Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Muutama viikko sitten kirjoitin asioista, jotka omalla kohdallani ovat vaikuttaneet mun ruokasuhteeseen ja jotka ohjasivat ennen valintojani ruokakaupassa. Kirjoitin teinivuosistani ja niistä ajoista, kun hinta oli tärkein vaikuttava tekijä ruokaostoksille. Nykyään olen siitä onnekkaassa asemassa, että pystyn tekemään ruokaostoksia myös muilla perusteilla, kuin pelkästään hintalappuja tuijottamalla. Tänään ajattelin tehdä katsausta siihen, mitä meidän kauppakassista löytyy ihan tavallisena arkipäivänä ja miksi.

Näissä kuvissa on esillä meidän tavalliset täydennys-ruokaostokset keskeltä viikkoa. Ne eivät ole koko viikoksi, vaan muutamaksi päiväksi, kaveriksi sellaisille jutuille, joita kotoa jo löytyy. Tässä on kuitenkin esillä paljon sellaisia juttuja, joita me käytetään säännöllisesti ja ostetaan usein ja siksi tämä oli mun mielestä hyvä esimerkkikassi tähän postaukseen. Etenen tuotteiden kanssa samassa järjestyksessä kuin meidän lähi- K-Supermarketin pohjapiirros menee.

Hevi-osastolla mun ostoskäyttäytymistä ohjaa eniten satokausiajattelu. Pyrin ostamaan niitä hedelmiä, vihanneksia ja marjoja, jotka kulloinkin ovat parhaimmillaan. Suosin ehdottomasti kotimaista ja lähellä tuotettua tällä osastolla, mutta ostan myös joskus ulkomaisia satokaudelle ajankohtaisia vihanneksia ja hedelmiä, joita ei Suomesta välttämättä saa, kuten vaikkapa talvella persimoneja ja klementiinejä. En ole ehdoton valinnoissani ja kyllä me syödään välillä myös avokadoja sekä esimerkiksi USA:sta tuotua bataattia vuoden ympäri, mutta pääosin suositaan satokausiajattelua.

K-Supermarketin hevi-osastolla mun mielestä ihaninta on se, että niin monissa eri vihanneksissa ja hedelmissä lukee tarkasti kenen tilalta se on tullut. Tuottajia nostetaan isosti esiin. Tulee hyvä mieli ostaa joltain tietyltä tuottajalta, eikä vaan ”tomaattia”. Tuotteiden yhteydessä on kerrottu laajasti mistä kunnasta ja miltä tilalta keneltä tuottajalta tuote on, ja näin saa myös tiedon siitä, kuinka pitkän matkan tuote on kulkenut kaupan hyllylle.

Näin syksyllä satokauden mukaan mun ostoskoriin päätyy usein kotimaisia juureksia kuten porkkanaa, punajuurta, keltajuurta ja raitajuurta, sipulia, kurpitsaa, sieniä kuten suppilovahveroita ja kanttarelleja ja hedelmistä etenkin omenoita. Viime viikolla ostin myös kotimaisen valtavan vesimelonin meidän 8-vuotiaan synttäreille. En edes tiennyt, että niitäkin kasvatetaan Suomessa! Kauppareissujen ostetuimmat jutut hevi-osastolta meillä on varmaan ympäri vuoden kotimainen kurkku ja tomaatti, sekä tuoreet yrtit. Niitä vaan kuluu niin älyttömästi joka päivä.

Juustohylly on mun heikkous ja sieltä mä ostan varmasti eniten ulkomaista, vaikka arkijuustoissa kotimaista suosinkin. Mä rakastan voimakkaan makuisia erilaisia juustoja ja vietetään juustoiltaa ehkä kerran kuussa Oton kanssa. Meidän lasten suosikki on valkohomejuusto, jota saa kotimaisenakin vaihtoehtona. Testaillaan aina vähän erilaisia juustoja ja oikeastaan koskaan ei ole vastaan tullut sellaista, joka EI olisi maistunut meille aikuisille.

K-Supermarketeissa on tosi hyvä juustovalikoima, eikä tarvitse lähteä sen suurempaan kauppaan maistellakseen uusia jännittäviä herkkuja. Parhaat juustohillot löytyy muuten myös Pirkka Parhaat -sarjasta: juustohillo-pakkauksessa on kolme erilaista hilloa, joista mun ehdottomat lempparit on greippi ja inkivääri.

Proteiiniosastolla suosin kotimaista tuoretta kalaa sekä kasviproteiineja ja vapaiden ulkokanojen (luomu)munia. Meidän ostoskärryyn päätyy jonkin verran myös kotimaista broileria, eikä kieltäydytä lihasta silloin, kun sitä tekee mieli. Näin lokakuussa me kuitenkin vietetään semi-lihatonta lokakuuta, eikä osteta kotiin ollenkaan lihaa, vaikka muuten sitä saatetaan tulla syöneeksi jossain, esim. lapset koulussa. Tämä on mennyt aika iisisti ainakin ekojen 10 päivän ajan, eikä ole kertaakaan tullut tilannetta, että lihaa olisi kaivannut kotiin. Nykyisin on hyvin helppoa löytää erilaisia hyvänmakuisia kasviproteiineja, meidän suosikkeja on esimerkiksi perus-Härkis, sekä beanit-suikaleet. Tykkään siitä, että kaikki kylmässä olevat vegeproteiinit löytyvät yhdestä hyllystä meidän lähi K-Supermarketissa. 

Leipähyllyllä meidän ostoskoriin päätyy useimmin kauraa ja ruista, mutta lapset tykkäävät myös paahtoleivästä. Välillä herkutellaan kotimaisilla artesaanileivillä, kuten cashew-karpalo-chiabattalla. Sen päälle ei tarvitse muuta kuin voita ja avot! Mutta se on pelkkää vaaleaa leipää, joten meillä se on sellainen viikonloppuherkku ja muuten suositaan kuitupitoisempia vaihtoehtoja.

Maitohyllyllä meidän kärryihin tarttuu barista-kauramaitoa kahvimaidoksi. Ostetaan aina pieniä 2dl tölkkejä, koska yksi sellainen kestää meillä Oton kanssa kahvimaitona juuri sen viisi päivää, jonka purkki säilyy avattuna. Näin ei tule hävikkiä, kun ei muuhun käytetä. Lapset ovat tänä syksynä vaihtaneet omasta halustaan maidon tilalle kauramaidon, jota käyttävät esim. kaakaossa ja murojen kanssa. Jugurtin he syövät edelleen maitopohjaisena ilman lisättyä sokeria. Mun omia lempijugurtteja on Helsingin meijerin lähellä tuotetut jugurtit, joista omena ja puolukka on ehdottomasti parhaat. Meidän lähi K-Supermarket oli eka kauppa, jossa näihin törmäsin jo vuosia sitten ja olen niin iloinen, että niitä saa edelleen ja muutkin ostavat pienen tuottajan juguja, joita en koskaan ole nähnyt esimerkiksi markkinoitavan missään.

Kuiva-aine- ja säilykehyllyiltä valitsen kärryyn usein erilaisia papuja ja linssejä, riisiä ja pastaa (arjessa yritän suosia tummaa ja täysjyvää, mutta herkuttelen joskus kyllä valkoisella). Lisäksi meille ostetaan kaurahiutaleita puuroon ja leivontaan sekä täysjyvämuroja ja granoloita, joihin ei ole lisätty sokeria tai joissa sitä on hyvin vähän. Näiden lisäksi tulee ostettua myös pähkinöitä ja siemeniä, kahvia ja kookosmaitoa, sekä erilaisia maustekastikkeita.

Pakastimeen ostan joskus helppoja arkiruokia, kuten täysjyvä-kalafileitä, punajuuri-kasvispullia ja erilaisia perunapakasteita.  Sekä tietenkin jäätelöä! Rehellisyyden nimissä on myös myönnettävä, että me ollaan edelleen pakastapizzan ystäviä ja sitä tulee  myös syötyä vähintäänkin kerran kuussa, ellei useamminkin. Se on meidän kauppa-pahe.

Me ei olla missään ruoka-asioissa ehdottomia ja kaikkein eniten ruokaostoksia ohjaavat maku, helppous ja terveellisyys, mutta pyritään tekemään hyviä valintoja silloin kun se tuntuu luontevalta. Kun on tehnyt muutoksia ruokavalioon pikkuhiljaa, niihin on ollut helppo sopeutua ilman luopumisen tuskaa, kun ei oikeastaan olla luovuttu mistään. Joskus me ostetaan myös jotain tosi epäterveellistä ja kauheaa ja nautitaan siitä täysillä. Se on ihan fine, kun suurimmaksi osaksi pyrkii elämään monipuolisella ja värikkäällä ruokavaliolla.

Meidän perheessä kaikki saavat vaikuttaa omalta osaltaan siihen, mitä kaupasta ostetaan ja otetaan lapset aktiivisesti mukaan keskusteluun ruuasta ja ruokaan liittyvistä arvovalinnoista. He tietävät miksi vähennetään lihan syömistä, miksi vältellään ruokahävikkiä ja miksi suositaan lähellä tuotettuja satokausivihanneksia. Haluan opettaa lapset rakastamaan ja arvostamaan ruokaa ja myös huomioimaan sen, mitä tapahtuu ennen kuin ruoka päätyy kauppaan ja kaupasta lautaselle.

K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruoasta voi tutustua lisää heidän sivuillaan. Ne ovat hyvin linjassa omien ajatusteni kanssa. Arvot ja ajatukset sekä rakkaus ruokaa ja arvostus tuottajia kohtaan tulee vahvasti esiin ihan jokaisella kauppareissulla ja se on mun mielestä tosi kunnioitettavaa. 

Millaiset arvot ja valinnat ohjaavat teidän kauppareissuja? Mitä teiltä löytyy joka viikko ostoskassista?

PS: Kuunnelkaa muuten ihmeessä tämä kaunis biisi, jonka K-Supermarket on tehnyt. Otto on lauleskellut sitä jo muutaman viikon ja mä vasta nyt tajusin, että kyseessä on K-Supermarketin mainosbiisi.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.

Ensi viikolla, 30.3. vietetään taas Earth Houria. Monella on se virheellinen käsitys, että Earth Hour on joku sähköttömyys-tunti tai energiansäästötempaus. Oikeasti Earth Hour on WWF:n järjestämä maailman suurin ilmastotapahtuma, johon ihan kaikki voivat osallistua. Tapahtuman aikana näytetään valomerkki ilmaston puolesta sammuttamalla turhat valot. Tämän symbolisen eleen avulla jokainen voi ilmaista huolensa ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä päättäjille. Varsinkin näin vaalien alla on mun mielestä vielä ihan extratärkeää näyttää se voima, mikä meistä ihmisistä löytyy ja kertoa, että huoli ilmastosta on suuri ja kaipaamme päätöksiä, jotka ovat kestäviä ilmaston kannalta.

Tänä vuonna Earth Hourin teemana on ”Osallistu maailman suurimmalle kynttiläillalliselle ilmaston puolesta”. Tapahtuman keskiössä on siispä tänä vuonna erityisesti ympäristöystävällinen ruoka. IPCC:n eli hallitusten välisen ilmastopaneelin mukaan on lähes mahdotonta rajata ilmaston lämpeneminen tavoiteltuun 1,5 asteeseen ilman ruokavalion radikaalia muutosta. Tällä muutoksella tarkoitetaan erityisesti lihankulutuksen muutosta. Meillä Suomessa syödään jopa 81 kiloa lihaa per henkilö vuodessa. Se on paljon! Ruoka muodostaakin jopa viidenneksen meidän hiilijalanjäljestä eli saman verran kuin liikenne. Huh! Tuoreen tutkimuksen mukaan ilmaston kannalta olisi kestävää syödä punaista lihaa korkeintaan kerran viikossa. (lähde: https://www.earthhour.fi/tietoa/ruokatietoa/)

Jos eri suositusten mukaan terveyden kannalta sopiva kerta-annos punaista lihaa on 70-100g, se tarkoittaa mun logiikalla, että meidän tulisi päästä tuosta 81 kilosta henkeä kohden siihen, että lihaa syötäisiin maksimissaan 5,2kg vuodessa per henkilö. Sinne on vielä todella pitkä matka koko maan laajuisesti.  Mä olen ylpeä voidessani todeta, että me aletaan olla tuossa ilmaston kannalta kestävässä tavoitteessa meidän perheen punaisen lihan syömisen osalta.

Vähentäminen ei ole tapahtunut hetkessä, vaan pikkuhiljaa ja luonnollisesti. Kun ei olla pakotettu luopumaan itseämme lihasta, vaan ennemmin etsitty maistuvia ja kiinnostavia uusia kasvisruoka-aineksia ja -reseptejä, ei ole tuntunut siltä, että jostain joutuisi luopumaan. Ennemminkin ollaan vaan saatu uusia maukkaita ruokia repertuaariin ja lihan syöminen on vähentynyt siinä samalla kuin itsestään. Mä haluan aina jos mahdollista ajatella sen kautta, mitä hyvää saan, kuin sen kautta mistä joudun luopumaan. Meillä on Suomessa ihan älyttömän hyvä tilanne, koska esimerkiksi laadukkaita ja maukkaita kasviproteiineja on todella paljon erilaisia tarjolla ja kaupoista löytyy muutenkin nykyään valtavasti vegevaihtoehtoja.

Kyse ei ole ruuan ilmastovaikutuksissa pelkästään siitä, mitä me ihmiset syömme, vaan myös siitä mitä ruuaksi kasvatettavat eläimet syövät. Esimerkiksi yli 80 prosenttia Suomeen tuotavasta soijasta menee eläintuotantoon. Suurin osa siitä sikojen ja broilerien ruoaksi. Vaikka nauta ja lammas ovat sian ja broilerin lihaa huonompia ruokavaihtoehtoja ilmaston kannalta, myös broilerien ja sikojen kasvatus kuormittaa ilmastoa liikaa.

Soijaviljelmien alta kaadetaan sademetsiä, mikä taas heikentää luonnon monimuotoisuutta. Se ajaa villieläimet ahtaalle ja pienentää samalla hiilinieluja. Reilussa 40 vuodessa villieläinten määrä onkin romahtanut. Me ihmiset syömme villieläimiltä elintilat, pilaamme maaperän ja lisäämme hiilidioksidia, metaania ja dityppioksidia ilmakehään. Soija olisi loistavaa ruokaa ravintoarvoiltaan  myös meille ihmisille, mutta tällä hetkellä suurin osa soijasta kulkeutuu meidän lautasille eläinten kautta. (lähde: https://www.earthhour.fi/tietoa/ruokatietoa/)

Vaikka suurin osa ruuan ilmastovaikutuksista syntyykin alkutuotannossa, ruuan hiilijalanjälki koostuu monesta muustakin asiasta, kuten sen kuljetuksesta. Me suositaan nykyään mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi satokausituotteita, lähellä tuotettua sekä sertifioituja ruoka-aineita. Monet ulkopuolisten toimijoiden sertifikaatit takaavat, että ruoka on tuotettu ympäristön kannalta kestävämmällä tavalla kuin sertifioimattomat vaihtoehdot. Joitakin mun ostopäätöksiä ohjaavia sertifikaatteja ovat esim. UTZ-sertifiointi kahvi- ja kaakaotuotteissa ja MSC-sertifiointi kala- ja äyriäistuotteissa. Myös WWF:n kalaopas kannattaa tsekata, jos haluaa lisätietoa vastuullisista kalavalinnoista.

Kun puhutaan siitä, miten ruoka vaikuttaa ilmastoon, on hyvä muistaa myös ruokahävikin minimoiminen. Jos ruokaa heittää roskikseen, on kaikki sen siihen asti aiheuttama haitta ilmastolle ja ympäristölle ollut aivan turhaa. Ruuanjämät menevät loistavasti lounaaksi ja niitä voi jatkojalostaa uusiinkin ruokiin. Nykyisin on myös paljon tarjolla erilaisia palveluita kauppojen ja ravintoloiden ruokahävikin vähentämiseen, ja mikä parasta: samalla voi saada itselleen tosi hyviä ruokia paljon edullisemmin kuin tavallisesti.

Me ei todellakaan olla ruuan kuluttajina täydellisiä ja meillä on paljon vielä parannettavaa myös ilmaston kannalta. Tärkeintä on kuitenkin, että yritetään parhaamme ja huomioidaan näitä asioita aktiivisesti arjessa, joka päivä. Pienilläkin teoilla on merkitystä ja yhdessä pienistä valinnoista ja muutoksista muodostuu kestävämpi elämäntapa. Itseltään ei tarvitse kieltää kaikkea (edes ilmaston mielestä), mutta on hyvä miettiä mikä vaikutus niillä omilla valinnoilla on kaikkien meidän yhteiseen tulevaisuuteen. Jo se, että lisää yhden kasvisruokapäivän viikkoon vaikuttaa merkittävästi, ja ainakin mun kokemuksella se yksi kasvisruokapäivä laajenee siitä helposti ajan saatossa siihen, että viikossa onkin enää yksi punaisen lihan päivä.

Mulle yksi suuri valinta yli vuoden ajan on ollut se, että en mainosta enää blogissani lihaa. Olen kieltäytynyt lukuisista lihakampanjoista tänä aikana. En myöskään jaa enää omia lihaa sisältäviä reseptejä, koska en halua enää kannustaa ketään kuluttamaan yhtään enempää lihaa. Lähden myös riemusta kiljuen mukaan jokaiseen kampanjaan, jossa puhutaan ilmastosta tai jaetaan ympäristön kannalta kestävämpiä reseptejä teille. Siksi mulle on suuri kunnia olla mukana tässä WWF:n kampanjassa jakamassa näitä asioita mahdollisimman monelle.

Me järjestettiin Oton ja lasten kanssa hieman etuajassa kynttiläillallinen olkkaripiknikin muodossa. Se oli lapsista hurjan hauskaa ja jännittävää. Valmistettiin illalliseksi teeman mukaisesti kasvisruokaa. Silloin aikanaan kun itse lähdin kokeilemaan ekoja kasvisruokareseptejä, koin mausteisen ruuan kaikkein helpoimmaksi lähestyä. Yksi ekoja kasvisruokia, joka maistui musta ihan super hyvälle, oli nachopelti tai nachovuoka. Haluan rohkaista kaikkia, jotka eivät yleensä itse kokkaa kasvisruokaa kokeilemaan tätä super helppoa reseptiä, jonka avulla kasvisruokiin on helppo lähteä tutustumaan! Toki tämä on kelpo resepti ihan kaikille muillekin ja maistuu hyvin myös lapsille.

Nachovuoka neljälle (vegaaninen)

1pkt maustamatonta kasviproteiinia (esim. Härkis tai nyhtökaura) tai tex mex -maustettua kasviproteiinia

1ps taco-maustetta (paitsi jos käytit maustettua kasviproteiinia)

1prk mustapapuja

1 punasipuli

2 tomaattia

2 avokadoa

1/2 limen mehu

1 prk maissia

1 purkki omavalintaista salsaa, meidän suosikki hedelmäinen tropical salsa

1 ps nachoja

1prk kaura fraichea

1ps vegaanista ”juusto”-raastetta

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Levitä nachot uunivuokaan tai uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Valuta ja huuhdo mustapavut. Jos käytät maustamatonta kasviproteiinia, lämmitä se pannulla yhdessä taco-mausteen ja valutettujen ja huuhdottujen mustapapujen kanssa. (maustetun voit sekoittaa papujen kanssa kylmänä). Levitä kasviproteiini-papuseos nachokerroksen päälle. Lisää ”juustoraaste” ja paista uunissa n. 10 minuuttia. Pilko sillä aikaa tomaatti, sipuli ja avokadot sekä valuta maissit. Purista limen mehua avokadojen päälle. Tarjoile nachovuoka tuoreiden vihannesten, kaura fraichen ja salsan kanssa. Lisäksi voit tehdä kaveriksi itse guacamolea.

Guacamole neljälle

2 syöntikypsää avokadoa

1 tomaatti

1 pieni punasipuli

1 punainen medium chili

1/2 limen mehu puristettuna

kourallinen tuoretta korianteria

1 tl (reilu) sokeria

ripaus suolaa ja mustapippuria

Poista avokadoista siemenet ja kuoret. Halkaise ja kuori sipulit ja halkaise tomaatti, pilko chili muutamaan palaan. Lisää kaikki ainekset paitsi tomaatit kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella tai sauvasekoittimen silppuriosalla.  Lisää sitten tomaatit ja surauta vielä kerran nopeasti kaikki sekaisin. Tarjoile tex mex -ruuan kanssa.

Earth Houria vietetään ensi viikon lauantaina 30.3. klo 20.30-21.30. Meillä yleensä lapset ovat jo siihen aikaan nukkumassa, mutta ajattelin, että ensi viikolla he saavat valvoa. Syödään vaikka iltapala yhdessä pimeässä ja jutellaan näistä asioista, niinkuin juteltiin tämän olkkaripiknikin aikanakin. Mä toivon, että ensi viikon lauantaina ihan jokainen koti, jonka ikkunat näkyvät meidän ikkunoista, on pimeänä. Osallistukaa tekin Earth Houriin (tästä pääsette Earth Hourin FB-tapahtumaan) ja jakakaa omia tunnelmianne somessa hashtagilla #EarthHourSuomi. Mä postaan silloin meidän fiiliksiä mun Insta Storiesiin mun @iinalaura -tilillä.

Tämä on nyt se postaus, jota olen viimeiset kaksi viikkoa kirjoittanut. Alunperin tästä piti tulla aivan erilainen, mutta sadat aiheesta lukemani artikkelit, kommentit, saamani viestit ja kysymykset ovat johtaneet tähän. Mitäs jo lopetettaisiin jo se ilmastosyyllistäminen ja kannustettaisiin mieluummin? Harva ihminen tällä hetkellä on oikeasti autuaan tietämätön omien valintojensa ja tekojensa vaikutuksista. Ainakin täällä Helsingin seudulla aihe on ollut esillä koulun lisäksi jopa varhaiskasvatuksessa, ja minun viisivuotiaanikin osaa luetella hyviä valintoja ja tietää mikä on hiilijalanjälki.

En usko, että syyllistäminen auttaa tässä asiassa piiruakaan, enkä oikeastaan usko sen auttavan missään muussakaan asiassa koskaan ikinä. En myöskään koe tarpeelliseksi listata tekemiäni hyviä valintoja. Jos se ei vielä ole täältä käynyt selväksi, että yritän tehdä parhaani, niin tuskin se käy jatkossakaan. Hyviä vinkkejä hiilijalanjäljen pienentämiseen löytää vaikka TÄÄLTÄ.

Myös minä olen tehnyt Sitran elämäntapatestin, yllättynyt positiivisesti hiililjalanjälkeni pienuudesta keskiarvoon nähden, ja siitä huolimatta todennut, että se on pienuudesta huolimatta täysin kestämättömän liian suuri. Niin kuin lähes kaikkien muidenkin länsimaisten ihmisten.

Mä koen vaikuttajana todella suurta vastuuta fiksujen valintojen puolesta puhumisesta, ja viimeisten muutaman vuoden aikana olen pyrkinyt ottamaan ekologisuusnäkökulmaa täällä yhä enemmän ja enemmän mukaan kaikkeen, missä se on tärkeää huomioida. Vaateostoksiin, vaatteiden huoltamiseen, autoiluun, ruuanlaittoon, ostopäätöksiin, kasvatukseen, sähkön säästämiseen, hyväntekeväisyyteen, luonnonsuojeluun vain muutamia mainitakseni. Käytännössä kaikkia suuria valintoja olen pohtinut myös ilmaston kannalta, ja yrittänyt parantaa niissä asioissa missä olen voinut. Mutta minä en ole täydellinen, en ikinä tule olemaankaan, enkä aio edes yrittää. Niin suurta vastuuta mulla ei ole. Aion silti haastaa itseäni ottamaan vielä nykyistäkin paremmin ilmaston huomioon, ja kokeilla uusia tapoja tehdä kestävämpiä valintoja.

Te seuraajat olette todella tiedostavia ja fiksuja, ja olen saanut teiltä paljon uutta tietoa ja näkökulmia. Todella monet teistä ovat linkanneet hyviä artikkeleita, sekä kannustaneet ja kiitelleet aiheen ottamisesta esille. Silti on kuitenkin se pieni, mutta äänekäs joukko, joka kulkee blogista blogiin, syyllistämässä ja haukkumassa, ja muistuttamassa aina siitä, että kukaan ei koskaan tee tarpeeksi. Ja jos jossain tekeekin oikein ja ekologisesti niin kolmessa muussa asiassa tekee aina ihan päin prinkkalaa. Aina sopivan aiheen tullen voi muistuttaa, että missä on nyt se ekologisuus-näkökulma, ja virheitä voi etsiä jokaisesta pienestäkin asiasta. Itse olen jopa välttynyt kaikkein pahimmilta ryöpyiltä, koska en lennä kovin usein, mutta on multakin tultu vaatimaan blogissa perusteluja siitä, miten olen kehdannut ”hankkia” kolme lasta, kun ei pitäisi ”hankkia” yhtään.

Syyllistäminen ei tietääkseni ole koskaan saanut aikaan mitään suurta tai hyvää. En ymmärrä, miten joku voi kokea sen tehokkaana keinona saada ihmisiä tekemään perustavanlaatuisia muutoksia elämässään. Miten ilmastoa auttaa se, että syyllistetään ihmisiä heidän lapsistaan tai vaikka lemmikeistä, jotka myös saastuttavat ja kasvattavat hiilijalanjälkeä? Ei mitenkään. Tällä hetkellä ilmastoa auttaisi eniten se, että käännettäisiin katse niihin asioihin, joilla ihan oikeasti on merkitystä. Kulutusvalintojen liiallinen korostaminen voi olla Aalto-Yliopiston apulaisprofessori ja kulutustutkija Henri Weijon mukaan jopa vaarallista ilmastolle, koska se vie huomiota pois niistä valinnoista, jotka ihan oikeasti vaikuttavat suuressa mittakaavassa. (lähde: hs.fi) Niistä valinnoista, jotka ratkaisevat planeettamme tulevaisuuden.

Koska otan vastuuni vakavasti, haluan kirjoittaa nyt siitä, millä koen olevan kaikkein eniten merkitystä tässä hetkessä meidän suomalaisten kannalta. Lainsäädännöstä ja ensi kevään vaaleista, jotka ovat erittäin hyvä tilaisuus vaikuttaa. Ensi keväänä Suomessa pidetään eduskuntavaalit, joissa valitaan ne ihmiset, ketkä päättävät meidän asioistamme seuraavat neljä vuotta. Minä aion kiinnittää erittäin tarkasti huomiota siihen, että ihminen ketä valitsen äänestää lupaa tehdä ilmaston kannalta kestäviä ratkaisuja. Millaista ilmastopolitiikkaa minä siis toivon näkeväni tulevaisuudessa?

Läpinäkyvää ja tehokasta. Tällä hetkellä ”Suomen tavoite on pudottaa päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Hiilineutraaliksi Suomi tähtää vuonna 2045. Se tarkoittaa, että tuolloin esimerkiksi metsät sitoisivat kaikki syntyvät hiilidioksipäästöt” (lähde: yle.fi). Nämä muutokset eivät ole riittävän nopeita, vaan Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikaisen mukaan Suomen olisi oltava hiilineutraali jo vuonna 2035 ja täysin päästötön vuonna 2050.

Jokainen varmasti ymmärtää, että nämä ovat niin suuren mittakaavan asioita, että niistä puhuttaessa ei ole kyse yksittäisten ihmisten vaatteiden ostamisesta tai kasvisruokapäivän pitämisestä. Tässä on kyse siitä, millaista maatalous- ja metsäpolitiikkaa täällä tehdään,  kuinka paljon Suomi investoi ilmastoystävällisen teknologian kehitykseen, millaisia päätöksiä tehdään fossiilisten polttoaineiden ja niiden verotuksen suhteen, ja  kuinka nopeasti ollaan valmiita tekemään radikaaleja muutoksia. 

Omien hyvin arkivalintojen lisäksi olisi siis syytä tehdä hyviä poliittisiakin valintoja, ja tiedostaa se oman äänen merkitys. Tälläkin hetkellä kaikkein aktiivisimpia äänestäjiä (lähde: Tilastokeskus) ovat ihmiset, jotka eivät luultavasti ole ilmastonmuutoksen lopputulosta näkemässä, eikä se oletettavasti ole kovin merkittävä tekijä heidän äänestysvalinnoissaan. Siksi on entistäkin tärkeämpää, että me jotka luultavasti v. 2050 elämme ilmaston lämpenemisen seurausten kanssa kannamme kortemme kekoon ja äänestämme sellaista henkilöä, joka on valmis tekemään tehokasta ilmastopolitiikkaa JUURI NYT, eikä joskus sitten myöhemmin.

Mun mielestä siis kaikkein tärkein ilmastoteko tällä hetkellä, on ihan oikeasti ottaa selvää missä politiikassa mennään juuri nyt, ja miettiä hyvin tarkkaan kenelle haluaa äänensä ensi keväänä osoittaa. Se on juuri niin yksinkertaista, että jos ei politiikassa oteta ilmastonmuutosta hyvin laajasti huomioon, ei kohta enää ole tarvetta koko politiikalle, ja ennen maailmanloppuakin painitaan jo hyvin paljon suurempien poliittisten ongelmien kanssa (niistä voi lukea lisää vaikkapa tästä tiivistelmästä Ylen sivuilta) kuin juuri nyt, kun asioille on vielä mahdollista tehdä jotain.

Ja siitä kannustamisesta. Kannustetaan ennemmin toisiamme. Kehutaan hyvistä valinnoista, kannustetaan äänestämään ja vaikuttamaan. Kannustetaan keksimään uusia ilmaston kannalta kestävämpiä ratkaisuja ja kannustetaan ottamaan uusia näkökulmia esiin. Nostetaan esiin ja tuetaan ilmastoystävällisiä innovaatioita. Kiitetään hyvistä päätöksistä ja näytetään mihin meistä on.

#NytOnPakko

Lähteet:

http://ilmasto.org/ilmastonmuutos/ilmastopolitiikka

https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/28259fe8-7b5e-4806-8ab6-7c06739ef5cc/kestavat-kuluttajavalinnat.html

https://yle.fi/uutiset/3-10443963

https://elamantapatesti.sitra.fi/

https://www.stat.fi/til/pvaa/2018/pvaa_2018_2018-04-03_kat_001_fi.html

Kiitos hurjasti kommenteista ja viesteistä, joita laitoitte liittyen postaukseen siitä, miltä tuntuu olla masentuneen ihmisen läheinen. Ne on merkinnyt mulle ihan uskomattoman paljon, ja mä oikeasti arvostan sitä ihan älyttömän paljon sitä, että te jaatte teidän omia kokemuksia, ja myötäelätte meidän omia. Se on ihan mieletön fiilis, kun tajuaa miten suuri vertaistuen ja myötäelämisen verkosto ympärillä onkaan. Teidän sanat saa mut hymyilemään, itkemään ilosta ja myötätunnosta ja joskus suunnilleen kiljumaan onnesta. Niin siistiä on vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja ylipäätään tajuta että te olette olemassa, siellä jossain. KIITOS.

Moni toivotti voimia, ja mä toivonkin kaikki maailman voimat mun äidille. Mulle tämä on kuitenkin tällä hetkellä onneksi jo sen verran arkipäiväistä, että en koe itse tarvitsevani voimia sen käsittelyyn, vaikka kiitollinen ihanista toivotuksista olenkin. Vaikka joskus on rankkaa katsoa toisen masennusta vierestä, se ei ole se asia mihin mä arjessa tai äidissä keskityn. Silloin kun ottaa koville, puran ajatukset Otolle. Yleensä me kuitenkin eletään tätä meidän elämää ja arkea, ja masennus on vain yksi osa mun äitiä, joka joskus näkyy ja joskus ei. Mulle äiti on ajatuksissa aina vaan mun äiti, ei ”se äiti joka on masentunut”. Koitetaan aina keskittyä niihin hyviin juttuihin, ja fiilistellä niitä ihania hetkiä silloin kun yhdessä pystytään niitä viettämään. Syyskuussa vein äidin teatteriin, ja me naurettiin vedet silmissä kolmen tunnin ajan ihan kahdestaan. Se oli parasta.

Tämä lokakuu on jotenkin ihan älyttömän täynnä ohjelmaa, mutta ensi viikolla me suunnataan Ouluun syyslomalle, ja rentoudutaan siellä koko perhe. Aion saada kaikki mun hommat tehtyä ennen sitä, ja pitää itsekin parin päivän syysloman lasten ja Oton ja meidän läheisten kanssa. Se tulee niin tarpeeseen, ja odotan ihan hirveästi sitä, että päästään näkemään kaikki rakkaat ihmiset, joita on kova ikävä.

Mä olen ollut tällä viikolla parissa todella mielenkiintoisessa tapahtumassa, ja tulen kirjoittamaan tänne niihin liittyen vielä tämän kuun aikana. Lisäksi tällä viikolla mun ajatuksissa on pyörinyt suuren osan ajasta ihan jäätävä ilmastoahdistus, ja olen itse asiassa kirjoittanut kaksikin postausta liittyen IPCC:n ilmastoraporttiin. Huomaatte varmaan, että niitä ei ole julkaistu.

Jotenkin vaan tuntuu, että en saa puettua sanoiksi sitä kaikkea mitä haluan sanoa. Luen kirjoittamiani tekstejä uudelleen ja uudelleen ja mietin minkälaisten lasien läpi muut lukevat niitä. Haluan saada asiat sanottua ilman turhaa kiihkoa, ilman tekopyhyyttä, ilman saarnaamista. Ja todellakin niin, että voin tehdä selväksi, että en todellakaan ajattele tekeväni itse vielä tarpeeksi. Toisaalta kuitenkin niin, että kävisi ilmi, kuinka kovasti yritän tehdä muutoksia parempaan ja ottaa asioista selvää jatkuvasti.

Monet influencerit ovat listanneet kaikkia hyviä tekoja mitä tekevät jo nyt ilmaston hyväksi, ja se on hienoa, ja moni saa siitä varmasti vinkkejä. Mutta jotenkin mulle tulisi omasta sellaisesta listasta tekopyhä olo, kun fakta on se, että yksikään länsimainen ihminen ei elä riittävän vähäpäästöisesti tällä hetkellä. Ei edes se, jonka vuoden roskat mahtuvat lasipurkkiin (ja suurinta osaa meistä ei voi edes verrata häneen).

Eikä se ole edes täysin meidän omissa käsissämme, sillä ne kaikkein suurimmat asiat, kuten lainsäädäntö ja energiantuotanto ovat valtion käsissä. Siihen toki voimme vaikuttaa itsekin edustuksellisen demokratian kautta ensi keväänä.  Mutta ottamalla tämän aiheen nyt edes osana tekstiä esiin haluan vaan sanoa sen, että mä todellakin mietin näitä asioita. Tein Sitran elämäntapatestin jo heti maanantaina ja yllätyin positiivisesti omasta tuloksestani, joka oli huomattavasti keskiarvoa alhaisempi. Silti se tulos oli aivan liian korkea kestävään tasoon verrattuna. Tulen vielä kirjoittamaan tästä aiheesta postauksen, kunhan löydän ne oikeat sanat siihen. Tämä on meidän sukupolven tärkein herätys, ja mä toivon että ihan jokainen tarttuu siihen, ja vaikuttaa omalta osaltaan.

Huh mikä sillisalaatti, vanha kunnon sillisalaatti. Näin paljon ajatuksia mun päässä pyörii tällä hetkellä, ja jotenkin on vaikea keskittyä mihinkään yhteen asiaan, kun päässä rullaa niin miljoona juttua jotka pitäisi saada sanottua. Onneksi on listat, niitä mä kirjoitan aina, kun asiaa on enemmän kuin pystyn kerralla hallitsemaan.

Meillä on pitkästä aikaa edessä rento viikonloppu ilman sen suurempaa sovittua ohjelmaa. Ajateltiin vaan ottaa rennosti ja käydä katsomassa kaverin uutta koiranpentua lasten kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.

Olen toiminut WWF:n kummina nyt reilut kolme vuotta. Muistan vieläkin sen päivän kun ryhdyin kummiksi: olin kävelemässä Helsingin rautatieaseman asematunnelissa pikavauhtia metroon, että ehtisin tapaamaan Oton ja tytöt ja mentäisiin yhdessä ruokakauppaan päivän jälkeen. Matkalla tunnelista liukuportaisiin mut pysäytti kuitenkin WWF:n edustaja, joka oli siellä värväämässä kummeja Saimaan norpille. Ensin en meinannut pysähtyä, koska mulla oli oikeasti kiire, ja tiesin että Otto ja tytöt odottivat. Mutta jotenkin mä vaan pysähdyin, ja sitten jäin siihen kuuntelemaan kaiken infon, ja kyselin vielä lisää, ja lopulta värväydyin sitten kummiksi.

Kummiksi ryhtyminen oli helppoa, ja kummina oleminen on vielä helpompaa kummille itselleen: multa menee vaan suoraveloituksena tietty summa kuukaudessa norpille, eli mun ei tarvitse itse tehdä yhtään mitään. Jos kuitenkin haluan, voin osallistua kummina enemmänkin. Saan WWF:n kummilehden säännöllisesti, ja saan sähköpostiini raportteja siitä miten norpat ovat kummien lahjoituksista hyötyneet. Lisäksi voisin osallistua kummeille järjestettäviin tapahtumiin, joita on aina välillä.

Mulle on tärkeää se, että tiedän, että mun  rahat menee oikeasti suoraan norppien auttamiseen, ja on mahtavaa nähdä millaisia tuloksia niillä saadaan aikaan. Esimerkiksi viime talvena norpille kolattiin apukinoksia, jotta ne saivat pesiä rauhassa ja synnyttää poikasia, vaikka lunta ei ollut satanut tarpeeksi. WWF:n työntekijät ja vapaaehtoiset konkreettisesti kolasivat siis kymmeniä apukinoksia lumesta Saimaalla – sen konkreettisempaa luonnonsuojelutyötä on vaikea kuvitella. Apukinokset tarjoavat vähälumisina talvina saimaannorpan poikasille korvaamatonta suojaa kylmyyttä, petoja ja häirintää vastaan. Ilman ilmastonmuutosta norpilla riittäisi lunta joka talvi, mutta talvet ovat lämmenneet vuosi vuodelta ja ilman apua norpat eivät enää pärjää. 

Viime vuosi oli historian lämpimin vuosi, ja sen takia uusia Lumi-kummeja tarvitaan kipeästi! Lumi-kummit tukevat eläimiä ja luonnonsuojelutyötä vähän laajemmin kuin me norppakummit. Lumi-kummit tukevat arktista suojelutyötä, jonka tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä lumesta ja jäästä riippuvaisten lajien suojeleminen. Lumi ja jää merkitsevät monille lajeille turvaa ja piiloa, synnytys- ja pesäpaikkaa, kulkutietä, ravinnonlähdettä, sekä saalistus- ja lepopaikkaa. Ilmaston lämpeneminen vaikeuttaa arktisten lajien elämää jo nyt monella eri tavalla.

Ilmaston lämpeneminen uhkaa arktisen alueen ainutlaatuista luontoa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat juuri arktisilla alueilla kaikkein suurimmat: arktinen alue lämpenee nimittäin yli kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo. Esimerkiksi jääkarhut ovat kuolemassa sukupuuttoon kun jäätiköt sulavat. Alueella on tärkeä rooli maapallon ilmaston säätelyssä, ja jäätiköiden sulaminen vaikuttaa merenpinnan nousuun kaikkialla maapallolla. Jos ilmastonmuutos etenee nykyistä tahtia, sillä on suuria vaikutuksia meihin kaikkiin. Suomikin on arktinen maa, ja monet meidän lajeistamme, kuten naali ja itämerennorppa, ovat arktisia lajeja. Vaikutukset eivät kuitenkaan ulotu pelkästään eläimiin, vaan meidän kaikkien elämään. (WWF: Arktinen alue)

WWF tekee tärkeää työtä, josta yli puolet rahoitetaan yksityisten ihmisten lahjoituksilla. WWF:n työhön arktisilla alueilla kuuluu mm. ilmastonmuutoksen hillitseminen, lajien suojelu niiden elinympäristössä, luonnonsuojelualueiden perustaminen sekä luonnonvarojen ryöstämisen estäminen. WWF:n perustaa ja varustaa jääkarhupartioita, suojelee naaleja Suomen Lapissa ja lainaa öljyntorjuntajoukkojen osaamista arktisille alueille.

Kyllä sen huomaa ihan maallikkokin, että talvet on nykyään paljon lämpimämpiä kuin mun omassa lapsuudessa. Silloin lunta oli joulukuusta maaliskuuhun vähintään, ja kovia pakkasiakin pitkiä aikoja putkeen. Toki talvien lämpötilat vaihtelevat joka vuosi, mutta fakta on että nykyään talvet ovat lämpimämpiä. Jos tulee päivä jolloin pääsee pulkkamäkeen tai saa tehtyä lumiukon, se päivä todella kannattaa käyttää siihen, koska ei ole mitään takeita että seuraavana päivänä enää olisi tarpeeksi lunta. Meidän lapset eivät enää saa kokea samanlaisia talvia kuin mun omassa lapsuudessa oli, koska suurimman osan talvesta on yleensä lumetonta ja märkää. Mun lapsuudessa oli ihan ok lähteä meren jäälle kävelemään tai hiihtämään, nykyään ei tulisi mieleenkään lähteä noille ohuille jäille talsimaan.

Ilmastonmuutos ja arktisten alueiden lämpeneminen on helppo unohtaa päivittäisessä arjessa, mutta se ei poista sitä faktaa että se tapahtuu koko ajan, joka päivä, joka sekunti. Tärkeintä on kiinnittää arkipäivässä huomiota siihen millaisia valintoja itse kuluttajana ja esimerkiksi vanhempana tekee. Mutta auttaa voi myös helposti ryhtymällä Lumi-Kummiksi. Pienin lahjoitussumma on vain 8 euroa kuukaudessa, joka ei todellakaan paljoa kenenkään lompakkoa rokota. Saman verran menee leffanvuokraukseen ja karkkeihin, tai yhteen pikaruoka-ateriaan kerralla. Siitä on kuitenkin vuositasolla jo iso hyöty. Ja jos pystyy, voi toki lahjoittaa enemmänkin.

Niin kuin kerroinkin, Lumi-kummiksi ryhtymisen jälkeen ei tarvitse tehdä mitään jos ei halua, vaan lahjoitussumma lähtee kuukausittain tililtä suoraveloituksella. Lahjoittaa voi myös kertalahjoituksena. Se on loistava aineeton lahjaidea jouluun tai vaikka nyt isänpäivään heille, joilla on jo kaikkea.

Lumi-Kummi KILPAILU: Voita liput Planeettamme Maa -konserttiin Hartwall Areenalle 24.2.2018. Miten nykytalvet eroavat lapsuutesi talvista? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin ja voita kahden hengen lippupaketti Planeettamme Maa -konserttiin. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on 16.11.2017 asti, ja tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan!

Käy ihmeessä lukemassa lisää Lumi-kummiudesta WWF:n sivuilta, tai tee kertalahjoitus joululahjaksi tai isänpäivälahjaksi, tai vaikka ihan muuten vain. Jokainen euro on tärkeä!