*Postauksessa näkyy myös ilmaiseksi pr-näytteenä saatuja tuotteita Björn Borgilta ja Vamskolta. Tuotteet merkitty erikseen. 

Arkiasuja tulee usein kuvattua puhelimella, koska se on niin mukavan helppoa. Viimeksi tykkäsitte arkiasukollaasista puhelinkuvilla ja siksi ajattelin tehdä sellaisen tälläkin kertaa. Näin lokakuussa huomaan, että ihan ehdottomasti pääosassa on ollut mukavuus ja lämpö. Olen valikoinut päälleni mahdollisimman rentoja ja helppoja asuja, joissa on hyvä olla. Lokakuussa sää on ollut todella vaihtelevaa! Välillä hengitys on höyrynnyt ja autossa on pitänyt laittaa penkinlämmitin päälle, välillä nahkatakissakin on ollut hiki. Onneksi ollaan saatu sateen ja kylmän lisäksi myös paljon aurinkoa ja kauniita värejä.

1. Kamelin värinen villakangastakki, siniset pillifarkut ja mustat platform-nilkkurit (*saatu Vamskolta)

Valitsin tämän asun päälleni kaupungille erääseen tapahtumaan viime viikolla. Ihanan klassinen asu, jossa oli helppo olla. Nämä mustat Maia-nilkkurit ovat olleet todella kovassa käytössä koko syksyn ja rakastan niitä! Niin hyvät jalassa ja sopivat asuun kuin asuun.

2. Vaaleanpunainen jättihuppari (*saatu Björn Borgilta) ja persikkasukat

Tämä on mun ihan lemppari kotiasu! Hengailen isossa ja mukavassa jättihupparissa ja rennoissa sukissa. Tämä toimii niin leggingssien kuin sukkahousujenkin kanssa, koska on niin pitkä, että menee mekosta.

3. Ruutukuvioinen puhvihihapaita ja mustat pillifarkut maihareilla

Mulla oli tämä asu päällä kun vietettiin mun synttäreitä ja se on ollut monesti päällä niiden jälkeenkin. Mustat pillifarkut ja maiharit on kyllä lyömätön kombo! Tähän asuun yhdistyy hyvin niin nahkatakki, villakangastakki kuin trenssikin.

4. Beige trenssitakki (2015 ostettu), Musta huppari (*saatu Björn Borgilta), mustat sporttileggarit, jotka ostin New Yorkista ja mustat platform nilkkurit (*saatu Vamskolta) sekä Guccin laukku

Tämän asun puin päälleni erääseen pressitilaisuuteen. Ihanan rento ja mukava asu, jossa oli hyvä olla. Onneksi laitoin näin mukavat vaatteet, sillä tarjolla oli valtavan runsas aamiainen, jonka jälkeen ei olisi ollut mukava hengailla kireissä farkuissa, heh! Hupparit ja trenssit sopivat mun mielestä ihanasti yhteen ja olen käyttänyt paljon tätä yhdistelmää.

5. Harmaa Filippa K. villaneule, musta nahkatakki ja mustat pillifarkut Dr. Martensin maihareilla

Klassikko syksyisin! Tämä neule on ollut käytössä vuodesta 2o17, tämä takki 2018 asti ja mustat pillifarkutkin useamman vuoden. Tämä yhdistelmä toimii mun mielestä aina ja on ihanan lämmin ja rento. Kevyemmät takit menee kylmänäkin päivänä kun yhdistää ne tähän muhkeaan ja superlämpimään villaneuleeseen.

6. Nahkatakki, musta neule, käärmekuvioinen hame ja mustat platform-nilkkurit (*saatu Vamskolta)

Lämpimämmän päivän lemppariasu! Rakastan tuota käärmekuvioista hametta vaan niin paljon. Tämän malliset hameet tuntuvat sopivan mulle (ainakin omasta mielestäni). Ne korostavat pitkiä jalkoja ja ovat mukavia päällä. Tämän asun voisin laittaa kyllä koska tahansa päälle ja lokakuussa se olikin mun päällä varmaan ainakin viisi kertaa.

Sellaisia asuja on eksynyt päälle lokakuussa! Joulukuussa aion tehdä kaikkien vuoden 2020 asujen kollaasin, koska niitä on niin hauska tehdä. Pääseepähän samalla kurkkaamaan, kuinka tyylini on kehittynyt vuoden aikana. Ainakin hiustyyli on pysynyt jo vuoden samanlaisena, siinä ei ole hirveästi ollut muutoksia.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille! 

Uuden lyhyemmän tukan myötä intouduin katselemaan vanhoja tukkakuvia blogista. Samalla niiden mukana silmiin osui aika monet asukuvat ja siksi halusinkin pitkästä aikaa tehdä pienen tyylikatsauksen ajassa taaksepäin. 9x minä marraskuussa tuntui hauskalta postausidealta! Ja siis aivan käsittämätöntä, että blogi-uraa on takana jo niin paljon, että olen oikeasti kirjoittanut blogia jo yhdeksän marraskuun ajan. Siis ihan vasta kun tein näitä tyylikatsauksia, oli siinä lukuna vaikka 5x tai 6x. Ja nyt on 9x. Vaikea käsittää ajan kulua.

Innostuin samalla myös lukemaan vanhoja postauksia ja oli jotenkin hauska palata monen marraskuun fiiliksiin. Fiiliksiähän on yhtä monta kuin on marraskuitakin. Mulle marraskuu on ollut sekä valtavan iloinen että valtavan surullinen kuukausi. Onneksi tänä vuonna marraskuu on ollut enemmän sieltä iloisesta päästä.

Marraskuu 2011:

En kestä näitä nostalgisia asukuvia! Siis keltaisessa valossa jossain keittiön nurkassa ovimaton päällä. No on ainakin aitoo! Silloin muistan käyttäneeni tosi kovasti noita shortseja sukkahousujen kanssa, sekä tuota leopardineuletta. Ne taisi olla mun lempivaatteet. Nuo kengät olivat myös aivan ihanat, voisin samannäköiset kengät laittaa jalkaani tänäkin päivänä, mutta nuo kyseiset yksilöt eivät kestäneet kuin pari talvea ennen kuin menivät rikki. Muistatteko muutaman viikon takaiset Addams Family -kuvat? Kun Otto silloin sanoi mulle, että ”sähän näytät ihan samalta kuin sillon kun me tavattiin” niin ei se kyllä väärässä ollut. Tästä 2011 meikistä puuttuu vain Morticialle tyypilliset punaiset huulet, heh. Eli joo, en kyllä laittaisi tätä asua enää päälle, paitsi kengät voisin laittaa ja toki parkatakki on melko ajaton, sitä voisin pitää.

Marraskuu 2012:

Tuossa mun tukka oli niin ihanan paksu ja hyvinvoiva ja värikin melkein oma! Odotin marraskuussa 2012 meidän keskimmäistä (näissä taisi olla raskausviikkoja jotain 14-15) ja hiukset voivat silloin tosi hyvin. Tämä asu on ihan kiva ja aika klassinen, voisin periaatteessa pukea päälleni vaikka tänäänkin, tosin ehkä ilman tuota kiiltonahkaista vyötä. Nuo saappaat ovat mun mummun vanhat ja niistä tykkäsin ihan hirveästi. Mä en tiedä mitä niille on tapahtunut, mutta muuton jälkeen niitä ei ole näkynyt. Voi olla, että löytäisin ne vielä jostain meidän varastosta. Olin itse asiassa unohtanut koko saappaat ennen näitä kuvia, mutta nyt tuli kauhea ikävä, haluan heti ne takaisin käyttöön!

Marraskuu 2013:

Marraskuussa 2013 meidän keskimmäinen oli puolivuotias ja mä olin väsynyt, se paistaa kasvoilta. Asu on kuitenkin kiva ja voisin laittaa sen sellaisenaan päälle uudelleenkin. Nuo niittimaiharit olivat tosi kivat, mutta nekään eivät kestäneet käytössä kovin hyvin, vaan pohjaan tuli reikä ja niitit irtoilivat nopeasti. Sekä farkuista että paidasta olen luopunut joskus aikojen saatossa, eikä ne kyllä enää mulle mahtuisi päällekään. Mä huomaan näistä, että vuosia sitten käytin paljon rohkeammin ja enemmän asusteita kuin nykyään. Nykyään olen niin laiska, käytän lähinnä kelloa kädessä ja joskus korviksia.

Marraskuu 2014:

Tämän asun voisin tosi hyvin pukea päälle vaikka nytkin. Mulla on sama Coachin laukku ja samat Crocsin kengät edelleen ahkerassa käytössä. Molemmat ovat edelleen todella hyvässä kunnossa ja noilla kengillä mä olen laskenut kaikki pulkkamäet jo sieltä vuodesta 2014 asti. Mulla ei ole enää noita Berliinistä ostettuja housuja tai paitaa, eikä myöskään tuota takkia. Silloin kun odotin meidän kuopusta vuonna 2016, laitoin tosi paljon vaatteita Hope Ry:lle ja nekin menivät siellä.

Marraskuu 2015:

Tämänkin asun voisin laittaa päälle edelleen. Mulla on edelleen tuo sama Marc Jacobsin laukku (ei niin hyvässä kunnossa) sekä nuo mustat hapsunilkkurit tallella. Farkut, bodyn ja takin olen laittanut eteenpäin kuopuksen raskausaikana myös. Luovuin silloin kaikista niistä vaatteista, joista olin varma, että eivät enää koskaan mahdu mulle. Tuo takki on aivan ihana, harmi ettei mulla ole enää sitä. Noihin aikoihin mulla oli aika samantyylinen tukka kuin tälläkin hetkellä, mutta ei yhtään niin hyväkuntoinen kuin nyt.

Marraskuu 2016:

Marraskuussa 2016 odotin meidän kuopusta, tässä kohtaa oli menossa varmaankin raskausviikko 26-27. Mä en ollut yhtään sinut mun lyhyiden hiusten kanssa, enkä mun muuttuneen vartalon ja pyöristyneiden kasvojen kanssa. Pidin etuhiuksia usein kiinni takana, koska ne olivat katkeilleet. Rakastin tuota ihanaa mahaa hirveästi, vaikka mulla olikin epävarma olo vartalosta ja ulkonäöstä muuten. Tää asu on kiva ja näistä hame on mulla edelleen tallella, paita ei. Meidän sohva oli ihanan puhtaan vaaleanpunainen vuonna 2016. Oltiin silloin vasta muutettu tänne nykyiseen kotiin. Silloin otin asukuvia enimmäkseen sisällä, kun ulkona ei jaksanut juurikaan seisoskella.

Marraskuu 2017:

Otolta synttärilahjaksi saatu Kenzon college on edelleen yksi mun lempivaatteista ja usein käytössä. Kultainen puffer-takki on vieläkin käytössä, mustat Dr. Denimin farkkuleggingssit edelleen käytössä. Punainen laukku on vieläkin tallessa, mutta siitä pitäisi vaihtaa hihna, jotta sitä voisi käyttää taas. Monen vuoden käytössä sen hihnan kiinnityskohdasta alkoi irrota väriä vaatteisiin. Tässäkin mulla on vaalea polkka, mutta myös tässä mun etuhiukset oli katkeilleet tosi paljon ja lisäksi tukka katkesi takaa ja oikealta sivulta koko ajan. Hiukset oli paljon ohuemmassa kunnossa kuin nyt ja siksi en viihtynyt niillä niin hyvin silloin. Voisin pukea tämän asun tällaisenaan päälle edelleen, mutta laukku pitäisi siis korjata ennen sitä.

Marraskuu 2018:

Tässä sama kultainen puffer-takki, joka edellisenäkin vuonna. Tykkään! Nuo kengät ja tuo haalari mulla oli päällä viimeksi viime viikolla, Voisin siis pukea juuri saman asun päälle koska tahansa, asusteita myöten. Mä muistan vieläkin tuon kuvaustilanteen: ajettiin Kalasataman rantaan nappaamaan viimeiset auringonsäteet kameran rullalle ja ulkona oli ihan käsittämättömän kylmä tuuli. Saatiin kuitenkin kuvat napattua ja tuo musta shortsi-hamehaalari oli yksi viime pikkujoulukauden luottovaatteista. Edelleen se toimii hyvin!

Marraskuu 2019:

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä tämän vuoden marraskuu. Viime viikolla napatut kuvat. Arvatenkin viimeisimmän kuvan tyyli tuntuu kaikkein ”omimmalta” juuri nyt. Mä rakastan tätä tukkaa, rakastan mun vaatteita ja asusteita. Rakastan rennon hupparin ja skarpimman villakangastakin yhdistelmää. Rakastan rentoja farkkuja, mun juoksulenkkareita (jotka toimivat hyvin myös arkikenkinä) ja mun uutta pipoa. Tämän hetken tyyli on hieman arkisempi kuin nuo kultatakki-tyylit parilta edelliseltä vuodelta, mutta tykkäänkin siitä juuri siksi.

Minkä vuoden asu oli sun lemppari? Entä mikä ei iskenyt niinkään? 

Muistatteko vuosi sitten, kun mulla oli Indieplacen Inspiration blog awardseissa päällä valkoinen puku, jonka ostin Mangosta? Mä muistan! Se puku kolahti muhun saman tien, ja mulle tuli silloin ihan täysillä se fiilis, että ”TÄSSÄ SE ON!”. Silloin esittelin asun, mutta tosi moni toivoi parempia asukuvia. Kuvat gaala-asusta oli napattu ilta-auringossa vastavaloon kolmessa minuutissa kun odoteltiin taksia porukalla. Ei siis mitkään kovin optimaaliset kuvausolosuhteet. Lupasin silloin, että laitan ”mahdollisimman pian” uusia asukuvia, mutta aika tarkalleen vuosi siinä kesti, ennen kuin sain kunnolla kuvattua tämän asun.

Mä rakastan tätä valkoista pukua edelleen vähintään yhtä paljon kuin vuosi sitten tai ehkä jopa enemmän. Se on niin skarppi, mutta kuitenkin päällä niin mukava ja rento. Mistään ei kiristä eikä purista, ei tarvitse pelätä vilauttelua eikä tule kylmä. Se on vaan niiiiin ihana! Olen yhdistellyt bleiseriä muutaman kerran farkkujen kanssa ja se toimii tosi kivasti niinkin. Esimerkiksi Lapsimessuilla mulla oli tämä valkoinen bleiseri sekä vaaleansiniset farkut. Ja vastaavasti puvun housut taas menevät tosi nätisti topin kanssa ilmankin jakkua. Yhdessä ne ovat tosi juhlavat ja erikseen niitä voi pukea myös arkisemmin. Olen niin odottanut näitä lämpimiä ilmoja, jotka ovat ihan täydellisiä juuri tuon bleiserin yhdistelyyn ihan mihin tahansa.

Vaikka tuo viime vuotinen pastellivioletti tukka oli ihana, musta tuntuu vielä itsevarmemmalta nyt tässä mun vaaleassa tukassa tämän puvun kanssa. Violetti oli ihana, mutta vaalea on niin paljon helpompi yhdisteltävä, ei tarvitse miettiä, että sopiiko joku tietty väri sen kanssa vai ei. Kaikki sopii hyvin.

Mulla oli puvun kanssa viime vuonna pitsinen vanhan roosan värinen ”bralette” eli sellainen rintsikka-toppi. Tällä kertaa yhdistelin pukua vähän eri tavalla ja puin sen kanssa kukallisen valkoisen sifonkitopin, jonka ostin pari vuotta sitten juhannuksena. Tämä toppi sopii kevääseen ja kesään musta ihanasti kukkakuvion ansiosta, mutta pohjaväri on kuitenkin sama puhdas valkoinen kuin puvussa.

Viime vuonna yhdistin asuun mun punaisen Rebecca Minkoffin laukun, joka ei vielä silloin ollut alkanut tartuttaa väriä. Tällä kertaa mä yhdistin kokovalkoiseen pukuun mun Guccin laukun, joka sopi siihen mun mielestä vielä kivemmin. Laukku sopii upeasti myös mun viisi vuotta vanhoihin mustakultaisiin luottosandaletteihin, jotka mulla on ollut jalassa varmaan jokaisessa gaalassa, paitsi silloin kun olin raskaana. Silloin oli pakko laittaa matalammat korot. Muistan ikuisesti, kun voitin oman kategoriani ja hillittömästi supistellen kävelin lavalle vastaanottamaan palkintoa. Mua pelotti koko ajan, että synnytys käynnistyy reippaasti etuajassa, mutta onneksi ei.

Tänä vuonna Inspiration Blog Awardsia ei ole luvassa ainakaan nyt keväällä, enkä tiedä onko muitakaan blogigaaloja tulossa. Se on meidän bloggaajien ja muiden sometyyppien kannalta vähän harmi, tai ainakin mun mielestä, koska ne on niiiiiin kivoja tapahtumia ja on aina ihana tavata uusia ja vanhoja tuttuja. Blogigaalat on juuri sellaisia tilaisuuksia, jotka keräävät ihmisiä yhteen pitkienkin välimatkojen takaa ja siksi ne ovat niin ihania. Ja onhan se nyt kutkuttavan jännittävää laittautua kerrankin oikeasti hienoksi ja seurata palkintojenjakotilaisuutta.

Bleiseri & Housut Mango | Laukku Gucci | Kengät ZARA | Korvakorut Gina Tricot 

Mulla on ollut suuri kunnia olla palkittavana monta kertaa teidän ansiosta ja olen siitä edelleenkin ihan älyttömän kiitollinen. Saapa nähdä tuleeko mitään blogi- tai somegaalaa enää Suomessa, vai onko niiden aika jo ohi? Ymmärrän kyllä tosi hyvin, että suuren gaalatilaisuuden järjestäminen on aivan valtava taloudellinen ponnistus järjestäjälle, enkä ihmettele, että niitä ei alkuvuosien huuman jälkeen ole enää järjestetty niin usein. Toivon kuitenkin tosi paljon, että joskus vielä saadaan jonkinlainen blogi- tai somegaala kokea. Länsinaapurissa ainakin Elle-Gala on pitänyt pintansa vuodesta toiseen.

Btw jos mietitte miksi mulla on kuvissa joko arskat tai silmät kiinni, vastaan migreeni. Aurinko on niin mielettömän kaunis ja ihana, mutta jos tuijottelen suoraan kirkkaassa auringonvalossa silmät paljaana, on seurauksena vähintäänkin migreenipäänsärky tai sitten aurallinen migreeni. Siksi kesäaikaan ulkona otetuissa kuvissa mulla hyvin harvoin on paljaat silmät auki.

Kysyn nyt uudelleen saman kuin vuosi sitten (parempien kuvien kera), mitä mieltä kokovalkoisesta, iskeekö teihin?

Mä kävin tänään haastattelemassa seuraavaa ihanaa erilaista perhettä, enkä voisi olla enempää innoissani siitä, että pääsen pian jakamaan heidän tarinan! Mä olin niin kaivannut tätä jo, koska tämä on mulle itselleni oikeasti siistein projekti jota olen ikinä saanut tehdä. Puin aamulla päälleni saman asun, jota olen oikeastaan käyttänyt melkein jokaisena tarpeeksi lämpimänä päivänä. Saman asun, joka mulla oli myös keskimmäisen synttäreillä sunnuntaina farkkutakkia lukuunottamatta. Haastattelun lisäksi olin tänään lounastapahtumassa Allas Seapoolilla, joten mulla piti olla siistit vaatteet.

Viime kesänä Rodokselta ostetut raidalliset culottes-housut ovat olleet yksi niistä vaatekappaleista, joita eniten kaipasin talven aikana. Näitä en osannut talvella käyttää, vaikka varmasti olisivat toimineet maihareiden ja sukkahousujen kanssa ihan hyvin. Mutta ei vaan tuntunut mulle sopivalta. Nyt kun mittari näyttää viittätoista ainakin jossain vaiheessa päivää, voi nämä hyvin jo pukea jalkaan. Nämä on varmasti mukavimmat ja rennoimmat ”siistit” housut jotka mä omistan. Mistään ei kiristä eikä purista ja tuntuvat hyvältä jalassa. Ainoa harmitus on, että näistä purkautuu joku kangas pyllystä ihan keskeltä (langannousu tms?), olen varmaan istunut jossain puutarhatuolissa tai jossain missä on ollut terävä kohta, joka on napannut kankaasta kiinni. Se purkautuma ei vielä ole paha, eli sille voisi varmaan tehdä jotain? Jos haluatte antaa vinkkejä, että mitä, niin saa jakaa!

Toppi on River Islandista ja Otto toi sen mulle tuliaiseksi Mall of Scandinaviasta työreissulla kolme vuotta sitten. Se on yksi mun luottotopeista, kun se on niin simppeli ja mukava päällä. Se toimii ihan super hyvin näiden housujen ja kaikkien muidenkin vaatekappaleiden kanssa. Rakastan näin keväällä ja kesällä v-aukkoisten yläosien, ruskettuneen dekolteen ja kultaisten korujen yhdistelmää. Ja siihen mun vaatekaappi taitaa yläosien osalta perustua tänäkin kesänä. Jos en osaa käyttää culottes-housuja talvella, niin en kyllä osaa oikein toppejakaan, en edes paksuun neuleeseen yhdistettynä. Mutta näin ilmojen lämmetessä on ollut ihanaa kaivaa kaikki vanhat lempparit kaapeista, tuntuu, että mulla on paljon enemmän valinnanvaraa nyt aamuisin kun otin kaikki topitkin esille taas.

Vaaleanpunainen farkkurotsi on mun superlemppari! Se on niin ihanan herkullisen värinen ja rento. Toimii hyvin melkein minkä kanssa tahansa, enkä malta odottaa, että saan yhdistää sen kesämekkoon ja paljaisiin sääriin. Ehkä musta tulee farkkurotsimimmi tänä kesänä nahkarotsimimmin lisäksi, ainakin nyt tuntuu siltä. Ja farkku hengittää n. tuhat kertaa paremmin kuin tekonahka, heh.

Takki Gina Tricot  | Toppi River Island | Housut Stradivarius | Kengät Vans | Aurinkolasit Ray Ban | Kaulakoru Gina Tricot | Laukku Gucci |

Tuntuu, että aurinko ja lämpö antaa niin paljon lisää mahdollisuuksia pukeutumiseen, että olen nyt aivan innoissani aamuisin miettimässä asuja mun vaatekaapilla. Ainoa, mihin kesä tuo omat haasteensa on asuje kuvaus, koska kirkas aurinko. Mutta toisaalta, kesä tuo mukanaan upeat pitkät illat ja auringonlaskut. Ja eiköhän siihen kirkkaaseen aurinkoonkin taas totu pian ja muista ne tutut kikat, miten kuvat saa toimimaan silloinkin kun aurinko on korkeimmillaan ja varjot terävimmillään.

Helsinkiin tuli mielettömän kaunis ja upea talvi. Ja nyt se jo lähti pois. Onneksi ehdittiin nauttia siitä pulkkamäessä, ja napata myös edes yhdet asukuvat talvimaisemissa, ennen kuin vesisade pyyhki kaiken pois.

Kuvattiin asukuvat Hakaniemessä kauniin talvisena ja tyynenä päivänä, jolloin pakkasta ei ollut yhtään. Vetäisin päälleni jotain vähän erilaista kuin yleensä, midimittaisen hameen ja karkkipinkin neuleen. Mä olen ollut ihan farkkutyttö synnytyksestä asti, varmaan kun raskausaikana skarppeja farkkuja ehti tulla niin kova ikävä. Farkut on kivoja, mutta joskus on kivaa vaihtelun vuoksi käyttää myös hametta. Pukeutujana haluan myös välillä vähän haastaa itseäni, ja pukeutua niin kuin HALUAN pukeutua, eikä niinkuin uskallan pukeutua.

Ihailen kaikkia rohkeita pukeutujia, sellaisia kuin Rihanna tai naapurimaamme blogikuningatar Kenza. Silti liian usein pelkään näyttäväni pöntöltä niissä ei-niin-tavallisissa vaatteissa (eli siis suunnilleen kaikissa muissa kuin farkuissa ja neuleessa/collegessa). Sovitan usein kotona ties mitä jännittäviä yhdistelmiä, mun Pinterest-kansiot on täynnä upeita ja erilaisia persoonallisia inspiraatio-asukuvia ja kaapista löytyy myös jännempiä vaatteita. Silti mua jännittää aina ihan hulluna laittaa jotain perus-univormustani poikkeavaa päälle. Ihan turhaan, koska eihän sillä ole mitään väliä jos näytän jonkun mielestä ihan dilleltä. Tärkeintähän on että mä tykkään itse mun vaatteista, ja tiedostan myös, että suurinta osaa maailman ihmisistä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä juuri minä päälleni laitan. Silti se epävarma fiilis kumpuaa jostain.

Sitä on niin helppo opettaa lapsille, että he näyttävät upealta ja he voivat olla juuri sellaisia kuin itse haluavat, koska mä uskon siihen ihan täysillä. Ja näen, että he uskovat myös. Heidän edessä on helppoa itsekin olla itsevarma, en koskaan kriiseile ääneen vaatteista tai ulkonäöstä, etten vain tartuta höpsöjä ajatusmalleja heihin. Selkeästi opit on menneet perille, koska eivät hekään koskaan kriiseile vaatteistaan tai ulkonäöstään, vaan kehuvat itseään ja toisiaan.

Mutta kuka opettaisi mulle, että voin itse olla juuri sellainen kuin olen? Kuka hiljentäisi sen äänen joka sanoo, että ”sä et voi laittaa glitterhametta karkkipinkin neuleen kanssa tavallisena torstaina päälle koska saatat näyttää tyhmältä”.  No, eihän sitä  ääntä kukaan muu hiljennä, kuin minä itse. Minä olen se, jonka täytyy tajuta, että vaikka näyttäisinkin jonkun mielestä hölmöltä, niin mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Joku nauraisi? Joku saisi hyvän mielen koska näyttää itse paremmalta? Joku sanoisi ”näytät hölmöltä”? Ja miitä väliä sillä olisi jos niin tapahtuisi? Ei mitään. Ne on vain vaatteet.

Mä haluan että mun pukeutuminen vastaa mun mieltymyksiä, eikä sitä minkä oletan miellyttävän toisia. Jonkun mielestä voi kuulostaa tyhmältä, että jännitän neuleen ja hameen pukemista, niin se kieltämättä itsestänikin kuulostaa nyt kun olen kirjoittanut tämän tekstin. Mutta ei tässä olekaan kyse pelkästä yhdestä asusta, vaan ihan koko vaatekaapista, itsetunnosta ja itsevarmuudesta. Rohkeudesta olla minä.

Takki Adidas / Neule Gina Tricot / Hame Gina Tricot / Vyö Gucci / Laukku Coach / Kengät Zara / Korvakorut H&M /

ASUHAASTE

Tämän asun ja postauksen myötä haastan itseni asuhaasteeseen: tämän vuoden aikana haluan pukeutua rohkeammin ja enemmän itseni näköisesti. Siispä lupaan, että vain joka toinen asu jonka jaan täällä, saa olla perus farkut & neule/college -asu. Ja joka toisen asun pitää olla jotain muuta, jotain jännittävää, jotain hauskaa, jotain sellaista josta mulle tulee hyvä fiilis. Ihan vaan koska se riittää, että mä itse tykkään mun asusta, vaikka se kaikkien muiden mielestä olisi jotain ihan muuta kuin hieno.

Noin, booom, siinä se on! Eli jos yritän seuraavankin asun jälkeen jakaa täällä farkkuja ja collegea niin tulkaahan sanomaan SOOSOO. Ja hei, jos tunnistit itsesi tästä kuvauksesta, niin haasta ihmeessä itsesi mukaan myös! Jokaisella on oikeus pukeutua just niin kuin haluaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3