Kokemuksia Cybex Priam -vaunuista vol.1

09.06.2017

Paljon on kyselty postausta siitä mitä ollaan tykätty meidän vaunuista, ja nyt luvassa siis kokemuksia Cybex Priam -vaunuista, jotka meillä on ollut nyt käytössä n. neljä kuukautta. Tämä osa keskittyy siis pelkkään vaunukoppaan sekä Cybex Priam-vaunujen käyttöön yhdessä turvakaukalon kanssa, koska ratasosaa ei olla vielä päästy testailemaan. Vaunut ovat olleet meillä päivittäisessä käytössä ihan ensimmäisistä viikoista lähtien, ja kokemusta on kertynyt rutkasti molemmista kokoonpanoista.

Meiltä lötyy siis Cybex Priam krominvärinen runko Trekking-renkailla, Cybex Priam vaunukoppa Manhattan Grey -värin kankailla, sekä Cybex Cloud Q Plus -turvakaukalo* Manhattan Grey -värisillä kankailla, ja siihen Base Q-fix Isofix-telakka. *Turvakaukalo on saatu blogin kautta.

Cybex Priam ja Cloud Q

Cybex Priam ja vaunukoppa

Ostimme Cybex Priam runkoon kovan vaunukopan, koska meille syntyi helmikuun vauva, joka kaipasi vaunuissa suojaa ja lämpöä. Vaunukoppa on ollut tosi suojaisa, ja siinä on hyvin tilaa vaikka Novakin on kasvanut tosi nopeasti. Meillä oli pahimmilla pakkasilla vaunukopassa äitiyspakkauksen makuupussi, sekä Reiman toppahaalari, ja koskaan ei Nova ollut kylmissään. Vaunukoppa on todella helppo klikata yhdellä kädellä kiinni rattaiden runkoon vaikka vauva olisi jo kopassa sisällä. Keinonahkapäällysteinen kantokahva on tyylikäs, ja irtoaa kätevästi molemmilta puolilta (myös yhdellä kädellä), jotta vauva on helppo laskea sisälle koppaan.

Kopan kuomu on oikeastaan niin suojaisa yhdessä peitteen kanssa, että vaunuverho ei ole edes pakollinen ainakaan kesällä, mikäli vauva vain nukkuu. Talvella meillä tietysti oli käytössä vaunuverho kokoajan jotta kylmä tuuli ei päässyt siitä pienestäkään rakosesta. Kuomun asentoa on helppo säätää, ja kun avaa vetoketjun kuomun takaosasta, kuomun saa vedettyä todella alas, ja samalla saa kurkistusikkunan käyttöön niin vauvaa on helppo seurata. Ainoa miinus tulee kopan kankaista, jotka on niin naftit että mulla tuottaa välillä hankaluuksia saada viimeisiä neppareita kiinni, ainakin jos ollaan liikkeessä ja pitäisi olla nopea. Saan ne kyllä siis kiinni, mutta siinä yleensä kestää hetki.

Vaunukoppa on ollut meillä käytössä päiväunilla ja vaunulenkeillä, ja puistossa, yleensä aina kun on ollut tuulista tai kylmää ja ollaan liikuttu paljon ulkona, koska silloin vauva on tarvinnut parempaa suojaa. Pääosin ollaan käytetty vaunuja kuitenkin turvakaukalon kanssa, ja sanoisinkin että jos vauva on kesävauva tai edes loppukevään tai alkusyksyn vauva, on vaunukoppa ihan turha, mikäli hankkii vaunuihin sopivan, makuuasentoon menevän Cybex Cloud Q-kaukalon. Lämpimillä ilmoilla kaukalo nimittäin tarjoaa kaikki samat ominaisuudet ja enemmän kuin vaunukoppa.

Cybex Priam vaunukoppa

Cybex Priam ja Cybex Cloud Q Plus -turvakaukalo*

Vaunujen mukana tulee adapterit turvakaukaloa varten, ja ne  adapterit ovat siis kaksi muovista pötkylää jotka liitetään niihin kohtiin joihin vaunukoppa tai ratasistuin yleensä painetaan paikoilleen. Adaptereiden napsauttaminen paikoilleen ja irroittaminen käy todella helposti ja nopeasti yhdellä kädellä, ja niiden ollessa paikoillaan kaukalo on helppo vain nostaa paikalleen. Kaukalon irroittaminen käy myös kätevästi nappeja painamalla ja samalla nostamalla. 90% ajasta me käytetään vaunuja turvakaukalon kanssa, ja meillä on yleensä adapteritkin aina paikoillaan valmiina käyttöön.

Makuuasentoon saatava kaukalo on ergonominen vauvan selälle, ja heti ilmojen lämmettyä ollaan oikeastaan pärjätty pelkällä kaukalolla myös esim. kaupungilla ulkona liikkuessa. Kaukalosta saa myös kuomun todella ajas suojaamaan sekä auringolta että tuulelta, ja talvella yhdessä kaukalolämpöpussin kanssa vauva pysyi hyvin lämpimänä. Kaukalon kuomu on sellainen että siihen ei naarmuttamatta saa vaunuverhoa kiinni, mutta se ei oikeastaan haittaa koska kuomu tulee niin hurjan alas että ei verholle ole tarvettakaan muuten kuin lähinnä jos haluaa esteettisistä syistä sellaista käyttää. (Terveisin nimim. meillä olis Kurtis Babyn superherkku musta-kultainen ananasvaunuverho, mutta ei olla käytetty kun muuten kaukalon kuomuun jäisi naarmuja).

Me ei oltaisi kertakaikkiaan tultu toimeen ilman tätä travelsystemiä, se on ollut niin helppokäyttöinen ja loistava. Nyt kun Nova on jo neljä kuukautta, hän viihtyy myös hereillä ollessa vaunuissa tosi hyvin, kun pidetään turvakaukalo siinä kaukaloasennossa. Silloin Nova on vähän pystymmässä asennossa ja näkee ympärilleen, mutta asento on kuitenkin vain loivasti pystyssä (kuten esim. sitterissä) ja ergonominen selälle. Nukkuessa me laitetaan edelleen kaukalo aina makuuasentoon kun ollaan pois autosta.

Cybex Priam ja Cybex Cloud Q

Cybex Priam runko, renkaat, kasaus ja kuljetus autossa

Vaunujen runko menee kasaan ihan superhelposti, ja se on myös todella kompakti kasattuna. Meidän autoon vaunujen runko menee ihan helposti sillä tavalla että ne vain laittaa yhdenkäden kasausmekanismilla kasaan. Mun tädin pikkuauton takakonttiin vaunut menevät, kun irroittaa isot takarenkaat myöskin todella helposti ja nopeasti. Eli ne ovat kyllä kasattuna kompaktit. Nämä on ensimmäiset vaunut jotka mä olen osannut laittaa kasaan ja koota heti samantien, ja ihan itse olen tämän oppinut. Kaikki meidän aiemmat rattaat on olleet sellaisia että joku muu on saanut hoitaa tämän prosessin, mutta Priameissa kasausmekanismi on niin yksinkertainen että se ei vaadi ollenkaan opettelua, hermoja tai älyä. Varmaan meidän lapsetkin osaisi tehdä sen jos olisivat tarpeeksi pitkiä.

Runko on myös tosi kevyt nostella 4,7kg painolla, ja se on autoilevan perheen unelma. Meidän takakonttiin on mahtunut vaunujen rungon, kopan ja kahden lasten polkupyörän lisäksi myös iso matkalaukku ja kaksi pienempää kassia, sekä sitteri ja leikkimatto, kun matkustettiin Ouluun. Että runko ei tosiaankaan vie kovin paljoa tilaa. Myöskään vaunutilassa runko ei vie tilaa liikaa ja bussissa ja muissa julkisissa se vie yhtä vähän tilaa leveydeltään kuin normimatkarattaat. Runko on kevyt nostaa vaikka bussikuski ei laskisi edes lattiaa keskiovelta.

Renkaat ovat olleet tosi hyvät, eikä kertaakaan jumiuduttu talvella lumihankeen. Isot takapyörät auttavat kovasti, ja etupyörätkään eivät ole mahdottoman pienet. Etupyörät on lukittavat, mutta kääntyvät siis todella smoothisti ja rattaita on helppoa ohjata vaikka yhdellä kädellä. Muistan kun käytiin eka kertaa puistossa lasten kanssa Novan synnyttyä, ja mä kannoin toisessa kädessä kahvikuppia ja toisella kädellä ohjasin rattaita loskasohjon läpi puistoon. Onnistui. Kovassa vauhdissa etupyörät kannattaa ehkä lukita, niin pyörät eivät vispaa kuten kääntyville pyörille on tavanomaista kovassa vauhdissa tehdä.

Cybex Priam työntöaisan heiluminen

Koska runko on todella kevyt, se ei ehkä kaikkien mielestä ole tarpeeksi tukeva. Ainoa miinus jota olen lukenut Priameista on heiluva työntöaisa, ja aisa kyllä siis on sellainen liikkuvainen myös kasattuna. Se liikkuu 1-2cm kumpaankin suuntaan heiluttaessa, vaikka on lukittuna paikoilleen.

Sitä en ymmärrä mitä haittaa siitä on, aisa toimii tasan niinkuin pitää, ja tämä heiluminen ei vaikuta mihinkään muuhun kuin työntäjän tuntumaan. Ja se täytyy ymmärtää että jos haluaa ihan superkevyen rungon joka painaa alle viisi kiloa, se ei ehkä ole yhtä tukevan tuntoinen kuin joidenkin kymmenen kiloa painavampien hyökkäysvaunujen runko. Minua tai meitä tämä pienen pieni heiluvuus ei ole siis haitannut ollenkaan, eikä se vaikuta käyttöön millään tavalla. Vaunujen jarrut, kasaus ja lukitukset toimivat täydellisesti eikä koskaan ole ollut tunnetta että ne eivät olisi riittävän tukevat tai turvalliset. Aisan työntökorkeutta on helppoa ja nopeaa säätää ja se sopii niin pitkälle työntäjälle kuin lyhyemmällekin (esim. meidän esikoiselle).

Keinonahkapäällysteinen työntöaisa tuntuu edelleen ylelliseltä ja siitä saa hyvän otteen hanskat kädessäkin, ja siitä on todella helppoa ohjata vaunuja.

Cybex Priam tavarakori ja lisävarusteet

Priameiden tavarakori on tilava ja helppokäyttöinen. Sen kangas hylkii likaa todella hyvin ja meidän kori näyttää edelleen kuin uudelta vaikka rattaita on työnnetty ties missä loskassa ja muussa talvikeleillä. Tavarakorin saa laajennettua avaamalla nepparit. Yleensä meillä kulkee siellä kantoreppu ja hoitolaukku sekä pieni kassillinen randomtavaraa tai vaihtovaatteita isommille muksuille.

Lisävarusteena me olemme hankkineet Cybex Priam mukitelineen, jolla suomalaisissa kaupoissa on hintaa 69 euroa. Siis muovisella pikkutelineellä. Meidän oma mukiteline me ostettiin Haaparannalta Ruotsin puolelta, missä se maksoi lastentarvikeliikkeessä 30 euroa. Mukiteline on kätevä olla ja olen siihen tottunut meidän vanhojen rattaiden kanssa, siksi halusin sen nytkin. Mukitelineeseen saa kätevästi vesipullon tai kahvitermarin ja mulle se on ihan ehdoton. Suosittelen etsimään sitä kuitenkin jostain muualta kuin Suomesta, koska täällä se on ihan naurettavan kallis.

Mukiteline tulee työntöaisan oikeaan sivuun, missä se on mulle oikeakätisenä oikein hyvällä paikalla. Ainoa miinus on että kun kerkesi tottua työntelemään vaunuja pari kuukautta ilman telinettä, oli hankala oppia että se yhtäkkiä olikin siinä lisäämässä vajaat kymmenen senttiä leveyttä vaunujen runkoon, eikä enää voi puikahtaakaan niin läheltä oviaukon reunaa kuin ennen. Törmäilen mukitelineellä välillä edelleen. Eli suosittelen ottamaan sen heti alusta asti käyttöön jos aikoo ottaa, muuten se kokee kovia aluksi (tai näin ainakin meillä).

Cybex Priam plussat ja miinukset lyhyesti

Plussat:

+ Maailman kätevin travelsystem ja kasausmekanismi, varmasti helpoimpia mitä on olemassa

+ Todella kevyet sekä työntää että kantaa

+ Upea ulkonäkö ja kestävät kankaat ja osat, näitä kelpaa työnnellä missä tahansa

+ Pieni koko ja kapeus, mahtuvat hyvin kivijalkaliikkeisiin sisälle, ja bussissa vievät tosi vähän tilaa

+ Muuntautumiskyky, erilaisilla istuimilla ja turvakaukalolla näiden käyttömahdollisuudet ovat rajattomat ja kestävät koko lapsuuden

Miinukset:

– Kalliit lisävarusteet Suomessa

– Kallis (?) hinta muutenkin

Yleinen fiilis Cybex Priameista ja mitä jatkossa

Nämä vaunut ovat ns. premium-vaunut, ja siksi hintakin on korkea monen mielestä. Me haluttiin panostaa näihin, ja kertaakaan en ole sitä katunut että käytettiin vaunuihin paljon rahaa, ne ovat todella olleet hintansa väärti. Seuraavaksi me ollaan ostamassa näihin vanuihin ratasistuin, mutta pohditaan vielä väriä. Tuo Manhattan Grey on ihan mielettömän kaunis väri, mutta kun Priameihin on vaikka mitä ihania värejä ja jopa designer-kuoseja joihin olen ihastunut. Järkevintä tietysti olisi varmaan ostaa samanvärinen ratasistuin kuin koppa ja turvakaukalokin ovat. Me ostetaan kahden eri istuinmallin valikoimasta luultavasti Lux-istuin.

Luulen että ostetaan matkarattaat siinä vaiheessa, kun lakataan käyttämästä turvakaukaloa ja siirrytään turvaistuimeen. Tai mahdollisesti sitten kun lähdetään syksyllä pidemmälle reissulle ulkomaille, ja tarvitaan lentokoneeseen mukaan käsimatkatavaroihin menevät rattaat. Mutta sinne on onneksi vielä aikaa.

Olen huomannut että Priameiden määrä katukuvassa lisääntyy kokoajan mikä on ihan mahtavaa, nämä ovat todella hyvät ja käytännölliset vaunut ja näin jälkikäteen sanottuna myöskin varmasti päätyisin uudelleen ostamaan juuri nämä kaikista vaihtoehdoista. Me ollaan äärettömän tyytyväisiä!

Mikäli vaunuista haluaa lukea lisää, niin ensimmäinen esittelypostaus Cybex Priameista tarkempine faktoineen löytyy TÄÄLTÄ, sekä oma erillinen esittely Cybex Cloud Q -turvakaukalosta* löytyy TÄSTÄ.

Mikäli teillä on jotain kysyttävää vaunuista niin vastaan mielelläni parhaani mukaan! 


Pitkä automatka pienen vauvan kanssa

28.04.2017

Noin! Nyt on takana kaksi pitkää matkaa, ja kaksi keskipitkää automatkaa nykyisellä kokoonpanolla, ja kokemusta on karttunut ainakin jonkin verran siitä, mitä pienen vauvan kanssa autolla matkustaminen on. Toisaalta kyllä mietin että kehtaanko tätä postausta edes kirjoittaa, kun matkat menivät niin hyvin.  Ei mulla ole oikeastaan edes mitään kauhean konkreettisia neuvoja, millä automatkaa voisi helpottaa, sillä me ei juurikaan mitään helpotusta tarvittu. Mutta kerron nyt kuitenkin että kuinka sujui meidän pitkä automatka pienen vauvan kanssa, ja mitä me tehtiin helpottaaksemme matkustamista.

Menomatkalla me lähdettiin ajamaan 600km matkaa kohti Oulua iltapäivällä puoli kolmen aikaan. Mulla oli päivällä ollut mm. neuvolan jälkitarkastus ja muutakin puuhaa, joten Nova oli sopivasti väsynyt siinä vaiheessa kun alettiin matkan tekoon. Me pysähdyttiin matkan aikana kolme kertaa. Ensimmäinen pysähdys oli pikainen imetys parkkipaikalla, kesto n. 10min. Toka pysähdys oli pidempi pysähdys jonka aikana hän kävi useamman kerran rinnalla. Pysähdys kesti noin tunnin verran. Kolmas ja viimeinen pysähdys oli myös pikainen parkkipaikkaimetys, kun neiti heräsi 20 minuuttia ennen Oulua ja oli nukkunut niin pitkään että tiesin hänellä olevan kova nälkä. Pysähdyttiin siis vain jos Nova heräsi, eikä erikseen alettu häntä herättelemään.

Kun käytiin Haaparannalla viikko sitten, 130km matkat taittuivat kumpaankin suuntaan ilman pysähdyksiä. Nova nukkui kummankin matkan läpeensä eikä pysähdyksiä tarvittu.

Eilinen kotimatka sujui vielä ensimmäistä matkaakin paremmin, pysähdyksiä tuli vain kaksi. Matkaan lähdettiin aamupäivällä vähän ennen yhtätoista. Ensimmäinen pysähdys oli reilun tunnin jälkeen kun Nova heräsi ekan kerran syömään (vaikka oli syönyt juuri ennen lähtöä). Sen syönnin jälkeen hän nukahti niin hyvin että meille muille kerkesi tulla nälkä ja pysähdyttiin meidän muiden nälän takia, vaikka Nova vielä nukkui. Pysähdys kesti jälleen noin tunteroisen verran ja Nova söi myös useampaan otteeseen siinä ja loikoili ja venytteli. Parin tunnin loppumatka tämän pysähdyksen jälkeen taittui taas ilman pysähdyksiä.

Nova siis nukkui kaiken autossa vietetyn ajan tyytyväisenä. Motarilla on niin kova hurina ja vauhti että meidän minille se riittää nukuttamaan noin hyvin. Ekan matkan aikana hän heräsi kerran itkemään kun jouduttiin hidastamaan vauhtia tietyön takia, mutta rauhoittui kun vieressä istunut esikoinen vähän hyssytteli takapenkillä. Eli kovin helpolla siis päästiin. Oikeastaan Novan mukanaolo ei vaikuttanut meidän ajomatkoihin melkein mitenkään eri tavalla, mitä nyt ehkä pysähdykset kestivät aavistuksen pidempään.

Meidän isommat tytöt on niin tottuneita tuohon matkaan että heillä se menee aivan hyvin myös. Yleensä he lukevat esimerkiksi Star Wars- ja Barbielehtiä, katsovat leffoja ipadeilla, kuuntelevat äänikirjoja tai nukkuvat. Välillä syövät vähän pähkinöitä tai keksejä evääksi, ja odottavat aina matkan puolivälissä koittavaa pidempää pysähdystä jolloin pääsee huolto-aseman leikkipaikalle. Meidän tytöt eivät harrasta mitään jatkuvia ”koska ollaan perillä” -kysymyksiä, vaan yleensä he bongaavat maanmerkkejä ja tunnistavat että ”hei me ollaan jo tässä!”.

Tässä vielä koottuna muutama meidän mielestä tärkeä asia automatkalla pienen vauvan kanssa:

  • Laadukas turvakaukalo. Meidän Cybex Cloud Q+ -turvakaukalo* on vauvan asennon kannalta paras mahdollinen eikä vauvan selkä painu huonoon asentoon. Lisäksi kaukalon saa makuuasentoon pysähtyessä, jolloin vauvan selkä saa myös levätä.
  • Tarpeeksi pitkä pysähdys jotta vauva saa varmasti syötyä tarpeeksi ja vähän purettua energiaa jotta uni maistuu taas.
  • Mukavat vaatteet vauvalle. Löysät housut jotka eivät purista masua turvakaukalossa, ja pehmeät materiaalit jotta mikään sauma tms. ei ala painamaan pitkällä matkalla. Me koettiin että collegehaalari oli hyvä, sisävaatekerroksen päälle. Nova pysyi lämpimänä mutta hänelle ei tullut kuuma.
  • Positiivinen asenne. Me ajeltiin sillä mentaliteetilla että ajellaan niin kauan kuin neidillä riittää unta. Ei oletettu mitään, hyvää eikä huonoa. Yllätyttiin iloisesti.

*Haalari ja kaukalo saatu blogin kautta.

Moni on kysynyt että miten me mahdutaan autoon kolmen lapsen kanssa. Me mahdutaan hyvin, sillä auto on juuri meidän perheelle sopiva, mutta ketään muuta sinne ei sitten mahdukaan. Me ostettiin viime kesänä upouusi keskikokoinen citymaasturi, jonka takapenkille kaukalo ja kaksi turvaistuinta mahtuvat juuri ja juuri. Lapsilla on siellä sopivasti tilaa, mutta tosiaan viisipaikkaiseen autoomme ei mahdu ketään muita. Kaikki matkatavarat ja muut sen sijaan mahtuvat hyvin, nytkin meillä oli kahden viikon reissulla mukana vaunut ja vaunukoppa, kaksi matkalaukkua, sitteri, leikkimatto, pleikkari ja kaksi tietokonetta, pieni telkkari, ja vaikka mitä. Eli pienen muuttokuorman verran, hah. Siinä samalla myös osasyy sille miksi matkaamme mieluiten autolla: mukaan saa kaiken mahdollisen tavaran mitä haluaa ja matkan voi taittaa omassa tahdissaan + meidän viisihenkinen perheemme matkaa myös matkakohteessa sitten kätevästi omalla autolla, omien aikataulujen mukaan. 

Me ei olla kysytty mitään erityisen kapeita turvaistuimia tms. vaan ne on ihan standardikokoisia kaikki, ja mahtuvat hyvin, eli en osaa neuvoa niissä asioissa. Kokeilemalla selviää parhaiten. Citymaasturin plussia on mun mielestä se että tavaratilaa ja istumatilaa on paljon, ja penkit ovat korkealla niin autoon istuminen ja sieltä pois nouseminen on mukavaa ja helppoa (myös silloin kun olin viimeisilläni raskaana).

Kuinka teillä on sujunut pitkä automatka pienen vauvan kanssa?


Päiväreissu länsinaapuriin

23.04.2017

Piipahdettiin eilen koko perhe Ruotsin puolella, kun ajeltiin täältä Oulusta Haaparantaan. Torniolainen ystäväni sanoo ”Haaparannalle” mutta mun suussa se kuulostaa niin oudolta että on pakko sanoa Haaparantaan. Anteeksi kaikille jotka ovat eri mieltä. Ollaan jo monta kertaa Oulun reissuilla puhuttu että pitäisi ajella käymään Haaparannassa mutta ei koskaan olla saatu aikaiseksi. Eilen sitten lähdettiin piipahtamaan Candy Worldissa, MAXI ICAssa ja Max Hamburgaressa. Ei me viivytty Haaparannassa paria tuntia kauempaa mutta oli hauska reissu kuitenkin.

Hamstrasin Ramlösaa eri makuina ja Candy Worldista suolaista salmiakkia. Ikeassa ei käyty kun kuitenkin kotona on Ikea aivan naapurissa ja ei meidän autoon muutenkaan mahdu enää mitään kun jo tulomatkalla oltiin kuin sillit purkissa kun mä pakkasin vähän ”runsaasti”. Saa nähdä miten mahdutetaan edes Oulun ostokset mukaan. Ehkä Otto saa auttaa mua pakkaamaan tiiviimmin että mahdutaan kaikki. Se on hassua miten vauva on perheen pienin ihminen mutta vie kyllä varusteineen kaikkein eniten tilaa matkustaessa. Vauvalle on mukana vaunut ja sitteri ja leikkimatto ja kantoreppu ja vaipat ja ties mitkä.

Mä tykkään kyllä ihan hulluna Ruotsista, ja siellä on aina ihana käydä vaikka Ruotsin reissuja on mulla takana jo kymmeniä. Ihan sama onko se sitten parin tunnin reissu Haaparantaan (tämä oli mun kolmas kerta siellä), päiväristeily Tukholmaan tai pidempi reissu hotelleineen kaikkineen. Nautin Ruotsin tunnelmasta ja iloisista ihmisistä siellä. Odotan jo kovasti meidän ensi kuun risteilyä, kun ei olla pariin vuoteen käyty. Kesällä on tarkoitus tehdä vielä vähän pidempi reissu ja ottaa auto mukaan Tukholmaan niin päästään käymään muuallakin kuin vain siellä.

Puolentoista tunnin ajomatka kumpaankin suuntaan meni sutjakkaan ja Nova nukkui onneksi sekä mennessä että tullessa. Multa toivottiin postausta pitkästä ajomatkasta vauvan tai ylipäätään lasten kanssa, ja kunhan ollaan ajettu takaisin kotiin, aion myös kertoa meidän vinkit ja kokemukset. Isompien lasten matkustamisesta olen aiemmin kirjoittanutkin, mutta vauvan kanssa on tietysti omat juttunsa. Tulomatka Helsingistä Ouluun meni niin hyvin että en uskaltanut vielä silloin kirjoittaa postausta, katsotaan nyt vielä matka toiseenkin suuntaan ennen kuin uskallan hehkuttaa että vauvat nukkuvat autossa superhyvin ja pitkäkin reissu onnistuu helposti.

Tytöt olivat aivan innoissaan kun pääsivät ”ulkomaille” ja ihmettelivät että voiko ulkomaille mennä autollakin, eikö aina tarvitsekaan mennä lentokoneella niinkuin Mallorcalle tai laivalla niinkuin Ruotsiin. Siitä saatiin hyvät keskustelut aikaiseksi että millä kaikilla välineillä voi matkustaa minnekin.

Neidit saivat Max Hamburgaren lastenaterioiden mukana kirjat, ja Tiara luki heti oman helppolukuisen kirjansa kun tultiin takaisin tänne mun tädille illalla. Suomeksi Tipa on lukenut jo reilun vuoden ajan mutta ruotsiksi lukeminen on alkanut onnistumaan vasta tänä keväänä. Tuo 35-sivuinen tarina oli ensimmäinen tuollainen kouluikäisten ruotsinkielinen kirja jonka hän on lukenut yhdeltä istumalta kokonaan. Olen kyllä tosi ylpeä ja iloinen siitä miten hienosti lukeminen sujuu.

Mutta joo, sellaista rentoa viikonlopun viettoa täällä. Vielä muutama päivä tätä jäljellä, aiotaan nauttia niistä täysillä. Ihanaa sunnuntaita kaikille <3


Illat on meidän

06.08.2015

Mä olen aamuihminen, tavallaan, aamuisin olen kaikista aikaansaavin, pirtein ja tykkään aamujen fiiliksestä. Perhe-elämän myötä kuitenkin illat ovat ne hetket joista nautin nykyisin melkeinpä kaikkein eniten arjessa. Iltaisin me ollaan kaikki yhdessä, ja se on se mikä merkitsee. Vaikka lapset ulkoilevatkin päiväkodissa sen kaksi kertaa päivässä, me lähdetään yleensä vielä puistoon iltaruuan jälkeen yhdessä, varsinkin näin kesällä.

Aikaisemmin meidän kaikkein lähin isommille kuin vauvaikäisille tarkoitettu puisto sijaitsi parin kilometrin päässä,  mikä kieltämättä vähän söi sitä puistoiluintoa työpäivien jälkeen. Yleensä laiskasti mentiin vain oman talon pihalle, ja säästettiin puistoreissut viikonlopuille. Meidän talon piha on alkanut ehkä vähän kyllästyttää pelkistetyillä vempeleillään, varsinkin kun sitä samaa hiekkalaatikon reunaa on melkein kolme vuotta kuluttanut pyllyllään. Onneksi tänä kesänä saatiin vihdoin omalle asuinalueelle monipuolinen upouusi puisto, ja nyt meidän puistomatka ei kestä kuin kaksi minuuttia.

Tuo lähipuisto on aina täynnä elämää ja seuraa, siellä on paljon kivaa tekemistä ja kaikenikäisille jotain. Lisäksi se on lähellä lähikauppaa, joten maito- ja leipätäydennykset ja muut hoituvat kätevästi arkiviikolla siinä samalla. Kuinka paljon voi vaikuttaa yksi leikkipuisto arki-iltojen sujuvuuteen?  Meillä se on ainakin tehnyt ison eron. Ulos tulee lähdettyä paljon enemmän mielellään, kun on kiva paikka jonne mennä, ja olenpa mä törmännyt muutamaan kivaan blogini lukijaankin siellä puistossa. Hauskaa että näinkin läheltä löytyy lukijoita.

Toinen iso tekijä on tietenkin ollut myös auto, ei sitä vaan tajunnut etukäteen miten iso vaikutus sillä on elämänlaatuun. Me ollaan saatu paljon enemmän yhteistä aikaa perheen kanssa, kun sellaiseen arjen perussäätöön kuten kauppareissuihin, viemisiin, hakemisiin ja paikasta toiseen siirtymiseen  menee paljon vähemmän aikaa.

Meidän piti kulkea edelleen työmatkat julkisilla, mutta ollaan nyt kuitenkin päädytty siihen että Otto kulkee autolla töihin, koska se säästää tarhapäivinä meiltä iltaisin hurjasti aikaa. Miettikää, voin olla puoli tuntia pidempään töissä, hakea lapset silti samaan aikaan kuin ennen, ja ehtiä silti kotiinkin melkein tuntia aiemmin. Ihan vaan koska Otto nappaa mut mukaansa kotimatkalla, kun meidän toimistot ovat sopivasti vain puolen kilsan päässä toisistaan. Ja on lapsillekin kivaa kun pappa ja äiti hakevat melkein aina heidät yhdessä päiväkodista. Aamuisin mä kyllä vien lapset edelleen julkisilla, ja kuljen itse töihin julkisilla, koska aamuisin se toimii hyvin ja on ihan mukavaa.

Aina mä olen nauttinut arjesta, mutta nämä kaksi asiaa, puisto ja auto, ovat vaikuttaneet arkeen ja ajankäyttöön ratkaisevasti. Kaikesta on tullut helpompaa ja mukavampaa, ja jää enemmän aikaa rentoutua ja touhuta lasten kanssa myös työpäivän jälkeen.

Meillä oli tänään ihana päivä tyttöjen kanssa, nähtiin aamulla kavereita ja touhuttiin. Sain herätä aamulla siihen että Zelda herätti mut sanomalla ”Hyvää huomenta äiti-pwinsessa!”. Toivottavasti saan huomenna yhtä ihanan prinsessaherätyksen, en kestä!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3