että halkean varmaan. Kun Otto viime elokuussa aloitti opinnot ammattikorkeassa, se oli uutta meille kaikille. Oton syksy yhdistäen kokopäivätyötä ja koulunkäyntiä ja mun syksy yhdistäen kokopäivätyötä ja taaperon kotihoitoa oli eittämättä yksi työntäyteisimmistä ajanjaksoista meidän elämässä. Se oli kuitenkin todella sen arvoista. Tämä kevät taas on ollut mahtavaa työ-, opiskelu- ja vapaa-ajan harmoniaa. Kaikki on tuntunut olevan tasapainossa. On voinut höllätä, on voinut päästää irti siitä kiireen tunteesta ja pysähtyä nauttimaan kaikesta.

Otto ei oikein tiennyt mitä odottaa, kun palasi korkeakoulun penkille seitsemän vuoden tauon jälkeen. Nyt vuoden opiskeltuaan hän voi huokaista helpotuksesta: opiskelu aikuisena perheenisänä on hänelle aivan erilaista kuin se oli silloin seitsemän vuotta sitten. Kyky ottaa vastuuta, keskittymiskyky ja ajanhallinta ovat aivan eri tasolla kuin ne olivat silloin. Toisin sanoen opiskelu on hänelle paljon helpompaa nyt. Ei helppoa, mutta huomattavasti helpompaa.

Ensimmäisenä vuonna Otto on suorittanut jo lähes puolet koko 3,5v tutkinnon opintopisteistä. On siis syytäkin olla hänestä ylpeä. Ja millaisella innostuksella, draivilla ja ammattitaidolla hän on opintojaan suorittanut! Mä olen voinut katsoa vain ihaillen vierestä sitä kunnianhimoa, joka hänestä on löytynyt. Musta on ollut tosi hienoa huomata, miten tämä koulu on avannut Otosta ihan uusia puolia. Hän on innostunut monesta sellaisesta jutusta, jotka mietityttivät häntä opinnoissa etukäteen ja hän on löytänyt vahvuuksia juuri niissä asioissa, jotka häntä kiinnostivat. Tiedän, että opiskelu on ollut hänelle todella palkitsevaa.

Oton menestys opinnoissa on inspiroinut myös mua tosi paljon ja sytyttänyt sen palon, että mäkin haluan kouluun. Toisaalta, se on myös entisestään vahvistanut sitä tunnetta, että haluan ajoittaa sen oikein. Haluan ajoittaa sen aikaan, jolloin pystyn rauhassa keskittymään opintoihin, yhtä rauhassa kuin Otto on nyt pystynyt. Ja haluan ajoittaa sen aikaan, jolloin taloudellinen paine ei lepää mun harteilla, vaan pystyn heittäytymään 100% siihen kouluun ja miettimään työjuttuja vasta sitten, jos aikaa ja energiaa niiden jälkeen vielä on.

Mua naurattaa tämä: täällä me vaan mietitään perusteellisesti oikeaa ajoitusta opiskelulle (tai toiselle opiskelulle), mutta vanhemmiksi ryhdyttiin silloin kun niin vaan kävi siinä iässä, missä muut yleensä lähtevät opiskelemaan. Meillä taitaa olla nyt mun opiskeluhaaveiden kanssa vähän samat pohdinnat, kun ”niillä muilla” taas on nyt tai alkaa kohta olla lapsihaaveiden kanssa. (huom. en tarkoita kirjaimellisesti kaikkia ihmisiä, mulle on enemmän kuin ok jos ei halua lapsia ikinä eikä se kuulu mulle) Milloin olisi hyvä hetki, mitä se merkitsee taloudellisesti, jääkö meille ollenkaan yhteistä aikaa? Onko musta siihen, olenko riittävän hyvä? Hyvä puoli on se, että opiskelun ajoittaminen on sentään vähän paremmin omassa hallinnassa kuin lasten saannin ajoittaminen, vaikka ei sekään tietty ole kiveen hakattua, että kouluun pääsee silloin kun sinne hakee.

No, tämä ei ole juuri nyt niin ajankohtaista vielä ja meillä on mahdollisuus katsella, että mihin suuntaan se elämä vie tämän ja ensi vuoden aikana tai vaikka seuraavan 10v aikana. Opiskelemaan kun voi lähteä missä iässä tahansa, eikä tarvitse olla huolissaan siitä, että opiskeluhedelmällisyys laskee. Naurattaa vaan tämä meidän täysin käänteinen järjestys tehdä asiat. Vaikka ollaan tehty kaikki väärässä järjestyksessä, niin kaikki on onneksi järjestynyt ihan mukavasti. Ollaan siitä älyttömän kiitollisia.

Otolla opinnot jatkuvat kesälläkin, mutta paljon kevyemmin mitä tämän ekan lukuvuoden aikana. Päästään siis nauttimaan kunnolla kesästä ja lapset saavat pitkän kesäloman tänäkin vuonna. Mä ajattelin tänäkin kesänä jossain vaiheessa pitää viikon loman, mutta en ole vielä päättänyt sen ajankohtaa. Katsellaan sitten, että mitä kesällä tapahtuu. Halusin vaan jakaa, miten ylpeä olen Otosta, koska oikeasti todella olen. Mun mielestä on mahtavaa, miten luontevasti koulu on tullut osaksi Oton elämää niin pitkän tauon jälkeen ja miten hienosti hän on kaiken hoitanut. Nyt otetaan kesä rennommin ja syksyllä sitten taas täysillä opintojen kimppuun.

Me ollaan vietetty tämä ilta terassilla grillaillen meidän perheen ja esikoisen kummisedän voimin ja tämä mieletön auringonpaiste ja lämpö on kyllä aika perfect tapa aloittaa tämä viikonloppu ja pikkuhiljaa K E S Ä. Kesä on oikeesti täällä, IIK!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


25 Responses to “Ensimmäinen kouluvuosi paketissa Otolla”

  1. Laura M sanoo:

    Mä otin opiskelupaikan vastaan 2015 juuri, kun olin piisannut meidän esikoisesta. Päätin kuitenkin jatkaa koulua ja yrittää tehdä sitä niin paljon, kun ikinä mahdollista. 01/2016 meidän tyttö synty ja 10/2016 palasin kouluun miehen jäädessä vielä lapsen kanssa kotio ja niin vaan 31.5.2019 valmistun 4 vuoden insinööriopinnoista puolta vuotta etukäteen. Opiskelu on mahdollista myös lapsiperheessä👌

  2. Sara sanoo:

    Onnea paljon Otolle! Ihan mahtava suoritus tuo opintopistemäärä!! Mä alotin kanssa viime syksynä korkeakouluopinnot ja tuntuu niin hienolta saada eka vuosi kunnolla pakettiin 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Otto kiittää <3 Ja siis todellakin samaa mieltä, ihan älytöntä vetää vuodessa puolet 3,5v tutkinnon pisteistä, mun leuka meinasi tippua lattiaan kun se casuaalisti vaan kertoi tuon määrän! Mut on se tehnyt kyllä kovasti töitä sen eteen! Mahtavaa, onnittelut sullekin ekasta vuodesta, tosi hienoa! <3

  3. Annika sanoo:

    Onpas kiva mekko! 🙂 Mistä se on ostettu?

  4. Tiitu sanoo:

    Ihana mekko sulla!😍 mistä oot ostanu sen?🙂

  5. Roosa sanoo:

    Onnea Otolle! Hieno suoritus!

  6. Sipu sanoo:

    Musta on kiva, että ihmiset näkee, miten opiskelun ja lapset voi yhdistää. Ei elämässä tarvitse olla kaiken valmiina, ennen kuin lapset hankitaan. 🙂 Minä opiskelin korkeakoulussa 2 vuotta, olin vuoden äitiyslomalla (23-vuotiaana) ja nyt jatkanut opintoja kaksi vuotta. Vielä vuosi jäljellä, aikataulussa mennään! Opiskelu on ollut paljon tehokkaampaa lapsen saannin jälkeen.
    Toki alku oli raskasta, kun piti laittaa kymmenkuinen hoitoon (ei tukiverkkoa) ja lapsi vielä valvotti 1,5-vuotiaaksi asti, joten ei pelkästään helppoa ole pienen lapsen kanssa opiskelu. Mutta täysin mahdollista. Lisäksi näihin hirveästi koulun tuomasta omasta ajasta.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No juuri näin, ehdottomasti voi yhdistää! Ja todellinen hatunnosto sinulle, kun olet ilman tukiverkkoja suoriutunut noin upeasti koulutaipaleesta. Wau! Ihanaa, että nautit opiskelusta ja etenet suunnitelmien mukaan! Tsemppiä vikaan opiskeluvuoteen <3

  7. ida ihana sanoo:

    On tullut postauksista sellainen kuva, että te teette Oton kanssa yhdessä isot päätökset. Sitten kannatta niistä yhdessä myös vastuun ja seisotte toistenne rinnalla. Osaatte myös iloita toistenne puolesta vilpittömästi ja olette ylpeitä toisistanne.
    Se on hienoa, sitä, mitä minusta parisuhteen kuuluukin parhaimmillan olla. Ja olen niin onnellinen, kun voin sanoa tuntevani samoin oman poikaystäväni kanssa <3

    Sellaisia ihania mietteitä tästä postauksesta 🙂
    Mukavaa viikonloppua!:)
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos <3 Ihania ajatuksia! Ja samaa mieltä sun kanssa, parhaimmillaan parisuhde voi olla juuri sitä, että molemmat seisoo toistensa rinnalla, tukee ja kannustaa eteenpäin ja auttaa toteuttamaan omia haaveita <3 Ihanaa uutta viikkoa sinne ja kiitos kommentista!

  8. Marika sanoo:

    Ihana teksti ja avaa sitä, että myös lapsiperheessä voi opiskella! Mahtavan työn Otto tehnyt! Se on kyllä ihan omasta asenteesta kiinni. Itse sain esikoisen kesken opintojen, ja toista lasta aloin odottamaan kun tein opinnäytettä. Valmistuin puoli vuotta etuajassa mitä jotkut luokkakaverini! Hatun nosto kaikille opiskeleville vanhemmille <3 !

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon <3 Ja samaa mieltä, hyvin voi vanhemmatkin opiskella ja hyvällä asenteella pääsee jo tosi pitkälle. Toki jokaisella perheellä on erilaiset voimavarat ja kaikilla ei niitä riitä opiskeluun, vaikka haluaisikin. Mutta ehdottomasti opiskelun ja vanhemmuuden yhdistäminen on mahdollista ja se voi olla mukavaa ja rentoakin jopa, ja siitä voi selvitä oikein kunnialla! 🙂

  9. Nimetön sanoo:

    Haluaisin ihan vilpittömästi tietää mitä miehesi ajattelee siitä, että kirjoitat hänestä kuin ekaluokkalaisesta. Hehkutuksen määrästä sai myös kuvan että Otto opiskelisi jotain supervaativaa alaa, mutta tradenomiopinnot.. no, jokainen tyylillään.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Mieheni tykkäsi kovasti tekstistä, kun hän luki sen etukäteen ennen julkaisua. Ja niin, no Otto ei opiskelekaan tradenomiksi vaan tietojenkäsittelyn tradenomiksi, ja näin itse koodausta täysin taitamattomana hänen opintonsa sen saralla vaikuttavat mulle itselleni vaativilta. Toki kaikki on suhteellista. Ihmettelen kommenttisi ikävää sävyä, haluaisin ihan vilpittömästi tietää miksi haluat painaa toisia alas sen sijaan että voisit kannustaa ja iloita (tai olla hiljaa)? 🙂

      • Anna sanoo:

        Pakko vähän kommentoida, että tradenomi kuin tradenomi, ei tietojenkäsittelyn tradenomi ole millään tavalla ”hienompi” kuin esimerkiksi myyntityön tradenomi. Koodausta pakollisissa opinnoissa on alle kymmenesosa (hieman koulusta riippuen, mutta kovin paljoa se ei tuosta heittele), toki koodausta voi ottaa lisää valintansa mukaan. Ei otosta nyt sentään mitään tietojenkäsittelytieteen kandia tai edes amk-insinööriä tule. Itse en siis ole alkuperäinen kommentoija ja mielestäni opiskelu on aina hyvä ja hieno asia, särähti vain korvaan tuo, että käsityksesi mukaan tietojenkäsittelyn tradenomi on jotenkin erikoinen tradenomi.

        T: Itsekin tietojenkäsittelyn tradenomi

        • Iina Hyttinen sanoo:

          No en kyllä mielestäni millään tavalla antanut sellaista vaikutelmaa, että tietojenkäsittelyn tradenomi olisi hienompi kuin pelkkä tradenomi, korjasin vaan tutkintonimikkeen. Ja toki jokainen voi valita itse kuinka paljon sitä koodausta siihen ottaa, Otolla sitä on ollut paljon jo tässä ekan vuoden aikana, koska hän on itse niin halunnut. Itse aion opiskella tradenomiksi myöhemmin, että aivan pätevä tutkinto mielestäni, oli sitten tietojenkäsittelyä tai ei. Jos opiskelu on mielestäsi aina hieno asia, niin miksi itsekin vertailet muihin tutkintoihin vähätellen? 🙂

          • Otso sanoo:

            Tradenomiksi hän valmistuu, opintosuuntana tietojenkäsittely. Itse opiskelen finanssialan tradenomiksi, ei se ammattinimike miksikään muutu suuntauksen perusteella – tradenomeja me kaikki olemme. En pahalla sano, mutta ottaisit asioista selvää ennen kuin ryhdyt egoilemaan 😀

          • Iina Hyttinen sanoo:

            Otso hei, tässä ei nyt mistään egoilusta ollut kyse. 😀

  10. Suski sanoo:

    Mä valmistuin valtsikasta pari vuotta sitten ja koko opiskelujen ajan olen ollut äiti. Toisen lapsen syntyessä olin opintojen loppupuolella, isompi oli päikyssä, vauva mukana luennoilla ja käytännössä tein gradua lähes aina silloin kun vauva nukkui päikkäreitä. (Muutoinkin vähäisistä yöunista en tinkinyt) Toki joskus lähdin kirjastoon tekemään kun mies oli kotona. Mulle opiskelu äitinä toimi oikein hyvin, gradu esimerkiksi eteni erittäin tehokkaasti aina silloin kun oli mahis tehdä, vaikka joskus vain se 30min kerralla. Vauvan ollessa hereillä tein ajatustyötä ja kun pääsin koneelle ”oksensin” ajatukseni sinne. Niin se gradu valmistui. 🙂 Ja nyt teen alani töitä. <3

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Mahtava suoritus, tosi hienoa! Ihanaa kun täällä on monta tällaista positiivista kokemusta opinnoista pienten lasten vahempana, kiitos kun jaoit omasi <3

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.