Huh mikä viikonloppu

17.09.2017

Kun mä kirjoitan tätä, kello lyö jo iltakymmentä ja takana on yksi meidän kolmen lapsen elämän pisimmältä tuntuneista viikonlopuista, ellei jopa pisin. Kuten kirjoitinkin, tänä viikonloppuna Otto teki tyttöjen kummisetien kanssa meidän kodin lattioita valmiiksi, ja meidän piti lähteä tyttöjen kanssa siksi aikaa pois täältä kaiken rakennuspölyn, remppatarvikkeiden ja metelin keskeltä. Kumpanakin aamuna startattiin jo aamulla ennen kahdeksaa, ja tultiin kotiin vain nukkumaan yöksi. Samaan syssyyn sattui vielä kaverisynttärit, harrastuksia ja eilinen Helsinki Design Weekin Little Market jonne olin luvannut mennä moikkaamaan yhteistyökumppaneita ja tuttuja.

Vaikka oli rankka viikonloppu, niin hauskaa on kyllä ollut, ja tärkeimpänä mielessä kiitollisuus siitä miten hemmetin upeilla ihmisillä me ollaan onnistuttu ympäröimään itsemme. Siis oikeasti, meidän ystävät ja läheiset on olleet tänä viikonloppuna niin suureksi avuksi ja seuraksi, ja en kyllä tiedä miten voin tarpeeksi kiittää heitä kaikesta. Vaikka on ollut hurjasti touhua, ja ei olla ihan kommelluksittakaan selvitty, niin silti oli kyllä mahtava viikonloppu. Ollaan juostu kaatosateessa, matkustettu autolla, metrolla ja junalla, pompittu synttäreillä, herkuteltu jäätelöllä ja maailman parhaalla suklaakakulla, ja seurattu lasten ihania leikkejä.

Mulla on aivan kaikki mehut loppu, vaikka hyvä fiilis onkin. Ei ole ollut rankkaa negatiivisesti missään nimessä, mutta uuvuttavaa koska on ollut niin paljon puuhaa, eikä missään vaiheessa ole oikein ehtinyt nollaamaan ja vaan nostamaan jalkoja ylös.

Tämän illan puolen tunnin ajomatka kotiin meni pitkän päivän jälkeen niin että kuopus huusi kurkku suorana, kunnes viisi minuuttia ennen kotia hän nukahti, kun esikoinen paijasi häntä otsasta hellästi täysin oma-aloitteisesti. Voin kertoa, että oli pikkuisen ylpeänä neiti itsestään, ja sai ollakin. Ja pikkuisen ylpeänä oli äitikin, kun vilkaisin takapenkille ja näin sen tyytyväisen hymyn hänen kasvoillaan, kun hän kuiskasi hipihiljaa että sai Novan nukahtamaan. Oltiin yritetty yhdessä kaikki mahdolliset lelut ja taikatemput ja unilaulut ja kaikki, mutta vasta isosiskon paijaus auttoi. AWW!

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Oton sisko, kiitos hänelle niistä <3

Huh, mutta joo, nyt meillä on lattiat yläkerran aulaa lukuunottamatta. Listoja ei ole vieläkään, koska tuli vähän mutkia matkaan, mutta ei mitään mikä vaatisi enää tällaista samanlaista viikonloppua, onneksi. Huomenna on mun synttärit, ja nyt mä ajattelin vihdoin rentoutua ennen kuin nukahdan varmaan sohvalle.

Hei ainiin! Ja lupasin jakaa teille kyselyä liittyen opiskelijoiden kouluprojektiin johon lähdin mukaan: TÄSTÄ pääsette pieneen kyselyyn, jossa on muutama kysymys mun blogista ja blogeista yleensä. Jos vaan teillä on aikaa ja halua, niin käykää vaikka mun huomisten synttäreiden kunniaksi vastaamassa. Siitä on hurjan suuri apu opiskelijoille proggiksessa, sekä mulle tämän blogin kehittämisessä <3 KIITOS <3

Hyvää yötä ihanat <3


Perhelauantai Design Marketissa

09.09.2017

Otto kotiutui mökkireissultaan jo aamupäivällä ja saatiin viettää ihan tavallista perhelauantaita kaikki yhdessä. Otettiin melkeinpä heti nokka kohti Ruoholahtea ja Kaapelitehdasta, missä Helsinki Design Marketia tänään ja huomenna vietetään. Ulkona oli aika koiranilma, mutta se ei menoa haitannut. Paikka oli aivan tupaten täynnä ihmisiä ja toinen toistaan mahtavampia merkkejä oli markkinoilla edustettuna.

Me käytiin ostamassa Papun Design Marketiin jämäpaloista tehdyt spesiaaliväriset polvipaikkaleggarit Novalle, sekä huikea lohikäärme-ovitarra tyttöjen leikkihuoneen oveen Made of Sundaysilta. Kaikkea muutakin ihanaa oli, mutta koska paikalle ei saanut viedä rattaita, ja unohdin meidän kantorepun kotiin, ei jaksettu kanniskella Novaa sylissä ihmistungoksessa enää sen pidempään. Kierrettiin siis vaan nopeasti eri paikat läpi ja tsekattiin ne muutamat mitä oltiin etukäteen ajateltukin.

Seinätarra pääsee paikoilleen vasta kunhan ensi viikolla meidän lattiat on VIHDOINKIN tehty loppuun. En voi sanoin kuvailla kuinka paljon (ja kauan, liian kauan) olen sitä odottanut. Mutta tässä on ollut vähän kaikkea muuta mielessä kuin lattiat, ja ollaan priorisoitu kaikki muu niiden ohi, ei ole tuntunut olevan sopivaa hetkeä toteuttaa niitä. Me ollaan vähän tällaisia huithapeleita että ei haittaa keskeneräiset lattiat, kun on paljon kaikkea muuta jännää.

Kyllähän nuo laminaatit pinossa tuossa keittiössä on välillä ärsyttäneet, vaan enpä tiedä minkä hauskan ja jännittävän hetken olisin vaihtanut mieluummin lattiaremonttiin, en kyllä mitään. No juu, tähän pätee hyvin sanonta ”Don’t look back, you are not going that way.” eli suunta eteenpäin, ja kohti ensi viikon lopussa häämöttävää toivottavasti valmista lattiaa. Meidän tuurilla (ja Oton perfektionisti-luonteella) tulee vielä jotain mikä estää tekemästä lattiaa ihan kerralla loppuun asti, mutta sitten tulee. Ei se ole edelleenkään niin justiinsa. Ja mieluummin keskeneräinen, kuin huonosti ”valmiiksi” tehty. Mutta se lattioista, ne on ensi viikon juttuja.

Katsottiin tyttöjen kanssa aamupäivällä Boss Baby -elokuva Elisa Vuokraamosta ennen kuin Otto tuli, ja se oli ihan huikea, voin suositella! Naurettiin tyttöjen kanssa melkein vedet silmissä. Ja meillä oli eilen ihan super hauska tyttöjen ilta, katsottiin Vain Elämää ja tanssittiin, ihan niin kuin suunniteltiinkin. Hengattiin peittojen alla lattiatyynyllä, mussutettiin popcornia ja naureskeltiin Novalle joka suhasi ympäri olohuonetta taukoamatta.

Hänestä on tullut ihan hullun nopea konttaamaan, ja nyt taputtaminenkin onnistuu jo kunnolla niin että käsistä kuuluu läpsytysääni, hahaa. Uusimpana juttuna hän on oppinut ihan melkein kiipeämään itse lattiatyynyltä sohvalle, joten sohvalle ei voi enää jättää m-i-t-ä-ä-n kuten tietokonetta, kameraa tai puhelinta, niinkuin ennen on voinut. Hän on erittäin kiinnostunut juuri niistä, ja päättäväisen luonteensa ansiosta niitä sinnikkäästi tavoittelee.

Me aletaan nyt leipomaan omenapiirakkaa, ja toivotan aivan ihanaa lauantai-iltaa teille kaikille <3


Linnanmäellä lasten kanssa

10.07.2017

Heippa ja ihanaa uutta viikkoa kaikille! Tämä viikko on alkanut upealla auringonpaisteella, ja me aamulla mietittiikin että mitä oikein tehtäisiin tänään. Ekana ehdotin että lähdettäisiinkö uimaan, mutta kun kysyin lapsilta mitä he haluaisivat tehdä, esikoinen toivoi Linnanmäkeä. Ja niin me pakattiin sitten kimpsut ja kampsut ja suunnattiin Lintsille eka kertaa tänä vuonna.

Lintsi on nykyään huomattavan paljon helpommin lähestyttävä kuin mun lapsuudessa, jolloin alueelle piti maksaa sisäänpääsymaksu ja ranneke tai laitelippuja oli ostettava, jos mieli tehdä yhtään mitään edes taaperon kanssa. Silloin ei tullut kuuloonkaan että tuosta vaan extempore olisi lähdetty Lintsille, vaan se oli koko kesän odotettu reissu ja juhlapäivä.

Nykyään Lintsillä voisi hyvin käydä vaikka joka viikko, kun sinne voi mennä halutessaan vaan hengailemaan. Silloin siitä saattaisi kyllä kadota hohto, jos joka viikko kävisi. Oli kuitenkin tosi hauskaa vastata esikoisen kysymykseen yhtään miettimättä että ”joo mennään vaan”, kun ajattelee että 90-luvun lapsena itselle olisi ollut varmaan joku maailman suurin unelmien täyttymys päästä heti samantien Lintsille kun sitä pyytää. Mun lapsuudessa Lintsi taisi olla jopa maanantaisin kiinni, ja ainakaan se ei auennut kello 11 aamupäivällä niinkuin nykyään, vaan vasta joskus puolen päivän jälkeen.

No joo, mutta sinne siis lähdettiin jo melko aikaisin aamupäivällä koko porukka. Ja vaikka ehkä nykypäivän lapsille Lintsi ei enää ole niin iso ja kerran kesässä -juttu kuin itselleni aikoinaan, niin kyllä olivat meidän mukulat aivan innoissaan sinne päästessään. Laitteisiin ei ollut yhtään pahat jonot kun oltiin ajoissa liikkeellä, ja lapset pääsivät heti ekana junaan, rumpukaruselliin ja minisähköautoihin. Keskimmäinen oli myös aivan innoissaan kun hänkin vihdoin pääsi merirosvolaivaan, kun on nyt ylittänyt metrin merkkipaalun pitkän odotuksen jälkeen.

Oli niin hassua katsoa miten reippaasti tytöt vaan jonottivat ja menivät laitteesta toiseen kahdestaan. Heistä on tullut niin isoja!! Kävin mä heidän kanssaan Kot-Kotissa laskemassa tipuja, ja syötiin yhdessä hattaraa ja vedettiin narua ja kaikkea, mutta pääosin he vaan halusivat mennä kahden kesken laitteisiin, eikä moniin olisi yli 140cm pitkät edes päässeet mukaan.

Käytiin syömässä Flores-nimisessä fresh mex -ravintolassa, missä oli mun mielestä ainakin juuri tällaiseen lämpimän aurinkoiseen päivään sopivaa maukasta meksikolaistyyppistä ruokaa. Mä otin burritoa, Otto nachoja ja lapset nachoja ja lihapullia. Mahat saatiin täyteen, ja Nova innostui rapsuttelemaan ravintolan penkkiä joka oli värikkään raidallinen. Siis enpä ole koskaan aiemmin nähnyt lasta joka olisi yhtä kova rapsuttelun rakastaja kuin tämä meidän vauva. Hän vaan rapsuttelee aina ja kaikkea ja nauraa sille äänelle mikä rapsuttelusta kuuluu.

Ruuan jälkeen käytiin vielä tsekkaamassa muutama laite ja syötiin jälkkäriksi hattara neljään pekkaan, hyvin riitti yksi hattara kaikille, en mä ainakaan enempää pystyisi edes syömään.

Ihana aurinkoinen Lintsi-päivä, me nautittiin niin paljon!

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille <3


Lapsiperheiden lempikohde – Ipanainen Helsingissä

17.06.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ipanaisen kanssa.

Mua melkeinpä harmittaa että on pakko mainita tuo yhteistyö juuri tämän postauksen alussa, sillä tiedän että joku jättää ihan periaatteesta tämän siksi lukematta, vaikka ei kannattaisi. Haluaisin että jokaikinen lapsiperhe, joka asuu pääkaupunkiseudulla, tai menee koskaan edes käymään Helsingissä, saisi lukea tämän postauksen, tai kuulla jotakin muuta reittiä Ipanaisesta. Ipanaisesta, lapsiperheiden pyhiinvaelluskohteesta, matalan kynnyksen kohtauspaikasta ja siinä samalla myöskin täyden palvelun lastentarvikeliikkeestä ja kirpparista, joka sijaitsee Helsingin Hakaniemessä.

Mun ja Ipanaisen tarina alkaa jo vuosien takaa, sillä ensimmäinen arvonta jonka koskaan blogissani järjestin, oli juuri Ipanaisen kanssa. Arvoin Stonzit onnekkaalle lukijalleni, silloisen Ipanaisen nettikaupan valikoimasta. Siitä asti olemme tehneet menestyksekkäästi yhteistyötä, ja olen turvautunut Ipanaisen valikoimaan myös oma-aloitteisesti moneen otteeseen. Kuudessa vuodessa Ipanainen on kasvanut vähintään yhtä paljon kuin mun blogi, ja nykyään Ipanaiselta löytyy nettikaupan lisäksi tämä Hakaniemen mahtava liiketila-kurssipaikka-perhekahvila-kantovälineopastamo-leikkipaikka-kirppis-hybridi. Mahtava on tosin vähättelyä, enkä usko että saan tässä postauksessa edes kerrottua tarpeeksi siitä mitä kaikkea Ipanainen pitää sisällään.

Tuo megapitkä nimitys jota Ipanaisesta äsken käytin, kuvailee ehkä osittain sitä mitä Hakaniemestä voi löytää, mutta mun on pakko tehdä teille tällainen virtuaalinen mielikuvituskierros Ipanaiseen, jos se selventäisi vähän paremmin. Kun ovesta astuu sisään, on olo tervetullut: vastassa on iloisia kasvoja, paljon lastenvaunuja ja rattaita, vauvoja, taaperoita ja äitejä kahvikuppeineen kuhiseva keittiö, ja oikealla kaksi lastenhoitohuonetta joiden välistä löytyvät Ipanaisen säännöt. Säännöt, joissa EIn sijaan lukee mitä Ipanaisessa SAA tehdä.

Lastenhoitohuoneesta ja WC:stä löytyy ilmaisia vaippoja joka koossa, täydellinen juttu juuri meille – mun kaltaisille vanhemmille jotka ovat aina reissussa aivan minimivarustuksella ja joskus on vaippa liian vähän mukana. Keittiössä on aina ilmaista kahvia ja teetä vanhemmille, mikro jossa lämmittää liikkeestä ostettavissa olevia luomulastenruokia, ja sekä mukavia sohvia imetykseen että syöttötuoleja jo kiinteitä ruokaileville naperoille. Keittiöstä löytyy myös kirjahylly, mistä saa lainata itselleen luettavaa vasta lanseeratun Ipanaisen kiertävän kirjan merkeissä.

Keittiöstä katsoen vasemmalle lähteekin sitten itse myymälä, josta löytää kaikki vauva- ja lapsiperheiden luottomerkit. Babiatorsit suojaamaan auringolta, Oogaan ja Ezpz:n huippuhauskat lasten astiat, Kurtisin vaunuverhot, Choomeen uudelleentäytettävät smoothiepussit ja paljon muuta. Elodie Detailsin ihania asusteita, DonebyDeerin supersöpöjä nokkamukeja ja ruokalappuja ja vaikka Pukyn potkupyörät vähän isommille palleroille. Jos täältä ei löydy lahjaa vauvalle niin ei sitten mistään.

Kassan välittömästä läheisyydestä löytyy myös varmasti kivijalkaliikkeiden laajin kantovälinevalikoima, missä on sekä Tulan että ByKayn kantoreppuja, myös ihanaa Tula free-to-growta joka meiltäkin löytyy. Kantoreppujen lisäksi löytyy laaja valikoima kantoliinoja ja kantovälineasusteita, sekä esimerkiksi kantotakkeja ja kantopaneeleja takkeihin. Myymälässä kantovälineitä voi sovitella oman lapsen kanssa, tai sitten oikean vauvan painoisen nuken kanssa, aina paikalla olevien kantovälineohjaajien kanssa. Tänne voi myös tulla, jos omistaa jo kantovälineen mutta tarvitsee opastusta sen käytössä.

Oikealta perältä, myymälän ja kirpparin keskiöstä löytyy aivan ihana leikkipaikka lapsille, pienille ja isommille. Siellä voi leikkiä kauppaa, kahvilaa ja mitä ikinä mieleen juolahtaakaan. Leikkipaikkaa ympäröi matala reunus, ja lapsi on helppo viedä siihen siksi aikaa kun itse katselee leikkipaikan ympärillä olevia hyllyjä. Näin vanhempi saa hetken rauhallista shoppailuaikaa kuitenkin niin että pystyy samalla kokoajan näkemään lapsensa.

Ipanaisen kirppari on täynnä herkkuja vaatteita ja asusteita, sekä leluja ja tarvikkeita. Juuri saapuneet tuotteet on laitettu omaan rekkiinsä ja ne on helppo löytää siitä. Mä ostin Ipanaisen kirpparilta mm. Novalle ihanan Papun mekon.

Vaikka tämä valikoima on itsessään jo ihan huikea, sanoisin että Ipanaisessa parasta on sen tunnelma. Siellä jokainen voi tuntea olevansa tervetullut, ja siellä on helppo löytää samassa elämäntilanteessa olevaa seuraa ja vertaistukea. Se on sellainen paikka johon uskaltaa mennä ihan pienenkin vauvan kanssa, ja missä taatusti ei kukaan katso pahasti jos taapero hermostuu ja heittäytyy ihan spagetiksi. Ipanaisessa saa myötätuntoisen katseen ja kupin kahvia.

Paikalla käy ihan yhtä lailla äitejä kuin isiäkin, nuorempia ja vanhempia, ja Ipanaisen säännöissä erikseen mainitaan että saa olla ostamatta mitään. Mä rohkaisen kaikkia vanhempia tai tulevia vanhempia, miksei mummuja, pappoja ja kummejakin piipahtamaan Ipanaisessa yhdessä lapsen kanssa tai yksin. Se on niin paljon enemmän kuin myymälä, se on loistava matalan kynnyksen kohtaamispaikka jossa kukaan ei tuomitse, vaan tukee, auttaa, ilahduttaa ja arvostaa.

Ipanainen sijaitsee aivan Hakaniemen torin ja metroaseman läheisyydessä, osoitteessa Siltasaarenkatu 2, ja sinne pääsee todella helposti mistä päin Helsinkiä tahansa. Kävellen tai sporalla, metrolla tai bussilla, autollekin löytyy parkkipaikkoja kadulta.

Kunhan me kotiudutaan täältä Oulusta, mennään Ipanaiseen käymään. Lapset ovat kyselleet milloin pääsevät sinne taas leikkimään, ja mua himottavat kirppiksen mahtavat löydöt, herkullinen kahvi, ja vesikantoliina jollaisen ajattelin käydä ostamassa kesän uintireissuja helpottamaan.

Ihanaa lauantaita kaikille <3