Luukku 20: Lasten keksimä & kuvittama joulusatu

20.12.2017

Yhtenä luukkuna meidän perhejoulukalenterissa oli keksiä jouluinen satu. Ja niinpä tässä tulee meidän lasten keksimä joulusatu, jonka he kertoivat, ja minä kirjoitin ylös. Mun mielestä sadusta tuli aivan ihana hyvän mielen satu, ja oli niin hauskaa kun lapset miettivät näitä juttuja ja nimiä ja tarinaa. Huomaa miten tarinasta tulee ilmi myös omia kokemuksia ja tuttuja nimiä ja paikkoja, mutta silti huikean hyvin kerrottu 4- ja 6-vuotiailta, ainakin ylpeän äidin mielestä.

Olipa kerran perhe, jossa asui Joulupukki, Joulumuori ja 100 tonttua. Niiden nimet oli Kaisa, Kati, Keiju, Kalle Taina, Juuso, Gaija, Jimppu, kaksoset Tiivi ja Taavi, Tiara, Zelda, Nova, Iina, Otto, Anne, Armas, Seppo, Salme, Jonna, Mikko, Piia, Noppi ja Noppa. Ehkä niitä olikin 25 tonttua, ja ne asuivat Rovaniemellä Korvatunturilla. Eräänä päivänä he löysivät salakäytävän, jossa oli salaisia lahjoja ja kirjeitä, mitä joulupukki oli kirjoittanut 100 vuotta sitten.

Yhdessä kirjeessä luki, et Roosa toivoo lelukoiraa joka toimii pattereilla, mut sellaista ei ollut olemassa, eikä joulupukki sillon tiennyt mikä oli patteri. Roosa ei koskaan saanut lahjaa jota se toivoi. Tiivi ja Taavi  päätti selvittää jos ne löytäisivät Roosan. Roosa oli kirjoittanut kirjeen 5-vuotiaana, eli se on jo 105-vuotias. Lopulta Tiivi ja Taavi löysi Roosan Vanhainkodista Mallorcalta, missä hän oli eläkkeellä. 

Tiivi ja Taavi päätti lähteä hurjalle matkalle Mallorcalle porojen kanssa, viemään Roosa-mummulle lelukoiraa. Tiivi ja Taavi lähtivät lentämään poroilla kohti Mallorcaa, mutta puolimatkassa poroille tuli väsy. He jatkoivat matkaa lentokoneella, ja otti porot mukaan sinne. Vihdoin he pääsivät perille, ja ajoivat minibussilla vanhainkotiin, ja niillä oli mukana se koira joka toimi pattereilla, ja se oli valkoinen ja se haukkui ja käveli.

Vanhainkodissa Roosa katsoi just telkkaria. Yhtäkkiä tontut Tiivi ja Taavi tuli sisään, ja kysyi, “Onko Roosa täällä?” Roosa kääntyi katsomaan, ja näki kaksi pientä tonttua ja porot. “Täällä minä olen”, Roosa sanoi. “Me tuotiin sinulle se lelukoira, jota oot toivonut joulupukilta. Silloin kun toivoit sitä, ei ollut vielä keksitty paristoja, niin pukki ei voinut antaa sitä. Miten ihmeessä osasit silloin toivoa lelukoiraa joka toimii pattereilla?” “Näin unta sellaisesta, Roosa kertoi. Mun unessa koira käveli, ja se haukkui samalla kun se käveli.” Just sellainen koira tontuilla oli mukanaan.

Roosa tuli iloiseksi. Nyt sillä oli maailman hienoin lelukoira, ja kaikki mummukaverit halusi leikkiä sillä! Sen pituinen se.

He toivoivat, että joulupukki lukee myös äidin blogia, ja näkee heidän kirjoittaman sadun ja piirustukset joita he ovat tähän piirtäneet. Sanoin että en tiedä lukeeko joulupukki, mutta että niin paljon lukijoita on siellä ruutujen takana, että ei sitä tiedä jos joku tonttu tai vaikka joulumuori sattuisi tähän myös törmäämään. Lapset kihersivät jännityksestä. Jos siellä on siis joku joka tuntee tontun tai pukin niin näyttäkää ihmeessä tämä pukille! ;)

Ihanaa päivää kaikille <3


Luukku 19: Kirje meidän perheelle jouluaatoksi 2027

19.12.2017

Moi Iina, Otto ja tytöt! Oletan että meidän perheessä on edelleenkin Otto ja tytöt, se on meidän juttu. Siis tytöt, akkavalta, kyllä te tiedätte. Että vaikka jossain mielenhäiriössä oltaisiin päätetty kuluneiden kymmenen vuoden aikana että kolme ei olekaan meille tarpeeksi, niin yksi juttu on varmaa: meidän perheessä olisi varmasti silti vaan Otto ja tytöt. Paitsi jos ollaan otettu koira, sitten meidän perheen testosteronitaso on tuplaantunut. (DISCLAIMER: Huom! Jos olet poika, ja olet syntynyt meidän perheeseen ennen vuotta 2027, olet ihan yhtä tervetullut kuin tytötkin, pidimme sinua vain epätodennäköisenä)

Kun luemme tätä vuonna 2027, esikoisemme on 16-vuotias, keskimmäinen 14-vuotias ja kuopus karvan vaille 10-vuotias. Me Oton kanssa ollaan myös vanhettu muutama vuosi, sen verran että numeroita ei tarvitse enää mainita, heh. Toivon että meidän elämä on tasapainossa. Ollaan molemmat vanhemmat työssä, josta nautitaan, ja ollaan terveitä koko sakki. Siinä on jo riittävästi tavoitetta tulevaisuuteen, säilyttää tämä nykytilanne myös seuraavat kymmenen vuotta.

Kymmenen vuoden kuluttua me vietetään joulua kahden teinin ja yhden melkein esiteinin kanssa, kuinka hullua se on! Ajatella nyt, että nämä meidän pienet paaperot ovat silloin jo nuoria naisia, ja kuinka paljon enemmän me tiedetään heistä silloin kuin nyt. Toivon, että ollaan kymmenen vuoden päästä yhtä läheisiä kuin nyt. Ja toivon, että edes yksi meidän tytöistä olisi vielä silloin yhtä jouluhullu kuin minä, jotta mulla on joku jonka kanssa jouluttaa marraskuusta asti aivan täysillä.

Toivon, että me ollaan pidetty kiinni kaikkein rakkaimmista jouluperinteistä: yhteisestä ruuanlaitosta, joulusaunasta ja siitä että jouluna ollaan aina koko perhe yhdessä. Toivottavasti ollaan saatu viettää kymmenen rakkauden täyteistä ja ihanaa joulua. Vaikka elämä kymmenen vuoden aikana voi viedä ihan mihin suuntaan vain, ja mitä tahansa voi tapahtua, toivon että ollaan selvitty kaikesta yhdessä, silkalla sisulla, rakkaudella ja #teamhyttiset -hengellä. Toivon että mahdollisten haasteiden lisäksi ollaan saatu kokea myös paljon onnea ja tasaista arkea.

Haluan että muistamme nämä kolme tän hetken muistoa kymmenen vuoden päästä: Sen, kuinka kuopus 10kk aina nojaili sohvan nurkkaan, ja luisui alaspäin ja alaspäin ja lopulta putosi pyllylleen, ja väläytti sitten maailman aurinkoisimman hymyn. Sen, kuinka keskimmäinen käytti jatkuvasti sanaa ”upea” ja kuinka hän askarteli maailman hienoimman taideteoksen teipistä ja kolmesta karkkipaperista. Siinä oli kolme karkkipaperia teipattuna yhteen, ja se oli upea. Ja kuinka esikoinen laski huvin vuoksi murtolukuja Matikkakunkusta joka päivä puhelimellaan sen tunnin, minkä puhelimen käyttörajoitus antoi aikaa. Vannon että kun luemme tätä kymmenen vuoden päästä, ei yksikään meidän kolmesta tyypistä laske huvikseen murtolukuja tuntia joka päivä, tai pelaa sovellusta nimeltä ”matikkakunkku”.

 

Toivottavasti vuonna 2027 me ollaan yhtä onnellisia kuin juuri nyt, ja yhtä täynnä rakkautta. Vaikka ovet teinien kanssa joskus paukkuisivat, toivottavasti ne olisivat joskus myös auki. Toivottavasti me ei Oton kanssa muututtaisi vanhoiksi, ja unohdettaisi millaista oli joskus olla nuori. Vaikka oltaisiin noloja, ja kuunneltaisiin noloa omien nuoruusvuosiemme musiikkia, toivottavasti oltaisiin joskus myös cooleja ja kivoja. Vaikka käytettäisiin noloja sanoja, kuten cool, lol tai bae, toivottavasti pysyttäisiin edes vähän perillä siitä miten nuoriso puhuu. On nimittäin hassua, kun vanhat ihmiset käyttävät nuorisosanoja väärin, mä en halua tehdä sitä. Ja ei me oikeasti olla kymmenen vuoden päästä vanhoja, eikä edes kahdenkymmenen, mehän ollaan ihan parhaassa iässä. Mutta teinien mielestä me ollaan varmasti vanhoja just silloin, ihan sama mitä itse ajatellaan.

Vielä muutama toive mulla on seuraavien kymmenen vuoden varalle: 1. Toivon että Robin on tehnyt joululevyn, koska siinä ois vaan niin täydellinen yhdistelmä. Maailman positiivisin tyyppi + mieletön ääni ja karisma + joululaulut! Mä kuuntelisin sitä aina. 2. Toivon, että me ollaan Oton kanssa yhtä rakastuneita höpsöjä kuin nytkin, kiusoitellaan ja pussaillaan toisiamme joka päivä, vaikka se olisi teinien mielestä ällöä. 3. Toivon, että meidän tytöt ovat keskenään yhtä läheisiä kuin nyt, ja vaikka joskus tai usein tappelisivatkin, osaisivat myös pyytää anteeksi ja viettää aikaa yhdessä.

Ihanaa joulua #TeamHyttiset ja onnellista uutta vuotta 2028!


Luukku 16: Joulun herkullisimmat pirtelöt x2

16.12.2017

Uutta herkkuvinkkiä pukkaa viikonlopun kunniaksi, me testattiin nämä lasten kanssa jo eilen, sillä perjantai on meillä herkkupäivä! Lähdin pohtimaan jouluista pirtelömakua yksi ilta kiertelemällä vaan kaupassa ja katselemalla ”mikä voisi olla sopivaa jouluisaan pirtelöön”. No, löysin lopulta niin monta eri juttua että päätin kokeilla kahta eri pirtelöä, kun ei niitä kaikkia voinut yhteen ja samaan tunkea, ja molemmat pirtelöt onnistuivat olemaan sekä herkullisia että jouluisia. Pirtelöhän on super helppo herkku, kun heittää vaan kaikki blenderiin ja koristelee mahdollisimman näyttävästi. Sen pidemmittä puheitta, tässä tulevat ohjeet:

JOULUN PIPARMINTTU-SUKLAA-PIRTELÖ (4 annosta)

Polkakarkki-jäätelöä 1/2 pakettia

Suklaajäätelöä tai esim mudcake-jäätelöä 1/2 pakettia

Maitoa 2-3dl

Ahaa-pikkupalat -suklaita n. 12 kpl

Vispikermaa/valmista kermavaahtoa 1dl

Piparminttutanko

Tummaa kaakaojauhetta

Tee kaksi eri pirtelöä, eli sekoita kumpaankin jäätelöön blenderissä maitoa sopiva määrä, aloita lisäämällä desi, ja laita vähän vielä lisää jos tuntuu ettei koostumus muutu sopivan löysäksi. Murskaa ahaa-pikkupalat ja sekoita  blenderissä suklaapirtelön joukkoon. Vatkaa myös vispikerma, tai käytä valmiskermavaahtoa. Kerrosta kahta eri pirtelöä lasiin vuorotellen, koristele kermavaahdolla, piparminttutangolla, Ahaa-pikkupaloilla ja tummalla kaakaojauheella.

JOULUN ROMMIRUSINA-PIPARIPIRTELÖ (4 annosta)

Rommirusinajäätelöä 1 paketti

Maitoa 2-3dl

10 ohutta piparkakkua

Vispikermaa

Piparimarenkeja (ostin valmiina kaupasta)

Sekoita maito ja jäätelö keskenään blenderissä. Murskaa piparkakut ja lisää suurin osa murusta pirtelön joukkoon, ja sekoita vielä blenderillä jotta piparit menevät tarpeeksi pieneksi. Jätä vähän murua koristelua varten. Vatkaa vispikerma tai käytä valmista kermavaahtoa. Laita lasiin pirtelöä, koristele vispikermalla, piparimarengeilla & piparimurulla.

Me nautiskeltiin pirtelöt korkeasta lasista pillillä, ja osa kyllä lusikalla, kun tuo piparimuru teki toisesta pirtelöstä paksua. Molemmat oli tosi hyviä, ja mun suosikiksi nousi yllättäen tuo rommirusina. Voisihan näitä toki yhdistellä samaankin lasiin, ja tehdä vielä hullumman version, sellaisen kunnon freakshaken. Mutta me nyt lähdettiin vähän maltillisemmin liikkeelle, ja tehtiin tällaiset aavistuksen vähemmän hurjat pirtelöt, niin ei ollut niin vaikea juoda niitä. Mutta sen verran pakko kyllä sanoa että pirtelön kerrostus ei ainakaan mulla ikinä onnistu vaikka tuossa ohjeessa niin kirjoitankin, ja sitä yritinkin. Ei ne vaan pysy ne kerrokset vaan sekoittuvat keskenään tasaväriseksi mössöksi vaikka kuinka yritän!

Hei ja vinkkiviitonen, jos ei jaksa vatkailla kermaa niin ihan hyvin toimii kaupan valmis kermavaahtokin, siihen mä usein turvaudun. Se on oikeastaan vähän mun salainen pahe, en tiedä miksi se on niin hyvää, mutta just eilen sanoin Otolle, että jos se ei jaksa tehdä mulle synttärikakkua niin se vois vaan pursottaa valmista kermavaahtoa kuppiin ja koristella sen ahaa-pikkupaloilla. Siinä olis täydellinen synttärikakku mulle. Mun synttärit on tosiaan syyskuussa että olin ehkä vähän edellä asioista, mutta kuitenkin, ompahan hänelläkin jo valmiiksi selvät sävelet mitä tekee yhdeksän kuukauden päästä.

Ihanaa lauantaita kaikille <3


Luukku 11: Vauvan ensimmäinen joulu, kuinka ottaa vauva mukaan juhlaan?

11.12.2017

Joulu 2017 jää meidän muistoihin erityisenä, sillä se on meidän kuopuksen ensimmäinen joulu. Toki jokainen joulu on omalla tavallaan erityinen ja ihana, mutta kyllä ne lasten ensimmäiset joulut on aina jollain tapaa ainutlaatuisia. Haluan tehdä ensimmäisestä joulusta merkityksellisen myös vauvalle, ihan samalla tavalla kuin muillekin perheenjäsenille. Mulle joulu on muutenkin se vuoden tärkein juhla, enkä osaa kuvitella että en järjestäisi vauvalle joulua ”koska ei hän siitä mitään vielä ymmärrä”. On monta muutakin asiaa, mitä vauva ei välttämättä osaa arvostaa vielä samalla tavalla kuin vaikkapa viisivuotias, mutta se ei tarkoita etteikö vauvakin nauttisi siitä, että häntä huomioidaan ja otetaan mukaan yhteiseen tekemiseen ja perinteisiin.

Meillä vauva on mukana joulun juhlinnassa ja valmisteluissa ihan siinä missä muutkin: hänellä on oma itsetehty joulukalenteri, jonka luukkujen (eli pussien) avaamista hän rakastaa. Aina kun hän näkeekin oman joulukalenterinsa, hän osoittelee sitä kohti ja päästää innostuneita ääniä. Ja kun hän saa oman pussin käteen, se hymy kasvoilla on niin tyytyväinen ja iloinen. Hän aina avaa pussin innosta kiljahdellen, ja on niin onnellinen saadessaan kaksi vihreää palikkaa joita voi hakata yhteen. Mä tein kalenterin Joulupukki -Duploista, ja jokaisessa pussukassa on aina 1 hahmo, tai muutama palikka (2-4).

Hän kulkee meidän mukana joulutapahtumissa, markkinoilla, kirkossa kuuntelemassa joululauluja, ja kauppakeskuksessa tapaamassa joulupukkia. Ei hän ehkä niin paljoa vielä joulumarkkinoista ymmärrä, mutta hän nauttii muiden kanssa yhdessä uusista kokemuksista. Värikkäistä valoista, karusellista ja musiikista. Hän saa osallistua jouluruokailuun ihan kuten me muutkin, ja vinkkejä sormiruokailijan jouluruokiin olen ottanut Simppelin Sormiruokakeittiön sivuilta. Myös vauvalle voi tehdä omia ”pipareita”, joululaatikoita, ja muita ruokia joilla hän pääsee joulutunnelmaan.

Luetaan vauvan kanssa jouluaiheisia satukirjoja, ja hänen lempparinsa on yllättäen sellainen kirja josta kuuluu jouluisia säveliä. Niitä sävelmiä on viisi erilaista, ja viimeinen niistä viidestä on hänen ehdoton suosikkinsa. Hän rämpyttää samaa nappia uudelleen ja uudelleen, ja vaikka hän kuulisi lyhyen sävelmän kymmenettä kertaa kolmen minuutin sisään, hän jaksaa aina innostua uudelleen hytkymään ja naurahtelemaan, ihan joka kerta.

Vauva saa myös omia joululahjoja. Ei hirveästi, koska ei hän oikein mitään osaa toivoa, mutta omia lahjoja kuitenkin, sellaisia mistä me olemme arvelleet hänelle olevan iloa. Kuten oma rumpu (hän rummuttaa pöytiä. palikkalaatikoita, pahvilaatikoita, vessanpyttyä, lehtitelinettä, lattiaa, jalkojaan, mun mahaa, u name it) ja ruotsinkielinen joululaulukirja jossa on musiikit mukana (musiikki on parasta mitä hän tietää, ja ruotsin kieli ei ole vielä niin vahva kuin suomi, niin sitä on tärkeää tukea). Lisäksi tehtiin hänelle ikioma kirja, jossa on perheenjäsenten ja tärkeiden ihmisten valokuvia, sillä hän tykkää tosi paljon katsoa kuvia. Uskon että siitä tulee rummun lisäksi hänen lempparilahjansa.

Toivottavasti meidän kuopus nauttii olostaan jouluna, ja vaikka hän ei tästä mitään muistakaan, hän voi katsoa isompana valokuvista miten kiva joulu hänellä on ollut. Ja ehkä hän pitää oman valokuvakirjansa ehjänä, ja voi selata sitä vielä viidenkymmenen vuodenkin päästä.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille, alle kaksi viikkoa jouluun <3