Eilen oli kesän viimeinen päivä

01.09.2020

Hello syyskuu, meidän perheen synttärikuukausi! Tässä kuussa juhlitaan mun, esikoisen ja mun äidin synttäreitä. Elokuu päättyi eilen ja nyt on virallisesti syksy. Puissa on jo joitakin keltaisia lehtiä, meidän etupihalle varisee omenoita tasaisella tahdilla, olen syönyt jo monta kertaa sieniä ja googlannut mausteisia patareseptejä. Ajattelin, että nyt syksyn kynnyksellä on hyvä hetki tehdä sellainen kesän tilinpäätös. Mitä tästä kesästä jäi käteen? 

Alkukesä tuntui olevan yhtä odotusta. Odotettiin lämpimiä säitä, keittiörempan alkua, keittiörempan etenemistä, keittiörempan loppua. Odotettiin, että rajoituksia höllätään ja että saadaan tavata läheisiä kevään jälkeen. Toisaalta alkukesä oli myös lämpöä, toivoa ja innostusta. Koko kesä oli vielä edessä – ihan parasta. Pitkät, lämpimät ja valoisat kesäillat olivat ihania. Jokainen alkukesän hellepäivä me vietettiin ulkona aamusta iltaan. Nautittiin aamupaloja omalla pihalla, käytiin uimassa ja veneilemässä.

Heinäkuussa odotus alkoi olla ohi. Päästiin vihdoin Ouluun läheisten luo ja keittiöremppa valmistui sillä aikaa. Vietin lomaviikon, sain aloitettua kirjan kirjoittamisen ja tehtiin lasten kanssa kaikkea kivaa Lintsireissusta puistopiknikkiin. 

Elokuussa tehtiin mahtava Turun reissu ja käytiin vielä Oulussa kesän päätteeksi. Elokuu meni jotenkin todella nopeasti ja tunnistan tämän ilmiön jo aiemmilta kesiltä. Elokuu menee aina niin nopeasti, koska se tavallaan jakautuu puoliksi. Ensin on ne pari viikkoa kun lapsilla on vielä lomaa, mutta koko ajan on mielessä se, että kohta alkaa koulu. Ja sitten yhtäkkiä se koulu jo alkaa ja aika lähtee kiitämään eteenpäin hurjaa vauhtia, kuten aina arjessa. Arjessa aika tuntuu aina kuluvan ihan tuplanopeudella verrattuna siihen, kun lapset ovat lomalla. 

Tein kesän alussa poikkeuskesän bucketlistin, jonka selasin tänään läpi. Ja aika monta kohtaa siitä kyllä toteutuikin ihan huomaamatta. En avannut listaa koko kesänä, enkä siis ottanut mitään paineita sen toteuttamisesta. Mutta nyt käydessäni listaa läpi huomasin, että ainoastaan muutama kohta jäi toteutumatta:

Ei kuvattu auringonkukkapellolla tänä kesänä. En juossut lämpimässä kaatosateessa (pienessä tihkussa kylläkin). Ei olla vielä syöty oman pihan kirsikoita, enkä tiedä päästäänkö syömäänkään, kun ei ainakaan vielä ole kypsiä. Ja ei myöskään käyty metsäretkellä kauempana, mutta tämä on onneksi sellainen, jonka voi siirtää tähän syksyyn helposti. Haluan saada taas kiinni meidän retkeilymeiningeistä ja meillä onkin suunnitelmissa tehdä tällä viikolla kunnon metsäretki. Mutta hei, aika hyvin. 

Listasin 25 kohtaa, jotka halusin tehdä ja niistä neljä (tai kolme ja puoli laskutavasta riippuen) jäi toteutumatta. Kaikki muut toteutuivat. Enkä vilkaissutkaan listaa sen jälkeen kun olin sen julkaissut. Voisiko tästä päätellä, että tiesin aika hyvin, mitä tältä kesältä halusin? 

Mä ainakin tulkitsen niin, että elettiin tämä kesä juuri niin kuin haluttiin ja otettiin siitä kaikki ilo irti. Ei jäänyt sellaista fiilistä, että kesästä olisi jäänyt puuttumaan mitään, eikä sellaista, että olisi yrittänyt suorittaa jotain ihannekesää. Me vaan nautittiin kaikesta, mitä kesä tänä vuonna tarjosi ja mentiin päivä kerrallaan. Uitiin luonnon vesissä aina kun siihen oli mahdollisuus. Syötiin ja syödään edelleen kaikki sato, jota meidän pihalla on tarjota. Vietettiin kahdetkin pyjamabileet ja veneiltiin. Syötiin jäätelöä, ulkoiltiin ja juhlittiin Oton kolmekymppisiä pienesti. Grillattiin, lomailtiin, tehtiin juhannusseppeleet ja luettiin. 

Kesä 2020 oli tietysti aivan erilainen kuin vielä alkuvuodesta kuvittelimme. Euroopan roadtrip vaihtui keittiöremppaan ja Oulun reissuun. Mutta kaikesta huolimatta tämä oli aika hyvä kesä, eikä se loppupeleissä ainakaan negatiivisessa mielessä ollut yhtään erilainen kuin muut kesät. Päin vastoin. Tässä kesässä oli paljon hetkessä elämistä ja nautintoa pienistä asioista. Miten uskomattoman hyvältä tuntuikin vaikka juhlistaa juhannusta ystävien kanssa tai veneillä kivalla porukalla, kun ensin oli koko kevät kykitty keskenämme kotona. 

Kesä tarjosi ihanan hengähdystauon kevään jälkeen. Ja nyt lähdetään hyvällä mielellä syksyyn. Syksyllä on tiedossa jännittäviä työjuttuja, rauhallisia koti-iltoja sohvalla, juoksua (ei niin lämpimässä) vesisateessa ja toivottavasti myös läheisten näkemistä. Tervetuloa syksy ja hei hei kesä 2020!


Parasta just nyt x10 Elokuu

28.08.2020

Elokuu jo kohta loppuu, mutta vielä kerkesin listata kuukauden lemppareita. Postauksessa siis 10x kuukauden parhaat jutut sarjoista kirjoihin ja ruuista tapahtumiin.

Paras kirja: Eva Frantzin Tästä pelistä pois, jota luen Bookbeatista e-kirjana. Tosi koukuttava ja sellainen sopivan jännä. Genre on varmaan cozy crime, vaikka en ymmärräkään sitä, miten rikokset voivat olla “mukavia”, hehheh. Mutta ymmärrän sen, että tämä on sellainen mukavan jännittävä, että ei ole niskavillat pystyssä kun lukee, mutta kuitenkaan ei tylsisty vaan kirja todellakin pitää otteessaan. 

Paras sarja: Silta! Mulla on selkeästi menessä tällainen Nordic Noir -kausi sekä kirjoissa että sarjoissa. Mutta voi luoja että olen onnellinen, että ei katsottu Siltaa vielä silloin kun kaikki muut katsoi, koska muuten meillä ei olisi enää jaksoja katsottavana. Ihan megahyvä sarja ja rakastan Saga Norenia. Niin mahtava hahmo, ehkä yksi viihdyttävimpiä hahmoja ikinä. Jotenkin niin sellainen aito, en osaa kuvitella millainen Saga Norenin näyttelijä on oikeassa elämässä, voiko hän oikeasti olla erilainen kuin Saga? Siis tottakai hän on, mutta hän on vaan roolissa niin uskomattoman luonteva. Onko teillä muuten suositella jotain saman tyylistä katsottavaa Sillan jälkeen? Meillä on nyt 3. kausi menossa, niin vielä hetkeksi riittää katseltavaa, mutta ei enää kovin pitkäksi aikaa.

Paras biisi: Jemme, The Second Level, Minus Manus: Lemon Tree. Siis oletteko huomanneet, että tämä korona-aika on ollut myös vanhojen biisien uusien versioiden kulta-aikaa? Meillä on Oton kanssa sellainen 2020Koronaremix-soittolista Spotifyssa, jonka kaikki biisit on julkaistu kevään/kesän aikana ja ne on kaikki vanhojen biisien uusintaversioita. Esim. Boom Boom Boom Boom, Somebody’s Watching me, SexyBack, Brother Louie, What’s Love Got to Do with It, All that she wants ja The Riddle vain muutaman mainitakseni. Näitä ilmestyy kuin sieniä sateella ja ne on kyllä ihan hauskoja, vanhat biisit on klassikoita ihan syystä. 

Paras vaate: Collegehousut. Olen viettänyt niissä lähes koko viikon. Pehmeät, mukavat, lämpimät. Ihan parasta, kun vähän viileni säät ja nyt voi pitää collareita ilman, että tulee hiki.

Paras arkiruoka: Kotiinkuljetettu ruoka. Siis pakko myöntää, että tällä viikolla ollaan turvauduttu tähän vaihtoehtoon muutamankin kerran. Mutta se on välillä ihan ok vai mitä! Ollaan me myös tehty tällä viikolla itse tortilloja, satay-beanitia ja makaronilaatikkoa. 

Paras juttu tässä viikossa: Se, että aletaan vihdoinkin olla terveenä! Vaikka on ollut ihanaa olla kaikki yhdessä kotona (lievien)  flunssaoireiden vuoksi, niin me kaikki odotetaan sitä, että ensi viikolla on edessä toivottavasti taas tavallinen arki. 

Paras tekeminen lasten kanssa: Sarjamaratonit! 3-vuotias nyt ei vielä keskity mihinkään sarjamaratoneihin, mutta esikoisen ja keskimmäisen kanssa oli ihanaa pitää parina kunnon flunssapäivänä sellainen esiteini-sarjamaraton. 

Paras juoma: San Pellegrino Aranciata mehu-kivennäisvesi. Ihan älyttömän mehukasta ja hyvää! 

Paras työjuttu: Tällä viikolla tuli tosi paljon kivoja työproggis-tarjouksia, mutta yksi, joka oli vielä erityisen huikea ja oikein sydämen asia mulle. Toivottavasti pääsen tekemään sitä ensi vuonna! 

Paras juttu, joka on vielä tulossa: Synttärit x3. Ensi kuussa juhlitaan synttäreitä, niin mun 29v-synttäreitä, esikoisen 9v-synttäreitä kuin äidin kuusikymppisiäkin. Ihan tajutonta, että pian alkaa mun viimeinen vuosi parikymppisenä – miten! Tavallaan tuntuu, että olen elänyt kolmikymppisen elämää jo pitkään. Ja tavallaan taas on vaikea käsittää, että kohta olen 30 oikeasti.

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä arkiviikko. Me aletaan katsomaan Oton kanssa leffaa (Se mieletön remppa, joka piti keväällä käydä katsomassa leffateatterissa, mutta joka ajateltiin vuokrata tänään). Ajattelin myös herkutella omena-kaurapaistoksella ja vaniljajäätelöllä jälleen kerran. Ihanaa viikonloppua kaikille! 


10x minä elokuussa

24.08.2020

Tää on edelleenkin niin siistiä, että näihin asukollaaseihin saa nyt mukaan jo asut k-y-m-m-e-n-e-l-t-ä vuodelta! WAU! Pidättelin taas naurun pyrskähdyksiä kun selasin vanhoja asukuvia (ja muitakin kuvia). Elokuussa 2011 oli aivan tavallista, että en kerännyt esimerkiksi vaatteita pois lattialta tai roskia tasolta, tai pedannut sänkyä ottaessani asukuvia. Ja sitten kuitenkin saatoin pohtia, että miten hitossa mun asukuvat ei koskaan näytä siltä, miltä kaikilla cooleilla bloggaajilla. Mutta niin vaan kokemus opettaa. Ei mun asukuvat vieläkään ole muotiblogi-tyylisiä asukuvia (ei ole tarkoituskaan), mutta jotain olen oppinut siitä, miten rauhoitetaan kuvausympäristöä. Näitä tehdessä tulee aina niin hyvä fiilis ja sellainen olo, että pitää oikeasti muistaa ottaa usein asukuvia, että tällaisia saa tehtyä vielä 20 vuoden päästäkin halutessaan. Mutta aloitetaanko asuista?

Elokuu 2011

 

Elokuussa 2011 odotin meidän esikoista. Luulin, että en ollut silloin vielä aivan viimeisilläni (koska laskettu aika oli vasta lokakuun loppupuolella), mutta neiti syntyi kuitenkin jo sitten heti syyskuun puolivälin jälkeen. Tässä mulla oli päällä muistaakseni Mamaliciousin äitiyspaita, H&M äitiyspillifarkut vahapinnalla, sekä Zaran leopardiballerinat terävillä kärjillä, joita rakastin. Laukku on Guessin ja kaulakoruista toinen mummon vanha ja toinen on Snö of Swedenin ja äidiltä saatu. Tämä asu on yksi simppeleimpiä asuja, joita mulla esikoisen raskausaikana oli ja laukkua sekä valtavaa korurypästä lukuunottamatta voisin sen kyllä pukea vieläkin päälle. Ei kuitenkaan ole tallessa enää ks. vaatteita.

Elokuu 2012

Elokuussa 2012 pukeuduin edelleen mustiin pilleihin, mutta nämä taisivat olla Cubuksen Jegging Janet. Vuonna 2012 nautin suunnattomasti siitä, kun kaupat alkoivat täyttyä jeggingseistä, jotka istuivat kauniisti mun pitkiin ja hoikkiin jalkoihin. Ennen vuotta 2012 kavennutin monet pillifarkut, koska niissä oli liian leveät lahkeet ollakseen mulle pillit. Mutta jeggingssit mullistivat mun maailman. Tämäkin asu on yllättävän simppeli ja kiva, etenkin asusteita lukuunottamatta. JC:n farkkupaita on edelleen tallessa, muut jutut eivät ja nuo jeggingsit eivät kyllä tosiaankaan enää mahtuisi mulle jalkaan. Nuo ketju-arskat olivat ihan mun lempparit silloin, nyt en kyllä enää käyttäisi.

Elokuu 2013

Elokuussa 2013 hiusten väri oli vaihtunut huomattavasti vaaleampaan ja farkkujen tilalla oli ihan vaan leggingssit. Armeijan vihreä tiikerikuvioinen kauluspaita oli yksi mun suosikkeja, löysin sen Zarasta vuonna 2o12 raskausaikana. Myös nuo niittikengät olivat Zarasta ja mun suosikit. Aika kiva paita mun mielestä, mutta olen jostain syystä kuitenkin luopunut siitä jo vuosia sitten. Kokonaisuutena ihan ok asu, mutta en enää laittaisi ohuita perus-leggareita kauluspaidan pariksi.

Elokuu 2014

Elokuussa 2014 mulla oli näköjään mom jeansit jalassa, wau! Luulin, että karsastin niitä vielä silloin, mutta nähtävästi en. Nehän näyttävät aika kivalta! Näistä kyseisistä housuista muistaakseni halkesi aika pahasti tuo lahje, jossa oli isoimmat reiät ja silloin en osannut niitä jatkojalostaa, joten päätyivät tekstiilinkierrätykseen. Hopeanvärinen neule oli vuodelta 2011 ja mustat sandaletit vuodelta 2013. Nuo ks. kengät olivat minulla jalassa viimeksi viikko sitten Oton serkun avovaimon valmistujaisissa, ovat kyllä olleet niin hyvä ostos. Mun luottokengät aina kesäisin. Laukun myin muutama vuosi sitten eteenpäin. Tämä asu on kyllä aika kiva, voisin laittaa edelleenkin päälleni.

Elokuu 2015

Elokuussa 2015 päälleni päätyi nähtävästi tekonahkaa, tekomokkaa, teko-krokonnahkaa, sekä nahkainen laukku. Aika nahkainen meininki! Mutta siis, tämä asu on kyllä mieluisa. River Islandin apsuviitta on edelleen tallessa ja tykkään siitä, se on monikäyttöinen vaate. Monkin tekonahkaleggingssit ovat kivat, mutta näistä luovuin, kun eivät enää mahtuneet minulle. Topshopin kenkien pohjiin kului parissa vuodessa niin pahat reiät, että niistä ei enää ollut kengiksi. Mutta ne olivat tosi kivat, siksi niitä käytinkin niin paljon. Näistä tallessa on vielä myös Coachin musta laukku, joka on edelleen yhtä hyvässä kunnossa ja kaunis kuin vuonna 2014, jolloin ostin sen Berliinistä. Voisin laittaa tämän asun päälle ihan hyvin edelleen.

Elokuu 2016

Elokuussa 2016 odotin meidän kuopusta ja olin onneni kukkuloilla, kun migreenit ja pahoinvointi alkoivat viimein hellittää. Tämä asu taisi olla yksi ensimmäisiä, joita kuvattiin niin, ettei mahaa tarvinnut enää piilotella. Tykkään kyllä simppelistä asusta kovasti. Tekonahkatakki on mulla edelleen tallessa, samoin kuin Marc by Marc Jacobsin laukku. Zaran farkut annoin serkulle, kun ne eivät enää raskauden jälkeen mahtuneet mulle. Rento asu, jonka voisin kenkiä lukuunottamatta laittaa päälle koska tahansa. Hassua katsoa itseäni ruskeilla hiuksilla (ja vielä punertavilla), kun tuo lyhyt parin kuukauden brunette-aika vuonna 2016 meinaa aina unohtua.

Elokuu 2017

Elokuussa 2017 meidän kuopus oli puolivuotias ja silloin ei taidettu ihan hirveästi ottaa asukuvia, en ainakaan löytänyt kovin monia. Tässä asussa jalassa on revityt mom jeansit (tallessa edelleen), musta tavallinen crop top sekä Oton kesähattu. Aika kiva ihan perus-asu, jonka voisin edelleen pukea päälleni. Vitsi miten ihana high five -vauveli meillä olikaan.

Elokuu 2018

Rakastan tuota sinistä Gina Tricotin mekkoa ja mun Vanseja. Molemmat ovat edelleen mulla olemassa ja käytössä. Miellän tämän sinisen mekon sellaiseksi syysmekoksi ja yleensä käytän sitä ainoastaan syksyisin. Jostain syystä ei vaan tule puettua sitä keväällä tai kesällä, vaikka ei se ole väriltäänkään erityisen syksyinen.

Elokuu 2019

Viime vuoden elokuussa Kaapelitehtaan pihalla kuvattu asu (Lindexin tekonahkatakki, H&M Conscious mekko, Vansit ja Oton sukat) on sellainen, joka on ollut mulla päällä ihan vasta. Myös nuo Monkin arskat ovat edelleen kovassa käytössä. Mekko kuuluu ehdottomasti kevään, kesän ja syksyn luottovaatteisiin ja nahkatakki myös. Myös Guccin (pian 3-vuotissynttäreitään viettävä( laukku on kovassa käytössä edelleen päivittäin.

Elokuu 2020

Tuoreimmat asukuvat ovat viime viikolta ja tykkään tästä asusta kovasti. Viime syksynä ostettu tekonahkahame ei ollut käytössä keskikesällä, mutta syksyyn se sopii jälleen mainiosti. Rakastan elo- ja syyskuun pukeutumista, kun silloin hameita voi käyttää vielä paljailla säärillä, mutta hamevalikoima on laajempi kuin kesällä, kun voi käyttää myös syksyisempiä materiaaleja. R/H Studion college on tuore kirppislöytö, kuten kerroin ja siitä on tullut ihan mun tämän hetken suosikki. Ray Banin arskat ovat vuodelta 2016 ja edelleen mun luotto-arskat. Ja 2018 ostetut Zaran maiharit ovat ihanan rouheat ja rakastan niitä hameiden ja mekkojen kanssa.

Sellainen kymmenen asun kollaasi tällä kertaa. Kyllä voi taas sanoa, että tyyli on muuttunut ihan valtavasti näiden kymmenen elokuun aikana. Toisaalta taas esimerkiksi viimeiset kolme elokuuta ovat sellaisia, että voisin koska tahansa laittaa ne asut päälle sellaisenaan ja kaikki asujen osat ovat ahkerasti käytössä. Sitä se kai on, kun löytää sen oman tyylin, että vaatekappaleet eivät enää lähde jatkuvasti kiertoon ja pois kaapista, vaan niistä omista lemppareista haluaa pitää tiukasti kiinni. Vuosi vuodelta niiden pysyvien lemppareiden osuus kaapissa on kasvanut.

Minkä vuoden asu on sun lemppari? Mun oma on tietenkin tämä uusin 2020, mutta vanhemmista ehkäpä vuoden 2015 asu.


Vihdoinkin helteisiä iltauinteja + toinen kesälomapätkä

09.08.2020

Mulla on ollut niin ikävä tätä lämpöä, kun heinäkuu oli niin viileä. Kesäkuun lopun uimasäät saivat aikaan sellaisen ihanan odotuksen siitä, miten lämmintä ja mahtavaa heinäkuussa varmasti on. Totuus olikin sitten vähän toisenlainen ja heinäkuu oli tavallista viileämpi ja sateisempi. Onneksi kuitenkin saatiin tähän kesän loppuun vielä pieni lämpöputki ja päästään nappaamaan aurinkoenergiat talteen ja pulikoimaan lämpimissä luonnonvesissä.

Mä rakastan sitä, kun elokuussa illalla tulee Helsingissä jo melko aikaisin pimeää, mutta on kuitenkin vielä lämmintä. Rakastan sitä, kun auringonlaskut tulevat sellaiseen aikaan, että jaksan valvoa ja ikuistaa niitä kameran rullalle. Ja rakastan sitä, kun aurinko jo vähän laskee, eikä rannalla ole enää niin paljoa ihmisiä ja vesikin on tyyntä. Iltauinnit, tänä kesänä niitä ei ollut yhtäkään vain aikuisten kesken. Mutta ehkä ensi kesänä taas? Onneksi lastenkin kanssa iltauinnit on jo aika rentoja, kun he ovat jo kaikki vähän vanhempia. Ei tarvitse enää pelätä joka välissä, että kuopus kokeilee dipata päälleen veteen ihan huvin vuoksi, vaikka ei osaa uida. 

Lapsilla on vielä reilu viikko lomaa jäljellä ennen kuin arki alkaa, joten nyt on täydellinen ajoitus munkin ottaa viimeiset ilot irti kesän lämmöstä ja helteisistä illoista. Nyt on myös täydellinen hetki pitää mun tämän kesän toinen lomapätkä. Tällä pätkällä en pysty olemaan ihan täysin lomalla kuten viimeksi, sillä mun elokuu on melko täynnä töitä ja tapaamisia. Mutta se ei haittaa mitään, mä olen vaan todella kiitollinen ja innoissani jokaisesta työprojektista joka mulla on tällä hetkellä meneillään. Blogi on kuitenkin lomalla ensi sunnuntaihin asti ja ajattelin kenties lomalla tarttua vähän toisenlaiseen kirjoitusprojektiin taas: mun kirjaan. 

Tällainen puolilomailu sopii mulle oikein hyvin – aamupäivisin pari tuntia töitä tai kirjan kirjoitusta ja loppupäivä vapaata tehdä mitä ikinä haluaa. Pidän seuraavan kunnon 100% pysähtymisen sitten, kun saa taas vapaasti ja turvallisesti matkustaa jonnekin kauas, missä on helppoa unohtaa työt. Siihen voi vierähtää tovi, mutta ei se mitään. 

Loman jälkeen palataan taas uusilla kujeilla. Nyt on ollut aika paljon sisustusjuttuja, eivätkä ne ole ihan heti loppumassa. Rakastan tehdä sisustusjuttuja ja meillä on edelleen muutama DIY-projektikin kesken. Syksyn myötä kuitenkin tulee taas paljon muutakin sisältöä, kun aivot (ja arki) eivät ole enää pelkkää kesähöttöä. En tiedä samaistuuko joku muukin tähän, mutta kesällä en jaksa ehkä kirjoittaa mitään mielipidetekstejä samalla intensiteetillä kuin muina vuodenaikoina. Kesällä on all good everything ja sitten kun alkaa viilentyä, voi tunteet taas kuumentua, heh. No okei, ei ehkä kuumentua. Mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Kesällä mä menen rennolla meiningillä ja sitten kun on palattu arkeen, voin taas ottaa enemmän kantaa ja tarttua vähän syvempiinkin aiheisiin. 

Vaikka blogi lomailee, Instagram ei ainakaan täysin, joten siellä voi seurata meidän meininkejä ensi viikollakin. Toivottavasti ensi viikollakin jatkuisivat nämä mielettömän kauniit säät ja saataisiin nauttia mahdollisimman paljon auringosta. 

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille ja tsemppiä arkeen paluuseen kaikille, joilla arki alkaa huomenna tai ensi viikolla <3


Takaisin kiinni arjessa – heippa elokuu!

30.08.2019

Tämän kolmannen arkiviikon myötä tuntuu, että ollaan viimeinkin päästy takaisin kiinni arjen rutiineihin pitkän kesäloman jälkeen. Se ottaa aina oman aikansa, että solahtaa takaisin aikataulujen ja lisääntyneiden menojen maailmaan, mutta arki alkaa olla taas ihan hallussa. Alkuviikosta sairastamani flunssakin meni onneksi parissa päivässä ohi ja on nyt enää muisto vain.

Tämä viikko on ollut alkuviikon flunssan lisäksi tapaamisia, töitä, harrastuksia sekä vanhempainiltoja. Edellispäivien mielettömän upeat säät hieman vielä auttoivat pääsemään ihanaan arkifiilikseen. Kaikki on vaan niin parasta silloin, kun ulkona on kaunis ilma. Ulkoiltiin lasten kanssa monena iltana, käytiin lenkillä ihmettelemässä siirtolapuutarhan upeita auringonkukkia ja leikkipuistossa hyppimässä trampoliinilla.

Koska kuukauden viimeisiä viedään, ajattelin listata muutaman ihanan hetken, jotka tästä kuukaudesta jäivät mulle päällimmäisenä mieleen:

1. Se, kun yhtenä aamuna hammaspesulta tullessani löysin taaperon kietoutuneena tiukasti meidän eskarilaisen kainaloon ja molemmat katsoivat yhdessä Ryhmä Hauta isosiskon puhelimesta. Mun sydän suli.

2. Se, kun meidän esikoinen oli ensimmäistä kertaa laulutunnilla ja sain kuulla hänen laulavan yksin, rohkeasti ja kovaa. Kyyneleet tuli mun silmiin ja mulla meni kylmät väreet koko biisin ajan.

3. Se, kun lupasin kauppareissun ajan pitää Oton wowihahmon kirjautuneena sisään painamalla välillä välilyöntiä (koska muuten hän olisi voinut joutua jonottamaan tuntikausia takaisin juuri julkaistuun peliin, jonka serverit olivat tukossa satojen tuhansien pelaajien vuoksi) ja Otto oli siitä niin kiitollinen. Vaikka se oli ihan pikkuhomma mulle tehdä.

4. Se, kun olin mun tädin kanssa saunassa Oulussa ja juteltiin melkein pari tuntia. Niillä Oulun saunareissuilla on mulle ihan valtavan suuri merkitys henkisesti.

5. Se, kun siivosin mun äidille koko hänen kodin lattiasta kattoon ja äiti kertoi, miten kiitollinen oli siitä. Tuli hyvä mieli, kun olin avuksi.

6. Se kun kävin mun ystävän kanssa Mummotunnelissa yksillä ja me juteltiin ihan kahdestaan pitkästä aikaa kaikesta mahdollisesta. Ystävät on ihan älyttömän tärkeitä mulle.

7. Se päivä, kun Oton sisko tuli mun ja meidän taaperon seuraksi mun viisaudenhampaan poiston jälkeen. Vaikka alkuun jännitin, miten toipuminen sujuu, päivä olikin tosi hauska, eikä mulla edes ollut mitään kipuja. Vietettiin vaan kiva päivä yhdessä ja höpötettiin.

8. Se hetki, kun meidän keskimmäinen tuli kotiin isänsä kanssa, kun he olivat olleet viettämässä eskarin jälkeen “rokkipäivää”. Siihen kuului mm. rock-musiikin kuuntelua autossa, kahdestaan kahvilassa herkuttelua ja jutustelua, kirjastokäynti ja kauppareissu. Rokkipäivä vaan oli hauska teemanimi. Oli aivan ihana nähdä miten hyvä mieli toisella oli yhteisestä ajasta. Kahdenkeskinen aika jokaisen lapsen kanssa on ihan mittaamattoman arvokasta.

9. Se, kun vietettiin Oton kanssa kahdestaan juustoiltaa yhtenä ihan tavallisena torstaina. Herkuteltiin kolmella eri juustolla, kekseillä, hillolla, oliiveilla ja artisokan sydämillä ja vaan juteltiin kaikessa rauhassa. Välillä on ihan parasta pitää joku tällainen ilta vaikka keskellä viikkoa, aina ei tarvitse säästää kaikkia spessujuttuja viikonloppuun.

10. Se hetki, kun meidän esikoinen leipoi elämänsä ensimmäisen kerran  mustikkapiirakkaa, alusta asti itse. Se oli aivan taivaallisen hyvää ja taivaallinen oli myös se fiilis, kun katsoin miten ylpeä ja iloinen toinen on omasta suorituksestaan.

Tästä on hyvä jatkaa kohti syyskuuta ja parin viikon päässä häämöttävää kesälomaa. Ihan mieletöntä, että parin viikon päästä me ollaan Espanjan auringon alla nauttimassa lämmöstä ja lomasta koko perhe. Lapset askartelivat itse jo meille lomakalenterin ja ruksittavat siitä innoissaan päivän toisensa jälkeen.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja kiitos ihan älyttömän paljon teille ihanista viesteistä, joita on viimeisen parin päivän aikana tullut ihan hurja määrä. Teidän myötäelo, keskusteluun osallistuminen ja tsemppaaminen on aivan korvaamatonta <3