Ihan paras tyttöjen viikonloppu

20.05.2018

Otto lähti viikonlopuksi Topiaksen polttareihin Turun lähelle, ja me tytöt jäätiin tänne kotiin. Ei ollakaan pitkään aikaan vietetty tyttöjen viikonloppua, viimeksi silloin kun Otto oli Zeldan kummisedän polttareissa viime kesänä Virossa ja Latviassa. Vaikka aina olen kaikkein mieluiten yhdessä Oton kanssa kun saan valita, niin oli tämä tämmöinen ”tyttöjen viikonloppukin” ihan hauska, sillä nyt ollaan nähty viikonloppuna paljon kavereita ihan kaikessa rauhassa. En tarkoita etteikö Oton kanssakin voisi nähdä kavereita rauhassa, ehdottomasti voi, mutta se on erilaista, kun silloin ollaan yleensä isommalla porukalla (obviously, kun puolisot lisätään mukaan niin tulee jo neljä henkeä). Välillä on ihanaa vaihtelua olla jonkun kaverin kanssa ”kahdestaan” jos lapsia ei lasketa.

Eilen meille tuli jo aamulla ihana Maria lapsineen, ja suunnattiin heti ekana leikkipuistoon. Sitten haettiin kaupasta lounastarpeita, ja tultiin meille kokkaamaan. Lapsilla meni leikit hurjan hyvin yhteen, ja vauvojen päikkäriaikaan ehdittiin jopa juoda kupit kahvia kuumana ja höpötellä täysin keskeytyksettä. Kuinka loistavaa että meidän taaperon ja Marian vauvan unet olivat ihan yhtäaikaa. Me tehtiin vielä illallinenkin yhdessä, ja pian sitten olikin jo iltapuuhien aika. Me tosin innostuttiin illalla tyttöjen kanssa lukemaan yhtä kirjastosta lainattua kirjaa, jossa on kaikkia jännempiä suomalaisia sanoja, sekä tavallisempiakin sanoja (Sen sadan sortin sanakirja), ja siellä oli myös sellainen hauska aukeama jonka avulla oli helppo kehitellä omia satuja. Me vaan röhnötettiin sohvalla keksimässä satuja, ja tytöt menivät vasta ysin maissa eilen nukkumaan. Ihana ilta!

Illalla mä tein työjuttuja siihen asti että menin nukkumaan, ja uni tulikin pitkän päivän jälkeen salamannopeasti. Taisin akun vähentymisestä päätellen jälleen kerran nukahtaa niin että BookBeat jäi vaan auki mun naaman viereen loistamaan valoa. No, ei se ole niin justiinsa.

Heräsin tänään aamulla jo ennen lapsia, ja aloitin tekemään tätä postausta. Ihanaa kun sai rauhassa aloittaa ennen kun lapset heräsivät. Lapset katsoivat hetken aikaa aamupiirrettyjä, ja nyt isommat alkoivat yhteistyöllä tyhjentämään astianpesukonetta ja mun on aika siirtyä seuraavaan ohjelmanumeroon: lupasin lapsille tänään aamiaiseksi banaanilettuja, vaahterasiirappia ja mansikoita. NAM! Taidetaan laittaa lempparibiisit soimaan ja pitää pienimuotoinen aamudisko samalla kun tehdään yksisarvislettuja yhdessä. Kuopuksella on ihan omat muovailuvahamuottien järjestelyleikit menossa tässä keittiön lattialla, ja hän on vielä autuaan tietämätön pian syötävästä herkkuaamiaisesta.

Loppupäivän ohjelmassa on lisää kavereiden näkemistä, ja sitten kun Otto tulee niin me (taas) grillataa, ah! Ehkä illalla voisi vielä piipahtaa kahlaamassa, jos tänäänkin on lämmin päivä.

Ihanaa sunnuntaita kaikille, ootte ihania <3


”Saadaanhan me nukkua yhdessä vielä pliis!”

20.04.2018

Jaa-a, niin siinä sitten kävi, että tilapäisjärjestely muuttui ainakin toistaiseksi pysyväksi ratkaisuksi. Kuopus siirtyi mun äidin vierailun ajaksi omasta huoneestaan nukkumaan isosiskojen huoneeseen, jotta mun äiti sai hänen huoneestaan siksi aikaa ”vierashuoneen”. Isosiskot olivat ihan super innoissaan tästä yökyläilystä jo etukäteen, ja kuopus ei ihan tajunnut mistä oli kyse. Kun sitten ekana iltana Otto vei kaikki tytöt kerralla nukkumaan, taapero jäi iloisena sänkyyn höpöttelemään siskoilleen.

Parin minuutin päästä kuului vaan ”Nova shhhh.” Ja sitten koko kolmikko olikin hiljaa aamuun asti, vain tasainen tuhina kuului, kun kävin katsomassa. Seuraavana iltana ei kuulunut edes hyssyttelyä, kaikki vaan nukahtivat samantien. Mun äiti lähti jo maanantaina, ja kun hän lähti, niin tytöillä oli ensimmäisenä mielessä vain se, että ”eihän pikkusiskon tarvitse mennä omaan huoneeseen nukkumaan, saadaanhan me olla yhdessä vielä?”. Ja me tietenkin luvattiin, että saa. Koska aww, en kestä!

Tähän asti siis Otto on yleensä nukuttanut taaperon iltaisin, ja siinä on mennyt n. 5-15 minuuttia. Mutta nyt hän sitten nukahtaa vaan sinne omaan sänkyynsä ihan itsekseen, toki isosiskojen turvallisen tuntuisessa seurassa. Kaikki kolme tyyppiä ovat ahtautuneet samaan huoneeseen nukkumaan, ja kerrossängyn ja ison pinnasängyn lisäksi sinne ei sitten juuri muuta mahdukaan kuin vaatekaapit. Ja he ovat tyytyväisiä näin. Meidän ihanat pienet, niin tärkeitä toisilleen. Osasin tavallaan odottaa tätä, koska meidän tytöt on vaan niin super läheisiä keskenään, ja yleensä viettävät kaiken ajan yhdessä päivisinkin. Mutta silti se, että isommat oikein pyysivät, että pienimmäinenkin saa nukkua heidän kanssa, oli niin suloista.

Kyllä täytyy ajatella, että ainakin jotain on mennyt oikein, kun he niin kovasti välittävät toisistaan. Vaikka nahistelevat välillä, niin silti haluavat olla yhdessä aina kun mahdollista. Se on jotain sellaista, mitä en osannut edes etukäteen odottaa, sillä mulla ei ole omista sisaruksista mitään kokemusta. Mun kokemukset muista ihmisistä sisaruksineen ovat olleet monenkirjavia, mutta tietysti ulkopuolisena en koskaan ole päässyt seuraamaan sisarussuhdetta niin läheltä kuin äitinä. Varmasti aika monella äidillä on se tunne, että juuri se omien lasten sisarussuhde on ainutlaatuisen läheinen ja ihana, ja niin myös mulla. On kyllä mielettömän suuri rikkaus päästä seuraamaan lasten kasvua yhdessä.

Mennään tällä järjestelyllä niin kauan kuin tytöt haluavat, ja toinen tyhjä makkari saa toimia sitten leikkihuoneena, kuten myös olohuone. Meille vanhemmille se on ihan sama miten he huoneensa haluavat jakaa, kunhan heillä on hyvä olla.

Yhtenä iltana, kun toinen isommista tytöistä näki kuulemma ikävää unta, ja tuli kertomaan asiasta kesken unien, hän totesi itse, että ”ei se haittaa että näin pahaa unta, ei meidän huoneessa silti ole mitään pelottavaa, siellä on vaan paljon sänkyjä ja rakkaita tyttöjä.”. Enpä olisi osannut itse paremmin sanoa. Paljon sänkyjä ja paljon rakkaita tyttöjä,  kuulostaa ihan just meiltä. Sinne ne taas menivät nukkumaan tänäkin iltana, yhdessä ja tyytyväisenä.

Rakastan näitä vaan niin paljon <3