Ihanaa erilaisuutta – Dove Nourishing Secrets

21.04.2017

Postaus on tehty yhteistyössä Doven ja Lifien kanssa. Pääsin testaamaan Doven upeaa uutta Dove Nourishing Secrets -tuotesarjaa kamppiksen merkeissä ja nyt on aika kertoa siitä enemmän. Dove Nourishing Secrets -tuotesarja on saanut inspiraationsa ihanista erilaisista naisista ja heidän kauneusrituaaleistaan ympäri maailman Doven Real Beauty -filosofian mukaan. Sarjaan on otettu inspiraatiota Intiasta, Japanista, Ranskasta, Keski-Amerikasta ja Afrikasta.

Muistan omasta lapsuudestani Doven ensimmäiset Real Beauty -mainokset. Vaikka taisin olla alakouluiässä ensimmäisten mainosten ilmestyessä, ne ovat jääneet mulle hyvin mieleen. Muistan mainosten ympärillä pyörineen keskustelun raikkaasta tuulahduksesta pinnallisessa kauneus- ja muotimaailmassa jota jo silloin seurasin silmät tarkkana. Ja muistan, kuinka lapsena en silti ajatellut mainoksessa olevan mitään erikoista, ymmärsin vasta muutamaa vuotta myöhemmin että näyttämällä kaikkien erilaisten vartaloiden olevan yhtä kauniita ja arvokkaita, Dove teki jotain ainutlaatuista.

Kolmen lapsen syntymän jälkeen olen itsekin luonut suhteeni vartalooni jo monta kertaa uudelleen, sillä joka kerta se on muuttunut vähän, suuntaan tai toiseen. Uskon että se että olen pienestä asti nähnyt erilaisia kauniita vartaloita, on auttanut myös mua hyväksymään muutokset omassa kehossani paremmin. Mulla ei ole mitään ihannevartaloa, pyrin vain siihen että tykkään itsestäni ja voin hyvin.

Pienen vauvan täysimettävänä äitinä suihku on mulle yksi niitä hetkiä päivässä kun saan olla ihan yksin. Vaikka vauva-arki on sujunut hienosti ja mulla ei ainakaan toistaiseksi ole tullutkaan sellaista tarvetta omaan aikaan, tuntuu ihanalta kuunnella vain suihkun kohinaa rauhassa ihan yksin ja nauttia ihanista shampoon ja suihkugeelin tuoksusta. Mulle puhdas ja raikas tunne on tärkeä vaikka en joka päivä jaksaisikaan laittautua kunnolla.

Joskus vauvan kanssa tulee huonosti nukuttuja öitä, ja silloin aamusuihku on ihan ehdoton piristäjä. Rakastan Dove Nourishing Secrets -sarjan avokadon ja calendulan tuoksuisia Strengthening Ritual -tuotteita juuri niiden pirteän raikkaan tuoksun vuoksi. Strengthening Ritual -tuotteet ehkäisevät myös hiustenlähtöä, joka ainakin mulla on tässä imetysaikana pahimmillaan. Toivotaan että näistä löytyisi apua, enkä löytäisi puolen vuoden kuluttua niin pahoja ohimokaljuja kuin kahdella aiemmalla kerralla.

Siinä missä suihkussa tykkään ottaa itselleni pienen oman hetken ja olla yksin Oton ollessa lasten kanssa, ihon kosteutuksen hoidan mieluusti mahdollisimman nopeasti. Siksi tykkään käyttää kosteusvoidetta joka kuivuu iholla nopeasti mutta hoitaa kuitenkin tehtävänsä. Doven Nourishing Secrets -sarjan Lotuksen ja riisiveden tuoksuinen Glowing Ritual vartalon kosteusvoide on aivan ihanan tuoksuista ja kosteuttaa kunnolla ja tehokkaasti.

Dove Nourishing Secrets -sarjaan kuuluu neljä erilaista tuoteperhettä: Avokadon ja Calendulan tuoksuinen Strengthening Ritual, Laventelin tuoksuinen Thickening Ritual, Lotuksen ja riisiveden tuoksuinen Glowing Ritual sekä kookoksen tuoksuinen Restoring Ritual.  Tuoteperheisiin kuuluu shampoon ja hoitoaineen lisäksi suihkugeeli sekä vartalovoide.

Mä arvostan Dovea siitä suuresta työstä jota he ovat tehneet jo vuosikaudet levittääkseen erilaisuuden ihanuutta, juuri sillä tasolla jossa vaikutusvalta on suurta. Äitinä sillä on mulle suuri merkitys, koska haluan että meidän lapset oppivat myös pienestä asti että he ja kaikki muutkin saavat olla juuri sellaisia kuin ovat, ja kelpaavat omana itsenään.

INSTAKISA: Mun instagramtilillä @iinalaura on meneillään kilpailu jossa voi voittaa itselleen 50€ arvoisen Doven tuotepaketin, kannattaa käydä osallistumassa <3

Yhteistyössä Dove.

Ihanaa perjantaita kaikille!


Loma-arkea Oulussa

20.04.2017

Moikka! Ouluun kuuluu hyvää, ollaan oltu täällä jo viikko ja voisin olla vaikka kuinka pitkään vielä, mutta ensi viikolla koittaa kotimatka. Meillä on ollut täällä ihanan rentoa, ollaan nähty ystäviä ja sukulaisia ja vietetty aikaa täällä mun tädin luona. Vaikka mulla on meneillään Lapsimessujen vuoksi kevään kiireisin työviikko, on apukäsiä ollut tarjolla. Tällä viikolla on varmasti oman kohderyhmäni kevään vilkkain markkinointikausi meneillään ja siksi blogissakin on ollut useampi tuote-esittely ja tulee vielä viikonlopun aikana. Ymmärtäähän sen että moni lastentarvikemerkki haluaa saada äänensä kuuluviin juuri nyt, kun on mahdollisuus tavoittaa paljon potentiaalisia uusia asiakkaita. Ensi viikolla onkin jo taas hiljaisempaa markkinoinnin suhteen.

Mä olen käynyt melkein joka päivä mun mummolassa viettämässä aikaa mun isovanhempien kanssa. Ollaan tehty lenkkejä mun tädin ja Novan kanssa upeassa auringonpaisteessa, ja lapset on leikkineet pihalla. Nyt muut on palanneet päivätöihin ja mun serkut kouluun, mutta onneksi mä voin sitten päivän aikana täällä omien hommien jälkeen siivoilla, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa ja illalla ehtii vielä tehdä jotain kivaa kaikki yhdessä. Täällä on ihanaa olla. Mulle merkitsee niin paljon se että voidaan viettää pidempiä aikoja Oulussa ja lapset saavat yhtä läheiset välit mun sukuun mitä mullakin on aina ollut.

Maanantaina saatiin leivotuksi se kinderkakku mistä aiemmin mainitsinkin ja ai vitsit että se oli her-kul-lis-ta! Siis niin hyvää, toki vähän ällömakeaa mutta aivan mielettömän hyvää. Eilen illalla tuhottiin yhdessä viimeiset muruset siitä herkusta ja melkein jo haaveilen että tekisin lisää. Mutta ei, se saa odottaa ainakin Zeldan Star Wars-synttäreihin asti.

Täällä on vielä paljon lunta pihalla pihaleikkejä varten, mutta kadut on kuitenkin sulat että pääsee hyvin lenkkeilemään. Ilmat ovat kyllä hellineet ehdottomasti. Tänään tai huomenna tytöt aikovat mennä yökylään mun äidin kotiin, he ovat odottaneet sitä kovasti ja aikovat ainakin pelata mummun tietokoneella samaa kakkupeliä mitä mä pelasin pienempänä, ja leikkiä Armas-koiran kanssa. Muuten meillä ei ole mitään sen ihmeellisempiä suunnitelmia, ajellaan kylään sukulaisille ja käydään ehkä kahvilla jossain. Ja ostamassa sukkia, miten tuntuukin että Nova on kasvanut kaikista sukistaan ulos, ja jos ei ole niin sitten niistä on parit hukassa vähintään.

Ollaan piirretty täällä joka aamu aina Novan ekojen päikkäreiden ajan ja eilen Tipa piirsi ihan itse maailman suloisimman kuvan äidistä ja isistä kävelemässä käsi kädessä auringonlaskua kohti. <3

Nova on täällä ottanut hurjan kasvuharppauksen eteenpäin ja hänestä on tullut vielä entistäkin kovempi höpöttäjä. Pää on myös alkanut vatsallaan makoillessa pysymään pitkään ja vakaasti ylhäällä, pitäähän hänen päästä seuraamaan mitä viisi isompaa mukulaa milloinkin touhuavat. Novalla ei ole tosiaan ollut puutetta leikkikavereista täällä ja sen huomaa kun kehitys menee aimoharppauksin eteenpäin koko ajan. Hän varmaankin kääntyy aivan pian vatsalta selälleen, on enää toisesta jalasta nimittäin kiinni.

On kyllä tehnyt niin hyvää tämä loma meidän perheelle, ai että. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3


Meidän vauvan lempipaikka – uutuus Tula Free-to-grow kantoreppu

20.04.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ipanaisen kanssa.

Edellisenä vauvavuonna, vuonna 2013, yksi lastentarvike oli tarpeellisuudessaan yli muiden: kantoreppu. Zeldan vauva-aikana mulla oli käytössä super ihana pääkallokuosinen Tula kantoreppu, joka me kerettiin myydä jo eteenpäin ennen Novan syntymää. Raskausaikana mulle oli selvää että myös Novalle hommataan kantoreppu ehdottomasti, sillä se on korvaamattoman arvokas silloin jos vauva viihtyy parhaiten sylissä. Zelda rakasti olla lähellä ja sylissä, ja koska mulla oli silloin vauhdikas 1,5v taapero vauvan kaverina, oli kantoreppu erittäin tarpeellinen että ylipäätään selviydyttiin arkipäivien touhuista, leikeistä ja puistoreissuista.

Me lainasimme Novaa varten Ipanaisesta Tulan standardikokoisen kantorepun sekä vastasyntyneen tuen, ja ne ovat olleet meillä käytössä nyt ahkerasti siitä asti kun Nova oli kolmeviikkoinen. Vaikka ne ovat tosi helppokäyttöiset ja ananaskuosi on aivan ihana, olen salaa himoinnut jo hetken aikaa jotain uutta jota päästiin Novan kanssa kokeilemaan vähän etuajassa: säädettävää Tula Free-to-grow -kantoreppua. Tula Free-to-grow kantoreppu tuo aivan uudenlaisen tekniikan kantovälinemarkkinoille, sen saa nimittäin sellaisenaan säädettyä ihan pikkuvauvasta isommalle lapsellekin sopivaksi. Erillistä tukea ei siis enää tarvita!

Tula Free-to-grow -kantorepun paneeli on säädettävissä kolmeen eri kokoon helposti tukevilla neppareilla, joten se on aina lapsen kokoon sopiva, vastasyntyneestä (terve, täysiaikainen ja yli 3,2kg painoinen vauva) aina 2-3 -vuotiaaksi asti. Repun maksimipainoraja on n. 20 kiloa, sen jälkeen suositellaan isompaa Tulaa. Vastasyntyneen kanssa reppu puetaan hieman ylemmäs, jotta kangas tukee ylhäältä päätä ja niskaa enemmän ja vauvan vointia ja hengitystä on helppo tarkkailla. Vauvaa tulee aina kantaa sellaisella korkeudella, että hänen vointiaan ja hengitystään voi seurata jatkuvasti, ja täytyy varmistaa että hänen kasvonsa ovat esillä eivätkä painaudu kantajaa vasten.

Se että erillistä tukea ei tarvita on ihan mahtavaa, sillä se helpottaa repun käyttöä liikkeellä entisestään. Novan kanssa kantoreppu on meillä aina mukana jos lähden vauvan kanssa yksin vaikkapa kaupungille. Usein Nova nukahtaa kyllä aluksi vaunuihin, mutta jossain vaiheessa kun hän herää, hän ei enää oikein viihdykään vaunuissa. Hereillä makuuasennossa vaunukopan uumenissa ei ole mukavaa, kun ei sieltä näe mitään. Hän viihtyy paljon paremmin silloin kantorepussa, lähellä mua ja pystyasennossa niin että voi kuikuilla sivuille samalla. Vauvatuen kanssa repun pukeminen vaatii kuitenkin aina jonkinlaisen alustan – tai toisen tyypin avustamaan jotta tuen saa oikein puettua vauvalle. Free-to-grown saa nopeasti ja helposti puettua juuri silloin kun nopeutta ja helppoutta eniten tarvitsee, esimerkiksi kärsimättömän 2kk ikäisen kanssa.

Meillä ainakin joskus vauva ehtii hermostua siinä vaiheessa kun vauvatukea puetaan ja hän joutuu hetkeksi pois sylistä. Nyt tämä on alkanut jo helpottamaan, eikä me oltaisi tukea enää pian tarvittu muutenkaan kun vanhan repun 7kg alaraja on pian täytetty, mutta olen silti tosi iloinen että Free-to-growssa se vauvatuen pukemisvaihe jää kokonaan pois. Free-to-growta voi käyttää jo vastasyntyneen kanssa samalla tavalla kuin standarditulaa 7kg vauvan kanssa.

Tula on kantorepuista mun lemppari, koska se on kaikkein pehmein, kaunein ja yksinkertaisin. Sitä se on ollut jo vanhassa mallissa, ja on vielä enemmän tämän uuden Free-to-grow-mallin myötä. Uudet kuosit ovat myös aivan ihania, mä valitsin oman reppuni herkässä ja suloisessa Blossom-kuosissa, jota itseasiassa Otto ehdotti. Saattaa olla että vanhempainvapaan myötä Otto tuleekin olemaan meistä se joka kantaa Novaa enemmän. Kun perheessä on kaksi jotka kantavat aktiivisesti, arvostan erityisesti helppoja säätöjä kantorepussa. Me käytetään reppua usein vuorotellen ja on kiva että reppu on helppo säätää omiin mittoihin sopivaksi nopeasti, mekin kun ollaan Oton kanssa aivan eri kokoisia ja muotoisia.

Hyvän ja ergonomisen kantovälineen valinta on todella tärkeää, sillä vääränlaisella kantoasennolla voi olla todella ikäviä haittavaikutuksia vauvalle. On tärkeää että vauvan jalat ovat oikeassa ”M”-asennossa eivätkä väänny tai rasitu, ja että vauva on edessä kannettaessa sellaisella korkeudella että hänen otsaansa yltää pussaamaan helposti. Repun tulee olla myös tarpeeksi tiukasti puettu, jotta vauva ei heilu ja huoju omia aikojaan vaan kantaja liikkuu yhtenä yksikkönä vauvan kanssa.

Oikein puetussa Tulassa vauva on aina juuri oikeassa ergonomisessa omaan kokoonsa sopivassa asennossa, ja kantamisella on ainoastaan positiivisia vaikutuksia. Repun kanssa lasta voi kantaa sekä edessä, että takana sitten kun lapsi on jo vähän isompi. Mukana pakkauksessa tulee kattavat ja yksinkertaiset kuvalliset ohjeet repun pukemiseen sekä eteen että taakse, sekä erityisvinkit vastasyntyneen kantamiseen.

Tula Free-to-grow kantoreppu on täysin konepestävä mikä on ehdottomasti plussaa jos on vaikkapa paljon pulautteleva vauva. Mä kokeilin tänään ja pystyin hyvin imettämään repussa, kun laskin sitä ihan himpun verran alemmas kotona niin että vauva oli vähän alempana. Se oli ihan mullistavaa! Joskus tietysti imettäessäkin tulee sotkua jos vauva päättää vaikka hymyillä kesken ruokailun ja maitoa suihkuaa joka paikkaan, silloinkin konepestävyydestä on hyötyä. Ja plussaa se on myös siinä vaiheessa kun vauva on muuttunut sotkevaksi taaperoksi.

Uudet Tulan Free-to-grow -kantoreput on testattavissa ja kokeiltavissa Ipanaisen messuosastolla Lapsimessuilla huomenna, lauantaina ja sunnuntaina. Ipanaisen messuosasto on 6h20. Ipanaisen Anu pitää myös joka päivä klo 13.30 Neuvolan lavalla 10 vinkkiä kantamiseen -puheenvuoron joka kannattaa käydä kuuntelemassa, jos kantaminen kiinnostaa tai mietityttää. Ipanaisen osastolla on myös koko ajan paikalla koulutetut kantovälineohjaajat vastaamassa kysymyksiin ja auttamassa oikeanlaisen kantoasennon löytymisessä ja parhaiden välineiden valinnassa. Käykää tutustumassa jos pääsette paikalle messuille. Tätä reppua sekä muita Ipanaisen kattavan kantovälinevalikoiman tuotteita voi myös testata, ostaa ja vuokrata Ipanaisen ihanassa Hakaniemen myymälässä, tai ostaa verkkokaupasta.

Aurinkoista ja ihanaa torstaita kaikille ja terkkuja täältä Oulusta!


Kun Otto vanhempainvapaalle jäi

19.04.2017

Tänään on Oton vanhempainvapaan ensimmäinen päivä. Sen kunniaksi Otto kirjoitti eilen ilallla ajatuksiaan tulevasta vanhempainvapaasta. <3

Isä vanhempainvapaalla

Suljin tuossa hetki sitten työkannettavani kannen viimeistä kertaa puoleen vuoteen. Toki joudun sen varmaan vielä avaamaan koska onnistuin kuitenkin omaan tuttuun tapaani aivan varmasti unohtamaan jotain todella fiksua, kuten sähköpostini automaattivastauksen, mutta you know, ajatus on tärkein.

Sinänsä varsin antikliimaksinen hetki ottaen huomioon kuinka valtava asia tämä on meidän perheellemme. Ei mitään fanfaareja, ei tyydyttäviä naksahduksia tai mitään muutakaan indikaattoria siitä että tämä oli nyt tässä. Ainoastaan hetkellinen vaimea hurina koneen vielä miettiessä että mitä ne tuulettimet tekivätkään laitteen sammuessa. Sitten syvä hiljaisuus, ja hupsistakeikkaa, isillä onkin yhtäkkiä ylimääräiset kahdeksan tuntia (plus työmatkat) aikaa käyttää ihan muihin asioihin kuin töihin. En päässyt edes poistumaan teatraalisesti toimistolta tuuletusten saattelemana, sillä olemme parhaillaan Oulussa vaimoni tädin luona, ja tein viimeisen päivänä etätyönä. Sähköposti kollegoille sai riittää siitä että Hyttinen kiittää ja kuittaa vähäksi aikaa.

Olen ollut ja viihtynyt nykyisessä työssäni nyt reilut viisi vuotta. Edennyt, ollut, mennyt ja tehnyt duunia niin paljon ettei minua voi ainakaan yrityksen puutteesta syyttää. Pahimmillaan olen jopa painanut seitsenpäiväistä työviikkoa siinä häidemme tietämillä, mikä asetti Iinan inhottavaan asemaan kahden pienen lapsen kanssa, puhumattakaan siitä miten vähille isin ja lasten välinen aika siinä rytäkässä jäi.

Vaikka olin aina kotona ollessani 100% läsnä, ei se aina tuntunut riittävältä. Tuskin olikaan, mutta mitä sitä nyt enää tässä vaiheessa ihmettelemään kun maito on jo imeytynyt laminaattiin. Voitte kuitenkin varmaan uskoa miten lämmin tuulahdus tämä oli meille, kun tajusimme että Iinan työn takia minulla on mahdollisuus kerrankin olla täyspäiväinen faija muutenkin kuin kesäloman yli. Kesäloman, joka lapsilla kestää tämän ansiosta sen reippaat yhdeksän viikkoa. Osittain sen takia että mitä niitä sinne turhaan viemään kun me muut ollaan kotona, osittain sen takia etten todellakaan ala hetkeen heräämään sianpieremän aikaan ellei ole pakko. Puhelimessani vakituisesti 6:30 piipittävä herätys joutaa helvettiin vähäksi aikaa.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa talteen hieman ajatuksiani siitä miltä minusta nyt tuntuu nimenomaan minun miehenä jäädessä vanhempainvapaalle, mutta jos totta puhutaan en oikein osaa itsekään vielä sanoa. Kun perheemme rytmi on aina määräytynyt sen perusteella miten olen töissä, tuntuu minusta jokseenkin absurdilta etten palaakaan töihin huomenna, ylihuomenna enkä ensi viikolla, vaan joskus marraskuun lopussa, sitten kun tekninen asiantuntijuuteni on lähinnä teknistä aavistusta. Lapsemme onneksi tietävät mitä mieltä he asiasta ovat. He odottavat malttamattomina kaikkia vaunu- ja pyörälenkkejä, puistoreissuja, mahdollisia ulkomaanmatkoja ja isin kanssa pelaamista. Kaikkea mitä me ikinä keksimme tehdä ja saamme päiviimme mahdutettua.

Pääsyy miksi jään vanhempainvapaalle on kuitenkin totta kai tuo meidän perheen pienin ja uusin lisäys. Pienet vauvat tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa, ja kun ainoa asia mitä en pysty miehenä tekemään on ruokkia täysimetettävää vauvaa, ei ole mitään syytä minulle olla jäämättä kotiin Iinan kuitenkin tehdessä tosiaan kotoa käsin töitä. Me olemme kuitenkin vanhempina tasavertaisia, eikä isän rooli ole meidän perheessä mikään ”lastenhoitaja”, vaan toinen huoltajista.

Sitä ilmiselvää tissiasiaa lukuun ottamatta on minun ja vauvan side aivan yhtä vahva kuin äidin ja vauvan, ellei vahvempi. Olen kuitenkin tässä pääsiäislomalla ehtinyt ottamaan varaslähdön vapaan viettoon, ja viettänyt isot osat päivästä sohvalla vauvan kanssa, vanhempien lasten touhuja ihmetellen. Odotan innolla sitä kuinka kerrankin saan olla oikeasti mukana ihmettelemässä vauvan kasvamista ja oppimista. Liian monta kertaa jouduin kokemaan kahden aikaisemman mukulamme saavutukset kännykän kautta, kun Iina lähetti viestejä ja kuvia siitä mitä tytöt tekivät ensimmäistä kertaa minun ollessa töissä.

Viime vuoden muutenkin mentyä hirveällä tohinalla, kuten myös tämän alkuvuoden, on mahtavaa saada rauhoittua hetki. Ottaa pienen sapattivapaan ja nukkua, rempata kämppää, laittaa piha kuntoon ja korvata vanha sähkögrilli ihan oikealla vehkeellä. Piirtää lasten kanssa ja lakata stressaamasta työasioita.

Voi olla että palaan aiheeseen tarkemmin kun koko homma lähtee käyntiin, kun osaan hieman sanoa miltä nyt oikeasti tuntuu olla kotifaija. Koneella istuminen ei enää tällä hetkellä oikein sattuneesta syystä houkuttele, kun enää ei ole mikään pakko. Ajattelin että voisin viettää hieman aikaa tässä tuon meidän mahtavan jälkikasvumme kanssa, ja kun lapset lopulta joskus sammuvat, ehkä laittaa sen pleikan päälle. Pitkästä aikaa.

-Otto

Sellaisia ajatuksia Otolla <3 Ihanaa päivää kaikille!