5 Faktaa minusta

20.03.2019

Instagramissa ja blogeissa on viime aikoina kiertänyt 5 faktaa haaste ja päätin tarttua aiheeseen itsekin. En ole tehnyt itse nyt pariin vuoteen faktapostausta, Otto sen sijaan jakoi musta faktoja myös viime vuoden helmikuussa. Mun mielestä näitä faktapostauksia on ihan super hauskaa tehdä ja ennen kaikkea lukea jälkeenpäin. Olen lukenut pari kertaa mun vanhat faktapostaukset, ja monet faktoista on muuttuneet vuosien saatossa aivan toisinpäin. En esimerkiksi enää kärsi emetofobiasta ainakaan pahasti, enkä nykyään enää kerää kuitteja lompakkoon kuten ennen. Nykyisin mulla on korttikotelo ja kuitit heitän suoraan roskikseen (paitsi ne mitä tarvitsen työn puolesta). Mutta outoahan se olisi, jos ihminen ei muuttuisi ollenkaan missään asiassa kahdeksan vuoden aikana.

1. Herään nykyään aina itse ennen herätyskelloa n. klo 7 aamulla.

Joka aamu, oli arki tai viikonloppu, menin sitten nukkumaan kymmeneltä illalla tai yhdeltä yöllä. Heräsin seitsemältä meidän yön yli -hotellitreffeillä, herään seitsemältä joka maanantai ja herään seitsemältä silloinkin kun on mun vuoro ”nukkua aamulla pitkään”. Joskus jos on ollut tosi huono yö, esim. lapset kipeänä ja on ollut muutama herätys, saatan pyytää, että saisin nukkua pitkään. Silloinkin on todella arpapeliä, että nukahdanko vai enkö ja saatan yrittää nukkua puolikin tuntia, eikä uni vaan tule. Sitten nousen ylös, ja ärsyttää, että ollaan sitten molemmat aikuiset väsyneitä. En siis enää torkuta joka aamu 15 minuuttia, niin kuin tein vielä vuonna 2015. Nykyään mulla on varmuuden vuoksi herätyskello 7.30 soimassa ja joka aamu herään ennen sitä.

2. Pelkäsin lapsena hämähäkkejä ja mulla on kerran murtunut jalka hämähäkin takia

Me oltiin äidin ja ystäväperheen kanssa mökillä, ja mökin yläkerrassa mun kaveri huomasi, että mun niskassa on hämähäkki. Lähdin juoksemaan portaita täysillä alas ja kiljuin, kun halusin, että äiti ottaa hämähäkin pois. Putosin kuuden portaan ja niiden edessä olleen portin yli lattialle, mutta nousin ylös ja jatkoin vaan juoksemista äidin luo, että äiti ottaisi sen hämähäkin pois. Hämähäkkiä ei enää löytynyt, mutta äidin luo päästyäni huomasin, että se jalka, jolla olin vielä hetki sitten juossut, olikin ihan hirveän kipeä. En muista olinko silloin 8- vai 9-vuotias, mutta jotain sellaista kuitenkin. Lääkärissä sitten selvisi, että mulla oli tosiaankin murtunut jalka, en vaan heti tajunnut sitä kipua kun mua edelleen ahdisti se hämähäkki niin paljon. Enää mä en pelkää hämähäkkejä, vaikka vähän ällöjä ne kyllä on.

3. En käytä enää ollenkaan hajustettua kosmetiikkaa.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen luopunut kaikista muista tuoksullisista kosmetiikkatuotteista, paitsi yhdestä käsisaippuasta, jossa on tosi mieto tuoksu. Tämä muutos on ollut mulle tosi iso, enkä tehnyt sitä omasta halustani vaan pakon edessä. Samalla olen kuitenkin huomannut vain positiivisia muutoksia omassa ihossani ja hiuksissani. Mun oma tukka on tällä hetkellä pidempi ja tuuheampi kuin viiteen vuoteen ja iho voi todella hyvin. Vaikka mulla on ikävä monia vanhoja tuoksullisia suosikkituotteita, olen löytänyt paljon myös uusia kivoja tuotteita ilman tuoksua. Toki kaipaan silti niitä suosikkeja, joitain on tosi vaikea korvata.

En usko, että esim. hiusten tuuheus ja pituus johtuu tuoksun puutteesta, vaan siitä, että olen siirtynyt pelkästään kosteuttaviin ja mahd. yksinkertaisiin tuotteisiin rakennepaikkaavien tuoksullisten tuotteiden sijaan. Rakennepaikkaavat tuotteet ei kertakaikkiaan sovi mun ohuelle suomalaistukalle, vaan ne jättävät hiuksen pinnan liian auki, ja siksi tukka katkeilee pahasti.

4. En juo kahvia klo 16.00 jälkeen

Mulla on ollut tämä ”sääntö” teinistä asti. Jos juon kahvia neljän jälkeen iltapäivällä, en saa unta, vaikka menisin tosi myöhään nukkumaan. Uskon, että unettomuus on täysin psykosomaattista, eikä sillä oikeasti ole mitään väliä unen kannalta, jos juon kahvia vaikka vielä klo 17. Mutta joka tapauksessa, aina kun joustan tästä omasta ikivanhasta tavastani, mä kärsin seuraavana yönä unen saamisen vaikeudesta. Siksi siis kieltäydyn kohteliaasti kahvista, jos kello näyttää 16.00 tai enemmän.

5. Otan blogiin suuren osan kuvista itse.

Esimerkiksi tämän postauksen kuvat olen ottanut itse, vaikka itse niissä esiinnynkin. Se onnistuu siten, että asetan kameran jalustalle ja liitän mun kameran wi-fillä mun puhelimessa olevaan sovellukseen, jolloin voin käyttää puhelinta kaukolaukaisimena. Näen puhelimen näytöltä saman, mitä kameran näytöllä näkyy. Multa on joskus kysyttykin, että kuka ottaa esim. koko meidän perheen tai mun ja Oton yhteiskuvat. Se olen lähes aina minä, ellei toisin mainita. Otto ottaa mun asukuvat, mutta mä laitan aina kaikki asetukset valmiiksi ja neuvon Oton asettumaan niihin kohtiin seisomaan, mistä haluan, että hän ottaa kuvan. Otto kuvaa myös paljon arkikuvia kotona ja jos ollaan yhdessä liikkeellä jossain ilman jalustaa, hän yleensä ottaa ne kuvat missä mäkin olen mukana. Tämä toimii mulle itselleni parhaiten ja helpoiten.

Sellaisia faktoja tällä kertaa. Tuon kahvinjuonnin aikataulun en kyllä usko muuttuvan ikinä, kun jostain 15-vuotiaasta asti on tällä menty. Mutta ei sitä tietty ikinä tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Löytyykö teiltä samoja juttuja? Jakakaa tekin joku hauska fakta itsestänne, jos haluatte! Niitä olisi tosi hauskaa lukea! 


9 Faktaa Iinasta | AKKAVALTA eli Otto kertoo

05.02.2018

Ne harvat kerrat kun päädyn sanaisen arkkuni avaamaan, puhun minä mielelläni jostain jonka tunnen ja tiedän. Koska osaamisalueeni kattaa lähinnä pelaamisen, työni, epämääräistä nippelitietoa mm. kaikesta, sekä perheeni, ajattelin että voisin vähemmän yllättäen keskittyä näistä viimeiseen. Tässä tapauksessa tuohon parempaan puoliskooni, Iinaan, joka kovasti on taas hinkunut minua näppiksen ääreen toimistoaikojen ulkopuolellakin.

Siispä ajattelin olla mieliksi, ja kirjoittaa eräänlaisen ”paljastuspostauksen”, jota Iina on niin kovasti toivonut. Kaikki näistä ei välttämättä tule ihan jokaiselle yllätyksenä. Täytyy ottaa huomioon että Iina on blogiaan pitänyt jo muutaman vuoden, ja on todennäköisesti edes ohimennen osan näistä itse maininnut. Yritin vähän tsekkailla, ettei nyt ihan äkkisiltään tullut vastaan, mutta mun tuurilla puolet näistä on kuitenkin mainittu tässä kuukauden sisään.

Noh, ei anneta sen häiritä. Asiaan.

***

1. Iina korjaa nenänsä (asentoa)
90-luvulla, ja toki varmaan muinakin aikoina, oli aikuisilla tapana sanoa lapsille että “älä vääntele naamaasi tai se jää siihen asentoon”, mikä toki enemmän yllytti kaikkia irvistelemään, kuin pelotti. Iinalla tämä sanonta tosin taisi jäädä jonnekin takaraivoon kalvamaan, sillä nenäänsä hän edelleen korjaa päinvastaiseen suuntaan, jos onnistuu sitä esim. vahingossa kädellä pyyhkäisemään ylöspäin.

2. Iina selittää läppänsä
Joku viisas sanoi joskus, että vitsin selittäminen on kuin suorittaisi sammakolle ruumiinavauksen, sitä ymmärtää paremmin, mutta sammakko kuolee. Iina on todennäköisesti yksin vastuussa kokonaisen sammakkokannan sukupuutosta. Koska Iina siis tykkää selittää vitsinsä. Höhö.

3. Iina nauraa huonoille jutuille 
Nopeammin kuin ehdit sanomaan ”saippuakullipyllypillukauppias”, ehtii Iina hajoamaan aivan totaalisesti kunnon vanhan koulukunnan pieruvitseille. En tiedä mikä siinä on, sillä vaikka Iina nauttii myös “sivistyneemmästä” huumorista, en ole koskaan nähnyt hänen nauravan millekään niin paljon kuin Neil Patrick Harrisille vääntämässä ripulitorttua stetsoniin (A Million Ways to Die in the West, sori spoileri), tai vaihtoehtoisesti TÄLLE

4. Iina ei hanskaa meemejä
…ei sillä että omassa huumorintajussani olisi sen enempää kehuttavaa, itse kun nauran samoille asioille kuin keskiverto 12-vuotiaat pärinäjonnet. Vaikka meidän molempien intohimot ovat netissä, ja osittain sosiaalisessa mediassa, ovat ne niin saman spektrin eri ääripäissä kuin suinkin mahdollista. Onneksi edes Facebook-ryhmä Naistenhuone onnistuu välillä avaamaan Iinalle meemien ihmeellistä maailmaa, että kiitos heille siitä.

5. Iina hukkaa puhelimensa koko ajn 
Siitä huolimatta, että Iinalla on aina välillä ei-niin-salainen salasuhde puhelimensa kanssa, olen minä silti puolet ajasta enemmän tietoinen siitä missä se hiivatin luuri on, kuin vaimo itse. Puhumattakaan siitä, että puhelimen akku on jostain syystä aina loppu. Kovin yllättävää sinänsä.

6. Iina tykkää pelata,  sillä on vain matala prioriteetti
Ihan oikeasti tykkää. Ei me olla tässä viimeisen seitsemän vuoden aikana ehditty pelaamaan yhdessä kuin sen parikymmentä tuntia, mutta aina on ollut kivaa. Iinalla kun vain on pelaaminen niin paljon matalammalla sijalla prioriteettilistalla kuin minulla, niin harvemmin löytää aikaa. Eläkepäiviä odotellessa.

7. Iina rakastaa huonekasveja/kukkia mutta ei kastele niitä
Kaikista tässä jutussa mainitsemistani paljastuksista, tämä on ehkä se turhauttavin. Me molemmat pidämme huonekasveista, ja olemme molemmat aivan susia niiden kastelussa. Meistä kahdesta minä tosin tiedostan tämän, enkä osta huonekasveja, toisin kuin eräät. Siinähän sitten roudataan kuolleita jukkapalmuja roskiin. Hyvää duunia. Leikkokukkia suostun Lidlistä tuomaan, kun ei niiden ole tarkoituskaan säilyä. Kämppä näyttää kuitenkin aina kivalta niin kauan kuin ne elossa pysyvät, ja on tuo yksi viimevuotinen huonekuusikin ilmeisesti vielä elossa. Edistystä!

8. Iina kärsii kroonisesta vauvakuumeesta
Tämä nyt tuskin yllättää, mutta ansaitsee silti maininnan. Siitäkin huolimatta että meillä on jälleen kerran, muutaman vuoden tauon jälkeen, vauvavuosi taas ohi, haaveilee Iina jo seuraavasta. Sellaisella “en mä oikeasti halua lisää lapsia, mut kato miten ihana pieni vauva ja kato miten söpöjä pikku sukkia”-tavalla.

9. Iina palvoo ruotsalaisia
Sillä on jonkinsortin fiksaatio ruotsalaisiin. Ruotsalaiset ovat niin ihania, kauniita ja tyylikkäitä. Ruotsi on kaunis kieli, Ruotsi on kaunis maa, ja kaikki on täydellistä. En tiedä miten Iina selviää, kun joutui tyytymään tällaiseen muka-suomenruotsalaiseen. Ei ole rapujuhliinkaan vielä päässyt, reppana.

Mahtava tyyppihän tuo Iina on, jos minulta kysytään. Oletusarvoisesti tuskin kysytään, kun lähtökohta on se että mies pitää vaimostaan, mutta silti. Sitäpaitsi Iinalla varmaan on muutama vastaavanlainen sananen sanottavana minusta. Että on juu ihan kiva tuo, Iina, rakas vaimoliinini. Anna armoa.

Terveisin,

Otto

Selvennyksenä kaikille jotka olette hypänneet kelkkaan vuodenvaihteen 2015-2016 jälkeen, Otto kirjoitti siis suosittua AKKAVALTA-nimistä blogia, jonka hän lopetti tuolloin vuodenvaihteessa pari vuotta sitten. Sen jälkeen hän on tehnyt aina tasaiseen tahtiin vierailuita mun blogin puolella, ja ne löytyvät kaikki TÄÄLTÄ


Kahdeksan faktaa minusta vol. 3

07.10.2017

En ole moneen vuoteen tehnyt tällaista faktapostausta itsestäni, ja ajattelin että nyt olisi sille sopiva hetki! Tässähän nimittäin oppii itsestään vaikka mitä uutta kun vuodet vierivät eteenpäin. Aina huomaa kaikkea hassua ja tulee miettineeksi, että tekeeköhän kukaan muu koskaan samalla tavalla, tai ajatteleeko. On aina kivaa saada sellaista vertaistukea tai ihan vaan kohtalotovereita joillekin hassuille asioille joiden kanssa ajattelee olevansa yksin tai vähemmistössä.

1. En osaa katsoa yksin telkkaria tai leffoja

Jos vaikka Otto pelaa illalla, ja laitan Netflixin tai jonkun  telkkarista tallennetun sarjan jakson päälle vain itseäni varten, huomaan tunnin päästä että en ole katsonut koko ohjelmaa. Mä selaan puhelinta, lajittelen pyykkejä tai luen lehteä, mutta en katso sitä ohjelmaa kuin hetkittäin, jolloin suurin osa asioista menee ohi. En vaan osaa tai jaksa keskittyä. Seurassa taas laitan puhelimen aina pois, ja keskityn täysillä leffaan/sarjaan, eikä ole mitään ongelmaa seurata kunnolla.

2. Olen 100% aamuihminen

Herään joka aamu seitsemältä tai ihan viimeistään puoli kahdeksalta, vaikka kello ei olisi soimassa, tai vaikka menisin myöhään nukkumaan. Aamuisin olen parhaimmillani, saan eniten aikaiseksi ja olen pirteä. Ei illoissakaan mitään vikaa ole, mutta en vaan yleensä jaksa valvoa kovinkaan myöhään.

3. Teen yleensä töitä seisten

Jotenkin tuntuu että pystyn keskittymään paremmin, kun seison koneeni ääressä enkä istu tai löhöä. Sohvalla koneen kanssa menee helposti työntekokin sellaiseksi turhaksi vellomiseksi ja ajatukset harhailee, ja sama työpöydän ääressä. Kun taas seisoo, on paljon skarpimpi ja saan samat työt tehtyä nopeammin kuin istuskellen. Mulla onkin etsinnässä korkea ja liikuteltava seisomatyöpöytä, sillä tällä hetkellä teen töitä seisten meidän keittiön työtasolla joka on ihan aavistuksen liian matala siihen puuhaan. Seistessä saa vaihdeltua helposti asentoa, ryhti on parempi ja ei ”väsähdä” samalla tavalla. Oman työpisteeni olen luovuttanut toistaiseksi Oton pelailupisteeksi, kun en siinä kuitenkaan ole.

4. En käytä sukkia ellei ole ihan pakko

Laitan sukat jalkaan vasta kun lämpöasteita ei ole enää kuin yhden käden sormilla laskettava määrä. En mitenkään inhoa sukkia, mutta niitä ei vaan tule käytettyä, ei sisällä eikä ulkona. Kuljen siis ulkona välillä edelleen ilman sukkia, vaikka on jo tosi syksyiset ilmat. Saatan laittaa nilkkurit tai saappaatkin jalkaan vielä ilman sukkia, eikä se tunnu mitenkään oudolta musta. Tästä on haittaa ainoastaan silloin kun tulee mentyä sisäleikkipuistoon ja joutuu aina ostamaan sukat sieltä, kun ei muista laittaa kotona jalkaan. Viimeksi onneksi muistin ottaa omat sukat puistoon. Riisuin ne heti kun lähdettiin sieltä pois, hah. Lapsilla taas on lähes aina sukat jalassa, samoin kuin Otolla. En tiedä mistä tämä  mun sukattomuus oikein kumpuaa!

5. Syön kaikki valmisruuat aina vegenä

Ensin ajattelin, että silloin jos joskus syön vaikka lounaaksi valmisruokaa, on parempi ostaa se vegevaihtoehto, joka on ainakin teoriassa terveellisempi (vaikka ei oikeasti olisikaan). Mutta näin jo pitkään toimittuani olen huomannut, että esimerkiksi vegemakaronilaatikko on ihan super paljon paremman makuista, kuin lihaa sisältävä kaverinsa, koska se on tehty uudemman ja modernimman reseptin mukaan ja kehitetty tiedostavien kasvissyöjien makuhermoja ajatellen. Siinä on tosi paljon  enemmän makua. Sama pakastepizzan kanssa, vegepakastepizza on ihan täynnä makua. Ei se luultavasti ole kovin paljoa terveellisempää syödä vegevalmisruokaa, mutta mä ostan niitä nykyään ihan maun takia, silloin jos joskus valmisruokaa ostan itselleni.

6. Mulla on ”hauskoja päiviä”

Mä en ole ihmisenä sellainen supliikkityyppi tai naurattaja, jolla on aina tilanteeseen sopiva letkautus, tai joka olisi muuten nauruhermoja kutkuttavan hauska. Se ei vaan ole mun juttu. Koen olevani kyllä ihan mukava tyyppi ja välillä heitän läppääkin, mutta stand up -koomikkoa musta ei saisi vaikka kuinka yrittäisi. Mun vahvuudet on jossain muulla kuin läpän heitossa. Ihailen silti ihan suunnattomasti niitä ihmisiä jotka tietävät aina mitä sanoa. Meillä on kuitenkin Oton kanssa sellainen kestoläppä, että aina välillä mulla on ”hauska päivä”. Saatan joskus heittää vahingossa jonkun tilanteeseen sopivan jutun, jolle Otto nauraa vedet silmissä ja suunnilleen kierii lattialla. Ja yleensä ne tällaiset jutut kasaantuu jotenkin samalle päivälle, ja sitten taas saattaa mennä viikko tai kaksi että ei tule mitään nokkelia sutkautuksia mun suusta. Vaikka mä en supliikki-iina olekaan, niin nauretaan silti joka päivä paljon ja meillä on melko samanlainen huumorintaju. Otto on meistä kuitenkin pääosin se hauska tyyppi.

7. Inhoan pyykinpesua ja pesen tosi harvoin pyykkiä

Pesen pyykkiä maksimissaan yhtenä päivänä viikossa, ja silloinkin enintään kaksi tai kolme koneellista. Pyykinpesu ei vaan ole mun juttu, se on sellainen välttämätön paha. Mun tärkein ase on kolmen euron palasappisaippua, jota hieron pahimpiin tahroihin, ja se tehoaa melkein aina, vaikka joku jäätävä oranssi vauvanruokatahra olisi saanut imeytyä sen viikonkin vaatteeseen. Ilman sappisaippuaa meidän vaatteet ei varmaan kestäisi kauniina tätä mun harvaa pyykinpesutahtia. En jaksa ikinä pestä pyykkiä, jos ei pyykkiä ole täyttä koneellista, vaikka joku mun lempivaate olisi likaisena. Ja koska meillä on iso pyykinpesukone, se vetää paljon pyykkiä kerralla. Nautin tästä niin kauan kuin voin, sitten kun tyttöjen vaatteet on isompia ja vie enemmän tilaa pyykkikoneesta, ei riitä enää tämä tahti varmasti kolmen lapsen kanssa.

8. Yritin käyttää Snapchatia, mutta en vaan koskaan päässyt siihen sisään.

Mulla ei edes ole sitä puhelimessa, ei ole ollut koko tänä vuonna. Jotenkin koen IG Storiesin helpompana, kun Instaa tulee muutenkin käytettyä. Snapissa en koskaan jaksanut katsoa myöskään muiden storyja, mutta instassa ne tulee katsottua helposti. Jotenkin se käyttöliittymä sopii enemmän mulle, en tiedä miksi. Mutta tosiaan snapissa mua ei kantsi seurata, sillä en käytä sitä enää.

Kahdeksan faktaa vuodelta 2015 löytyy TÄÄLTÄ.

Sellaisia juttuja! Nyt mua kiinnostaa, löytyykö sieltä ruutujen takaa samaistuja tai täysiä vastakohtia mulle? Miten on?

Aivan ihanaa viikonloppua kaikille <3


8 random faktaa

25.11.2015

Helou! Keskiviikon kunniaksi on aika lyödä vähän faktoja tiskiin, ja jaan siis itsestäni kahdeksan aiemmin jakamatonta faktaa. Uskokaa tai älkää, vaikka olenkin tehnyt jo kaksi tällaista neljä- ja puolivuotisen blogihistoriani aikana – niitä faktoja löytyy lisää. Hassujakin. Ehkä sellaisia joita ette olisi uskoneet? Tai sitten olisitte, mä en tiedä. Kertokaa mulle, ja kertokaa jos teillä on jotain samoja juttuja kuin mulla!

1. Luen kaikkein eniten poliittisia blogeja.

Mua kiinnostaa sekä kotimaan asiat, että Suomen ulkopolitiikka ja politiikka koko maailman mittakaavassa. Poliittisten blogien lisäksi seuraan useita kotimaisia ja ulkomaisia uutis- ja ajankohtaissivustoja. Mulla on kova tarve olla perillä maailman asioista, ja yritän seurata mahdollisimman monia eri lähteitä saadakseni mahdollisimman puolueetonta ja rehellistä informaatiota.

2. En voi kuoria raakoja juureksia tai perunoita ilman kumihanskoja, koska olen niille allerginen.

Siksi Otto yleensä hoitaa meillä kuorimisen, ja mä vaan keskityn sitten nauttimaan ihanasta paistetusta perunasta, porkkanasta ja bataatista.

3. Olen muuttanut elämäni aikana melkein 15 kertaa, joista kahdeksan kertaa sen jälkeen kun täytin 16.

Ennen näitä reilua kolmea nykyisessä asunnossa vietettyä vuotta en asunut missään vuosikausiin vajaata vuotta pidempään. Hetkittäin tuntui vaikealta juurtua, kun oli tottunut muuttamaan usein. Nyt olen niin juurtunut tähän asuntoon, että muutto tuntuu ajatuksena ihan raastavalta, vaikka lisätilalle olisi tarvetta jo nyt.

4. Torkutan vartin joka arkiaamu ennen kuin nousen ylös.

Kikka on kuitenkin se, että olen asettanut herätyskellon soimaan ekan kerran aina varttia ennenkuin mun pitää nousta. Niin ehdin nuokkua vartin tiukasti Oton kainalossa, ja joudun vasta sitten nousemaan. Öisin me pyöritään miten sattuu eikä nukuta missään lusikassa, mutta aamuisin on kiva kömpiä siihen kainaloon hetkeksi. Lähtee aamu kivemmin käyntiin.  Sen jälkeen on ihan parasta nousta yhdessä pöllämystyneen mieheni kanssa, joka ei aamulla puhu yhden käden sormilla laskettavaa määrää enempää sanoja. Hän on mun aamuörmy.

5. Nukun kuulemma aina keskellä sänkyä

Kysyin Otolta tätä kirjoittaessani, että mikä fakta hänellä tulee musta ekana mieleen. ”No sulla on aina pakottava tarve nukkua ihan keskellä sänkyä niin että mulle jää joku hikinen pari senttiä reunasta tilaa”.. Hahah, mulla ilmeisesti vähän ruusuisemmat fiilikset meidän yöunista kuin Otolla. Minkäs minä sille voin että nukahdan aina ekana ja sitten vaan etsin mukavan asennon ja nukun siinä.

6. Olen ihan koukussa Marja Hintikka Liveen

Siis ihan mahtava, olen katsonut jokaisen jakson ja vaan ajatellut, kuin paljon helpommalla olisin ehkä itseni raskaus- ja vauva-aikoina päästänyt jos olisin silloin katsonut tätä. Jokaikisessä jaksossa tärkeä aihe, ja juuri sitä avointa keskustelua ja tabujen murtamista mitä vauvavuoden ja raskausajan ajankohtaisiin asioihin on kaivattukin. Jos ette ole katsoneet niin katsokaa Yle Areenasta, siellä on kaikki tähän asti ilmestyneet jaksot!

7. En osaa vieläkään käyttää Snapchatia kunnolla ja seuraan siellä neljää ihmistä

En koskaan muista katsoa onko sinne tullut mitään, kun aina vaan nopeasti päivitän sinne jonkun pienen videopätkän. Ehkä vähän noloa tunnustaa kun mun pitäisi bloggaajana olla perillä myös kaikista somejutuista. Kyllä mä sinne videoita laitan, mutta en osaa mitään snapchat-kikkoja ja teen sitä vaan omalla tyylillä.

8. Kerään ihan hullun määrän kuitteja lompakkoon aina ennenkuin tyhjennän sen

Siis en ostele mitenkään ylipaljon asioita, mutta mulla saattaa vahingossa mennä kuukausia etten tyhjennä kuitteja lompakosta. Sitten se on lopulta niin täynnä että en saa koko lompakkoa kassalla auki kun pitäisi maksaa vaan taistelen vaikka kuinka kauan kun joku kuitti on vetoketjun välissä. Yleensä tämä sattuu juuri silloin kun takana olisi muutenkin jonoa. Nolo ja ärsyttävä tapa! Mutta en vaan muista tyhjentää niitä, enkä koskaan heitä niitä samantien poiskaan.

Onko kellään teistä samoja tapoja tai faktoja, vai olenko mä ainoa? Kertokaa teidän omia hassuja tai outoja tai muuten vaan mielenkiintoisia faktoja!