Meidän keskimmäinen aloitti tänään eskarin ja se sujui kyllä niin mainiosti että! Aamulla fiilis oli innokas ja lapset olivat kuulemma kaikki kolme nukkuneet oikein hyvin. Laitettiin edellisenä iltana ihan kaikki valmiiksi vaatteita myöten, joten arkeen sujahtaminen sujui aika näppärästi. Ajeltiin aamulla koko porukalla kohti eskaria (ja koulua) ja sinne meidän 6v jäi eskariin tuttujen kavereiden kanssa, tuttuun paikkaan, jossa opettajatkin olivat jo tulleet vähän tutuksi tutustumiskäynneillä ja isosiskon ollessa vielä eskarilainen.

Yritin siinä rohkaisevasti sanoa, että ”katso, tuolla on toi kiva kotileikki-tila”. Vastaukseksi sain painokkaan ”kyl mä äiti tiedän jo, oon leikkinyt tuolla jo kotileikkiä ainakin kaks kertaa!”. Tämä selvä. Sinä olet nyt iso eskarilainen ja pärjäät ihan mahtavasti. Meitä vanhempia ei siis varsinaisesti kaivattu sinne pööpöilemään, joten lähdettiin ulos, sanottiin koululaiselle heipat kun hän jäi kavereiden kanssa pihalle odottamaan koulun alkua ja lähdettiin viemään kuopusta dagikseen. Se kuopuksen dagikseen jääminen mua jännitti oikeastaan kaikkein eniten, kun hän kuitenkin oli ensimmäistä kertaa jäämässä aivan yksin ilman isosiskon tukea sinne.

Mutta sekin sujui hyvin, hän jäi reippaasti istumaan ulos penkille kavereiden kanssa ja jäi odottamaan, että he pääsevät aloittamaan leikit ulkona. Antoi halit ja vilkutti vaan reippaasti heipat meille, eikä edes katsonut perään kun me lähdettiin. Olin suorastaan häkeltynyt. Näinkö helppoa tämä oli? Ihan kuin ei olisi ollutkaan 10 viikon kesälomaa välissä. Kaikki meni niin näppärästi ja rutiinilla. Onko meidän lapset oikeesti jo näin isoja! Kai ne on. Varmasti voi tulla vielä niitäkin aamuja, että hoitoon ei huvittaisi mennä tai kaikki varusteet on hukassa yhtäaikaa ja hikikarpalot nousee otsalle. Mutta tämä oli hyvä alku, nyt arki tuntuu taas paljon mukavammalta ajatukselta.

Eskaripäivän jälkeen meidän tuore eskarilainen kertoi päivästä kuin olisi ollut eskarissa jo ainakin puoli vuotta. Itsevarmana, tyytyväisenä ja iloisena. Ihanaa, että hänen eskarivuotensa alkoi näin kivasti. Päivä oli sujunut myös esikoisella ja kuopuksella yhtä hyvin kuin se alkoikin.

Koulun ja varhaiskasvatuksen jälkeen kaikilla kolmella oli vielä harrastus tänään, kun käytiin kokeilemassa uutta harrastusta. Kolme harrastusta samana iltapäivänä eri puolilla Helsinkiä vaati hieman sumplimista, mutta selvittiin. Harrastusten jälkeen mentiin koko porukalla arjen alkamisen kunniaksi syömään Naughty Brgriin. Ai että oli hyvää!

Ja vähän siinä kyllä valmistauduttiin siihenkin, että tämä äiti ei varmaan ainakaan seuraavaan pariin päivään syö mitään kovin herkullista, haastavaa tai lämmintä ruokaa. Huomenna vihdoin koittaa nimittäin mun jännittämä viisaudenhampaan poisto, mutta ompahan sitten ainakin ohi. Mä olen valmistautunut siihen protskujuomilla, jääkahveilla, kolmella eri jäätelöllä, smoothieilla ja jäädytetyillä kylmäpakkauksilla. Loppuviikolle on luvassa sosekeittoja. En jaksa pelätä pahinta (olen sen jo kerran kokenut) enkä myöskään toivo liikoja. Valmistautumiseni voi olla hieman ylimitoitettua, tai sitten ei. Katsellaan.

Tästä on tosi hyvä jatkaa kohti syksyä. Mulla on hyvät fiilikset siitä, että tästä syksystä tulee tosi työntäyteinen, mielenkiintoinen ja hauska. Vaikka oli ihan parasta olla koko kesä yhdessä, nyt on ihan parasta keskittyä taas täysillä päivisin töihin ja sitten iltaisin ihan täysillä perheeseen. Mahtavaa vaihtelua ja mahtavinta siitä tekee se, että lapset ovat myös arjesta ja kavereista ja rutiineista fiiliksissä.

Nyt saa hei vinkata leffa- tai sarjasuosikkeja, huomenna aion olla hampaan poiston jälkeen sohvalla peittoon kääriytyneenä, kylmäpakkaus poskella loppupäivän! Me just katsottiin yhdessä loppuun Euphoria, mitäs mä voisin katsoa päivällä yksin?

Me ostettiin viime heinäkuussa meidän silloiselle tulevalle eskarilaiselle, nykyiselle eskarin vikoja viikkoja käyvälle kuusivuotiaalle oma älypuhelin. Ostos jakoi reippaasti mielipiteitä, ja kirjoitinkin silloin kattavat perustelut, miksi meidän mielestä hankinta oli kannattava, ja miksi haluttiin tehdä se jo vuotta ennen koulun alkua. Perustelut löytyvät Oma puhelin eskarilaiselle, miksi? -postauksesta.

Nyt on tullut aika katsoa kulunutta yhdeksää kuukautta taaksepäin. Oliko ostos hyvä juttu? Kannattiko hommata puhelin eskarilaiselle, vai onko sen kanssa mennyt ihan överiksi? Mitä eskarilainen tekee älypuhelimella? Olisiko ollut fiksumpaa odottaa ekaluokkaan ennen puhelimen hankintaa? Näitä ajatuksia pohdin tässä postauksessa.

Puhelimeen käytetty aika

Ihan ekaksi täytyy sanoa, että olen jopa yllättynyt siitä, kuinka vähälle käytölle puhelin on jäänyt. Sovittiin heti alkuun selkeät säännöt puhelimen käytöstä, ja aiottiin pitää niistä tiukasti kiinni. Maksimissaan 1h käyttöä päivässä arkisin ja 2h viikonloppuisin, paitsi pitkillä automatkoilla tai kipeänä. Asennettiin puhelimeen rajoitukset F-Secure SAFE perhesäännöt -palvelun avulla, jotta käytön rajoittaminen ja valvominen sujuu helposti etänä, lasta sen enempää vaivaamatta tai hänen puhelimeensa koskematta. Perhesäännöt ollaan koettu tosi hyväksi, sen sijaan nämä aikarajoitukset on oikeastaan ollut ihan turhia. Puolet ajasta lapsi ei edes muista omistavansa puhelinta, ja siitä on usein akku loppu, koska hän ei muista ladata sitä ilman erillistä huomautusta.

Me ei olla kertaakaan jouduttu vääntämään puhelimen käytöstä, vaan niinä harvoina kertoina kun se 1h on tullut täyteen, hän on reippaasti laittanut puhelimen pois ihan itse. Pitkillä automatkoilla hän on ollut tyytyväinen, kun on saanut käyttää omaa puhelinta, ja niillä se onkin ollut kaikkein kovimmassa käytössä.

Mitä eskarilainen tekee puhelimella?

Arjessa hän muistaa puhelimen hyvin vaihtelevasti, välillä voi mennä viikko että siitä on akku loppu koko ajan, eikä hän edes muista mihin on sen jättänyt. Joskus taas hän viestittelee ja soittelee videopuheluita ystäviensä kanssa Whatsappissa, kuvaa puhelimellaan videoita itsestään ja siskoistaan, tai pelailee. Youtube on estetty puhelimesta meillä kokonaan, mutta Yle Areenaa hän katselee mielellään. Sieltä hänen erityinen suosikkinsa on Hajbo, ja Hajbon klipit, jotka on vähän samanlaisia kuin YouTubesta voisi katsoa, kaikkia DIY-juttuja, stop motion -videoita yms.

Kun hän lähtee kaverille kylään, puhelin lähtee mukaan. Joskus on käynyt niin, että hän ei ole muistanut vastata puhelimeen kun me ollaan soitettu, että pitää tulla kotiin (jos on samassa pihassa asuvalla kaverilla), tai kun ollaan soitettu, että ollaan tulossa hakemaan. Välillä hän myös ei ole kuullut sitä, ja moneen kertaan saatiin kerrata kuinka siihen puhelimeen nyt vastattiinkaan, kun joku soittaa ihan tavallisen puhelun. Näitä asioita on ollut hyvä harjoitella kaikessa rauhassa koko vuosi, koska ekaluokan alkaessa tulee muutenkin niin paljon uutta asiaa, että on hyvä että edes puhelimen käyttö on hallussa jo ennalta. Harjoittelun ei ole tarvinnut olla liian intensiivistä, kun on ollut runsaasti aikaa.

Leikkitreffien sopiminen on helpompaa

Leikkitreffien sopiminen eskarikavereiden kanssa on helpottunut huomattavasti sen myötä kun useammat lapset ovat saaneet puhelimia. Lapset ovat tavanneet enemmän kavereita kuin ennen, koska kyläilyiden sopiminen ei ole enää vanhempien vastuulla. Lapset sopivat niistä itse ja vanhemmat vain kuskaavat, mikä on helppo ratkaisu kaikille.

Aikuisilla usein menee se treffien sopiminen hankalaksi ja ei vaan saa aikaiseksi, mutta sen jälkeen kun lapset on itse alkaneet sopimaan, on leikkitreffien määrä lisääntynyt huomattavasti (eikä siitä ole ollut juurikaan vaivaa meille vanhemmille). Ja hienosti lapset muistavat aina kysyä vanhemmilta, että onhan ok, ennen kuin sopivat mitään.

Kannattiko ostaa oma puhelin eskarilaiselle?

Kannattiko päätös ostaa puhelin eskarilaiselle? Ehdottomasti. Olen iloinen siitä, että varattiin tarpeeksi aikaa puhelimen käytön harjoittelulle. Pikkuhiljaa se puhelimeen vastaaminen on alkanut luonnistumaan paremmin, ja soittaminen ei enää jännitä. Vielä harjoitellaan sitä, että puhelimen muistaisi ladata oma-aloitteisesti, jotta siinä olisi aina tarvittaessa akkua. Harjoitellaan myös sitä, kuinka siitä puhelimesta pidetään huolta kotona ja kavereilla, eikä niin, että se unohtuu jonnekin Barbien kenkälaatikkoon viikoksi.

Omien valintojen perusteleminen

Nämä on tietysti ihan lapsi- ja perhekohtaisia juttuja. Joku toinen muistaa puhelimen ja siihen vastaamisen varmasti heti, ja huolehtii siitä tunnollisesti ensimmäisestä päivästä alkaen. Jonkun kanssa saa tapella pelaamisesta ja videoista, eikä puhelinta saisi kädestä pois yhtään.  Meidän kokemus on ollut positiivinen, ja ratkaisu on osoittautunut todella hyväksi. Ehjänä puhelin on pysynyt loistavasti, siihen ei ole tullut naarmun naarmua tämän 9kk aikana.

Kesällä jotkut kommentoijat ihmettelivät, miksi perustelin tai ”selittelin” valintaamme muille ihmisille. Mun mielestä perusteleminen on hyödyllistä, koska kertomalla omista ajatuksistaan voi saada jonkun toisen ymmärtämään omasta poikkeavaa ratkaisua paremmin. Siksi perustelen mielelläni meidän ajatuksia ja valintoja täällä blogissa, varsinkin tällaisissa isommissa, mielipiteitä jakavissa asioissa ja ratkaisuissa. Ehkä joku saa uuden näkökulman aiheeseen, kun lukee syitä valinnan takana? Mä pystyn seisomaan 100% meidän tekemien ratkaisujen takana, ja punnitsen tällaisia isompia juttuja todella tarkkaan. Siksi perusteleminen on mulle myös helppoa ja miellyttävää.

Pakko tähän loppuun vielä sanoa, että tämä eskarivuosi on mennyt niin hullun nopeasti että en pysty käsittämään! Vastahan me ostettiin kesälomalaiselle se oma puhelin, ja hän otti ensimmäisen selfien. Nyt hänellä on jäljellä enää muutama kerta eskarin uimakoulua, ja päättärimekkoakin on alettu jo katselemaan. Apua!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä F-Securen kanssa.

Viime kuussa kirjoitin meidän eskarilaisen omasta puhelimesta, ja listasin syitä miksi halusimme ostaa puhelimen jo nyt. Lupasin silloin palata siihen, miten teemme käytöstä turvallista, ja kuinka rajoitamme puhelimen käyttöä. Nyt on siis vuorossa asiaa siitä, kuinka sekä suojaamme, että rajoitamme puhelimen käyttöä vanhempina kätevästi. Samat rajoitukset ja suojat räätälöimme sopiviksi myös muihin lasten käyttämiin laitteisiin, kuten 4-vuotiaalla käytössä olevaan iPadiin. Parasta on, että samalla paketilla myös pidämme huolen meillä aikuisilla käytössä olevien laitteiden tietoturvasta, turvallisista nettiostoksista ja siitä että laitteet löytyvät paikannuksen avulla.

Me halutaan että lapsi saa käyttää omaa puhelintaan itsenäisesti ja vapaasti, mutta turvallisesti ja sopivissa määrin. Siksi ollaan rajoitettu sekä käytössä olevia sovelluksia, että ruutuaikaa automaattisesti. Ollaan sovittu myös selkeät säännöt ihan suullisesti, ja niistä on pidetty kiinni sitten helposti automaattirajoitusten avulla. Kertaakaan ei ole tarvinnut vääntää kättä säännöistä, vaan ne on hyväksytty ihan tyytyväisenä.

Meidän mielestä eskarilaisella on jo oikeus käyttää puhelintaan itsenäisesti, ilman että vanhemmat kokoajan vilkuilevat olan yli. Oma puhelin on oma puhelin, ja myös asiantuntijoiden mielestä lapsen puhelin kuuluu lapselle, eikä vanhemmilla ole oikeutta ilman lupaa mennä urkkimaan sen sisältöä. Siksi onkin tärkeää että voimme etänä hallinnoida puhelinta sen verran kuin tarvitsee, eikä lapsella ole missään tilanteessa pääsyä haitalliseen sisältöön.

Meillä on käytössä F-Secure TOTAL -paketti, jossa on saatavilla täysin uusi Family Rules -ominaisuus (saatavilla myös F-Secure SAFE -paketissa, joka siis F-Secure TOTALiin sisältyy). Sillä voi todella helposti rajata käyttöä haluttuihin sovelluksiin, rajoittaa ruutuaikaa sopivaan määrään, paikantaa lapsen sitten kun hän alkaa liikkua itsenäisesti, ja esimerkiksi selata nettiä ilman pääsyä haitalliseen tai pelottavaan sisältöön.

Me ollaan asetettu Family Rulesin avulla ruutuajaksi 1h päivässä arkisin, ja 2h päivässä viikonloppuisin. Ollaan myös laitettu nukkumaanmenoajaksi klo 20.00 arkisin, ja viikonloppuisin klo 21.00. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka lapsella olisi vielä käyttämätöntä ruutuaikaa jäljellä, puhelimen sovellukset eivät viestejä ja puheluita lukuunottamatta toimi enää ennen seuraavaa aamua ja kello kahdeksaa, joka ollaan asetettu heräämisajaksi. Tämä on todella kätevä ominaisuus! Kertaakaan ei ole vielä tullut edes tuo ruutuaika täyteen, mutta on hyvä että on olemassa nuo automaattirajoitukset. Rajoituksia voi hallinnoida kätevästi My F-Securen kautta etänä, ja esimerkiksi automatkoja varten ollaan hetkellisesti lisätty ruutuaikaa, ja otettu taas pois automatkan jälkeen.

Meidän eskarilainen ei ole tähän asti vielä käyttänyt nettiselainta, mutta hänen saatavillaan on SAFE -nettiselain, jossa meillä on käytössä sisältörajoitukset. Se on ainoa selain johon hänellä on pääsy, ja siitä on automaattisesti estetty kaikki mahdollinen haitallinen sisältö mitä kuvitella saattaa.  SAFEa selatessa hän voisi esimerkiksi googlata piirustuskuvia joista hän usein katsoo mallia piirtäessään itse (tähän asti googlattu yhdessä iPadilla), tai vaikkapa selata Lego Friends-sivuja. Asetettavien sisältörajoitusten lista on pitkä ja monipuolinen, ja sitä voi sitten pikkuhiljaa lähteä purkamaan sitä mukaa kun lapsi kasvaa. Tällä hetkellä estettynä on mm. kaikki yhteisöpalvelut, aikuisten sisältö, päihteet, uhkapelit, maksullinen sisältö ja pelottava sisältö.

Mun mielestä lasten on hyvä opetella käyttämään nettiä, hakemaan tietoa ja löytämään kaikki se ihmeellinen mitä netti on pullollaan. Samalla haluan kuitenkin ehdottomasti tehdä siitä turvallista ja mukavaa. Lapsen ei tarvitse vielä pitkään aikaan nähdä sitä kaikkea pelottavaa ja haitallista, mitä netistä löytyy, ja esimerkiksi yhteisöpalvelut on alle 13-vuotiailta kielletty ihan syystä. F-Secure SAFE on tosi hyvä ratkaisu tähän, koska sen kanssa lapsi saa kokea käyttävänsä puhelinta itsenäisesti, mutta vanhemman asettamien rajojen sisällä.

F-Secure SAFE -paketissa on automaattisesti käytössä myös Finder, jonka avulla lapsen löytää paikantamalla sitten kun hän alkaa liikkua itsenäisesti. Tämä tulee meille ajankohtaiseksi jossain vaiheessa syksyn tai talven aikana, kun lapsi saa alkaa liikkumaan naapurustossa hieman itsenäisemmin. Finder toimii tietysti myös jos itse vaikka hukkaa oman puhelimensa, tai unohtaa sen jonnekin. Paikannus onnistuu My F-secure -sivujen kautta.

Jos puhelimen (tai jonkin muun mobiililaitteen) käyttöönotto on ajankohtaista teidänkin perheen muksuilla, tai tarvitsette itse loistavaa tietoturvapakettia, kannattaa ladata F-Secure SAFE -kokeiluversio ja kokeilla sitä 30 päivää ilmaiseksi. Uskon että siinä ajassa paketti todellakin ehtii todistaa itsensä, sillä meillä on ollut F-Secure SAFE käytössä jo pari vuotta kaikilla laitteilla, ja se muuttuu kokoajan vain paremmaksi ja paremmaksi. Nämä uudet Family Rules -ominaisuudet olivat juuri sitä, mitä me tähän hetkeen tarvittiin.

LUKIJAKILPAILU: 

Voita F-Secure TOTAL -paketti vuodeksi kaikille laitteillesi (arvo 79,90)! Mitä ominaisuutta itse käyttäisit eniten F-Secure TOTAL -paketista? Kaikki ominaisuudet näet TÄÄLTÄ. Osallistu kilpailuun vastaamalla kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksissa, ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan F-Secure TOTAL -paketti vuodeksi käyttöön. Osallistumisaikaa kilpailuun on 22.8. klo 22 asti. Onnea kisaan! Kilpailun tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Mukavaa päivää kaikille!

Arvasin ehdottomasti etukäteen, että puhelimen ostaminen eskarilaiselle jakaa mielipiteitä, ja joillakin nousee karvat pystyyn. Mulla on varmasti erilainen lähestymistapa teknologiahankintoihin lapsille, kuin heillä jotka niitä kauhistelevat. Mun mielestä teknologiaa ei kannata pelätä tai kauhistella, vaan ottaa siitä ne parhaat puolet käyttöön ja yhteisesti sovituilla säännöillä estää huonoja puolia edes tulemasta esiin.

Mun on vaikeaa ehkä ymmärtää tätä nykyajan pelon lietsontaa ja kauhistelukulttuuria – jossa mielestäni on kyse vain siitä, että ei oikein ymmärretä minkä kanssa ollaan tekemisissä, ja miten siihen kannattaisi suhtautua. Kauhistelua paremmin toimii mun mielestä se että ottaa asioista selvää, ja tekee selkeän strategian kuinka itse haluaa toimia. Kannattaa myös lukea faktapohjaista tietoa kaikista realistisista riskeistä, ja varautua niihin huolellisesti.

Kaikki on tietysti kiinni myös lapsen luonteesta, ja vanhemmista – jos kyseessä on lapsi jonka kanssa saa muutenkin tapella iPadin käytöstä, tai siitä ulkoileeko ja leikkiikö hän tarpeeksi vai katsooko vain Netflixiä, ei puhelinta varmaan kannata hankkia ennen kuin on ihan pakko. Ja tietysti jos itse kokee olevansa kyvytön asettamaan turvallisia ja selkeitä rajoja puhelimen käyttöön (ja vaatimaan niiden noudattamista), sitä ei tietenkään kannata hankkia.

 Jos taas kyseessä on lapsi, jonka kanssa on aina toimineet selkeät säännöt, eikä mitään addiktoitumisen merkkejä teknologiaan tai piirrettyihin ole ilmassa, en usko että siitä mitään haittaa on jos samalla linjalla jatketaan mutta vähän mahdollisuuksia lisäten. Päin vastoin.

Meillä on ollut lapsilla käytössä iPadi jo 2,5 vuotta. He osaavat käyttää sitä todella hyvin, ja meillä on ollut sääntönä että sitä saa käyttää puoli tuntia-tunnin kerrallaan, ja ei joka päivä. Kipeänä ja matkoilla joustetaan, ja esimerkiksi pitkät automatkat sujuvat kivasti padien ansiosta meillä aina. Harvoin tulee lapsilta mitään ” koska ollaan perillä?” -kysymyksiä, kun he keksivät padeilla itselleen tekemistä koko matkaksi. Pitkän ajomatkan jälkeen padin voi hyvin loppulomaksi pakata pois, ja ottaa esiin sitten kun on kotimatka edessä.

Puhelin on tietenkin henkilökohtainen juttu, ja sitä saa kyllä käyttää joka päivä niin halutessaan. Mutta tuo puoli tuntia arkena/tunti viikonloppuna -sääntö on meillä edelleen voimassa myös puhelimen kanssa, ainakin näin eskarilaisena, kun ei eskarilainen sitä puhelinta vielä oikeasti ”tarvitse”, se on vaan kiva juttu.

Nyt viikon verran eskarilaisen puhelimen käyttöä ja sääntöjen noudattamista seuranneena, voin todeta että hän kuuntelee hyvin eikä kertaakaan ole uhmannut sovittuja rajoja. Automatkoilla mökille ja takaisin hän sai katsoa omaa puhelintaan koko matkat (1,5h), ja mökillä taas puhelin ei juuri ollut käytössä, paitsi muutaman kuvan hän halusi ottaa muistoksi, ja kerran soitti mummulle. Erittäin kohtuullisissa rajoissa siis mielestäni pysyi käyttö, ja näin on ollut kotonakin.

Uskon että tähän auttaa myös se, että puhelimessa ei oikeastaan juuri muuta uutta asiaa tullut hänelle kuin soittaminen, ja viestittely. Videoita meillä on aina saanut katsoa, ja lapsille sopivia pelejä ja opetussovelluksia pelata (niiden sovittujen rajojen puitteissa). Hän ei siis mitenkään nyt hullaantunut ja koukuttunut yhtäkkiä niistä, vaan on enemmän innoissaan siitä että saa soitella ja lähettää kuvia sukulaisille, ja ne muut jutut ovat sivuseikka.

No mutta, kun ensin on puhuttu rajoista, niin on aika kertoa kolme syytä MIKSI me ostettiin puhelin jo eskarilaiselle, eikä vaikka vasta ekaluokkalaiselle tai vielä vanhemmalle.

Miksi puhelin eskarilaiselle?

1. Ekaluokkalaiselle tulee todella monta uutta asiaa kerralla opeteltavaksi. Meillä vanhempina on tuvallisempi mieli jos lapsi opettelee ensin sujuvasti käyttämään puhelinta ihan vaan kotiympäristössä, ennen kuin alkaa liikkumaan itsenäisesti, ja oikeasti tarvitsemaan puhelinta. Kun puhelimen ostaa eskarilaiselle, on vuoden päästä siitä tullut jo helppo rutiininomainen juttu, ja soitto vanhemmille onnistuu varmasti tarvittaessa tilanteessa kuin tilanteessa.

2. Meidän suku ja ystäväpiiri, niin lapsilla kuin aikuisillakin, on levittäytynyt ympäri Suomea, ja yhteydenpito toimii suurimman osan vuodesta puhelimitse. Oma puhelin mahdollistaa lapselle helpon yhteydenpidon ihan itse sukulaisiin ja kavereihin, joilla on puhelin. Monet esikoisen kaverit ja mun serkut ovat 1-2v vanhempia, ja heillä on ollut puhelin jo pari vuotta. Nyt eskarilainen pääsee mukaan videopuheluiden ja kavereille höpöttelyn maailmaan, eikä ikävä ole niin kauhea kun saa aina soittaa kun tuntuu siltä. Lisäksi hän voi soittaa ja viestitellä mummulle, isoisälle, tädille ja kummeille.

3. Kavereilla ja pihalla ollessa puhelin on kätevä. Lapsi saa itse liikkua tässä oman kotipihan pihatiellä (minne autoilla ei ole pääsyä), ja mennä tutulle kaverille, jonka vanhemmat ovat kotona, leikkimään. Tähän asti on aina pitänyt tulla kotiin kysymään lupaa erikseen, mutta nyt hän voi soittaa tai laittaa viestin että saako mennä, ja samalla kertoa kenelle kaverille menee. Lisäksi nyt voidaan itse soittaa esim. että ruoka on valmista ja pitää tulla syömään, tai muistuttaa kotiintuloajasta.

Onhan tuossa puhelimessa paljon muitakin hyviä puolia yhteydenpidon lisäksi, kuten se että nyt lapsi voi itse ottaa kuvia ja videoita (rakastaa valokuvausta) aina halutessaan, hän voi kuunnella äänikirjoja kätevästi puhelimestaan ja hän voi myös pelata sillä mun kummipojan kanssa Pokemon GO:ta, kun tähän asti hän on vaan joutunut seuraamaan sivusta Oulussa miten mun kummipoika käy Pokemon-lenkillä.

Mä teen vielä toisen postauksen sitten siitä millaiset periaatteet meillä on puhelimen käyttöön, millaisia turvapalveluita me asennettiin puhelimeen, ja miten me vanhemmat pystytään seuraamaan ja rajoittamaan käyttöä reaaliajassa (muutenkin kuin vain lapsen kanssa juttelemalla). Ja tietysti mitä sovelluksia meillä on käytössä eskarilaisella. Niin, ja muutama kysyi mikä puhelin me ostettiin. Me ostettiin Huawei P8 Lite, eli edullinen älypuhelin hyvällä kameralla. Neiti sai itse valita puhelimensa värin, sekä suojakuoren siihen, ja on siihen erittäin tyytyväinen.

Kuten sanottua, jokainen vanhempi tekee omat ratkaisunsa, ja tämä on meidän perheelle hyvä juttu. Mä en tosiaankaan ajattele että on huonoa jos EI osta eskarilaiselle puhelinta, me vaan tehtiin nyt tällainen ratkaisu joka toimii meillä, ja jollain toisella toimii joku toinen. Mun mielestä ylipäätäänkin toisten valintojen arvostelu tai kauhistelu on aika turhaa, eikä johda mihinkään.

Mukavaa viikonloppua kaikille <3