Vauvan ensimmäinen päivän asu

15.01.2018

Kävin tänään lounastapaamisessa Kampissa työjuttujen tiimoilta, ja vauveli oli tietenkin myös mukana menossa. Tapaaminen meni hienosti, oli ihana nähdä vanhaa ystävää ja vaihtaa kuulumisia, samalla kun juteltiin työjuttuja myös. Tänäänkin oli rapsakka pakkaspäivä, mutta me ei menty onneksi ollenkaan ulos, kun päästiin autokyydillä suoraan Kamppiin ja Kampista takaisin kotiin, niin ei tarvinnut pukea minityypille kaikkia mahdollisia ulkovaatteita päälle, vaan sai lähteä sopivan kevyessä varustuksessa liikkeelle.

Ihan samalla tavalla kuin oman vaatekaappini kanssa, olen ottanut lasten vaatteiden kanssa tavoitteeksi että kaikki sopivat yhteen keskenään, vaatteita on sopiva määrä ja kaapin sisältö koostuu pelkistä lemppareista jotka voi hymyillen pukea päälle. Voin kertoa että meidän perheestä parhaiten tämä toteutuu juurikin vauvalla, sillä hänen kaappinsa sisältö on pääosin viime syksynä ja tämän talven aikana ostettu, kun hän siirtyi tähän nykyiseen kokoon. Näin ollen kaikki vaatteet miellyttävät tämän hetken tyylisilmää, ne on ostettu lähtökohtaisesti juuri näitä yllämainittuja periaatteita noudattaen ja niitä ei ole liikaa, vaan juuri sopivasti niin, että kaapista on helppo löytää etsimänsä nopeasti.

Olen tekemässä ihan oman postauksensa siitä, miten olen itse rakentanut toimivan vauvan vaatekaapin, ja millaiset vaatteet koen kätevimmiksi arjessa. Sellaisen vauvan ensimmäinen vaatevuosi -tyyppisen katsauksen siihen, miten voi välttää kaikki turhat ostokset ja saada sellaisen vaatevalikoiman, joka on ilo pukea vauvan päälle päivästä toiseen, ja jossa vaatteilla on mahdollisimman pitkä käyttöikä. Meillä kaikki vauvan sisävaatteet mahtuvat hyllykaapin kahdelle hyllylle, ja se on musta juuri sopiva määrä. Postauksessa voisin kertoa myös siitä, miten valita sellaisia kokoja ja malleja kaappiin, että ne mahtuvat mahdollisimman pitkään. Suurin osa meidän vauvavuoden vaatteista ekojen kuukausien jälkeen on ollut käytössä vähintään puoli vuotta, osa pidempäänkin. Miten? Sen kerron postauksessa! Joten stay tuned!

 

Tämän päivän asu vauvalla heijastelee koko vaatevalikoiman tyyliä – yksinkertaista, mukavaa ja pehmeää. Vauvalla on päällä leggarit (joiden alla super ohuet merinovillaleggarit lämmittämässä), mukava luomupuuvillainen body, unelmanpehmeä neule & ohut takki, sekä kengät joilla hän pysyy hyvin pystyssä, ja ihanan pehmeä merinovillapipo. Juuri sellainen asu joka on toimiva joka päivä, vaatetta on helppo vähentää jos hänelle tulee kuuma joka paikkaan säntäillessä, ja autossa pysyy hyvin lämpimänä, mutta turvavyöt saa tiukasti kiinni istuimessa.

Paksuja talvivaatteitahan ei suositella puettavan turvaistuimeen ollenkaan, vaan ennemmin juuri villavaatteet/joku ohut takki tai haalari, koska muuten vöitä ei saa tarpeeksi tiukalle ja se on todella vaarallista. Meillä lapset eivät koskaan ole täysissä talvikamppeissa autossa. Onneksi uusi auto lämpenee nopeasti ja meidän autopaikkakin on katoksen alla, joten auto ei koskaan pääse kylmenemään ihan jääkylmäksi muutenkaan. Meillä on kuitenkin aina autossa vilttejä ja muita, että jos olisikin kylmä niin voi sen viltin vetäistä sitten päälle istuimessa. Mukana kulkevat tietysti ne ulkovaatteet myös, ja jos autosta poistutaan ulos, niin ne puetaan sitten päälle ennen sitä.

Pipo Papu / Takki Lindex / Neule Joululahja Oton veljeltä / Housut Tinycottons / Kengät Vans

Musta on ihan huikeaa, että meidän minityyppi kävelee jo, ja hänen touhujaan on ihana seurata. Tänäänkin hän niin reippaasti käveli Kampissa ja sai ihmiset hymyilemään touhotuksellaan ja vilkutuksillaan. Kävelevää tyyppiä on helpompaa pukeakin, ja on enemmän valinnanvaraa vaatteissa. Vaikka en voi sanoa ettenkö kaipaisi niitä minipieniä vastasyntyneen maidontuoksuisia vaatteita myös.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3


Nova 7 kuukautta

06.09.2017

Ja sinne se kuukausi taas meni, apua! Tässä kuussa olen saanut kuulla kyllä äitinä sellaisia kommentteja, että en ole ikinä ennen kuullut. ”Onpa hassua kun noin pieni vauva jo seisoo, ei vauvojen kuulu seistä”, ”Niin ristiriitaista kun hän on niin pienen vauvan näköinen mutta liikkuu kuin isommat kaverit”, ”Ei meillä ole kenkiä noin pieneen jalkaan”. Niin, ollaan tosiaan etsitty Novalle kenkiä, koon 17 jalkaan, joilla hän voisi seisoa ja ottaa askelia tukea vasten myös ulkona.

Nova on jatkanut kiireistä liikkeellelähtöä tässä kuussa, ja 5kk iässä opitusta konttausasennosta on edetty jo pitkälle. Tämä kaikki tuntuu musta edelleen kovin hassulta, kun olen aina ollut se äiti joka katselee kun toisten vauvat liikkuu jo hurjaa tahtia ja omat vaan köllöttelee paikoillaan ja juttelee kuin ruuneperit. Nyt siis toisin päin. Nova ei hirveästi juttele, mutta välillä hän kiljuu, sihisee ja murisee, ja osaa hän sanoa ”hei” samalla kun vilkuttaa, ja ”jee” samalla kun hän taputtaa. No mutta, juttelulle tässä ei ole vielä mikään kiire. Sitä odotan vaan innolla että sanooko Nova ensin isi vai äiti, vai kenties mamma tai pappa.

Nova konttaa sujuvasti ympäri kämppää, ja nousee tukea vasten taitavasti polvilleen, ja myös seisaalleen, sekä menee istumaan itse. Seisoma-asento ei ole aina ihan niin tukeva kuin polviseisonta, ja siitä lähtee helposti horjahtamaan aina välillä, eli silmät saa olla selässäkin. Horjahtelusta huolimatta tämä 7kk ikäisen olemattomalla itsesuojeluvaistolla varustettu tyyppi ottaa myös askelia tukea vasten, etenkin silloin kuin pienen matkan päässä on jotain tavoittelemisen arvoista kuten kaukosäädin, meikkipussi tai ikkuna josta voi tuijotella autoja. Istuma-asennosta hän ei ole onneksi kaatunut sen jälkeen kun oppi siihen itse menemään.

Uusi juttu on äidin perässä konttaaminen ja jalassa roikkuminen tai sitä vasten nouseminen. Huomaa selkeästi, että liikkeellelähtö, ja sen huomaaminen että hän on oma äidistä irrallinen yksikkönsä, on tuonut jonkinlaista eroahdistusta. Hermo menee jos äiti katoaa näkyvistä, vaikka hän muuten hyvin lattialla ja itsekseen viihtyykin. Äidin ei tarvitse koko ajan leikkiä mukana, mutta näkyvissä pitää pysytellä. Jos Nova on vaikka olkkarissa ja mä menen keittiöön keittämään kahvia, niin hyvin nopeasti alkaa läpsytys kuulumaan kun hän konttaa mun perään ja tulee ottamaan mua jalasta kiinni.

Viimeisen kuukauden aikana hän on alkanut aivan eri tavalla kiinnostumaan sisaruksistaan ja viihtymään heidän kanssaan. Aiemminkin hän toki on ihaillen katsellut siskojaan, mutta nyt hän osaa itse hakeutua heidän luokseen, eikä kaikki ole sen varassa, että isommat tytöt menevät hänen luokseen. Aina kun tytöt tulevat iltapäivällä kotiin, hän on aivan innoissaan ja konttaa hurjaa vauhtia vastaan. Hän on alkanut myös antamaan märkiä pusuja ja haleja heille ja meille kaikille.

Tytöt tekevät Novalle lelukylpyjä, eli toisin sanoen Nova menee lelukoriin ja sinne laitetaan paljon leluja. Tai sitten he ympäröivät hänet lattialla kaikilla leluilla. Esikoinen lukee hänelle vauvakirjoja ja he saattavat istua pitkänkin aikaa yhdessä lukemassa. Ja aamuisin he kaikki kolme nakottavat yökkäreissään meidän ison lattiatyynyn päällä, ja katsovat Pikkukakkosta. Novakin selkeästi nauttii rauhallisesta aamuhetkestä siskojen kanssa, ja pötköttää siinä tyttöjen välissä oikein mielellään.

Nova rakastaa leikkiä tyttöjen ja meidän kanssa Duploilla. Ei hän tietenkään osaa vielä itse rakentaa, mutta hän tykkää hulluna kaataa meidän tekemiä torneja, ja lisäksi hän tykkää maistella legoeläimiä ja -ukkeleita. Duplot on ihanan värikkäitä ja pysyvät hyvin minisormissakin.

Nova on alkanut ymmärtämään jonkin verran puhetta ihan selkeästi, mikä on tosi hauskaa ja helpottaa elämää! Hän vilkuttaa ja sanoo hei, kun hänelle sanotaan hei, ja hän taputtaa kun puhutaan taputtamisesta tai sanotaan ”jee”. Hän osaa myös heittää yläfemmat kun sanotaan ”High Five”, ja hän tietää ainakin kuka on äiti, kuka on isi ja mikä on tissi. Oman nimensä hän tunnistaa myös. Kaikkein hauskinta on Novan mielestä kun sanotaan ”kiitos” ruuan jälkeen, hän hymyilee aina niin kovin aurinkoisesti silloin, vaikka ei vielä kiitosta itse sanokaan.

Nova on nopea liikkeissään, mutta toistaiseksi onneksi melko hyvin ennakoitava tapaus. Ollaan siis vielä pärjätty ilman baby-turvalaitteita. Ensi viikolla meidän lattiat vihdoin laitetaan kuntoon, minkä jälkeen saadaan turvaportti laitettua portaisiin (vihdoin), ja muutenkin alakertaan enemmän tilaa ja ruokailutila valmiiksi. Toivottavasti hän ei siis nopeudu entisestään kovin paljoa ennen sitä. Pistorasioihin on myös hommattava tulpat, sillä ne kiinnostavat erityisen paljon.

Käytiin puolivuotisneuvolassa viime kuun lopussa, ja tuolloin 6,5kk iässä mitat olivat 70cm & 8640g. Seuraavia mittoja otetaan sitten 8kk-neuvolassa, kun nyt ei enää ole kuukausittaisia käyntejä. Nova kuitenkin tuntuu kasvavan pituutta ainakin ihan hyvää tahtia, ja ruoka maistuu hänelle hyvin myös. Hän syö kiinteitä ruokia lapsentahtisesti, ja myöskin imetys on edelleen ihan yhtä kovassa huudossa kuin aiemminkin, öisin jopa kovemmassa. Varmaankin myös tämä liikkeellelähtö vaikuttaa siihen, että yöt on olleet nyt aavistuksen rauhattomampia ja hän on kaivannut tissiä useammin, ihan vain rauhoittuakseen uneen, ei niinkään syödäkseen.

*Novan vaatteet ovat hollantilaista Sproet & Sprout -merkkiä, ja saatu Lilla Companylta, joka on merkin ainoa jälleenmyyjä Suomessa. Myös Valkaman Head Wrap on saatu Lillasta, ja sävy on ihana vanha roosa, joka on uutuussävy. Mun blogin lukijat saavat nyt sunnuntaihin 10.9. asti kaikista Sproet & Sprout -tuotteista 20% alennuksen koodilla IINA. Mä rakastan noita mustavalkoisia ja harmaita vaatteita, joita on helppo yhdistellä, ja ne on tehty laadukkaista materiaaleista! Lillassa muuten nyt loppuviikon myös ilmaiset postarit, sillä huomenna tulee uudet dropit!

Nova on kyllä ihan huippu tapaus, ja hauskaa myös että hän on oikeastikin tällainen vilkas ja touhukas tapaus, kuten mahassa liikuskellessaan oli. Hauskaa seurata millaista äksöniä elämään hän vielä tulevina vuosina tuokaan <3

Onnea Nova seitsemän kuukautta, ja ihanaa keskiviikkoa kaikille <3