Marcuksen & Martinuksen keikalla isojen tyttöjen kesken

10.06.2018

Eilen käytiin meidän isojen tyttöjen kanssa Marcuksen & Martinuksen keikalla Kaisaniemen puistossa. Pakko sanoa, että oli ehdottomasti yksi siisteimpiä juttuja mitä ollaan yhdessä tehty, me nautittiin kaikki niiiiiiin paljon! Ostettiin liput jo aikoja sitten, ja tätä odotettiin ja jännitettiin yhdessä koko kevät tyttöjen kanssa. Ihan mahtava keikka kertakaikkiaan, ja musta on vaan niin ihanaa että me voidaan tehdä yhdessä tällaisia siistejä asioita!

Tytöt alkoivat kuuntelemaan Marcusta & Martinusta kun kuulivat joskus laivan muumidiskossa heidän biisin ”Elektrisk”, ja siitä lähtien on tätä poikakaksikkoa fanitettu oikein urakalla. Siinä on kyllä sellaiset määrätietoiset ja lahjakkaat tyypit, että ei voi kuin ihailla. Ei paljoa parempia roolimalleja voi nuorille ollakaan, joten oikein ilolla tuen tätä fanitusta. Tyttöjen innostusta seuratessa (ja melkein joka päivä M&M musiikkia kuullessa) on itsekin varmaan tullut ryhdyttyä jonkin sortin faniksi. Heissä on sellaista positiivista meininkiä ja hyvää fiilistä, ja musiikkikin on enemmän kuin jees.

Tuntuu niin kreisiltä ajatella, että meillä on jo niin isoja lapsia, että heidän kanssa voi näin helposti ja vaivattomasti lähteä isolle puistokeikalle, eikä keikalla kertaakaan tarvinnut jännittää, että miten se sujuu lasten kanssa. Silkkaa musiikin ja tanssin ja kavereiden riemua koko keikka, ihan kuin olisin ollut omien kavereiden kanssa siellä, mutta ne olikin mun lapset.

Tavattiin keikalla sekä Modernisti Kodikas-blogin ihanaa Kerttua ja hänen tyttöään, että meidän kaveria ja heidän kaksosia, jotka on meidän tyttöjen tuttuja kavereita. Lapsilla oli ihan mahtava meininki, he tanssivat ja kiljuivat ja fiilistelivät kaikki yhdessä. Välillä flossasivat ja shufflasivat (kertokaa tietävämmät jos se ei taivu noin suomeksi) ja pomppivat. Niin siistiä, että näin pienillä on jo niin suuri intohimo joihinkin asioihin, ja miten täysillä he eläytyivät keikkaan. Ehkä kaikkein siisteintä oli se, että he tutustuivat myös uusiin lapsiin keikan aikana, ja kaikki olivat yhtä suurta ja iloista porukkaa. Keikan jälkeen sitten innoissaan kerrottiin kuinka on saatu uusia ihania ystäviä. Miten helposti lapset ystävystyvät! Siitä ennakkoluulottomuudesta ja ystävyyden riemusta voisi jokainen aikuinenkin ottaa mallia.

Kuvat: Kerttu / Modernisti Kodikas

Tämä kokemus oli niin hieno, että se jää varmasti meille lämpimäksi muistoksi ikuisiksi ajoiksi. Ja tämän keikan jälkeen tiedän, että voidaan hyvin lähteä tyttöjen kanssa keikalle vaikka kauemmaskin, jos tulee joku heidän fanittamansa bändi esim. Tukholmaan tai muihin naapurimaiden kaupunkeihin. He jaksoivat tosi hienosti, ja tässä kun vielä kasvavatkin koko ajan niin huimaa vauhtia, niin en epäile hetkeäkään, etteikö onnistuisi hienosti joku vielä isompikin keikka.

Keikalla alle 12-vuotiaat eivät päässeet mitenkään lavan lähelle, sillä se Golden Circle -alue oli K-12. Se oli vähän harmi pienten puolesta, mutta ymmärrän kuitenkin hyvin miksi näin oli tehty. Onneksi meidän lapsia tämä ei tuntunut haittaavan, he näkivät hyvin kun kiipesivät aidalle istumaan, ja sitten välillä fiilistelivät ja tanssivat ihan maan tasalla, ja kuuntelivat keikkaa samalla. Kauempana ei ainakaan ollut mitään ahdistavaa tungosta, vaan mahduttiin oikein hyvin siihen hengailemaan.

Ollaan kyllä vieläkin kaikki ihan fiiliksissä eilisestä. Pakko oikein välillä pysähtyä vaan fiilistelemään sitä, miten siistit lapset me ollaan saatu. He on vaan niin huikeita tyyppejä, että on vaan ihan mahdottoman suuri onni saada olla heidän vanhempia. <3


Helsingin kesät – rakkaita muistoja & ajatuksia

12.05.2018

Rakas kotikaupunkini on upea aina, mutta kesällä se näyttää kyllä ehdottomasti ne parhaimmat puolensa. Muistan jo lapsena, kuinka kesäinen Helsinki oli vaan niin upea paikka. Vaikka aina mielelläni lähdin kesälomalla Ouluun, oli kotikaupungin kesässä jotain ihan spesiaalia kaikkine aktiviteetteineen. Mulla liittyy niin lämpimiä muistoja lapsuuden Helsingissä vietettyihin kesäpäiviin, että muistan vieläkin elävästi monia tilanteita ja juttuja mitä tehtiin. Me asuttiin mun lapsuudessa ihan keskustan tuntumassa, Ruoholahdessa, ja sellainen keskustan kesä-Helsinki on mulle se kaikkein rakkain ja mieluisin, ja myös tutuin.

Aikuisiällä on toki tullut luotua niitä muistoja ja rakkaita paikkoja muuallakin täällä, kuin vain keskustassa, mutta keskustassa tuntuu että mihin tahansa kävelee, tulee joku hauska tai tunteita herättävä muisto mieleen. Siksi me haluttiin mennä naimisiinkin nimenomaan keskustassa, Vanhassa kirkossa, koska sen ympärillä me vietettiin Oton kanssa aika monta kesää. Vaikka meidän tiet ei Vanhan kirkon puistossa koskaan kohdanneetkaan, ollaan oltu siellä todennäköisesti monta kertaa yhtäaikaa ja hengattu osittain vieläpä samojen ihmisten kanssa! Niin hassua. Mutta uskon, että sille oli tarkoituksensa, että kohdattiin nimenomaan silloin kun kohdattiin. Ehkä niinä teinikesinä ei oltu kumpikaan valmiita vielä toisillemme, eikä onneksi tavattu.

Muistan elävästi myös kesän 2009, jolloin tulin Oulusta kahdeksi kuukaudeksi tänne Helsinkiin kesätöihin. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni asua kaksi kuukautta ihan omillani 17-vuotiaana, sain kesätyöstäni palkkaa, joka siinä iässä tuntui ihan järkyttävän suurelta. Se vapauden huuma oli uskomaton, ja silloin kaikki tuntui olevan mahdollista. Sinä kesänä sinetöin päätöksen siitä, että halusin muuttaa Oulusta takaisin Helsinkiin heti lukion jälkeen, ja seuraavana kesänä sitten muutinkin.

Vaikka tein sinä kesänä töitä joka arkipäivä kasista neljään kahden kuukauden ajan, Helsingissä riitti koettavaa ja nähtävää vaikka joka illalle. Vaikka tein töitä, tunsin olevani silti lomalla, enkä tainnut viettää yhtäkään iltaa töiden jälkeen yksin kotona, vaan aina oli tekemistä ja kavereita. Päivät työskentelin vakuutusyhtiön arkistossa pölyisten mappien kanssa, ja illat viiletin pitkin Helsingin katuja ja rantoja kavereiden kanssa. Se oli se tunne mitä kaipasin, että ei tarvinnut ikinä möllöttää kotona, vaan aina oli jotain uutta ja siistiä. Siksi mä halusin niin palavasti takaisin Helsinkiin.

Vaikka näin iän myötä olen rauhoittunut aika tavalla ja nykyään rakastan myös möllöttää kotona, niin kyllä mua se sama vapaus ja spontaanius viehättää Helsingissä edelleen. On ihanaa mennä ja nähdä ja kokea. Täällä on AINA jotain siistiä, aina. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä edes, eilenkin me vaan käytiin jätskillä keskustassa. Mutta se fiilis, kun syöt kesän ekaa jäätelökioskijätskiä, takana huristaa sporat ja edessä katusoittajat soittavat jotain letkeää biisiä, se on vaan  niin jees. Ja jos haluaisi tehdä jotain ihmeellistä, olisi täällä aina taidenäyttelyitä, leffoja, uusia ravintoloita, uusia ihmisiä, tapahtumia, konsertteja, klubikeikkoja, teatteriesityksiä. Aina on jotain. Helsingissä on niin paljon kaikkea, että kaikkea ei ole koskaan mahdollista nähdä ja kokea elämän aikana. Ja se on just parasta. Helsinki love <3

Musta on niin siistiä kasvattaa meidän lapset juuri täällä, ja olen niin iloinen siitä, että me asutaan Helsingissä. Vaikka joskus on pyöritelty muitakin kaupunkeja mielessä, on tämä aina se meidän koti, johon ollaan meidän yhteinen elämä rakennettu. Toivottavasti lapset ovat siitä iloisia ja onnellisia, ja oppivat näkemään kaiken sen hyvän, mitä tällä kaupungilla on annettavaa, vaikka joskus haluaisivatkin muuttaa muualle.

Ihanaa iltaa kaikille <3