Näiden kuvien välissä on VUOSI

25.04.2018

Me ostettiin eilen Prisma-reissulla lapsille vappupallot, kun törmättiin niihin heti sisään astuessa. Toisella isoista tytöistä oli niin suuria vaikeuksia päättää vappupalloa, että hän joutui palaamaan vielä puolen tunnin kaupassa kiertelyn jälkeen pallovalikoiman pariin, ja silloinkin valinta onnistui vain hammasta purren. Mutta lopulta hänkin sai valkattua itselleen sopivan pallon, johon oli ja on edelleen tyytyväinen. Meidän minityyppi iski heti ekana silmänsä Muumi-palloon, ja sehän oli saatava.

Hauskinta on se, että 1v ei koskaan ole katsonut yhtäkään Muumi-jaksoa, mutta hän on silti ehkä maailman kovin Muumi-fani. Hän on ihastunut niihin kirjoissa, leluissa ja musiikissa, sekä ennen kaikkea magneeteissa. Meillä on monta puista Muumi-magneettia, joilla hän tykkää leikkiä. Sitä kautta innostus on laajentunut kaikkeen muuhunkin oheismateriaaliin, kuten omaan pehmeään jalkapalloon, joka on myös tietenkin Muumien kuvilla varustettu.

1v rakastaa Muumi-ilmapalloaan, ja Muumi-pooo eli Mumin boll pitää olla koko ajan lähettyvillä. Hän osoittelee muumeja, ja innoissaan ilmoittaa, että heitä on pallossa ”kakki muumi” eli kaksi muumia. Hänelle ei vielä ole olennaista eri hahmojen nimet, kaikki on vaan muumeja. Isosiskojen heppa- ja yksisarvispallot ovat molemmat vaan heppoja, ja molemmat sanovat kovaan ääneen ”muuuuuuuuuu” ainakin taaperon mukaan, ainakaan ne eivät missään nimessä sano ”ihhahhaa”. Isosiskoja huvittaa, kun hepat ääntelee kuin lehmät. Taaperolle se ei ole niin justiinsa, häntä sen sijaan naurattaa jos joku yrittää väittää, että heppa sanoisi jotain muuta kuin ”muuuu”.

Näiden kuvien välillä on vuosi. Toisessa kuopus on 2,5 kuukautta vanha, ja toisessa vuoden ja 2,5 kuukautta vanha. Miten järkyttävän suuri ero on noiden kahden kuvan välillä! Miten paljon vauva kasvaa vuodessa, ei sitä vaan käsitä kun pystyy seuraamaan kasvua joka ikinen päivä läheltä. Se tapahtuu kuin varkain, yhtenä päivänä sitä vaan aina huomaa, miten paljon isompi hän tänään on, kuin edellisellä kerralla kun ihmetteli samaa asiaa.

Pienestä mytystä on kasvanut jäntevä ja liikkuva tyyppi joka höpöttelee enemmän kuin on hiljaa, ja joka innostuu ja alkaa potkimaan ja heilumaan joka suuntaan aina kun näkee jotain jännää. Hänellä on maailman ihanin heleä ääni ja hän kujertelee ja jokeltelee aivan ihanasti, sitä voisi vaan kuunnella koko päivän.” näin kirjoitin vajaa vuosi sitten. Jäntevä ja liikkuva hän on edelleen, ja innostuu edelleen ihanasti melkein mistä vaan. Nykyään hän ei jokeltele, mutta on kyllä erittäin kova puhumaan, ja heleä-ääninen vieläkin. Kiljuu myös korkealta ja kovaa, se vasta parasta hupia onkin. 

Vaikka tuo tyyppi tuossa kuvassa on kasvanut hulluna, ja pallot on vaihtuneet, on hauskaa myös ajatella miten moni asia on samalla tavalla kuin viime vuonna. Sama sohva on edelleen paikoillaan, lapsella on edelleen kirkasta väriä yhdistettynä mustavalkoiseen kuosiin päällä ja me ollaan edelleen yhtä onnellisia kuin viime vuonna, vaikka ei vauvakuplassa enää ollakaan. Vaikka tähän näiden kuvien välissä kuluneeseen vuoteen on mahtunut myös murhetta ja menetystä, sekä asioita joita ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan tapahtuvaksi silloin kun tuo eka kuva on otettu, ei voi kuin ihmetellä miten upeat 365 päivää me ollaan vietetty. Mä voisin tehdä tästä kuvasta perinteen, ja kuvata meidän kuopuksen joka vuosi vappupallojen kanssa tuossa samassa kohdassa. JOOOOO. Niin mä teen. Mitä kaikkea vuodessa ehtiikään tapahtua, on se ihmeellistä.

Ihanaa iltaa kaikille <3


Taaperon silmin: 10 kuvaa taaperon aamupäivästä

27.03.2018

Tänään katsellaan maailmaa vähän taaperon näkökulmasta, taaperon silmin maailma on nimittäin aivan hurjan jännittävä paikka. Mitä kaikkea taapero ehtii touhuta yhden aamupäivän aikana, millaisia tunteita tuntea, ja mikä on aamupäivän ihanin hetki?

Aamupalaa, eli ”AAMU!!AJAA!!”

Taapero tahtoo aamupalaa, eli hän sanoo erittäin painokkaasti monta kertaa ”AAMU! AJAA!” ja juosta hilputtaa kohti keittiötä. Tänä aamuna aamu-ajaksi kelpaa maustamaton jugurtti, kaverit nimittäin päätyvät lattialle. Ja jugurtti päätyy suun lisäksi myös parin metrin säteellä ihan joka suuntaan. Mutta voi että on taapero ylpeä sitten kun lautanen on tyhjä, ja lusikalla huitomisen lisäksi hän myös söi sillä ihan itse. Ruoka ei ole viime viikon vatsataudin jälkeen vielä maistunut ihan entiseen malliin, mutta onneksi sentään aina jotain menee alas, ja nestettä hän tankkaa reippaasti.

*Ezpz Halinallelautanen & Elodie Detailsin ihan paras ruokalappu saatu Ipanaiselta. 

Vauva totesi ”PIIPAAAAA” eli ”kiipeää” (portaat ylös)

Hän halusi siskojen huoneeseen leikkimään siskojen jännittävillä leluilla, legoilla, barbeilla ja kassakoneella. Siskot kutsuvat täystuhoksi, mutta omasta mielestään taapero on mitä parhainta leikkiseuraa, jonka voisi ottaa mukaan ihan kaikkiin isojen tyttöjen leikkeihin jo.

 ”Auto. Nuin. Aaauto. Nonni.”

Taapero rakastaa mennä verhon taakse bOblesin päälle seisomaan, ja katselemaan ohi ajavia autoja ikkunasta. Hän kommentoi autoja painokkaasti ja osoittelee, ja höpöttää välissä vauvakielellä.

”Nääääääääin.” 

”Näääääääin” hän sanoo tyytyväisenä, ja yrittää monottaa siskoa naamaan. Sisko nauraa rätkättää onnellisena, ja yritän vieressä sanoa että ei saa nauraa, ettei taapero luule että naamaan monottaminen on ihan ok. Sitten hän sanoo ”Paijaa” ja paijaa ”hellästi” siskon naamaa, edelleen niillä täydellisen söpöillä varpaillaan. Yksi taaperon tämän hetken lemppareita on myös sanoa painokkaasti ”ei! ei!” samalla kun tekee kiellettyä asiaa.

”Kukkuuuuuuuu!”

Alakertaan mennessä on ihan pakko kurkistella pinnojen välistä etätöitä työpisteellään tekevää isiä. ”Kukkuuuuuuu” sanoo taapero intoa puhkuen uudelleen ja uudelleen, ja antaa isille pinnojen välistä märän pusun suoraan nenän päähän.

”Kiiiiiiijaaaaa. Äitiiii, kiijaaaaaaa.”

Taapero ihastelee monta kertaa itse levittämäänsä ja kasaamaansa kirjapinoa. Siellä on vaikka mitä lemppareita niin kirjaston kuin oman kirjahyllynkin valikoimasta. Mikähän tällä kertaa olisi hyvä kirja?

”Tämä. Kiija.”

Sopiva kirja löytyy, ja se onkin tämän hetken luetuin kirja, joka kertoo rakkaista ihmisistä ympärillä. Siskosta, isistä, äidistä, pehmolelusta ja muista tärkeistä jutuista, jotka 1-vuotiasta kiinnostavat. ”Ishi. Ooova.” eli isi ja Nova.

”Tiiishiiiiii.”

On aika tankata läheisyyttä pienen kanssa. Viikonlopun sairastelun ja äidin yhden yön poissaolon jälkeen hän on pitänyt entistäkin hanakammin kiinni imetyksestä, ja halunnut rinnalle ihan kaikessa rauhassa. Siinä on hyvä olla. ”Tiishiii” hän sanoo ja kiipeää syliin.

”Ukkuuu.”

Taapero huomaa itsekin olevansa väsynyt ja nuokkuu äidin sylissä. Hän tahtoo päiväunille. ”Mennäänkö ulos nukkumaan?” kysyn, ja hän vastaa ”ukkuu. tiitti.” Eli nukkumaan, kiitti.

Nukkumassa tyytyväisenä touhukkaan aamupäivän jälkeen.

Hän nukkuu parhaat päiväunet omalla pihalla vaunuissa, kuomu alhaalla hämärässä ja lämpimässä. Taapero nukahti jo ulkovaatteita pukiessa, ja nukkui parin tunnin unet pihalla omissa rattaissaan raikkaassa ulkoilmassa. Lämpöpussista heräsi tyytyväinen ja lämmin tyyppi. <3

Sellainen oli touhukkaan taaperon aamupäivä, ja unien jälkeen jatkettiin lounaalla, leikillä ja sylillä. Ihan tavallinen taaperon tiistai siis, ihana ja touhukas.

Millaisia taaperoita teillä asustaa? Löytyykö samoja lempparipuuhia?