Vastaukset kysymyksiin Oton kanssa: ARKI & ELÄMÄ

30.08.2018

Vihdoin on tullut aika palata kysymyspostauksen kysymyksiin! Hirmuisen suuret pahoittelut pitkästä tauosta vastauksissa, moni on ehtinyt kysellä niiden perään. Ekat vastaukset julkaistiin videolla YouTubessa, ja niitä piti seurata toinen video-osa, mutta nyt kävi niin, että vastaukset tulevat kirjallisena. Ollaan vastattu Oton kanssa kysymyksiin yhtä aikaa, erillisissä tiedostoissa jotka on liitetty yhteen. Eli ei nähty toistemme vastauksia ollenkaan! 

Millaista elämää teillä olisi ilman lapsia tai jos lapset olisi vasta harkinnassa.? Missä asuisitte, millaista arki olisi ja mitä tekisitte kahdestaan ym? Osaisitteko kuvitella?

Iina: Tosi vaikea kuvitella! En tiedä oltaisiinko me edes yhdessä tänä päivänä jos ei oltaisi saatu esikoista, koska kaikki se hyvä mitä elämässä tänä päivänä on, me ollaan luotu yhdessä, tietäen että meistä tulee perhe. Voi olla, että ei oltaisi yhdessä, ja oltaisiin vielä nykyäänkin ihan pihalla, että mitä edes halutaan tehdä elämässä. Tai sitten ei. Mut tällanen tosi hypoteettinen, että jos oltaisiin yhdessä ja taloudellinen tilanne olisi samanlainen kuin nyt, niin me varmaan asuttaisiin jossain ihanassa kaksiossa  tai kolmiossa ihan ydinkeskustassa, tehtäisiin sikana töitä, matkusteltaisiin kaikki lomat ja syötäisiin paljon ulkona. Ja mulla olis ihan järjetön vauvakuume.

Otto: Tähän kysymykseen on oikeastaan mahdotonta vastata. Olen aina ollut huono jossittelemaan, ja kun lapset on se syy miksi me oikeasti löysimme toisemme, en osaa yhtään sanoa missä oltaisiin, tai oltaisiinko edes.

Millaisia rahankäyttäjiä olette? Säästeliäitä vai tuhlailevia?

Iina: Sekä että. Me käytetään surutta rahaa tärkeinä pitämiimme asioihin, kuten ruokaan, kokemuksiin, lapsiin ja matkusteluun. Siksi me ollaan automatisoitu kaikki säästäminen, jotta loput rahat voi sitten hyvillä mielin käyttää tai olla käyttämättä. Aina palkkapäivänä ennen mitään muuta meiltä lähtee tietty osuus tuloista sijoituksiin ja säästötileille, ja jokaisesta korttimaksusta menee myös tietty osuus säästötilille. Sitten maksetaan kaikki laskut, ja loput voi sitten käyttää haluamallaan tavalla. Tällä tavalla rahaa kertyy koko ajan mukavasti talteen, eikä tarvitse pihistellä.

Otto: Sellaisia hybridimalleja. Kyllä meillä säästöön menee kokoajan, mut välillä on kiva vähän pistää haisemaan.

Onko elämänne oikeasti noin yltiöpositiivista, mitä blogi antaa ymmärtää vai onko blogitekstien takana tietoista only positive vibes -ajattelua?

Iina: Kirjoitin aiheesta keväällä postauksen, josta löytyy kattava vastaus!

Otto: Kyllä se on aikalailla sitä mitä blogissa on. Toki on asioita, ja tunteita, joita ei blogissa ilmaista, mutta ei niin paljoa että fiilis radikaalisti muuttuisi. Iina on oikeasti juuri niin positiivinen ihminen kuin blogi antaa ymmärtää.

Ärsyttävin kotityö mielestänne?

Iina: Keittiön siivous, koska sen joutuu tekemään niin monta kertaa päivässä. Onneksi Otto tykkää.

Otto: Imurointi. Aivan hirveää. Mä ylläpidän usein keittiön siisteyttä, ja lasten murusten takia mulla on aina esillä rikkaharja, ihan vaan ettei tarvi kahdesti päivässä kaivaa imuria esiin. Kyllä meillä imuroidaan, mutta itse kaivan sen esiin vasta kun on aivan pakko.

Mikä on positiivisen arkenne salaisuus? Eikö teillä koskaan herätä 8:n yösyötön jälkeen pukluun korvassa, vedetä itkupotkuraivareita kun vauva ei saa korvaansa irti päästään, levitetä mustikkapuuroa merkkivaatteille ja käytetä päivässä sanaa ”ei” kolmesti minuutissa?

Iina: Toivottavasti säkin törmäsit keväällä mun postaukseen aiheesta. Eli kyllä, no enää meillä ei ole yösyöttöjä eikä taapero onneksi puklailekaan, mutta kyllä meilläkin menee asiat välillä pieleen. :D

Otto: Herätään, vedetään, levitetään ja ei. En osaa sanoa mikä se “salaisuus” on, ja kyllä meitäkin joskus väsyttää. Ihmisiähän mekin ollaan. On vain jokseenkin turhaa jäädä vellomaan siihen negatiivisuuteen, terveisin realisti.

Mitkä on teidän bravuuri-ruoat keittiössä?

Iina: Nachos supreme, erilaiset padat, kanttarellikastike, aasialaistyyppinen uunilohi. Oton bravuuri on ainakin spydäri uusista perunoista mozzarellalla ja tomaatilla.

Otto: Iinan otettua mun toast skagenit, ja tehtyä niistä noin biljardi kertaa parempia, tein mä Herlevit ja aloin väsää burgereita.

Oletteko suunnitelleet jotain lomamatkaa lähiaikoina tai minne haluaisitte seuraavaksi matkustaa?

Iina: Ollaan suunniteltu, Tukholmaan tässä syksyllä, ja ensi vuonna olisi ihanaa käydä ainakin Italiassa ja Norjassa. Ja joku kahdenkeskinen pikku-reissu alkukeväälle on mietinnässä myös.

Otto: Ei nyt äkkisiltään, kun just käytiin Kreikassa. Vähän ollu puhetta että voitaisiin Tukholmassa käydä pitkästä aikaa, kunhan löytyisi vapaa viikonloppu.

Mun on pakko kommentoida tähän tässä vastauksia yhteen liittäessä, että OTTO! Ollaan puhuttu vaikka mistä reissuista, miten et muka muista vaikka lapsetkin höpöttää Italiasta joka toinen päivä!! :D

Onko teillä tuotteita/tapoja, joilla helpotatte lapsiperhearkea?

Iina: On! Ruokakassipalvelut ainakin, ja yksi iso kauppareissu viikossa. Mutta tärkeintä on rento asenne, se helpottaa kaikkein eniten.

Otto: Vauvan kosteuspyyhkeet, eli “pyllypyyhkeet”. Aina. Niillä lähtee puurot pöydästä, kakat pyllystä ja maalit seinästä.

Käyttekö usein ulkona syömässä tai tilaatteko ruokaa kotiin?

Iina: Käydään vähän liiankin usein, ainakin kerran viikossa, ja joskus useamminkin. Varsinkin kesällä käytiin montakin kertaa viikossa jossain syömässä, ja tilattiin ruokaa kotiin. Onneksi nykyään kotiin saa tilattua muutakin kuin epäterveellisiä vaihtoehtoja. Tykätään sekä fine diningista, bistro-tyyppisistä ravintoloista että pikaruuasta. Viikonloppuna ollaan menossa brunssille Sandroon.

Otto: Aina sillointällöin. Joskus on kiva käydä ulkona, ja joskus ei jaksa laittaa ruokaa. Chalupa ja Rosso express ehdottomia kiireisten päivien pelastajia.

Käyttekö usein ruokakaupassa siten, että koko perhe on mukana?

Iina: Ei kovin usein, yleensä kerran viikossa.

Otto: Suurimman osan ajasta itseasiassa. Jos kyseessä on vain pieni täydennysreissu, hurautan minä yleensä lähikauppaan. Isot ostokset tehdään kuitenkin melkein aina koko porukan voimin.

Miten teillä arki-iltaisin on aikaa laittaa ruokaa, vai teettekö joka päivä jonkun 20 minuutin valmisaineisiin pohjautuvan ruuan? Kuinka usein teette ruokia, joista riittää syötävää usealle päivälle?

Iina: Meidän arki on tosi joustavaa, koska mä teen töitä pääosin kotoa käsin. Arkena on yleensä ihan hyvin aikaa laittaa ruokaa, ja ihan alusta asti itse, me ei syödä eineksiä kovinkaan paljoa, koska olen tosi tarkka lisäaineista.

Otto: Ruoanlaitto on meillä niin integroitua arjen ohjelmaan, että kyllä sille suurimman osan ajasta löytyy aikaa. Aktiivisessa puolessa tunnissa väsää nopeesti nuudeliwokin tai lasagnetten josta riittää myös huomiselle.

Kuinka usein siivoatte isommin ja pienesti?

Iina: Pienesti joka päivä, ja kerran tai kaksi viikossa vähän enemmän. Neljän viikon välein meillä käy siivooja, joka kuuraa joka nurkan ja imuroi.

Otto: Usein. Pienesti päivittäin ja isosti vähintään kerran viikossa, joskus parikin kertaa.

Millainen on lastenne ilta-aikataulu?

Iina: Seitsemältä kotiintuloaika isommilla, sitten hengaillaan yhdessä. Puoli kasin maissa aloitetaan iltapala, sitten pesut ja yökkärit, ja lopuksi rauhassa höpötellään ja luetaan kunnon iltasatu, taaperolle oma ja isoille tytöille oma. Suunnilleen kahdeksalta lapset menevät kaikki yhdessä nukkumaan.

Otto: Arkisin iltatoimet aloitetaan viimeistään kahdeksan aikaan, viikonloppuisin vähän rennompaa. Vähän lasten fiiliksen mukaan.

Onko teillä siivouspäivää tiettynä päivänä viikosta?

Iina: Ei ole, siivotaan silloin kun on hyvä hetki.

Otto: Ei ole, meillä on niin vaihtelevat aikataulut että siivotaan silloin kun ehditään. Jos jotain rutiinia hakee niin lelut kerätään ennen iltapalaa, ja keittiö siivotaan ruoan jälkeen.

Onko teillä omaa saunaa? Tykkäättekö saunoa ja kuinka usein yleensä saunotte?

Iina: On oma sauna, ja se on meille tärkeä paikka! Välillä saunotaan pari kertaa viikossa, ja välillä on viikkojen tauko. Ilman sitä ei osaisi olla, mutta ei sitä aina edes muista, ennen kuin iskee sellainen saunan kaipuu.

Otto: Sauna löytyy, ja on suhteellisen aktiivisessa käytössä. Nyt kesällä jäänyt helteiden takia aika nollille, mutta kyllä se viikon-kahden välein lämmitetään muun ajan vuodesta.

Tämä kysymys on hankala muotoilla, mutta omasta lapsuudesta muistan, että käytiin paljon kavereiden kotona leikkimässä ja ihan omatoimisesti sinne mentiin iltaisin. Onko tämä edelleen ihan yleistä, tai oletteko itse lapsuudessa näin toimineet vai onko tuo vain meidän ”maalaisten juttu”

Iina: Kyllä me kyläiltiin myös tosi paljon kavereilla, ja kyläilin ihan yksinkin, sekä kaverit meillä. Meidän lapset tekee ihan samaa, joka päivä ollaan naapureilla, tai naapurit meillä, tai sitten ovat pihalla. Kauempana asuvien kanssa sitten kuskaillaan vuorotellen me vanhemmat, ja monesti ajetaan koko perhekin kylään kaverille jos toisellekin.

Otto: Ei ole pelkästään maalaisten juttu, kyllä mekin tehtiin samaa kun oltiin lapsia. Meidän tytöillä on kavereita samassa taloyhtiössä, joten kyllä ne mielellään lähtee ulos kysymään lähteekö ne leikkimään. Pihapiiriä kauemmas ei tosin lapset ole saaneet mennä itsekseen vielä. 

Onko teillä jotain koko perheen suosikkileffaa?

Iina: Hmm! Tää on hyvä kysymys. Musta ainakin se Big Hero 6 oli ihan super hyvä leffa! Ja Onneli & Anneli -leffoista ollaan myös tykätty, ja Heinähatusta ja Vilttitossusta. Frozenkin oli hyvä ennen kuin tytöt katsoivat sen 757599303 kertaa.

Otto: Ei mitään mistä olisi absoluuttinen yhteisymmärrys, mutta Big Hero 6 on sellainen josta kaikki meillä tykkäävät.

Juotteko rasvatonta, kevyt- vai täysmaitoa, ja onko teillä mielipidettä tähän paljon puhuttaneeseen maitoaiheeseen (mikä on terveellisin)?

Iina: Ei ole mitään mielipidettä, yleensä ostetaan vapaan lehmän rasvatonta maitoa. Itse käytän maitoa lähinnä kahvissa, ja juon sitä yhden kupin päivässä, niin en usko että sillä on mun terveydelle kauheasti merkitystä.

Otto: En ota sen kummemmin kantaa tähän, kun en tiedä mikä on paljon puhuttanut maitoaihe, mutta hyllystä tarttuu mukaan laktoositonta vapaan lehmän rasvatonta.

Omistatteko paljon ns. turhaa tavaraa, jota vain on kertynyt kaappeihin tai varastoon?

Iina: Ei mun mielestä enää, paitsi nyt viimeisimmän vauva-ajan kaikki tarvikkeet. Ollaan vuosien varrella tietoisesti vähennetty turhan tavaran määrää sekä kaapeissa että varastossa.

Otto: Aina sitä jotain löytyy. Iinalla vanhaa sisustuskamaa, mulla teknologiaa ja piuhoja.

Onko teille ollut haittaa siitä, että teidän perhe on julkisesti esillä? Saatteko negatiivista palautetta? Onko teillä blogin asettamia paineita esimerkiksi lasten vaatetukseen ja kodin siisteyteen liittyen?

Iina: Ei ole ollut haittaa. Negatiivistakin palautetta toki tulee, ja myös täysin luokattoman asiatontakin välillä, mutta 99% on positiivista ja rakentavaa. En koe paineita vaatteista tai kodista, vaan puen lapset juuri niin kuin meistä tuntuu hyvältä, ja kotikin on ihan meidän näköinen, eikä kenenkään muun asettamien paineiden vuoksi sisustettu.

Otto: Pakko tunnustaa, että ei kyllä ole ollut haittaa. Ihan normaalia elämää me mun mielestä eletään. Toki se kamera on usein mukana, mutta ei koskaan häiriöksi asti. Ja onhan se kiva kun muistoja on sitten tallennettuna niin perkeleesti.

Koetteko raskaaksi blogin myötä tulevan negatiivisen kommentoinnin ja arvostelun?

Iina: Satunnaisesti joo, mutta yleensä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yritän aina miettiä mitä sen kommentin taustalla on, enkä vaan keskity siihen että tässä nyt joku haukkuu mua.

Otto: Ei ne mun elämään vaikuta, jätän tämän Iinalle vastattavaksi.

Onko ihmisten kommentointi muuttunut vuosien varrella? Tai suodattaako joku ulkopuolinen kommentit?

Iina: Ei oikeastaan, aika samantyyppistä se on edelleen. Oma suhtautuminen on muuttunut.

Otto:

Onko teillä jotkut unelma-lomakohteet, jonne haluaisitte matkustaa tulevaisuudessa lasten kanssa?

Iina: Joo! Todellakin! Yhdysvallat kokonaisuudessaan kiinnostaa, mutta eniten Miami ja New York, sekä Hawaiji. Sen lisäksi ainakin Japani, ihan pakko päästä sinne. Australia kiinnostaa myös. Ja yksi mun iso haave olisi vierailla mun kummilapsen luona Zimbabwessa joskus.

Otto: Japani, koska olen massiivinen weeaboo.

Mihin unelmoitte nyt matkustavanne?

Iina: Seuraavat lomakohteet on varmaan Tukholma, Italia ja Lofootit Norjassa.

Otto: Italiasta ollaan puhuttu.

No nyt se muisti Italian T. Iina!

Jos teillä olisi nyt aikaa ja olisi pakko aloittaa joku uusi harrastus, mikä se olisi? Ei saa olla mikään mitä nytkin teette, esim. Iinalla valokuvaus ja Otolla pelaaminen.

Iina: Mä aloittaisin varmaan baletin.

Otto: Kamppailu- ja itsepuolustuslajit on aina ollut se mun juttu. Harrastin aikoinaan karatea pitkään, ja tykkäsin kovasti. Varmasti joskus aloitan taas jonkun lajin, sitten kun tosiaan on aikaa.

Kuvaako Otto teillä arkikuvia muuten kuin tarvitusti blogia varten vai hoitaako Iina myös blogin ulkopuolisen elämän kuvauspuolen?

Iina: Otto ottaa kyllä kuvia aina välillä ihan muuten vaan, mutta kyllä mä olen enemmän se kuvaajatyyppi. Polaroidilla Otto kuvaa enemmän.

Otto: Vähän hintsusti tajuan tarttua kameraan, osittain siksi että muistikortti on usein Iinan koneessa kiinni. Muistoja kännykän muistista löytyy kuitenkin runsaasti, ne vaan eivät ole blogikamaa, vaan nimenomaan arkikuvia.

Editoitko Iina kaikkia ottamiasi kuvia vai vain blogissa julkaistuja? Poistatko paljon kuvia ja säästät vain parhaimmat itselle?

Iina: Editoin kaikki mille on jotain käyttöä, eli editoin blogikuvat ja editoin ne kuvat jotka tilaan meille kotiin kuvakirjana tai paperikuvina, tai jotka lähetän sukulaisille.

Mihin tallennat kuvat? Tilaatko valokuvakirjoja tai teetkö vanhan ajan albumeita?

Iina: Tallennan kuvat sekä ulkoiselle kovalevylle, pilvipalveluun että paperikuviksi. Teen myös säännöllisesti valokuvakirjoja, ja niitä on kertynytkin meille jo useampi. Niitä on myös ihanaa tehdä lahjaksi.

Kiitos ihan superisti kysymyksistä teille kaikille, näihin oli niin hauskaa vastata! Seuraava osa on kirjoitettu jo valmiiksi, se on nimeltään VANHEMMUUS JA KASVATUS, ja se ilmestyy viikon kuluttua! Vastauksia saa kommentoida, yllättikö joku vastaus? Arrivederci <3


Tältä meidän kotona näyttää just nyt

22.08.2018

Viime viikkoina blogeissa on pyörinyt Julia Toivolan alulle laittama haaste, miltä bloggaajien kodeissa näyttää just nyt. Miltä näyttää silloin, kun kotia ei ole stailattu siistimmäksi, ei leluja kerätty seesteistä tunnelmaa varten, eikä keittiöstä nostettu kaikkia ylimääräisiä tavaroita kaappeihin tyhjien tasojen saavuttamiseksi. Vaikka meidän koti näkyy sellaisena kuin se on aika paljon Instagram storiesin puolella, niin tänne blogiin harvoin eksyy niitä arkirealistisia kotikuvia. Niinpä päätin itsekin ottaa osaa tähän haasteeseen, joten tervetuloa meidän kotiin ihan tavallisena arkipäivänä.

Meidän kotona kengät on hyvin harvoin siististi kenkähyllyissä, sillä tuo yksi reilut 80cm pitkä tyyppi käy muutaman kerran päivässä järjestelemässä ne uudelleen. Hänen mielestään sopiva järjestys kengille on hieman erilainen, kuin äidin ja isin mielestä. Olohuone on yleensä täynnä duploja, sillä niillä leikkiminen on parasta, mitä taapero tällä hetkellä tietää. Niistä riittää hupia myös isosiskoille, vaikka kahdestaan isot tytöt enemmän leikkivätkin pikkulegoilla. Kirjat on kirjakorissa aina hujanhajan, ja niitä luetaan ahkerasti. Sohva kaipaisi taas uutta pesua tekstiilipesurilla, joka on tällä hetkellä naapurilla lainassa.

Meillä on aina portailla tavaraa odottamassa yläkertaan viemistä. Joskus ne odottavat siinä portaalla muutaman päivänkin, kun kukaan ei vaan muista tarttua niihin kävellessään ylös. Rakas mieheni tykkää ripusta portaiden ritilälle pyyhkeen käytyään suihkussa – tapa jota en käsitä, koska ihan yhtä lyhyt matka olisi viedä se pyyhe edes alakerran kylppärin naulakkoon!

Otto taas inhoaa sitä, että meillä on yleensä aina keittiössä epämääräisiä pahvilaatikoita.  Joskus jos olen mukana jossain esim. ruokakamppiksessa, saan ison pahvilaatikollisen sitä tuotetta, jota tarvitsisin siis yleensä 1 tai maksimissaan kaksi pakettia. Joskus saan tuotteet jo kuukausia ennen kuin kampanjan toteutuksen yksityiskohdat ovat selvillä, ja joudun säilömään näitä pahvilaatikoita vaikka kuinka kauan, koska en voi käyttää tuotteita, kun tarvitsen niitä vielä. Mulla on iso kaapillinen näitä varten, mutta yleensä sekin on ihan täynnä, ja ne eksyvät myös pöydälle.

Yleensä lahjoitan lopulta ylijääneet tuotteet kavereille tai hyväntekeväisyyteen, koska usein niitä on jopa niin paljon, että ei itse ehdittäisi käyttää kaikkea ennen kuin ne menevät jo vanhaksi. Aikana jolloin turhaa hävikkiä on todellakin syytä välttää, olisi ehkä yritystenkin hyvä miettiä, että kuinka paljon niitä tuotteita lähetetään. Mulle paras vaihtoehto on, että käyn itse ostamassa kampanjaan tarvittavat tuotteet, niin silloin ei tarvitse säilöä mitään pitkiä aikoja, eikä miettiä mihin saisi annettua kaiken ylimääräisen.

Oton pelinurkka/työpiste/koulunurkka harvoin näkyy blogissa. Mutta siellä se on meidän alakerrassa portaiden alla, ja se on hyvinkin esillä ihan joka päivä. Vielä joskus tulevaisuudessa Otolla on meidän omassa talossa oma peliluola, ja hän voi sinne laittaa vaikka kolme näyttöä vierekkäin ja kaikki mahdolliset konsolit ja pömpelit ja pöytäkoneet ja läppärit esille. Nyt hän on joutunut tyytymään tällaiseen kompaktimpaan ratkaisuun, ja onkin siihen onneksi ihan tyytyväinen.

Mä oon joskus kuullut joidenkin keskustelevan, ”kuinka hirveitä tällaiset puolisoiden tietokonenurkat on, ja kuinka he eivät anna omalle puolisolleen lupaa tehdä sellaista kotiin”. Mun mielestä se on vähän ikävää, koska kyllä ainakin meidän koti on tasapuolisesti meidän molempien. Vaikka mä en itse tuota pelinurkkausta laittaisi pystyyn jos yksin asuisin, niin se ei tarkoita, etteikö Otolla todellakin olisi oikeus rakentaa sellainen meidän yhteiseen kotiin. Ei Ottokaan varmaan laittaisi vaaterekkiä ja meikkipöytää, jos yksin asuisi.

Lapset nukkuvat vielä toistaiseksi kaikki kolme samassa huoneessa, kun esikoiselle tilattu sänky ei ole vielä valmistunut. Hänen koululaisen työpisteensä sijaitsee siis leikkihuoneessa. Kunhan hänen oma sänkynsä valmistuu, keskimmäinen ja taapero saavat jakaa kerrossängyn, ja toiseen lastenhuoneeseen tulee rutkasti lisää tilaa, kun taaperon iso pinnasänky lähtee pois.

Nukkumahuoneen, eli tulevan keskimmäisen ja kuopuksen huoneen, leluhyllykön kolme laatikkoa on karkuteillä. Ne jäivät siivouksen jälkeen tyhjiksi, ja lainasin niitä kirppiskamojen lajittelua varten. Nyt ne ovat jemmassa portaiden alla. Luulen, että keksitään tuon korkean hyllykön tilalle joku parempi ja pienempi säilytysratkaisu, kun kunnon läpikäynnin jälkeen tarpeellisia tavaroita jäikin jäljelle niin paljon vähemmän.

Leikkihuoneessa, eli tulevassa koululaisen huoneessa on lelut levällään barbieleikin ja kuopuksen nukkeleikin jäljiltä. Siellä kyllä on kaikille tavaroille oma paikka, mutta tavarat eivät vaan ole löytäneet lattialta paikoilleen, vaikka ei leikkikään enää näytä olevan kesken.

Yläkerran aula ei näy täällä juuri koskaan, syy: se on ihan kesken. Se on tila, jossa on aukkoja joka puolella, ja suurin pätkä kokonaista seinää löytyy tuon legohyllyn takaa. Tuossa hyllyssä on isojen tyttöjen koottuna pidettyt Lego Friendsit, loput löytyvät sekamelskana kahdesta jättimäisestä sängynaluslaatikosta nukkumahuoneesta. Tässä aulassa he aina istuvat ja leikkivät pitkiä leikkejä pikkulegoillaan. Nyt siinä on jostain syystä vielä junaradan palat ja taaperokärrykin. Tuo sama kärry on kulkenut meillä esikoisen vauva-ajasta asti. Kai se pitää säästää vieläkin, niin saa joku tytöistä antaa isona mahdolliselle omalle lapselleen, jos meille joskus lapsenlapsia siunaantuu.

Huomatkaa myös valoboksi, jossa on edelleen keskimmäisen toissavuotisten star wars 4v-synttäreiden jäljiltä lasten hieman muokkaama teksti. Se on jäänyt vähälle käytölle viimeisen puolentoista vuoden aikana näköjään.

Meidän makkarissa on liikaa tuoleja, tuuletin esillä ja epämääräinen vaateläjä Oton isoisän vanhassa keinutuolissa. Sängyn takana piilossa ovat edelleen ne laminaatit, jotka on tulossa tuohon juuri esiteltyyn aulaan, kunhan vain saisi aikaiseksi. Kyllä, taas on vuosi vierähtänyt. Mutta hei, hiljaa hyvä tulee. Niin kauan kun ei meitä itseä häiritse liikaa, niin ei sen tarvitse häiritä ketään muutakaan. Mehän täällä asutaan.

Mä rakastan meidän kotia, se näyttää ja tuntuu ihan meiltä. Täällä on kodikasta, täällä voi olla oma itsensä. Täällä on ihan parasta asua. Se on vieläkin vähän kesken, ja tulee varmasti olemaan aina vähän kesken, mutta se ei meitä haittaa. Täällä on hyvä olla. Vaikka tiedän jo nyt, että me tullaan vielä muuttamaan täältä isompaan joskus, mä rakastan silti tätä kotia. Tämä on paras koti, jossa me ollaan koskaan asuttu.