Kultainen takki ja ajatuksia pukeutumisesta

09.11.2017

En ole ostanut tänä syksynä juuri ollenkaan uusia vaatteita, kenkiä tai asusteita, ja siksi asukuvatkin on vähentyneet blogissa. Tavallaan sitä ajattelee, että pitäisi aina olla jotain uutta esiteltävää asukuvissa, ennen kuin niitä kehtaa laittaa esiin. Sitten kun ei ole oikein ostanut mitään, on tuntunut että ”no kiinnostaako ketään nämä mun samat vanhat rytkyt, ei varmaan”.

Olen kuitenkin pysähtynyt miettimään, että kuinka moni ihan oikeasti ostaa samaa tahtia vaatteita, kuin vaikka mielettömän upeissa tyyliblogeissa esitellään? En ainakaan minä. Suurimmaksi osaksi pyöritän niitä muutamaa lempparia vaatekaapista ja pesen ja pidän ja pesen ja pidän. Ja kun on oikein suuresta lempparista kyse, kuten kuvissa näkyvä paita, käytän välillä sellaista hätäkeinoa kuin pyyhi vauvan puurotahrat hihasta babywipesilla ennen lähtöä kun paita on vaan pakko saada päälle.

Ja mietin, että en ehkä ole yksin. Ehkä moni muukin, myös siellä ruutujen takana, inspiroituu myös siitä että niitä samoja vanhoja vaatteita vaan yhdistelee eri tavalla? Mä oon jo vuosia harrastanut sitä, että kun ostan jonkun uuden vaatteen josta olen haaveillut, heti ensimmäisenä etsin Pinterestistä inspiskuvia joissa on samaa tai samankaltaista vaatetta yhdistelty erilaisiin asuihin. Ja sitten niistä inspiroituneena yleensä yhdistelen sitä uutta vaatekappaletta omien vanhojen vaatteideni kanssa. En enää osta vaatteita, jotka sopivat vain johonkin yhteen vaatteeseen yhdisteltynä, vaan yritän ostaa sellaisia vaatteita, joita on helppo yhdistellä ihan kaiken kanssa.

Raskausaikana ja tänä vuonna mä olen miettinyt ja muuttanut kulutustottumuksiani aika rankalla kädellä. Siinä missä ennen piti saada paljon uusia vaatteita ja muutenkin kaikkea uutta koko ajan, nykyään mä en osta mitään, ellen ensin perustele sitä itselleni todella tarkkaan. En shoppaile kovin usein, enkä muutenkaan enää lähde kaupoille sellaisella ”olis kiva ostaa jotain” -mentaliteetilla. Menen kauppaan jos tarvitsen jotain, ja jos sitä mitä tarvitsen ei löydy, en silti osta mitään random lohtuvaatetta sen tilalle. Ennen tein juuri niin. ”Damn kun en nyt löytänyt niitä uusia mustia farkkuja. No ei se mitään ostan tän ihan ok biletopin ja ton hupparin joita mulla on jo neljä melkeen samanlaista, ja etsin ne farkut sit joskus toiste.”

Raskauden jälkeen vaatekaappia oli pakko päivittää, kun olin niin eri muotoinen ja kokoinen kuin ennen raskautta, ja nyt taas ne vaatteet on jääneet liian suuriksi. Mua harmittaa että ostin sellaisia vaatteita, jotka olivat sopivia vain sen lyhyen ajan. Nyt mahdun kaikkiin vanhoihin vaatteisiin joita ennen raskauttakin käytin, ja harmittaa että ostin muutamaksi kuukaudeksi vaatteita. Mutta en vaan halunnut silloin kulkea pelkissä verkkareissa tai raskausvaatteissa, halusin tuntea olon omaksi itsekseni siitä huolimatta että olin ihan eri kokoinen ja muotoinen ja imetin. Newsflash! En tuntenut silti. Ihan turhaa. Onneksi ne voi hyväkuntoisina kuitenkin lahjoittaa Hope:lle eteenpäin, ja joku muu niistä varmasti tykkää. Ja onneksi en ostanut kovin monia vaatteita kuitenkaan, vaikka vähän kaappia päivitinkin.

Tänä syksynä olen ostanut tästä asusta tuon kultaisen takin joka kuvissa näkyy. Sen lisäksi olen saanut synttärilahjaksi kuvissa näkyvän paidan. Kuvien housut on kaksi vuotta vanhat farkkujeggingssit, ja kengät on kaksi vuotta vanhat nilkkurit. Kauluspaidan ostin, kun aloitin uudessa työssä keväällä 2015. Laukkukin on joululahja vuodelta 2015, se on muuten viimeisin laukku jonka olen ostanut (tai no saanut). Ottohan sen mulle antoi lahjaksi. Viimeisen viiden vuoden aikana olen ostanut kolme laukkua, jotka ovat kaikki edelleen viikoittaisessa käytössä.  Enkä koe että tarvitsisin uusia laukkuja, kun ne kolme ovat edelleen hyvässä kunnossa ja toimivia.

Olen aina rakastanut muotia ja trendejä, mutta viime aikoina mulle ei ole tullut yhtään hyvä olo siitä ajatuksesta, että ostaisin jonkun trendikkään kertakäyttövaatteen joka näyttäisi kivalta yhden postauksen asukuvissa, ja sitten unohtuisi kaapin perälle. Oikeastaan, en ole varma onko siitä koskaan tullut hyvä olo. Paljon parempi olo tulee siitä, kun vaatekaappi on siisti ja koostuu lemppareista, jotka toimivat vuodesta toiseen. Ja siitä, että joskus tekee jonkun perustellun hankinnan jota on pohtinut pitkään ja vähän ehtinyt haaveilla siitä etukäteen. En sano ettenkö enää ikinä tekisi heräteostoksia, jos jotain oikeasti käyttökelpoista ja fiksua sattuu kohdalle, sillä luultavasti joskus niin tapahtuu. Mutta ainakin yritän tehdä parempia valintoja, ja harkita enemmän.

Mitä olette mieltä, haittaako teitä jos asukuvissa toistuvat samat vaatteet? Vai inspiroidutteko siitä, että samaa vaatetta yhdistellään eri tavalla?


Syyskuun kuulumisia ja kaverisynttäreiden suunnittelua

12.09.2017

Syyskuu on päässyt kunnolla vauhtiin ja ensi viikolla juhlitaan sitten synttäreitä. Me ollaan pitämässä esikoiselle tänä syksynä ensimmäistä kertaa perhejuhlien lisäksi ihan kaverisynttärit, ja suunnittelu on kovassa vauhdissa. Hän haaveilee synttäreistä sisäleikkipuistossa, ja kieltämättä se ei kuulosta ollenkaan hullummalta idealta. Oletteko järkänneet kaverisynttäreitä jossain muualla kuin kotona, jos niin missä? Onko millaisia kokemuksia? Hän on ollut yksillä kaverisynttäreillä eräässä sisäleikkipuistossa, mutta muuten juhlat on olleet aina lasten kotona, eli hirveästi kokemusta mulla ei näistä ole vielä. Kaikki vinkit on tervetulleita!

Mun omia synttäreitä me ei varmaan hirveästi juhlisteta, ne sattuvat ensi viikon maanantaille, ja meillä ei ainakaan mun tietääkseni ole mitään sen kummempia suunnitelmia. Muuta kuin edelleenkin se kakku minkä Otto on luvannut lasten kanssa leipoa mulle (muistaakohan hän vielä tätä lupausta, pitää muistuttaa sopivalla kakkureseptillä). Mutta enemmän mä odotan kyllä sitä esikoisen iloa omista synttäreistään.

Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin se jaksaa edelleen yllättää, miten paljon lapset odottavat omaa syntymäpäiväänsä. Ja miten pitkältä ajalta he osaavat ja jaksavat laskea montako yötä siihen on. Ja joka vuosi se oma synttäripäivä tuntuu olevan yhtä huikean suuri juttu, vaikka olisi ihan tavallinen arkipäivä ja kortin ja lahjan lisäksi juuri sinä oikeana päivänä ei edes tapahtuisi muuta. Esikoinen tosin iloitsi juuri tuossa etukäteen, että tänä vuonna hänellä on KOLMET synttärit, kun on eskarisynttärit (vie keksiä kavereille eskariin ja hänelle lauletaan), perhejuhlat sekä ne kaverisynttärit.

Tämä viikko tosiaan on touhua täynnä sen lattiarempan kanssa, ja mulla on myös paljon töitä juuri nyt, sekä sitten ensi viikolla kaikki synttärijärjestelyt. Mutta toisaalta ihanaa kun syyskuu on tällainen puuhastelukuukausi, mä rakastan olla työn touhussa ja musta tuntuu että olen parhaimmillani silloin kun on monta rautaa tulessa. To do -listalta asioiden ruksittaminen on ihan parasta.

Eilen tapasin muutaman tradenomiopiskelijan, sillä lähdin mukaan heidän opiskeluprojektiinsa blogini kanssa. Loppuviikosta tämän projektin tiimoilta tulee blogin FB-sivuille lyhyt kysely, jonka saa täyttää jos vain haluaa. Kyselyyn vastaaminen olisi super arvokasta tämän opiskeluprojektin, sekä myös blogin kehittämisen kannalta, ja mä olen jo nyt etukäteen ihan superkiitollinen jokaiselle joka siihen käy vastaamassa. Ihan mieletöntä päästä olemaan osana tällaisessa jutussa.

Mulle tulee todella paljon tarjouksia ja pyyntöjä eri opiskeluprojekteihin osallistumisesta, ja aina välillä pystyn lähtemään mukaan, mutta valitettavan usein joudun jättämään väliin, ihan vain ajanpuutteen vuoksi. Onneksi nyt sattui tällainen sopiva tilaisuus osallistua, koska sen lisäksi että on mahtavaa olla mukana tässä proggiksessa, on aina huikeaa tavata teitä tyyppejä sieltä ruutujen takaa!

*Tyttöjen vaatteet on saatu suomalaiselta Kaiko Clothingilta, jonka tuotteet valmistetaan suomalaisomisteisessa tehtaassa Portugalissa sekä Suomessa kahden osaavan ompelijan käsissä. Kaikki KAIKOn kankaat on valmistettu GOTS-sertifioidusta orgaanisesta puuvillasta. Kaiko lahjoittaa 7% myytyjen vaatteiden tuotosta naisten ja lasten kouluttamiseen kehitysmaissa. Tyttöjen vaatteet ovat osa KAIKOn huomenna 13.9. ilmestyvää uutta syysmallistoa! Tiaralla on upea vihreä Ruffle Dress*, sekä Brush -leggigssit*. Zeldalla musta pitkähihainen Cross Shirt* ja Brush -hame*. Ja Novalla on Brush Shirt* sekä maailman suloisimmat mustat Sloper Pantsit*. Kaikon syysmallisto on niin mun mieleen, siis aivan täydellisyyttä hipovia väriyhdistelmiä, mielettömän kaunis tuo Brush -kuosi, ja nuo sloper pantsit on kävelemään opettelevalle vaippapyllylle ihan loistavan malliset. Mallisto julkaistaan huomenna ysiltä, tsekatkaa KAIKOn nettisivuilta tai instasta @kaikoclothing loputkin ihanat vaatteet jo etukäteen. 

Viikko on alkanut vaihtelevassa säässä, eilen syötiin mäkkiruokaa auringonpaisteessa terassilla, ja tänään sitten on juostu hullua vauhtia kaatosateessa. Eipähän ainakaan tule tylsää säiden puolesta!

Ihanaa tiistaita tyypit, ja kiitos paljon kauniista sanoista eiliseen postaukseen <3