Meidän kuopus täytti juuri vuoden ja kolme kuukautta, ja samalla mulla tuli täyteen vuosi ja kolme kuukautta imetystä. Olen kyllä hurjan tyytyväinen tähän imetystaipaleeseen, ja iloinen siitä, miten hyvin kaikki on sujunut tähän asti. Lopettaminen ei ole vielä meillä ajankohtaista, vaan edelleen mennään lapsentahtisella imetyksellä. Tosin yöimetyksethän me lopetettiin kokonaan siinä yhden vuoden iässä, eli nykyään imetän vain päiväsaikaan, ja se on ollut hyvä ratkaisu meille molemmille. Saadaan nukkua kokonaiset, hyvät yöunet, ja päivällä sitten taaperotyyppi tankkaa läheisyyttä juuri sen verran kuin itse haluaa.
Imetys on ihanaa, se on se hetki päivästä kun tuo karvan alle 80-senttinen tyyppi malttaa rauhoittua syliin ja olla lähellä. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Toisina päivinä hän ei muista tissiä ollenkaan, ei missään vaiheessa päivää. Ja joinakin päivinä hän haluaa olla rinnalla joka välissä. Yleensä hän käy rinnalla n. 2-3 kertaa päivän aikana, mutta joskus on päiviä että en imetä ollenkaan, ja joskus hän tosiaankin tahtoo olla tissillä yli kymmenen kertaa.
Useimpina aamuina taapero huhuilee sängystään iloisena, ”Kukku. Tisshi.” eli syliin & tissiä. Sitten me tassutellaan alakertaan, mennään sohvalle pötköttämään, ja ollaan kahdestaan hetken aikaa, ennen kuin kaikki muutkin heräävät. Meidän rauhalliset aamun imetyshetket on kyllä ihania, ja niin tärkeitä meille molemmille. Joskus hän haluaa aamupalan ensin, ja silloin hän sanoo ”Kukku. Aamu.”, eikä tahdo tissiä ollenkaan vaikka tarjoan. Välillä olen jo miettinyt, että aikooko hän lopettaa imetyksen kokonaan, kun on ollut pari päivää taukoa. Mutta sitten hän on taas yhtäkkiä muistanut tissin olemassaolon, ja halunnut olla lähellä.
Muuten mulla ei ole mitään ongelmaa imetyksen kanssa, mutta tuntuu, että hormonit on ehkä vähän sekaisin siitä, että välillä imetys on ensin muka jo loppumaisillaan, ja seuraavassa hetkessä taas ihan täydessä vauhdissa. Viime aikoina on ollut migreenejä, ja muitakin hormonioireita, ja välillä olo on ihan kuin alkuraskaudessa. Ja ei, en siis ole tosiaankaan raskaana, siitä voin olla ihan varma säännöllisen kierron kanssa. Haluaisin jatkaa edelleen lapsentahtisesti, mutta välillä olen miettinyt, että pääsisin varmasti helpommalla oireideni kanssa, kun äidintahdistaisin imetystä edes hiukan myös päiväsaikaan. Mulla ei kuitenkaan ole kokemusta sen toteuttamisesta käytännössä, ja olisi mahtavaa kuulla teidän kokemuksia, jos olette näin tehneet? Se on hauskaa, miten vielä kolmannenkin lapsen kanssa ajautuu aivan uusien tilanteiden eteen. Äitiys on kyllä uskomaton ja opettava matka, joka hämmästyttää ja ihastuttaa kerta toisensa jälkeen.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun imetän yli 1-vuotiasta, sillä keskimmäisen kanssa imetystä kesti muutamaa päivää vaille sen vuoden. Haluan edelleen jatkaa tätä meidän imetystaivalta, eikä ole tosiaankaan kiire lopettaa. Taaperon imetys on ihan erilaista kuin pikkuvauvan, mutta molemmissa on puolensa. Se sama päättäväinen ilme joka on synnytyssalista saakka ollut vauvalla kun hän saa rinnan suuhun, on edelleen hänen kasvoillaan joka kerta kun hän on rinnalla. Välillä tosin saattaa tulla virnistyksiä, tai höpötystä välissä.
Mulla ei ollut mitään selkeää tavoitetta imetyksen suhteen, halusin vaan imettää niin kauan kuin se tuntuu meistä molemmista hyvältä. Olen kuitenkin ylpeästi taaperoimettäjä, ja aion jatkaa edelleen niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Alusta asti imetys on ollut meidän yhteinen tärkeä juttu, ja se on kyllä ehdottomasti yksi ihanimpia asioita vauva- ja taaperoajassa. Sitten kun imetys loppuu aikanaan, se tulee olemaan haikeaa, kun se on ollut niin ihanaa. Mutta onneksi vielä ei ole sen aika, vaan nyt vielä nautitaan läheisyystankkauksesta ja rauhallisista aamuista (aina välillä rauhallisista). Sitten jaksetaan molemmat mennä tuhatta ja sataa eteenpäin koko loppupäivä.
Aiemmat postaukset kuopuksen imetystaipaleelta:
Kokemuksia imetyksen alkutaipaleelta
Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3