Vuoden luetuimmat postaukset 2018

30.12.2018

Huomenna on perinteisen vuosikatsauksen vuoro, mutta halusin laittaa vuotta pakettiin myös vähän toisella tapaa tänä vuonna. Nyt otetaan nimittäin katsaus siihen, mistä TE olette tykänneet eniten tänä vuonna, ja mitä täällä ja muissa kanavissa on tapahtunut tänä vuonna. Mä olen ihan häkeltynyt siitä, miten monia uusia ihania tyyppejä meidän seuraan on liittynyt ja miten monia tuhansia kommentteja ja viestejä te olette jättäneet.  Onneksi myös te vanhat tutut olette pysyneet mukana. On ollut ihan mielettömän hienoa jakaa tämä vuosi juuri teidän kaikkien kanssa.

Katsoin Google Analyticsista suosituimmat postaukset tänä vuonna julkaistujen postausten joukosta, ja jopa vähän yllätyinkin joistakin listalla mukana olevista! Osa postauksista oli itselleni niitä kaikkein tärkeimpiä ja henkilökohtaisimpia myös, ja osa taas oli sellaisia, että en niitä kirjoittaessani todellakaan arvannut, että ne päätyisivät vuoden lopussa tälle listalle. Yhtä kaikki olen iloinen siitä, että olen onnistunut tuottamaan sisältöä, joka herättää tunteita ja ajatuksia ja reaktioita teissä.

Vuoden luetuimmat postaukset 2018

1. Tuleeko meille neljäs lapsi 

#Maharauha. Mulle kaikkein suurin ja tärkein postaus tänä vuonna, sillä tämä herätti niin monia tuntemuksia itsessänikin. Sain teiltä satoja viestejä koskien tätä aihetta, ja niin moni jakoi omiakin kokemuksia, että olin ihan ällistynyt. Tämä aihe on super tärkeä, eikä siitä puhumista saa lopettaa, ennen kuin jokaiselle meistä on taattu maharauha.

2. Kuka teille kirjoittaa vuodesta toiseen

Kirjoitin oman elämäntarinani ylös tiivistettynä yhteen postaukseen vuoden alussa. Siitä voi lukea kaiken olennaisen, mitä mun elämässäni oli viime tammikuuhun mennessä tapahtunut. Sen kirjoittaminen oli itselleni sellainen puhdistava ja voimaannuttava prosessi. Oli jotenkin tosi hyvä käydä läpi, mitä kaikkea elämässä onkaan tapahtunut näiden kaikkien ohikiitävien vuosien aikana.

3. Mitä ekaluokkalainen tarvitsee mukaan reppuun (kaupallinen yhteistyö)

Tämä yllätti totaalisesti nousemalla listan kolmanneksi! Postauksessa esiteltiin ekaluokkalaisen tarvikkeita ja jaoin muistilistaa siitä, mitä ekaluokkalainen tarvitsee. Oli huikeaa, miten monet opettajat ja kokeneemmat vanhemmat intoutuivat jakamaan omia vinkkejään. Toivottavasti tämä voi toimia vinkkipankkina myös ensi vuonna ekaluokkalaisten vanhemmille.

4. Pakkaspäivän asu Kalliossa & mistä parhaat mustat farkut 

Myös tämä oli aivan todellinen yllätys! Postaus ei ollut mikään maailman tunteikkain kirjoitusprojekti itselleni, mutta luulen, että tässä merkitsee se, että aika moni muukin mun lisäksi etsii niitä parhaita mustia farkkuja. Onneksi postauksen kommenttiboksi onkin täynnä vinkkejä ja kokemuksia parhaista mustista farkuista, joten toivottavasti moni on löytänyt itselleen täydellisen mustan farkkumallin tämän avulla. Mä ainakin olen, joten kiitos teille siitä!

5. Perhekasa

Yksi tuoreimmista listalla mukanaolijoista on postaukseni Perhekasa marraskuulta. Siinä kerron mikä ihme se sellainen perhekasa on, ja miksi se on meille niin tärkeä ja ihana juttu. Tämä on myös se postaus, jonka pohjalta päädyin tekemään #Maharauha -postauksen. Tämän postauksen kuva kun innoitti monia spekuloimaan onko meille tulossa neljäs lapsi. Se varmasti omalta osaltaan nosti tätä listasijoitusta.

6. Me etsitään omaa kotia

Mä kyselin teiltä vinkkejä ja paljastin, että me etsitään omaa kotia. Aloitettiin katselu lokakuussa, ja edelleenkin katsellaan. Ollaan käyty katsomassa joitakin asuntoja, ja meidän piti mennä myös erään talopakettifirman taloesittelyyn, mutta ei päästy juuri silloin paikalle, ja nyt esittelyt ovat olleet joulutauolla. Ei olla vieläkään ihan varmoja siitä mitä halutaan, ja monet erilaiset vaihtoehdot tuntuvat edelleen yhtä kiinnostavilta, mutta täysin eri tavalla. Ollaan kumpikin aivan yhtä pihalla siitä, mitä halutaan, ja siksi ei varsinkaan aiota kiirehtiä. Pidetään silmät auki ja seurataan, koska halutaan uskoa, että kun se meille oikea ratkaisu osuu kohdalle, me osataan tarttua siihen.

7. Tätä kukaan ei kerro äitiydestä 

Listasin asioita, jotka itselleni tulivat yllätyksenä äitiydessä, kuten sen, että tiukat housut saattavat aiheuttaa menkkakipumaista jomottelua vielä pitkään synnytyksen jälkeen. Näitä listojahan on netti pullollaan, mutta halusin itse yrittää koostaa sellaisen listan, jossa olisi kaikista muista täysin poikkeavia juttuja, eli juuri niitä, joilta ei yleensä näiltä listoiltakaan löydä. Teidän kommenteista päätellen onnistuin tässä, ja kommenttiboksiin tuli hurjasti vertaistukea ja lisää näitä vaiettuja aiheita.

8. Mikä on meidän positiivisen arjen salaisuus

Multa kysyttiin, että ”Mikä on positiivisen arkenne salaisuus? Eikö teillä koskaan herätä 8:n yösyötön jälkeen pukluun korvassa, vedetä itkupotkuraivareita kun vauva ei saa korvaansa irti päästään, levitetä mustikkapuuroa merkkivaatteille ja käytetä päivässä sanaa ”ei” kolmesti minuutissa?” ja mä vastasin kysymykseen kokonaisella postauksella. Tämä on ehdottomasti itselleni tärkeä postaus, jonka kirjoittaminen oli suorastaan terapeuttista. Purin siihen ne kaikki ajatukset, joita jo vuosien ajan oli herännyt joka kerta kun luin spekulointia kulisseista ja siloitellusta somearjesta (omastani ja muiden).

9. Näin lopetin yöimetyksen

Yöimetys loppui melkein vuosi sitten keväällä, ja halusin kirjoittaa ylös, mitkä keinot auttoivat meitä onnistumaan siinä. Toivottavasti tämä postaus on auttanut muitakin yöimetystä lopettelevia tekemään siitä edes karvan verran helpompaa. Postauksen kirjoittaminen oli tosi tunteikasta, koska yöimetyksen myötä meidän vauvasta tuli yhä enemmän taapero, omatoiminen pikkutyyppi, joka alkoi nukkumaan omassa sängyssä perhepedin sijaan. En voi uskoa, että se pikkutyyppi täyttää pian kaksi vuotta! Mutta nyyh, nyt ei mennä vielä siihen.

10. Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt 

Kautta vuosien on kaksikielisyys ollut yksi suosituimmista aiheista täällä blogissa, ja niin myös tänä kesänä, kun tein pitkästä aikaa tilannekatsausta siihen. Ensi vuonna taapero aloittaa päiväkodin ja keskimmäinen eskarin, joten kaksikielisyyskuulumisia on ihan varmasti luvassa etenkin heidän osaltaan.

Tekoturkis Bubbleroom | Neule Gina Tricot | Musta haalari Zara | Sukkahousut Lindex | Kengät Zara | Hiusdonitsi Gina Tricot | Laukku Gucci |

Olen julkaissut blogissa tänä vuonna tämä postaus mukaanlukien 338 postausta, ja nämä ovat niistä kymmenen kaikkein luetuinta. Huomenna on tosiaankin perinteisen vuosikatsauksen vuoro, ja perinteisen koko vuoden läpikäymisen lisäksi olen listannut joka kuukaudelle oman yhden suosikkipostaukseni. Ne poikkeavat jonkin verran näistä, eli kannattaa ihmeessä tsekata nekin jos siltä tuntuu.

Kiitos vielä ihan mielettömän paljon tästä vuodesta teille kaikille! Ja jos teillä on jäänyt mieleen joku oma suosikkipostaus tältä vuodelta, tai jotain muita ajatuksia kuluneeseen vuoteen liittyen: sana on vapaa! Ihanaa vuoden toisiksi viimeistä iltaa kaikille <3

PS: Jos vuoden tilastot kiinnostavat, niitä on tänään mun IG Storiesissa mm. vuoden suosituimpien kuvien osalta, sekä esim. kuinka monta kertaa mun blogia on tänä vuonna luettu. 


Näin valehtelen netissä -blogihaaste

26.06.2018

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

EN omasta aloitteestani, muiden järjestämien tapahtumien takia toki kyllä. Tämä on oikeastaan vähän paha, sillä katsoin juuri meidän lomakuvia Kreikasta uudelleen, kun olin selannut yhden fanittamani instaajan feedin kuvia Kreikasta. Meidän kuvat on täynnä värejä, lasten liukumäkiä, strutsikuvioisia UV-pukuja ja hahmoilla varustettuja pillimehuja. Ehkä siksi mulla on vain 14,7 tuhatta instaseuraajaa, kun mun instafeedi ei ole tarpeeksi someystävällinen. Vaikka rakastan estetiikkaa ja kauniita kuvia, arvotan hyvän fiiliksen, viihtyvyyden ja oman perheen ”näköisyyden” aina kaikkea muuta korkeammalle. Eli EI, kun itse valitsen, en koskaan mieti someystävällisyyttä, vaan sitä, missä meillä on paras olla.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Silloin kun olen ottamassa sisustus- kattaus- tai asukuvia, niin toki ovat kuvat myös mielessä. Järjestelen kotona, teen kauniin kattauksen tai laitan sellaisen asun päälle, jonka haluan ikuistaa. Mutta en ole sisustanut meidän kotia sen mukaan, mikä näyttää hyvältä kuvissa, vaan mistä meidän perhe tykkää. Siksi meillä on olohuoneessa aina vähän liikaa tavaraa, ja pöytä ei ole upean näköistä käsiteltyä puuta vaan halpaa valkoista kalustelevyä, joka on helppo pyyhkiä puhtaaksi. En ole ostanut vaatteita kuvat mielessä, vaan omia pukeutumistarpeitani ja mieltymyksiäni ajatellen. Kattauksen kanssa varsinkin olisi parannettavaa, sillä mulla on todella vähän sellaista ”kattausrekvisiittaa”. Meidän arkikattaukset koostuvat Ikean laseista, Teema-lautasista, ja sekalaisista aterimista. Ei kovin instakamaa, eh?

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

No otan todellakin! Meikittömyys on ihan normijuttu eikä mikään uroteko.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Kyllä ja en. Esimerkiksi yhteistöissä olen tosi tarkka siitä, millaisiin yhteistöihin suostun. Mulla on super tarkat kriteerit, ja kieltäydyn usein monista tarjouksista, jotka eivät istu omiin arvoihini. Mun oma brändi perustuu mun omiin arvoihin, ja itse asiassa mun blogista on myös tehty opinnäytetyönä brändianalyysi viime vuonna. Se oli todella mielenkiintoista luettavaa mulle. Vaikka tavallaan tiedän, millainen mun brändi on, ja haluaisin kaiken sisällön tukevan sitä, se ei aina onnistu koska mä olen kuitenkin ihminen, ja ihmisenä myös ristiriitainen. Joskus siis julkaisen myös asioita, jotka eivät oikeastaan istuisi omaan brändiini, mutta koska tärkein osa mun brändiä (mun mielestä) on AITOUS, on niiden asioiden julkaisu perusteltua. Ja silloin kun istun tässä naputtelemassa suoraan sydämestä, ei brändin rakennus ole mielessä. Mulle se brändi on vaan se yleinen fiilis, minkä haluan mun persoonasta, mun blogista ja muista kanavista välittyvän, eikä mikään tiukka ohjenuora jota orjallisesti noudatan.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

EN. Toki kuvakulmat valitsen niin, että näytän mahdollisimman edustavalta omasta mielestäni, ja kyllä mä esimerkiksi hillittömän kokoisen monsterifinnin saatan editoida leuasta pois blogia varten, ihan vaan ettei joka toisessa kommentissa sitten lue, että ”sulla on muuten jäätävän kauhea menkkafinni leuassa”.  Insta storiesissa sekään ei ole edes mahdollista, video paljastaa kaiken. Väri ja valo tekevät myös paljon ulkonäölle, ja niitä editoin Lightroomissa. En kuitenkaan harrasta mitään varsinaista ulkonäön muokkaamista editointiohjelmilla, koska se ei vaan ole mun juttu (enkä varmaan edes osaisi). Ihan ilman käsittelyäkin kuvissa on suuria eroja, ja kroppa tai kasvot voivat näyttää aivan erilaiselta ihan vaan kuvakulman tai valon ja varjon takia.

Silottelen elämääni somessa.

EN. Kaikista meidän kohtaamista suurista vaikeuksista, kuten äitini sairaudesta ja mummun kuolemasta olen kirjoittanut, kuten myös pienemmistä jutuista kuten oksennustaudeista, valvomisista, vuodelevoista ja supistuksista ja kaikesta muusta. Mulla on kuitenkin melko tiukat rajat, ja joistakin asioista kirjoitan ympäripyöreästi enemmän kuin henkilökohtaisesti. Pidempi kirjoitus aiheeseen liittyen löytyy otsikolla Mikä on meidän positiivisen arjen salaisuus?

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

KYLLÄ. En siksi että en voisi seistä tuotteen takana, vaan siksi, että en itse ole saanut aina kaikilta yrityksiltä tai yhteyshenkilöiltä reilua (tai edes asiallista) kohtelua tai palkkiota, lähinnä silloin alkuaikoina. Onneksi olen Indieplacella onnellisesti jo neljättä vuotta (eiks noin voi sanoa, jos on ollut kolme täyttä vuotta ja neljäs on meneillään?) ja Indieplacen kautta kaikki hoituu aina reilusti ja bloggaajan panosta ja näkemystä kunnioittaen.

Bloggaajien elämä on glamourista.

KYLLÄ ja EI. Ihan samat kakkavaipat, flunssakaudet, aikaiset ja nihkeät päiväkotiaamut ja satunnaiset mikropizzalounaat ne multakin löytyy. Mutta bloggaamisen myötä elämässä on myös paljon enemmän ilmaista shamppanjaa, lanseeraustilaisuuksia lasisilla kattoterasseilla, jatkuvia uutuustuotteita, gaaloja ja hienojen ihmisten tapaamista. Joka päivälle olisi jotkut kekkerit, joskus monetkin. Harvoin kuitenkaan tulee käytyä missään, koska se ei-glamourinen puoli mun elämästä on korkeammalla mun prioriteettilistalla. Se on kuitenkin suuri etuoikeus, että saa kutsuja mielenkiintoisiin tilaisuuksiin, ja joskus pääsee jopa ulkomaille asti kokemaan mielettömiä ja eksklusiivisia juttuja, ja silloin kun on sopiva hetki, on upeaa päästä käymään noissa tilaisuuksissa.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

EN. En osaa tätä, ja se on varmasti yksi syy siihen, miksi mun instafeedi on juuri niin repaleinen värioksennus, kuin alussa kuvailin. Ehkä mun pitäisi harjoitella?

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

EN, koskaan. Opin jo vuosia sitten, että olen paljon onnellisempi, kun en seuraa em. kanavia (no silloin kun opin tämän, ei Jodelia vielä ollut edes olemassa). Olen myös kieltänyt kaikkia mun ystäviä ja läheisiä kertomasta, mitä niissä puhutaan, ja siksi olen onnellisen, autuaan tietämätön. En koskaan myöskään avaa tai julkaise lukijoiden lähettämiä linkkejä ks. palstoille, tai katso screenshotteja. Silloin vielä kun näitä juttuja luin, opin sen, että siellä harvoin puhutaan mitään, mikä olisi totta. Sillä ei ole mitään väliä mikä on totta, vaan juttuja keksitään ihan jatkuvasti täysin hatusta ilman totuuden häivääkään, ja siksi niitä on turha lukea.

Bloggaaminen ei ole oikea työ. 

ON! Mä olen elättänyt itseni ja perheeni jo pitkään bloggaamalla. Bloggaaminen on ihan oikea työ, ja siitä saa ihan oikeaa rahaa, jos pystyy tarjoamaan tarpeeksi rahalle vastinetta. Se taas vaatii tarpeeksi suurta tavoittavuutta. Se, mikä bloggaamisen arvoa työnä vähentää on se, että jotkut edelleen suostuvat tekemään ”yhteistyötä” jotain 5€ arvoisia ilmaislahjoja vastaan, eli tekevät ilmaista työtä. Siksi edelleen mullekin tulee viikottain myös ehdotuksia, että esittelisinkö vaikka mun instaseuraajille jonkun 10€ heijastimen, ja ”saisin arpoa” heille toisen. Huom. se palkkio mulle olisi siis se heijastin ja arpominen. Kukaan ei elä heijastimilla eikä arpomisella, eikä lehdistäkään osteta mainostilaa esim. koiranruualla. Olisi ihan mieletöntä, että kaikki noudattaisivat samoja pelisääntöjä, jollaiset alalle on luotu. Niiden nimi on PINGEthics, käykää allekirjoittamassa (ja noudattakaa) jos koskettaa teitä.

HAASTE:

  • Kerro, keneltä sait haasteen.
  • Vastaa väittämiin.
  • Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää  (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.
  • Lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle.

Saatu Iinalta, annetaan haaste eteenpäin Elsalle, Emilialle ja Millalle.