Lapset ovat olleet tämän viikon hiihtolomalla ja olen tehnyt itsekin töitä hieman vähemmän, niin ollaan saatu enemmän yhteistä aikaa. Aloitettiin loma meidän 5-vuotiaan Pokemon-teemaisilla synttäreillä viime viikonloppuna ja mun äitikin ajeli Oulusta Armas-koiran kanssa tänne meidän luokse. Tehnyt ihan hyvää tällainen hengähdysviikko, vaikka alkuvuosi on kyllä muutenkin sujunut jotenkin ihanan rauhallisesti.

Alkuviikosta käytiin lasten kanssa leffassa ja lisäksi koululaiset on käyneet Oton ja isoisänsä kanssa laskettelemassa Vihdissä. Siellä oli ilmeisesti oikein hyvät rinteet ja laskettelu sujuu heiltä niin hyvin, että mua hirvitti katsella sitä jäätävää vauhtia videolta. Mutta mitä voi olettaa kun heidän isi on entinen SM-tasolla kilpaillut alppihiihtäjä. Itse taas en juuri uskalla muualla laskea kun lasten rinteissä, kun kukaan ei sitä mulle ikinä omassa lapsuudessani opettanut. En siis kirjaimellisesti pysy omien lasteni perässä, paitsi kahden pienimmän vielä toistaiseksi.

Keskiviikkona oltiin myös mun sukulaisen hautajaisissa. En ole tästä asiasta hirveästi muuten somessa puhunut, mutta tällaiset surulliset uutiset ovat meitä myös tänä talvena koskettaneet. Kyseessä ei ollut lähisukulainen, mutta tärkeä ihminen kuitenkin, joka on ollut isossa roolissa meidän elämässä varsinkin mun lapsuudessa. Äitini on vähän pidempään nyt Helsingissä, sillä hän auttaa hoitamaan edesmenneen sukulaisen asioita. Tämä onkin ensimmäinen kerta pitkään pitkään aikaan kun äiti on täällä hieman pidemmän ajan. Varsinkin kuluneiden kahden vuoden aikana äiti on ollut todella vähän täällä Helsingissä, joten lapsillekin harvinaista luksusta saada nauttia mummun ja Armaksen seurasta rauhassa.

Surullisina ja tyrmistyneinä ollaan seurattu uutisointia Ukrainasta tänään. On vaikea käsittää mitä juuri nyt tapahtuu. Kuten Maaret Kallio kirjoitti Instagram-päivityksessään, nyt on tärkeää suojella itseä ja lapsia henkisesti ja pyrkiä ankkuroitumaan siihen tavalliseen arkeen ja tekemiseen lasten kanssa. Silti tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta edes kirjoittaa näin, koska Ukrainassa ihmisiltä on viety täysin se mahdollisuus. Nyt on myös tärkeää somessa olla valppaana ja kriittisenä kun lukee ja jakaa asioita. Kriisitilanteissa luotettavin tieto löytyy perinteisestä ja riippumattomasta mediasta.

Tämä viikko sai sellaisen käänteen, jota ei ikimaailmassa olisi voinut vielä muutama viikko sitten kuvitella tapahtuvan. Se tuntuu ihan uskomattoman pelottavalta. Viimeiset pari vuotta kaikkine käänteineen on osoittanut, että ei voi tuudittautua turvallisuudentunteeseen ja se ihan tavallinen normaali arki ilman ajatustakaan kenekään julistamista poikkeustiloista, jota vuoteen 2020 asti olin elänyt, oli luksusta, jota ei koskaan olisi saanut pitää itsestäänselvänä.

Tämä tilanne koskettaa nyt eri tavalla myös siksi, koska meillä on jo niin isoja lapsia, että he väistämättä törmäävät tähän tilanteeseen ja ymmärtävät, kysyvät ja huolestuvat jo aivan eri tavalla kuin pikkulapset. On tärkeää pitää itse huoli siitä, että ei lietso pelkoa lapsissa tai altista heitä jatkuvalle kriisiuutistulvalle ja huoliajattelulle. MLL:n sivuilla on ohjeet kuinka tätä asiaa voi käsitellä lasten kanssa turvallisesti.

Hiihtolomaa on vielä neljä päivää jäljellä ja me pyritään täyttämään se aika mukavalla tekemisellä ja yhdessäololla. Tänään lasten sokeriserkut eli Oton pikkuserkun lapset tulevat meille yökylään ja siitä tulee varmasti hauskaa. Viikonloppuna aiotaan ainakin ulkoilla, ehkä käydään luistelemassa tai pulkkamäessä, tai molemmissa. Toivottavasti ei jouduta enää tekemään lumitöitä tälle viikolle, sillä niitäkin on tässä saanut tehdä ihan riittämiin. Toissapäivänä Otto kolasi lunta melkein kolme tuntia ja itse puolitoista tuntia, että saatiin kulkureitti autolle ja parkkipaikat vapaaksi. Huh. Mutta hyvää treeniä se eittämättä on!

Lopetan tämän postauksen yhtä sekaviin tunnelmiin kuin mun pään sisällä on juuri nyt. Ajatukset ovat Ukrainassa ja ihmisissä, jotka ovat joutuneet tämän järkyttävän epäoikeudenmukaisen ja kauhean tilanteen keskelle. Silti yritän ankkuroitua tähän meidän arkeen täällä, tehdä  asioita, joista lapset nauttivat ja pysyä rauhallisena. Voimia jokaiselle jota tämä tilanne koskettaa henkilökohtaisesti.

Siis vitsi miten paljon lisää valoa aamut saivat hiihtoloman aikana! Tänään kun herättiin, oli jo ihan valoisaa ja näki hyvin laitella aamupalaakin ilman lisävaloja. Nyt kun (kop kop) alkuraskauden migreenit alkavat toivottavasti vähän jo hellittää, pystyn vihdoin nauttimaan tästä upeasta kevään valosta. Olen piileskellyt kaikelta valolta niin paljon kuin olen pystynyt, mutta nyt alan pikkuhiljaa nauttia näistä aurinkoisen upeista päivistä. Ja varmasti muullekin perheelle mukavaa, kun kotona saa puuhastella valoisassa taas, eikä pimeässä tai pikkulampun valossa, kuten koko alkuvuoden.

Hiihtolomaviikko sujahti hurjaa vauhtia ohi, mutta oli kyllä ihanaa kun lapset olivat kotona. Pelattiin lautapelejä, syötiin dippivihanneksia ja pidettiin leffailtaa, ulkoiltiin, luettiin ja askarreltiin. Lapset nukkuivat aamuisin pitkään, itse en kun herään vieläkin yleensä viimeistään puoli kahdeksalta ihan itsestään. Oli parasta aamuisin vaan pitää meidän kuopusta kainalossa ja syödä yhdessä sohvalla leipää ja katsoa samalla piirrettyjä.

Otin vähän stressiä siitä, että meidän hiihtolomalla ei ”tapahtunut mitään” kovin ihmeellistä, koska a) koronarajoitukset ja b) en itse pysty nyt just esim. lasketella tms ja Otto teki töitä koko viikon ja minäkin osan viikosta. Mutta juteltiin lasten kanssa ja he sanoivat loman lopuksi, että heillä oli aivan ihana hiihtoloma ja ei olisi tarvinnut ollakaan mitään enempää. He nauttivat myös siitä, että saivat olla kotona vaan rennosti. Ja kyllä sitä ehtii tulevina vuosina sitten hiihtolomilla reissata ja lasketella pilvin pimein kun se on taas mahdollista normaalisti.

Käytiin Oton kanssa kahdenkeskisellä minilomalla hotellissa ja lapset olivat silloin tätinsä luona yökylässä viettämässä leffa-yökylää karkkibuffalla. Seuraavana päivänä he pääsivät vielä Uunisaareen paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja ja s’moreseja ja vielä pulkkamäkeenkin. Viikonloppuna ihana lämpö ja aurinko helli kaikkina päivinä ja kevään pystyi jo tuntemaan! Paitsi ehkä tämä on nyt se fool’s spring ja me tullaan kokemaan vielä talvi 1 ja talvi 2 ennen kuin se oikea kevät sieltä joskus tulee, mutta kuitenkin. Kevään voi jo kuulla (ihana lintujen laulu) ja kyllä ulkona on vähän sellainen kevään tuoksukin. Lunta tosin on vaikka muille jakaa.

Jotenkin ihan hullua, että kohta vuosi on vierähtänyt eteenpäin siitä, kun katsottiin hallituksen tiedotustilaisuutta ja lapset jäivät kotiin ja etäkouluun. Ja samaan aikaan pian on vuosi siitä, kun tehtiin asuntokaupat ja muutettiin tänne. Vuosi sitten ei olisi ikinä uskonut, että vielä maaliskuussa 2021 meininki on tämä mitä se nyt on. Hirveää kyllä, miten kaikkeen kuitenkin tottuu ja turtuu. Sitä odotan hyvin suurella mielenkiinnolla, että miltä näyttää maaliskuu 2022. Sitä ei kukaan vielä tiedä, mutta toivon sydämeni pohjasta, että silloin rajoituksia olisi vähemmän, eikä tarvitsisi pelätä.

Kevätlukukausi tuntuu aina menevän nopeammin kuin syyslukukausi, kun lomat ja arkipyhät rytmittävät sitä niin kivasti. Juuri oli hiihtoloma ja nyt on jo pääsiäisnamit ja rairuohotkin saapuneet kauppoihin, kun muutaman viikon päästä vietetään jo pääsiäistä. Pääsiäisestä ei ole kuin muutama viikko vappuun, sitten on helatorstai ja yhtäkkiä onkin jo kevätjuhlan (tai etäkevätjuhlan) aika. Raskauden kannalta tuntuu, että aika kuluu tuskallisen hitaasti, kun sitä vaan odottaa sitä maagista 22 viikon merkkipaalua, mutta samalla tiedän jo nyt, että kyllä tämä aika loppupeleissä tulee kulumaan ihan älytöntä vauhtia. Varsinkin sitten kesä, koska kesäloma menee aina ihan tuplanopeudella kaikkeen muuhun ajankuluun verrattuna.

Tällä viikolla meillä on suunnitelmissa ainakin siementen kylvöä (ekaksi pitää suunnata kaupoille ja päättää mitä kaikkia kasveja me tänä kesänä aiotaan istutuslaatikoissa kasvattaa). Lisäksi on paljon kivoja työjuttuja tulossa, joita odotan innolla! Ihanaa maaliskuun ensimmäistä kaikille <3

PS: Käykää halutessanne vastailemassa IG:ssä raskausaiheiseen kyselyyn, että millaista sisältöä teistä olisi kiva lukea/katsella raskauteen liittyen, niin osaan tuottaa sellaista sisältöä, joka teitä kiinnostaa. 

Tultiin takaisin kotiin Oulusta ja meillä oli kyllä siellä niin kivaa! Lasten hiihtoloma kului kuin siivillä, kun Oulussa oli niin paljon kivaa tekemistä ja rakkaita ihmisiä. Meidän hiihtolomalle ei tällä kertaa kuulunut varsinaista hiihtämistä (no okei, ei ole kuulunut vielä ikinä), mutta ulkoilua senkin edestä. Oulussa oli jo valmiiksi lunta ja viikonloppuna sitä satoi vielä reippaasti lisää. Kun me lähdettiin sieltä, Oulu oli vihdoinkin se ihana ja kaunis talven ihmemaa, jollaisesta ollaan haaveiltu koko alkuvuosi.

Hiihtoakin on kuitenkin luvassa, sillä lähdetään ensi viikolla vielä Oton perheen kanssa mökkeilemään ja laskettelemaan! Vanha alppihiihtovirtuoosi Otto palaa rinteeseen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ja saa samalla opettaa meidän lapsetkin laskettelemaan (ja mut). Mä olen itse lasketellut kaksi kertaa koko elämäni aikana ja meidän esikoinen on ollut kaksi kertaa laskettelemassa, mutta nuorimmat pääsevät ensi viikolla rinteeseen ekaa kertaa. Onneksi Oton perheessä on monta taitavaa laskettelijaa, niin opettajia riittää meille kaikille noviiseille. Siitä tulee varmasti hauskaa ja jännittävää!

Jotenkin hassua, että ei olla aikaisemmin lähdetty porukalla laskettelemaan, kun joskus alppihiihto on ollut puolet Oton elämästä. Mutta hei, kerta se on ensimmäinenkin. Meillä on ollut niin paljon kaikkea muuta hauskaa, että laskettelu ei ole käynyt edes mielessä. Mutta voi olla, että tämän jälkeen laskettelukärpänen puraisee pahemman kerran ja ollaan rinteessä jatkossa joka talvi enemmänkin. Ei voi tietää jos ei kokeile.

Viikonloppuna juhlittiin Oulussa mun tädin nelikymppisiä. Päivällä kahviteltiin ja lapsetkin olivat mukana, mutta illaksi he lähtivät yökylään mummulaan. Enpä ole aikoihin ollut yhtä vauhdikkaissa kotibileissä kuin nämä! Vanhat kunnon kotibileet olivat kyllä niin hauskat ja tanssittiin ja tampattiin ihan hulluna kasari-ysärisoittolistan ja Antti Tuiskun tahtiin. Jos mun nelikymppiset sitten tulevaisuudessa on edes puoliksi näin vauhdikkaat niin olen kyllä onnistunut, hah. Oli ihana juhlia mun tätiä, joka yleensä järjestää kaikille muille juhlia. Kerrankin hän oli illan tähtenä ja mä sain auttaa seremoniamestarina. Vedin mm. tietokilpailua ja pallonheittokisaa, joista jälkimmäisessä olin itsekin mukana ja sain muuten vieläpä eniten palloja koriin! Yllätyin kovasti tästä menestyksestä.

Käytiin Oulussa lasten kanssa leffassa katsomassa uusi Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -leffa joka oli kyllä hauska. Se oli ehkä mun mielestä hauskin Heinähattu & Vilttitossu-leffa tähän asti, jonka myös meidän 3-vuotias jaksoi hyvin katsoa. Leffassa tapahtui koko ajan, eikä se ollut mitenkään liian pitkä vaan juuri sopiva. Leffassa on sympaattisten ja hauskojen juttujen lisäksi kyllä myös yllättävän paljon lällättelyä ja nimittelyä, mikä mua vähän häiritsee.

Jotenkin tuntuu vaan oudolta, että miksi sellaista pitää ylipäätään näyttää tai opettaa vielä lapsille?  Sellainen toive tulevaisuuden Heinähattu & Vilttitossu -leffoille, että voisiko sitä lällättelypuolta edes aavistuksen vähentää? Olen varma, että hauskan ja viihdyttävän lasten elokuvan saa tehtyä ilman nimittelyä ja lällättelyäkin. Vai mitä olette muut vanhemmat mieltä? Toki Vilttitossun ilkikurisuus ja pikkusiskon kujeilu on nimenomaan se juttukin, mutta olen varma, että sitäkin voi toteuttaa muuten kuin esim. nimittelemällä.

Sellainen spontaani avautuminen, heh. No, ei onneksi ole niin vakavista asioista kysymys ja kyllä siis tykkään sekä kirjoista että leffoista tosi paljon, varsinkin, koska tulee myös oma lapsuus mieleen tutuista hahmoista. Mutta tällaisetkin jutut välillä vanhempana mietityttää, kun meidän kotona muiden haukkuminen tai tahallinen härnääminen ei vaan ole ok. Leffoissa tuo ehkä nimenomaan mietityttää enemmän, koska niissä siihen kiinnittää enemmän huomiota, kun on kuva ja ääni.

Nyt takaisin kiinni arkeen ja kotihommiin, meillä on ainakin viisi koneellista pyykkiä pestävänä, isot ruokaostokset tehtävänä ja paljon töitä ja koulua tälle viikolle. Ihanaa hiihtolomaa, jos lomailette tällä viikolla ja muille mukavaa arkiviikkoa!

PS: Meidän uusi Yhdessä -podcast-jakso ilmestyi eilen ja sen aiheena on ne kolme maagista sanaa, Minä rakastan sinua. Kuinka monelle Otto on sanonut ne ennen mua? Entäs mä ennen Ottoa? Milloin sanottiin toisillemme ekan kerran? Kuinka nopeasti ne voi sanoa? Miten osoitamme rakkautta arjessa ja mitä opetamme rakkaudesta lapsille? Sanommeko omille vanhemmillemme edelleen usein minä rakastan sinua? Mm. näihin kysymyksiin vastaus uusimmassa jaksossa, joka löytyy tuttuun tapaan Spotifysta, Soundcloudista ja Apple Podcasteista.

Me tultiin tänne hiihtolomalle ihmettelemään, että olisiko täällä sitä talvea, jota ei olla vielä Helsingissä päästy kokemaan tälle vuodelle. No, eipä täällä Oulussakaan kyllä kovin ihmeellinen lumitilanne ole valitettavasti. Plus-asteita löytyy täältäkin, mutta on täällä sentään hieman talvisempaa kuin pk-seudulla. Toki meillä oli muutenkin syitä tulla tänne: haluttiin tulla moikkaamaan sukulaisia ja kavereita ja lisäksi juhlistetaan mun tädin nelikymppisiä tällä viikolla. Mun täti perheineen on myös muuttanut uuteen kotiin. Oli niin hauskaa ja vähän outoa tulla tänne ihan uuteen paikkaan, kun ollaan viimeiset kymmenen vuotta aina vietetty Oulun lomat samassa talossa. Mutta aivan mielettömän ihana uusi talo heillä kyllä on, täällä todellakin kelpaa lomailla ja auttaa synttärijärjestelyissä.

Lapset tykkäävät kun täällä on leikkikavereita ja tietty mun äiti ja Armas-koirakin lyhyen matkan päässä. Ollaan käyty moikkaamassa äidin lisäksi mun pappaa ja tehty kirppiskierros Oton kanssa. Lapset ovat leikkineet innoissaan pihalla mun kummipojan kanssa ja tehneet lumiukkoja, monikossa. Koko talven edestä lumiukkoja parissa päivässä.

Aion hoitaa kevään lastenvaateostokset täältä Oulusta käsin, sillä täällä on paljon parempi valikoima kuin Helsingissä. Noomissa jo käytiinkin eilen. Löysin sieltä muutaman ihanan vaatteen kuopukselle, joita olin miettinyt jo etukäteen. Hippukidsissä varmasti käydään vielä Zeppelinissä ja Vadelmatarhan kirppiksen aion tsekata loppuviikosta uudelleen, kun siellä ei ollut eilisellä reissulla vielä oikein meille mitään. Pienemmissä koissa kylläkin oli vaikka mitä ihanaa. Aion tehdä myös postauksen kuopuksen vaatekaapin sisällöstä, kunhan päästään kotiin ja kaikki kamppeet alkavat olla selvillä. Siellä on itse asiassa yllättävän paljon vielä sellaistakin, mitä olen ostanut jo vuosi sitten. Paljon on tietty myös isosiskojen vanhoja suosikkeja, kun ollaan viimein alettu lähestyä niitä kokoja, joita he käyttivät silloin kun tiesin jo, että meille on tulossa kolmas tyyppi.

Suunnitelmissa on Oulun reissulla vielä ainakin nähdä lisää kavereita ja sukulaisia, sekä käydä mun äidin kanssa lounaalla syömässä blinejä, meidän hiihtolomaperinne! Täytyy toivoa, että sää pysyy talvisena koko viikon, niin saadaan fiilistellä lunta mahdollisimman pitkään.  Meinattiin myös mennä ehkä käymään Nallikarin talvikylässä, jos siellä vaan on ensi viikonloppuna lunta, jolloin sen pitäisi olla auki. Tällä viikolla ilmestyy myös kaksi kiinnostavaa lasten leffaa: Koiran elämää sekä uusi Heinähattu ja Vilttitossu, ei olla vieläkään osattu päättää, että kumpi mennään katsomaan! Oletteko te menossa katsomaan jompaa kumpaa?

Mä en itse lomaile tällä viikolla, vaan olen tehnyt aina aamuisin ja lasten mentyä nukkumaan kouluhommia (yhtä kurssia, josta kuulette myöhemmin lisää) sekä työjuttuja. Tällä viikolla ilmestyy myös vuoden ensimmäinen Ihanat erilaiset perheet -haastattelu sekä paljon muuta. Vaikka en varsinaisesti lomaile itse, niin kyllä mulla silti on sellainen fiilis, että on ihan lomalla, kun saan olla täällä. Täällä mieli lepää ja aina on se fiilis, että vuorokaudessa on enemmän tunteja kuin kotona.

Ihanaa viikkoa kaikille! 

PS: Meidän Yhdessä-podcastista ilmestyi eilen uusi jakso, jossa me jutellaan tulevaisuudesta. Käydään läpi niin meidän utopistisia haaveita kuin realistisia tavoitteitakin. Oli tosi mielenkiintoista jutella Oton kanssa näistä asioista ja suunnitella meidän yhteistä tulevaisuutta. Käykää ihmeessä kuuntelemassa!

Kuuntele jakso Spotifyssa

Kuuntele jakso Soundcloudissa

Jakso löytyy myös Apple Podcast-appista.

Oltiin pari viikkoa sitten hiihtolomalla Oulussa ja sain tehtyä meidän lomasta nyt teille (tekstitetyn) videon! Kuvattiin viikon aikana monia kivoja asioita joita tehtiin, mutta toki 12 minuuttia on aika pieni osuus ihan kokonaisesta viikosta. Videolla pääsette meidän mukaan ainakin poroja katsomaan, pulkkamäkeen, luistelemaan, leikkipuistoon, ostoksille, mun äidin kanssa lounaalle & katsomaan ihanaa pientä vauvaa. Me tavattiin Oulussa paljon rakkaita ihmisiä ja meillä oli ihana loma. Uskon, että videolta välittyy ainakin se syy miksi haluan aina lähteä Ouluun ja mistä siellä eniten tykkään: meidän reissut on aina täynnä rakkautta ja mahtavia tyyppejä.

Halusin tekstittää videon, koska mä itsekin tykkään katsoa videoita usein just sellasissa paikoissa, missä äänet ei voi olla päällä. Niinku esimerkiksi metrossa, ellei ole sitten kuulokkeita. Mulla ei ole koskaan nappikuulokkeet mukana, koska en voi kuunnella niistä musiikkia, kun se aiheuttaa mulle migreenin. Siksi en oikeastaan käytä niitä ollenkaan mihinkään muuhunkaan ja usein katson videot äänettömällä. Pssst! Tekstitys pitää laittaa erikseen päälle siitä YouTuben caption-napista (en tiennyt)!

Tein tekstitykset youtuben tekstitysohjelmalla, mikä oli ihanan helppoa! Nyt kun on oikeasti rauhallista työskentelyaikaa päivisin, on paljon enemmän aikaa myös huomata, että jotkut asiat, jotka ennen on tuntuneet hankalalta, ei loppupeleissä viekään niin paljoa aikaa. Kuten tämä tekstitys. Ei tuossa mennyt kuin 45 min kun pyöräytin tekstit videolle, eli jatkossa voin ne laittaa ihan mielellään. Näin yhä useampi pystyy katsomaan videoita. Nyt kun mulla on myös aikaa editoida videoita rauhassa, aion yrittää tehdä niitä taas säännöllisemmin. Voisin hyvin tehdä ainakin 1-2 videota kuukaudessa, se tuntuu mulle sopivalta tahdilta. Videoita toivotaan usein ja mielelläni niitä teen, mutta tietysti niiden tekeminen on sitä palkitsevampaa, mitä enemmän ihmiset niitä katsoo ja antaa palautetta.

Mulla on YouTubessa vielä aika vähän tilaajia, vaikka videoilla onkin yleensä paljon katselukertoja. Siksi pyydänkin kauniisti, että jos tykkäät videoita katsella, niin käy tilaamassa mun Iinalaura -kanava, niin tiedän kuinka moni niitä oikeasti haluaa nähdä! Toki mulla on paljon myös sellaisia seuraajia täällä, joita videot ei kiinnosta yhtään ja ymmärrän senkin hyvin. Mulla meni monta vuotta itsellä, ennen kuin innostuin niitä katsomaan. Piti vain löytää ne itselle mieluisat ja mielenkiintoiset tubettajat ennen kuin pääsin hommaan sisälle. Kanavan tilaaminen ei tarkoita muuta kuin että YouTubessa tulee ilmoitus kun ilmestyy uusi video, eli sen 1-2 kertaa kuussa. Mulle se on kuitenkin iso juttu ja aion ainakin tehdä jonkun spesiaalitoivevideon kunhan seuraava tuhatluku tulee tilaajissa täyteen. Tilaajana yleensä videot pääsee myös katsomaan aikaisemmin kuin täältä blogin kautta, koska julkaisen ne aina YouTubessa ihan ekana suoraan.

Toivottavasti tykkäsitte meidän hiihtolomavideosta! Tähän kommenttiboksiin saa myös mieluusti esittää videotoiveita, jos teillä sellaisia on. Mistä aiheista te haluaisitte seuraavaksi nähdä videon? Minkä pituisista videoista tykkäätte eniten?