Lupailin arkiruokavinkkejä postatessani palata aamupalavinkkien kera, mikäli niitä toivottaisiin. Ja tehän toivoitte, ainakin vastaanotin aika monta hep-huikkaisua (apua, meinasin sanoa ”heppiä”, mutta sitten onneksi pysähdyin ajattelemaan). No joo, mutta palataanpa siihen aiheeseen. Eli aamuihin meidän perheessä. Me yritetään pitää aamuisin sellainen kiireetön tunnelma arkenakin, mutta tietty joskus se aikataulu on meilläkin turhan nafti, jos nukutaan tavallista myöhempään, tai on tavallista aikaisempi aamu.

Yleensä pyritään varaamaan lapsille aikaa kotona n. tunti ennen lähtöä aamulla, ja laitetaan aina iltaisin kaikki vaatteet ja reput valmiiksi. Tämä onnistuu siksi, että koulu alkaa ekaluokkalaisella joka aamu vasta klo 9, ja matka on lyhyt. Mä vien myös päiväkotilaisen sitten aina suunnilleen samaan aikaan päiväkotiin. Itse heräilen yleensä taaperon kanssa siinä puoli kahdeksan maissa, ja herätän isommat lapset samaan aikaan, elleivät ole jo heränneet taaperon höpötyksiin. Aamulla on siis hyvin aikaa katsella hetki Pikkukakkosta, että unihiekat lähtevät silmistä, ja sitten syödä rauhassa aamupala, tehdä aamupesut, harjata hiukset, pukea vaatteet ja lähteä.

Joskus luetaan aamulla kirjaa, yleensä jutellaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mä syön yleensä aamupalan yhdessä lasten kanssa, kun taas Otto syö tai on syömättä töissä. Otto herää arkisin yleensä jo paljon ennen meitä, ja lähtee aikaisin töihin, niin pääsee aikaisin sitten kotiinkin. Viikonloppuisin taas Otto nukkuu vähän meitä myöhempään, koska mä herään muutenkin aina silloin puoli kahdeksalta, mun sisäinen herätyskello on vakiintunut siihen. Meillä toimii tosi hyvin tämä järjestely, koska sitten on arkisin kaikki illat yhteistä aikaa koko perheen kesken, vaikka arkiaamuisin ei nähdäkään Oton kanssa.

Viikonloppuisin taas on ihanaa syödä aamupalaa pitkän kaavan mukaan. Mä tykkään usein kokkailla vähän brunssityylisesti kaikkea mahdollista ainakin toisena viikonloppuaamuna. Hyvää tuoretta leipää tai itse paistettuja croissantteja, Helsingin meijerin herkuttelujugurtteja, munakokkelia ja paljon hedelmiä ja vihanneksia. Ja tietenkin kahvia. Arkisin aamupalat on vähän arkisempia, mutta niissäkin ollaan pyritty tekemään hyviä valintoja.

Arkisin olen ekstatarkka piilosokerin suhteen – meillä ei arkiaamuisin ole tarjolla mitään sokeripommeja, eikä kyllä iltaisinkaan. Viikonloppuisin lapset saavat joskus vanukkaat, herkuttelujugurtit tai pikkupaketin jotain suklaamuroja (kuten tuolla yhdessä kuvassa näkyykin), mutta arkisin meillä on aina mahdollisimman vähäsokerista aamu-, väli- ja iltapalaa. Tässä postauksessa esittelen muutaman meidän lemppari aamupalatuotteen, ja haluan nyt erikseen painottaa, koska joku kuitenkin kysyy, että olemme ostaneet jokaisen tuotteen itse omalla rahalla, eikä tässä postauksessa ole mitään kaupallista yhteistyötä. Ihan vaan puhtaita omia lempparituotteita, jotka kerta toisensa jälkeen löytävät tiensä kaupasta meidän jääkaappiin ja keittiötasolle.

Viisi lempparituotetta aamupalalle:

1. Myllärin Muumi-murot.

Sekä Niiskuneidin vadelmarenkaat että Muumipeikon mustikkahunajamurot on ihan best. Molemmissa on vain ripaus lisättyä sokeria, (mustikkahunajamuroissa 8,9g/100g  verrattuna esim. Nesquickeihin (25,7g/100g), Paw patrol -muroihin (15g/100g) tai Weetos-muroihin (29g/100g).) Ja molemmat on valmistettu pääosin suomalaisesta täysjyväkaurasta, mikä on erittäin jees. Nämä vertaillut ravintosisältöarvot otin Foodiesta.

2. TwoDads -murot

Meidän tyttöjen lemppareita näistä on uudet AppleBoom -murot, jotka maistuvat omenaiselta. Ne on suunniteltu lapsille yhteistyössä Helsingin yliopiston asiantuntijoiden sekä johtavien suomalaisten lääkäreiden kanssa, osaksi lapsen monipuolista päivittäistä ruokavaliota. TwoDads-muroissa on paljon kuitua (esim. näissä AppleBoomeissa 11g/100g), ne on todella vähäsuolaisia ja ne on valmistettu suomalaisesta täysjyväviljasta. 

3. Juustoportti Hyvin-jugurtit

Juustoportin Mango- ja banaanijugurtit on pelkkää jugurttia ja hedelmäsosetta. Eli siis ihan sama kuin ostaisi erikseen purkin maustamatonta jugua ja purkin maustamatonta 100% hedelmäsosetta, mutta vaan isketty samaan purkkiin. Ne eivät sisällä mitään mehutiivisteitä tai muita makeuttajia (kuten esim. monet muut lapsille suunnatut jugut joita mainostetaan vähäsokerisuudella, mutta kuitenkin maustetaan hedelmäsokerilla tiivisteiden muodossa). Maku on toki vähän miedompi, jos on tottunut yleisesti makujugurtteihin, mutta silti niissä on selkeä hedelmän maku, ja maistuu hyvin meidän lapsille ja myös meille aikuisille. Mun oma lemppari on ihan maustamaton jugurtti, mutta lapsista makujugut on kivoja. Näitä saa sekä isoissa purkeissa, että pikkupurkeissa.

4. Fazer Alku -murot & granolat

Varsinkin Omena-kauragranola on niiiin NAM! Se on rouskuvaa ja rapeaa ja herkullisen omenaista. Alku-granola on makeutettu hunajalla, joten se ei ole meillä mikään joka-aamuinen aamiainen, mutta sentään se on täysjyväkauraa, omenaa ja hunajaa, ei mitään keinotekoista siis.

5. Myllärin Muumi -pikapuurot

Näitä meillä isommat tytöt osaavat tehdä itsekin. Myllärin pikapuuroissa puuro on annosteltu valmiiksi annospussiin, ja se kaadetaan vaan lautaselle, ja päälle 1,5dl keitettyä vettä. Pikkumyyn banaani-päärynäpuuron ainekset ovat: Täysjyväkaurahiutale, banaani, päärynä ja suola, mutta suolaa on 0,5g/100g eli puuro on vähäsuolaista, ja sopii hyvin lapsille. 

Näiden lisäksi lemppareita on maustamattomat pähkinät, marjat, hedelmät ja vihannekset. Me saatiin sieltä Ahvenanmaalta 12kg omenoita, joten viime aikoina lapset on syöneet ainakin omenan päivässä. Kesällä marjoja oli paljon tuoreena, ja nyt taas otetaan pakkasesta. Koitan ostaa aina vähän satokauden mukaan eri hedelmiä, kuten esim. nyt lokakuussa omenoiden kaveriksi päärynää, mangoa ja avokadoa. Mango tosin ei oikein ollut ainakaan taaperon suosikki ensimaistiaisella, mutta ehkä se vaatii vähän harjoitusta? Muuten hän kyllä tykkää hedelmistä, vihanneksista ja marjoista, ja etenkin kaikki kirpeät marjat ja avokadot on hänen suosikkejaan. Lapset tykkäävät syödä myös paahtoleipää, ja mä ostan aina 100% ruispaahtoleipää, koska ruisleipä on vaan best.

Meillä saa lukea aamupalalla kirjaa, meillä saa höpöttää ja syödä rauhassa. Aamupala on meille tärkeä hetki, ja musta on ihana aloittaa aamut yhdessä lasten kanssa. Me nautitaan rauhallisista aamuista, ja olen kyllä tosi iloinen, että ainakin tällä hetkellä pystytään tällaisia aamuja viettämään. Varmasti niitä kasin aamujakin on koulutiellä luvassa, mutta just nyt on hyvä näin.

Millaisia aamuja teillä vietetään? Mitkä on teidän aamupalalemppareita?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kalevan kanssa.

Kirjoitin teille aiemmin siitä, kuinka kätevästi Kalevan Digiversio, eKaleva kulkee mukana joka paikkaan, samalla kun kerroin tarinaa oululaisista juuristani. Digiversio on edelleen mahtava, mutta onko mitään ihampaa tapaa nauttia viikonloppuaamusta, kuin rauhallinen jättiaamiainen kahvikupin ja paksun sanomalehden kanssa? No ei kyllä taida olla. Jo lapsuudessani mun äiti tilasi sanomalehteä, ja luin aamuisin äidin kanssa keittiönpöydän ääressä sanomalehteä aina viikonloppuisin.

Varhaisimmat kuvat musta ”lukemassa sanomalehteä” syöttötuolissa ovat ajalta jolloin olin 4 kuukautta. 90-luvulla ei paljoa painomustetta ja lehden palasia vauvan suussa, tai nelikuukautisen istuttamista kuumotettu. Rakastin repiä jo äidin lukemaa lehteä palasiksi, ja rutistella. Ehkä silloin muhun siirtyi jokin sanomalehtien rakastajan geeni, ja siksi koen valtavan suurta nautintoa siitä että saan vaan uppoutua mielenkiintoisiin artikkeleihin ja lukea. Mussa asuu suuri tiedonjano, ja jos voisin, lukisin paljon nykyistäkin enemmän.

Olen onnekas, kun olen ollut pienestä asti kiinnostunut lukemisesta, uutisista ja faktoista. Varmasti siihen on suuri merkitys sillä, että sain aina nähdä kuinka mun oma äiti luki sekä itsekseen että yhdessä mun kanssa. Haluan opettaa omatkin lapseni lukemaan ja ottamaan asioista selvää, ja satujen lukemisen lisäksi on hyvä, että he näkevät myös minut nauttimassa lukemisesta, lehdistä ja rauhallisista aamuista. Lukeminen on tärkeää, ja sen hyödyistä ei voi puhua liikaa.

Kalevassa on paljon luettavaa ihan joka päivä, mutta erityisesti viikonloppuisin lukemiselle on enemmän aikaa, ja silloin lehdessä on vielä normaaliakin enemmän sisältöä. Kaleva on aina jaettu kahteen osaan: Kaleva1 sisältää uutisia läheltä ja kauempaa, asiantuntevia näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin ja suuren urheilupaketin. Ykkösosan aloittaa aina koko lehden sisällön yhteen kokoava vinkkiaukeama, josta voi jo etukäteen tsekkailla mitä haluaa ekaksi lueskella. Kaleva2 on lukemistomaisempi. Sieltä löytyy päivittäin tarinoita ja vinkkejä, kulttuuria ja mielenkiintoisia ihmisiä. Lukijoiden kirjoitukset, sarjakuvat, sää sekä radio- ja tv-ohjelmatiedot löytyvät myös Kaleva2:n sisältä.

 

Kalevassa ilmestyy usein myös erilaisia teemaliitteitä, ja yksi mun lemppareista on Koti-Kaleva. Rakastan katsella sisustusjuttuja ja asuntoja Oulusta, vaikka me ei sinne ollakaan muuttamassa. Haaveilu on kivaa, ja ah niin tarpeellista. Vaikka tiedän tasan että me ei nyt muuteta Ouluun, musta on ihana miettiä että entä jos ostettaisiin talo samalta kadulta mun tädin kanssa ja voitaisiin nähdä sukulaisia joka päivä.

Yksi vika Kalevassa on, nimittäin se että se aiheuttaa mulle suurensuurta Oulu-ikävää joka päivä. Mutta se nyt ei ole varsinaisesti huono juttu, tuleepahan soiteltua useammin mun sukulaisille, kuten äidille ja papalle. Ja pian me onneksi mennään taas Ouluun käymäänkin.

Jos sulta meni Kalevan huikea kahden viikon ilmaisjakso ohitse edellisessä postauksessa, tässä vielä ohjeet kuinka saat Kalevan ilmaiseksi kahden viikon ajan kotiisi ja diginä, tai pelkästään diginä. Eli klikkaa itsesi TÄNNE ja tilaa Kaleva kahdeksi viikoksi kotiinkannettuna, sekä myös diginä. Kalevan paperiversion kotiinkannettuna ainoastaan Pohjois-Suomeen, mutta digiversion saa itselleen missä päin Suomea tahansa, eli sitä kannattaa kokeilla vaikka ei Oulussa asuisikaan.

Edellisen postauksen perusteella ihan hurjan moni teistä mun lukijoista asuu Oulussa, ja oli ihan mahtavaa miten moni innostui kommentoimaan! Kiitos tosi paljon kaikille kommentoineille, oli tosi mielenkiintoista lukea teidän ajatuksista Ouluun ja oululaisuuteen liittyen. <3 Ehkä mä joskus intoudun toteuttamaan  kokonaisen videon Oulun murteella, apua!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille<3

Sain töistä uuden koneen itselleni, elämäni ensimmäisen MacBookin, ja parin päivän testailun jälkeen alan pesunkestävänä PC-tyttönä päästä tästä jo vähän jyvälle. Onhan tämä aika lystikäs vehje, ja monessa asiassa toimii paremmin kuin Windows. Sitten on taas niitä pinttyneitä tapoja jotka tuntuvat niin paljon yksinkertaisemmilta, kuin nämä Macin versiot, kuten oikeaklikkaus vs. klikkaus kahdella sormella yhtäaikaa. No, kaksi päivää on lyhyt aika, mulla menee varmasti viikkoja että olen tämän kanssa ihan kotonani. Mutta hyvään alkuun olen päässyt, ja töissä olen päässyt käyttämään photariakin pitkästä aikaa kun nyt on kone joka sitä jaksaa pyörittää kunnolla. Töissä työkaverit, kaikki Macin onnellisia omistajia, ovat hihitelleet ensin mun PC:lle viimeisen vuoden, ja nyt viimeiset kaksi päivää mun kysymyksille kun olen yrittänyt opetella käyttämään konetta. Onneksi hyväntahtoisesti, hahah. Mutta kyllä mä vielä opin!

Mun vanha kone oli jo vähän hyytynyt mun tehokäytöstä, laitoin sen niin koville että se ei jaksanut oikein mitään. Kivaa kun on tällainen uusi kaveri nyt, niin esimerkiksi postauksen kirjoittaminen ja jakaminen eri kanaviin sujuu huomattavasti nopeammin, kuten myös kuvien editoiminen ilman turhaa hidastelua.

Lasten kanssa ollaan tehty lastenhuoneen kesäsiivousta ja järjestelty kaikkea. Vietiin osa leluista kellariin, sellaiset joilla ei hetkeen ole leikitty. Molemmat neidit saivat valita viisi lelua joista halusivat jo luopua ja molemmat keksivät ihan innoissaan, kuopus tosin tarjosi vähän kaikkea, sellaisiakin leluja jotka on vasta ostettu, ja sitten taas tarrasi yhtäkkiä pupuun jonka olemassaoloa ei ole muistanut puoleen vuoteen. Mutta aika hyvään tasapainoon me päästiin, eikä kumpikaan ole ainakaan tähän mennessä kaipaillut yhtään lelua, tuolla jo tuhisevat omissa sängyissään tyytyväisinä.

Otto lähtee taas huomenna Ruotsiin muutamaksi päiväksi ja me jäädään tänne kolmestaan tyttöjen kanssa. Mulla on vielä kaksi työpäivää jäljellä, mutta torstai-iltana töiden jälkeen ajattelin yllättää tytöt pyjamabileillä. Käydään kolmestaan ostamassa jotain pyjamabile-extra-super-megaherkkuja, kuten jätskiä ja mansikoita ja sokeriherneitä, sitten valkataan Netflixistä joku kiva leffa ja möllötetään sohvalla. Ja nukutaan kolmestaan sohvalla, tai no varmaan kymmenestään, jos noiden neitokaisten pehmolelutkin lasketaan mukaan. Tulee ahdas yö, mutta varmasti aika hauska myös. Ja jos musta alkaa tuntumaan että tila loppuu kesken, niin hiippailen yön hämärissä omaan sänkyyn, ja kömmin aamulla takaisin ennenkuin nuo höppänät heräävät. Mä kun olen tällainen aikainen lintu ja he pieniä unikekoja.

Tyttöjen reput on pakattuna, vaatteet valittuna aamuksi, oma laukku pakattu ja vaatteet valittu, ja kaikki muutenkin valmiina aamua varten. Huomenna ei ehkä ole yhtä mieletön aamupala kuin näissä kuvissa viime sunnuntaina, mutta onneksi tuolla on vielä mansikanjämät ripoteltavaksi myslin ja mantelimaidon joukkoon. Kesä ja tuoreet herkulliset marjat tuovat juuri sitä ihanaa pientä luksusta arkeen, mitä juuri nyt kaipaakin.

Nyt mä nautin vielä illasta Oton kanssa ennenkuin hän lentää Länsinaapuriin ja käytän huomisillan aivan varmasti työntekoon Netflixin sijaan. Ihanaa tiistai-iltaa ja haleja kaikille <3

 

Sunnuntaina oli harvinainen Vappupäivä monestakin syystä. Ensinnäkin: kevään lämpimin päivä tähän mennessä, viimeisenä parina vuotena vappuna on ollut ihan jäätävn kylmää ja nyt oli niiiiin upea sää! Toiseksi, me saatiin sekä Tiaran kummitäti miehineen paikalle Jyväskylästä, että Zeldan kummisetä paikalle kahden vuoden Aasiassa reissaamisen jälkeen. Ilmassa oli siis todellakin jälleennäkemisen riemua. Me kokattiin kaikki yhdessä kunnon vappubrunssi, ja saatiinkin aika mehevä herkkupöytä aikaiseksi.

Tarjolla oli tietysti vapun henkeen itsetehtyä perunasalaattia, nakkeja ja hodareita, broileri-pekoni-salaattia hunajamelonilla, avokadolla muilla herkuilla, hedelmiä, ruisnachoja, juuressipsejä, kastikkeita, paahdettua sipulia, vege”liha”pullia, patonkia, brie-juustoa, munkkeja, simaa, prinsessaskumppaa, limuja* (*saatu blogin kautta) ja mehua. Ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi ja otettiin vielä monta kertaa lisääkin. Kaikki oli ihan superhyvää ja oli ihanaa kun yhdessä ahertamisen jälkeen sai vaan nauttia ja syödä ja höpöttää.

Kummitäti toi tytöille prinsessaskumpan ja me tytöt kilisteltiin sillä, pojat ja mun äiti joivat simaa. Neidit olivat aivan pähkinöinä omasta skumpastaan, veikkaan että tästä tulee kaikkien tulevien juhlahetkien kiva juttu. Armas-koirakin hengaili partsilla ja vilkuili kaihoisasti nakkia ja pekonia. Oli oikeasti niin rentoa ja kivaa, ja mahtavaa nähdä tyyppejä joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Lapsetkin ottivat yllättävän lämpimästi vastaan kummisedän, aivan kuin hän ei olisi koskaan poissa ollutkaan, vaikka olisi voinut luulla että kahden vuoden tauko ja tuuhea parta pelottavat.

Brunssailun jälkeen lähdettiin vielä leikkipuistoon ja nautittiin mielettömän upeasta säästä porukalla. En voi sanoin kuvailla miten hyvältä tuntuu nämä ihanan lämpimät säät! Kyllä se kesä vielä sieltä tulee. Sunnuntai ja koko viikonloppu olivat kyllä just sitä mitä tähän väliin kaivattiin. Rentoa yhdessäoloa vailla aikatauluja, aurinkoa ja ihan superisti hyvää ruokaa ja ihania ihmisiä. Näillä jaksaa tämän työviikon, ja helatorstai onkin jo vapaa taas! Mulla on rentoutuneempi fiilis kuin pitkään aikaan, ja sitä vielä edesauttaa se että ensi viikolla koittaa vihdoin meidän Mallorcan loma!

Kiitos meidän ihanille vieraille. On parasta että on sellaisia kavereita joiden kanssa voi jatkaa aina siitä mihin on jääty, oli välissä sitten tuhannet kilometrit, kaksi vuotta tai kolmen tunnin automatka.

Ihanaa alkanutta viikkoa ja toukokuuta kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin ja Vaasanin kampanjassa, jossa pääsin sanomaan sen leivällä. Eli toisinsanoen osoittamaan rakkautta ja piristämään arkea, tässätapauksessa rättiväsyneen isin ja kolmen vuorotellen vatsataudista kärsineen neitokaisen sunnuntaiaamua, hauskalla voikkaribrunssilla. Otto oli niin ihanasti hoitanut meitä kaikkia kolmea täällä vuorotellen, ja lapset olivat tylsistyneet sisällä jo pari päivää, että oli aika jo keksiä jotain hauskaa ja tavallisuudesta poikkeavaa. Tämä auttoi myös itseäni, kun ei taudin jälke

en oikein tehnyt mieli mitään niin hauskan näköinen värikäs ruoka innosti syömään edes vähän. Me laitettiin pystyyn voikkarihahmotehdas samalla kun testailtiin Vaasanin uusia Taika-sarjan ruis- ja kauraviipaleita.

Leikkasin meille hedelmiä ja vihanneksia eri muotoisiksi paloiksi, ja jokainen sai tehdä itselleen millaisen hauskan hahmoleivän halusi. Katseltiin etukäteen Pinterestistä vähän inspiraatiota, vaan meille perinteiseen tapaan kaikki oli vähän sinnepäin. Lasten mielestä kaikkein hauskimpia olivat hunajamelonista tehdyt sahalaitakuviot, joista sai sekä kruunun että terävät hampaat. Oton lemppari oli paprikarenkaan sisään paistettu muna, mutta Otto nyt on tuollainen kananmunahamsteri muutenkin, söisi niitä joka aterialla jos voisi.

Oli ihanaa tehdä jotain yhdessä kun vihdoin kaikilla oli hyvä olo. Lapsille Taika-voikkaritehdas oli maailman paras yllätys, ja Otolle oli kivaa saada istua melkein valmiiseen pöytään kun edesllipäivänä hän oli huolehtinut sekä lapsista että musta. Me istuttiin koko perhe yhdessä pöydän ääressä vääntämässä voikkarihahmoja varmaan yli tunti aamulla ja meillä oli niin hauskaa. ”Äiti kato miltä tää näyttää, tää on mun hirviö-prinsessa!”. ””Minä haluan tehdä lehmän, koska lehmä on mun lempieläin!”.

Meidän voikkaritehtaassa oli mm. banaaniviipaleita, hunajameloni”hampaita”, kirsikkatomaatinpuolikkaita, kevätsipulia, juustoa, broilerileikettä ja kinkkuleikettä, paistettuja kananmunia paprikaviipaleiden sisällä, raakaa paprikaa ja kurkkua sekä viipaleina että puolikkaina viipaleina, hilloa, maapähkinävoita ja normi margariiniä. Niistä sai kyllä ihan hauskat lopputulokset tehtyä, vaikka itse sanonkin. Pääasia että lapset tykkäsivät!

Taika-sarjan leivistä meillä pääsivät testiin siis Herkku Kaura ja TaikaRuis ruisviipaleet. Herkku Kaurassa on seassa omenanpaloja ja auringonkukansiemeniä, ja ne ovat kuitupitoisia ja laktoosittomia. Omena ja auringonkukansiemenet toivat kivasti makua ja rakennetta, ja ohut leipä paahtui rapsakaksi, just niinkuin pitääkin. TaikaRuis on mulle muutenkin tuttu leipä, sillä sekä paahtoleivän että ruisleivän ystävänä ostan sitä aina jos himoitsen grillattuja voileipiä. Toimii hyvin ihan perus paahtiksena myös, ja on maidoton, sekä sisältää 8,9% kuitua.

LUKIJAKILPAILU: Kenelle sinä haluaisit osoittaa rakkautesi herkkuleivillä? Vaasanilla on käynnissä hauska Instagram-kilpailu, jossa palkitaan joka perjantai kaksi voittajaa herkullisin eväskorein, joiden arvo on n. 40 euroa. Voittajat julkistetaan @vaasan_leipomot -instagram-tilillä. Osallistu kilpailuun Instagramissa julkaisemalla kuva omista leipäterveisistäsi, ja tägäämällä kuva #sanoseleivällä #jyväntaikaa @vaasan_leipomot.

Onnea kisaan kaikille ja huippua maanantaita!