Nopea lounas matkalle mukaan & arvonta

18.10.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Knorrin kanssa.

Me ollaan lähdössä pian syysloman viettoon Ouluun, ja matka taittuu tietysti kätevästi omalla autolla. Perinteisesti ollaan puolivälissä matkaa pysähdytty syömään huoltoasemalle, missä vaihtoehtona on yleensä hamppareita tai muuta huoltoasemasapuskaa. Niissä ei ole mitään vikaa, ovat vaan tulleet melko tutuksi tässä tämän(kin) vuoden tiheän matkustelun aikana, ja kaivataan vaihtelua. Tällä kertaa ajateltiin siis vaihtaa hampparilounas vähän erilaiseen vaihtoehtoon, joka maistuu meidän koko perheelle vauvaa lukuunottamatta: Knorr Snack Poteihin.

Kirjoitin teille kesällä Knorrin Snack Pot -aterioistajoiden valmistukseen ei tarvita muuta kuin kuumaa vettä, ja viisi minuuttia aikaa. Ja kuuma vesihän kulkee kätevästi mukana termospullossa, eli se ei ole mikään ongelma automatkaa ajatellen. Snack Potit voi nauttia kätevästi suoraan kupista, ja niitä on viittä eri makua: Knorrr Snack Pot Spaghetti Carbonara, Knorr Snack Pot Spaghetti Bolognese, Knorr Snack Pot Spaghetti Napolitana, Knorr Snackpot Perunamuusi & Pekoni, sekä Knorr Snack Pot Rice Curry.

Me oltiin syöty näitä joskus lounaaksi Oton kanssa jo ennen viime kesääkin, mutta kesällä kamppiksen myötä lapsetkin huomasivat nämä. He halusivat ehdottomasti maistaa ”hauskoja kuppiaterioita”. He ihastuivat Spaghetti Carbonara -Snack Potiin niin paljon, että kysyvät melkein aina kuivahyllyn ohi kävellessä, että voidaanko ostaa sellaiset lounaaksi. No, ei meillä näitä tietenkään syödä aina lounaaksi, vaan ihan tuoretta ruokaa, mutta esimerkiksi silloin kun oltiin lattiaremonttia paossa, ostin meille Snack Potit lounaaksi mukaan.

Knorr Snack Pot sopii loistavasti lounasvaihtoehdoksi silloin kun on tiukka aikataulu, eikä muuten meinaa ehtiä syömään. Ihan yhtä hyvin ne sopivat myös rauhallisempiin päiviin. Joskus on ihan ok mennä vähän helpommalla, keittää pari desiä vettä, sekoittaa ja syödä ruoka samasta astiasta missä se hengaa. Ei tiskiä, ei sotkua, eikä kestä kauaa. Kerran tarjosin Snack Potia kaverille hätävaralounaaksi, ja hänkin yllättyi siitä, ettei kuivaruuassa ollut yhtään sellaista ”jauhoista” tai kuivaa suutuntumaa, vaan se oli ihan kunnon kermaista pastaa.

Nykyään mun lemppari noista eri vaihtoehdoista on Knorr Snack Pot Spaghetti Napoli. Se on pastaa tomaattikastikkeessa, eli kasvisvaihtoehto. Vegaanille se ei sovi, sillä se sisältää maitoa, mutta jos vaikkapa viettää lihatonta lokakuuta, niin tässä on herkullinen ja nopea lounas-vaihtoehto.

KILPAILU: Osallistu tuotepaketin arvontaan, jossa voit voittaa kaikki viisi herkullista Knorr Snack Pot -makua! Kommentoi tähän postaukseen missä tilanteessa Knorrin Snack Pot -ateria olisi sinulle helppo ja kätevä ratkaisu, ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 25.10.2017 klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Ihanaa päivää kaikille <3


#METOO

17.10.2017

En usko että kukaan joka somea käyttää on voinut välttyä valtaisalta #metoo -ilmiöltä, jossa jokaista seksuaalista häirintää kokenutta pyydetään postaamaan omalle sometililleen yksinkertaisesti hashtag #metoo. Alyssa Milanon tweetistä liikkeelle lähtenyt #metoo on levinnyt niin suureksi, että jopa Suomen suurin sanomalehti Hesari on tänään omistanut hashtagille useita artikkeleita päätoimittajaa myöten, ja siitä on tullut Twitterin suosituin aihetunniste. Loistavaa, että tästä aiheesta puhutaan rohkeasti, vihdoin.

Mitä on seksuaalinen häirintä?

Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos THL määrittelee seksuaalisen häirinnän näin:

”Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Seksuaalinen häirintä voi ilmetä ainakin seuraavin tavoin:

  • Sukupuolisesti vihjailevat eleet tai ilmeet.
  • Härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset.
  • Seksuaalisesti värittyneet aineistot, viestit tai puhelut.
  • Fyysinen koskettelu.
  • Sukupuoliyhteyttä tai muuta sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset tai vaatimukset.
  • Raiskaus tai sen yritys.”

Myös esimerkiksi tässä artikkelissa on kerrottu seksuaalisesta häirinnästä, jos se tämän yksinkertaisen määritelmän jälkeen tuntuu epäselvältä.

Ensimmäisen kerran se tapahtui alakouluikäisenä, nuorisotalon diskossa. Tanssin kaverini kanssa, ikää oli ehkä 8 tai 9 vuotta, ja joku random poika, vähän meitä vanhempi, puristi mua takapuolesta aivan yhtäkkiä. Hihiteltiin sille kaverin kanssa, mutta jälkeenpäin jäi kyllä outo fiilis.  Miksi se koski mua, vaikka en tuntenut sitä, enkä halunnut että se koskee muhun? Saiko se tehdä niin? Onko tää ihan normaalia, ja mun pitää vain tottua siihen? Jotain sekin kertoo, että muistan tämän tapahtuman vieläkin, vaikka se kesti vain hetken, ja siitä on jo reilusti yli 15 vuotta aikaa. Mä olin kahdeksan tai yhdeksän, vain pari vuotta esikoistani vanhempi, kun joku ensimmäisen kerran kosketti mua niin että siitä jäi outo fiilis.

Ja se oli vasta alkua.

Sporassa, keikalla ja kotibileissä

Seiskaluokalla olin menossa kouluun sporalla, niin kuin joka aamu. Kuuntelin musiikkia hiljaisella kannettavasta CD-soittimestani, ja olin juuri jäämässä pois kouluni pysäkillä Kalliossa, kun humalainen ällöttävän likainen mies, jonka naama oli hakattu verille ja vyöltä roikkui verinen porakone, huusi mulle ”Hei leidi, meetsä mun kaa naimisiin?”. Kun en vastannut, hän lähti tulemaan kohti ja vaatimaan ”Hei, vastaa mulle.” Astuin raitiovaunusta ulos ja juoksin aivan täysillä sporapysäkiltä kouluun sydän hakaten.

Pari viikkoa tämän jälkeen istuin jälleen sporassa, kun toinen humalainen, aivan kusen hajuinen mies, istui mun taakse ja yhtäkkiä varoittamatta tarttui mua hiuksista. Huusin aivan paniikissa että ”Päästä irti mun hiuksista!” ja vaihdoin paikkaa toiseen päähän sporaa. Kotona menin suihkuun ja pesin hiuksia varmaan tunnin. Oli varsin ”ihanaa” että Helsingin ainoa kuvataidepainotteinen luokka sijaitsi 2000-luvun alussa juuri Kalliossa, ja sain kokea näitä tilanteita raitiovaunussa harva se päivä.

Teinivuosien illanvietoissa härskit puheet, kaksimieliset sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset, olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Oli kyse sitten diskosta, bändin keikasta tai kotibileistä, niitä tuli, aina. Enkä todellakaan ollut ainoa joka niitä sai osakseen. Varsinkin bändien keikoilla tuntui olevan ihan normaali juttu, että edessä seisovaan tyttöön sai koskea.

Yökerhossa, bussissa ja hississä

Yökerhot ja baarit eivät 18-vuotiaana todellakaan tuoneet muutosta tilanteeseen, niissä häirintä oli aivan yhtä yleistä kuin muuallakin, ellei jopa yleisempää. Tanssilattialla tanssittiin aina ringissä muiden tyttöjen kanssa, ja joka ikinen kerta meihin liimautui yhtäkkiä takaapäin ei-toivottua miesseuraa. Joskus riitti ystävällinen pyyntö siirtyä muualle, joskus vaadittiin vähemmän  ystävällisiä sanoja. Aina sekään ei riittänyt. Onneksi mulla oli rohkeita kavereita, jotka olivat aina valmiita tulemaan väliin, kun tilanne sitä vaati.

Muistan monta kertaa, kun olen soittanut teininä kaverilleni Jarnolle, että ”tuu esittämään mun poikaystävää ja pelastamaan mut, kun henkilö X ei jätä mua rauhaan”. Kerran olin bussissa matkalla koulusta kotiin iltapäivällä, kun viereen istui yhtäkkiä nuori mies, joka tarttui mua jaloista kiinni ja kysyi saako hieroa niitä. Kieltäydyin monta kertaa, ja jouduin lopulta vaihtamaan paikkaa.

Mua on seurattu illalla bussipysäkiltä, ja olen monta kertaa juossut kotiin peläten että en ehdi saada rapun ovea ajoissa kiinni. Varmasti olen pelännyt myös turhaankin, mutta usein aivan aiheellisesti. Kerran olin varma, että mua jälleen kerran seurataan, kävelin niin nopeaa kuin pääsin ja huokaisin jo helpotuksesta, kun olin astumassa kotitalon hissiin. Se tyyppi olikin naapuri, ja eiköhän hän tullut samaan hissiin ja ehdottanut ”kuumalle naapurin neidille illanviettoa”.

Viimeksi olin yökerhossa melkein kaksi vuotta sitten Tapaninpäivänä, ystäväni sekä Oton ja meidän yhteisen kaverin kanssa. Tanssittiin kaverini kanssa, ja pojat olivat vähän etäämmällä hengailemassa. Meidät piiritti pari poikaa, jotka eivät millään meinanneet uskoa että meitä ei kiinnosta tanssia heidän kanssaan, vaan halutaan tanssia ihan kahdestaan. He uskoivat vasta, kun Otto ja hänen kaverinsa tulivat siihen sanomaan. Naurettavinta on se, että Ottokin joutui sanomaan monta kertaa ennen kuin he lähtivät, vaikka hän on sentään mun aviomies.

Blogeissa ja somessa

Seksuaaliseen häirintään törmää myös netissä. Aapelin minigolfin chatissa ehdoteltiin jo silloin kun olin alakoulussa. Irc-galleriasta puhumattakaan. Snapchatissa mulle on lähetetty dickpicejä. Kerran olen tehnyt rikosilmoituksen. Aloin saamaan joka ikinen lauantain ja sunnuntain välinen yö blogiini kommentteja samasta ip-osoitteesta, joissa kommentin lähettäjä kertoi tulevansa raiskaamaan mut. Aina lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vähän puolen yön jälkeen. Kommentit muuttuivat sairaammiksi ja ällöttävämmiksi kerta kerralta, ja alkoi oikeasti jo ahdistaa. Tätä kesti monta viikkoa, ennen kuin tein rikosilmoituksen. Lopulta tilanne selvisi ja tekijä saatiin kiinni – kommentteja lähetteli alakouluikäinen poika, joka ei tietenkään ollut rikosoikeudellisessa vastuussa, eikä oikeasti ollut tulossa raiskaamaan yhtään ketään. Se oli helpotus kaikin puolin. Heräsi vaan silloin ajatus, että mistä ihmeestä tämä kumpuaa, jo noin pienillä?

Seksuaalinen häirintä koskee meitä kaikkia. Sitä kokevat naisten lisäksi myös miehet ja muun sukupuoliset. Sitä kokevat pienet lapset, keski-ikäiset ja vanhukset. Työpaikoilla, baarissa, metrossa ja ruokakaupassa. Luettelin tässä monta tilannetta, joissa olen kokenut seksuaalista häirintää. Luettelin silti vain murto-osan niistä tilanteista joita olen kokenut. Suurin osa on unohtunut yhtä nopeasti kuin on tapahtunutkin, mutta se ei silti tee niistä tapahtumista hyväksyttäviä. Vaikka en saanut traumoja siitä että mua puristeltiin diskossa, se ei silti tarkoita että se olisi ollut ok.

Mun mielestä on todella hienoa, että tästä asiasta puhutaan. Ymmärrän silti täysin, että joillekin nämä asiat ovat jopa liian kipeitä puhuttaviksi, sillä on mulla itsellänikin kokemuksia joista en halua edes puhua. En tiedä auttaako tämä kansalaisaktivismi ja asian esiin nostaminen mediassa, mutta haittaa siitä ei ainakaan ole. Mua on samaan aikaan sekä voimaannuttanut, että ahdistanut nähdä kuinka monia ihmisiä tämä koskee. Voimaannuttanut, koska olen tajunnut etten todellakaan ole vähemmistössä kokemusteni kanssa. Ja ahdistanut, koska haluan äkkiä tehdä tälle asialle jotain ennen kuin joku omista tytöistäni joutuu tätä kokemaan. Siksi avasin oman sanaisen arkkuni. Jos haluatte jakaa omia kokemuksianne häirinnästä tai jutella aiheesta, sana on vapaa.

#Metoo


Mikä on mennyt tällä kertaa vauvan kanssa toisin, kuin etukäteen ajattelin

16.10.2017

Noin vuosi sitten kirjoitin raskausaikana postauksen siitä, mitä aion tehdä kolmannen vauvavuoden aikana toisin, verrattuna kahteen aiempaan vauva-aikaan. Nyt kun vauva-aikaa on takana jo aimo annos, on hyvä ottaa pientä tsekkiä siihen ovatko suunnitelmat pitäneet. Mitä olen tehnyt eri tavalla, ja missä olen toiminut niin kuin suunnittelin?

Mulla ei ollut pilkun tarkkoja suunnitelmia, mutta joitain ajatuksia kuitenkin mitä toivoin vauva-ajalta silloin, kun olin vielä raskaana. Halusin ottaa vauva-arjen rennommin, ja pitää kiinni omista jutuistani. Halusin nauttia vauva-ajasta syyllistymättä, ja olla armollinen. Halusin nukkua mahdollisimman hyvin, niin hyvin kuin pienen vauvan kanssa on mahdollista. Halusin elää hetkessä ja nauttia. Tiesin kahden aiemman vauvavuoden kokemuksella jo vähän mitä odottaa, ja tiesin mitä en halunnut tehdä.

Keskimmäisen vauva-aikana olin vähän turhan perfektionisti. Ajattelin, että joidenkin asioiden nyt vain kuuluu mennä oppikirjan mukaan, niin kuin ne olivat esikoisen kanssa menneet. En silloin tajunnut ihan täysin että vauvat ovat kaikki yksilöitä. Otin kovasti stressiä päivärytmin luomisesta, yöunista ja ruokailuista. Vaikka imetys sujui keskimmäisen kanssa tosi hienosti, se tuntui 21-vuotiaana sitovalta, ja kaipasin omaa aikaa silloin enemmän.

Kirjoitin aiemmassa postauksessani, että kolmantena vauva-aikana aion myös ottaa rennosti oman ajan suhteen, ja mennä ja tehdä aina välillä kun siltä tuntuu, koska isänsä kanssa vauva ei ole hoidossa. Mielessä kummitteli vielä se, kuinka neljä vuotta sitten oli välillä ahdistavaakin olla niin kiinni vauvassa, ja ajattelin etukäteen että nyt teen kaikkeni jotta saan itselleni tarvittaessa omaa aikaa. Tämä on varmaan se suurin eroavaisuus suunnitelmien ja todellisuuden välillä: olen nimittäin ollut paljon enemmän kiinni meidän kuopuksessa, kuin etukäteen suunnittelin, ja vieläpä ihan omasta halustani.

Vaikka Otto on ollut vanhempainvapaalla, ja muodostanut kuopukseen vahvan siteen alusta asti, en ole juurikaan tehnyt mitään yksin. Kaikkiin työmenoihin mihin on ollut mahdollista, olen ottanut Oton ja kuopuksen mukaan. Yksin olen käynyt ulkona kerran pari tuntia, ja työmenoja joissa olen käynyt yksin, on ollut alle yhden käden sormilla laskettava määrä. Kaksi kertaa ollaan käyty Oton kanssa kahdestaan ulkona: Oton synttäreillä syömässä tunnin verran, ja meidän kaverin kolmikymppisillä Megazonessa pari tuntia, ennen lasten nukkumaanmenoaikaa molemmat. Ja tämä on riittänyt, en ole kaivannut sekuntiakaan enempää, ja oikeastaan näitäkin poissaoloja olen etukäteen vähän jännittänyt.

Vaikka Oton kanssa kuopus on pärjännyt tosi hienosti ja tottunut olemaan hänen kanssaan usein päivisin, kun teen töitä, en vaan ole kokenut tarvetta, tai halua lähteä minnekään. Olen nauttinut nimenomaan eniten siitä, että ollaan voitu tehdä kaikkea yhdessä, käydä presseissä yhdessä, mennä lounaalle yhdessä.

Neljä vuotta sitten imetys tuntui sitovalta, ja kaipasin välillä omaa aikaa. Nyt se sama sitovuus on ollut ihanaa, ja koen haikeutta, kun imetyskerrat vähenevät. Välillä kaipaan tosi paljon niitä vastasyntyneen imetysmaratoneja, oli niin ihanaa pesiä pienen tuhisijan kanssa sohvan nurkassa.

Tämä vähän yllätti mut, koska ajattelin, että varsinkin kun Otto on ollut niin paljon vauvan kanssa alusta asti, mun olisi helpompi lähteä. Mutta se ei ole ollut ollenkaan niin, vaan ihan päin vastoin. En ole kertaakaan kokenut tarvetta ”saada omaa aikaa”, vaan en ole vaan kehdannut aina kieltäytyä lähtemästä, vaikka olisinkin ennemmin jäänyt heittämään vauvan kanssa yläfemmoja. Toisaalta, niinä parina kertana kun olen lähtenyt imetysvälin ajaksi  jonnekin, niin on kyllä ollut kivaa, ja ihana nähdä kollegoita, tuttuja ja ystäviä.

Ehkä juju on siinä, että me ollaan saatu nukuttua tällä kertaa paljon paremmin, kuin neljä vuotta sitten. Väsymys tekee paljon, ja väsyneenä ei jaksa niin hyvin. Väsyneenä kaipaa enemmän omaa aikaa. Nyt kun ollaan alusta asti nukuttu kuitenkin tuntien pätkissä minuuttien sijaan, on virtaa riittänyt paljon paremmin, enkä ole juurikaan kokenut itseäni väsyneeksi. Hyvät yöunet ovat siunaus, josta saadaan olla äärettömän kiitollisia.

”Varmasti tämä vähän pidempi tauko, mahdollisuus elää muutakin elämää kuin vaipparalliarkea, on tuonut sitä perspektiiviä siihen miten lyhyt se vauva-aika loppujen lopuksi kuitenkin on. Ja vaikka se silloin saattaa tuntua koko elämältä, se ei ole sitä. Se on lyhyt, ohikiitävä vuosi, josta saa ottaa parhaansa mukaan kaiken irti.”

Kirjoitin tuon pätkän vuosi sitten marraskuussa, ja se on niin totta. Olen ehkä suhtautunut tähän jopa liikaakin sillä meiningillä, että aika menee liian nopeasti. Se on ehkä ainoa asia mistä olen ottanut stressiä, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Mutta onneksi, onneksi tätä vauvavuotta on vielä melkein neljäsosa jäljellä. Sinä aikana aio kertaakaan ajatella, että se loppuu ”kohta”, vaan nauttia siitä mitä on juuri nyt. Ja vaikka vauvavuosi sitten joskus loppuukin, niin siitähän se elämä vasta alkaa kun vauvavuosi päättyy, ja saa tutustua vielä nykyistäkin enemmän ihanaan kasvavaan tyyppiin, jolla alkaa olla sanottavaa, ajatuksia ja yhteistä puuhaa.

Tällä kertaa aion siis syyllistyä vähemmän ja luottaa itseeni enemmän. Hyvä siitä vauvasta tulee.”. Ja niin olen myös tehnyt. Nimittäin hyvä tuosta vauvasta on tullut, aivan mahtava tyyppi <3


Ihanat muumit & lasten hiustenhoito

15.10.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä XZ Muumin kanssa.

Meidän perhe rakastaa saunomista, kylpemistä ja suihkuttelua, ja ollaan melko ahkeria saunojia. Kolmen lapsen kanssa pesuhetkissä riittää vilinää, kun on yksi jota kylvetetään ja kaksi joilta pitää pestä kunnolla hiukset. Kaikki meidän lapset on vielä sen verran pieniä, että kaipaavat pesuhetkessä vanhemman apua.

Vuosien varrella kaikki kolme ovat läpikäyneet tässäkin asiassa erilaisia vaiheita, niin kuin lapsilla on tapana. Välillä kylpeminen on ollut parasta maailmassa, ja välillä hiustenpesu on aiheuttanut vanhemmille harmaita hiuksia, kun lapsi ei ole voinut sietää sitä. Yhdessä ollaan yritetty sitten keksiä keinoja siihen, kuinka suihkuhetki olisi mahdollisimman mukava ja helppo kaikille. Nykyään pesuhetket sujuvat mukavissa ja leppoisissa merkeissä, ja vedestä on tullut kaikille mukava juttu jota ei tarvitse pelätä. Meidän kylppärissä saa leikkiä, läiskyttää vettä, laulaa ja kaataa vähän liikaa kylpyvaahtoa kylpyyn.

Suihkun jälkeen yleensä vielä letitetään tukat yöksi, niin lapset saavat ihanat laineet aamuksi ja ovat niistä aina niin innoissaan. Toisella meidän tytöistä on melko pitkä tukka, johon helposti tulee takkuja, ja sitä saa aina selvitellä suihkun jälkeen. Siinä puuhassa hyvä kaveri on hellävarainen selvityssuihke, kuten XZ Muumi selvityssuihke. Jo omasta lapsuudestani tuttu ihanan tuoksuinen selvityssuihke silottaa takkuja, ja auttaa hoitamaan pitkääkin tukkaa  niin että se pysyy kauniina ja hyväkuntoisena.

Kun puhutaan lasten kosmetiikasta, sen pitää olla tietenkin ehdottoman turvallista, ja mahdollisimman hellävaraista ja lapsille sopivaa. Pitkään käytin lasten kosmetiikkatuotteissa pelkkää hajusteetonta kosmetiikkaa, mutta kun ikää on tullut lisää, lapset ovat alkaneet kaivata kylpytuotteisiinsa tuttuja piirroshahmoja. Vaikka olen joustanut tuoksujen kanssa, valitsen silti lapsille edelleen mahdollisimman yksinkertaista kosmetiikkaa, ilman vahvoja tuoksuja ja pitkiä inci-listoja. Onneksi nykyään löytyy piirroshahmoilla varustettunakin tällaisia tuotteita.

XZ Muumi -tuoteperheestä löytyy sekä hajusteeton suihkushampoo, että miedosti hajustetut vaihtoehdot. Meillä tykätään kaikista, ja yleensä käytetty shampoo valikoituu lähinnä pullon kuvan perusteella. Mikä nyt sattuu lapsia miellyttämään milloinkin. Pitkähiuksiselle esikoiselle tosin suosin herkullisen vadelman tuoksuista shampoo-hoitoaine -yhdistelmää, kun se auttaa pitämään hiukset sileämpinä, kuten selvityssuihkekin.

Veteen on hyvä totutella pikkuhiljaa, jos se pelottaa. Silloin kun vesi-inho vaihe on ollut pahimmillaan, mietittiin jo yhdessä ennen suihkua, millainen tapahtuma se suihku on ja missä järjestyksessä kaikki tehdään. Käytiin yksityiskohtaisesti aina ennen pesua läpi että ensin vanhempi pesee tukan, ja sitten lapsi saa ottaa haluamaansa suihkusaippuaa ja läträtä sillä ja pestä itse barbien tukkaa. Ollaan aina oltu varovaisia, että huuhdeltaessa vettä ei mennyt naamalle pisaraakaan silloin kun lapset sitä pelkäsivät. Nykyään he eivät enää pelkää sitä jos vesi osuu naamaan, ja osaavat pitää silmätkin hyvin kiinni ettei saippuaa valu silmään kirvelemäään.

Kannustaminen ja kehuminen auttaa myös paljon. Silloin kun lapset ei ole olleet suihkusta innoissaan, on hyvin sujuneesta suihkuhetkestä luvattu joku palkinto – kuten vaikka jotain yhteistä kivaa tekemistä suihkun jälkeen, tai kolmesta hyvin sujuneesta tukanpesusta uusi suihkulelu. Nykyään ei mitään porkkanoita enää tarvita, vaan suihkut sujuvat oletukselta kivasti, onneksi. Yritän silti edelleen muistaa kehaista hyvin sujuneista tukanpesuista, ainakin välillä, vaikka usein vastaukseksi saan ”joojoo äiti mä oon jo iso, ei mua enää jännitä tukanpesu!”.

LUKIJAKILPAILU:

Kommentoi postauksen kommenttiboksiin, mikä on sinun lemppari XZ Muumi -tuotteesi, ja voita XZ-Muumi -tuotepaketti (arvo 15€). Paketteja arvotaan kolme kappaletta, ja osallistumisaikaa on 22.10. asti. Arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3