10 Arkikuvaa syyskuulta

29.09.2018

Pitkästä aikaa luvassa arkikuvapostausta, eli ihan random-räpsyjä mun puhelimen kätköistä, joita en ole ottanut Instagram mielessä, tai kuvitukseksi minnekään. Kuvia arkisista tilanteista ja muistoja asioista, joita ollaan viime aikoina puuhattu. Mä kuvaan tosi paljon arkikuvia puhelimella, ja 95% mun kuvaamasta materiaalista on sellaista, jota en koskaan julkaise missään. Rakastan vaan dokumentoida meidän arkea, ja on ihanaa katsoa lasten kanssa kuvia ja videoita myöhemmin. Tässä kuitenkin pieni kurkistus meidän arkikuviin, eli kymmenen kuvaa viimeisen kuukauden ajalta. Katsoin juuri, että olen ottanut kuukauden vanhalla puhelimellani jo 1500 kuvaa ja 35 videota, voi apua. Onneksi siinä on iso muisti.

1. Taapero eteisessä Armaksen kanssa. Armas ja mun äiti olivat meillä kylässä mun ja esikoisen synttäreiden aikaan, ja taapero oli tietysti aivan innoissaan koirakaverista. Hän talutti monta kertaa Armasta ulkona, ja osasi niin hienosti olla koiran kanssa. Paijasi vain kevyesti ja nätisti selästä, eikä kertaakaan yrittänyt koskea mihinkään silmiin tai suuhun tai repiä hännästä. Armas tuli ihan itse vapaaehtoisesti aina hänen luokseen, mikä varmaan kertoo, että taaperon paijailut eivät häntä ahdistaneet. Mun mielestä on tosi tärkeää opettaa lapsille, miten eläinten kanssa ollaan ja miten niitä kohdellaan. Onneksi meillä on tällainen kiva koira-eno (Armas on mun pikkuveli), jonka kanssa harjoitella.

2. Kanttarelliaika, ja kanttarellit on mun ja mun äidin lemppariruokaa. Kokkasin mun bravuuri-kanttarellikastiketta, kun äiti oli meillä kylässä, ja ai että oli herkullista!

3. Taapero valtasi itselleen 5v:n rakentaman minisohvan. Tällä hetkellä juuri harjoitellaan näitä taitoja, että ei voi omia toisten juttuja itselleen, vaan täytyy pyytää lupa toiselta. Onneksi isosiskoilla riittää ymmärrystä ja kärsivällisyyttä tähän harjoitteluvaiheeseen, kyllä se taito sieltä vielä tulee kun ikä karttuu ja harjoitellaan tarpeeksi.

4. Vesisadelenkillä lasten kanssa pysähdyttiin lätäköihin pomppimaan koko porukka. Mäkin pompin siellä keltaisissa kumppareissani ja sadetakissani. Miten hauskaa voi olla joku näin simppeli juttu vielä näin aikuisenakin. Me pompittiin lätäköissä varmaan vartin verran, kun löydettiin kohta jossa niitä oli paljon ja syviä.

5. Taapero rakastaa piirtää, ja hyvin usein hän makoilee lattialla piirtelemässä. Hän selittää aina pitkät pätkät kuvista, että mitä kaikkea ne esittävät, ja mä yritän sitten aina kirjoittaa kaiken muistiin. Hänellä on aivan uskomattoman ihania juttuja ja loistava mielikuvitus.

6. Tässä kuvassa ollaan Redin Gymissä Pr-tilaisuudessa, jossa lapset pääsivät riehumaan ja temppuilemaan Gymin temppuradalla. He tykkäsivät siitä ihan valtavan paljon. Monia samantyylisiä juttuja kuin sirkuskoulussa, mutta myös paljon kaikkea muuta.

7. Rauhallinen aamu taaperon kanssa kotona. Näin monet meidän aamut sujuvat: käydään yhdessä suihkussa, missä leikitään laivoilla ja kylpyankoilla, ja sitten tullaan hetkeksi meidän makkariin höpöttämään. Taapero rakastaa möyriä peittojen ja tyynyjen seassa ja leikkiä kukkuu-leikkiä.

8. Kahdestaan syömässä Oton kanssa ravintola Rosterissa. Mentiin sinne extempore synttäri-illalliselle, ja ruoka oli aivan älyttömän hyvää. Mä otin paahdettua kuhaa, ja Otto otti karitsan karetta. Vieläkin herahtaa vesi kielelle kun ajattelen niitä ruokia, vaikka illallisesta on jo pian kaksi viikkoa.

9. Kylmä ja hämärtyvä syysilta, mutta lähdettiin silti puistoon. Oli ihana purkaa vähän energiaa lasten kanssa vielä ennen iltapalahommia, tehdä hiekkakakkuja ja katsoa kun taapero laski riemuissaan liukumäestä. Nyt alkaa oikeasti olla SYKSY!

10. Bongaa kuvasta taapero! Tässä me katsottiin isojen tyttöjen kanssa Vain Elämää -jaksoa, ja taapero meni pallomereen piiloon. ”Pallomere paras.” hän sanoi onnellisena sieltä pallojen seasta ja tyynyn alta, jonka alle hän itse oli mennyt piiloon niin että vain naama näkyi.

Sellaisia arkikuvia! Aika ihana syyskuu takana, vaikka siihen mahtui myös yksi sarveiskalvon haava ja yksi flunssakin. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla lokakuun puolelle! Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Arkiviikon kuulumiset & me lähdetään Ouluun

15.03.2018

Kun tämä postaus ilmestyy, me istutaan autossa matkalla Ouluun, tai no Otto tietysti ajaa eikä vain istu. Pidän sormet ja varpaat ristissä, että ajomatka sujuu yhtä hienosti kuin ajomatkat viime reissulla, ja selvitään jälleen yhden pysähdyksen taktiikalla. Ainakin lapsille on varattu paljon mukavaa tekemistä, lempparieväitä ja ekstramukavat vaatteet ja viltit.

Vaikka reissusta tulee intensiivinen, tekee pienen pieni hengähdystauko hyvää. Hengähdystauolta Oulun reissut aina tuntuvat, vaikka puuhaa paljon olisikin. Tämä reissu tehdään, koska mun serkku pääsee ripiltä ja pappa täyttää 80 vuotta samana viikonloppuna. Kätevää meidän pitkänmatkalaisten osalta, että saa kaksi kivaa juhlaa yhdellä kertaa. Huomenna mennään yhdessä syntymäpäivän juhlaillalliselle, lauantaina mä autan tätiä leipomaan ja siivoamaan, ja sunnuntaina sitten juhlitaan mun serkkua. Maanantaina jo ajetaan takaisin kotiin ja normiarjen pariin.

Ihanaa päästä näkemään kaikkia rakkaita, saunomaan maailman lemppareimpaan tädin ja hänen miehensä saunaan (on meillä omakin mutta se ei ole yhtä ihana), ja päästä irtautumaan hetkeksi pääkaupungin vilinästä. Lapset ovat innoissaan leikkikavereista ja mummusta ja Armaksesta tietenkin. Vaikka rakastan Helsinkiä yli kaiken, on Oulussa vielä helpompi rentoutua ja viettää sellaisia leppoisia päiviä. Aina pieni maisemanvaihdos tekee hyvää ja piristää, vaikka vain hetken kestäisikin.

Viimeksi kun oltiin Oulussa, meidän rakas kuopus oppi kävelemään, mä en kestä! Niin äkkiä aika menee, siitä ei ole kuin vajaat kolme  kuukautta, mutta miten paljon hän on ehtinyt oppia siinä ajassa! Silloin hän tapaili vasta ensimmäisiä hataria askelia ilman tukea, nykyään hän jo juoksee ja yrittää hyppiä, ja ennen kaikkea kiipeilee aivan joka paikkaan. Toisaalta, hän on edelleen yhtä innokas vastaamaan ”joo” kaikkeen kuin silloinkin, ellei jopa vieläkin innokkaampi. Paljon on toki tullut uusia sanoja kaveriksi ja kyllä hän alkaa olla enemmän taapero kuin vauvavauva, vaikka kovasti häntä vielä haluankin vauvaksi kutsua.

Ihanaa päästä näkemään miten hän suhtautuu maisemanvaihdokseen. Ainakin viimeksi hän lähti käppäilemään mun tädin talossa kuin vanha tekijä, eikä ujostellut yhtään vaikka taukoa näkemisessä oli ollut melkein pari kuukautta. Ehkä hän nytkin muistaa heti missä ollaan ja lähtee juoksemaan ympyrää?

Toivon että ehditään käymään joku päivä luistelemassa, ja pakattiin luistimet mukaan koko perheelle. Helsingissä on ollut tämä viikko niin lämmintä että taitavat luistelujäät olla menneet jo. Mutta kiva jos Oulussa päästään vielä talviurheilemaan ennen kevättä ja pyöräilyä ja kaikkea muuta jännittävää.

Tämä viikko on ollut täynnä töitä, ja ensi viikolla sama tahti jatkuu, joten ihan huippua ottaa tämä pieni breikki tähän väliin. Nyt nautin vain tästä ajomatkasta, siitä että saadaan höpötellä Oton kanssa niitä näitä (niinkun eilisellä Parisuhde Q&A-videolla kerrottiinkin, ja fiilistelen sitä että kohta nähdään kaikki rakkaat!!

Ja HEI maailman suurin kiitos teille kaikille jotka olette ehdottaneet mua ehdolle Inspiration Blog Awardseihin Vuoden Arjen Sankari -kategoriaan! Kiitos kiitos kiitos! Tuntuu upealta, että saan olla parin vuoden tauon jälkeen ehdolla. Ääniä saa käydä nyt antamassa Inspiration Blog Awards sivustolla, ja se tapahtuu ihan vaan yhdellä klikkauksella, eli mitään tietoja ei tarvitse täytellä. Kiitos vielä ihan superisti!