Meidän olkkari on ollut alakerrassa se viimeinen keskeneräinen tila jo pitkän aikaa. Siellä on ollut pitkälti vanhoihin asuntoihin ostetut kalusteet, jotka eivät ihan sellaisenaan ole toimineet juuri tässä kodissa parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän vanha, syvä ja leveä Bestå-kaappi oli tosi hallitseva ja vääränlainen. Se ei tarjonnut fiksua säilytystä kirjoille eikä telkkarille ja se vei tosi paljon tilaa keskellä huonetta. Oltiin jo pitkään pyöritelty erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta ei keksitty sitä oikeaa.

Viime viikolla Otto sitten löysi Ikean valikoimista uudenlaisen TV-telineen, jonka pystyi kiinnittämään suoraan TV-tasoon. Tähän asti oltiin siis luultu, että telkkarille ainoat mahdolliset paikat on joko kiinnitettynä seinään (keskellä olkkaria), tai tason päällä siinä tai jossain muualla. Tämä tv-tasokiinnitteinen teline muutti kaiken. Yhtäkkiä telkkari olikin mahdollista sijoittaa portaiden alle ja näin ollen sen hallitsevuus väheni huomattavasti ja katseluasento parani kerralla. Telkkarin ollessa keskellä huonetta, sitä ei pystynyt katsomaan kuin sohvan toisesta päästä. Nyt telkkarin sai suoraan vastapäätä sohvaa ja vihdoin koko meidän perhe pystyy hengaamaan sohvalla yhtäaikaa katsomassa leffaa. En myöskään ole meidän portaiden suurin fani (toivon, että joskus tulevaisuudessa saataisi ne kokonaan valkoisiksi), joten on kiva kun ne kaksi olkkarin ei-niin-lempparia asiaa (portaat ja telkkari) on samalla suunnalla ja helppo rajata pois kuvista.

Nyt meillä on fiksusti olohuoneessa kaikki ne toiminnot jotka sinne halutaan: mukava löhösohva, josta telkkarin näkee hyvin. Kirjahylly, jossa lempparikirjat kauniisti esillä. Televisio ja tv-taso, jossa tilaa siististi pelikonsoleille, kaiuttimille ja muille. Kevyt ja siirreltävä nojatuoli, joka toimii niin lukutuolina kuin lisäistumapaikkana leffaa katsellessa. Piano, joka mahtuu kätevästi portaiden alle ja lapset mahtuvat siellä hyvin soittamaan. Ja matolla riittävästi tyhjää lattiatilaa pelata liikunnallisia konsolipelejä, tanssia ja joogata.

Olohuoneen muutos ei tullut kalliiksi, sillä myimme vanhan Bestå-kaapin rungon Ikealle takaisin Second Hand -palvelun avulla ja saimme siitä hyvitystä, jolla sitten kustansimme osan muutoksesta. Hyvityskortin ansiosta hintaa muutokselle tuli vain n. 220 euroa. TV-teline maksoi 59€, Bestå-TV-taso 119€ (kiinnitimme siihen vanhat jalat, jotka meillä oli vanhasta kalusteesta), sekä Billy-kirjahylly vitriiniovilla 99€, johon ostimme vielä messinkiset keittiön kaappeihin sopivat vetimet (4,90€).

Aiempia ”uusia” juttuja olohuoneessa on tuo meidän ihana viiden euron kierrätyslöytö rottinkituoli, joka oli alunperin kirkkaanpunainen. Otto spraymaalasi sen kuitenkin beigeksi ja siitä tuli olkkariin aivan ihana  ja maanläheinen tuoli. Lisäksi ripustettiin kirjahyllyn viereen tuolin taakse nyt vihdoinkin muutama taulu, jotka ovat etsineet paikkaa kotoa meidän makuuhuoneiden vaihdon jälkeen. Kaksi valokuvajulistetta on teetetty meidän omista New Yorkissa kuvatuista kuvista ja yksi on vanha valmis kuva, joka meillä oli jo vanhassa kodissa.

Nyt olohuoneen upea melkein kuuden metrin huonekorkeus tulee paljon paremmin esiin, ja tuntuu, että tila on paljon paremmin hyödynnetty.  Näin pieni muutos ja niin valtavan suuri vaikutus! Olkkaria katsellessa on ollut melkein koko täällä asumisen ajan sellainen bleh-fiilis, mikä on harmi, koska meidän valtavat ikkunat on mun kaikista lempparein asia koko tässä kodissa. Montaa juttua ollaan kokeiltu, mutta ne eivät ole ratkaisseet niitä ongelmia, jotka ovat häirinneet. Mutta nyt. NYT! Nyt tuntuu siltä, että olkkari näyttää siltä miltä toivottiinkin sen näyttävän ja mua hymyilyttää aina kun katson sitä! Ainahan sitä voisi muuttaa jotain ja tehdä enemmän ja blaablaa, mutta juuri nyt tämä on täydellinen meille tällaisenaan. Nyt alakerta tuntuu valmiilta ja yhtenäiseltä.

Seuraavaksi käydään sitten makkarin kimppuun! Siellä ei ole luvassa enää valtavia muutoksia tai järjestyksen vaihtoa, mutta sisustuksen viimeistelyä. Siellä ei nimittäin ole kiinnitettynä vielä mitään seinille, joten melko kolkko on ollut meininki. Mutta tämäkin ”muutos” toteutetaan melko pitkälti jo olemassa olevilla jutuilla, eli käytännössä se ei ole muutos, vaan keskeneräisen tekemistä valmiiksi. Kai tämä on jonkinlaista pesänrakennusviettiä, sitä haluaa saada ne pienetkin yksityiskohdat valmiiksi ennen vauvan syntymää, kun sitten ei välttämättä ole voimavaroja alkaa sen enempää sisustelemaan, eikä halua myöskään joka päivä tuijottaa keskeneräisiä juttuja.

Bongasin Hilla Stenlundin blogista ihanan postausidean, jossa Hilla jatkoi lauseen alkuja kotiin liittyen. Päätin tarttua tähän samaan ideaan itsekin, sillä oli niin kiva lukea Hillan vastauksia. Toivottavasti teistäkin on kiva lukea myös minun vastaukset!

Minulle koti merkitsee…

Paikkaa, jossa on kaikkein turvallisinta ja rennointa olla. Koti on se paikka, jossa voi olla 100% rauhassa ja missä rakkaat ovat ympärillä. Kotona pitää tuntua kotoisalta ja omalta.

Ominta sisustustyylissäni…

on varmaan vaaleanpunainen. Uskon, että sitä tulee aina löytymään mun kodista hamaan tulevaisuuteen asti. Rakastan vaaleanpunaisen kaikkia eri sävyjä ja vivahteita, rakastan sitä kaikessa mahdollisessa. Vaaleanpunaisen lisäksi myös kulta tuntuu edelleen tosi omalta. Mutta en tiedä kelpaavatko vastaukseksi vain yksittäiset värit? Ehkä sanoisin, että ominta sisustustyylissäni on värit ja rentous. En todellakaan ole mikään taitava sisustaja, mutta yritän löytää sellaiset ratkaisut, jotka miellyttävät omaa silmää ja ovat mukavia.

Kotini tavarat…

Ovat löytäneet tiensä meille useiden vuosien aikana. Meillä on täällä sekä täysin uutta muuton yhteydessä ostettua, vanhoihin koteihin ostettua että sukulaisilta saatua, kuten Oton isoisän vanha keinutuoli. Meidän mielestä tällainen sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa on paras juuri meille.

Arvostan…

Meidän kodissa eniten sitä, että se palvelee kaikkia meidän tarpeita niin hyvin. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että onnistuttiin niin pitkän etsinnän jälkeen löytämään juuri se koti, jossa meidän on hyvä olla. Rakastan meidän korkeita ikkunoita ja huonekorkeutta, rakastan lasten isoja huoneita ja rakastan niitä hitsin tuplasuihkuja, joista haaveilin. Toki täälläkin on asioita, jotka itse olisin sijoitellut toisin tai jotka muuttaisin jos voisin, mutta kyllä tämä suurimmaksi osaksi vastaa meidän unelmia ihan täysin. Ollaan niin onnellisia täällä.

Kotini kertoo minusta…

Tämä onkin paha! Mitähän tämä koti kertoo minusta? Varmaankin, että viihdyn paljon kotona, tykkään avoimesta tilasta ja tällä hetkellä ainakin, että oikeasti ollaan tosi paljon kotona. Sen näkee siitä, että koko ajan jonnekin kertyy jotain pientä sotkua. Aina kun saa yhden siivottua, on jo jotain uutta jossain.

Innostun…

Tällä hetkellä sisustuksessa pastellivärien yhdistelemisestä, kuvioista, maalauksista, valtavista mustavalkovalokuvista, eläinkuoseista ja viherkasveista. Ja kaikesta pehmeästä ja mukavasta.

Rakkaimpia aarteitani ovat…

Häälahjaksi saadut astiat, pyyhkeet, lakanat ja löylykiulu kauhoineen, sekä muut kodin tavarat joita saatiin silloin. Kaikki ovat olleet ihan päivittäisessä käytössä sieltä vuodesta 2014 asti. Niistä oli valtava apu nuorelle perheelle, joka halusi lähteä rakentamaan kotia laadukkaista ja aikaa kestävistä esineistä, mutta omia resursseja ei ollut silloin vielä niin valtavasti. Kaikki mitä silloin toivottiin ja saatiin lahjaksi, on ollut sellaista, mitä aidosti rakastan ja käytän edelleen. Muita rakkaita aarteita kotona ovat valokuvat omasta, Oton ja meidän lasten lapsuudesta.

Erityisen onnistunut ratkaisu…

On kyllä varmaan meidän keittiö kokonaisuudessaan. Se on vaan niin toimiva juuri meille. En muuttaisi, lisäisi tai poistaisi sieltä mitään. Rakastan sekä kokkailla siellä, että makoilla sohvalla ja katsella sitä.

Kotimme on tehty…

Varmaan oikeasti perheelle, jossa on yksi tai kaksi lasta. Mutta meilläpä on enemmän, ja me mahdutaan silti hyvin. Olen ikuisesti kiitollinen talon piirtäneelle arkkitehdille siitä, että hän teki makuuhuoneista todella hyvän kokoiset, jolloin ei ole mitään ongelmaa mahtua tänne. Se on myös huippua, että alakerrassa on niin paljon yhteistä tilaa, koska se on kuitenkin se kaikkein tärkein juttu meille.

Hienoimmat hetket täällä…

Ovat olleet ne harvat hetket, kun ollaan saatu rakkaita ihmisiä kylään istumaan iltaa. Niitä ei ihan hirveästi ole vielä ehtinyt kertyä, koska korona, mutta uskon, että me tullaan viettämään täällä vielä monia monia ihania illanistujaisia ja grillijuhlia ja perhejuhlia ja kaikkea. Kaikkein hienoin hetki oli kuitenkin varmaan se, kun me oltiin juuri muutettu ja ekana iltana syötiin täällä pakastepizzaa ja käytiin saunassa. Se tuntui niin hyvältä!

Tämä oli kyllä niin hauska kysely tehdä, oli ihana miettiä näitä juttuja!

*Postauksen kuvissa näkyvä seinämaali saatu Cover Storylta kaupallisen IG-yhteistyön yhteydessä ilmaiseksi.

Joulukuun puolella vaihdettiin makuuhuoneita meidän kuopuksen kanssa. Meille tuli sellainen fiilis, että huoneet voisivat sittenkin olla paremmat toisinpäin. Keväällä huoneita jakaessamme katsoimme vain huoneiden kokoa, emme muotoa. Halusimme antaa neliöiltään kaikkein suurimman huoneen kuopukselle, tottakai, jotta lasten yhteisestä leikkihuoneesta tulisi mahdollisimman tilava. Omaksi makuuhuoneeksemme valitsimme alkuun kodin pienimmän makuuhuoneen, joka sekin on kuitenkin tilava ja hyvän kokoinen.

Kun olimme tuijotelleet näitä huoneita puoli vuotta, aloimme nähdä ne eri silmin. Tajusimme, että kalustesijoittelun kannalta onkin kenties parempi, jos vaihdamme huoneet toisinpäin. Pitkän mallinen iso huone pääsisi paremmin oikeuksiinsa, jos meidän sänky muuttaisi sinne. Ja neliön muotoinen pienempi huone taas toimisi paremmin kuopuksen pienemmillä huonekaluilla. Kalusteita siirtäessä meille valkeni hyvin nopeasti, että päätös oli hyvä. Kuopuksen huonekaluilla meidän vanha huone näytti noin tuhat kertaa isommalta ja vaikka se tuntuu oudolta, pienemmässä huoneessa hänelle jäi enemmän avointa leikkitilaa.

Pitkän mallinen makuuhuone taas oli parempi meille. Laitettiin nyt toistaiseksi meidän parisänky seinää vasten, jolloin se vie mahdollisimman vähän tilaa isosta huoneesta. Se mahtuisi myös keskelle seinää, mutta luultavasti pidetään sänky seinää vasten siihen asti, että saadaan vaihdettua huoneen kaapistot liukuovellisiin, jolloin kaapinovien eteen ei tarvita enää niin paljon tilaa kuin nyt. Ovet saa kyllä hyvin auki nytkin, vaikka sänky olisi keskellä seinää, mutta sitten ei jää rauhassa tilaa ihmetellä kaappien sisältöä jos toinen haluaa vaikka kävellä ohi. Joten pidetään toistaiseksi se siinä missä se on. Toisaalta sänky nurkassa on aika ihana, siihen saa luotua sellaisen ihanan leffapesän esimerkiksi, kun laittaa paljon tyynyjä seinää vasten.

Huoneen ikkunoiden eteen jäi meidän mittapuulla ruhtinaallisesti tilaa. Saimme siihen tehtyä Otolle työpisteen. Siihen tulee muuttamaan myös oma työpisteeni sitten, kun keksin lopullisesti millaisen siitä haluan. Haaveilen mahdollisimman kompaktista ja siirreltävästä seisomatyöpisteestä. Sellainen mahtuu Oton pöydän viereen kyllä oikein mainiosti, mitä olen pieniä sähköpöytiä katsellut. Halutaan edetä tosi rauhassa makuuhuoneen sisustuksen kanssa, koska halutaan tehdä vain aikaa kestäviä sisustusratkaisuja. Makustellaan ja katsellaan rauhassa mihin päädytään. Toistaiseksi minä naputtelen edelleen alakerrassa meidän saarekkeen päällä ja Otto taas tekee omat hommansa yläkerrassa. Tämäkin toimii kyllä hyvin.

Oton työpöytä on Ikeasta Råvaror-sivupöytä, joka on massiivitammea sekä tammiviilua. Se on siro, kaunis ja lämpimän sävyinen. Tuo ihanasti lämpöä meidän suuren valkoisen sängyn kaveriksi. Otolla on kaksi valtavaa näyttöä ja iso koneen runko, joita ei nätisti saa piiloon minnekään. Mutta ainakin ne ovat nyt makuuhuoneessa piilossa, eivätkä keskellä olohuonetta. Otto itse tykkää kovasti uudesta työpisteestään ikkunoiden edessä.

Musta Kullaberg-työtuoli on myös Ikeasta, se on meidän keskimmäisen työtuoli, jota Otto on lainannut nyt puoli vuotta. Hänen piti vain lainata sitä sen aikaa, kun hän miettii millaisen tuolin hän itse haluaa, mutta hän ihastuikin siihen. Pitää siis varmaan käydä ostamassa keskimmäiselle uusi samanlainen työtuoli, kun nyt hänellä on vain vanha vaaleanpunainen pinnatuoli työtuolina. Toisaalta, meidän lapset edelleen tekevät läksyt ja piirtävät useimmiten keittiön ruokapöydän ääressä, vaikka heillä on omassakin huoneessa työpöydät, joten työtuolille ei ole toistaiseksi ollut kovin suurta tarvetta heidän huoneessaan.

Maalattiin makuuhuone omasta mielestäni aika jännittävällä sävyllä: *Cover Storyn harmaan vihreällä Agatha-sävyllä. Kirjoitin Cover Storyn maaleista ja tarinasta enemmän tekemäni IG-yhteistyön yhteydessä, mutta me tosiaan ihastuttiin tähän kauniiseen sävyyn, joka rauhoitti koko makuuhuoneen ihanan kutsuvaksi. Kuopuksen jäljiltä makuuhuoneessa oli yksi vaaleanpunainen seinä ja kolme valkoista. Neljästä seinästä kolme oli täynnä reikiä ja yhdellä oli kaapit. Seinien maalaaminen teki siis suuren vaikutuksen huoneen yleisilmeeseen. Nyt tyhjät seinät kaipaavat vielä tauluja ja hyllyjä, joille tulee kirjoja esille. Muuten huone on toistaiseksi valmis. Koska reikiä oli niin paljon, ollaan nyt oltu todella harkitsevia, eikä olla kiinnitetty seiniin vielä mitään. Halutaan miettiä rauhassa mihin tulee mitäkin, ettei jouduta sitten taas paikkailemaan reikiä!

Ollaan kyllä todella tyytyväisiä meidän uuteen makuuhuoneeseen ja Oton työtilaan. Oli ihanaa saada isot näytöt pois olohuoneesta ja piano tilalle. Piano on paljon rauhallisemman näköinen siellä. Uskon, että meidän sisustus tulee muuttumaan ja kehittymään tänäkin vuonna reippaasti.

Makuuhuone on vielä aivan kesken, vaikka tykkäänkin sen tunnelmasta todella kovasti jo nyt. Kodista tulee koko ajan enemmän meidän näköinen. En malta odottaa mitä kaikkea vielä tänä vuonna keksitäänkään! Esittelen sitten kuopuksen huoneen, kunhan sekin on kokonaan valmis. Ja varmasti tulen näyttämään tämän meidän makuuhuoneen muutosta tänä vuonna lisää, kuten kaapiston muutosta, sekä seinille tulevia tauluja/hyllyjä ja tekstiilejä.

Löydettiin muuten (myös Ikeasta) tuo kätevä valkoinen kulmaverhokisko, joka kiinnitettiin kattoon. Se on ihanan vähäeleinen ja ihastuttiin siihen heti. Tullaan luultavasti vaihtamaan tuollaiset kattoon kiinnitettävät verhokiskot myös muihin huoneisiin, joissa on verhot. Ne ovat meidän mielestä enemmän meidän tyyliset, kuin metalliväriset tangot. Huone myös tuntuu paljon korkeammalta, kun verhot lähtevät jo heti katosta.

Mitä pidätte lopputuloksesta? Laittakaa viestiä FB:ssä tai Instassa!

Rakastin meidän ruokailutilan malvan väristä seinää. Se oli ihan mieletön piristysruiske ja sellainen juttu, joka teki meidän vanhasta keittiön ja ruokailutilan yhdistelmästä enemmän meidän perheen näköisen. Se toi väriä harmaaseen huhtikuuhun ja mua hymyilytti aina kun katsoin sitä. Sen kanssa oli kuitenkin pari ongelmaa, jotka ilmenivät vasta pidempään seinää tuijoteltua. Ensinnäkin, kuvissa se ei ollut koskaan oikean värinen ja se vääristi myös ympärillä olevien asioiden värejä. Jos en ottaisi työkseni paljon kuvia, sillä ei olisi ollut mitään väliä. Tärkeintä olisi ollut se, että sitä on kiva katsella kotona.

Mä kuitenkin kuvaan melko paljon ja silloin on hieman hankalaa, jos seinän väri lisää editointiin käytettyä aikaa reippaasti. Seinän väri oli aina joko liian keltainen tai liian sininen ja samalla se veti kaiken muunkin värit ihan päin prinkkalaa. Toinen ongelma sen kanssa oli se, että kun saatiin meidän uudet keittiön kaapit, näin heti, että seinän ja kaappien sävyt vierekkäin eivät vaan toimi. Seinän väri meni kauniisti vanhojen valkoisten kaappien kanssa, mutta uusien harmaiden kanssa se oli liian hallitseva ja vei huomiota väärään suuntaan. Lisäksi keittiö vielä siirtyi kymmenisen senttiä ruokailutilasta kauemmas, jolloin malvan värin ja kaappien väliin jäi tyhjä valkoinen kaistale. Seinää oli siis joka tapauksessa maalattava, eikä meillä ollut enää samaa sävyä jäljellä. Huolellisen harkinnan jälkeen päädyttiin vaihtamaan seinän väri kokonaan vain muutaman kuukauden jälkeen.

Keittiöön tuli kokonaan valkoinen seinä ja muutenkin meidän alakerran seinät ovat valkoiset. Haluttiin siis ehdottomasti jotain väriä ruokailutilaan, ettei mene liian valkoiseksi. Käytiin hakemassa useita erilaisia värilastuja ja harkinnassa oli erityisesti hieman vaaleampi vaaleanpunainen seinä. Sen jälkeen kun vaihdettiin sohvaan vaaleanpunaiset päälliset takaisin, sohva olisi  kuitenkin hukkunut sen takana olevaan haalean vaaleanpunaiseen seinään. Päätettiin siis, että sen on oltava jotain muuta.

Testattiin erilaisia beigen ja greigen sävyjä ja mietittiin myös, että pitäisikö seinä maalata samalla sunnuntai-sävyllä, jota meillä on makuuhuoneessa. Lopulta päädyttiin kuitenkin valitsemaan aavistuksen tummempi ja hieman vaaleanpunaiseen taittava neito-sävy. Se näytti upealta harmaiden kaappien kanssa, eikä vaaleanpunainen sohva hukkunut siihen. Ja Otto oli myös (vitsillä) sitä mieltä, että kun meillä on kaikki seinät maalattu eri väreillä, ei voida katkaista tätä jatkumoa maalaamalla yhtäkkiä alakerrassakin samalla sunnuntailla.

Valittiin siis sävyksi Tikkurilan neito ja eräänä sateisena kesäpäivänä Otto maalasi seinän uudelleen. Siitä tuli niin raikas ja kaunis! Ja jotenkin se antoi myös paljon kauniimman taustan meidän mustille TON-tuoleille. Vaaleammasta taustasta ne nousevat kauniisti esiin. Sävy sopii hyvin yhteen meidän keittiön sävymaailman kanssa ja lisäksi se sopii kauniisti myös muuhun sisustukseen alakerrassa.

Lisättiin ruokailutilaan myös iso juuttimatto (paras ruokapöydän alle tuleva matto ikinä) sekä uusi valaisin. Juuttimatto on osoittautunut käytössä ihan loistavaksi. Se näyttää puhtaalta, vaikka siinä olisi reippaasti murusia, koska siinä on niin eläväinen ja monisävyinen pinta. Silti se on helppo imuroida ja mukava jalan alla. Se on kodikas ja lämmin ja sopii tosi kivasti meidän kotiin. Rakastan luonnonmateriaaleja ja juutti on kyllä yksi niistä kauneimmista.

Uusi valaisin löytyi Ellokselta mun sisustussuunnittelija-tädin avustuksella. Olin ihastunut yhteen Globen Lightingin vaaleanpunaiseen riippuvalaisimeen ja katsellutkin sitä jo monta viikkoa. Halusin kuitenkin uuden valaisimen olevan kestävä valinta, sellainen valaisin, joka näyttää hyvältä, vaikka joskus värimieltymykset muuttuisivat. Halusin valaisimen myös kauniisti sitovan keittiötä ja ruokailutilaa yhteen. Messinki tuntui siksi luontevalta valinnalta, koska meillä on sitä yksityiskohdissa myös keittiössä.

Valittiin Aidan-valaisin Ellos Homen valikoimista, koska se on näyttävä ja sopii niin kivasti keittiön kanssa. Suunnitelmissa on asentaa kattoon vielä kattokoukku ja ohjata valaisin paremmin keskelle ruokapöytää, kun nyt se on on hieman lähempänä pöydän seinän edessä olevaa päätyä. Valaisimessa on neljä liikuteltavaa ”putkea”, joiden molemmissa päissä on lamput. Sen ilmettä ja korkeutta saa helposti muuteltua omien mieltymysten mukaan. Siinä on vähän sellainen modernin kattokruunun viba meidän mielestä, josta tykätään kovasti. Ostettiin siihen 8x 40 watin tehoa vastaavat led-lamput, joissa on super hyvä valaistusteho, mutta valo on kuitenkin sellainen pehmeä, eikä häikäise liikaa.

Jee, nyt meillä on alakerrassa jo neljä valaisinta integroitujen kattoledien lisäksi! Saa nähdä jos joskus innostutaan asentamaan olohuoneeseenkin joku kattovalo tai eteiseen. Olohuoneen kattovalaisimen asentaminen olisikin vähän isompi homma, kun katto on niin korkealla.

Ruokailutila ei ole vielä valmis, koska sinne on tulossa vielä tauluhyllyt sekä tauluja seinälle, sekä valkoiset valoverhot ikkunaan, kunhan saadaan asennettua verhovaijerit ylemmäs kuin nykyinen verhotanko. Mutta aika hyvällä mallilla ollaan jo. Tuntuu, että alakerta näyttää aivan erilaiselta uuden seinän ja uuden keittiön, sekä sohvan päällisten vaihdon myötä. Täällä on tosi paljon rauhallisemman ja freesimmän näköistä nyt meidän mielestä.

ENNEN:

JÄLKEEN:

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Kirjoitinkin viime viikon keittiö-postauksessa, että meille on tulossa keittiöön vielä seinävalaisin, sekä mahdollisesti seinähylly joitakin useimmiten käytettyjä astioita jo söpöjä esineitä varten. Valaisin tulikin perille nopeammin kuin osattiin odottaa ja Otto kiinnitti sen seinälle yhdessä hyllyn kanssa jo torstaina. 

En olisi alunperin osannut itse ajatellakaan juuri seinävalaisinta keittiöön, mutta meidän keittiösuunnittelija oli piirtänyt inspiraatiokuviin nivelillä varustetun mustan seinävalaisimen. Mä ihastuin siihen ihan täysillä ja tässä kevään ja kesän aikana olen googlaillut useampia erilaisia sen tyylisiä seinävalaisimia. Fun fact: mulle on helpompaa ostaa valaisimet netistä, migreenin takia. Yritettiin käydä katsomassa valaisimia ihan IRL, mutta enhän mä pystynyt katsomaan miltä ne valaisimet näyttää, kun kaikissa paistoi kirkkaat valot. Siis ei puhettakaan, että olisi voinut tuijottaa ylöspäin suoraan lamppuihin, kun kaikissa on valo päällä yhtäaikaa. 

Joten netistä ostaminen vaikutti huomattavasti helpommalta vaihtoehdolta mulle. Tutkittiin monia erilaisia vaihtoehtoja, näitä mustia nivelvalaisimia on aika paljon erilaisia saatavilla. Lopulta ihastuttiin by Rydensin mustaan Bazar-valaisimeen, koska siinä oli kauniit pyöreät muodot ja sen saa säädettyä halutessaan jopa 122cm päähän seinästä. Eli se oli monipuolinen ja kaunis ja muunneltava. 

Kiinnitettiin se seinään melko korkealle, koska valon saa silti halutessaan sitten säädettyä tulemaan myös matalalle. Korkealta lamppu yltää hyvin valaisemaan työtason ylle liesitasoon asti, sekä baaritasolle, jossa mä yleensä teen töitä. Se on ollut nyt siis muutaman päivän käytössä, mutta ollaan tykätty siitä tosi paljon.

Meillähän on koko kodissa upoteut valaisimet katossa, eli tähän asti oltiin menty sekä keittiössä että ruokailutilassa täysin ilman muita valaisimia kuin ne. Toki vanhassa keittiössä oli yläkaappien alla ne perus loisteputkivalaisimet. Tämä säädeltävä ihana musta lamppu saa nyt korvata ne työvalona. 

Seinähyllyn suhteen mietittiin myös useampia eri vaihtoehtoja. Pohdittiin puun väristä hyllyä, String pocketia, messinkisiä kiinnikkeitä valkoiseen hyllyyn ja kaikkea mahdollista. Lopulta käytännöllisyys ja pelkistetty ulkonäkö veivät voiton: Ikean Botkyrka-hylly sai meidät ihastumaan. Se on valkoinen, metallinen ja helppo kiinnittää seinään. Lisäksi siinä on kaksi hyllytasoa yhdessä, eli paljon tilaa. Hylly on tosi kevyt ja se sulautuu meidän valkoiseen seinään mielestäni upeasti. Ollaan siihen tosi tyytyväisiä. Haluttiin vähäeleinen hylly, joka itsessään ei ole huomiota herättävä, vaan jättää tilaa kauniille astioille. 

Ajattelin, että rakennan kauniita astia-asetelmia hyllylle, mutta toistaiseksi siinä on kyllä aika käytännöllinen meininki. Juomalaseja (kätevästi heti hanan vieressä), Marimekon sukat makkaralla -vesikannu, pari isoa Marimekon kulhoa, jotka ovat päivittäisessä käytössä, sekä viherkasvi. Varmasti hyllyn päällä olevat astiat tulevat vaihtelemaan paljonkin, mutta nyt alkuun mennään näillä. Kyllä vaan käytännöllisyyskin voi olla kaunista.

Ollaan tosi tyytyväisiä näihin hankintoihin, sillä ne toivat keittiöön kodikkaamman fiiliksen, kun seinä ei ammota vain tyhjyyttään. Paikka vesilaseille oli oikeastaan ainoa juttu, jota me ei oltu vielä keksitty (järkevä paikka siis, oli niillä oma laatikko), joten tämä oli aivan mainio ja looginen paikka niille. Vetolaatikot toimivat hyvin kaikkien muiden astioiden kanssa, mutta ei kyllä vesilasien mun mielestä. Onneksi ei tarvitsekaan.

Uskaltaisiko sitä sanoa, että nyt keittiö on 100% valmis? Ihan mieletön fiilis! Ollaan myös saatu ruokailutilan seinä maalattua, sekä uusi valaisin paikoilleen ruokapöydän ylle, mutta ne esittelen toisessa postauksessa. Ruokailutilan maalatulle seinälle pitää kiinnittää vielä tauluhyllyt ja asetella taulut esille, sekä laittaa verhot paikoilleen, niin sitten sielläkin alkaisi olla valmista. 

Kesän aikana meidän alakerta on kokenut kyllä ihan valtavan muodonmuutoksen ja se tulee vielä jatkumaan, kun jossain vaiheessa vaihdetaan eteiseenkin sama lattia kuin keittiössä. Mutta siitäkin lisää sitten, kun se on ajankohtaista! 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!