Luukku 19. Mitä haluan muistan muistaa tästä joulukuusta

19.12.2023

Teen aina vuoden lopuksi vuosikoosteen, jossa käyn läpi vuoden tärkeimmät käänteet kuukausi kuukaudelta. Sellainen on tulossa tänäkin vuonna ja voi mikä vuoristorata siitä tuleekaan. Mutta ajattelin, että haluan tallentaa tähän postaukseen juuri tämän hetken. Sellaisia pieniä ihania asioita meidän elämästä, jotka liian helposti pääsisivät muuten unohtumaan ihan täysin. Pieniä hetkiä ja sanoja, jotka tekivät mun päivistä parempia.

Tästä joulukuusta haluan muistaa:

Sen, kuinka kuopus kaksi vuotta ja neljä kuukautta, sanoi joka aamu ”Äiti mulla on tänään juhlat. Haluan mekon päälle.”

Sen, kuinka kivaa meillä oli, kun oltiin kylässä kakkosen kummisedän ja hänen perheensä luona. Syötiin ihan superhyvää peltipizzaa ja salaattia, jossa oli mm. pistaasia, parmesania ja rucolaa.

Sen, miten 6-vuotias sanoi tänään nukkumaan mennessä, että odottaa joululomasta eniten pulkkamäkeen ja uimaan menemistä yhdessä koko perhe. Ja sen, miten hän esitteli luomaansa uskomatonta taloa ja sen tornihuoneita ja pihaa Minecraftissa mulle. Hän rakentaa niin taitavasti ja luovasti.

Sen, kun paketoitiin naapurin Sallan kanssa meidän joulupaketteja. Salla tarjoutui itse tulemaan paketoimaan ja oli ihan valtava apu. Lisäksi meillä oli niin hauskaa yhdessä! Sovittiin, että tehdään tästä jouluperinne.

Sen, miten uskomattoman ihanasti meidän 10-vuotias esiintyi Lucia-esityksessä. Hän hymyili niin iloisesti ja oli aivan messissä ja lauloi todella kauniisti. Hänellä on loistava asenne ja meininki. Ja miten ihana kahdenkeskinen reissu me tehtiin hänen kanssa Tampereelle pari viikkoa sitten. Oli ihan parasta olla kahdestaan.

Sen, miten mahtavan uutislähetyksen 12-vuotias oli tehnyt koulussa ryhmätyönä luokkalaistensa kanssa. Sain nähdä sen videolta, ja se oli aivan kuin oikeat uutiset, haastatteluita ja ”Pekka Poudan koiraa” myöten. Siis miten käsittämättömän taitavia tämän päivän 12-vuotiaat ovat käsikirjoittamaan, kuvaamaan ja editoimaan. Ja tietysti esiintymään. Meidän 12-vuotias loisti uutislähetyksen lisäksi niin Lucia-esityksessä kuin joulukonsertin soololaulussakin.

Sen, miten tanssittiin DJ Jetron diskossa ystäväni Viivin valmistujaisissa lasten ja Viivin kanssa. Oli niin kova meno, hiton hyvää musiikkia, naurua ja ihania ihmisiä. Ja valtavan suuri onni ystävän puolesta.

Sen, miten Otto oli mun tukena kaikessa, ja tehtiin tiiminä töitä. Puhallettiin yhteen hiileen, vaikka tämä ensimmäinen joulusesonki yhteisen yrityksen kanssa on ollut ihan todella tiukkaa tykitystä. Kiitollisena siitä, että töitä on, mutta samalla kiitollisena siitä, että joululoma jo häämöttää. Töiden ja lastenhoidon lisäksi ei paljoa muuta olla ehdittykään yhdessä tehdä, kun olen istunut illatkin koneella naputtelemassa lasten mentyä nukkumaan. Mutta meidän yhteisistä iltapaloista ollaan pidetty kiinni.

Sen, miten yhtenä iltana koululaiset olivat tekemässä iltapalaa ja alkoivat yhtäkkiä ihan muuten vain laulaa joululaulua niin, että toinen lauloi stemmaa ja toinen melodiaa. Se kuulosti niin upealta. Ehdin tallentaa viimeiset yhdeksän sekuntia siitä videolle.

Sen, kuinka 2-vuotias sanoi joka päivä mummulle ”Mä rakastan sua mummu” puhelimessa. Ja kuinka mummun katse loisti, kun hän kuuli sen.

Sen, miten leivottiin yhdessä pipareita lasten kanssa. Kaikki auttoivat toisiaan, isommat pienempiä. Ja lopputuloksena oli maailman hienoimpia ja värikkäimpiä pipareita, iso liuta.

Kiitos elämä kaikista näistä hetkistä <3 Ja toivottavasti muistan lukea nämä sitten joskus, kun aikaa on kulunut ja olen jo ehtinyt unohtaa. 


Luukku 18. Piparikranssi

18.12.2023

Piparkakkutalot on niin mun juttu, tykkään ihan hirveästi suunnitella ja tehdä erilaisia piparitaloja ja ollaan tehty monta vuotta putkeen jo mitä erilaisempia piparkakkutaloja, välillä tosi isoja ja näyttäviäkin. Tänä vuonna kuitenkin tämä joulunalusaika on tuntunut kiitävän ohi sellaista vauhtia, että siinä missä joskus ennen piparitalo on jopa ehtinyt pölyttymään ennen joulua kun se on leivottu niin aikaisin, niin tänä vuonna ei jäänyt lopulta aikaa edes leipoa koko taloa. Se on vähän harmi, mutta onneksi on muitakin kivoja ja nopeampia juttuja, joita leipoa piparitaikinasta, kuten ihana piparikranssi, jollaista en ollut aiemmin tehnyt.

Piparikranssin tekeminen oli huomattavasti nopeampaa, kun ei tarvinnut suunnitella mallia, piirtää kaavoja ja kaulia ja leikellä ja paistaa miljoonaa eri taikinalevyä. Riitti kun teki pohjaksi ison ympyrän (käytin muottina isoa syvää lautasta ja kulhoa, leikkasin veitsellä) ja sitten pellillisen pieniä pipareita koristeeksi. Valmistin itse pikeeriä, jolla koristelin piparit ja kiinnitykseen käytin Flying Tigerin piparkakkuliimaa (syötävää), koska olemme todenneet sen aiemmin kestäväksi ja nopeasti kuivuvaksi.

Pikeerin tein Valion ohjeella, jolla siihen tuli tosi hyvä koostumus. Meillä oli loppu minigrip-pussit, niin käytin vähän ohuempia pakastepusseja, jotka eivät toimi ihan niin hyvin kuorrutukseen. En myöskään ikinä osaa leikata sopivan kokoista reikää pussiin, jolloin pikeeriä tulee vähän liikaa kerralla ulos. Mutta näistä tuli juuri tällaisia kotikutoisen hömppiä niinkuin mun pipareista aina. Ihan just passeleita meille, ei tarvitse olla yhtään hienompia. Ne on meidän näköisiä.

Unohdin myös tehdä reiän kranssiin, josta sen voisi ripustaa. Mutta sen nyt voi toki varovasti tehdä jälkeenpäinkin. Kotiin tuli niin ihana tuoksu pipareiden paistamisen myötä, ja nyt koko alakerta tuoksuu aivan piparilta. Kranssi tuo jo pelkällä tuoksulla mahtavan joulufiiliksen kotiin.

Noin! Valmista tuli!  Tää oli kyllä niin hauska tehdä ja ihanan helppo. Toivon kovasti, että ensi vuonna on taas aikaa ennen joulua tehdä rauhassa joku ihana iso piparkakkutalo tai vaikka kylä, mutta silti tykkäsin tästä piparikranssistakin. Se oli ihan täydellinen pikkuprojekti tähän joulukuuhun <3

Ihan absurdia, että nyt on jouluviikko ja sunnuntaina juhlitaan jo jouluaattoa! Mahtavaa jouluviikkoa kaikille <3 


Luukku 17. Ihanin joululahja, jonka olen antanut

17.12.2023

Meillä oli viime vuonna Oton kanssa joululahjahaaste, josta kirjoitin silloin myös postauksen. Haaste oli ihan menestys ja oli niin hauska päästä aattona näkemään mitä toinen oli valinnut esim. mun lempijuomaksi ja lempiherkuksi (menivät molemmat nappiin!). Otto antoi mulle myös ihanan rannekorun, joka oli hänen ”jotain, joka muistuttaa lahjan saajaa lahjan antajasta”. Mun vastaava lahja Otolle taas oli täytettävä kirja, jossa oli 50 sivua täytettynä kuvilla, muistoilla, tarinoilla ja ajatuksilla siitä, miksi Otto on mulle niin tärkeä.

Etsin kiven ja kannon alta juuri oikeanlaista kirjaa ja vihdoin löysin kirjan, jota oli yksi kappale jäljellä jossain kaukana olevassa Suomalaisessa kirjakaupassa. Mutta sain sen yhden kappaleen tilattua ja ostettua. Kirja muistutti itsestään jatkuvasti, mutta joulukiireiden alla oli vaikea ehtiä täyttämään. Lopulta täytin sen aatonaattoaamuna, kaikki yli 50 sivua. Heräsin aikaisin ja kaikki muut nukkuivat, niin sain rauhassa tehdä. Kirjoitin, leikkasin ja liimasin kuvia ja väritin kirjan mustavalkoisia koristeita. Tein koko kirjan yhdeltä istumalta ja se oli jotenkin niin ihanaa. Uppouduin muistoihin meidän kaikista ihanista yhteisistä jutuista ja rakastuin sata kertaa uudelleen, kun mietin kaikkia Oton hyviä puolia ja tekoja. Oli hauska miettiä meidän yhteistä taivalta ja tarinaa alusta asti.

En näytä kaikkia sivuja, reiluun 50 sivuun mahtuu aika paljon henkilökohtaisia juttuja, jotka on vain meidän kahden. Mutta mun mielestä toi kirja oli niin ihana täyttää ja siinä tuli mietittyä toista ja meidän suhdetta tosi monelta eri kantilta. En tiedä onko Otto lukenut tätä kirjaa kovin monta kertaa, mutta ainakin se oli hänellä tärkeiden asioiden laatikossa tallessa. Ja meillä oli kivaa, kun yhdessä luettiin kirjaa viimeksi joululomalla. Tähän on kiva palata vuosia myöhemminkin.

Tänä jouluna en ole ainakaan vielä tehnyt tai edes keksinyt mitään yhtä merkityksellistä, enkä tiedä tarvitseekokaan joka joulu keksiä. Mutta tämän tekemisestä tuli ihana fiilis ja ajattelin, että vinkkaan jos joku teistäkin siellä miettii, että mikä voisi olla merkityksellinen lahja puolisolle. Näitä kirjoja on useita erilaisia ja eri valmistajilla, mä valitsin silloin tämän, koska oli nimenomaan jouluteemainen ja mä rakastan joulua.

Apua, tänään on jo kolmas adventti! Tasan viikko jouluun <3 


16. luukku Koko perheen jouluhaastattelu

16.12.2023

Tänään vuorossa on koko perheen perinteinen jouluhaastattelu! Kysyin kymmenen jouluaiheista kysymystä kaikilta perheenjäseniltä ja tuli kyllä niin ihania vastauksia. Taaperokin mukana vastaamassa, aww!

1. Mitä odotat eniten joulussa:

Iina: Yhdessäoloa perheen ja läheisten kanssa ja rauhoittumista kotiin ilman pakollisia menoja. Hengähdystaukoa pitkän ja monivaiheisen vuoden jälkeen. Hyvää ruokaa ja iloista tunnelmaa.

Otto: Rauhallista yhdessäoloa.

12v: Varmaan sitä, et saa olla yhdessä jouluaattona.

10v: Sitä, että saan nähdä kaikki rakkaat tyypit ja jouluruokaa.

6v: Lahjoja. Tai sitten ruokaa. Ehkä enemmän ruokaa.

2v: Joululoma.

2. Mikä on sun ykkös-lahjatoive tänä jouluna:

Iina: Kampaamolahjakortti, koska hiuskriisi!

Otto: Jaettu ykkössija PS Portalin ja verkkareiden välillä

12v: New Balancen 530 -kengät tai tietokoneen hiiri.

10v: Sol De Janeiro 62 Jet Set.

6v: Nukkejen dagis.

2v: Nukkedagis.

3. Kolme lemppari jouluruokaa jouluaterialla?

Iina: Graavilohi, muikunmäti, sienisalaatti.

Otto: Savuporoterriini, mäti, sienisalaatti.

12v: Graavilohi, mätijutut ja varmaankin se bataattilaatikko, missä on pekaanipähkinää.

10v: Kinkku, hernetuuvinki, bataattilaatikko.

6v: Possunpylly, peruna ja graavilohi, ei kypsä lohi vaan se raaka lohi niinku sushilohi

2v: Lelu-jouluruokaa.

4. Onko jouluna kivempaa nähdä pukki livenä, vai se, että pukki käy yön aikana tuomassa paketit kuusen alle?

Iina: Pukki livenä! On helpompaa jos pukki jättää lahjat yön aikana kuusen alle, mutta livepukissa on enemmän tunnelmaa.

Otto: Se, että ei tarvitse nähdä pukkia.

12v: Ehkä yön aikana, koska sitten siinä on koko päivä aikaa mietiskellä mitä sieltä kuusen alta tulee, eikä tarvitse odottaa niin myöhään, että näkee lahjat.

10v: Pukki livenä ofc.

6v: Pukki livenä, koska sit saadaan laulaa joulupukille.

2v: Haluun nähdä joulupukin.

5. Mitä aiot tehdä joululomalla?

Iina: Lukea kirjoja, pelata lautapelejä, syödä konvehteja ja siivota vaatekaapit. Olen odottanut, että olisi aikaa tehdä se!

Otto: Levätä. Pelata pelejä yhdessä ja erikseen.

12v: Varmaan chillata ja silleen en aio rasittaa itteeni liikaa.

10v: Hengaa kavereiden kans, viettää laatuaikaa perheen kans ja pelata Robloxia.

6v: Syödä pipareita ja kattoo tonttuovea ja kattoo joululeffaa.

2v: Tanssia ja pitää juhlamekkoa. Mulla on juhlat tänään.

6. Paras joululaulu:

Iina: Gwen Stefani: You make it feel like Christmas tai Ed Sheeran ja Elton John: Merry Christmas.

Otto: Joku pop-punk versio 12 Days Of Christmasista.

12v: Tykkään kaikista joululauluista, mut ei ole yksittäistä lempparia, koska en kuuntele niitä niin aktiivisesti.

10v: TipTap, OG siis.

6v: Ariana Grande: Santa tell me.

2v: Lilla tomten kom till mig.

7. Lemppari jouluelokuva:

Iina: Holiday tai Yksin kotona 1.

Otto: Elf. Se on klassikko ja se naurattaa edelleen. Taattua Will Ferrelliä.

12v: Varmaan Yksin kotona -leffat.

10v: Home Alone 2

6v: Home Alone 1.

2v: Mikki Hiiri joulu.

8. Lemppari makea jouluherkkusi:

Iina: Kyllä ne on konvehdit! Tai mummun kermatortut

Otto: Vihreät kuulat kunnes ne alkavat ällöttää

12v: Varmaan basic piparit tai joulutortut

10v: Vihreät kuulat

6v: Vihreät kuulat

2v: Pipari.

9. Rakkain jouluperinne?

Iina: Kaikki, ei pysty sanomaan vaan yhtä. Rakastan koko jouluaaton ohjelmaa ja kaikkia tärkeitä perinteitä.

Otto: Joulusauna ja ruuhkaisella haudalla käyminen.

12v: Se, että me aina kokoonnutaan isolla porukalla, eikä olla vaan perheen kanssa yksin.

10v: Isot possupiparit!

6v: Olla perheen kanssa.

2v: – ei vastausta.

10. Mitä laitat jouluaattona päälle?

Iina: Varmaan sen saman punaisen mekon kuin viitenä aiempanakin jouluna. Se on kyllä jo hiutunut melko ohueksi, mutta se on vaan niin kaunis.

Otto: Farkut, musta t-paita ja jouluneule. Silleen, että on mukavaa, mutta vähän edustavampaa/jouluista.

12v: Ehkä mun paljettimekon tai jotain.

10v: Jotain mukavaa, mutta kuitekin jouluisaa. En tiedä vielä.

6v: Sen mun punaisen paljettimekon, mun rusetin ja mun punaiset tossut.

2v: Lilla tomten paita, se on aika kiva!I

Ihanaa viikonloppua kaikille! 


Luukku 15. Iinan joululahjatoiveet

15.12.2023

Mulla on ollut rehellisesti sanottuna tosi vaikeaa keksiä joululahjatoiveita. Sitten kuitenkin jouluaattona on kiva saada lahjoja, enkä haluaisi olla ainoa joka on ilman, siitäkin tulisi ehkä paha mieli. Mutta en voi odottaa mitään kovin ihmeellistä, jos en osaa antaa minkäänlaista suuntaa toiveille Joten pakko siis yrittää! On kyllä yksi juttu, jota olen pohtinut jo pidemmän aikaa ja se on make over. Kyllä, luit oikein. Toivon joululahjaksi make overia. Sillä tavalla oikein kunnon Lizzie McQuire Popstar- tai Paholainen pukeutuu Pradaan -tyyliin, että joku laittaisi mun hiukset ja uudistaisi koko mun tyylin alusta loppuun. Ehkä mitään näin suureellista en oikeasti voi toivoa, enkä halua luopua koko mun vaatekaapin sisällöstä tai vaihtaa sitä, siellä on runsaasti vaatteita, joita rakastan ja haluan käyttää tästä ikuisuuteen.

Mutta ainakin haluaisin tehdä jotain mun hiuksille, jotain tosi radikaalia. Olen kyllästynyt mun omaan väriin, enkä ole käynyt reiluun vuoteen kampaajalla. Olen pohtinut kampaajakäyntiä koko syksyn, mutta mua taas jännittää tehdä muutoksia, kun olen ollut kuitenkin niin iloinen siitä, että olen saanut kasvatettua hiukset pitkäksi taisteltuani katkeilun kanssa koko aikuisiän. Pelkään, että jos kunnolla värjään/blondaan niin ne alkavat taas katkeilla huolella. En haluaisi pitää omaa väriä, mutta en myöskään tiedä minkä väriseksi värjäisin hiukset, tai miten leikkaisin. Haluan pitää ne pitkänä, mutta kuitenkin kaipaisin jotain jännittävää. Siksi se make over, että joku super tyylikäs ammattilainen kertoisi miltä mä haluan näyttää ja sitten toteuttaisi sen. Eli toivon kampaamolahjakorttia.

Toivoisin myös jotain ihanaa kasvojenhoitokurssia tai jotain yhden illan koulutusta, jossa joku ammattilainen (psst! Otto, vaikka @senjafaceimage instasta) kertoisi, miten hoidetaan ja hierotaan yli kolmekymppistä ihoa, koska minä olen jämähtänyt omiin vanhoihin ihonhoitorutiineihin ja huomaan, että iho kaipaisi jotain enemmän kuin osaan sille antaa. Sitten kun vielä samalla saisi jostain kiinnostuksen noudattaa kunnon ihonhoitorutiineja, kasvohierontoja ja muita säännöllisesti. Viime vuonna toivoin ja sain guashakamman, mutta käytin sitä ehkä kolmesti ja sen jälkeen se on pölyttynyt kaapissa. En priorisoinut sitä tarpeeksi, enkä saanut tuloksia. Tänä vuonna toivon siis ennemmin kurssia tai koulutusta, joka auttaa mua pitämään kiinni jostain fiksusta rutiinista.

En tiedä onko tässä kyse jostain viiveellä ilmenevästä kolmenkympin kriisistä vai mistä, mutta tällä hetkellä olen jotenkin ihan hukassa oman ulkonäön kanssa. En tiedä miltä haluan näyttää, eikä mikään oikein tunnu hyvältä. Mutta luotan siihen, että jostain vielä löydän itseni taas. Varmasti tämä liittyy lisäksi siihen, että kuopuksen syntymästä alkaa olla nyt aikaa ja tuntuu, että nyt taas löytyy aikaa ja jaksamista miettiä näitä ulkonäköjuttuja, jotka ovat muuten jääneet ehkä hieman taka-alalle.

Toivon myös uusia Lulu Lemonin Align HR -leggingssejä, sillä kahdet aiemmat alkavat olla melko elämää nähneet, kun olen käyttänyt niitä niin paljon (toiset kolme vuotta ja toiset kaksi vuotta vanhat). Kotihousuina ja esim. ulkohousujen alla menevät edelleen hyvin, mutta ehkä treeneihin kaipaisin jotain freesimpää jo. Tämä on heittämällä mukavin leggarimalli, jota olen koskaan kokeillut.

Lisäksi toivelistalta löytyy lastenhoitolahjakortti! Me ei olla Oton kanssa vietetty kahdenkeskistä aikaa muutamaa tuntia pidempään sitten kuopuksen syntymän (kirjaimellisesti, synnytys oli pisin aika kahdestaan mitä ollaan viimeisen kahden vuoden ja neljän kuukauden aikana saatu), joten kahdenkeskinen aika ja mieluiten ihan yön yli olisi aivan unelma. Oton sisko on ainakin aiemmin antanut meille tällaisia, ja ovat olleet aina ihan maailman parhaita lahjoja.

Jos vielä jotain saan toivoa niin omaa suklaarasiaa, josta voin hitaasti nautiskella joululomalla.