Pitkä automatka pienen vauvan kanssa

28.04.2017

Noin! Nyt on takana kaksi pitkää matkaa, ja kaksi keskipitkää automatkaa nykyisellä kokoonpanolla, ja kokemusta on karttunut ainakin jonkin verran siitä, mitä pienen vauvan kanssa autolla matkustaminen on. Toisaalta kyllä mietin että kehtaanko tätä postausta edes kirjoittaa, kun matkat menivät niin hyvin.  Ei mulla ole oikeastaan edes mitään kauhean konkreettisia neuvoja, millä automatkaa voisi helpottaa, sillä me ei juurikaan mitään helpotusta tarvittu. Mutta kerron nyt kuitenkin että kuinka sujui meidän pitkä automatka pienen vauvan kanssa, ja mitä me tehtiin helpottaaksemme matkustamista.

Menomatkalla me lähdettiin ajamaan 600km matkaa kohti Oulua iltapäivällä puoli kolmen aikaan. Mulla oli päivällä ollut mm. neuvolan jälkitarkastus ja muutakin puuhaa, joten Nova oli sopivasti väsynyt siinä vaiheessa kun alettiin matkan tekoon. Me pysähdyttiin matkan aikana kolme kertaa. Ensimmäinen pysähdys oli pikainen imetys parkkipaikalla, kesto n. 10min. Toka pysähdys oli pidempi pysähdys jonka aikana hän kävi useamman kerran rinnalla. Pysähdys kesti noin tunnin verran. Kolmas ja viimeinen pysähdys oli myös pikainen parkkipaikkaimetys, kun neiti heräsi 20 minuuttia ennen Oulua ja oli nukkunut niin pitkään että tiesin hänellä olevan kova nälkä. Pysähdyttiin siis vain jos Nova heräsi, eikä erikseen alettu häntä herättelemään.

Kun käytiin Haaparannalla viikko sitten, 130km matkat taittuivat kumpaankin suuntaan ilman pysähdyksiä. Nova nukkui kummankin matkan läpeensä eikä pysähdyksiä tarvittu.

Eilinen kotimatka sujui vielä ensimmäistä matkaakin paremmin, pysähdyksiä tuli vain kaksi. Matkaan lähdettiin aamupäivällä vähän ennen yhtätoista. Ensimmäinen pysähdys oli reilun tunnin jälkeen kun Nova heräsi ekan kerran syömään (vaikka oli syönyt juuri ennen lähtöä). Sen syönnin jälkeen hän nukahti niin hyvin että meille muille kerkesi tulla nälkä ja pysähdyttiin meidän muiden nälän takia, vaikka Nova vielä nukkui. Pysähdys kesti jälleen noin tunteroisen verran ja Nova söi myös useampaan otteeseen siinä ja loikoili ja venytteli. Parin tunnin loppumatka tämän pysähdyksen jälkeen taittui taas ilman pysähdyksiä.

Nova siis nukkui kaiken autossa vietetyn ajan tyytyväisenä. Motarilla on niin kova hurina ja vauhti että meidän minille se riittää nukuttamaan noin hyvin. Ekan matkan aikana hän heräsi kerran itkemään kun jouduttiin hidastamaan vauhtia tietyön takia, mutta rauhoittui kun vieressä istunut esikoinen vähän hyssytteli takapenkillä. Eli kovin helpolla siis päästiin. Oikeastaan Novan mukanaolo ei vaikuttanut meidän ajomatkoihin melkein mitenkään eri tavalla, mitä nyt ehkä pysähdykset kestivät aavistuksen pidempään.

Meidän isommat tytöt on niin tottuneita tuohon matkaan että heillä se menee aivan hyvin myös. Yleensä he lukevat esimerkiksi Star Wars- ja Barbielehtiä, katsovat leffoja ipadeilla, kuuntelevat äänikirjoja tai nukkuvat. Välillä syövät vähän pähkinöitä tai keksejä evääksi, ja odottavat aina matkan puolivälissä koittavaa pidempää pysähdystä jolloin pääsee huolto-aseman leikkipaikalle. Meidän tytöt eivät harrasta mitään jatkuvia ”koska ollaan perillä” -kysymyksiä, vaan yleensä he bongaavat maanmerkkejä ja tunnistavat että ”hei me ollaan jo tässä!”.

Tässä vielä koottuna muutama meidän mielestä tärkeä asia automatkalla pienen vauvan kanssa:

  • Laadukas turvakaukalo. Meidän Cybex Cloud Q+ -turvakaukalo* on vauvan asennon kannalta paras mahdollinen eikä vauvan selkä painu huonoon asentoon. Lisäksi kaukalon saa makuuasentoon pysähtyessä, jolloin vauvan selkä saa myös levätä.
  • Tarpeeksi pitkä pysähdys jotta vauva saa varmasti syötyä tarpeeksi ja vähän purettua energiaa jotta uni maistuu taas.
  • Mukavat vaatteet vauvalle. Löysät housut jotka eivät purista masua turvakaukalossa, ja pehmeät materiaalit jotta mikään sauma tms. ei ala painamaan pitkällä matkalla. Me koettiin että collegehaalari oli hyvä, sisävaatekerroksen päälle. Nova pysyi lämpimänä mutta hänelle ei tullut kuuma.
  • Positiivinen asenne. Me ajeltiin sillä mentaliteetilla että ajellaan niin kauan kuin neidillä riittää unta. Ei oletettu mitään, hyvää eikä huonoa. Yllätyttiin iloisesti.

*Haalari ja kaukalo saatu blogin kautta.

Moni on kysynyt että miten me mahdutaan autoon kolmen lapsen kanssa. Me mahdutaan hyvin, sillä auto on juuri meidän perheelle sopiva, mutta ketään muuta sinne ei sitten mahdukaan. Me ostettiin viime kesänä upouusi keskikokoinen citymaasturi, jonka takapenkille kaukalo ja kaksi turvaistuinta mahtuvat juuri ja juuri. Lapsilla on siellä sopivasti tilaa, mutta tosiaan viisipaikkaiseen autoomme ei mahdu ketään muita. Kaikki matkatavarat ja muut sen sijaan mahtuvat hyvin, nytkin meillä oli kahden viikon reissulla mukana vaunut ja vaunukoppa, kaksi matkalaukkua, sitteri, leikkimatto, pleikkari ja kaksi tietokonetta, pieni telkkari, ja vaikka mitä. Eli pienen muuttokuorman verran, hah. Siinä samalla myös osasyy sille miksi matkaamme mieluiten autolla: mukaan saa kaiken mahdollisen tavaran mitä haluaa ja matkan voi taittaa omassa tahdissaan + meidän viisihenkinen perheemme matkaa myös matkakohteessa sitten kätevästi omalla autolla, omien aikataulujen mukaan. 

Me ei olla kysytty mitään erityisen kapeita turvaistuimia tms. vaan ne on ihan standardikokoisia kaikki, ja mahtuvat hyvin, eli en osaa neuvoa niissä asioissa. Kokeilemalla selviää parhaiten. Citymaasturin plussia on mun mielestä se että tavaratilaa ja istumatilaa on paljon, ja penkit ovat korkealla niin autoon istuminen ja sieltä pois nouseminen on mukavaa ja helppoa (myös silloin kun olin viimeisilläni raskaana).

Kuinka teillä on sujunut pitkä automatka pienen vauvan kanssa?


Päiväreissu länsinaapuriin

23.04.2017

Piipahdettiin eilen koko perhe Ruotsin puolella, kun ajeltiin täältä Oulusta Haaparantaan. Torniolainen ystäväni sanoo ”Haaparannalle” mutta mun suussa se kuulostaa niin oudolta että on pakko sanoa Haaparantaan. Anteeksi kaikille jotka ovat eri mieltä. Ollaan jo monta kertaa Oulun reissuilla puhuttu että pitäisi ajella käymään Haaparannassa mutta ei koskaan olla saatu aikaiseksi. Eilen sitten lähdettiin piipahtamaan Candy Worldissa, MAXI ICAssa ja Max Hamburgaressa. Ei me viivytty Haaparannassa paria tuntia kauempaa mutta oli hauska reissu kuitenkin.

Hamstrasin Ramlösaa eri makuina ja Candy Worldista suolaista salmiakkia. Ikeassa ei käyty kun kuitenkin kotona on Ikea aivan naapurissa ja ei meidän autoon muutenkaan mahdu enää mitään kun jo tulomatkalla oltiin kuin sillit purkissa kun mä pakkasin vähän ”runsaasti”. Saa nähdä miten mahdutetaan edes Oulun ostokset mukaan. Ehkä Otto saa auttaa mua pakkaamaan tiiviimmin että mahdutaan kaikki. Se on hassua miten vauva on perheen pienin ihminen mutta vie kyllä varusteineen kaikkein eniten tilaa matkustaessa. Vauvalle on mukana vaunut ja sitteri ja leikkimatto ja kantoreppu ja vaipat ja ties mitkä.

Mä tykkään kyllä ihan hulluna Ruotsista, ja siellä on aina ihana käydä vaikka Ruotsin reissuja on mulla takana jo kymmeniä. Ihan sama onko se sitten parin tunnin reissu Haaparantaan (tämä oli mun kolmas kerta siellä), päiväristeily Tukholmaan tai pidempi reissu hotelleineen kaikkineen. Nautin Ruotsin tunnelmasta ja iloisista ihmisistä siellä. Odotan jo kovasti meidän ensi kuun risteilyä, kun ei olla pariin vuoteen käyty. Kesällä on tarkoitus tehdä vielä vähän pidempi reissu ja ottaa auto mukaan Tukholmaan niin päästään käymään muuallakin kuin vain siellä.

Puolentoista tunnin ajomatka kumpaankin suuntaan meni sutjakkaan ja Nova nukkui onneksi sekä mennessä että tullessa. Multa toivottiin postausta pitkästä ajomatkasta vauvan tai ylipäätään lasten kanssa, ja kunhan ollaan ajettu takaisin kotiin, aion myös kertoa meidän vinkit ja kokemukset. Isompien lasten matkustamisesta olen aiemmin kirjoittanutkin, mutta vauvan kanssa on tietysti omat juttunsa. Tulomatka Helsingistä Ouluun meni niin hyvin että en uskaltanut vielä silloin kirjoittaa postausta, katsotaan nyt vielä matka toiseenkin suuntaan ennen kuin uskallan hehkuttaa että vauvat nukkuvat autossa superhyvin ja pitkäkin reissu onnistuu helposti.

Tytöt olivat aivan innoissaan kun pääsivät ”ulkomaille” ja ihmettelivät että voiko ulkomaille mennä autollakin, eikö aina tarvitsekaan mennä lentokoneella niinkuin Mallorcalle tai laivalla niinkuin Ruotsiin. Siitä saatiin hyvät keskustelut aikaiseksi että millä kaikilla välineillä voi matkustaa minnekin.

Neidit saivat Max Hamburgaren lastenaterioiden mukana kirjat, ja Tiara luki heti oman helppolukuisen kirjansa kun tultiin takaisin tänne mun tädille illalla. Suomeksi Tipa on lukenut jo reilun vuoden ajan mutta ruotsiksi lukeminen on alkanut onnistumaan vasta tänä keväänä. Tuo 35-sivuinen tarina oli ensimmäinen tuollainen kouluikäisten ruotsinkielinen kirja jonka hän on lukenut yhdeltä istumalta kokonaan. Olen kyllä tosi ylpeä ja iloinen siitä miten hienosti lukeminen sujuu.

Mutta joo, sellaista rentoa viikonlopun viettoa täällä. Vielä muutama päivä tätä jäljellä, aiotaan nauttia niistä täysillä. Ihanaa sunnuntaita kaikille <3


Illat on meidän

06.08.2015

Mä olen aamuihminen, tavallaan, aamuisin olen kaikista aikaansaavin, pirtein ja tykkään aamujen fiiliksestä. Perhe-elämän myötä kuitenkin illat ovat ne hetket joista nautin nykyisin melkeinpä kaikkein eniten arjessa. Iltaisin me ollaan kaikki yhdessä, ja se on se mikä merkitsee. Vaikka lapset ulkoilevatkin päiväkodissa sen kaksi kertaa päivässä, me lähdetään yleensä vielä puistoon iltaruuan jälkeen yhdessä, varsinkin näin kesällä.

Aikaisemmin meidän kaikkein lähin isommille kuin vauvaikäisille tarkoitettu puisto sijaitsi parin kilometrin päässä,  mikä kieltämättä vähän söi sitä puistoiluintoa työpäivien jälkeen. Yleensä laiskasti mentiin vain oman talon pihalle, ja säästettiin puistoreissut viikonlopuille. Meidän talon piha on alkanut ehkä vähän kyllästyttää pelkistetyillä vempeleillään, varsinkin kun sitä samaa hiekkalaatikon reunaa on melkein kolme vuotta kuluttanut pyllyllään. Onneksi tänä kesänä saatiin vihdoin omalle asuinalueelle monipuolinen upouusi puisto, ja nyt meidän puistomatka ei kestä kuin kaksi minuuttia.

Tuo lähipuisto on aina täynnä elämää ja seuraa, siellä on paljon kivaa tekemistä ja kaikenikäisille jotain. Lisäksi se on lähellä lähikauppaa, joten maito- ja leipätäydennykset ja muut hoituvat kätevästi arkiviikolla siinä samalla. Kuinka paljon voi vaikuttaa yksi leikkipuisto arki-iltojen sujuvuuteen?  Meillä se on ainakin tehnyt ison eron. Ulos tulee lähdettyä paljon enemmän mielellään, kun on kiva paikka jonne mennä, ja olenpa mä törmännyt muutamaan kivaan blogini lukijaankin siellä puistossa. Hauskaa että näinkin läheltä löytyy lukijoita.

Toinen iso tekijä on tietenkin ollut myös auto, ei sitä vaan tajunnut etukäteen miten iso vaikutus sillä on elämänlaatuun. Me ollaan saatu paljon enemmän yhteistä aikaa perheen kanssa, kun sellaiseen arjen perussäätöön kuten kauppareissuihin, viemisiin, hakemisiin ja paikasta toiseen siirtymiseen  menee paljon vähemmän aikaa.

Meidän piti kulkea edelleen työmatkat julkisilla, mutta ollaan nyt kuitenkin päädytty siihen että Otto kulkee autolla töihin, koska se säästää tarhapäivinä meiltä iltaisin hurjasti aikaa. Miettikää, voin olla puoli tuntia pidempään töissä, hakea lapset silti samaan aikaan kuin ennen, ja ehtiä silti kotiinkin melkein tuntia aiemmin. Ihan vaan koska Otto nappaa mut mukaansa kotimatkalla, kun meidän toimistot ovat sopivasti vain puolen kilsan päässä toisistaan. Ja on lapsillekin kivaa kun pappa ja äiti hakevat melkein aina heidät yhdessä päiväkodista. Aamuisin mä kyllä vien lapset edelleen julkisilla, ja kuljen itse töihin julkisilla, koska aamuisin se toimii hyvin ja on ihan mukavaa.

Aina mä olen nauttinut arjesta, mutta nämä kaksi asiaa, puisto ja auto, ovat vaikuttaneet arkeen ja ajankäyttöön ratkaisevasti. Kaikesta on tullut helpompaa ja mukavampaa, ja jää enemmän aikaa rentoutua ja touhuta lasten kanssa myös työpäivän jälkeen.

Meillä oli tänään ihana päivä tyttöjen kanssa, nähtiin aamulla kavereita ja touhuttiin. Sain herätä aamulla siihen että Zelda herätti mut sanomalla ”Hyvää huomenta äiti-pwinsessa!”. Toivottavasti saan huomenna yhtä ihanan prinsessaherätyksen, en kestä!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3


Pienikin voi olla suurta

14.07.2015

Alkuviikko on kulunut töiden parissa, mutta tänään lähdin vähän aiemmin ja me repäistiin ja käytiin ostamassa auto ja turvaistuimet lapsille. Ollaan harkittu tätä autoasiaa niin pitkään ja nyt sitten sattui sopiva kohdalle ja ajateltiin että miksipä ei. Otto koeajoi auton ja tehtiin kaupat, ja käytiin sitten samantien ostamassa lapsille Lastentarvikkeesta vielä turvaistuimet, kun eihän meillä sellaisiakaan tietenkään ollut. Nyt on jotenkin tosi hassu fiilis, meillä on oikeasti auto, ja ei enää tarvitse raahata ruokakasseja bussilla tai kävellen rattaiden kanssa kotiin viikonloppuisin. Sen kun vaan hurautetaan autolla kauppaan ja takaisin. Ihan uskomatonta! Ja ah mä pääsen vihdoin Ikeaan, se on kutkuttava ajatus.

Joillekin auto on ihan sellainen perusjuttu joka vaan kuuluu olla, mutta meille tämä tuntuu ihan mielettömältä luksukselta. Ei aiota jatkossakaan kulkea esimerkiksi työmatkoja autolla, koska julkiset kulkee niin hyvin mutta juuri kauppareissuja ja erityistilanteita varten auto on kyllä ihan huippu juttu. Ja nyt on Oulussa käyminenkin helpompaa, kun voi ajaa sinne omalla autolla. Huomenna Otto kuitenkin käy viemässä mut aamulla tyttöjen kanssa autolla töihin, pakkohan se on kerran kokeilla sellaista ylellisyyttäkin edes kerran.

Muuta ihmeellistä meidän alkuviikkoon ei olekaan mahtunut, ihan sitä perus loma-arkea. Eilen illalla käytiin kauniissa ilta-auringossa tyttöjen kanssa leikkimässä rannalla. Napattiin saippuakuplapyssyt mukaan ja tytöt kiljuen kastelivat varpaansa meriveteen ja tekivät hulluna kuplia. Siinä rannalla eilen, lasten ja Oton iloisia kasvoja katsoessa mut valtasi onnen tunne, ei ensimmäistä eikä varmasti viimeistä kertaa. Miten onnekas mä olenkaan kun saan elää mun elämää juuri noiden tyyppien kanssa, joita rakastan enemmän kuin mitään muuta.

Heidän kanssaan kaikki tuntuu paremmalta, ja he tekevät musta paremman ihmisen. Heidän kanssaan ilo on suurempaa, ja suru pienempää. Ja kun sanon että ilo on suurempaa, mä todella tarkoitan sitä. Jos joku olisi kuunnellut meidän hehkutusta tästä autoasiasta tänään, sillä olisi varmaan tullut meidän höpötykset jo korvista ulos. Musta siinä ei ole mitään vikaa että on pikkujutuistakin ihan fiiliksissä, sehän vaan tekee elämästä hauskempaa ja rikkaampaa.

Mä liikun nyt sohvalla metrin vasemmalle, suoraan Oton kainaloon joka kuopuksemme mukaan on ”hikinen ja tahmainen”, ja me aletaan katsomaan jälleen House of Cardsia. Hitsi että on muuten koukuttava sarja, ei voi muuta sanoa! Onneksi tajuttiin alkaa katsomaan sitä vasta nyt, koska nyt meillä on vielä huuuurjan monta jaksoa jäljellä Netflixissä ennenkuin kaikki on katsottu. Ihanaa tiistai-iltaa kaikille, olette parhaita!