Miltä tuntuu kun esikoinen menee kouluun

09.08.2018

Tänään on se päivä, kun suurin osa helsinkiläisistä ekaluokkalaisista aloitti koulun, mutta meillä esikoisen koulun alkuun on vielä viisi päivää. Ruotsinkieliset koulut alkavat vasta ensi viikon tiistaina Helsingissä, ja silloin meidän esikoisvauva, meidän rakas ensimmäinen minityyppi aloittaa koulutiensä. Mä muistan, kun joskus keskimmäisen imetysaikana hormoneissani mietin kyynel silmäkulmassa, että ”enää viisi vuotta, niin meidän esikoinen menee kouluun, miten hän voi olla niin iso jo”. Ja nyt se päivä on ihan kohta täällä. Enää viisi päivää, niin meidän esikoinen menee kouluun, miten hän voi olla niin iso jo.

Vaikka näin jälkeenpäin tuntuu ihan naurettavalta, että itkeskelin asiaa viisi vuotta etukäteen, niin en mä kyllä ihan väärässä ollut. Nämä vuodet ennen tätä koulun aloitusta ovat olleet yksi silmänräpäys vain. Kun katsoo taaksepäin, kulunut aika tuntuu ihan järkyttävän pitkältä – pakkohan sen on ollut olla pitkä aika, niin paljon on tapahtunut. Se on kuitenkin kulunut niin nopeasti, että ei vaan pysty käsittämään. Seitsemän vuotta sitten mä kirjoitin tänne blogiin, kuinka oltiin oltu puoli vuotta yhdessä Oton kanssa. Itse asiassa tasan tänä päivänä me ollaan oltu yhdessä seitsemän ja puoli vuotta.

Meidän esikoinen on ollut osa meidän tarinaa ihan alusta asti, hän kun ilmoitti olevansa tulossa vain viikkoa sen jälkeen, kun oltiin päätetty alkaa virallisesti seurustelemaan. Me ollaan oltu aika hitsin tiivis paketti, ja hän on kasvattanut meistä ne vanhemmat, jotka meistä on tullut. Toki sisaruksillakin on osuutensa kaikessa, mutta hänestä kaikki alkoi. Me ei ehditty kauaa nauttimaan huolettomasta teiniseurustelusta, vaan hyvin nopeasti me alettiin valmistautumaan siihen, että meistä tulee perhe. Meillä ei ollut koskaan aikaa tai halua alkaa säätämään tai epäröimään meidän parisuhteessa, me oltiin heti ihan all in. Meidän elämään oli tulossa joku vieläkin tärkeämpi kuin me kaksi. Meidän esikoinen.

Näiden seitsemän vuoden aikana siitä mahassa kasvaneesta minityypistä on kasvanut aivan jäätävän fiksu, omatoiminen, vastuuntuntoinen ja ihana isompi minityyppi. Vaikka olen joskus sanonut, että mua jännittää vähän koulun aloitus, niin oikeasti mua ei jännitä yhtään se koulun aloitus. Mä tiedän, että hän pärjää siellä ihan loistavasti. Kaikki kaverit on tuttuja, rakennus on tuttu, opettaja on tuttu ja hän osaa jo kaiken mitä pitää ja enemmänkin. Meidän koko perheellä on koulun aloituksesta hyvä fiilis, ehkä eniten sellainen ”vihdoinkin hän pääsee tekemään sitä, mitä on odottanut 2-vuotiaasta asti” (ja laskenut päiviä siitä asti kun oppi hahmottamaan ajan kulun kunnolla joskus pari vuotta sitten).

Koulun aloittamisen sijaan mua jännittää se kaikki muu siinä ympärillä. Se, miten hän oppii kulkemaan koulumatkaa joskus itsenäisesti, kun pelkkä ajatus tuntuu niin pelottavalta. Vaikka tiedän, että hän itse on fiksu ja tekisi parhaansa ja olisi valppaana, se ei kuitenkaan aina riitä. Kuinka joskus uskaltaa päästää sen oman pienen sinne maailmaan ihan  yksin? Onneksi varsinkin alussa meillä on mahdollista viedä ja hakea ihan joka päivä, mutta jossain vaiheessa sekin päivä tulee, kun hänen on mentävä yksin kouluun. Ja sitä päivää mä jännitän. Onneksi meillä on paljon aikaa harjoitella yhdessä.

Mua jännittää myös se, että jatkossa kukaan aikuinen ei kerro mulle joka päivä, miten mun lapsen päivä on mennyt. Toki koulussakin on Wilma ja vanhempainvartit, mutta onhan se nyt ihan eri asia, kuin se, että joku kirjoittaa päivittäin ylös miten lapsen päivä on mennyt, ja kertoo siitä yksityiskohtaisesti samalla kun lapsi haetaan. Jatkossa kaikki on sen varassa, mitä koululainen itse haluaa päivästään kertoa. Jatkossa mun täytyy kuulostella entistäkin herkemmällä korvalla hänen fiiliksiään, ja vaan toivoa, että hän itse kertoo, jos jotain on vialla, tai on tapahtunut jotain ikävää. Toki haluan kuulla onnistumisista ja kaikesta ihanastakin ihan yhtä lailla. Toivon, että hänestä on helppoa puhua mulle ja kertoa päivistään, kaverisuhteistaan, koulukuulumisista ja kaikesta, mitä hänen elämäänsä milloinkin kuuluu.

Ainakin tällä hetkellä me puhutaan kaikesta. Meidän välillä vallitsee luottamus, ja hän juttelee meille vanhemmille mielellään ihan kaikesta. Ollaan aika avoimia tyyppejä koko perhe, eikä meistä kenelläkään ole mitään salaisuuksia toisiltamme. Toivon, että tämä meidän välinen rehellisyys, avoimuus ja rakkaus säilyy aina samanlaisena, oltiinpa me tai meidän lapset missä elämänvaiheessa tahansa. Parhaamme yritetään Oton kanssa tukea niin esikoisen, kuin kaikkien kolmen lapsen kasvua ja kehitystä, kuunnella ja opastaa, rakastaa, rutistaa ja lohduttaa.

Me ollaan oikeasti kaikki ihan hurjan innoissamme. Enää viisi yötä, ja on ensimmäisen koulupäivän aamu. IIK! Tästä tulee hienoa, upeaa ja opettavaa, meille kaikille. Koulun myötä tulee avautumaan ihan uusia maailmoja, ja tiedän jo valmiiksi, että me tullaan seuraavien vuosien aikana Oton kanssa vastaamaan aika hemmetin moneen hankalaan kysymykseen, tiedonjanoisen esikoisemme tuntien. Niitä odotellessa <3

PS: Tästä kaikki alkoi vuonna 2011:

Hieman ollaan tultu eteenpäin siitä. :D

Hurjasti onnea kaikille tuoreille ekaluokkalaisille, ja heidän vanhemmilleen! Tästä alkaa hieno matka <3 


Mitä ekaluokkalainen tarvitsee mukaan reppuun

29.07.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Flying Tiger Copenhagenin kanssa, ja toimin heidän brand ambassadorinaan.

Sain suuren kunnian alkaa Flying Tiger Copenhagenin ensimmäiseksi Suomen brändilähettilääksi, eli tulette seuraavien kuukausien aikana näkemään täällä kivoja teemoja ja yhdessä tekemistä! Tanskalainen Flying Tiger Copenhagen on yksi meidän perheen suosikeista, ollut jo monta vuotta, ja siksi tämä tuntuukin todella luontevalta pestiltä just mulle! Me rakastetaan askarrella, piirtää, maalata, järjestää juhlia ja sisustaa, ja on mahtavaa päästä tekemään tätä kaikkea yhteistyössä juuri Flying Tiger Copenhagenin kanssa.

Flying Tiger Copenhagen tulee siis nimensä mukaisesti Tanskasta, ja siellä myös suunnitellaan kaikki heidän tuotteensa. Muhun vetoaa tanskalaisen tyylikäs mutta hauska look, joka kaikissa Flying Tiger Copenhagenin tuotteissa on. Myymälöissä on usein päivittyvä valikoima persoonallisia tuotteita, ja lisäksi aina saatavilla olevia perustuotteita, kuten toimisto- ja askartelutarvikkeita, juhlatarvikkeita, sisustustarvikkeita ja säilytysjuttuja. Lyhyesti sanottuna: aina kun siellä käy, löytää jotain mitä tarvitsee, varsinkin näin kun tuntuu että lapset kuluttavat värikynäpaketin kuukaudessa ja vihkot täyttyvät piirustuksista helposti parissa viikossa. Mä olen silminnähden innoissani tästä pestistä, ja tämä on ehdottomasti yksi siisteimpiä juttuja, joita olen päässyt urallani tekemään.

Esikoinen aloittaa kahden viikon päästä koulun

Mutta aloitetaanpa varsinaisesta aiheesta tämän johdannon jälkeen, eli koulutarvikkeista! Siihen on enää reilut kaksi viikkoa, että meidän esikoinen aloittaa koulutiensä (mä en kestä!). Ekaluokan alkaessa tulee paljon uutta, ja myös tarvitsee paljon kaikkea, mistä ei vielä eskarissa tarvinnut huolehtia. Ihan ekana me käytiin ostamassa koululaiselle oma reppu, jonka hän sai valita ihan itse. Repun valinnasta tulee oma postauksensa, ja nyt keskitytään siihen, mitä sinne reppuun tarvitaan sisälle.

Me käytiin ekaluokkalaisen kanssa Flying Tiger Copenhagenissa valitsemassa hänelle tarpeellisia koulutavaroita, ja vähän kaikkea muutakin kivaa hömppää, mistä hän innostui. Flying Tiger Copenhageneissa on juuri nyt aivan ihania koulun alkuun sopivia tarvikkeita, ja ihan huikeissa laama- ja laiskiaiskuoseissa. Me ihastuttiin pörröisiin laamoihin aivan täysin, ja esikoinen valkkasi itselleen laamoja penaaliin ja repun sisään.

Yhteinen shoppailureissu ekaluokkalaisen kanssa

Oli aivan ihanaa käydä yhdessä ostoksilla ennen koulun alkua, sillä mut valtasi sellainen ihana nostalgiafiilis. Juuri näin me tehtiin myös mun äidin kanssa ennen koulun alkua, mentiin yhdessä ostoksille ja ostettiin kaikki tarpeellinen, ja minä sain kunnian valita omat uudet tarvikkeet. Vaikka ekaluokkalainen ei tarvitse tarroja tai geelikyniä mihinkään, niin muistan itsekin niitä saaneeni, ja oli ihanaa koristella omia vihkojen kansia ja tehdä niistä oman näköisiä. Me aina lainailtiin eri värisiä kyniä toisillemme luokkakavereiden kanssa ja vaihdeltiin tarroja keskenään, se oli parasta! Koulustakin mun käsittääkseni saa lyijykynän ja pyyhekumin, mutta omat on myös kivat, jos haluaa itse valita. Flying Tiger Copenhageneissa on suuri valikoima kaikenlaista kivaa edullisin hinnoin.

Ekaluokkalaisen innostus oli käsinkosketeltavaa, ja hän oli aivan fiiliksissä koulutarvike-ostoksista. Me löydettiin kaikki tarpeellinen, penaaleista sisätossuihin ja kulmalukkokansiosta geelikyniin. Hän asetteli kotona kaiken tarvittavan huolellisesti reppuunsa, ja loput jätti odottamaan sitä, että hänen oma huoneensa on valmis, ja hän saa oman läksyjentekopaikan sinne. Hauska nähdä tekeekö hän läksyt lopulta huoneessaan, vai ruokapöydän ääressä, sitten kun niiden aika joskus on. Varmasti tehdään tällainen samanlainen reissu myös ennen tokaluokkaa ja sitten, kun meidän keskimmäinenkin aloittaa koulun. Kokemuksesta tiedän, että vuodet kuluvat ihan liian nopeasti ja pian me jo ollaan kuopuksen koulutarvikeostoksilla.

Yllättävät & tarpeelliset tavarat mitä ekaluokkalainen tarvitsee mukaan reppuun

Mä keräsin muutaman vinkin tuntemiltani koululaisten vanhemmilta, että mitä sinne reppuun kannattaa pakata, ja mitä muuta tarvitaan, kun koulu alkaa. Mut yllätti listalla sateenvarjo, seinäkello ja tarvittavien kansioiden määrä. Mutta kuulemma sateenvarjo on ihan ehdoton, ja nyt kun tarkemmin mietin, niin eipä tullut itsekään raahattua kuravaatteita joka päivä koulussa sateen varalta, vaan yleensä repussa oli pieni sateenvarjo mukana. Tässä tulee siis meidän mututuntumalla tärkeimmät vinkit, joita itse ajateltiin noudattaa:

Muistilista ekaluokkalaisen reppuun:
  • Penaali (lyijykyniä, teroitin, pyyhekumi, viivotin) geelikyniä, tarroja, tusseja ja muita hömpötyksiä oman maun mukaan
  • Kansio monisteille (esim. kulmalukkokansio tai muovitasku)
  • Kotiavaimet & joku avaimenperä jolla saa esim. reppuun kiinni tai kaulanauha, että eivät unohdu
  • Vesipullo
  • (Bussikortti)
  • (Puhelin)
  • Sateenvarjo
Muuta tarpeellista kouluun mukaan:
  • Sisätossut tai sisäkengät
  • Vaihtovaatteet repun pohjalle (esim. t-paita, sukat, pikkarit)
Liikuntatunteja varten valmiiksi kotiin:
  • Jumppapussi (meillä  on ekaluokkalaisen itse eskarissa ompelema)
  • Liikuntaan sopivat vaatteet, esim. jumppahousut ja t-paita
  • Ulkoliikuntaan sopivat lenkkarit
  • Pyyhe
  • Uikkarit
  • Uimalasit
  • Luistimet & luistelukypärä
  • (Sukset, monot & sauvat) joita ei kyllä Helsingissä tarvinnut olla ainakaan silloin, kun itse olin koulussa, ja käytiin kerran vuodessa Paloheinässä hiihtämässä.
Ekaluokkalaisen kotiin:
  • Iso mappi
  • Värikynät
  • Toinen iso kansio piirustuksille & muille kuvistuntien tuotoksille
  • Rauhallinen läksyjentekopaikka
  • Lukujärjestys
  • (Viikkotaulu perheelle, josta jokaisen helppo tarkistaa kaikkien menot kullekin päivälle)
  • Seinäkello

Meidän ostosreissu löytyy mun instatilin @iinalaura kohokohdista, ja lisäksi mun instassa on meneillään arvonta, jossa voitte voittaa Flying Tiger Copenhagen –lahjakortin. Tarkemmat säännöt ja tiedot löytyvät siis instasta, @iinalaura. Kannattaa käydä siellä kurkkimassa, miten ekaluokkalainen valitsi itselleen tarpeellisia juttuja, ja mitä kaikkea Flying Tiger Copenhagenista löytyikään. Ekaluokkalaisen omat & vanhempien fiilikset koulun aloituksesta, sekä vaatekaappipostausta ja ekan koulupäivän asua on vielä tulossa! Joten pysykää kuulolla, jos koulun aloitus on sielläkin ajankohtaista juuri nyt. Kannattaa muuten seurata Flying Tiger Copenhagenia sekä FB:ssä, että Instagramissa, jos haluaa pysyä kärryillä kivoista uutuuksista, joita tulee myyntiin joka viikko.

Joko teillä on tehty ostoksia koulun alkuun? Mitä ekaluokkalainen tarvitsee mukaan reppuun? Unohtuiko meidän listasta jotain tuikitärkeää? Vinkkaa omat parhaat vinkkisi!