Millainen äiti on? Äitienpäivän kunniaksi lapset saivat vastata pari vuotta sitten FB:ssä kiertäneisiin kysymyksiin, joihin ovat vastanneet joskus aiemminkin. Oli hauska nähdä miten vastaukset ovat muuttuneet parin vuoden takaisesta. Niin ihania ajatuksia tytöillä!

Mitä äitisi sanoo aina?
T: ”Olet rakas”

Z: ”Että mä oon rakas.”

Mikä tekee äitisi onnelliseksi?
T: ”Halit ja pusut. Halipusut”

Z: ”Jäätelö.”

Mikä tekee äitisi surulliseksi?
T: ”Yksin oleminen.”

Z: ”Olla yksin kotona.”

Miten äitisi saa sinut nauramaan?
T: ”Jos kertoo hauskoja juttuja.”

Z: ”Pellejutut.”

Millainen äitisi oli lapsena?

T: ”Ihana ja söpö varmaan.”

Z: ”Kiva.”

Kuinka vanha äitisi on?
T: ”25”

Z: ”En tiedä.”

Kuinka pitkä äitisi on?
T: ”No en tiedä kyllä sitä. No varmaan jotain delfiinin kokoinen.”

Z: ”Yhtä pitkä kuin mummu.”

Mikä on äitisi lempipuuhaa?
T: ”Varmaan öö, aarrejahti. Ja niinkun vaikka ottaa kuvia vaatteista.”

Z: ”Askarrella.”

Mitä äitisi tekee, kun et ole paikalla?
T: ”Tekee töitä, koska jos me ollaan päiväkodissa niin äiti tekee töitä.”

Z: ”Se tekee ruokaa.”

*Raikastamon mehut saatu blogin kautta.

Missä äitisi on tosi tosi hyvä?

T: ”No äiti on tosi hyvä etsimään piiloja. Ja lasten hoitamisessa ja vauvojen.”

Z: ”Tekemään ruokaa.”

Mitä äitisi tekee työkseen?

T: ”Kuvaa vaatteita. Ja sitten se kirjoittaa postauksia.”

Z: ”Tehdä postauksia.”

Mikä on äitisi lempiruokaa?
T: ”Pekoni ja munakokkeli.”

Z: ”Vesimelonitikut.”

Miksi olet ylpeä äidistäsi?

T: ”Koska hänellä on niin ihania lapsia.”

Z: ”Koska öö. minulla on kavereita. ja koska siksi.”

Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

T: ”Supergirl.”

Z: ”Prinsessa.”

Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?

T: ”Vaatekauppoihin.”

Z: ”Kampaamo.”

Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?

T: ”Lihapullia, koska en mä osaa tehdä niitä ihan yksin mutta äidin kanssa osaan.”

Z: ”Pelataan pelejä ja leikitään prinsessaleikkiä ja tehdään yhdessä kuvia.”

Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?

T: ”Hiukset on saman väriset.”

Z: ”Vähän samanlaiset sukat.”

Mitä eroa teissä on?

T: ”Mulla ei oo korvissa korvisten reikiä mut äidillä on.”

Z: ”Erilaiset huulet, koska minulla on tummemmat ja äidillä on vaaleammat.”

Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?

T: ”Hyvän yön pusuista. Koska äiti kyllä aina antaa meille pusuja ja haleja kun me mennään nukkumaan.”

Z: ”Minä olen aina tietänyt vain.”

Olen maailman onnellisin näistä kaikista kolmesta neidistä, joiden kaikkien äiti saan olla. Tänään oli mun ensimmäinen äitienpäivä kolmen lapsen äitinä, ja mä saan muistaa sen ihanana onnellisena päivänä jolloin nautittiin Oton valmistamasta brunssista, auringosta, hyvästä ruuasta ja läheisistä ihmisistä.

Toivottavasti teillä kaikilla ruutujen takana olevilla kanssaäideillä on ollut ihana äitienpäivä myös <3

 

Meillä oli kivoja suunnitelmia äitienpäiväksi, yhteistä aamupalaa ja lasten kanssa ulkoilemista ja Oton kokkaamaa herkkupäivällistä, mutta eilen illalla mullekin iski sitten raju vatsatauti ja edes vesi alkoi pysymään sisällä vasta aamuyöstä. Olo on hurjan voimaton vielä ja ei oikein tule äitienpäivätohinoista mitään, mutta sitten taas toisaalta olen saanut ihan maailman parhaita äitienpäivälahjoja ja kortteja lapsilta ja ainoa asia mikä mua harmittaa on se että en voi hukuttaa noita molempia mukuloita pusuihin ja haleihin ettei nuorempi nappaisi multa tätä tautia jota hänellä ei vielä ole ollut.

Äitiys on hienointa mitä mä olen koskaan saanut kokea. Äitinä mä tunnen olevani omassa roolissani. Kun juoksen lasten kanssa pihalla puhaltamassa saippuakuplia tai luen tytöille satukirjaa tai leivon heidän kanssaan pullaa tai silitän tukkaa tai lasken heidän kanssaan liukumäestä, mä olen minä. Lapset kainalossa omassa kodissa Oton kanssa mä tunnen oloni hyväksi, turvalliseksi ja kotoisaksi. 

Lapset on armollisia, heitäkin harmittaa että nyt ei voinut antaa haleja tai märkiä pusuja, mutta he ymmärtävät. ”Äiti huomenna kun sinä olet terve niin halitaan ja pussaillaan koko päivä!” Voin kertoa että en ole hetkeen odottanut mitään niin paljon kuin sitä. Olen kyllä lähettänyt molemmille haleja ja pusuja Oton kautta.

Esikoinen oli kirjoittanut tekemäänsä korttiin että ”Äiti on rakas ja sen kans voi leikkiä ja se on minun kaveri. Rakas äiti. Tiaralta.” Se sai kyyneleet silmäkulmaan, sillä tiesin että hän kirjoitti sen suoraan sydämestä, näin hän tuntee minusta. Kuopus sanoi että ”Sitten kun äiti on terve niin leivotaan äidille kakku. Suklaakakku. Koska minä ja äiti tykätään suklaasta, ja koska minä rakastan äitiä. Ja äitienpäivänä pitää olla äitien kakkua”. Aika ihania äidin pieniä<3

Meidän arjessa rakkaus on läsnä jokaisessa hetkessä, ja koen sen olevan suurin onnistumiseni äitinä ja toki myös Oton onnistuminen isänä. Eväät rakastamiseen mä sain omalta maailman rakkaimmalta äidiltäni, joka on vieläkin apuna ja tukena aina vaikka mitä tapahtuisi. Ihailen omaa äitiäni eniten maailmassa, sillä hän on kaikista kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta säilyttänyt oman positiivisen asenteensa. Ja vaikka hän on käynyt läpi mitä, hän on aina jakanut rakkautta ympärilleen ja huolehtinut muista parhaansa mukaan. Hän ei koskaan ole unohtanut sanoa mulle että rakastaa mua.

Mä olen kiitollinen siitä kaikesta mitä äitiys on tuonut mun elämään, ja mitä se tuo siihen joka päivä. Vaikka tämä äitienpäivä meni vähän plörinäksi näin paremman ilmaisun puuttuessa, olen hurjan onnellinen jokaisesta päivästä jona saan kunnian kutsua itseäni noiden kahden maailman mahtavimman tytön äidiksi. He rakastavat mua, olin sitten laittautuneena ottamassa asukuvia tai oksennustaudin jälkeen tukka likaisena yöpaidassa.

Tänään ympyrä sulkeutuu, viisi vuotta sitten äitienpäivänä 8.5.2011 mä aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Siinä missä tänään jäävät pois perinteiset äitienpäivävideot, en myöskään pysty tänään mihinkään kunnon synttärikatsaukseen. Mutta 5v ei ole mikään ihan pieni juttu, ja ensi viikolla on luvassa synttärihöpötyksiä ja katsausta menneisiin viiteen vuoteen. Äitienpäivävideon puuttumisen lupaan korvata Mallorcavideolla!

Vielä kerran aivan ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja kiitoksia teille kaikille jotka mun höpötyksiä täällä luette päivästä ja vuodesta toiseen <3

Tänään on mun neljäs oikea äitienpäivä, viides jos raskausajan äitienpäivä lasketaan mukaan. Jokainen äitienpäivä tähän mennessä on ollut täydellinen, omalla tavallaan. Raskausajan äitienpäivältä muistan vieläkin Oton vatkaamassa käsin ärräpäiden saattelemana kermavaahtoa kakkuun jonka raskaushimoissani halusin tehdä. Siinä kesti kauan, se oli ehkä hölmöin juttu ikinä, mutta Otto teki sen silti, koska Otto on Otto.

Toisena äitienpäivänäni mä sain herätä siihen, että äiti ja Otto olivat yhdessä ostaneet mulle mun ensimmäisen äitienpäivälaukun täysin mun siitä mitään tietämättä, tästä syntyi siis tämä meidän äitienpäivälaukkuperinne. Muistan kuinka Otto nosti meidän rakkaan esikoisen sänkyyn ja yhdessä ihmeteltiin mun pinkkiä laukkua, Tiara taisi sitä maistellakin. Muistan siltä äitienpäivältä myös meidän ravintolareissun, vauva-Tiaran joka hauskuutti puolta ravintolaa iloisella hölpötyksellään, ja mun ja Oton pehmolelusodan illalla kotona. Pehmolelusodan jonka seurauksena meidän telkkariin tuli naarmu, mutta joka sai meidät nauramaan vedet silmissä varmaan puoli tuntia.

Mun kolmantena äitienpäivänä Zelda oli vain muutaman viikon ikäinen vastasyntynyt pieni. Me vietettiin sitä äitienpäivää vauvantuoksuisissa tunnelmissa, rakkaudesta pakahtuen. Meillä oli kaksi pientä yhteistä täydellistä tytärtä, Otolla isyysloma ja maailman paras fiilis. Taisin saada aamupalan sänkyyn, ja Otto kokkasi mulle herkkuja. Silloin taidettiin olla niin vauva-arjen lumoissa, että mulla ei siksi oikeasti ole siltä päivältä juuri muita muistikuvia kuin se miten järjettömän onnellisia me oltiin juuri silloin, ja taidettiinpa olla myös vähän väsyneitäkin.

Neljäs äitienpäivä viime vuonna sujui kotona ja ulkoillen. Muistan kuinka Zelda oli juuri oppinut nukkumaan täysiä öitä Tiaran kanssa yhteisessä lastenhuoneessa, ja aloin vihdoin herätä horroksesta jonka 20 minuutin pätkissä nukuttu vuosi oli aiheuttanut. Aurinko paistoi, kirsikkapuut kukkivat ja meillä oli ihana, rento päivä jona sain nukkua pitkään ja ottaa rennosti yhdessä.

Tänä vuonna meidän ei ollut tarkoitus olla koko päivää kotona. Meidän piti lähteä keskustaan äitienpäivälounaalle, kävellä Kaivopuistossa ja näyttää lapsille mun vanhoja huudeja, se olisi ollut ihanaa. Mutta nyt kävi toisin. Mä jouduin lepäämään, koska tällä viikolla tehdystä lääkärintutkimuksesta aiheutui yllättäen jonkinverran jälkioireita, ja sain ohjeeksi levätä ja liikkua mahdollisimman vähän. Mä olen voinut kuitenkin ihan hyvin, ja siksi lepääminen auringon paistaessa täysillä ulkona on tuntunut sanoinkuvailemattoman turhauttavalta.

Silti tämäkin äitienpäivä on ollut täydellinen. Iso kiitos siitä kuuluu Otolle, joka on kertaakaan valittamatta ottanut vetovastuun koko viikonlopuksi, ja vaikka takana on ollut rankka työviikko, hän jaksoi vielä tänäänkin järjestää mulle yllätyksiä ja teki tästä äitienpäivästä yhdessä lasten kanssa niin täydellisen ihanan kuin näissä olosuhteissa oli mahdollista.

Iso kiitos kuuluu myös meidän lapsille. Heidän kanssa ei voi vaan pysähtyä harmittelemaan, eikä edes halua. Parasta äitiydessä on se, että saa olla joka päivä noiden kahden rakkaan tytön kanssa. ”Äiti, rakastan sua aina vaikka joskus temppuilenkin. Rakastan sua ainakin 25!” ”Äiti on tentan akah! Tänään on Iina-päivä” (äiti on Zeldan rakas).

Mä vaadin äitinä itseltäni paljon, ja joskus on kova paikka joutua myöntämään että en ehkä aina kykenekään tekemään ihan sitä kaikkea mitä haluaisin. Mutta äitinä pitää olla myös armollinen itselleen, sen mä olen näiden vuosien aikana oppinut. Onneksi ei tarvitse kuin katsoa ulkoa posket punaisina isin kanssa tulevia lapsia jotka kiljuvat yhteen ääneen mitä kaikkea ovat tehneet, ja tajuan että ne kyllä pärjää ihan hyvin. Se riittää, että tekee sen mihin itse pystyy.

Äitiys on ihanaa, rakkaudentäyteistä, kiireistä, hauskaa ja joskus myös hermoja raastavaa. En vaihtaisi päivääkään pois, koska näiden pienten tyyppien kanssa jokainen päivä on seikkailu, tapahtui mitä tapahtui. Jokainen päivä, jonka saan viettää lasten ja Oton kanssa on täydellinen päivä, koska me ollaan yhdessä. Yhdessä me ollaan vahvoja ja selvitään mistä tahansa.

Me kuvattiin tämäkin äitienpäivä videolle perinteen mukaisesti, ja kunhan saan videot järjestykseen on luvassa äitienpäivä videoina -postaus, jossa lisää siitä mitä me tänään oikein tehtiin. Kommelluksia on ainakin riittänyt, me kun saadaan kotonakin aikaiseksi hömpötystä jos jonkinlaista. Toinen perinne, eli äitienpäivälaukku luvassa huomenna blogin puolella, musta tuntuisi nimittäin jotenkin väärältä kirjoittaa pohdiskeleva postaus ja koristella se laukun kuvilla. Laukun lisäksi sain lapsilta maailman hienoimmat päiväkodissa itsetehdyt lahjat.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalle äidilleni Annelle <3

 

Joko te olette ehtineet miettiä äitienpäivälahjaa? Me ollaan nimittäin töissä laitettu käyntiin äitienpäiväkampanja, ja ajattelin jakaa teille muutaman idean joiden suunnittelussa meidän ihanat naperot ovat auttaneet mua. Mulla itselläni alkaa olla aika monta meidän korua jo, joten toivon ehkä Otolta vuodesta 2012 jatkuneen perinteen mukaan korun sijaan laukkua. Uusi iso työlaukku olisi edelleen paikallaan, tällä hetkellä nimittäin raahaan aina vähintään kahta laukkua mukana, ja se ei ole kovinkaan käytännöllistä.

Mutta nyt tosiaan lahjaideoita, joista voitte vinkata miehelle ja lapsille tai vaikka tehdä itse omalle äidille, niinkuin mä ajattelin tehdä! Nämä kaikki ideat on siis mahdollista suunnitella ja tilata meidän EYE-sovelluksella jonka saa iPhonelle ja iPadille ilmaiseksi.

1. Piirustus

Meidän tytöt ovat kovia piirtämään, ja EYElla saa kivasti tallennettua hienot taideteokset koruksi sen sijaan että ne ovat pinoissa (tai epämääräisissä ruttuisissa kasoissa) tyttöjen huoneessa tai keittiön piirustuskaapissa. Tiara piirsi mummostaan hienon kuvan ja kirjoitti alle oman nimensä.

2. Kädenjäljet tai jalanjäljet

Meillä löytyy molempien tyttöjen kädenjäljet ja jalanjäljet painettuna vauvavuosilta, ja niistäkin saisi aika suloisen kaulakorun tehtyä. Meille tämä ei ehkä enää ole niin ajankohtainen idea kun ikää on tullut aika paljon lisää, mutta veikkaan että aika moni isoäiti ihastuisi kun saisi vauvan jäljet painettuna kauniiseen hopeakoruun.

3. Selfie

Iloinen kuva lapsista kaiverrettuna on aika hauska idea myös. Toteutustapojahan on monta, aina kauniista hymyistä höpsöihin naamanvääntelyihin. Kuka tykkää mistäkin!

4. Lasten nimet/etunimen alkukirjaimet ja syntymävuodet

Moni tatuoi itselleen lastensa nimet ja syntymäpäivät, mutta on muitakin vaihtoehtoja jolloin näitä ihania muistoja voi kantaa aina mukanaan. Meidän sovelluksella saa toteutettua tyylikkäästi tai hauskasti tämän idean, joko läpileikattuna tai kaiverrettuna. Mä tykkään itse kovasti läpileikatuista koruista, ja sellaisen voisin kyllä oikeastaan ottaa itsellenikin. Eli joo, ei mulla olekaan vielä tarpeeksi koruja!!

5. Sanat, lainaukset ja muut

Jos mikään ylläolevista perinteisemmistä ideoista ei kolahda, voi aina tietenkin kaivertaa tai läpileikata äidin lempilainauksen, lempisanan tai jonkun kauniin symbolin kauniiseen kehykseen. Näitä mä olen suunnitellut ainakin miljoona erilaista, koska aina tulee uusia ideoita!

Mä en itse tämän postauksen kirjoittamisesta hyödy mitään muuta, kuin että saan maailman parhaan mielen jos joku teistä uskaltautuu kokeilemaan meidän sovellusta! Aion jatkossakin kirjoittaa aina joskus työjuttuja tänne ja vinkata teille, koska mitään enempää en toivo kuin että EYE breikkaa isosti ja pääsen tekemään yhä hienompia ja siistimpiä juttuja työn kautta. Mä uskon meihin ihan täysillä ja rakastan mun työtä.

Sovelluksen saa ladattua täältä, ja meidän blogi löytyy täältä. Siellä on erilaisia vinkkejä ja ohjepostauksia jotka auttavat korun toteuttamisessa.

Ihanaa perjantaita kaikille, illemmalla luvassa kuulumisia ja ostoksia!

Synttäriviikko on ohitse, ja edessä on paluu arkeen blogin puolella, ja muutenkin. Tästä viikosta on tulossa erityisen rankka, mutta varmasti sitäkin antoisampi! Mulla on menoa kolmena iltana (joista kaksi valmennuskurssia, yksi blogijuttuja), ja lauantaipäivä kuluu Tampereella kirppistellen, joten hirveästi ei ole aikaa tällä viikolla rentoutua, mutta ei se mitään. Oton kuuden viikon kesäloma, ja siinä sivussa vähän rennompi aikataulu mullekin, siintää jo muutaman viikon päässä, ja sen ajatuksen voimalla aion tsempata jäljellä olevat kiireet tyylipuhtaasti läpi.

En ole oikeastaan vielä miettinyt omaa ”kesälomaani”, toki sellaista olisi hauska viettää. Viikkoa jolloin en avaisi kertaakaan sähköpostia, tai kirjoittaisi mitään. Ehkä toteutan sen, jos saan tsempattua ja kirjoitettua ajastettuja postauksia tarpeeksi viikon ajalle! Mutta siihen on tosiaan vielä aikaa, ei sitä tarvitse nyt miettiä. Luulen etten ehkä tule viettämään lomaa, sillä ajatus siitä että hommat seisoisivat viikon on jotenkin äärimmäisen ahdistava, se ahdistaa mua paljon enemmän kuin ajatus rauhassa kesähelteellä kuvailusta, tai lämpimästä kesäillasta parvekkeella kylmän limun kanssa, postausta tabletilla naputellen.

Mutta nyt kuitenkin vuorossa kuulumisia, kun viime viikolla ei niitä pahemmin tullut kerrottua fb-sivun ulkopuolella synttäriviikon vuoksi. Viime viikko oli kiireinen, mutta ihana. Tiara yllätti mut todella positiivisesti useampana päivänä, kun oltiin kaupungilla blogijutuissa ja tapaamisissa, uusilla rattailla ilman seisomalautaa, joka saapui vasta perjantaina postissa. Neiti käveli täysin mukisematta, mua kädestä pitäen, pitkiä matkoja keskustassa, vesisateessa, ja käyttäytyi niin hyvin kokoajan että melkein sai ylpeyden kyyneleitä nieleskellä.

Ei sillä ettenkö tietäisi että Tiara on hyväkäytöksinen tyttö, mutta kaksivuotias on kuitenkin kaksivuotias, enkä olisi ajatellut että meillä voi sujua niin sutjakasti, olin oikeastaan vähän paniikissa kun tiesin että tulee pitkä reissu ilman seisomalautaa. Mutta nyt meillä kuitenkin on se, ja se helpottaa tietysti tosi paljon kun saan paahtaa normaalivauhdilla eteenpäin, ja Tipa saa levätä jos ei halua kävellä. Uusista rattaista, ja meillä testissä olleista Stokke Xploryista on tulossa juttua heti kunhan tämä viimeinen superkiire viikko hellittää.

Viikonloppuna me otettiin rennosti kiireiden jälkeen. Perjantaina kävin laittamassa uudet, lyhyemmät kynnet Jemmillä, minkä jälkeen tehtiin pieni shoppailureissu keskustaan. Lauantaina käytiin moikkaamassa maailman suloisinta uutta tulokasta naapurissa, kaksiviikkoista pientä neitiä joka oli niin mini että mä en kestä! Kyllä taas kasvoi omat muksut kilometrin verran kun pääsi pitelemään vastasyntynyttä sylissä. Allerginen nuhakin on helpottanut jo sen verran että sain jopa vähän nuuskittua ihanaa vauvantuoksua, haha.

Lauantai-iltana Kaisla ja Simo tulivat meille Euroviisukisastudioon, mitä ennen katsottiin yhdessä meidän reilun tunnin mittainen häävideo. Häävideosta senverran, että kaikki muu oli tunteitaherättävää, ihanaa, nostalgista ja vaaleanpunaista, paitsi yllättäen videon loppupuolella, lyhyt pätkä, jossa harrastan häpeällistä, leffojen nolojen vanhempien muuveja muistuttavaa tanssikävelyä eteenpäin, en voi uskoa että olen tehnyt niin! Meinasin tukehtua nauruun kun näin itseni, mitähän on päässä oikein liikkunut, voivoi. No mutta, oli ainakin hyvät juhlat, ja tästä lähtien muistan kiinnittää huomiota siihen, että vaikka tanssittaa niin edes yritän kävellä normaalisti.

 Euroviisut olivat ihan mahtavat tänä vuonna, ja meillä oli tosi hauska ilta. Syötiin sipsejä ja jäätelöä, ja katsottiin kaikki esitykset läpi. Mun mielestä Suomi oli todella hyvä tänä vuonna, mutta kyllä se neiti Wurst todellakin ansaitsi voiton, ihan mieletön persoona. Joku vuosi me vielä lähdetään Kaislan kanssa paikanpäälle viisuihin, se on varma!

Eilinen äitienpäivä näkyikin jo aika kattavasti videoilla. Oli ihana äitienpäivä, parasta oli se että sain viettää kokonaisen päivän perheen kesken! Toki Michael Korsin Eliza -laukkukin oli ihan mukava, ja tietysti Oton loihtimat herkkuruuat. Eilisestä sai virtaa tähän viikkoon, sekä ihanasta seurasta, että puhelusta mun mummun kanssa, kun mummu tsemppasi mua vielä, kun sanoin että jännittää miten selviän pääsykokeisiin valmistautumisesta tämän kaiken hässäkän keskellä. Mummu on ihana, kuten myös mun oma rakas äiti<3

Tästäpäs tuli nyt superpitkä megapläjäys kuulumisia, ekstra-postausten jälkeen todellinen paluu arkeen. Mutta toivottavasti ei haittaa! Yritän postailla tällä viikolla niin usein kuin mahdollista, ja monipuolisia juttuja. Vaateasiaa on tulossa, uuden laukun esittelyä, muutama ruokaohje, sekä kosmetiikasta juttua ja vaikka ja mitä muutakin. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja hyvää yötä<3