Luukku 9: 24 asiaa joita rakastan joulussa

09.12.2018

Hei tänään on jo toinen adventti, what! Enää kaksi viikkoa jouluaattoon! Tänään on siis erittäin hyvä päivä listata 24 asiaa joita juuri minä rakastan joulussa. Mitkä on sun lemppareita?

1. Yhdessäolo – ansaitusti numero 1. Rakastan sitä, kun jouluna keskitytään olennaiseen vieläkin enemmän kuin yleensä, ja ollaan kaikki läsnä hetkessä. Jouluna ympärillä on aina paljon rakkaita ihmisiä. Rakastan niitä päiviä, kun pelaillaan lautapelejä, syödään valmiita jouluruokia, katsellaan yhdessä leffoja, ja ollaan ehkä yökkärit päällä, tai sitten puetaan ulkovaatteet suoraan uuden pyjaman päälle ja lähdetään pulkkamäkeen. Parasta.

 

2. Joululaulut. Niistä tulee aina sellainen iloinen ja hyvä fiilis. Pakko ihan tunnustaa, että joskus kun olen ollut allapäin, olen kuullut joululauluja ihan muuten vaan, riippumatta vuodenajasta. Ne rauhoittavat ja tempaavat mukaansa, ja niistä tulee mulle sellaista kuplivaa iloa.

3. Suklaakonvehdit. Mä olen juuri niitä ihmisiä, jotka keräävät joulun alla pari ekstrakiloa. 12 kuukautta vuodessa pyrin syömään fiksusti ja terveellisesti, mutta joulun alla hurahdan aina konvehtirasioihin. Ja se on musta ihan ok, kun pääsen siitä kyllä helposti yli heti kun joulu on ohi. Sama juttu toistuu joka vuosi.

4. Lasten into. Sitä mä kyllä rakastan ihan jokaisena elämäni päivänä muutenkin, mutta joulun alla on vaan sitä jotain ekstraspesiaalia taianomaisuutta, joka oikein huokuu lapsista.

5. Jouluvalot. Ne piristävät pimeää vuodenaikaa niin kauniisti. Rakastan kävellä Helsingin keskustassa jouluvalojen loisteessa. Parasta on juoda jotain joulukahvia termosmukista ja aistia vaan sitä kaupungin joulutunnelmaa, kun joululaulut soivat kauppojen sisäänkäynneillä, ihmisillä on sellainen joulutohina päällä ja joka puolella on joulukuusia.

6. Paketoiminen. Mä rakastan paketoida joululahjoja Oton kanssa, glögimukien äärellä ja jonkun hömpän joululeffan pyöriessä taustalla. Me paketoidaan aina myöhään illalla tai keskellä yötä, kun lapset on nukkumassa. Otto on parempi papereissa ja mä naruissa ja koristeissa. Tehdään aina yhteistyötä, Otto laittaa paperit ja mä viimeistelen. Me uusiokäytetään aina edellisvuosien pakettikortteja ja muita koristeita, sekä lahjakasseja ja -laatikoita.

7. Glögi ja muut joulun kuumat juomat. Rakastan jouluisia mausteita ja makuja, kuten inkivääriä, kanelia ja neilikkaa. Glögin kanssa tietysti piparia, tai vuohenjuusto-viikunahillotorttuja.

8. Jouluruokien kokkaaminen yhdessä Oton kanssa. Se on perinne, joka on mulle yksi rakkaimpia joulussa. Jouluruokien kokkaaminen omilla resepteillä, sekä mummun perinneresepteillä on mulle kunnia-asia. Me tehdään kaikki alusta loppuun itse, joka vuosi. Tänä vuonna ei vietetä aattoa kotona, mutta tehdään silti kotiinkin ruuat. Mun tädin perhe on tulossa meille syömään Tapaninpäivänä, ja kyllähän me itsekin tarvitaan jouluruokia pyhien ajaksi, jotta voidaan viettää perinteistä joululomaa pyjamissa ruokia lämmitellen.

9. Kynttilöiden vieminen haudalle. Niin rakas perinne, jota ollaan toteutettu mun lapsuudesta asti. Nykyään se ei kuulu meillä enää aaton ohjelmaan, vaan käydään yleensä jo aaton aattona. Se hiljentymisen hetki ja upea kynttilämeri pimenevässä illassa on vaan niin tärkeää ja ihanaa.

10. Blogijoulukalenterin tekeminen. Vaikka tämä on joskus aiheuttanut minulle joinakin vuosina aivan liikaa harmaita hiuksia ja lisästressiä, se on todellakin sen arvoista. Tänä vuonna aloitin tämän tekemisen aikaisemmin kuin koskaan, ja se on helpottanut ihan todella paljon. Tämä on jo kuudes blogijoulukalenteri jota toteutan, joten voin kertoa, että tästä on tullut itselleni todella tärkeä perinne. En osaisi olla joulukuuta ilman blogijoulukalenteria. Kaikkien jouluisien juttujen kirjoittaminen, kuvaaminen ja askarteleminen on mullekin tärkeä polku kohti joulua.

11. Joulun koristeleminen kotiin. Mä rakastan joulukoristeita, ja olen jo vuosien ajan rakkaudella kerännyt meidän joulukoristekokoelmaa. En koskaan osta mitään kertakäyttökoristeita jouluun, vaan ostan harkitusti ihania koristeita, joita katsellessa hymyilyttää. Meillä on myös lasten kanssa oma joulukoristeperinne.

12. Jouluelokuvat. The Holiday, Rakkautta vain, The Grinch, Joulutarina, Petteri Punakuono, The Night Before, Joulupukki ja Noitarumpu, Yksin Kotona 1 & 2, Rare Exports, Daddy’s Home 2 ja Lumiukko. Ja kaikki muut! Joululeffat on mun kaikkein lemppareimpia leffoja.

13. Joulumarkkinat. Tuomaan Markkinat on ihana perinne omasta lapsuudesta asti, ja sinne on päästävä. Ei me välttämättä edes osteta mitään ihmeempää, mutta lapset pääsevät karuselliajelulle ja ostetaan mukilliset glögiä, ainakin.

14. Joulukortit. Siitä tulee niin hyvä mieli, kun postilaatikkoon on ilmestynyt kortteja rakkailta ihmisiltä. Me aina laitetaan kaikki kortit esille ja luetaan ne yhdessä koko perheelle. Lähetetään myös itse kortteja joka vuosi.

15. Joulun tuoksu. Sellainen ihana kanelin, neilikan ja inkiväärin tuoksu, joka pipareista lähtee. Riisipuuro. Tuoreet havut! Hyasintit. Rakastan joulun tuoksuja.

16. Kauppojen jouluikkunat. Niitä on ihanaa katsella lasten kanssa ja huomata aina vain uusia jänniä juttuja joita niissä tapahtuu. Lapset jaksavat seisoa ihmettelemässä jouluikkunan edesssä vaikka puoli päivää, niinhän sitä itsekin lapsena jaksoi.

17. Hyvän tekeminen. Rakastan meidän perinnettä lahjoittaa joka vuosi joululahjoja joulukeräykseen yhdessä lasten kanssa. Vaikka hyväntekeväisyys kuuluu meidän elämään vuoden jokaisena kuukautena, joulun aikaan sitä tulee tehtyä vielä enemmän. Auttamisesta tulee hyvä mieli.

18. Joulusauna. Siinä on vaan sitä ihanaa fiilistä, kun käy aamupäivällä saunassa ja hiljentyy samalla joulun viettoon.

19. Joulusadut. Me luetaan yleensä lasten kanssa joulun alla sellaista joulukalenterikirjaa joka ilta iltasaduksi, jossa on 24 pientä satua jouluun liittyen. Lisäksi meillä on iso liuta muita jouluisia kirjoja, joita on ihanaa lukea. Monia on luettu jo esikoisen taaperoaikana, ja luetaan edelleen nyt kuopuksen ollessa taapero. Jouluisiin satuihin on ihana uppoutua lasten kanssa.

20. Joululahjojen antaminen. Mä olen juuri sellainen tyyppi, joka haluaisi antaa aina kaikki lahjat heti kun ne on ostettu, vaikka ei olisi vielä ”the päivä”. Joulun kanssa kuitenkin tsemppaan, ja haluan aina yllättää kaikki läheiset ja etenkin Oton. Rakastan antaa lahjoja, se on vaan niin ihanaa, kun onnistuu yllättämään toisen kunnolla jollain oikein nappilahjalla.

21. Se awkward 15 minuuttia kun joulupukki on aattona käymässä. Se on aikuisille aina ihan pikkuisen vaivaannuttavaa, ja lapsille ihan mahtavaa, jännittävää ja uskomatonta, kun pukki tulee. Sitä hetkeä odotetaan koko aatto, ja sen jälkeen voi rentoutua täysin. Meillä joulupukki käy aina melko aikaisin, mutta lahjoja availlaan vasta illemmalla. Se mitä kaikki jännittävät on nimenomaan pukki, ja sitten sen jälkeen alkaa se rentoutuminen.

22. Askartelu. Joulun alla on ihanaa keksiä jotain pientä askarreltavaa, olivat ne sitten DIY-lahjoja, omia joulukoristeita tai ihan vaan joulukortteja. Askartelu on hauskaa, ja jouluaskartelu vielä hauskempaa.

23. Joulukalenterien avaaminen lasten kanssa. Ollaan sekä ostettu joulukalentereita, että tehty itse, ja aina se kalenterin avaaminen on yhtä ihanaa. Viime vuonna sain Otolta ekan kerran yllärinä oman joulukalenterin, ja sekin oli aika ihanaa. Muutamana vuonna ollaan myös tehty Oton kanssa jo ”aineeton” pariskuntajoulukalenteri, niin myös tänä vuonna. Sen avulla joulun odotus ja siihen valmistautuminen sujuu kuin tanssi.

24. Adventtikynttilät ja adventin viettäminen (ja muutkin kynttilät). Rakastan polttaa kynttilöitä, mutta harvoin niitä tulee poltettua muuten kuin joulun alla ja synttäreillä hetken aikaa kakussa. Ne tuovat ihanaa lämpöä ja fiilistä, ja joulun alla kynttilöiden polttaminen on ihana perinne. Me sytytetään myös joka sunnuntai ennen joulua aina adventtikynttilä(t).

Mitä te rakastatte joulussa? Kertokaa ihmeessä! Mulla tulee varmasti mieleen vielä ainakin sata asiaa nyt kun kirjoitin tämän valmiiksi. Mutta nyt just ei tule enää enempää mieleen kuin just nämä 24. 


Luukku 7: 5- ja 7-vuotiaiden lahjatoiveet

07.12.2018

Tämän päivän luukussa paljon toivottuja lasten lahjatoiveita. Me käytiin tänä vuonna lasten kanssa yhdessä pitkä keskustelu samalla, kun kirjoitettiin joulupukille kirjeitä. Keskusteltiin siitä, mikä on kohtuullinen määrä toiveita ja millaisia asioita  voi toivoa. Toki nyt jokainen saa periaatteessa toivoa mitä haluaa, mutta täytyy myös ymmärtää se, että pukki ei varmasti tuo kilometrin mittaisen lahjalistan koko sisältöä. Onneksi sellaisia ei tehtykään joulupukin kirjeisiin, vaikka lelukuvastoista monia leluja olikin merkattu raksilla ruutuun mielenkiintoisina. Se on ihan ok ja haaveilla saa. Lelukirjojen selaaminen oli suurta hupia mulle lapsena, ja kyllä mäkin sieltä aina raksitin puoli kuvastollista, vaikka tiesin, että en tosiaankaan niitä kaikkia saa.

Lapsilla oli itselläänkin tosi hyviä ajatuksia tähän keskusteluun, ja mulle tuli jotenkin niin hyvä ja lämmin fiilis siitä, että he oikeasti ymmärtävät, että joulussa ei ole kyse lahjoista. Ja ainakaan niiden kaikkien lahjojen ei tarvitse olla nimenomaan leluja. Mietittiin yhdessä juuri sitä, että myös yhteinen tekeminen on ihana lahja. Kyselin lapsilta, millaista tekemistä he toivoisivat lahjaksi, ja monet aiemman luukun aineettomista lahjaideoista, kuten luistelureissu Jääpuistossa, tulivatkin nimenomaan suoraan heiltä.

Meidän lapsilla on kaikilla kuusi kummia, ja meillä on paljon sukulaisia, joten määrällisesti lahjoja kertyy, vaikka me vanhemmat ei niitä kassikaupalla ostettaisikaan. Ei kenelläkään kummilla tietenkään mitään lahjavelvollisuutta ole, mutta monet kummeista haluavat muistaa kummilapsiaan, ja se on tietysti ihana asia, mistä ollaan kiitollisia niin me lapset kuin aikuisetkin.

Mä rakastan itse antaa lahjoja. Rakastan paketoida, rakastan jännittää vastaanottajan reaktiota, rakastan sitä tyytyväistä hymyä kasvoilla, kun lahja on osunut tismalleen nappiin ja ehkä onnistunut vähän yllättämäänkin. Lahjojen antaminen on mun mielestä yksinkertaisesti ihanaa. Olen kuitenkin viime vuosina päivittänyt sitä omaa lahjan antajan filosofiaani, ja tietoisesti vähentänyt reilulla kädellä lahjaostosten määrää omalle perheelle. Sen sijaan niitä lahjoja voi antaa niille lapsille, jotka eivät niitä muuten saisi. Näin saa kokea antamisen iloa ilman, että tarvitsee potea siitä huonoa omaatuntoa ja ahdistua hirveästä tavararöykkiöstä.

Mä rakastan antaa lahjoja ihan kaikille, ja yksi meidän rakkaimmista jouluperinteistä onkin viedä yhdessä lasten kanssa joululahjoja Hopen joululahjakeräykseen. Sinne ollaan menossa tänäkin vuonna, ja hyväntekeväisyyteen liittyen tulee tänäkin vuonna perinteinen joulukalenteriluukku.

Nyt kuitenkin niiden lahjatoiveiden pariin! Tänä vuonna päätin yhdistää isompien lasten lahjatoiveet yhteen, sillä käytännössä he toivoivat lähes tismalleen samoja asioita. Olisi tuntunut siis turhalta tehdä kaksi melkein samanlaista listaa.

5v:n ja 7v:n lahjatoiveet 2018
1. Kirjoja.

5v toivoi Sanna Manderin & Anna Sarven prinsessakirjaa sekä prinsessavärityskirjaa. 7v toivoi Linda Liukasin Hello Ruby -sarjan kolmatta osaa, joka häneltä vielä puuttuu. Kahdesta aiemmasta on tykännyt kovasti. Luulen, että meidän lapsetkin ovat ihastuneita siihen, mitä mä aina jouluaattoiltana teen, eli villasukat jalassa joululahjakirjan pariin syventymiseen.

2. Barbien ambulanssi

Tämä oli molempien ykköstoive, Barbien ambulanssi, joka muuntuu myös sairaalaksi ja odotushuoneeksi. Mun mielestä tämä on ihan mahtava lelu, jonka parissa voi leikkiä pitkiä ja tarinallisia leikkejä. Meidän lapset leikkivät barbeilla tuntikausia, ja tiedän, että tämä tulee todellakin käyttöön. Koska molemmat toivoivat tätä, he saavat sen yhteiseksi lahjaksi.

3. Flamingo Spa -lahjakortti

Tämä löytyi toisen lapsen lahjalistalta. Hän rakastaa uimista, ja tämä onkin tosi kiva idea. Toinen toivoi luistelureissua Jääpuistoon. Ihanaa yhteistä liikunnallista tekemistä.

4. Hoplop-lahjakortti

Lahjakortti sisäleikkipuistoon löytyy molempien toivelistalta. Tässä vielä mietitään, että mikä olisi hyvä vaihtoehto. Ehkä ostetaan oma perhelippu Hoplopiin jokaiselle lapselle pakettiin, niin jokainen saa kerran päättää milloin mennään koko perhe yhdessä Hoplopiin.

5. Valkoinen pörröhuppari

Tämä löytyi koululaisen toivelistalta, ehkäpä siksi, että hänen isillään on sellainen. Ja onhan pörröisessä hupparissa nyt muutenkin mukavaa ja ihanaa olla. Hän on kasvanut niin nopeasti niin paljon pituutta, että vaatekaappi ei ole ihan pysynyt perässä, ja siellä olisi useammankin hupparin mentävä aukko.

6. L.O.L. Surprise Biggie Pet & L.O.L. Surprise Pets

Molempien toivelistalla on tämä suuri yllätyslemmikki sekä pienemmät lemmikit. L.O.L. Surprise tuntuu olevan tämän hetken suurin villitys ainakin koululaisten keskuudessa. Lasten mielestä on hauskaa avata kerros toisensa jälkeen, joista kaikista paljastuu yllätyksiä. Mä itse en ole yhtään innoissani L.O.L-ukkeleista, siis varsinkaan niistä, jotka ovat muka ihmisiä. Mun mielestä ne näyttävät todella kyseenalaiselta. Lemmikit ei ole ihan niin pahoja. Ne olivat molempien lasten toivelistan kärkipäässä sen Barbien ambulanssin lisäksi, ja mummu taisi kääräistä pakettiin ne. L.O.L-nuket tuntuvat olevan tämän hetken ”bratzit”, jotka olivat vanhempien mielestä kaiken pahan alku ja juuri silloin kun itse leikin vielä nukeilla. Bratzit olivat kuitenkin sentään teini-ikäisiä, mutta nämä ”ihmis” L.O.L-nuket esittävät meikattuja taaperoita minikokoisissa vaatteissa. Päällimmäisenä on vaan mielessä, että kuka nämä on keksinyt ja M-I-K-S-I?!

7. Scruff-a-luvs

Vuoden 2018 lelu -voittaja, eli Scruff-a-luvs -lemmikki löytyi myös molempien toivelistalta. Scruff-a-luvs on siis sellainen nuhruinen karvapallo, jota pitää kylvettää, hoitaa ja rakastaa, jolloin se muuttuu joko koiraksi, kissaksi tai pupuksi. Aivan ihana hellyyttävä idea. Tämä on varmaan mun lempparilelu tänä vuonna, koska se tuntuu niin suloiselta ja ihanalta kaiken muun rinnalla.

Kaikenlaiset yllätysjutut ovat tällä hetkellä the juttu lapsilla. Sen huomaa lelukaupoissakin. Kaupat on täynnä erilaisia yllätysleluja, kuten Pikmipopseja, L.O.L Surpriseja, Party Pop Teenieseja, Hatchimalseja, Scruff-a-luvseja, Unicorn Slime Surpriseja ja vaikka mitä muuta. Jotenkin hauskaa ja kauheaa, että lasten mielestä parasta on ”sika säkissä”, eli lelu, josta ei edes tiedä mitä sieltä tulee. Tämä ilmiö tulee ihan selkeästi YouTubesta, jossa yllätysmunien avausvideot nousivat jättihitiksi jo silloin kun meidän esikoinen oli vasta taapero. Nyt lelunvalmistajat seuraavat perässä.

Mä haluaisin opettaa, että yllätyksiäkin ihanampaa ovat asiat, joita oikeasti tarvitsee ja joista tulee hyvä mieli, ja on iloa pidemmäksikin aikaa. Toisaalta ymmärrän myös hyvin sen lapsen näkökulman: miten ihania yllätykset ovat. Rakastanhan itsekin sekä saada että antaa yllätyslahjoja. Mä yritän kuitenkin pitää meidän perheen oman lahjapanostuksen kohtuullisena, ohjenuorana jo aiemmilta vuosilta tuttu ”something you want, something you need, something to wear and something to read”.

Mitä teidän isompien lasten toivelistalta löytyy tänä jouluna? Mitä mieltä olette yllätysleluista?