Tänään vietetään Ystävänpäivää, ja sen kunniaksi kirjoitan teille aiheesta, josta en ole pitkään aikaan tainnut sanoa oikein mitään täällä blogin puolella. Nimittäin ystävistä ja ystävyydestä – päivän teemasta.

Ennen parisuhdetta ja omaa perhettä, ystävät olivat kiistattomasti ainakin omassa elämässäni aivan ykkössijalla. Ystävät olivat niitä, joiden kanssa vietin aikaa joka päivä, puhuin jatkuvasti puhelimessa, jaoin kaikki ilot ja surut. Heti ekana kun jotain merkittävää tapahtui, jaoin sen ystävien kanssa. Ensimmäisen raskaustestinkin tein vuonna 2011 ollessani ystävän luona yökylässä, eihän sitä nyt yksin voinut tehdä todellakaan, kuten ei mitään muutakaan niihin aikoihin.

Niistä teinivuosista on kuitenkin jo monta vuotta aikaa, ja joka vuosi parisuhde, lapset ja työ ovat vallanneet yhä suurempaa osaa arjesta. Saako ystäviä kuitenkaan unohtaa kokonaan vain siksi, että muut asiat valtaavat tilaa? Mun mielestä ei missään nimessä, jos heistä oikeasti välittää. Ystävyys saa kuitenkin muuttaa muotoaan ja kehittyä siinä samalla, kun elämä muutenkin menee eteenpäin meillä kaikilla. Oikeat ystävyyssuhteet kestävät kyllä muutokset puolin ja toisin.

Mun elämästä tippui kauhallinen ystäviä pois heti silloin, kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi ja lakkasin olemasta joka viikonloppu juhliva teini. Toisaalta mulle myös jäi iso kourallinen niitä ystäviä, jotka seisovat mun rinnalla edelleen tänäkin päivänä. Oikeastaan kaikissa elämän käännekohdissa ystäviä on hävinnyt, mutta toisaalta uusia tullut tilalle, jopa enenmmän kuin on lähtenyt. Silti se tietty joukko ihmisiä on ollut alusta tähän päivään asti mun rinnalla, ja tiedän että tulee olemaan aina, tapahtui mitä tapahtui.

He ovat niitä ihmisiä joille voi kertoa mitä vaan, ja jotka laittavat juuri oikealla hetkellä viestiä, että tsemppiä kiireisiin, kaikki menee hienosti. Toivon, että osaan olla yhtä ihana ystävä takaisin, ja uskon että en ainakaan ihan surkea ole, kun yhtä ollaan pidetty kaikki nämä vuodet. Oikeiden ystävien kanssa ei haittaa, vaikka ei näkisi pitkään aikaan, sillä sitten kun nähdään, kaikki on ihan samanlaista kuin ennenkin. Yhtä rentoa, vaivatonta ja leppoisaa.

En sure menetettyjä ihmissuhteita, klisee pätee että hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Jokainen ihminen joka on jollain lailla ollut osana mun elämää, on opettanut mulle jotain ja jättänyt jäljen siihen, kuinka toimin ja kuinka kohtelen toisia. Olen iloinen voidessani sanoa, että mun ystävyyssuhteisiin ei ole kuulunut draamaa enää vuosikausiin. Olen riidellyt ystävän kanssa viimeksi varmaankin ollessani 22-vuotias, eli neljä vuotta sitten. Tai en oikeastaan riidellyt, mutta tietoisesti ottanut etäisyyttä ihmiseen, jota pidin ystävänä, mutta joka teki ikävästi mulle yhtenä mun elämän tärkeimmistä päivistä.

Sen jälkeen elämä ystävien kanssa on ollut äärimmäisen tasaista. Nähdään aina kun ehditään, puhutaan aina kun voidaan, jaetaan ne ilot ja surut. Ei jaeta kaikkea ehkä ensimmäisenä enää, mutta heti toisena Oton jälkeen. Whatsapp laulaa iltaisin, ja vaunulenkillä ollessa soitan usein kaukana asuvalle ystävälle. Aikaa otetaan sieltä mistä voidaan, ihan kuin parisuhteessakin. Joka viikko näen ainakin muutamaa ystävää tai kaveria, mutta heitä on niin monta, että yleensä en näe samaa ihmistä kovinkaan montaa kertaa kuukauden aikana, koska en vain ehdi. Ja tilanne on yleensä ihan molemminpuolinen, en tosiaankaan ole ystäväpiirini ainoa jolla kalenteri on aina liian täynnä.

Sen sijaan olen edelleenkin ainoa jolla on lapsia, jos miettii niitä ystäviä joiden kanssa ollaan tunnettu kaikkein pisimpään. Se ei koskaan ole ollut este yhteydenpidolle tai ajan viettämiselle. Olen ylpeä voidessani kutsua monia ystäviäni myös lasteni kummeiksi. He ovat vieneet lapsia kotieläinmessuille ja sisäleikkipuistoon, pelanneet tuntikausia lautapelejä ja askarrelleet aquabeadseillä lasten kanssa mun ollessa kuumeessa. He muistavat soittaa synttäripäivänä toiselta puolelta Suomea lapsen omaan numeroon, ja kysellä kuulumisia häneltä ihan muuten vaan. He juttelevat mun kanssa mistä vaan, myös lapsista silloin kun siltä tuntuu.

He ovat kiinnostuneita meidän koko perheen kuulumisista, ihan samoin kun minä heidän yliopistojutuistaan tai työn hakemisesta. He lähtevät mun kanssa juhlimaan silloin harvoin kun sinne pääsen, ja aina meillä on yhtä hauskaa. Ylihuomenna lähden juhlimaan ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen, ja odotan sitä niin innolla. En koskaan suunnitellut pitäväni näin pitkää taukoa tanssimisesta, mutta jotenkin siinä vain kävi niin. Ei se silti tuntunut kahdelta vuodelta, ja tiedän että meillä on perjantaina ihan yhtä hauskaa kuin oli kaksi vuotta sittenkin. Lähden juhlimaan ystävän kanssa, jonka kanssa tuli viime vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta yhteistä taivalta.

Uudemmista kavereista ja ystävistä olen hurjan kiitollinen myös, ja siitä että olen saanut vuosien varrella tutustua niin ihaniin äiteihin. Äitiystävät ovat tärkeitä voimavaroja ja inspiraation lähteitä, joiden kanssa voi jakaa kaikki ne lapsiperhearjen ilot, surut ja huvittavimmat tilanteet. Toki äitien kanssa voi puhua kaikesta muustakin kuin vain lapsista. Äitiystävänä mä haluan olla sellainen, jonka kanssa lapsetkin voi olla rennosti. Kun meille tulee kylään, ei tarvitse jännittää että mitenköhän se menee lasten kanssa, meillä voi olla juuri niinkuin kotonaan. Ja onneksi sama toimii ystävien kanssa myös toisin päin.

Tänä vuonna olen tutustunut jo pariinkin uuteen ihanaan ihmiseen, joiden kanssa ollaan käyty lounaalla ja vietetty aikaa. Se on ihanaa! Mä olen ihmisenä sellainen avoin höpöttelijä joka tutustuu helposti, ja on ollut mahtavaa törmätä usein samanhenkisiin tyyppeihin, joiden kanssa vaan klikkaa heti.

Olen hurjan kiitollinen jokaisesta ihanasta ihmisestä joka meidän ympärillä on, se ei ole mikään itsestäänselvyys että saa elämäänsä niin mahtavia tyyppejä. Ystävät ovat uskomattoman suuri rikkaus. Kiitos myös kaikille teille siellä ruutujen takana, moni vakkari teistäkin lukijoistakin tuntuu vähän kuin ystävältä, ollaan ehkä moikattu tapahtumassa, ja juteltu kymmenien ellei satojen kommenttien verran täällä blogissa tai somekanavissa. Se on ihan mahtavaa. Ihanaa Ystävänpäivää kaikille <3

Eilen aamupäivällä mä suuntasin keskustaan pitkästä aikaa, kun olin saanut kutsun lastenvaatteiden lanseeraustilaisuuteen ja ajattelin että käyn vielä ennen joulua moikkaamassa tuttuja ja ihastelemassa jouluista Helsingin keskustaa. Kun mä astuin Polhemin ovista sisään, siellä ei odottanutkaan pressitilaisuus – vaan joukko mun ihania ystäviä jotka olivat järjestäneet mulle maailman upeimmat baby showerit.

Mä häkellyin ihan täysin ja menin ihan sanattomaksi koska en yhtään osannut odottaa niitä, niin hyvin mua oli huijattu! Siis en tiennyt enkä ollut osannut epäillä mitään, kertakaikkiaan täydellisesti onnistunut yllätys. Juuri tällaisesta mä olen aina haaveillut ja nyt sitten sain nämä yllätysbileet. Ei voi muuta sanoa kuin että olen maailman onnekkain kun mulla on tuollaisia ystäviä jotka haluavat järjestää mulle ihania asioita elämään.

Ekaksi me syötiin kaikkia ihania herkkuja mitä kaverit olivat tuoneet paikalle, ja sitten pelattiin erilaisia hauskoja pelejä. Ekana oli vähän kuin ”aasinhäntää” mutta siinä aasina oli vaan raskaana oleva nainen ja häntänä sikiö, eli siis silmät kiinni piti kiinnittää vauveli oikeaan kohtaan. Tuli aika mielenkiintoisia sijainteja sikiöille, voin kertoa. Mun kiinnittämä oli tulossa ulos selkärangasta, nami.

Sen jälkeen muistaakseni piirrettiin vauvan kuvia niin että paperi oli kasvojen edessä ja piti olla silmät kiinni, sitten muovailtiin muovailuvahavauvoja, ja mä sain tuomaroida kilpailuita. Enhän mä osannut päättää voittajaa kun kaikkien vauvat oli niin hienoja, niin mentiin sitten entten-tentten -tyylillä. Meillä oli myös hedelmäsoseiden tunnistuskilpailu, ja melkein kaikki vastattiin oikein. Lisäksi oli vielä kuolahuivien koristelutuokio ja sitten arvailtiin myös vauvan painoa, pituutta, syntymäaikaa ja tulevaa nimeä.

Mulla oli niin hauskaa kaikkien näiden pelien aikana ja siis aivan ihanaa miten täysillä kaikki heittäytyivät mukaan. Oli ihan parasta nähdä pitkästä aikaa montaa ystävää ja oikeasti se miten antaumuksella kaikki muovailivat vauvojaan ja tekivät kaikkia muita hassuja tehtäviä oli musta niin liikuttavaa. En voi uskoa oikeasti että olen niin onnekas että nämä kaikki tyypit on mun ympärillä ja välittää musta ja meidän perheestä, ja haluaa jakaa tällaisia upeita hetkiä mun kanssa.

Vauva ja minä saimme myös maailman ihanimpia lahjoja kaikilta, nyt on vauvalla niin paljon vaatetta ihan joka koossa että ei tosiaan tarvitse pelätä että loppuu kesken. Saatiin vauvalle myös sama vauvakirja kuin meidän tytöiltäkin löytyy, ihan niinkuin olin itsekin päättänyt ostaa, ja lisäksi tyypillä on nyt parikin ihanaa ekaa omaa pehmolelua, kaikki luomu-hajusteettomat pesu- ja hoitoaineet ostettuna ja ainakin kolme paketillista vaippoja joita saatiin mielettömän upeasta Emilian tekemästä vaippakakusta. Mäkin sain kosmetiikkaa ja koruja ja karkkia ja vaikka mitä. Uskomaton panostus kyllä kaikilta.

Mä haluan kiittää jokaista joka oli mukana mun juhlissa, Emiliaa joka organisoi kaiken, Pilviä, Juliaa, Kaislaa ja Oonaa jotka kaikki omalta osaltaan tekivät mun päivästä ihan mahtavan, ja joiden kanssa on aina yhtä ihanaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia ja viettää aikaa. Oli sitten arki tai juhla. Ihanien ystävien kanssa voi jakaa kaiken, niin hyvät kuin huonotkin hetket, ja on huojentavaa ja ihanaa tietää että siellä he ovat meidän tukena, myös silloin kun ei aina ehditä näkemään. Toivon vaan että voin ja osaan itse olla yhtä hyvä ystävä heille mitä he ovat mulle.

Lisäksi haluan kiittää tietenkin Polhemia joka tarjosi meille tilan ihanille juhlille, ja Polhemin ihania naisia jotka ovat vuosien saatossa tulleet töiden kautta mulle myös ihaniksi ystäviksi jotka aina ottavat avosylin vastaan ja kysyvät kuulumisia ja tsemppaavat ja tukevat ja myötäelävät myös meidän elämän käänteissä.

Kiitos vielä hurjasti kaikille<3 Täällä on yksi Iina joka ei ehkä valuttanut häkellykseltään onnenkyyneleitä eilen juhliin astuessaan, mutta joka on pyyhkinyt kyyneleitä useaan kertaan eilistä muistellessaan ja kuvia selatessaan.