Helppo ja nopea lounas & työn ja loman yhdistäminen kesällä

06.06.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Saarioisen kanssa.

Mä pyrin optimoimaan mun työajan aina kun teen töitä. Sillä tavalla saan työ- ja vapaa-ajan balanssin pidettyä arjessa, ja näin kesälläkin pidettyä ”lomaa” vaikka tekisin joka päivä myös töitä. Koska mun työ on luonteeltaan sellaista, että vapaa-aika usein sekoittuu siihen ja sekin voi olla työtä, on loman ja työn yhdistäminen helppoa. Niin olen tehnyt joka kesä. Toki kerran vuodessa pyrin pitämään myös yhden ihan täyden lomaviikon, jolloin tietokone ei avaudu kertaakaan. Mutta muuten työ on osa mun kesää ja se tuntuu ihan luontevalta. Ei ole sellaista fiilistä, että ”pakko päästä lomalle en kestä enää”. Olen tosi onnekas siinä, että saan tehdä juuri sitä työtä, jota haluan ja täysin omilla ehdoillani.

Työajan optimoiminen näkyy hyvin siinä, että pyrin ottamaan usein kesällä esim. sellaisia 6h työspurtteja. Jos esim. aloitan työt tietokoneella aikaisin aamulla heti kun herään vaikka klo 7.00, syön aamiaisen ja juon kahvin samalla kun teen hommia ja syön lounaan vasemmalla kädellä samalla kun teen hommia, voin klo 13 alkaen pitää loppupäivän vapaata lasten ja Oton kanssa.

Silloin meillä on vielä koko ihana ja lämmin kesäpäivä jäljellä yhdessä. Lapset nukkuvat kesäaamuina meillä jopa ysiin tai kymppiin, joten pystyn olemaan ”lomalla” reippaasti suurimman osan heidän päivästään heräämällä itse ajoissa. Välillä teen pidemmän esim. 10h työpäivän, ja voin sitten pitää yhden tai kaksi melkein kokonaista vapaapäivää, ja tehdä vaan illalla pari tuntia lasten mentyä nukkumaan. Toki välillä jännemmillä kesäreissuilla ja muilla myös kuvaan, mutta suurimmaksi osaksi olen kuitenkin vapaalla. Ja jos mennään ihan vaan leikkipuistoon tai rannalle niin yleensä kamera jää kotiin ja heittäydyn täysillä vapaalle.

Parasta on se, kun voi itse päättää aikatauluista. Esim. silloin kun on joku super hellepäivä, voi jo aamulla päättää, että tänään pidän vapaapäivän ja nautin. Ja vastaavasti koleat sadepäivät voi hyödyntää työnteossa tekemällä enemmän hyvän päivän varalle. Olen tottunut arjessa siihen, että mulla on kolme kokonaista työpäivää (ne päivät kun lapset ovat yleensä hoidossa) ja sitten loput työtunnit ripottelen neljälle päivälle vaihtelevasti. Siksi kesälläkään ei tunnu vaikealta sijoittaa työtunteja sinne kesäpäivien (tai -öiden) keskelle. Otan hetken sieltä ja toisen täältä. Avainsana työtunneissa mulle on tehokkuus ja iso osa sitä on tehokas lounas.

Tehokas lounas tarkoittaa sitä, että en käytä aikaa kokkailuun enkä istahda rauhassa alas lukemaan kirjaa tai selaamaan puhelinta. Syön siinä työnteon lomassa. Mulla on aikaa sitten päivän muilla aterioilla istua ja nautiskella rauhassa ja harrastaa sosiaalista syömistä, mutta lounaalla haluan saada töitä tehtyä samalla. Siksi sen pitää olla jotain nopeaa ja helppoa syötävää, jonka saa hyvin kauhottua suuhun samalla kun naputtelee. Yksi herkullinen, nopea ja terveellinen lounasvaihtoehto, jonka usein nappaan kaupasta mukaan, on Saarioisen Eväs Power Bowlit.

Saarioinen Eväs Power Bowl on nimensä mukaisesti kulhoruoka. Mun  suosikki on Saarioinen Eväs Power Bowl Cheddar, jossa on harissatahnalla maustettua kvinoaa ja kikherneitä, cheddarjuustosa, pikkelöityä punakaalia ja tuoretta lehtikaalia. Lisäksi mukana on maissia, kurpitsansiemeniä sekä mangovinegrettiä. Vinegretti tuo ihanaa raikasta makua salaattiin ja on ihanan kevyt kastikevaihtoehto. Toisena Saarioinen Eväs Power Bowl -makuna on kana.

Molemmissa vaihtoehdoissa on runsaasti papuja, jyviä, siemeniä ja kikherneitä sekä proteiinia ja kasviksia. Kulhot sisältävät runsaasti kuitua (esim. yhdessä Cheddar -annoksessa 5,2g) ja proteiinia ( esim. yhdessä Cheddar -annoksessa 16,1g). Pakkauksessa tulee mukana myös kertakäyttöiset ruokailuvälineet, joten ateria on helppo ottaa mukaan myös silloin, kun ei tee töitä kotona. 

Mä rakastan lehtikaalia ja papuja ja juustot on mun suurta herkkua. Siksi Saarioinen Eväs Power Bowl Cheddar uppoaa heti just mun makunystyröille ja on yksi mun vakkarilounaista silloin, kun syön työn lomassa. Toki tämä on hyvä vaihtoehto koko perheellekin ja mieluusti tätä syö rauhassakin, eikä vain siinä työnteon keskellä. Kesällä ei aina jaksa käyttää aikaa siihen, että kokkaisi erikseen lounasta, vaikka olisi vapaallakin. Silloin terveellinen valmis salaattiateria on ihan loistava lounas!

Kesällä helppous ja nopeus korostuu vielä normiarkeakin enemmän, ihan kaikessa. Se on suurta luksusta, että pystyy yhdistämään lomailua ja työtä omilla ehdoilla. On ihanaa voida kokea olevansa lähes lomalla, vaikka kuitenkin tekee työtä.


Kuka on aito?

15.05.2019

Somemaailmassa puhutaan paljon aitoudesta. On ihmisiä, jotka julistavat olevansa aitoja. On ihmisiä, jotka kaipaavat kiiltokuvan keskeltä aitoutta. On ihmisiä, jotka määrittelevät kuka ja millainen ihminen voi olla aito. Kun joku kertoo parisuhdeongelmista tai siitä, kuinka joskus vihaa omaa lastaan, kiitellään aitoudesta. Kun kerrotaan rakkaudesta tai jaetaan harkittuja ja editoituja kuvia, syytellään sen puutteesta. Aitouden määrittelemiseen liittyy hyvin vahvasti nykyisin vastakkainasettelu. Usein keskustelussa korostuu vain tietynlainen tyyli olla aito ja kaikki muu koetaan epäaitona.

Mutta kuka oikeastaan on aito?

Mun mielestä on hieman kummallinen ilmiö, että tuntemattomat ihmiset voivat määritellä kuka on aito ja kuka ei. Ja ylipäätään se tarve määritellä jonkun ihmisen aitous tuntuu mun mielestä hämmentävältä. Mä itse ajattelin aina ennen aitoudesta sillä tavalla, että jos joku on oikeasti aito oma itsensä, se näkyy kyllä. Että ei tarvitse erikseen julistaa tai alleviivata olevansa aito, vaan ihmiset kyllä huomaavat silloin kun puhuu tai kirjoittaa vilpittömästi suoraan sydämestä, oli kyseessä mikä tahansa aihe tai asia. Mutta eivät kaikki sitä huomaa. Ilmeisesti se ei vaan näy joillekin, jotka ovat muodostaneet jo oman mielipiteensä.

Siksi olen jo kauan sitten lakannut miettimästä olenko jonkun mielestä aito vai en. Tärkeintä mulle on se, että minä itse ja ne ihmiset ketkä mut tuntevat, tietävät kuka ja millainen olen. Olen jo aikoja sitten huomannut, että tein somessa sitten niin tai näin, se on aina jollekin väärin. Siksi teen juuri niin, kuin musta itsestä tuntuu oikealta. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, eikä tarvitsekaan. Mulle aitous on sitä, että olen rehellinen itselleni. En tee mitään, minkä takana en voisi seisoa, enkä sano mitään mikä ei ole totta. Se, mitä joku muu on siitä sitten mieltä, ei enää ole mun käsissä. Se on hänen totuutensa minusta, ei se, kuka minä oikeasti olen. Tämän ymmärtäminen on ollut tosi helpottavaa ja vapauttavaa. Se on tehnyt mut paljon rohkeammaksi sen kanssa mitä uskallan sanoa tai tehdä.

Mun tyyli on alusta asti ollut täällä blogissa ja muissa kanavissa ihan samanlainen, koska sellainen mä olen. Olen aina nostanut esiin pääosin niitä hyviä ja ihania asioita arjessa ja elämässä, vaikka olen kertonut myös isättömyydestä, masentuneen vanhemman lapsena kasvamisesta, läheisen kuolemasta ja migreenin kanssa elämisestä. Olen jakanut täällä ilon ja onnen lisäksi aika monta isoa ja surullista asiaa mun historiasta ja nykyhetkestä. Kerron ikävistä asioista silloin, kun ne vaikuttavat  tai ovat vaikuttaneet merkittävästi mun elämään ja fiiliksiin, koska haluan. Se, että en olisi kertonut ollenkaan näistä asioista, ei kuitenkaan tekisi musta epäaitoa. Se tarkoittaisi vain, että olen halunnut rajata sen osan itsestäni pois somesta. Ja minulla olisi siihen ihan täysi oikeus.

Mainitsen arjen hankalista sattumuksista silloin kun sellaisia tapahtuu siinä määrin, että ne jäävät mieleen. Oksennustauti tai haava sarveiskalvolla ovat sellaisia, jotka saattavat jo tehdä päivästä tai viikosta kokonaisuudessaan niin epämukavan, että saatan asiasta mainita. Kiukuttelu yhtenä aamuna vaatteita pukiessa taas ei – sellaiset unohtuvat multa heti. Sellainen mä vaan olen ihmisenä, en kiinnitä sen suurempaa huomiota arjen pieniin ikävämpiin hetkiin. En silti koskaan väitä etteikö niitäkin joskus olisi.

Mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa tai epäaitoa, jos arjessa mieleen nousevat ne ikävät asiat tai haluaa puhua niistä enemmän kuin positiivisista asioista. Joidenkin elämässä myös tapahtuu oikeasti paljon enemmän ikäviä asioita kuin toisten, mikä on tosi harmillista. Luonnollisesti niillä asioilla voi silloin olla suurempi rooli elämässä ja niistä voi haluta puhua enemmän. Ikävistä kokemuksista puhuminen voi olla todella voimaannuttavaa ja arvokasta sekä itselle että muille. Siksi on tärkeää puhua ikävistä asioista, silloin kun itse niin haluaa. Me kaikki koetaan tapahtumia omalla tavallamme ja meillä jokaisella on oma tapa tarkastella elämää. Jokaisella on vapaus kertoa omasta elämästään mitä ja miten itse haluaa.

Aitouden ja negatiivisista asioista kertomisen vastapuolella ei kuitenkaan ole positiivisten asioiden feikkaaminen tai negatiivisista asioista systemaattisesti kertomatta jättäminen ja epäaitous. Niin väittäminen on mun mielestä ikävää ja väärin. Ihan yhtä aitoa ja totta voi olla iloisista ja hyvistä asioista ja hetkistä kertominen. Eikä niistä kirjoittaminen välttämättä tarkoita, että on jättänyt vaan pois ne ikävät asiat.

Ihmisillä tuntuu joskus olevan sisäsyntyinen tarve mustavalkoiseen ajatteluun ja vastakkainasetteluun. Harvoin asiat kuitenkaan ovat mustavalkoisia tai selkeästi niin tai näin. Somessa ei myöskään koskaan ole kenenkään ihmisen koko elämä. Siksi mun mielestä on turhaa määritellä jonkun toisen ihmisen aitoutta varsinkaan sosiaalisen median perusteella. Ennemmin kannattaa keskittyä siihen, onko itse itselleen aito. Oman elämän kannalta sillä on paljon enemmän merkitystä.

Joskus nuorempana mietin kerran, että olisi mahtavaa, kun ihmiset voisivat tulla vaikka viikoksi kärpäseksi meidän kattoon katsomaan, millaista se meidän arki ja elämä on. Halusin todistaa, että se oikeasti on sellaista kuin kerron. Silloin mua häiritsi tosi paljon se, jos joku ei uskonut mua. Nykyään mulla ei ole tarvetta todistella kenellekään mitään, jos joku ei usko niin sitten hän ei usko. Ja siinä se.

Mitä te ajattelette aitoudesta? Miksi uskotte, että aitous on yleisesti noussut niin suureksi keskustelunaiheeksi viime vuosina?