Viikon arkikuva 15/52

23.05.2020

Tässä kuvassa maalaan kankaalle akryyliväreillä ekaa kertaa 13 vuoteen. Vitsi mikä fiilis! Olen ehkä joskus täällä maininnutkin, että kuvataide on ollut joskus valtava osa mun elämää. Olen käynyt kuvisluokalla yläkoulun ja harrastin myös taidekoulua ja öljy- ja akryylivärimaalausta koko lapsuuteni ajan. Piirsin ja maalasin lähes joka päivä siihen asti, että menin lukioon. Suunnittelin vaatteita, maalasin muotokuvia ja tein sisustussuunnitelmia.  Mun huoneessa oli maalausteline, jossa oli aina joku maalaus kesken. Lukiossa kuvataideharrastus vaan jäi koulun pakollisia tunteja luukun ottamatta ja sen jälkeen olen vaan satunnaisesti piirtänyt tai askarrellut lasten kanssa.

Maalaaminen oli mulle tosi tärkeä tapa ilmaista itseäni aina ennen. Osittain se on ehkä korvautunut tällä kirjoittamisella ja valokuvaamisella – en mä täysin ole luopunut itseni ilmaisusta. Mutta en ole edes tajunnut miten paljon olen kaivannut maalaamista! Miten paljon olen kaivannut sitä tunnetta, että saa vaan sekoitella värejä ja kokeilla erilaisia tekstuureja ja vaan maalata kankaalle mitä mieleen tulee. 

Me maalattiin lasten kanssa tällä viikolla parinakin iltana. Ostin maaleja ja canvas-pohjia, koska halusin harjoitella vähän pienemmällä pohjalla ennen kuin maalaan meidän olkkariin ison taulun. Levitettiin kaikki meidän kodinhoitohuoneen lattialle ja alettiin maalaamaan. Se oli niin rentouttavaa, siinä vierähti pari iltaa aivan huomaamatta kun näitä tehtiin. Oli ihanaa katsoa sitä, miten lapset innostuivat kokeilemaan erilaisia tekniikoita ja värejä. Miten paljon he tykkäsivät maalata! Tuli ihan se oma lapsuuden into mieleen, taisin kyllä olla itse nytkin vähintään yhtä intona kuin silloinkin. 

Mun mielestä yksi hyvä keino, jos haluaa saada esim. yhtenäisen taulukollaasin, jonka tekemiseen jokainen saa osallistua, on se, että sopii yhdessä esim. 3-4 eri väriä, joita jokainen käyttää. Kun pitäytyy näissä tietyissä väreissä, maalaukset sopivat yhteen, vaikka on neljä eri maalaria ja neljä eri tyyliä. Näin me tehtiin ja lopputuloksesta tuli mun mielestä aivan ihana! Nyt pitää vaan keksiä mihin ripustamme tämän kollaasin.

Sain 30×40 kokoista maalausta tehdessäni kyllä huomattavasti lisää luottoa itseeni. Mä osaan edelleen maalata sellaista jälkeä, mikä miellyttää mun omaa silmää. Ja oman kodin seinälle maalatessa sehän on tärkeintä, että itse tykkää. Seuraavaksi aionkin ostaa 150cm leveän kankaan ja maalata ison maalauksen meidän olkkarin seinälle. Aion kokeilla erilaisia tekstuureja ja valita värit meidän sisustuksesta. Taulusta tulee abstrakti. Nuorempana maalasin enemmän esittäviä maalauksia, muotokuvia ja asetelmia. Nyt olen aivan hulluna siihen, että saan vaan kokeilla mitä tapahtuu ja sekoitella ja sotkea sydämeni kyllyydestä. 

Äidillä on edelleen tallessa Oulussa mun vanha maalausteline ja hän lupasi lähettää sen mulle. Ihanaa palata vanhan rakkaan harrastuksen pariin. En tiedä kuinka kauan tämä innostus kestää, mutta nautin tästä ihan valtavasti. En halua enää koskaan unohtaa maalaamista niin pitkäksi aikaa kun nyt unohdin! Se on niin rentouttavaa ja ihanaa, siinä voi unohtaa kaiken muun ja keskittyä vaan tekemään erilaisia kuvioita ja värejä. 

Lapset tykkäsivät maalaamisesta niin paljon, että he jo kyselivät koska ostetaan lisää canvas-pohjia ja pidetään maalaustalkoot. Seuraavaksi pitäisi kuulemma maalata safari-teemaisia maalauksia koululaisten huoneeseen ja sitten pinkkiä satumaailmaa 3-vuotiaan huoneeseen. En malta odottaa! 

Onko siellä muita, jotka tykkäävät maalata? Tai muita, joilla harrastus on ollut iso osa elämää ja sitten vaan jäänyt ihan kokonaan jostain syystä?


Treenivaatteita syksyyn & juoksuinnon löytyminen uudelleen

30.09.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Prisman kanssa.

Syksy on kunnolla käynnissä ja käynnistyneet ovat myös syksyn harrastukset. Meidän isommilla treenikertoja on viikossa jo useampia. Otto käy kiipeilemässä ja mä olen löytänyt uuden innon juoksulenkkeilyyn, kiitos Oton siskon, joka kannusti mut alkuun. Juoksu tuntuu pienen tauon ja reippaiden kävelyiden jälkeen taas niin hyvältä ja virkistävältä. Toinen iso apu juoksussa on muuten myös podcastit, joita kuuntelen.

Osansa mun juoksutauosta aiheutti myös se, että sain pari vuotta sitten useamman kerran migreenin kun kuuntelin musiikkia kuulokkeilla (sekä juostessa että vaikka bussimatkalla). Olin jo ihan luovuttanut ja ajatellut, että en voi enää kuunnella mitään kun lenkkeilen. Ja ilman musiikkia en osannut juosta, vaan kävin sitten kävelyillä ja soitin kavereille tai otin kaverin mukaan. Podcastit eivät kuitenkaan aiheuta tietenkään migreeniä samalla tavalla kuin bassot korvakäytävässä ja nykyään juoksu onkin ihan parasta niiden parissa. Olen niin iloinen siitä, että löysin vanhan lempiharrastukseni uudelleen. Toivottavasti en enää kadota intoa juoksuun.

Me käytiin lasten kanssa valitsemassa meille uusia treenivaatteita Prisman urheiluvaateosastolta, mistä niitä on tullut ennenkin ostettua. Prismassa on mun mielestä hyvä valikoima sporttivaatteita koko perheelle ja musta on kiva, kun niitä voi tarvittaessa käydä ostamassa ihan kauppareissun yhteydessä, eikä tarvitse lähteä erikseen mihinkään pyörimään.

Meidän molemmat isot tytöt ottivat hurjan kasvupyrähdyksen kesällä ja nyt alkusyksystä ja molemmilla oli tarvetta uusille treenitrikoille. Löydettiinkin Prisman lastenosastolta Danskinin ihania viininpunaisia treenitrikoita, joissa on kauniit nyöri-yksityiskohdat. Meidän keskimmäiselle ei ollut niistä kokoa, niin hän päätyi ottamaan ihan tavalliset Housen mustat trikoot. Esikoinen kuitenkin valitsi itselleen Danskinin trikoot. Molemmat ihastuivat myös Puman lyhyisiin huppareihin, jotka toimivat niin treeneissä ja treenien välissä kuin koulu- ja eskarivaatteenakin.

Löysin Prisman naisten urheiluvaateosastolta itselleni samanlaiset Danskinin treenitrikoot kuin meidän esikoinen oli valinnut ja pakkohan ne oli valita, että voidaan samistella! Mä käytän treenitrikoita lenkkeilyhousujen lisäksi paljon ihan vaan kotihousuina kun ne on niin mukavia ja siksi ne kuluvatkin esim. polvista, kun konttaan ja leikin taaperon kanssa lattialla. Oli siis tarvetta trikoille, joissa on ehjät (molemmat) polvet.

Lapset löysivät myös mulle samanlaisen Puman mustan hupparin, jonka olivat itse valinneet. Mä kuitenkin ihastuin itse enemmän Ellessen harmaaseen huppariin, joka tuntui monikäyttöiseltä. Se menee niin lenkkeillessä kuin sitten vaikka farkkujen kanssa tai kotivaatteena. En ollut edes huomannut, että Prismassa myydään Ellesseä mutta niin siellä vaan oli sitäkin, kuten myös esim. Filaa ja jo aiemmin mainittua Pumaa.

Prismassa on muuten kattava ja edullinen valikoima myös urheiluvälineitä ja varusteita. Meillä on sieltä esimerkiksi jumppamatto ja kaksi eripainoista kahvakuulaa, joita välillä käytän kun teen lihaskuntotreeniä kotona. Mä olen treenaajana itse sellainen helpoimman kautta menijä. Toisin sanoen haluan treenata silloin kun mulle sopii, oman kodin rauhassa tai pukemalla kengät vaan jalkaan ja lähtemällä juoksemaan. Nautin kyllä esim. ryhmäliikunnasta, mutta en silti jaksa käydä siellä säännöllisesti. On vaan niin paljon helpompaa, kun voi itse päättää aikatauluista eikä tarvitse lähteä mihinkään. Siksi on kiva, kun kotonakin on varusteita niin saa treenattua vähän monipuolisemmin.

Nyt meillä on taas treenikamppeet hetken kunnossa, ennen kuin seuraavat polvet kuluvat puhki ja lapset kasvavat taas hurjaa vauhtia, mikä voi tapahtua nopeammin kuin uskonkaan. Freeseillä kamppeilla on kiva treenata!

Millaisista treenivaatteista te tykkäätte? Oletteko ostaneet urheiluvaatteita Prismasta?


Musiikista harrastus lapselle + huikea arvonta!

17.08.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jamkidsin ja Indieplacen kanssa.

En itse ole koskaan ollut kovinkaan musikaalinen, eikä ole oikeastaan Ottokaan. Oton perhe sen sijaan on tosi musikaalinen ja mä luulen, että sieltä puolelta meidän lapsille on periytynyt valtava kiinnostus soittamista ja laulamista kohtaan. Kävin esikoisen kanssa vauvamuskarissa silloin vauvavuonna, mutta muutoin musiikki harrastuksena on kuitenkin ollut meidän lapsille melko satunnaista, kiinnostuksesta huolimatta. Pianolla soittelua isovanhemman luona, kerhoa koulun jälkeen tai lauleskelua kotona (jatkuvasti). Meillä on kotona muovinen leikkipiano, jolla esikoinen on opetellut soittamaan kymmeniä eri lauluja korvakuulolta.

Tähän asti me ollaan priorisoitu liikuntaharrastuksia ja ajateltu, että taideharrastukset voi lisätä siihen päälle vähän isompana sitten lapsen oman kiinnostuksen mukaan. Ei olla haluttu ahnehtia liikaa harrastuksia liian lapsille liian pienenä. Ollaan haluttu luoda kestävä pohja liikunnalliselle elämäntavalle tekemällä liikunnasta säännöllinen osa elämää jo pienestä asti. Musiikkiharrastukset ovat kuitenkin käyneet mielessä toistuvasti, koska se on käynyt meille ilmi, että meidän lapset nauttivat niin kovasti sekä musiikin tuottamisesta että kuuntelusta.

Tämä Jamkidsin kampanja oli mulle loistava herätys musiikin pariin. Me päästiin ilmaiselle tutustumistunnille testaamaan Jamkidsin taaperomuskaria kuopuksen kanssa, bändimuskaria eskarilaisen kanssa ja Demon poplaulua esikoisen kanssa. Jamkids ja Demo ovat sisarkouluja, jotka järjestävät muskareita ja musiikin opetusta ympäri pääkaupunkiseudulla ja lähikunnissa. Toimipisteitä on ympäri Helsinkiä, Vantaata, Espoota, Kirkkonummea ja Lohjaa, koko listan näkee Jamkidsin sivuilta.

Taaperomuskarissa oli vauhdikas meininki ja lapset pääsivät laulamaan, soittamaan, liikkumaan, rytmittelemään, loruttelemaan, leikkimään ja kuuntelemaan. Taaperomuskareihin osallistutaan yhdessä vanhemman kanssa, eikä laulu- tai soittotaitoa tarvita. Tunneilla soitetaan esimerkiksi kanteleita, rumpuja ja rytmisoittimia. Taaperomuskareita järjestetään Jamkidsillä sekä 1-vuotiaille että 2-3-vuotiaille (tsekkaa myös vauvamuskarit ja sisarusmuskarit). Meidän taaperoa hieman jännitti kokeilutunnilla, mutta lopputunnista hän intoutui mukaan jammailemaan. Saatiin kokeilla mm. marakasseja, leikkiä ihanalla laskuvarjokankaalla, taputella ja kutitella. Oli tosi hauskaa yhteistä puuhaa.

Meidän eskarilainen testasi Jamkidsin bändimuskaria, joita järjestetään 4-5-vuotiaille sekä 5-6-vuotiaille. Bändimuskarissa tutustutaan bändisoittimiin vuoden aikana yksitellen, muutaman viikon jaksoissa ja muskarit kestävät 45 minuuttia.

Nämä tutustumismuskarit olivat nyt puolituntisia, mutta oikeat muskarit on tosiaan hieman pidempiä. Bändimuskareihin osallistutaan ilman vanhempia. Eskarilainen pääsi testaamaan tutustumistunnilla rumpuja, kitaraa, mikrofonia, kanteletta ja pianoa. Ehdoton suosikki oli kuulemma rummut, jotka tuntuivat olevan monen muunkin lapsen suosikki. Oli ihana katsoa miten ilolla lapset olivat muskarissa mukana. Kaikki pääsivät soittamaan kaikkia soittimia tunnin aikana ja saivat olla täysillä mukana.

Jamkids järjestää muskareita siis 0-6-vuotiaille lapsille sekä yksin että yhdessä vanhemman kanssa. Muskareissa opitaan musiikin perustaitoja koulutettujen ammattilaisten johdolla, sekä sosiaalisia taitoja kivojen harrastuskavereiden kanssa. Tunneilla tutustutaan niin uusiin lastenlauluihin ja -loruihin, kuin vanhoihin suosikkeihinkin. Mä kuulin tutustumistuntia kuunnellessani monen monta ihan uutta ja tosi kivaa lastenlaulua.

Meidän esikoinen testasi Demon poplaulu-tuntia. Ilmainen tutustumistunti oli yksityistunti, mikä oli ihan mahtava juttu. Hän siis lauloi puolen tunnin ajan yhdessä todella ammattitaitoisen laulunopettajan kanssa kahdestaan. Laulutunti oli hänelle aivan mieletön kokemus ja tunnin jälkeen hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että harrastuksiin on lisättävä vielä laulutunnit jo tälle syksylle. Mä sain tunnin lopuksi kuunnella lauluesityksen, jota he olivat harjoitelleet ja mulla nousi kyyneleet silmiin. Eniten herkisti se, kun näin, miten kovasti esikoinen nautti siitä mitä sai tehdä. Demo järjestää paljon erilaisia soitto- ja laulutunteja 7-17-vuotiaille sekä aikuisille.

Nämä testitunnit saivat meidät erittäin vakavasti harkitsemaan, löytyisikö harrastuskalenterista kuitenkin tilaa vielä säännölliselle musiikkiharrastukselle liikunnan rinnalle, ainakin isommille. Eikä eri alojen harrastuksia tule mun mielestä missään nimessä laittaa paremmuusjärjestykseen, harrastusten kuuluu olla ennen kaikkea sellaisia, jotka tuottavat harrastajalle itselleen iloa. Nämä Jamkidsin vauhdikkaat muskarit tai Demon laulu- tai soittotunnit lämmittelyineen jo käyvät muuten ihan hyvin liikuntaharrastuksestakin, jos haluaa pitäytyä lapsella vain yhdessä harrastuksessa ja toivoo sen sisältävän myös liikkumista. Oli ihan mieletöntä katsoa sitä lasten iloa, mitä musiikki tuottaa.

Nämä Jamkidsin järjestämät ilmaiset tutustumismuskarit olivat aivan loistava tapa testata uutta harrastusta ja me saatiin ainakin mahtavia kokemuksia Jamkids-muskarista ja Demon poplaulu-tunnista. Voin todella lämpimästi suositella kaikille, jotka vielä miettivät syksyksi harrastusta lapselle.

VOITA LAPSELLE JAMKIDS-MUSKARIPAIKKA LUKUVUODELLE 2019-2020!

KILPAILU: Mihin Jamkids-muskariin sinun lapsesi (tai sisarus tai kummilapsi tai lapsenlapsi) haluaisi osallistua? Osallistuneiden kesken arvotaan 1 (yksi) Jamkids-muskaripaikka lukuvuodelle 2019-2020 sekä 3 (kolme) kpl Jamkidsin omia Musiikkisirkus-levyjä (täynnä vauhdikasta ja iloista lastenmusiikkia, jota käytetään muskareissa) eli voittajia arvotaan yhteensä siis neljä. Osallistumisaikaa on 24.8. klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Onnea tähän mielettömään arvontaan kaikille! 


Rentouttavin harrastus lomalla ja arjessa

02.08.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin kanssa.

Tänä kesänä mä olen tutustunut useampiin kirjoihin, kuin monena aiempana vuonna. Varmasti siihen vaikuttaa kuopuksen kasvu, ja Oton pitkät lomat, mutta myös se, että olen löytänyt tämän vuoden aikana ihan uusia tapoja nauttia kirjoista. Tällä tarkoitan ääni- ja e-kirjoja, joita luen BookBeatin kautta. Meillä on ollut BookBeat käytössä n. puolisen vuotta, ja kun mä olin käyttänyt sitä kevään ja hehkuttanut Otolle, halusi Otto itselleen BookBeatin käyttöön myös.

Otto ei ollut lukenut moneen vuoteen kokonaisia kirjoja, ennen tätä kesää. Mä ostin hänelle joululahjaksi viime jouluna kaksi harvinaista kirjaa, joita hän hehkutti monelle kaverilleenkin, mutta ei ole v i e l ä k ä ä n ehtinyt lukea niitä loppuun. BookBeatin avulla hän kahlasi läpi kahdeksan kirjaa kolmessa viikossa. Se on Otolle nykyään paljon, vaikka hän olikin ahkera lukemaan ennen,  kuin lapsiperhearki astui kuvioihin ja piti alkaa priorisoida oman ajan käyttöä. Me otettiin alkukesästä käyttöön Oton kanssa BookBeatin perhetili. Perhetilillä voi kuunnella ja lukea kirjoja samaan aikaan eri laitteilla, ja kaikki saavat omat kirjalistat, kirjanmerkit ja luetut kirjat. Siitä tulee pieni lisämaksu, mutta on se vaan niin ihanaa makoilla iltaisin sängyssä yhdessä, ja kuunnella äänikirjoja, tai lukea molemmat omia kirjojaan. Siihen on niin ihanaa nukahtaa. 

Mä tykkään kuunnella äänikirjoja myös arkisia askareita tehdessä ja lenkillä, koska silloin kaikki sujuu paljon jouhevammin. Äänikirjaa kuunnellessa pystyy ikäänkuin unohtamaan sen puuduttavan pakertamisen, ja uppoutumaan vaan kirjan maailmaan. Pyykit ripustuvat kuin itsekseen pyykkinarulle, ja lenkkikään ei tunnu niin pitkältä kun kuuntelee jotain koukuttavaa kirjaa.

Varsinkin tänä vuonna, kun olen sekä ollut itse taaperon kanssa kotona että tehnyt täyttä työviikkoa, jonka olen yrittänyt mahduttaa iltoihin, viikonloppuihin ja päiväuniaikoihin, on omat rentoutushetket olleet harvassa. Toki näin kesäaikaan on ihan luksusta, kun Otto on kotona ja olen voinut ihan rauhassa rentoutua ja välillä jopa lomaillakin. Kesällä olen voinut välillä mennä vaikka pihalle pötköttelemään kuopuksen päikkäriaikaan aurinkotuoliin, ja kuuntelemaan kirjaa. Mutta kun arki taas muutaman viikon kuluttua alkaa ihan täysillä, alkaa oma aika olla taas kortilla. Silloin niistä pienistä omista hetkistä, kun uppoutuu arkiaskareiden lomassa tai kuvia editoidessa äänikirjan maailmaan, tulee taas ihan hurjan tärkeitä hengähdystaukoja.

Tänä kesänä mä olen ihastunut mm. Maria Veitolan Veitola -kirjaan, joka herätti hurjan paljon tunteita ja ajatuksia, ja inspiroi ihan superisti. Alkukesästä kuuntelin lempparini Sophie Kinsellan uusinta kirjaa nimeltä Varsinainen talousihme. Se oli ihan hulvaton, taattua Sophie Kinsellaa ja kuuntelin sen ihan ennätysnopeasti. Tällä hetkellä mulla on kesken Gail Honeymanin Elanorille kuuluu ihan hyvää, josta olin lukenut paljon kehuja etukäteen. Se on kyllä tosi koukuttava, ja tykkään siitä! Hei ja jos olette katsoneet The Handmaid’s Talea, niin Margaret Atwoodin alkuperäisteos Orjattaresi, jonka pohjalta sarja on tehty, löytyy BookBeatista. Sen ajattelin lukea seuraavaksi, sillä uskon että se herättää vahvoja tunteita ja saa uppoutumaan täysillä.

Sovellus on tosi helppokäyttöinen, ja sieltä on nopeaa löytää kiinnostavaa ja uutta kuunneltavaa. Mä tykkään välillä selailla BookBeatin suosituimpia, josta bongasin esimerkiksi tuon Margaret Atwoodin Orjattaresi -kirjan. Genret on selkeästi jaettu, ja myös niistä löytää helposti juuri sitä mitä etsii, tai inspiraatiota jos ei tiedä mitä etsiä. Mä suosittelen BookBeatia todella lämpimästi, koska se on ollut ainakin mulle aivan ihana harrastus, jota on helppo toteuttaa vaikka minipienissä pätkissä, kun löytyy vähänkin vaan aikaa jostain sieltä arjen keskeltä. Tai sitten voi uppoutua tuntikausiksi, jos on hyvä hetki ja aikaa. Molempi parempi!

1KK ILMAINEN TUTUSTUMISJAKSO BOOKBEATIIN LUKIJOILLENI

Nyt pääset kokeilemaan BookBeatia ilmaiseksi kuukauden ajan. Koodilla bihns saat neljän viikon ilmaisen käyttöjakson BookBeatia. Koodi on voimassa 30.9. asti ja vain uusille BookBeat-asiakkaille. Kokeilujakson saat klikkaamalla itsesi BookBeatin sivulle, johon koodi on valmiiksi jo syötettynä.

Jakakaa teidän tän hetken parhaat kirjavinkit! Mä janoan uusia kirjoja, joista inspiroitua. Mitä olet kuunnellut tai lukenut viimeksi, ja mitä tykkäsit siitä?


Kuinka arki on lähtenyt käyntiin

22.08.2017

Viikko sitten alkoi eskari ja päiväkoti, ja meidän päivät täyttyivät uusista ja vanhoista rutiineista, kuljetuksista ja harrastuksista. on ollut mahtavaa palata tavalliseen arkeen, tehdä asioita organisoidusti ja ennen kaikkea uppoutua taas kunnolla bloggaamiseen. Musta tuntuu että pää pursuaa ideoita ja tulevien postausten lista on megapitkä. Miten voikin olla että vuodesta toiseen into vain kasvaa? No juu, mutta siitä ei nyt pitänyt puhua, vaan ottaa niitä arkikuulumisia tähän väliin.

Harrastukset on tosiaan startanneet, ja eskari- ja päiväkotiarkikin on alkanut sujumaan. Eskarilaisella on välillä ollut väsymystä ilmassa, niinkuin eskarin opettaja varoittelikin että voi aluksi tulla lapsille. Onhan se eskari aivan eri tavalla intensiivistä kuin päiväkodissa oleminen, kun sitä lepohetkeä ei ole, ja koko ajan tehdään jotain. Mutta hirmuisesti Tipa tuntuu tykkäävän silti eskarista ja kaikesta mitä siellä tehdään, ja eiköhän siihen uuteen arkeen ja rytmiin siellä myös totu pikkuhiljaa. Eskariryhmästä on löytynyt paljon uusia sekä vanhoja kavereita, ja rinnakkaisesta ryhmästä myös. Eskariryhmä on mukavan kokoinen, kun siellä on 14 lasta ja yksi opettaja sekä yksi hoitaja. Ei ole liian suurta ryhmää, ja kaikki tulivat nopeasti tutuksi.

Tänä syksynä Tiara halusi vaihtaa sirkuskoulun balettiin, kun vihdoin pääsi aloittamaan kunnon esibaletti -ryhmässä pienempien satubaletin sijaan. Hän oli ekoista treeneistä niin innoissaan, että sitä oli ilo seurata. Uskon että useamman vuoden tanssi- ja sirkus/akrobatia -taustasta on hyötyä baletissa. Hän on onneksi myös harjoitellut jo monta vuotta sitä miten kuunnellaan ohjeita ja tehdään liikkeitä perässä, ja harjoittelee tunnollisesti myös kotona. Saa nähdä kuinka pitkälle innostus kantaa tämän lajin parissa.

Zelda on haaveillut niin sirkuskoulusta, baletista kuin karatestakin, mutta luulen että hän tykkäisi eniten jostain perheharrastuksesta, missä saisi touhuta yhdessä aikuisen kanssa. Ajateltiin mennä ensi viikonloppuna testaamaan taitoliikuntakeskuksen Peuhu-tuntia, missä lapsi saa liikkua temppuradalla yhdessä vanhemman kanssa. Siitä tulee varmasti hauskaa!

Mä olen tehnyt omaa kunto-ohjelmaani personal trainerin kanssa nyt kuukauden verran, ja siitä on tulossa lisää juttua loppuviikosta. Energiatasot on ainakin nousseet kohisten, ja askel tuntuu huomattavasti kevyemmältä kun ei ole enää ihan niin rapakunnossa. Mutta tästä tosiaan lisää myöhemmin ihan oman postauksensa verran!

Olen nauttinut suunnattomasti siitä, että olen kyennyt erottamaan päivästä oman ajan töille ja oman ajan perheelle. Se on helpottanut päivien suunnittelua niin paljon, ja koen myös että olen pystynyt itse rentoutumaan paremmin. Erilaiset vaiheet tuovat kyllä mukavaa vaihtelua tähän yrittämiseen, ja nautin kyllä paljon myös siitä että meillä oli vapaa ja mahtavan aikatauluton kesä. Mutta nyt on hyvä näin, rutiinit on tervetullutta vaihtelua.

Arki on lähtenyt kivasti rullaamaan, ja odotan jo kovasti sitä mitä syksy tuo tullessaan. Tällä viikolla on luvassa pari kivaa pressiä joita odotan innolla, ja mulla on vaikka mitä mahtavia suunnitelmia syksyn varalle, joten pysykää matkassa mukana!

AINIIN, ja pakko kyllä mainita tässä, että meidän neiti puolivuotias nousi tänään ensimmäisen kerran seisomaan ekaksi polvilleen tukea vasten ja sitten seisomaan tukea vasten, tukena toimi bObles. En kestä. Tätä se tämä viikko siis toi tullessaan, kun sunnuntaina sitä pohdiskelin. On vissiin ihan himpun verran kiire isosiskojen perään. 

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3