Supersankarit leikissä ja arjessa

16.08.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hasbro Marvel Titan Heron kanssa.

Meidän tytöt ovat vanhempiensa tapaan hulluna supersankareihin, niin leffoissa, leikeissä kuin asusteissakin. Nelivuotiaalla unimaski muuttuu supersankarin naamioksi, ja kuusivuotiaan mielestä kaikkein parhaita leffoja ovat juuri supersankarielokuvat. Me ollaan käyty Oton kanssa meidän parisuhteen aikana ehkä viisi tai kuusi kertaa yhdessä leffassa, ja ainakin puolet niistä kerroista ollaan käyty katsomassa nimenomaan Marvelin elokuva. Voisi siis sanoa että supersankarit ovat lähellä meidän koko perheen sydämiä.

Supersankarit iskevät lapsiin ehkä  eniten juuri siksi, että he voivat tehdä mitä tahansa siistiä, mitä me ihmiset ei oikeasti voida. Leikeissä vilisevät meidän tytöilläkin jo hyvikset ja pahikset, ja tärkeintä on että hyvikset voittavat pahikset. Vaikka kaikki meidän saamat Marvel Titan Hero -supersankarilelut oikeasti ovatkin niitä hyviä sankareita, leikissä pitää aina olla se pahis jolta supersankari voi pelastaa kaikki kivat tyypit. Leikissä pitää olla aina onnellinen loppu, ja supersankarihan on ihan täydellinen heppu varmistamaan sen että lopussa kaikkia hymyilyttää. Joskus siis Thor pääsee leikkimään pahista, ja toisinaan Hulk on se paha tyyppi jolta kaikki pitää pelastaa.

Ollaan kuultu useaan otteeseen neuvolassa kehuja meidän tyttöjen leikkitaidoista, he kun ovat usein olleet kuopuksen neuvolakäynnillä mukana, ja koko käynnin ajan leikkineet kahdestaan leikkipöydän figuureilla mitä mielikuvituksellisempia leikkejä. Olen aina korostanut leikin merkitystä arjessa, ja yrittänyt pitää sen tärkeänä osana jokaista päivää. Me ollaan aina vanhempina tarjottu lapsille mahdollisuuksia leikkiin, ja usein myös osallistuttu siihen itse.

Eikä vähiten siksi, että on hauskaa nähdä myös omien lapsuuden leikkien ja tapojen luonnistuvan omalta jälkikasvulta. Melko samoja tai ainakin saman tyyppisiä leikkejähän nuo edelleen leikkivät, mitä itsekin on pienenä leikitty. Uskon että se on meidän vahvuus vanhempina, että muistetaan melko hyvin vielä itsekin millaista oli olla lapsi, mistä silloin tykättiin ja mitä oltaisiin toivottu meidän vanhemmilta, tai vaikka sisaruksilta. On helppoa asettua oman lapsen asemaan, kun muistaa vielä miten mahtavaa se oli, kun äiti joskus tuli mukaan leikkimään ukkeleilla.

Vanhempana mä pyrin olemaan lapselleni vähän kuin se supersankari joista he niin kovasti tykkäävät. Turvallinen ja tärkeä aikuinen jota katsoa ylöspäin, joka rakastaa ja kunnioittaa. Ja joka pitää aina huolta ja puolustaa, sekä näyttää hyvää esimerkkiä, mutta osaa myös hassutella ja tekee joskus virheitä. Kukaan ei ole täydellinen, supersankari tai ei.

Kysyin meidän lapsilta, ketkä ovat heidän tosielämän supersankareitaan (kun ensin oltiin keskusteltu hetki syvällisesti kaiken kirjaimellisesti ottavan keskimmäisen kanssa siitä, onko supersankareita oikeasti olemassa, ja millainen on todellinen supersankari) ja näin he vastasivat:

T: ”Mun supersankari on isi, koska isi on niin rakas mulle ja koska se on niin niin vahva.”

Z: ”Mun supersankari on isi, koska isi on niin vahva!”

Tässä on nyt pari päivää sitten jakamani videon jälkijunassa todettuna, että videosta viisastuneena kysyin kysymykset tytöiltä eri huoneissa ja varmuuden vuoksi kuiskaten, ja pyysin vastaamaan kuiskaamalla, jotta toinen ei kuule vastausta. Eli täysin toisistaan tietämättä vastasivat tismalleen samat vastaukset. Maailman hellyyttävimmät vastaukset!

Näistä Marvelin Titan Hero -leluista meidän esikoisen lemppari on Captain America, ja keskimmäisen lemppari on Thor. Johtuukohan siitä, että molemmilla tuli mukana asuste, Captain Americalla kilpi ja Thorilla vasara ja niillä on kivaa leikkiä? Vai onkohan tässä jotain syvällisempää taustalla? Näin kolmen tytön äidin näkökulmasta toivoisin vielä suurempaa panostusta tyttösupersankareihin, heitäkin onneksi tuosta Titan Hero -sarjasta löytyy, ei vaan saatu niitä meille testiin.

Meidän tytöt on kaikki kolme oman elämänsä supersankareita, ja haluan että he näkevät pienestä asti, että he voivat ja saavat tehdä ihan mitä haluavat, eikä tarvitse kangistua mihinkään kaavoihin tai ahtautua muottiin. Jokainen saa olla sellainen kuin on! Tyttösupersankarit ovat ihan yhtä cooleja kuin poikapuoliset kollegansa, ja heitä voisi tuoda vielä enemmän esiin ihan täydessä roolissa, päähenkilöinä, eikä ainoastaan sivuhahmoina tai osana porukkaa.

Kuka on teidän tai teidän lasten suosikki Marvelin supersankareista


Kotiinpaluuta ja arkeen valmistautumista

11.08.2017

Eilen aamulla kurvasimme laivalta autolla kotiin, ja edessä oli arkeen paluu. Hoidettiin kauppaostoksia, tunnollisesti kauppalistan kanssa. Nukkumaanmenoa ollaan aikaistettu, ja tänään herättiin ”jo” yhdeksältä. Vielä muutama päivä aikaa muuttaa rytmiä sopivammaksi ensi viikolla alkavaa eskaria (ja päiväkotia) varten. Tänään on juhlittu puolivuotiasta ystävien kanssa, pesty pyykkiä ja tehty puolentoista tunnin pyörälenkki lasten kanssa.

Mä panikoin eilen varmaan noin 60 kertaa, että ollaanko vahingossa missattu eskarin aloitus, ja se olisikin alkanut jo eilen. Joka puolelta tulvi kuvia pienistä eskarilaisista, jotka Helsingissäkin aloittivat esikoulutaipaleensa. Mutta ei, Helsingin kaupungin ruotsinkielisissä kouluissa eskari alkaa vasta 15.8. eli ensi tiistaina, huh. Meillä oli kyllä lappu jossa aloituspäivä lukee, ja olin sen siitä miljoonaan kertaan lukenut, mutta jotenkin vaan iski paniikki ja hämmennys että olinko ymmärtänyt jotain väärin, kun aamulla kotimatkalla selasin Facebookia aikani kuluksi, ja huomasin että _ihan_kaikki_ aloittivat eskarin eilen.

Ruotsinkielisissä kouluissa on myös kolme päivää pidempi syysloma, tämänkin opin eilen, kun tarkistelin näitä kouluvuoden pituuksia Helsingin kaupungin sivuilta. Hassua, mutta ihan hauskaa, en tosiaankaan valita kuusi päivää lyhyemmästä lukuvuodesta.

Me ollaan oltu yhdeksän viikkoa lomamoodissa lasten kanssa, vailla mitään pakollisia aikatauluja tai menoja. Nyt on pikkuhiljaa aika palata rutiinien ja aikataulujen maailmaan, ja opetella siihen että jatkossa meidän viikon ylimääräinen vapaapäivä, perjantai, ei olekaan enää vapaapäivä, vaan silloin on myös eskaria. Varmasti tässä on sopeutumista itse kullakin perheenjäsenellä, mutta toisaalta myös odotan sitä arkea ja niitä tuttuja ja turvallisia rutiineja tosi paljon. Mä saan itse enemmän aikaiseksi silloin kun on ne selkeät aikataulut, ja varsinkin työt on sitten helpompi tehdä kun päivissä on selkeä rakenne.

Vaikka tämä lomailu ja aikatauluttomuus ja hengailu on ollut ihan parasta, kaipaan myös sitä että mulla on selkeä aika päivässä milloin teen mun työt, ja selkeä aika milloin voin olla 100% perheen kanssa, vailla mitään velvollisuuksia. Lasten ollessa lomalla tästä jaottelusta on hankalaa pitää kiinni, koska mulla sattuu olemaan se mahdollisuus tehdä kaikkea kivaa perheen kanssa ”niinkuin olisin lomalla itsekin”. Se kostautuu sitten iltaisin, kun lapset nukkuvat ja mulla ei olekaan aikaa rentoutua, vaan teen töitä yömyöhään ja stressaan hikikarpalot otsalla deadlineistä. Onneksi nyt alkaa siis arki ja syksy, niin voin palata tuttuihin ja turvallisiin Masterchef Australia -iltoihin Oton kanssa, kun työt on tehty jo päivällä.

Tässä arkeen paluussa on jo vissiä syksyn tuntua, vaikka iltalenkillä ulkona ihanan lämmintä olikin. Romantisoin ehkä syksyä, mutta tavallaan jo odotan vähän niitä pimeneviä iltoja, ja kaikkea sitä ihanaa mitä syksy tuo tullessaan. Jokainen syksy on aina uusi alku. Mutta sitä ennen me nautitaan vielä tästä viimeisestä lomaviikonlopusta ihan täysillä, ollaan yhdessä koko perhe ja tehdään kaikkea kivaa, ihan niinkuin oltaisiin lomalla kaikki.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Arkikuvia heinäkuulta

23.07.2017

Tänään luvassa tsekkausta meidän heinäkuiseen loma-arkeen, eli niihin meidän ihan normipäiviin. Kurkataan siis mitä on tallentunut puhelimen kuvagalleriaan viime viikkojen aikana. Meillä on ollut tyttöjen viikonloppu kun Otto on ollut ystävänsä polttareissa Tallinnassa ja Riikassa, ja tulee vasta myöhään tänään illalla. Perjantaina Tiaran kummitäti Emmis tuli meille yöksi ja katsottiin porukalla Pikku prinssi -elokuvaa, herkuteltiin jäätelöllä ja valvottiin Emmiksen kanssa myöhään tyttöjen mentyä nukkumaan.

Eilen herättiin aikaisin aamulla ja tehtiin ihana aamiainen, jonka jälkeen tytöt lähtivät Oton tädille yökylään, ja me tehtiin Emmiksen ja Novan kanssa kymmenen kilometrin lenkki! Huh, oli mahtavaa kyllä, oli niin hieno ilma lenkin ajan. Melkein heti kun tultiin sisälle alkoi ihan hurja ukkonen, eli aika hyvä ajoitus. Emmis lähti siitä lenkin jälkeen sitten kotiin, ja me ollaan oltu nyt Novan kanssa ihan kahdestaan. Pian tytöt tulevat kotiin ja ajattelin että piipahdetaan tässä vielä leikkipuistossa illan päälle. Tosi kiva viikonloppu ollut kyllä näinkin, on vaan ollut jotenkin hassua olla Novan kanssa kahdestaan kotona, kun täällä on ollut niin rauhallista. Mutta joo, nyt luvassa siis arkikuvia heinäkuulta.

1. Esikoinen uimassa pelkkarit päällä meressä mökillä / 2. Nova leikki smurffilla ja me muut pelattiin Aliasta / 3. Keskimmäinen syöttää alpakkaa Mathildedalissa / 4. Ihana pieni kaunokainen <3

1. Ihana pikkuruinen unikekoseni / 2. Tytöt uima-altaassa, oltiin juuri saavuttu mökille ja he olivat aivan into piukassa / 3. Selfie uinnin jälkeen Oton kanssa, Nova ei käynyt vielä uimassa / 4. Mun tyypit, näillä kahdella on mielettömän lämmin sisarussuhde <3

1. Esikoisen lemppari kesäherkut eli herneet / 2. Parasta kun Nova katsoo omaa kuvaa puhelimen näytöltä ja menee sitten mun hiuksiin piiloon, ja sitten kurkkaa uudestaan / 3. Petri’s Chocolate Room Mathildedalissa / 4. Novakin pääsee jo keinumaan leikkipuistossa, kun isosiskot ottavat mukaan verkkokeinuun

1. Ihana auringonlasku mökkimaisemassa / 2. Kauneussalonkileikkejä, tuli niin hienot meikit kuulkaa meille kaikille / 3. Avokadopastaa arkiruoaksi ystäväperheen kanssa / 4. Ihana ilopilleri leikkimatolla, tältä meillä näyttää aina aamuisin

1. Tytöt kuivaharjoittelivat veneilyä ilmasohvan avulla mökillä / 2. Ihana ilopilleri syöttötuolissa, hän odotti innolla mitä sormiruokaa saa maisteltavaksi / 3. Isompien siskojen muoviastiat on ihan parhaita leluja / 4. Mä rakastan sitä kun tää tyyppi nukahtaa mun syliin ja tuhisee siinä niin <3

1. Vedin ekan kerran mun personal trainerin tekemän treeniohjelman läpi, ja oli niin hyvä fiilis! / 2. Pikkupupu Parikoissaan on niin suloinen, ne olivat kyllä ihan paras ostos, ei käytännöllisyyden takia tosiaankaan mutta aina niitä katsoessa tulee hymy huulille / 3. Höpötyshetki isin kanssa <3 / 4. Hän kuulemma näytti ihan eskarilaiselta harmaissa housuissaan. Ei nyt ehkä ihan vielä, mutta on meidän keskimmäisestäkin tullut muka niin iso tyttö jo<3

Musta on niin hauskaa tehdä näitä arkikuvakatsauksia aina välillä, koska näitä on mahtavaa selata myöhemmin kun näkee sellaisen tsekkauksen vähän pidempään ajanjaksoon aina kerralla. Unohtamatta tietenkään sitä, että näissä on niitä spontaaneja ihania hetkiä, jotka olen ikuistanut ihan vaan ikuistamisen ilosta, ilman sen suurempaa ja syvempää käyttötarkoitusta. Tärkeitä, rakkaita muistoja.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3


Kaksi suurta merkkipaalua samana päivänä

14.07.2017

Meidän perjantai on pitänyt sisällään touhua, ulkoilua ja uusia juttuja. Käytiin nimittäin ostamassa esikoiselle hänen elämänsä ensimmäinen oma puhelin tänään. Mä ajattelin kirjoittaa tästä puhelin-asiasta ihan oman postauksensa, kun siitä on varmasti paljon kirjoitettavaa ja vinkattavaa. Ei ole mikään ihan pieni juttu ottaa puhelinta eka kertaa käyttöön lapselle, ja kaikkien asetusten ja sovellusten ja liittymien kanssa saa olla tosi tarkkana, niinkuin ollaan oltukin. Esikoinen on aivan liekeissä puhelimestaan, ja sen käyttöä ollaan harjoiteltu kovasti tänään yhdessä.

Kyllä täytyy myöntää että tämä merkkipaalu herkisti mut, vaikka kyllä me ollaan hupiakin tästä jo saatu. Neidin naputtelema ensimmäinen Whatsapp -viesti tädilleen meni ihan nappiin, ja hän kieli keskellä suuta kirjoitti ihan oikein asiansa. Mä kun luulin että hän olisi kommunikoinut ääniviesteillä, mutta ei, rohkeasti heti näppiksen kimppuun vain, ja hienosti sujui. Emojitkin muisti laittaa, ja nyt hän osaa jo lähettää kuvia ja videoitakin ihan iisisti. Ja nyt meillä on ryhmäkeskustelu, Tiara, äiti ja isi. AWW!

Puhelinshoppailun jälkeen tultiin kotiin, ja me leikittiin keskimmäisen kanssa muovailuvahoilla sillä aikaa kun Otto laittoi Tipan kanssa uutta luuria kuntoon. Zelda oli katsonut youtubesta videon jossa barbeille tehtiin muovailuvahasta päheitä vaatteita, ja hän toivoi että mä auttaisin häntä tekemään barbeille ihan itse muovailuvaha-vaatteet. Se oli yllättävän hauskaa! Siis niin simppeli idea, miten ei ole koskaan käynyt pienessä mielessäkään että voisi stailata barbeja muovailuvaha-vaatteilla??

Meillä oli tosi kivaa, mä autoin kaulimisessa, ja hän kertoi millaiset vaatteet halusi että leikkaan, ja sitten sai myös koristella vaatteet hienoilla itse askartelemillaan ympyröillä. Me istuttiin vaikka kuinka kauan keittiönpöydän ääressä askartelemassa ja mä yritin saada muka hienot ompeleetkin tehtyä hameeseen. Muovailuvahat on kyllä niin mahtavia, niin yksinkertaisia mutta taipuvat niin moneen. Ja on kyllä mahtava youtubekin, mä oon ainakin huomannut että meidän tytöt katsoo sieltä melkeinpä pelkästään DIY-videoita kaikista askartelu- ja lelujutuista, ja niistä saa mahtavia vinkkejä mitä voidaan yhdessä tehdä.

Käytiin illalla vielä iltakävelyllä tyttöjen kanssa ja ostettiin jäätelöt koko porukalle, ja sen jälkeen mentiin vielä leikkipuistoon hetkeksi leikkimään ilta-auringossa.

Merkkipaaluja on muuten saavuttanut meidän kuopuskin tänään – hänen ensimmäinen hampaansa on nyt tullut läpi. Sen sai äitikin tuntea tuossa nukuttaessa, kun hän innostui kiskomaan ainokaisella hampaallaan ja oikein venyttämään. Ah! Mutta ai että, en kestä, ensimmäinen hammas<3