Ennen-jälkeen -kuvat 3kk treenin jälkeen

12.10.2017

heinäkuu – elokuu – lokakuu

Kolmeen kuukauteen mahtuu myös treenittömiä viikkoja

Lupasin päivittää treenien tilannetta kun syksy etenee, ja nyt on takana siis kolme kuukautta treeniä personal trainerin opastuksella. Aiempi osa löytyy TÄÄLTÄ. Ollaan vaihdettu kerran jo ohjelmaa haastavampaan, ja pian on edessä uusi taas vähän astetta haastavampi ohjelma. Olen ollut tosi rennolla asenteella, ja tähän kolmeen kuukauteen on mahtunut myös viikkoja jolloin en ole ehtinyt liikkua ollenkaan varsinaisen ohjelman mukaan, ainoastaan hyötyliikuntaa. Onneksi mun PT on kannustanut mua koko ajan, ja kehottanut olemaan armollinen myös niiden huonompien viikkojen kanssa, ei se maailma siihen todellakaan kaadu jos jollain viikolla jää lihaskunto-treenit kokonaan välistä.

Mulle tärkeintä treenaamisessa on että se on mahdollisimman helppoa, matalan kynnyksen liikuntaa. Siksi mä en vieläkään ole siirtynyt kotitreeneistä salille. Ja olen alkanut miettimään, että miksi mun tarvitsee väkisin lähteä sitä salikorttia hommaamaan ainakaan vielä, kun ei siellä välttämättä tulisi käytyä. Kotitreenaaminen on niin paljon enemmän mun juttu. Se että voin herätä aamulla puoli tuntia ennen kaikkia muita ja vetää sen treenin kaikessa rauhassa, ja sen jälkeen käydä omassa suihkussa ja ei tarvitse käyttää aikaa mihinkään paikasta toiseen siirtymiseen, on mulle ihanaa ja käytännöllistä. Voi olla että mulla vähenisi treenien määrä reippaasti, jos pitäisi lähteä muualle treenaamaan, olen liian mukavuudenhaluinen (ja kotihiiri) siihen.

Kotitreenit kuminauhan avulla

Kotitreeneissä mulla on apuna kuminauha, mitään muuta en tarvitse. Kuminauha on yllättävän monipuolinen ja sitä voi hyödyntää kokonaisvaltaisesti koko kropan treenaamisessa. Mun ohjelma on suunniteltu koko kropan treenaamiseen, mutta selkäpainoitteisesti. Mun selkä ja ryhti on ollut tosi huonossa kunnossa, ja tämä kolme kuukautta on tehnyt molemmille ihan taikoja. Lihaskuntotreenin lisäksi olen tehnyt 2-3 reipasta kävelylenkkiä viikottain, yleensä niin että lapset pyöräilevät ja me kävellään Oton kanssa rivakkaa vauhtia.

Ryhti on tärkein treenitavoite

Kun katson noita kahden kuukauden takaisia välivaihekuvia – mun ryhti näyttää suoraan sanoen aivan hirveältä. Ja silloinkin oli jo tapahtunut edistystä aiempaan. Kun katson niitä kuvia, en melkein voi uskoa että silloin mun ryhti oli p-a-r-e-m-p-i kuin aiemmin. Huh! Kun vieressä on nyt kuva tämänhetkisestä tilanteesta, mä näen eron ryhdissä todella selvästi. Se on kirjattu mulle tärkeimmäksi treenitavoitteeksi, että saan selän ja ryhdin parempaan kuntoon, ja siinä olen mielestäni onnistunut hyvin.

Ryhti vaikuttaa ihan kaikkeen, mulla on vähentynyt pää- ja niskakivut todella paljon kun ryhti on parantunut, ja olen muuttanut työasennon kokonaan. Niinkuin viikonlopun faktapläjäyksessä kirjoitin, työskentelen nykyisin mieluiten seisoma-asennossa, ja se on vaikuttanut liikunnan lisäksi kaikkein eniten selän kuntoon. Edelleen mun selkä ja niska rasittuu imetyksestä jonkin verran, onneksi nykyään paljon vähemmän, kun kuopus kannattelee jo itse itseään paljon enemmän ja imetysasentoja on helppoa vaihdella.

Vetreyttä venyttelystä

Mä nautin liikunnasta ja treenaamisesta tosi paljon, ja eniten nautin siitä kun huomaan kuinka oma fiilis paranee koko ajan. On ihanaa huomata pystyvänsä liikkumaan monipuolisemmin ja helpommin. Olen ottanut myös säännölliset venyttelyt tavaksi, ja on ihanaa huomata että kroppa tulee koko ajan notkeammaksi. Notkeaa musta ei saa tekemälläkään, mutta ainakaan en ole enää ihan niin jäykkä kuin aiemmin.

Suoria vatsalihaksia en ole treenannut vielä ollenkaan, koska odotettiin että se pieni rako vatsalihasten välissä menee raskauden jäljiltä umpeen. Uskoisin että nyt se alkaa olla poissa, ja ehkä seuraavassa treeniohjelmassa otetaan nekin mukaan. Toistaiseksi mun ohjelma on sisältänyt siis eniten selkää ja alavartaloa vahvistavia liikkeitä, vaikka toki keskivartalo ja vatsakin on siinä samalla saanut voimaa.

Tavoitteena vahva vartalo

Olen tosi tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen ja samalla linjalla jatketaan. Tavoitteena mulla on vahva ja hyvinvoiva vartalo. Kävin neuvolan aulassa vaa’alla ekaa kertaa kesäkuun jälkeen tällä viikolla, ja kiloja mulla on lähtenyt kesäkuusta kolme. Eli noiden kolmen kuvan välillä on eroa siis vain kolme kiloa, mikä mun mielestä aika hyvin todistaa sen että ei ne kilot vaan se mistä ne kilot koostuvat. Raskauskiloja mulla on jäljellä vielä neljä. Toisaalta en kyllä tavoittele painon pudotusta, tai ole tavoitellut sitä missään vaiheessa. Itse asiassa tämän hetkinen paino tuntuu oikein sopivalta, ainoastaan haluan edelleen jatkaa vartalon voimistamista ja lihasten harjoittamista, ja lihas painaa enemmän kuin rasva, eli saattaa olla että joskus paino vielä tästä nousee (ei tosin tällä kehon painoon pohjautuvalla treeniohjelmalla, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa), eikä se mua ollenkaan haittaa.

Ihanaa torstaita kaikille <3


Hyvinvoinnin vuosi 2017

29.01.2017

Mulla on kunnia toimia tänä vuonna Henki-Fennian Brand Ambassadorina, ja Henki-Fennia onkin haastanut mut kiinnittämään tänä vuonna erityishuomiota itseni ja perheeni kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tulen käsittelemään aihetta yhteistyön tiimoilta blogissa erilaisten teemojen kautta koko vuoden ajan, enkä voisi olla enemmän innoissani tästä!

Olen aiemminkin kirjoittanut blogissani henkivakuutusasioista yhteistyössä nimenomaan Henki-Fennian kanssa, mutta tänä vuonna päähuomio tulee olemaan ihanammassa arjessa ja jaksamisessa. Päätin tarttua Henki-Fennian haasteeseen koska haluan todistaa että vauvavuosi voi olla myös hyvinvoinnin vuosi, kun muistaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. Samalla haluan haastaa teidätkin voimaan paremmin ja kiinnittämään enemmän huomiota itseenne, arkeenne ja jaksamiseenne.

Mulla on takana kaksi aivan erilaista vauvavuotta, ja varmasti kolmas – aivan omanlaisensa vauvavuosi vielä edessä. Tämä vuosi on meille isojen askelten vuosi, koska sen lisäksi että perheeseen tulee uusi jäsen, meidän esikoinen aloittaa esikoulun ja meidän työkuviot ovat muuttuneet edellisistä vauva-ajoista. Itse tulen toimimaan yrittäjänä koko vauvavuoden ajan ja sen jälkeenkin, enkä halua polttaa itseäni loppuun yrittäjyyden ja vauva-arjen ristitulessa heti alkuun. Haluan löytää keinoja, joilla saan itseni jaksamaan ja joilla saan arjesta toimivaa ja ihanaa, vaikka se olisikin työntäyteistä.

Omasta ja läheisten hyvinvoinnista huolehtiminen on ainakin mulle ihan kaikki kaikessa, sillä se on yksinkertaisesti hyvän elämän perusta. Kun uupumuksesta on omakohtaista kokemusta, ja sitä on seurannut myös viereltä ja nähnyt mihin se pahimmillaan johtaa ja miten se vaikuttaa myös lähipiiriin, sitä ei halua enää kokea uudelleen. Mä haluan, että me kaikki voidaan hyvin ja jaksetaan nauttia siitä kaikesta mitä meillä on. Mitä iloa on kivasta kodista, ihanasta perheestä tai mielenkiintoisesta työstä, jos on niin uupunut ettei niitä osaa arvostaa? Niinpä, ei mitään.

Mulle hyvinvointi tarkoittaa nimenomaan monen asian summaa. Sen lisäksi että hyvinvointiin vaikuttaa terveys, riittävä lepo, terveellinen ruokavalio, positiivinen asenne ja se että tekee arjessa niitä asioista mitkä tuottavat itselle hyvää mieltä ja oloa, hyvinvointi koostuu myös suuremmista asioista. Mulle yksi tärkeimpiä hyvinvoinnin tekijöitä on taloudellinen turvallisuus. Kun koen että talousasioista ei tarvitse murehtia nyt tai tulevaisuudessa, voin olla rauhallisin mielin. Nuorempana rahahuolet olivat mulle varmasti suurin unettomia öitä aiheuttava tekijä, ja saan olla kiitollinen siitä että näin ei nykyään enää ole.

Mielenrauha on oman jaksamisen kannalta tärkeää, ja se syntyy yleensä siitä että ei tarvitse murehtia arjessa isoja ja elämää mullistavia asioita, kuten vakavia sairauksia tai taloudellista epävakautta. Mielenrauhaa meidän perheelle tuovat henki- ja työkyvyttömyysvakuutusten lisäksi myös säästäminen ja maltillinen sijoittaminen. Henki-Fennia tarjoaa niin yrittäjille kuin kotitalouksillekin monenlaisia ratkaisuja mielenrauhan turvaamiseksi.

Yrittäjän arki on aina hieman epävarmaa, sillä koskaan ei tiedä milloin markkinatilanne muuttuu tai töitä ei enää olekaan yhtä paljon kuin ennen. Vararahaston kerääminen tällaisten tilanteiden varalle on elintärkeää, ja se onnistuu parhaiten säästämällä ja sijoittamalla. Kun ennakoi ja tekee viisaita ratkaisuja jo etukäteen, ei tarvitse myöhemmin katua tai harmitella jos joku yllättävä tilanne tuleekin vastaan, vaan voi kohdata sen ja siirtyä eteenpäin. Parhaimmassa tapauksessa joku sellainen tilanne voikin kriisin sijaan osoittautua käännekohdaksi elämässä – keinoksi kehittyä paremmaksi ja löytää jotain vielä mielekkäämpää mitä tavoitella.

Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä oman perheen talouden kustannuksella. Henki-Fennialta löytyy monipuolisia keinoja vaurastua viisaasti ja turvata oma ja perheen tulevaisuus. Niin kannattaa tutustua Henki-Fennian Elä hetkessä -sivustolla tarkemmin.

Mä lähden tähän uuteen vuoteen positiivisella asenteella, ja uskon että tästä vuodesta tulee hieno. Vaikka välillä olisin rättipoikkiväsynyt valvottuani yön vauvan kanssa ja tahkotessani aamukuudelta pikimustan kahvin voimalla kampanjatekstiä valmiiksi ennen deadlinea, odotan sitä kaikkea innolla. Uskon että me tullaan löytämään balanssi rennon perheajan, ahkeran työnteon, levon ja vauva-arjen väliltä ja viettämään mahtava vuosi, joka koostuu kivoista haasteista ja on täynnä rakkautta sekä huoletonta arkea.

Yhteistyössä Henki-Fennia.

Mikä saa teidät jaksamaan arjessa? Millä turvaatte mielenrauhanne? Jakakaa ihmeessä teidän ajatuksia aiheesta, sillä arjen hyvinvointi ja nimenomaan arjen sujuvuus lapsiperheissä on musta todella mielenkiintoinen aihe. Ja jos haluaisitte kuulla mun ajatuksia tarkemmin johonkin hyvinvointiteemaan liittyen niin saa kertoa, mä tartun mielelläni teemoihin jotka kiinnostavat juuri teitä!


Raskaus viikolla 25

01.11.2016

Parin päivän täyslepo on tehnyt todella hyvää. Vaikka muutossa mä en tehnytkään mitään raskasta, kuten kantanut, kyykistellyt tai kiipeillyt/kurkotellut, niin silti se muutto otti koville. Aina ei ollut tarjolla sohvaa jolla loikoilla, vaan välillä istuskelin kovalla tuolilla tai lattialla, ja jouduin vaihtelemaan paikkaa aina vähät väliä pois tieltä kun tavaroita siirreltiin. Sitä tarkoitin kun sanoin edellisessä postauksessani että ”nyt kun vihdoin voin olla oikeasti paikoillani”. Harmillisesti jotkut tuntuivat ymmärtäneen sen väärin ja ajattelivat että täällä huvinvuoksi hankin itselleni supistuksia koska ihan tahallani haluan pelätä että vauva syntyy ennen aikojaan. Ja tällä en nyt tarkoita tosiaankaan niitä mukavia kommentteja jotka sain, joissa tsempattiin ja kehotettiin lepäämään. Niistä haluan vain kiittää kauniisti. Tsemppi tuli tarpeeseen ja kauniit sanat piristivät keskellä väsynyttä viikonloppua, kiitos ihanat<3

Mutta, onneksi tämä lepo on nyt auttanut tosi paljon ja mulla ei ole ollut juurikaan supistuksia eilen eikä tänään. Olen levännyt alakerrassa sohvalla ja kävellyt portaita ainoastaan heti herättyäni alas ja nukkumaanmennessä ylös. Otto on hoitanut ruuanlaiton ja lastenhoidon. Kuuntelen kroppaani koko ajan enkä tee mitään sellaista mikä ei tunnu hyvältä, niinkuin olen tehnyt koko raskauden ajan. Jos joku tuntuu liian raskaalta tai aiheuttaa supistuksia, en tee sitä. Mua ei kuitenkaan kukaan ole määrännyt vuodelepoon, vaan olen ihan itse ennakoinut ja ottanut rauhallisesti, ennen kuin sellaista tarvitsee tehdäkään.

Huh, piti vaan saada tämä pois harteilta. Raskauteen liittyvät asiat tuntuvat aina kuumentavan jonkun tunteita, ja itselläkin helpommin menee muiden sanomiset tunteisiin näin raskausaikana kun on muutenkin herkillä. Uskon kuitenkin että näin kolmannen raskauden kohdalla osaan jo itse tunnustella aika hyvin että mitä mun kannattaa tai ei kannata tehdä.

Mutta joo, tosiaan nyt voin hyvin, vauva voi hyvin ja hän on kasvanut aivan hurjasti viime viikkoina. Tyyppi potkii mua niin kovaa että välillä saa hammasta purra. Hän mahtuu kuitenkin vielä hyvin pyörimään ympäri, ja maha muuttaa välillä todella radikaalisti muotoaan. Vauvan eka hikkakin on jo koettu, siitä kirjoittelin blogin fb-sivulla. Se tuntui niin hassulta ja musta tuntui että halkean rakkaudesta kun minityyppi hikottelee mahassa. Tänään on menossa viikko 24+5 ja raskaussovelluksen mukaan vauvalla pitäisi olla jo  30cm pituutta ja n. 700 grammaa painoa. Pieni hän vielä on, mutta kuitenkin jo paljon isompi kuin vaikka rakenneultrassa kuukausi sitten, jolloin painoa oli 340 grammaa. Huh onko siitäkin jo kuukausi! Nyt vauvan liikkeet näkyvät ulospäinkin todella selvästi ja välillä on hassua kun maha kohoilee ja hytkyy.

raskausviikko 25 maha

Rv 24+5

Lokakuu lensi kuin siivillä muuton vuoksi, ja nämä raskausviikkopostaukset ja -videot ovat jääneet todella vähälle. En ole ottanut edes kunnollista mahakuvaa pitkään aikaan, joten nyt sellainen oli paikallaan. Onhan tuo pötsi tainnut vähän kasvaa, vai mitä! Raskausviikot vaan hupenevat ja kohta siirrytään jo viimeiselle kolmannekselle, aika huikeaa että ollaan jo näin pitkällä. En malta odottaa että olisi jo ensi vuosi ja pääsisin pitämään meidän pikkuista ensimmäistä kertaa rinnalla tuhisemassa. Ei tässä onneksi enää montaa kuukautta ole odotettavaa, paljon vähemmän jäljellä kuin mitä on jo takana.

PS: Meidän sohva on todellakin vaaleanpunainen, se on Ikean Söderhamn niinkuin suunniteltiinkin, mutta vaan eri värisenä. Kirjoitan sohvan tarinan vielä paremmin kunhan mahdun kuvaamaan sen ihan kokonaan enkä vain tästä yhdestä kulmasta. Mutta täytyy sanoa että olen itsekin siihen aivan rakastunut, mukavin sohva jolla olen ikinä levännyt ja loikoillut!

Ihanaa marraskuun ensimmäistä kaikille ja kiitos vielä ihanista ja kannustavista kommenteista <3


Nyt eikä huomenna

02.05.2016

Olen mukana Indiedaysin ja Fennia Henkivakuutuksen kampanjassa, jossa pääsin kaivamaan luurangot kaapistani ja paljastamaan sen asian mitä mä aina lykkään seuraavaan päivään. Mä olen muuten aikalailla sellainen tyyppi että teen mieluummin kaiken aina heti enkä myöhemmin, ettei tarvitse stressata, mutta yksi sellainen juttu on jota lykkään aina vaan: vaatekaappien siivous, ja etenkin lasten vaatekaapin siivous. Laskut maksan aina heti kun ne tulevat, astianpesukoneen tyhjennän heti kun se on valmis ja työt teen mieluummin aina etukäteen kuin juuri ennen deadlinea.

Lasten vaatekaappi kuitenkin saa tursua ja pursua joka suuntaan, vähän liian pitkään, ennenkuin teen inventaarion ja luovun niistä vaatteista jotka eivät enää mahdu lapsille. Mä näen tässä lasten vaatekaapin tyhjennyksessä ja sen siirtämisessä jotain vähän samaa, kuin henkivakuutuksen ottamisessa (tai sen ottamisen lykkäämisessä). Mä en halua luopua niistä ihanista lemppareista, jotka joskus puin pienen kaksivuotiaan makkaran jalkaan tai siitä hellehatusta joka esikoisella oli päällä kivalla kesälomareissulla. Mutta kyllähän niistä pitää jossain vaiheessa luopua. Se on vaan niin haikeaa ja surkeaa, että sitä tulee lykättyä, vaikka aina kun sen saa tehtyä on helpottunut olo ja tilaa kaikelle uudelle ja kivalle.

Henkivakuutusta ottaessa ei tarvitse luopua mistään muusta kuin pienestä kuukausittaisesta summasta rahaa, mutta sen ajatteleminen tekee kipeää, että henkivakuutukselle voisi olla tarvetta. Eihän kukaan halua ajatella että entä jos kuolen, tai entä jos joudun työkyvyttömäksi loppuelämäksi. Mä olen oppinut omakohtaisesti että ikinä ei voi tietää mitä voi tulla eteen. Mun äiti joutui työkyvyttömyyseläkkeelle aivoinfarktin, molemminpuolisen keuhkoveritulpan sekä molempien lonkkien kuolioitumisen seurauksena 48-vuotiaana. Hän joutui lopettamaan työnteon miltei 20 vuotta liian aikaisin.

Mun äidillä ei ollut henkivakuutusta, ja siksi mulla on. Mä otin henkivakuutuksen jo vuosia sitten, ja sen pienen summan maksaminen kuukausittain takaa mulle sen että jos ikinä mitään pahaa tapahtuisi, mun, Oton ja lasten elämä on turvattu. Meidän perheessä kaikilla perheenjäsenillä on henkivakuutus ja turva vakavan sairauden varalta, ja ihan syystä. Henkivakuutuksella taataan sekä perheenjäsenten turva kuolemantapauksen sattuessa, että oma elintaso mikäli eteen tulisi vakava sairaus joka aiheuttaisi pysyvän työkyvyttömyyden. Lakisääteinen turva voi olla yllättävänkin alhainen, riippuen toki siitä kauanko on ollut töissä ja kuinka paljon on tienannut.

Fennian henkivakuutuksesta maksetaan kertakorvaus edunsaajalle perheenjäsenen kuoltua, ja henkivakuutus on voimassa 90-vuotiaaksi asti. Vakuutuksen voi ottaa 15-75 -vuotiaana. Pysyvän työkyvyttömyyden turvasta maksetaan myös kiinteä kertakorvaus, todistetusti pysyvän työkyvyttömyyden sattuessa. Tällä korvauksella voi kattaa esimerkiksi asuntolainan, autolainan ja muut kiinteät kulut.

Henkivakuutuksen hinnan voi laskea kätevästi nettilaskurilla omien tarpeiden mukaan, ja vakuutuksen ottaminen onnistuu helposti kotisohvalta käsin ilman käyntiä vakuutusyhtiön konttorissa tai soittelua. Vakuutusmaksun suuruus määräytyy ikäsi ja valitsemasi korvaussumman mukaan.

LUKIJAKILPAILU:

Onko sinulla jo henkivakuutus? Jos ei, niin miksi? Mä ainakin suosittelen hank

kimaan henkivakuutuksen heti eikä myöhemmin! Vastanneiden kesken arvotaan 50€ lahjakortti Stockmannille. Osallistumisaikaa on 5.5. klo 22.00 asti, voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti joten muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Onnea arvontaan! Arvonnan tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ.