Ensimmäinen eskaripäivä

15.08.2017

Tänään se sitten koitti, meidän esikoisen ensimmäinen eskaripäivä. Illalla laitettiin kaikki valmiiksi, ja aamulla herättiin ajoissa. Esikoinenkin heräsi ilman herätyskelloa, täsmällisesti tuntia ennen eskarin alkua hän kipitti hihitellen portaita alas, missä mä jo meikkailin kahvikuppi kaverinani. Kysyin jännittääkö, ja hän sanoi että joo, ja hihitti perään.

Kurvattiin koulun parkkipaikalle varttia ennen eskaripäivän alkua, ja napattiin nämä postauksen kuvat pienestä isosta eskarilaisesta. Kyllä siinä meinasi sydän haljeta ilosta ja ylpeydestä! Ihana Tiara!

Mä en ollut aiemmin käynyt vielä edes tutustumassa eskareiden tiloihin, sillä tilaisuus oli keväällä vain viikkoa ennen kun Nova syntyi, ja toisen kerran lapset kävivät siellä dagispäivän aikana keskenään. Nyt näin siis ekan kerran, että tilathan on oikeasti jo ihan koulumaiset, mutta kuitenkin sellaiset rennot. No joo, eskari kyllä sijaitsee koulun yhteydessä että sillä on varmaan jotain tekemistä koulumaisuuden kanssa. Siellä on paljon mahdollisuuksia kaikkeen tekemiseen ja sekä henkilökunta että koko ympäristö vaikutti supermukavalta. Paljon mukavia sohvia, leikkihuoneita, ja paikkoja joissa lukea vaikka kirjaa. Eilen meidän eskarilainen pakkasikin repun täyteen kirjoja mukaan eskariin, oletti varmaan että siellä ei ole kirjoja omasta takaa.

Heti eskariluokan ovelle vastaan tuli Tipan toinen paras kaveri dagiksesta, ja halasi, ja opettajatkin tulivat heti ottamaan lapsia vastaan. Tunnelma oli ihana ja kotoisa, sinne oli mukavaa ja turvallista jättää eskarilainen opettelemaan uusia asioita. Niin me sanottiin heipat ja lähdettiin.

Kun iltapäivällä ajettiin hakemaan häntä, mä kiirehdin oikein että mennään nyt äkkiä mulla on niin ikävä! Heti ekana kun nähtiin Tipa, hän kuitenkin kysyi pettyneenä että miksi me tultiin niin aikaisin hakemaan ja eikö hän saisi jäädä vielä pariksi tunniksi leikkimään kaikkien uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Taisin siis olla ainoa ikävöitsijä, hah. Eskarissa oli ollut tosi kivaa ja he olivat jo tehneet vaikka ja mitä. Parasta oli kuulemma ollut mennä koulun ruokalaan lounaalle, ja mennä ulos leikkimään siihen aikaan kun ennen oli päiväuniaika.

Vaikka olen superylpeä uuteen ympäristöön hienosti sopeutuneesta eskarilaisesta, olen kyllä ihan yhtä ylpeä myös meidän keskimmäisestä, joka ensimmäistä kertaa oli ihan yksin päiväkodissa, ilman isosiskon tukea ja turvaa. Myös hänen päivänsä oli sujunut tosi hyvin, ja oli kiva nähdä kavereita kesän jälkeen, ja meitä vastaan juoksi iloinen ja tyytyväinen lapsi. Sijaisena ollut hoitaja kehui niin reippaaksi ja taitavaksi neidiksi, jolle oli maistunut niin uni kuin ruokakin.

Arvatkaa miten Novan päivä sujui? Hän touhusi koko päivän kaksia 30min päiväunia lukuunottamatta, oppi nousemaan melkein kokonaan itse istumaan, ja etenemään konttauksen, karhukävelyn ja ryömimisen yhdistelmällä vihdoin nopeasti eteenpäin peruuttelun ja muutamien konttausaskelien sijaan. Viime viikolla hän oppi Tukholmassa  vilkuttamaan. Pliis Nova, ole vielä vähän aikaa mun vauva, kun nämä isommat neidit on jo niin isoja muka!

On suuri onni ja siunaus olla näin ihanien tyttöjen äiti, ja olen varma että tästä syksystä tulee ihan paras! Ihanaa tiistaita kaikille <3


Kotiinpaluuta ja arkeen valmistautumista

11.08.2017

Eilen aamulla kurvasimme laivalta autolla kotiin, ja edessä oli arkeen paluu. Hoidettiin kauppaostoksia, tunnollisesti kauppalistan kanssa. Nukkumaanmenoa ollaan aikaistettu, ja tänään herättiin ”jo” yhdeksältä. Vielä muutama päivä aikaa muuttaa rytmiä sopivammaksi ensi viikolla alkavaa eskaria (ja päiväkotia) varten. Tänään on juhlittu puolivuotiasta ystävien kanssa, pesty pyykkiä ja tehty puolentoista tunnin pyörälenkki lasten kanssa.

Mä panikoin eilen varmaan noin 60 kertaa, että ollaanko vahingossa missattu eskarin aloitus, ja se olisikin alkanut jo eilen. Joka puolelta tulvi kuvia pienistä eskarilaisista, jotka Helsingissäkin aloittivat esikoulutaipaleensa. Mutta ei, Helsingin kaupungin ruotsinkielisissä kouluissa eskari alkaa vasta 15.8. eli ensi tiistaina, huh. Meillä oli kyllä lappu jossa aloituspäivä lukee, ja olin sen siitä miljoonaan kertaan lukenut, mutta jotenkin vaan iski paniikki ja hämmennys että olinko ymmärtänyt jotain väärin, kun aamulla kotimatkalla selasin Facebookia aikani kuluksi, ja huomasin että _ihan_kaikki_ aloittivat eskarin eilen.

Ruotsinkielisissä kouluissa on myös kolme päivää pidempi syysloma, tämänkin opin eilen, kun tarkistelin näitä kouluvuoden pituuksia Helsingin kaupungin sivuilta. Hassua, mutta ihan hauskaa, en tosiaankaan valita kuusi päivää lyhyemmästä lukuvuodesta.

Me ollaan oltu yhdeksän viikkoa lomamoodissa lasten kanssa, vailla mitään pakollisia aikatauluja tai menoja. Nyt on pikkuhiljaa aika palata rutiinien ja aikataulujen maailmaan, ja opetella siihen että jatkossa meidän viikon ylimääräinen vapaapäivä, perjantai, ei olekaan enää vapaapäivä, vaan silloin on myös eskaria. Varmasti tässä on sopeutumista itse kullakin perheenjäsenellä, mutta toisaalta myös odotan sitä arkea ja niitä tuttuja ja turvallisia rutiineja tosi paljon. Mä saan itse enemmän aikaiseksi silloin kun on ne selkeät aikataulut, ja varsinkin työt on sitten helpompi tehdä kun päivissä on selkeä rakenne.

Vaikka tämä lomailu ja aikatauluttomuus ja hengailu on ollut ihan parasta, kaipaan myös sitä että mulla on selkeä aika päivässä milloin teen mun työt, ja selkeä aika milloin voin olla 100% perheen kanssa, vailla mitään velvollisuuksia. Lasten ollessa lomalla tästä jaottelusta on hankalaa pitää kiinni, koska mulla sattuu olemaan se mahdollisuus tehdä kaikkea kivaa perheen kanssa ”niinkuin olisin lomalla itsekin”. Se kostautuu sitten iltaisin, kun lapset nukkuvat ja mulla ei olekaan aikaa rentoutua, vaan teen töitä yömyöhään ja stressaan hikikarpalot otsalla deadlineistä. Onneksi nyt alkaa siis arki ja syksy, niin voin palata tuttuihin ja turvallisiin Masterchef Australia -iltoihin Oton kanssa, kun työt on tehty jo päivällä.

Tässä arkeen paluussa on jo vissiä syksyn tuntua, vaikka iltalenkillä ulkona ihanan lämmintä olikin. Romantisoin ehkä syksyä, mutta tavallaan jo odotan vähän niitä pimeneviä iltoja, ja kaikkea sitä ihanaa mitä syksy tuo tullessaan. Jokainen syksy on aina uusi alku. Mutta sitä ennen me nautitaan vielä tästä viimeisestä lomaviikonlopusta ihan täysillä, ollaan yhdessä koko perhe ja tehdään kaikkea kivaa, ihan niinkuin oltaisiin lomalla kaikki.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Helpotusta vaatteiden nimikointirumbaan – Ikioma Nimilappu

06.08.2017

06

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ikioma Nimilappu Oy:n kanssa.

Hurjaa sanoa mutta enää viikko siihen että meidän esikoinen aloittaaa e-s-k-a-r-i-s-s-a! Hän on asiasta ihan uskomattoman innoissaan, ja olen onnellinen että meillä on vielä tämä useamman päivän Ruotsin reissu viimeisellä lomaviikolla, muuten päivien sisältö koostuisi varmaankin minuuttien laskemisesta ekan eskaripäivän alkamiseen. Eskari sijaitsee koulun yhteydessä, eli vanha pieni ja kodikas päiväkoti vaihtuu kerralla suurempaan ympäristöön, jossa on entistä tärkeämpää että omat tavarat pysyvät tallessa.

Päiväkodissa tunnustan olleeni joskus aavistuksen lepsu nimikoinnin kanssa, vaikka ulkovaatteet ja kengät ovatkin aina olleet nimikoituja. Kompaktissa päiväkodissa tavarat ovat pysyneet hyvin tallessa, eikä ole ollut ihan niin tarkkaa. Eskariin nimikoin kuitenkin nyt ihan kaiken, ja samalla tuli sitten nimikoitua vielä vanhassa päikyssä jatkavan keskimmäisenkin kaikki vaatteet ja asusteet. Meillä tosin haastetta aiheuttaa se, että tytöt vaihtelevat vaatteita keskenään ja heillä on varsinkin yläosien suhteen täsin yhteinen vaatekaapin sisältö. Ehkä sitä pitää alkaa erottamaan, ja tehdä niin että kodin ulkopuolella käytetään vain ”omia” vaatteita, niin pysyvät sitten varmasti tallessa.

Aikaisemmin olen nimikoinut vaatteet mustalla nimikointitussilla, mutta se on työlästä, ja varsinkin kun myyn mieluusti vaatteita eteenpäin, on kivempi että niihin ei jää nimiä. Ikioma Nimilappu -nimikointitarroilla vaatteiden nimikointi oli tosi helppoa ja huomattavasti nopeampaa kuin käsin nimien kirjoittelu. Tarrat saa myös poistettua, jotta myyntiin saa sitten laittaa ihan nimettömiä vaatteita, kun on aika laittaa ne eteenpäin. Toki vaatteiden nimikointi helpottaa ihan jo näin meidän perheen sisällä tarroilla – useimmat vaatteet kun käyvät jo meidän perheen sisällä läpi kolme eri käyttäjää.

Ikioma Nimilappu -sivustolla omien personoitujen tarrojen suunnittelu oli helppoa. Mä valkkasin meidän tytöille heidän mieltymystensä mukaan yksisarvis-aiheen klassisten nimitarrojen kuvaksi, ja toiselle vaaleanpunaista, toiselle mintunvihreää. Fontitkin voi valita itse, ja lukuisien eri kuvien lisäksi valittavana on myös Disney-, Vaiana-, Hello Kitty- ja Spiderman-kuvia nimilappujen somisteeksi. Klassiset nimitarrat ovat kaikkein edullisimpia, 120 tarraa saa hintaan 17.95. Piirroshahmotarrat maksavat 2 euroa enemmän/120 tarraa.

Itse suunnitellut nimitarrat tulevat suoraan postissa kotiin, ja tarrat ovat konepesun ja astianpesun kestäviä. Nimitarrat tulee kiinnittää vaatteen pesumerkintä- tai tuotelappuihin. Jos ne kiinnittää suoraan vaatteeseen, vesi läpäisee tekstiilikuidut, tuhoaa liiman ja nimitarrat irtoavat. Kiinnityksen jälkeen tulee odottaa 24 tuntia ennen ensimmäistä pesua. Mä kiinnitin osan pesumerkintä- ja osan tuotelappuihin, vähän sen mukaan mihin sai helpoiten. Tärkeintähän on että nimi on helposti sieltä nähtävissä. Tarroilla voi siis nimikoida melkeinpä mitä tahansa, ja mä nimikoinkin myös juomapullot, kumisaappaat, reput ja eväsrasiatkin tulevia metsäretkiä varten.

Helppojen nimitarrojen lisäksi sivustolta voi tilata myös heijastintarroja, sekä silitettäviä nimilappuja. Heijastintarrat oli tosi kätevää kiinnittää tyttöjen pyöräilykypäriin, joista kummaa kyllä heijastimet omasta takaa puuttuivat, vaikka muuten laadukkaat kypärät onkin kyseessä. Kypäristä tuli vaan entistä coolimmat uusilla tarroilla, ainakin tyttöjen mielestä. Lapsista saa muuten myös hyvät apurit nimikointipuuhiin. Ainakin meidän 4- ja 5-vuotiaat ovat varsin liekeissä tarroista kuin tarroista, ja pikkukädet saavat kätevästi kiinnitettyä tarrat pesulappuihin siinä missä isommatkin.

*Osa kuvissa näkyvistä vaatteista saatu blogin kautta. 

Käykää ihmeessä tutustumassa Ikioma Nimilappu -nettisivuihin, ja suunnitelkaa tarrat vaikka yhdessä lasten kanssa. Nyt jos koskaan on hyvä hetki suunnitella ja tilata ne, sillä ihan kohta eskari ja päiväkoti-syksy jo alkaa!

Nyt on ainakin yksi iso puuha to do -listalta hoidettuna ennen eskarin ja päiväkodin alkua. Kyllähän tässä jo vissit syksyvibat on havaittavissa, kun kirjoitellaan eskarista ja nimikoinnista. Apua, kesä, älä lopu ihan vielä <3

Ihanaa päivää kaikille!


Oma puhelin eskarilaiselle, miksi?

21.07.2017

Arvasin ehdottomasti etukäteen, että puhelimen ostaminen eskarilaiselle jakaa mielipiteitä, ja joillakin nousee karvat pystyyn. Mulla on varmasti erilainen lähestymistapa teknologiahankintoihin lapsille, kuin heillä jotka niitä kauhistelevat. Mun mielestä teknologiaa ei kannata pelätä tai kauhistella, vaan ottaa siitä ne parhaat puolet käyttöön ja yhteisesti sovituilla säännöillä estää huonoja puolia edes tulemasta esiin.

Mun on vaikeaa ehkä ymmärtää tätä nykyajan pelon lietsontaa ja kauhistelukulttuuria – jossa mielestäni on kyse vain siitä, että ei oikein ymmärretä minkä kanssa ollaan tekemisissä, ja miten siihen kannattaisi suhtautua. Kauhistelua paremmin toimii mun mielestä se että ottaa asioista selvää, ja tekee selkeän strategian kuinka itse haluaa toimia. Kannattaa myös lukea faktapohjaista tietoa kaikista realistisista riskeistä, ja varautua niihin huolellisesti.

Kaikki on tietysti kiinni myös lapsen luonteesta, ja vanhemmista – jos kyseessä on lapsi jonka kanssa saa muutenkin tapella iPadin käytöstä, tai siitä ulkoileeko ja leikkiikö hän tarpeeksi vai katsooko vain Netflixiä, ei puhelinta varmaan kannata hankkia ennen kuin on ihan pakko. Ja tietysti jos itse kokee olevansa kyvytön asettamaan turvallisia ja selkeitä rajoja puhelimen käyttöön (ja vaatimaan niiden noudattamista), sitä ei tietenkään kannata hankkia.

 Jos taas kyseessä on lapsi, jonka kanssa on aina toimineet selkeät säännöt, eikä mitään addiktoitumisen merkkejä teknologiaan tai piirrettyihin ole ilmassa, en usko että siitä mitään haittaa on jos samalla linjalla jatketaan mutta vähän mahdollisuuksia lisäten. Päin vastoin.

Meillä on ollut lapsilla käytössä iPadi jo 2,5 vuotta. He osaavat käyttää sitä todella hyvin, ja meillä on ollut sääntönä että sitä saa käyttää puoli tuntia-tunnin kerrallaan, ja ei joka päivä. Kipeänä ja matkoilla joustetaan, ja esimerkiksi pitkät automatkat sujuvat kivasti padien ansiosta meillä aina. Harvoin tulee lapsilta mitään ” koska ollaan perillä?” -kysymyksiä, kun he keksivät padeilla itselleen tekemistä koko matkaksi. Pitkän ajomatkan jälkeen padin voi hyvin loppulomaksi pakata pois, ja ottaa esiin sitten kun on kotimatka edessä.

Puhelin on tietenkin henkilökohtainen juttu, ja sitä saa kyllä käyttää joka päivä niin halutessaan. Mutta tuo puoli tuntia arkena/tunti viikonloppuna -sääntö on meillä edelleen voimassa myös puhelimen kanssa, ainakin näin eskarilaisena, kun ei eskarilainen sitä puhelinta vielä oikeasti ”tarvitse”, se on vaan kiva juttu.

Nyt viikon verran eskarilaisen puhelimen käyttöä ja sääntöjen noudattamista seuranneena, voin todeta että hän kuuntelee hyvin eikä kertaakaan ole uhmannut sovittuja rajoja. Automatkoilla mökille ja takaisin hän sai katsoa omaa puhelintaan koko matkat (1,5h), ja mökillä taas puhelin ei juuri ollut käytössä, paitsi muutaman kuvan hän halusi ottaa muistoksi, ja kerran soitti mummulle. Erittäin kohtuullisissa rajoissa siis mielestäni pysyi käyttö, ja näin on ollut kotonakin.

Uskon että tähän auttaa myös se, että puhelimessa ei oikeastaan juuri muuta uutta asiaa tullut hänelle kuin soittaminen, ja viestittely. Videoita meillä on aina saanut katsoa, ja lapsille sopivia pelejä ja opetussovelluksia pelata (niiden sovittujen rajojen puitteissa). Hän ei siis mitenkään nyt hullaantunut ja koukuttunut yhtäkkiä niistä, vaan on enemmän innoissaan siitä että saa soitella ja lähettää kuvia sukulaisille, ja ne muut jutut ovat sivuseikka.

No mutta, kun ensin on puhuttu rajoista, niin on aika kertoa kolme syytä MIKSI me ostettiin puhelin jo eskarilaiselle, eikä vaikka vasta ekaluokkalaiselle tai vielä vanhemmalle.

Miksi puhelin eskarilaiselle?

1. Ekaluokkalaiselle tulee todella monta uutta asiaa kerralla opeteltavaksi. Meillä vanhempina on tuvallisempi mieli jos lapsi opettelee ensin sujuvasti käyttämään puhelinta ihan vaan kotiympäristössä, ennen kuin alkaa liikkumaan itsenäisesti, ja oikeasti tarvitsemaan puhelinta. Kun puhelimen ostaa eskarilaiselle, on vuoden päästä siitä tullut jo helppo rutiininomainen juttu, ja soitto vanhemmille onnistuu varmasti tarvittaessa tilanteessa kuin tilanteessa.

2. Meidän suku ja ystäväpiiri, niin lapsilla kuin aikuisillakin, on levittäytynyt ympäri Suomea, ja yhteydenpito toimii suurimman osan vuodesta puhelimitse. Oma puhelin mahdollistaa lapselle helpon yhteydenpidon ihan itse sukulaisiin ja kavereihin, joilla on puhelin. Monet esikoisen kaverit ja mun serkut ovat 1-2v vanhempia, ja heillä on ollut puhelin jo pari vuotta. Nyt eskarilainen pääsee mukaan videopuheluiden ja kavereille höpöttelyn maailmaan, eikä ikävä ole niin kauhea kun saa aina soittaa kun tuntuu siltä. Lisäksi hän voi soittaa ja viestitellä mummulle, isoisälle, tädille ja kummeille.

3. Kavereilla ja pihalla ollessa puhelin on kätevä. Lapsi saa itse liikkua tässä oman kotipihan pihatiellä (minne autoilla ei ole pääsyä), ja mennä tutulle kaverille, jonka vanhemmat ovat kotona, leikkimään. Tähän asti on aina pitänyt tulla kotiin kysymään lupaa erikseen, mutta nyt hän voi soittaa tai laittaa viestin että saako mennä, ja samalla kertoa kenelle kaverille menee. Lisäksi nyt voidaan itse soittaa esim. että ruoka on valmista ja pitää tulla syömään, tai muistuttaa kotiintuloajasta.

Onhan tuossa puhelimessa paljon muitakin hyviä puolia yhteydenpidon lisäksi, kuten se että nyt lapsi voi itse ottaa kuvia ja videoita (rakastaa valokuvausta) aina halutessaan, hän voi kuunnella äänikirjoja kätevästi puhelimestaan ja hän voi myös pelata sillä mun kummipojan kanssa Pokemon GO:ta, kun tähän asti hän on vaan joutunut seuraamaan sivusta Oulussa miten mun kummipoika käy Pokemon-lenkillä.

Mä teen vielä toisen postauksen sitten siitä millaiset periaatteet meillä on puhelimen käyttöön, millaisia turvapalveluita me asennettiin puhelimeen, ja miten me vanhemmat pystytään seuraamaan ja rajoittamaan käyttöä reaaliajassa (muutenkin kuin vain lapsen kanssa juttelemalla). Ja tietysti mitä sovelluksia meillä on käytössä eskarilaisella. Niin, ja muutama kysyi mikä puhelin me ostettiin. Me ostettiin Huawei P8 Lite, eli edullinen älypuhelin hyvällä kameralla. Neiti sai itse valita puhelimensa värin, sekä suojakuoren siihen, ja on siihen erittäin tyytyväinen.

Kuten sanottua, jokainen vanhempi tekee omat ratkaisunsa, ja tämä on meidän perheelle hyvä juttu. Mä en tosiaankaan ajattele että on huonoa jos EI osta eskarilaiselle puhelinta, me vaan tehtiin nyt tällainen ratkaisu joka toimii meillä, ja jollain toisella toimii joku toinen. Mun mielestä ylipäätäänkin toisten valintojen arvostelu tai kauhistelu on aika turhaa, eikä johda mihinkään.

Mukavaa viikonloppua kaikille <3