Vuoden luetuimmat postaukset 2018

30.12.2018

Huomenna on perinteisen vuosikatsauksen vuoro, mutta halusin laittaa vuotta pakettiin myös vähän toisella tapaa tänä vuonna. Nyt otetaan nimittäin katsaus siihen, mistä TE olette tykänneet eniten tänä vuonna, ja mitä täällä ja muissa kanavissa on tapahtunut tänä vuonna. Mä olen ihan häkeltynyt siitä, miten monia uusia ihania tyyppejä meidän seuraan on liittynyt ja miten monia tuhansia kommentteja ja viestejä te olette jättäneet.  Onneksi myös te vanhat tutut olette pysyneet mukana. On ollut ihan mielettömän hienoa jakaa tämä vuosi juuri teidän kaikkien kanssa.

Katsoin Google Analyticsista suosituimmat postaukset tänä vuonna julkaistujen postausten joukosta, ja jopa vähän yllätyinkin joistakin listalla mukana olevista! Osa postauksista oli itselleni niitä kaikkein tärkeimpiä ja henkilökohtaisimpia myös, ja osa taas oli sellaisia, että en niitä kirjoittaessani todellakaan arvannut, että ne päätyisivät vuoden lopussa tälle listalle. Yhtä kaikki olen iloinen siitä, että olen onnistunut tuottamaan sisältöä, joka herättää tunteita ja ajatuksia ja reaktioita teissä.

Vuoden luetuimmat postaukset 2018

1. Tuleeko meille neljäs lapsi 

#Maharauha. Mulle kaikkein suurin ja tärkein postaus tänä vuonna, sillä tämä herätti niin monia tuntemuksia itsessänikin. Sain teiltä satoja viestejä koskien tätä aihetta, ja niin moni jakoi omiakin kokemuksia, että olin ihan ällistynyt. Tämä aihe on super tärkeä, eikä siitä puhumista saa lopettaa, ennen kuin jokaiselle meistä on taattu maharauha.

2. Kuka teille kirjoittaa vuodesta toiseen

Kirjoitin oman elämäntarinani ylös tiivistettynä yhteen postaukseen vuoden alussa. Siitä voi lukea kaiken olennaisen, mitä mun elämässäni oli viime tammikuuhun mennessä tapahtunut. Sen kirjoittaminen oli itselleni sellainen puhdistava ja voimaannuttava prosessi. Oli jotenkin tosi hyvä käydä läpi, mitä kaikkea elämässä onkaan tapahtunut näiden kaikkien ohikiitävien vuosien aikana.

3. Mitä ekaluokkalainen tarvitsee mukaan reppuun (kaupallinen yhteistyö)

Tämä yllätti totaalisesti nousemalla listan kolmanneksi! Postauksessa esiteltiin ekaluokkalaisen tarvikkeita ja jaoin muistilistaa siitä, mitä ekaluokkalainen tarvitsee. Oli huikeaa, miten monet opettajat ja kokeneemmat vanhemmat intoutuivat jakamaan omia vinkkejään. Toivottavasti tämä voi toimia vinkkipankkina myös ensi vuonna ekaluokkalaisten vanhemmille.

4. Pakkaspäivän asu Kalliossa & mistä parhaat mustat farkut 

Myös tämä oli aivan todellinen yllätys! Postaus ei ollut mikään maailman tunteikkain kirjoitusprojekti itselleni, mutta luulen, että tässä merkitsee se, että aika moni muukin mun lisäksi etsii niitä parhaita mustia farkkuja. Onneksi postauksen kommenttiboksi onkin täynnä vinkkejä ja kokemuksia parhaista mustista farkuista, joten toivottavasti moni on löytänyt itselleen täydellisen mustan farkkumallin tämän avulla. Mä ainakin olen, joten kiitos teille siitä!

5. Perhekasa

Yksi tuoreimmista listalla mukanaolijoista on postaukseni Perhekasa marraskuulta. Siinä kerron mikä ihme se sellainen perhekasa on, ja miksi se on meille niin tärkeä ja ihana juttu. Tämä on myös se postaus, jonka pohjalta päädyin tekemään #Maharauha -postauksen. Tämän postauksen kuva kun innoitti monia spekuloimaan onko meille tulossa neljäs lapsi. Se varmasti omalta osaltaan nosti tätä listasijoitusta.

6. Me etsitään omaa kotia

Mä kyselin teiltä vinkkejä ja paljastin, että me etsitään omaa kotia. Aloitettiin katselu lokakuussa, ja edelleenkin katsellaan. Ollaan käyty katsomassa joitakin asuntoja, ja meidän piti mennä myös erään talopakettifirman taloesittelyyn, mutta ei päästy juuri silloin paikalle, ja nyt esittelyt ovat olleet joulutauolla. Ei olla vieläkään ihan varmoja siitä mitä halutaan, ja monet erilaiset vaihtoehdot tuntuvat edelleen yhtä kiinnostavilta, mutta täysin eri tavalla. Ollaan kumpikin aivan yhtä pihalla siitä, mitä halutaan, ja siksi ei varsinkaan aiota kiirehtiä. Pidetään silmät auki ja seurataan, koska halutaan uskoa, että kun se meille oikea ratkaisu osuu kohdalle, me osataan tarttua siihen.

7. Tätä kukaan ei kerro äitiydestä 

Listasin asioita, jotka itselleni tulivat yllätyksenä äitiydessä, kuten sen, että tiukat housut saattavat aiheuttaa menkkakipumaista jomottelua vielä pitkään synnytyksen jälkeen. Näitä listojahan on netti pullollaan, mutta halusin itse yrittää koostaa sellaisen listan, jossa olisi kaikista muista täysin poikkeavia juttuja, eli juuri niitä, joilta ei yleensä näiltä listoiltakaan löydä. Teidän kommenteista päätellen onnistuin tässä, ja kommenttiboksiin tuli hurjasti vertaistukea ja lisää näitä vaiettuja aiheita.

8. Mikä on meidän positiivisen arjen salaisuus

Multa kysyttiin, että ”Mikä on positiivisen arkenne salaisuus? Eikö teillä koskaan herätä 8:n yösyötön jälkeen pukluun korvassa, vedetä itkupotkuraivareita kun vauva ei saa korvaansa irti päästään, levitetä mustikkapuuroa merkkivaatteille ja käytetä päivässä sanaa ”ei” kolmesti minuutissa?” ja mä vastasin kysymykseen kokonaisella postauksella. Tämä on ehdottomasti itselleni tärkeä postaus, jonka kirjoittaminen oli suorastaan terapeuttista. Purin siihen ne kaikki ajatukset, joita jo vuosien ajan oli herännyt joka kerta kun luin spekulointia kulisseista ja siloitellusta somearjesta (omastani ja muiden).

9. Näin lopetin yöimetyksen

Yöimetys loppui melkein vuosi sitten keväällä, ja halusin kirjoittaa ylös, mitkä keinot auttoivat meitä onnistumaan siinä. Toivottavasti tämä postaus on auttanut muitakin yöimetystä lopettelevia tekemään siitä edes karvan verran helpompaa. Postauksen kirjoittaminen oli tosi tunteikasta, koska yöimetyksen myötä meidän vauvasta tuli yhä enemmän taapero, omatoiminen pikkutyyppi, joka alkoi nukkumaan omassa sängyssä perhepedin sijaan. En voi uskoa, että se pikkutyyppi täyttää pian kaksi vuotta! Mutta nyyh, nyt ei mennä vielä siihen.

10. Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt 

Kautta vuosien on kaksikielisyys ollut yksi suosituimmista aiheista täällä blogissa, ja niin myös tänä kesänä, kun tein pitkästä aikaa tilannekatsausta siihen. Ensi vuonna taapero aloittaa päiväkodin ja keskimmäinen eskarin, joten kaksikielisyyskuulumisia on ihan varmasti luvassa etenkin heidän osaltaan.

Tekoturkis Bubbleroom | Neule Gina Tricot | Musta haalari Zara | Sukkahousut Lindex | Kengät Zara | Hiusdonitsi Gina Tricot | Laukku Gucci |

Olen julkaissut blogissa tänä vuonna tämä postaus mukaanlukien 338 postausta, ja nämä ovat niistä kymmenen kaikkein luetuinta. Huomenna on tosiaankin perinteisen vuosikatsauksen vuoro, ja perinteisen koko vuoden läpikäymisen lisäksi olen listannut joka kuukaudelle oman yhden suosikkipostaukseni. Ne poikkeavat jonkin verran näistä, eli kannattaa ihmeessä tsekata nekin jos siltä tuntuu.

Kiitos vielä ihan mielettömän paljon tästä vuodesta teille kaikille! Ja jos teillä on jäänyt mieleen joku oma suosikkipostaus tältä vuodelta, tai jotain muita ajatuksia kuluneeseen vuoteen liittyen: sana on vapaa! Ihanaa vuoden toisiksi viimeistä iltaa kaikille <3

PS: Jos vuoden tilastot kiinnostavat, niitä on tänään mun IG Storiesissa mm. vuoden suosituimpien kuvien osalta, sekä esim. kuinka monta kertaa mun blogia on tänä vuonna luettu. 


Blogi 7 vuotta – mitä olen oppinut

08.05.2018

Tänään mun blogi täyttää seitsemän vuotta, ihan uskomatonta! Seitsemän vuotta sitten tänä päivänä naputtelin ensimmäiset lauseet bloggerin blogipohjaan, ja painoin ”julkaise”. Tänään mun blogi on ekaluokkalainen, koirien iässä jo keski-ikäinen. Kaiken koetun perusteella luulen, että blogini on lähempänä sitä keski-ikää kuin ekaluokkaa, sillä blogi-ikä taitaa olla vähän erilainen kuin ihmisten ikä. Uusia blogeja syntyy edelleen uskomatonta tahtia joka päivä, ja yksi vuosi blogimaailmassa voi muuttaa koko alaa todella paljon. Enää en kuitenkaan sanoisi, että vaikuttajamarkkinointi on Suomessa lapsen kengissä. Meillä on täällä ihan mahtavan suuri ala ja yhteisö, jossa puhalletaan yhteen hiileen, ja kehitetään alaa koko ajan läpinäkyvämmäksi, vastuullisemmaksi ja tekijöidensä näköiseksi.

Siinä missä te näette täältä sen konkreettisesti mitä olen näiden seitsemän vuoden aikana oppinut, mä itse taas tunnen sisälläni sen henkisen kasvun, jonka olen bloggaajana käynyt läpi. Ne tuhannet tähän blogiin upotetut tunnit ovat muokanneet mun arvomaailmaa, ajatuksia, toiveita ja tavoitteita ihan siitä ekasta päivästä lähtien. Vaikka sisimmältäni olen sama ihminen kuin seitsemän vuotta sitten, on ymmärrys ihmisiä, elämää ja valintoja kohtaan kasvanut hurjasti. Siitä kuuluu kiitos teille mun mahtavat, tiedostavat, fiksut, ihanat, empaattiset, rohkeat seuraajat. Teidän kanssa on tänäkin vuonna vaihdettu yli 12 000 ajatusta pelkästään täällä blogin kommenttiboksissa, puhumattakaan niistä sadoista viesteistä joita joka viikko vaihdamme Instagramissa ja muissa somekanavissa.

Blogi on mulle kuin peili johon katsoa, se kertoo kyllä kuinka menee. Te ihmiset siellä ruutujen takana kerrotte mulle kun on aihetta juhlaan, ja sanotte suoraan kun joku ei ole mennyt ihan putkeen. Omien ajatusten kirjoittaminen on uskomattoman terapeuttista, mutta usein myös pelottavaa. Jokaista sanaa kirjoittaessa pelottaa, että se sana onkin väärä, ja särähtää jonkun korvaan. Olen kuitenkin oppinut erottamaan, milloin joku sana särähtää vain ärsyyntymisen ilosta, ja milloin mulla on oikeasti kehityksen paikka. Vaikka edelleenkin onnistun joskus päästämään sammakoita suustani, tapahtuu sitä huomattavasti harvemmin nykyään, kuin seitsemän vuotta sitten.

Olen oppinut olemaan provosoitumatta, ja reagoimatta kaikkeen. Olen tunnistanut sen, että tärkeintä on, että itse olen rehellinen, ja rohkeasti oma itseni. Minä tiedän kuka olen, ja niin tietää jokainen muukin jolla on mulle merkitystä. Olen oppinut sanomaan vain sellaisia asioita, joiden takana voin seisoa.

Yksi hienoimmista taidoista jonka olen oppinut, on taito ottaa muut ihmiset huomioon kun kirjoitan. Tiedättekö, kun joku stereotypioita viljelevä tyyppi sanoo, että ”no ei kaikkia vaan voi ottaa huomioon, menisi ihan hankalaksi sellainen kirjoittaminen, eikö täällä uskalla sanoa enää mitään” niin mä tiedän että se on väärässä. Mä tiedän, että on mahdollista puhua vaikeistakin asioista niin, että ei loukkaa vähemmistöjä, tai ketään muutakaan. Siitä olen ylpeä, sillä niin sen pitää ollakin.

Pilkutusta sen sijaan harjoittelen edelleen, ihan joka päivä, vaikka nekin on varmasti mahdollista oppia. Pyrin aina kirjoittamaan niin hyvin kuin osaan, mutta pilkut on mun ikuinen kompastuskivi.  Aina silloin kun löydän jostain sopivan ekstrahetken, mä käyn kertaamassa pilkkusääntöjä, jotta osaisin paremmin. Nopeasti ne kuitenkin unohtuvat, ja varsinkin silloin kun kirjoitan ajatusten virtaa ja naputtelen hullua tahtia, saattaa pilkkuvirheitä tulla paljonkin.

Yritän parhaani, mutta kun mietin arjen prioriteetteja, eivät pilkut ole siellä ykkössijalla, ja tämänhetkisessä arjessa ei juurikaan niitä ekstrahetkiä ole. Silloin joskus kun saa sen hetken rauhallisen minuutin, ei ekana tule välttämättä mieleen, että ”kertaanpa pilkkusäännöt tähän väliin”, vaan saatan vaikka ihan istahtaa alas ja soittaa äidille. Ja se on ihan fine, sillä tärkein näiden vuosien aikana opittu asia on armollisuus itseä kohtaan. Kyllä mä nykyään pilkutan ainakin paremmin kuin seitsemän vuotta sitten.

Armollisuus itseä kohtaan äitinä, yrittäjänä, puolisona ja bloggaajana. Se on hemmetin tärkeää. Kun koittaa se hetki, jolloin ei vaan löydy mehuja jonkun asian tekemiseen, niin sitten mä en väkipakolla ala sitä tekemään. Ennen olisin tehnyt, tai ainakin tuntenut järkyttävän huonoa omaatuntoa lykkäämisestä tai tekemättä jättämisestä. En enää. Tunnistan omat rajani, ja tiedostan kuinka tärkeää on pitää omasta jaksamisesta huolta.

Aina joskus kysytään, että tuntuuko näin monen vuoden jälkeen, että kaikki olisi jo sanottu? Voin vastata sekuntiakaan epäröimättä, että ei tunnu. Päin vastoin. Mitä enemmän tätä teen, sitä enemmän mulla on sanottavaa. Nytkin mulla on pitkä lista ideoita valmiina, jotka odottavat vaan sopivaa hetkeä tulla toteutetuksi. Mä rakastan kirjoittaa ja kuvata, ja löydän inspiraatiota ihan joka puolelta. En usko että se on ihan äkkiä muuttumassa mihinkään, päin vastoin. Musta tuntuu, että se silmä nähdä kiinnostavia aiheita ja kehittää postauksia ohikiitävistä ajatuksista kehittyy koko ajan, mitä kauemmin tätä tekee.

Jotenkin niin hullua ja ihanaa, että blogi, joka lähti siitä kun odotin esikoistani, on nyt paikka, josta hän itse voi käydä lukemassa millaista odotus on ollut, mitä hän on puuhannut vauvana, ja kuinka hän on pukenut villasukkia innoissaan jalkaan yksivuotiaana. Tämä on niin arvokas muistojen kirja meidän koko perheelle, että ei sitä voi sanoin edes kuvailla. Olen onnellinen siitä, että esikoinen on innoissaan kaikesta, mitä ollaan täältä blogista yhdessä luettu. Hänestä on mahtavaa nähdä lapsuuskuvia, ja lukea tarinoita ja ajatuksia.

Haluan kiittää teitä kaikkia kuluneista seitsemästä vuodesta täydestä sydämestäni, ja toivon antoisia vuosia myös tulevaisuuteen! On ihan mielettömän suuri etuoikeus saada tehdä työksi sitä mitä rakastaa. Mun blogilla on vuodesta toiseen poikkeuksellisen sitoutunutta ja osallistuvaa lukijakuntaa, ja oon suuri kunnia saada tehdä tätä blogia juuri teille. KIITOS <3

Tätä blogin seitsemättä syntymäpäivää mulla on ollut ilo ja kunnia viettää PING -Helsinki -tapahtumassa, johon mut kutsuttiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Mikäs sen parempi tapa viettää blogin syntymäpäivää, kuin kehittämässä itseään ja blogiaan. Tsekatkaa Insta Storiesista päivän tunnelmat, sekä Instafeedistä ja Fb-sivulta pienet synttäriyllärit teille!

Joka vuotisen perinteen mukaan, esitän kainon toiveen, että kertoisitte itsestänne tänne kommenttiboksiin.  Sana on vapaa! Jos haluatte niin kertokaa kommenttiboksiin keitä olette, kauanko olette lukeneet mun blogia ja miten  olette löytäneet tienne tänne, sekä voitte halutesssanne esittää postaustoiveita jos sellaisia on. Musta on aina hienoa lukea teistä ja teidän ajatuksista, ja siitä saa hurjasti inspiraatiota, kun saa lukea teidän ajatuksia. Kiitos että olette täällä, uudet ja vanhat huipputyypit <3