Toiveikas ja innostunut

11.12.2018

Huomenna ollaan jo joulukalentereiden puolivälissä, miten?! Joka vuosi tämä joulukuu tuntuu vaan hujahtavan nopeammin ja nopeammin ohi. Tämä alkuviikko on ollut aivan älyttömän inspiroiva, vaikka mitään erityistä ei kalenterin puolesta olekaan tapahtunut. Tai ehkä se on ollut inspiroiva juuri siksi, että mitään erityistä ei ole tapahtunut kalenterin puolesta. On ollut aikaa ajatella. Ja se on kuulkaas aika tärkeää!

Eilen keksin sellaisen idean, että meinasin pudota tuolilta kun se iski. Siis niin ilmiselvä juttu, joka on koko ajan ollut mun nenän edessä, mutta en ole vaan tajunnut aiemmin. Ehkä juuri siksi, koska koko syksy on menty niin tukka putkella, että en ole pysähtynyt ja antanut vaan ajatusten laukata. Mutta nyt mä sen keksin, ja mä tiedän, että tästä tulee jotain niin siistiä, mistä tekin pääsette ensi vuonna nauttimaan. Mä pääsen tekemään jotain sellaista, mikä tuntuu jo nyt niin oikealta, ettei mitään järkeä. Mä kerron lisää kunhan pääsen työstämään tätä ideaa, mutta jotenkin jo nyt tuli vaan sellainen aivan älyttömän positiivinen ja toiveikas olo ensi vuodesta. Siitä tulee varmasti ihan mielettömän upea.

Halusin vaan sanoa tästä, koska mulle on tärkeää, että te tiedätte, että pyrin koko ajan uudistumaan, keksimään jotain erilaista ja kehittymään. En koskaan halua jämähtää paikoilleen ja tuottaa vaan liukuhihnalta tasapaksua tahnaa, vaan haluan herättää tunteita ja ajatuksia ja inspiroida. Haluan rikkoa normeja ja tehdä kaikki asiat omalla tavallani, enkä aina niin kuin kaikki muut. Ilon ja positiivisuuden ja naurun kautta mennään ensi vuonnakin, mutta luvassa on teille kaiken vanhan lisäksi myös paljon uutta ja ihanaa! En aio luopua niistä tutuista elementeistä, jotka toimivat, mutta aion tuoda niiden rinnalle myös uutta.

Eniten odotan ensi vuodessa sitä, että mulla on aikaa ajatella rauhassa. Sen huomaa jo yhden rennomman ja aikatauluttoman päivän aikana, kun tekee jotain ei-niin-tärkeää, mutta rentouttavaa, ihan omassa rauhassa. Kun jää enemmän aikaa rentoutumiseen, ideoita vaan pulpahtelee päähän. Mä haluan saavuttaa sen fiiliksen säännöllisesti, enkä vain satunnaisena luksuksena. Onneksi ensi vuonna niin tulee olemaan, tiedän sen jo valmiiksi. Mulla on ensi vuodesta jotenkin ihan uskomattoman innostunut ja toiveikas fiilis, vaikka toki nyt haluan ihan rauhassa olla ja nauttia näistä vuoden viimeisistä viikoista, jotka ovat myös täynnä kaikkea ihanaa.

Me ollaan lasten kanssa avattu jo 11 perhejoulukalenterin luukkua, ja nämä kuvat ovat itsenäisyyspäivältä, jolloin joulukalenteri kauniisti ehdotti, että vierailisimme Tuomaan markkinoilla. Meille sattui ihan mielettömän kaunis ja upea päivä, ja käveltiin kirpsakassa pakkasessa ja auringonpaisteessa, juotiin kaakaota ja höpöteltiin.

Ollaan tähän mennessä tehty jokaisen luukun ”tehtävät” paitsi leivottu torttuja. Ehkä huomenna on se ilta, kun me leivotaan ne tortut vielä toisenkin tekemisen rinnalla, niin ei ole yhtäkään luukkua rästissä? Onneksi torttupäivänä me käytiin Oton perheen luona, ja siellä oli sentään torttuja tarjolla. Siksi se leipominen jäikin, kun oli maha täynnä torttuja kotiin tullessa. No, viikunahillo ja torttutaikina odottavat valmiina sitä päivää kun inspiraatio iskee. Pipareitakin pitäisi leipoa toinen satsi!

Kiitos kaikista ihanista viesteistä ja kommenteista, joita olette laittaneet taas tulemaan! Mä rakastan muuten blogin lisäksi myös instagramia kanavana, koska siellä teidän kanssa on niin rento ja helppo vaihtaa ajatuksia. On mahtavaa kun siellä ihmisillä on nimi ja kasvot, niin pystyy ehkä itsekin olemaan vieläkin avoimempi kuin täällä. Toki sitten blogissa on se hyvä, että tänne ihmiset voivat jakaa ajatuksia myös anonyymisti, ja kertoa sellaisia kokemuksia ja ajatuksia, joita eivät uskaltaisi omalla nimellä ja naamalla kertoa. Sekin on aivan super tärkeää!

Ihanaa tätä viikkoa kaikille, ja muistakaa joulukalenteri, uusi luukku joka aamu klo 06.00! Siellä on tulossa mm. pari videota, Oton juttuja, DIY-lahjavinkkejä ja vaikka mitä kivaa vielä! Tänä aamuna esittelin taaperon joululahjatoiveita, ja eilen jouluisen arkimeikin lempparituotteita

Joko te odotatte vuotta 2019? Mitä odotuksia teillä on tulevalle vuodelle?


Kymmenen kivaa joista olen kiitollinen

09.04.2018

Maanantain kunniaksi haluan levittää ympärilleni hyvää mieltä ja iloa viikon alkuun, ja siksi päätin tänään listata kymmenen kivaa asiaa joista olen juuri nyt iloinen, kiitollinen ja onnellinen. Mistä sinä iloitset juuri tänään, mikä on mennyt hyvin?

1. Terveys ja eka treeni antibioottikuurin jälkeen

Voin kertoa, että tuntui oikeasti niin hyvältä kahden viikon tauon jälkeen pukea treenikamppeet päälle, laittaa musiikit kaakkoon ja haastaa itseä. Kaikkein eniten kaipasin kipeänä ollessa nimenomaan treenaamista, heti tuntui menevän niskakin jumiin kun ei voinut vahvistaa lihaksia ja venytellä kunnolla. Tämän päivän treenin jälkeen olo oli hikinen, mutta niin loistava. JES!

2. Valmis ja herkullinen lounas

Kerrankin ostin niin ison palan lohta, että sitä jäi yli seuraavan päivän lounaalle, eli tälle päivälle. Lounaaksi söin siis ihanasti vielä entisestään maustunutta aasialaista uunilohta, joka oli vielä tänäänkin niin hyvää. Se on aina ihan parasta, jos on valmis lounas kotona. Aasialainen uunilohi taitaa edelleen olla omista ruuistani se kaikkein lempparein.

3. Uudet terassikalusteet

Tehtiin loistava löytö viikonloppuna, ja ostettiin hyvällä alennuksella avajaistarjouksesta ruokapöytä ja tuolit meidän terassille. Ne olivat juuri sellaiset joita oltiin etsitty, ja saatiin niistä tuntuva alennus kun satuttiin remontin jälkeisten avajaistarjousten aikaan kauppaan. Ihan mahtavaa. En oikeasti malta odottaa että terassi on valmis, ja saadaan istuskella siinä ilta-auringossa katsomassa kun lapset leikkii (tai herkuttelemassa uusilla perunoilla, sillillä ja voikastikkeella. Ihan ekana siihen terassille pitää tosin asentaa se portti, meidän taapero yrittää muuten karata koko ajan.

4. Juhlaviikko

Tällä viikolla on Inspiration Blog Awardsit, sekä meidän rakkaan keskimmäisen 5v-synttärit, joten juhlia piisaa. Ihan parasta, kun saa nähdä kaikkia ihmisiä, pukeutua kivasti ja vielä suunnitella juhlia. 5v-juhlia suunnitellaan hirviöteemalla, ja mulla on suunnitelmat kovasti käynnissä. Pitää keksiä kaikkea mahdollisimman hirvittävää tarjottavaa. Keskimmäinen on ehdottanut äidin asuksi mm. cookie monsteria ja muumiota, ja pikkusisko voisi kuulemma olla hirviö-peruna. Katsotaanpa vain mitä keksitään!

5. Kuopuksen parantuneet päiväunet & myöhäisemmät aamut

Kipeänä ollessa päiväunet lyhenivät puolen tunnin mittaisiksi pikatorkuiksi, ja aamuherätykset aikaistuivat kello viiden ja kuuden välille. Nyt ollaan vihdoin palattu takaisin normirytmiin, eli aamuseiskan herätyksiin ja kolmen tunnin päikkäreihin. Tuntuu luksukselta, ja se miten paljon enemmän saa aikaan on ihan uskomatonta. Kipeänä ollessa kerkesin stressaantua aika tavalla tehtävälistan kasvamisesta, mutta nyt voi taas rentoutua onneksi.

6. Työt

Se samainen välillä stressaava tehtävälista on myös yksi mun suurimpia ilon ja ylpeyden aiheita heti lasten jälkeen. Olen niin järjettömän kiitollinen ja onnellinen siitä, että töitä riittää ja olisi paljon enemmänkin kuin ehdin tai pystyn edes tekemään. Se, että saa tehdä työtä jota rakastaa koko sydämestään, on tilanne josta täytyy olla kiitollinen ihan joka päivä. Viime aikoina olen saanut tehdä todella mielenkiintoisia juttuja sekä blogin että sisällöntuotannon puolella, ja se on ihan mahtavaa. Siitä huolimatta, että välillä töitä on joka sormelle, olen oppinut välillä hölläämään. Jotta voi tehdä töitä 100% teholla, on välillä pakko myös pysähtyä ja rentoutua.

7. ”EI TUU!” ja muut kuopuksen uudet taidot

Meidän taapero on alkanut sanomaan ekoja lauseitaan, joista tämän hetkinen suosikki on ehdottomasti ”EI TUU!”. Hän siis sanoo ei tuu, kun häneltä kysytään ”Tuutko syliin” tai ”tuutko istumaan tänne äidin viereen”. Hän puhuu ihan pyörryttävän paljon, ja tuntuu että en edes muista mitä hän oppi toissapäivänä, kun hän on oppinut eilen ja tänään niin paljon. Hän on kyllä mahtava tyyppi, jolla tahtoa ja rakkautta riittää. Ainiin, viime viikolla ikää tuli täyteen jo vuosi ja kaksi kuukautta. Hurjaa!

8. Kivettömät kadut

Kaduilta on siivottu suurin osa pikkukivistä jo pois, ja se fiilis kun kävelee kuivalla asfaltilla tennarit jalassa on vaan niiiiin BEST! Ihan mahtavaa. Ja kuinka onnellisia lapset on, kun liikkuminen on helpompaa ja ulkona on lämpimämpää!

9. Otto ja lapset

Tämä on tietysti vakio, josta olen kiitollinen ihan joka sekunti. Siksi tämän täytyy olla mukana myös jokaisella elämäni kiitollisuuslistalla, muistuttamassa siitä, että omaa perhettä ei voi, eikä saa pitää koskaan itsestäänselvyytenä. Oma perhe on just ne tyypit, jotka ansaitsee kuulla joka päivä, vaikka monta kertaa päivässä, miten tärkeitä ne on, miten paljon niitä rakastaa, ja miten onnellinen niistä on. Ja ne on just ne tyypit, jotka muistaa kertoa samat asiat myös mulle, just silloin kun sitä eniten tarvitsen.

10. 14 astetta lämmintä

Mä lähdin tänään kuopuksen kanssa hoitamaan vähän kaason hommia, kun mentiin mukaan morsiamen hääpuvun sovitukseen Atelje Tuhkimotarinaan. Kotona harmittelin kun paksumpi viltti oli pesussa, ja pohdin, että pärjääköhän kuopus merinovilla-housuilla, college-leggareilla, merinovilla-paidalla, hupparilla ja bomberilla, sekä pipolla ja lapasilla (+ sillä ohuella peitolla rattaissa), kun kävellään ulkona parin sadan metrin matka. Kun astuttiin ulos, mua alkoi naurattamaan. Lämpömittari näytti Vallilassa varjossa 14 astetta, ei tuullut yhtään ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Oli niin uskomattoman lämmintä, varsinkin kun miettii vielä viime viikolla iskenyttä takatalvea. Uskomaton muutos siihen nähden.

Ihana fiilis kun miettii näitä kaikkia kivoja asioita, jotka tänäänkin on saanut hymyilemään. Tämä aurinkoinen maanantai oli kyllä ihan täykky aloitus tälle uudelle viikolle. Toivottavasti tekin olette saaneet nauttia tänään auringosta <3