5 Faktaa minusta

20.03.2019

Instagramissa ja blogeissa on viime aikoina kiertänyt 5 faktaa haaste ja päätin tarttua aiheeseen itsekin. En ole tehnyt itse nyt pariin vuoteen faktapostausta, Otto sen sijaan jakoi musta faktoja myös viime vuoden helmikuussa. Mun mielestä näitä faktapostauksia on ihan super hauskaa tehdä ja ennen kaikkea lukea jälkeenpäin. Olen lukenut pari kertaa mun vanhat faktapostaukset, ja monet faktoista on muuttuneet vuosien saatossa aivan toisinpäin. En esimerkiksi enää kärsi emetofobiasta ainakaan pahasti, enkä nykyään enää kerää kuitteja lompakkoon kuten ennen. Nykyisin mulla on korttikotelo ja kuitit heitän suoraan roskikseen (paitsi ne mitä tarvitsen työn puolesta). Mutta outoahan se olisi, jos ihminen ei muuttuisi ollenkaan missään asiassa kahdeksan vuoden aikana.

1. Herään nykyään aina itse ennen herätyskelloa n. klo 7 aamulla.

Joka aamu, oli arki tai viikonloppu, menin sitten nukkumaan kymmeneltä illalla tai yhdeltä yöllä. Heräsin seitsemältä meidän yön yli -hotellitreffeillä, herään seitsemältä joka maanantai ja herään seitsemältä silloinkin kun on mun vuoro ”nukkua aamulla pitkään”. Joskus jos on ollut tosi huono yö, esim. lapset kipeänä ja on ollut muutama herätys, saatan pyytää, että saisin nukkua pitkään. Silloinkin on todella arpapeliä, että nukahdanko vai enkö ja saatan yrittää nukkua puolikin tuntia, eikä uni vaan tule. Sitten nousen ylös, ja ärsyttää, että ollaan sitten molemmat aikuiset väsyneitä. En siis enää torkuta joka aamu 15 minuuttia, niin kuin tein vielä vuonna 2015. Nykyään mulla on varmuuden vuoksi herätyskello 7.30 soimassa ja joka aamu herään ennen sitä.

2. Pelkäsin lapsena hämähäkkejä ja mulla on kerran murtunut jalka hämähäkin takia

Me oltiin äidin ja ystäväperheen kanssa mökillä, ja mökin yläkerrassa mun kaveri huomasi, että mun niskassa on hämähäkki. Lähdin juoksemaan portaita täysillä alas ja kiljuin, kun halusin, että äiti ottaa hämähäkin pois. Putosin kuuden portaan ja niiden edessä olleen portin yli lattialle, mutta nousin ylös ja jatkoin vaan juoksemista äidin luo, että äiti ottaisi sen hämähäkin pois. Hämähäkkiä ei enää löytynyt, mutta äidin luo päästyäni huomasin, että se jalka, jolla olin vielä hetki sitten juossut, olikin ihan hirveän kipeä. En muista olinko silloin 8- vai 9-vuotias, mutta jotain sellaista kuitenkin. Lääkärissä sitten selvisi, että mulla oli tosiaankin murtunut jalka, en vaan heti tajunnut sitä kipua kun mua edelleen ahdisti se hämähäkki niin paljon. Enää mä en pelkää hämähäkkejä, vaikka vähän ällöjä ne kyllä on.

3. En käytä enää ollenkaan hajustettua kosmetiikkaa.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen luopunut kaikista muista tuoksullisista kosmetiikkatuotteista, paitsi yhdestä käsisaippuasta, jossa on tosi mieto tuoksu. Tämä muutos on ollut mulle tosi iso, enkä tehnyt sitä omasta halustani vaan pakon edessä. Samalla olen kuitenkin huomannut vain positiivisia muutoksia omassa ihossani ja hiuksissani. Mun oma tukka on tällä hetkellä pidempi ja tuuheampi kuin viiteen vuoteen ja iho voi todella hyvin. Vaikka mulla on ikävä monia vanhoja tuoksullisia suosikkituotteita, olen löytänyt paljon myös uusia kivoja tuotteita ilman tuoksua. Toki kaipaan silti niitä suosikkeja, joitain on tosi vaikea korvata.

En usko, että esim. hiusten tuuheus ja pituus johtuu tuoksun puutteesta, vaan siitä, että olen siirtynyt pelkästään kosteuttaviin ja mahd. yksinkertaisiin tuotteisiin rakennepaikkaavien tuoksullisten tuotteiden sijaan. Rakennepaikkaavat tuotteet ei kertakaikkiaan sovi mun ohuelle suomalaistukalle, vaan ne jättävät hiuksen pinnan liian auki, ja siksi tukka katkeilee pahasti.

4. En juo kahvia klo 16.00 jälkeen

Mulla on ollut tämä ”sääntö” teinistä asti. Jos juon kahvia neljän jälkeen iltapäivällä, en saa unta, vaikka menisin tosi myöhään nukkumaan. Uskon, että unettomuus on täysin psykosomaattista, eikä sillä oikeasti ole mitään väliä unen kannalta, jos juon kahvia vaikka vielä klo 17. Mutta joka tapauksessa, aina kun joustan tästä omasta ikivanhasta tavastani, mä kärsin seuraavana yönä unen saamisen vaikeudesta. Siksi siis kieltäydyn kohteliaasti kahvista, jos kello näyttää 16.00 tai enemmän.

5. Otan blogiin suuren osan kuvista itse.

Esimerkiksi tämän postauksen kuvat olen ottanut itse, vaikka itse niissä esiinnynkin. Se onnistuu siten, että asetan kameran jalustalle ja liitän mun kameran wi-fillä mun puhelimessa olevaan sovellukseen, jolloin voin käyttää puhelinta kaukolaukaisimena. Näen puhelimen näytöltä saman, mitä kameran näytöllä näkyy. Multa on joskus kysyttykin, että kuka ottaa esim. koko meidän perheen tai mun ja Oton yhteiskuvat. Se olen lähes aina minä, ellei toisin mainita. Otto ottaa mun asukuvat, mutta mä laitan aina kaikki asetukset valmiiksi ja neuvon Oton asettumaan niihin kohtiin seisomaan, mistä haluan, että hän ottaa kuvan. Otto kuvaa myös paljon arkikuvia kotona ja jos ollaan yhdessä liikkeellä jossain ilman jalustaa, hän yleensä ottaa ne kuvat missä mäkin olen mukana. Tämä toimii mulle itselleni parhaiten ja helpoiten.

Sellaisia faktoja tällä kertaa. Tuon kahvinjuonnin aikataulun en kyllä usko muuttuvan ikinä, kun jostain 15-vuotiaasta asti on tällä menty. Mutta ei sitä tietty ikinä tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Löytyykö teiltä samoja juttuja? Jakakaa tekin joku hauska fakta itsestänne, jos haluatte! Niitä olisi tosi hauskaa lukea! 


9 Faktaa Iinasta | AKKAVALTA eli Otto kertoo

05.02.2018

Ne harvat kerrat kun päädyn sanaisen arkkuni avaamaan, puhun minä mielelläni jostain jonka tunnen ja tiedän. Koska osaamisalueeni kattaa lähinnä pelaamisen, työni, epämääräistä nippelitietoa mm. kaikesta, sekä perheeni, ajattelin että voisin vähemmän yllättäen keskittyä näistä viimeiseen. Tässä tapauksessa tuohon parempaan puoliskooni, Iinaan, joka kovasti on taas hinkunut minua näppiksen ääreen toimistoaikojen ulkopuolellakin.

Siispä ajattelin olla mieliksi, ja kirjoittaa eräänlaisen ”paljastuspostauksen”, jota Iina on niin kovasti toivonut. Kaikki näistä ei välttämättä tule ihan jokaiselle yllätyksenä. Täytyy ottaa huomioon että Iina on blogiaan pitänyt jo muutaman vuoden, ja on todennäköisesti edes ohimennen osan näistä itse maininnut. Yritin vähän tsekkailla, ettei nyt ihan äkkisiltään tullut vastaan, mutta mun tuurilla puolet näistä on kuitenkin mainittu tässä kuukauden sisään.

Noh, ei anneta sen häiritä. Asiaan.

***

1. Iina korjaa nenänsä (asentoa)
90-luvulla, ja toki varmaan muinakin aikoina, oli aikuisilla tapana sanoa lapsille että “älä vääntele naamaasi tai se jää siihen asentoon”, mikä toki enemmän yllytti kaikkia irvistelemään, kuin pelotti. Iinalla tämä sanonta tosin taisi jäädä jonnekin takaraivoon kalvamaan, sillä nenäänsä hän edelleen korjaa päinvastaiseen suuntaan, jos onnistuu sitä esim. vahingossa kädellä pyyhkäisemään ylöspäin.

2. Iina selittää läppänsä
Joku viisas sanoi joskus, että vitsin selittäminen on kuin suorittaisi sammakolle ruumiinavauksen, sitä ymmärtää paremmin, mutta sammakko kuolee. Iina on todennäköisesti yksin vastuussa kokonaisen sammakkokannan sukupuutosta. Koska Iina siis tykkää selittää vitsinsä. Höhö.

3. Iina nauraa huonoille jutuille 
Nopeammin kuin ehdit sanomaan ”saippuakullipyllypillukauppias”, ehtii Iina hajoamaan aivan totaalisesti kunnon vanhan koulukunnan pieruvitseille. En tiedä mikä siinä on, sillä vaikka Iina nauttii myös “sivistyneemmästä” huumorista, en ole koskaan nähnyt hänen nauravan millekään niin paljon kuin Neil Patrick Harrisille vääntämässä ripulitorttua stetsoniin (A Million Ways to Die in the West, sori spoileri), tai vaihtoehtoisesti TÄLLE

4. Iina ei hanskaa meemejä
…ei sillä että omassa huumorintajussani olisi sen enempää kehuttavaa, itse kun nauran samoille asioille kuin keskiverto 12-vuotiaat pärinäjonnet. Vaikka meidän molempien intohimot ovat netissä, ja osittain sosiaalisessa mediassa, ovat ne niin saman spektrin eri ääripäissä kuin suinkin mahdollista. Onneksi edes Facebook-ryhmä Naistenhuone onnistuu välillä avaamaan Iinalle meemien ihmeellistä maailmaa, että kiitos heille siitä.

5. Iina hukkaa puhelimensa koko ajn 
Siitä huolimatta, että Iinalla on aina välillä ei-niin-salainen salasuhde puhelimensa kanssa, olen minä silti puolet ajasta enemmän tietoinen siitä missä se hiivatin luuri on, kuin vaimo itse. Puhumattakaan siitä, että puhelimen akku on jostain syystä aina loppu. Kovin yllättävää sinänsä.

6. Iina tykkää pelata,  sillä on vain matala prioriteetti
Ihan oikeasti tykkää. Ei me olla tässä viimeisen seitsemän vuoden aikana ehditty pelaamaan yhdessä kuin sen parikymmentä tuntia, mutta aina on ollut kivaa. Iinalla kun vain on pelaaminen niin paljon matalammalla sijalla prioriteettilistalla kuin minulla, niin harvemmin löytää aikaa. Eläkepäiviä odotellessa.

7. Iina rakastaa huonekasveja/kukkia mutta ei kastele niitä
Kaikista tässä jutussa mainitsemistani paljastuksista, tämä on ehkä se turhauttavin. Me molemmat pidämme huonekasveista, ja olemme molemmat aivan susia niiden kastelussa. Meistä kahdesta minä tosin tiedostan tämän, enkä osta huonekasveja, toisin kuin eräät. Siinähän sitten roudataan kuolleita jukkapalmuja roskiin. Hyvää duunia. Leikkokukkia suostun Lidlistä tuomaan, kun ei niiden ole tarkoituskaan säilyä. Kämppä näyttää kuitenkin aina kivalta niin kauan kuin ne elossa pysyvät, ja on tuo yksi viimevuotinen huonekuusikin ilmeisesti vielä elossa. Edistystä!

8. Iina kärsii kroonisesta vauvakuumeesta
Tämä nyt tuskin yllättää, mutta ansaitsee silti maininnan. Siitäkin huolimatta että meillä on jälleen kerran, muutaman vuoden tauon jälkeen, vauvavuosi taas ohi, haaveilee Iina jo seuraavasta. Sellaisella “en mä oikeasti halua lisää lapsia, mut kato miten ihana pieni vauva ja kato miten söpöjä pikku sukkia”-tavalla.

9. Iina palvoo ruotsalaisia
Sillä on jonkinsortin fiksaatio ruotsalaisiin. Ruotsalaiset ovat niin ihania, kauniita ja tyylikkäitä. Ruotsi on kaunis kieli, Ruotsi on kaunis maa, ja kaikki on täydellistä. En tiedä miten Iina selviää, kun joutui tyytymään tällaiseen muka-suomenruotsalaiseen. Ei ole rapujuhliinkaan vielä päässyt, reppana.

Mahtava tyyppihän tuo Iina on, jos minulta kysytään. Oletusarvoisesti tuskin kysytään, kun lähtökohta on se että mies pitää vaimostaan, mutta silti. Sitäpaitsi Iinalla varmaan on muutama vastaavanlainen sananen sanottavana minusta. Että on juu ihan kiva tuo, Iina, rakas vaimoliinini. Anna armoa.

Terveisin,

Otto

Selvennyksenä kaikille jotka olette hypänneet kelkkaan vuodenvaihteen 2015-2016 jälkeen, Otto kirjoitti siis suosittua AKKAVALTA-nimistä blogia, jonka hän lopetti tuolloin vuodenvaihteessa pari vuotta sitten. Sen jälkeen hän on tehnyt aina tasaiseen tahtiin vierailuita mun blogin puolella, ja ne löytyvät kaikki TÄÄLTÄ