Aamut meidän perheessä + vinkit terveellisiin aamupaloihin

13.10.2018

Lupailin arkiruokavinkkejä postatessani palata aamupalavinkkien kera, mikäli niitä toivottaisiin. Ja tehän toivoitte, ainakin vastaanotin aika monta hep-huikkaisua (apua, meinasin sanoa ”heppiä”, mutta sitten onneksi pysähdyin ajattelemaan). No joo, mutta palataanpa siihen aiheeseen. Eli aamuihin meidän perheessä. Me yritetään pitää aamuisin sellainen kiireetön tunnelma arkenakin, mutta tietty joskus se aikataulu on meilläkin turhan nafti, jos nukutaan tavallista myöhempään, tai on tavallista aikaisempi aamu.

Yleensä pyritään varaamaan lapsille aikaa kotona n. tunti ennen lähtöä aamulla, ja laitetaan aina iltaisin kaikki vaatteet ja reput valmiiksi. Tämä onnistuu siksi, että koulu alkaa ekaluokkalaisella joka aamu vasta klo 9, ja matka on lyhyt. Mä vien myös päiväkotilaisen sitten aina suunnilleen samaan aikaan päiväkotiin. Itse heräilen yleensä taaperon kanssa siinä puoli kahdeksan maissa, ja herätän isommat lapset samaan aikaan, elleivät ole jo heränneet taaperon höpötyksiin. Aamulla on siis hyvin aikaa katsella hetki Pikkukakkosta, että unihiekat lähtevät silmistä, ja sitten syödä rauhassa aamupala, tehdä aamupesut, harjata hiukset, pukea vaatteet ja lähteä.

Joskus luetaan aamulla kirjaa, yleensä jutellaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mä syön yleensä aamupalan yhdessä lasten kanssa, kun taas Otto syö tai on syömättä töissä. Otto herää arkisin yleensä jo paljon ennen meitä, ja lähtee aikaisin töihin, niin pääsee aikaisin sitten kotiinkin. Viikonloppuisin taas Otto nukkuu vähän meitä myöhempään, koska mä herään muutenkin aina silloin puoli kahdeksalta, mun sisäinen herätyskello on vakiintunut siihen. Meillä toimii tosi hyvin tämä järjestely, koska sitten on arkisin kaikki illat yhteistä aikaa koko perheen kesken, vaikka arkiaamuisin ei nähdäkään Oton kanssa.

Viikonloppuisin taas on ihanaa syödä aamupalaa pitkän kaavan mukaan. Mä tykkään usein kokkailla vähän brunssityylisesti kaikkea mahdollista ainakin toisena viikonloppuaamuna. Hyvää tuoretta leipää tai itse paistettuja croissantteja, Helsingin meijerin herkuttelujugurtteja, munakokkelia ja paljon hedelmiä ja vihanneksia. Ja tietenkin kahvia. Arkisin aamupalat on vähän arkisempia, mutta niissäkin ollaan pyritty tekemään hyviä valintoja.

Arkisin olen ekstatarkka piilosokerin suhteen – meillä ei arkiaamuisin ole tarjolla mitään sokeripommeja, eikä kyllä iltaisinkaan. Viikonloppuisin lapset saavat joskus vanukkaat, herkuttelujugurtit tai pikkupaketin jotain suklaamuroja (kuten tuolla yhdessä kuvassa näkyykin), mutta arkisin meillä on aina mahdollisimman vähäsokerista aamu-, väli- ja iltapalaa. Tässä postauksessa esittelen muutaman meidän lemppari aamupalatuotteen, ja haluan nyt erikseen painottaa, koska joku kuitenkin kysyy, että olemme ostaneet jokaisen tuotteen itse omalla rahalla, eikä tässä postauksessa ole mitään kaupallista yhteistyötä. Ihan vaan puhtaita omia lempparituotteita, jotka kerta toisensa jälkeen löytävät tiensä kaupasta meidän jääkaappiin ja keittiötasolle.

Viisi lempparituotetta aamupalalle:
1. Myllärin Muumi-murot.

Sekä Niiskuneidin vadelmarenkaat että Muumipeikon mustikkahunajamurot on ihan best. Molemmissa on vain ripaus lisättyä sokeria, (mustikkahunajamuroissa 8,9g/100g  verrattuna esim. Nesquickeihin (25,7g/100g), Paw patrol -muroihin (15g/100g) tai Weetos-muroihin (29g/100g).) Ja molemmat on valmistettu pääosin suomalaisesta täysjyväkaurasta, mikä on erittäin jees. Nämä vertaillut ravintosisältöarvot otin Foodiesta.

2. TwoDads -murot

Meidän tyttöjen lemppareita näistä on uudet AppleBoom -murot, jotka maistuvat omenaiselta. Ne on suunniteltu lapsille yhteistyössä Helsingin yliopiston asiantuntijoiden sekä johtavien suomalaisten lääkäreiden kanssa, osaksi lapsen monipuolista päivittäistä ruokavaliota. TwoDads-muroissa on paljon kuitua (esim. näissä AppleBoomeissa 11g/100g), ne on todella vähäsuolaisia ja ne on valmistettu suomalaisesta täysjyväviljasta. 

3. Juustoportti Hyvin-jugurtit

Juustoportin Mango- ja banaanijugurtit on pelkkää jugurttia ja hedelmäsosetta. Eli siis ihan sama kuin ostaisi erikseen purkin maustamatonta jugua ja purkin maustamatonta 100% hedelmäsosetta, mutta vaan isketty samaan purkkiin. Ne eivät sisällä mitään mehutiivisteitä tai muita makeuttajia (kuten esim. monet muut lapsille suunnatut jugut joita mainostetaan vähäsokerisuudella, mutta kuitenkin maustetaan hedelmäsokerilla tiivisteiden muodossa). Maku on toki vähän miedompi, jos on tottunut yleisesti makujugurtteihin, mutta silti niissä on selkeä hedelmän maku, ja maistuu hyvin meidän lapsille ja myös meille aikuisille. Mun oma lemppari on ihan maustamaton jugurtti, mutta lapsista makujugut on kivoja. Näitä saa sekä isoissa purkeissa, että pikkupurkeissa.

4. Fazer Alku -murot & granolat

Varsinkin Omena-kauragranola on niiiin NAM! Se on rouskuvaa ja rapeaa ja herkullisen omenaista. Alku-granola on makeutettu hunajalla, joten se ei ole meillä mikään joka-aamuinen aamiainen, mutta sentään se on täysjyväkauraa, omenaa ja hunajaa, ei mitään keinotekoista siis.

5. Myllärin Muumi -pikapuurot

Näitä meillä isommat tytöt osaavat tehdä itsekin. Myllärin pikapuuroissa puuro on annosteltu valmiiksi annospussiin, ja se kaadetaan vaan lautaselle, ja päälle 1,5dl keitettyä vettä. Pikkumyyn banaani-päärynäpuuron ainekset ovat: Täysjyväkaurahiutale, banaani, päärynä ja suola, mutta suolaa on 0,5g/100g eli puuro on vähäsuolaista, ja sopii hyvin lapsille. 

Näiden lisäksi lemppareita on maustamattomat pähkinät, marjat, hedelmät ja vihannekset. Me saatiin sieltä Ahvenanmaalta 12kg omenoita, joten viime aikoina lapset on syöneet ainakin omenan päivässä. Kesällä marjoja oli paljon tuoreena, ja nyt taas otetaan pakkasesta. Koitan ostaa aina vähän satokauden mukaan eri hedelmiä, kuten esim. nyt lokakuussa omenoiden kaveriksi päärynää, mangoa ja avokadoa. Mango tosin ei oikein ollut ainakaan taaperon suosikki ensimaistiaisella, mutta ehkä se vaatii vähän harjoitusta? Muuten hän kyllä tykkää hedelmistä, vihanneksista ja marjoista, ja etenkin kaikki kirpeät marjat ja avokadot on hänen suosikkejaan. Lapset tykkäävät syödä myös paahtoleipää, ja mä ostan aina 100% ruispaahtoleipää, koska ruisleipä on vaan best.

Meillä saa lukea aamupalalla kirjaa, meillä saa höpöttää ja syödä rauhassa. Aamupala on meille tärkeä hetki, ja musta on ihana aloittaa aamut yhdessä lasten kanssa. Me nautitaan rauhallisista aamuista, ja olen kyllä tosi iloinen, että ainakin tällä hetkellä pystytään tällaisia aamuja viettämään. Varmasti niitä kasin aamujakin on koulutiellä luvassa, mutta just nyt on hyvä näin.

Millaisia aamuja teillä vietetään? Mitkä on teidän aamupalalemppareita?


Meille kuuluu hyvää

12.10.2018

Kiitos hurjasti kommenteista ja viesteistä, joita laitoitte liittyen postaukseen siitä, miltä tuntuu olla masentuneen ihmisen läheinen. Ne on merkinnyt mulle ihan uskomattoman paljon, ja mä oikeasti arvostan sitä ihan älyttömän paljon sitä, että te jaatte teidän omia kokemuksia, ja myötäelätte meidän omia. Se on ihan mieletön fiilis, kun tajuaa miten suuri vertaistuen ja myötäelämisen verkosto ympärillä onkaan. Teidän sanat saa mut hymyilemään, itkemään ilosta ja myötätunnosta ja joskus suunnilleen kiljumaan onnesta. Niin siistiä on vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja ylipäätään tajuta että te olette olemassa, siellä jossain. KIITOS.

Moni toivotti voimia, ja mä toivonkin kaikki maailman voimat mun äidille. Mulle tämä on kuitenkin tällä hetkellä onneksi jo sen verran arkipäiväistä, että en koe itse tarvitsevani voimia sen käsittelyyn, vaikka kiitollinen ihanista toivotuksista olenkin. Vaikka joskus on rankkaa katsoa toisen masennusta vierestä, se ei ole se asia mihin mä arjessa tai äidissä keskityn. Silloin kun ottaa koville, puran ajatukset Otolle. Yleensä me kuitenkin eletään tätä meidän elämää ja arkea, ja masennus on vain yksi osa mun äitiä, joka joskus näkyy ja joskus ei. Mulle äiti on ajatuksissa aina vaan mun äiti, ei ”se äiti joka on masentunut”. Koitetaan aina keskittyä niihin hyviin juttuihin, ja fiilistellä niitä ihania hetkiä silloin kun yhdessä pystytään niitä viettämään. Syyskuussa vein äidin teatteriin, ja me naurettiin vedet silmissä kolmen tunnin ajan ihan kahdestaan. Se oli parasta.

Tämä lokakuu on jotenkin ihan älyttömän täynnä ohjelmaa, mutta ensi viikolla me suunnataan Ouluun syyslomalle, ja rentoudutaan siellä koko perhe. Aion saada kaikki mun hommat tehtyä ennen sitä, ja pitää itsekin parin päivän syysloman lasten ja Oton ja meidän läheisten kanssa. Se tulee niin tarpeeseen, ja odotan ihan hirveästi sitä, että päästään näkemään kaikki rakkaat ihmiset, joita on kova ikävä.

Mä olen ollut tällä viikolla parissa todella mielenkiintoisessa tapahtumassa, ja tulen kirjoittamaan tänne niihin liittyen vielä tämän kuun aikana. Lisäksi tällä viikolla mun ajatuksissa on pyörinyt suuren osan ajasta ihan jäätävä ilmastoahdistus, ja olen itse asiassa kirjoittanut kaksikin postausta liittyen IPCC:n ilmastoraporttiin. Huomaatte varmaan, että niitä ei ole julkaistu.

Jotenkin vaan tuntuu, että en saa puettua sanoiksi sitä kaikkea mitä haluan sanoa. Luen kirjoittamiani tekstejä uudelleen ja uudelleen ja mietin minkälaisten lasien läpi muut lukevat niitä. Haluan saada asiat sanottua ilman turhaa kiihkoa, ilman tekopyhyyttä, ilman saarnaamista. Ja todellakin niin, että voin tehdä selväksi, että en todellakaan ajattele tekeväni itse vielä tarpeeksi. Toisaalta kuitenkin niin, että kävisi ilmi, kuinka kovasti yritän tehdä muutoksia parempaan ja ottaa asioista selvää jatkuvasti.

Monet influencerit ovat listanneet kaikkia hyviä tekoja mitä tekevät jo nyt ilmaston hyväksi, ja se on hienoa, ja moni saa siitä varmasti vinkkejä. Mutta jotenkin mulle tulisi omasta sellaisesta listasta tekopyhä olo, kun fakta on se, että yksikään länsimainen ihminen ei elä riittävän vähäpäästöisesti tällä hetkellä. Ei edes se, jonka vuoden roskat mahtuvat lasipurkkiin (ja suurinta osaa meistä ei voi edes verrata häneen).

Eikä se ole edes täysin meidän omissa käsissämme, sillä ne kaikkein suurimmat asiat, kuten lainsäädäntö ja energiantuotanto ovat valtion käsissä. Siihen toki voimme vaikuttaa itsekin edustuksellisen demokratian kautta ensi keväänä.  Mutta ottamalla tämän aiheen nyt edes osana tekstiä esiin haluan vaan sanoa sen, että mä todellakin mietin näitä asioita. Tein Sitran elämäntapatestin jo heti maanantaina ja yllätyin positiivisesti omasta tuloksestani, joka oli huomattavasti keskiarvoa alhaisempi. Silti se tulos oli aivan liian korkea kestävään tasoon verrattuna. Tulen vielä kirjoittamaan tästä aiheesta postauksen, kunhan löydän ne oikeat sanat siihen. Tämä on meidän sukupolven tärkein herätys, ja mä toivon että ihan jokainen tarttuu siihen, ja vaikuttaa omalta osaltaan.

Huh mikä sillisalaatti, vanha kunnon sillisalaatti. Näin paljon ajatuksia mun päässä pyörii tällä hetkellä, ja jotenkin on vaikea keskittyä mihinkään yhteen asiaan, kun päässä rullaa niin miljoona juttua jotka pitäisi saada sanottua. Onneksi on listat, niitä mä kirjoitan aina, kun asiaa on enemmän kuin pystyn kerralla hallitsemaan.

Meillä on pitkästä aikaa edessä rento viikonloppu ilman sen suurempaa sovittua ohjelmaa. Ajateltiin vaan ottaa rennosti ja käydä katsomassa kaverin uutta koiranpentua lasten kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3