Seuraajat saivat lähettää Instagramissa kysymyksiä jouluun liittyen, joista lupasin koostaa blogipostauksen! Tässä siis tulevat kysymykset ja vastaukset liittyen meidän perheen jouluun. Idean sain @homevialaura Lauralta, joka oli tehnyt samanlaisen postauksen. Toki tässä on nyt hieman eri kysymykset, koska vastasin omien seuraajien lähettämiin kysymyksiin.

1. Paljonko teillä kuluu joululahjoihin rahaa? Paljonko käytätte lasten lahjoihin rahaa?

Veikkaisin, että koko perheen, läheisten ja kummilasten lahjoihin yhteensä n. 2000€. Lahjoja ei määrällisesti tule kovin montaa per ihminen, mutta meitä on kuitenkin kuusi ihmistä ja läheisiä paljon ja kummilapsiakin jo kolme. Mulle pakettien määrää tärkeämpää on laatu, haluan ostaa järkeviä lahjoja, etenkin isommille lapsille ja aikuisille, jotka toivovat jo muuta kuin leluja. Ja joskus laadukkaat ja fiksut lahjat voivat olla kalliimpia kun sitten taas joku krääsä. Ostan lahjoja myös käytettynä ja taaperolle annan myös joitakin sisarusten vanhoja leluja paketoituna. Meillä lapsilla on kullakin ne omat toiveensa, eivätkä ole kateellisia toisten joululahjoista tai ajattele mitään että joku sai paremman lahjan kun joku toinen. Viime vuonna esim yksi toivoi uutta puhelinta ja sai sen, eikä se ollut muille mikään ongelma, vaikka eivät saaneet yhtä kalliita juttuja. Tänä vuonna taas toinen toivoo iPadia (ja on toivonut sitä pitkään ja perustellut toiveen hyvin, koen sen aidosti järkeväksi), eikä se varmasti ole sisaruksille ongelma jos hän sen saa.

2. Käyttekö jouluna kirkossa / Käyttekö kauneimpien joululaulujen tilaisuuksissa tai aattohartaudessa kirkossa?

Ollaan monesti käyty Kauneimpien joululaulujen laulutilaisuudessa, mutta muuten ei käydä jouluna kirkossa.

3. Missä vietätte joulun?

Me vietetään joulua omassa kodissa tänä vuonna, niinkuin lähes kaikkina vuosina sen jälkeen kun esikoinen täytti yksi vuotta.

4. Miten pukeudutte jouluun?

Tämä onkin hyvä kysymys! Yleensä meillä on aattona mekot tai juhlavaatteet päällä tyttöjen kanssa ja Otolla dinosauruskuvioinen jouluneule. Mulla on ollut sama punainen joulumekko jo varmaan viiden tai kuuden joulun ajan.

5. Kuka koristelee teidän joulukuusen, onko siitä videota?

Minä ja lapset yhdessä. Kuvattiin kyllä videolle tänäkin vuonna (timelapse) mutta en ole julkaissut sitä missään. On hauska katsoa videolta kun tyhjä kuusi täyttyy hetkessä.

6. Mistä teidän joulukuusi on ostettu?

Etolasta ostettu vuonna 2018.

7. Jos jokainen perheenjäsen saisi valita vain YHDEN lempparijouluruuan, mitkä ne olisi?

Iina: hernerokka/hernetuuvinki, oululainen perinneruoka, jota mun mummu aina teki. Sellainen paksu suolainen hernemössö.

Otto: Savuporoterriini

Esikoinen: Bataatti-vuohenjuustolaatikko

9v: Lanttulaatikko

5v: Graavilohi

1v: Ei ole vielä maistanut mutta veikkaan, että tykkää kyllä laatikoista ja ehkä tehdään hänelle oma uunilohi, lohta hän rakastaa.

8. Paras lapsuuden joulumuistosi?

Kaikki serkkujen luona Oulussa vietetyt joulut. Siinä oli sitä joulun taikaa kun sai jakaa joulupukin odotuksen jännityksen samanikäisten serkkujen kanssa.

 

9. Millainen on teidän perinteinen joulu, teidän jouluperinteet? Jouluaaton ohjelma?

Aattoaamu alkaa lasten, Oton ja mun äidin kanssa Joulupukin kuumalinjaa katsellen. Yleensä aamulla vielä valmistellaan Oton kanssa jouluruokia ja keitetään lounaalle riisipuuro, johon piilotetaan manteli. Alkuiltapäivästä käydään haudoilla, missä tavataan myös Oton isä ja sisarukset puolisoineen. Sitten tullaan porukalla heidän kanssa meille, hengaillaan ja valmistellaan lisää jouluruokia. Ensimmäinen jouluateria syödään melko aikaisin, yleensä n. klo 16, ja sen jälkeen sitten on usein tullut joulupukki. Sitten jaetaan lahjat ja availlaan niitä porukalla. Sen jälkeen aikuiset monesti istahtaa uudelleen ruokapöytään ja lapset touhuilee lahjojen kanssa. Illalla pelataan aina lautapelejä porukalla, herkutellaan ehkä juustoilla ja glögillä ja istutaan myöhään yöhön vielä lasten mentyä nukkumaan.

10. Ostatteko Oton kanssa toisillenne lahjat? Esitättekö toisillenne toiveita, vai tuleeko lahjat yllärinä?

Ostetaan toisillemme lahjat. Kumpikin esittää yleensä jonkin toiveen, mutta tykätään myös yllättää. Tänä vuonna meillä on joululahjahaaste, josta tein aiemmin joulukalenteriluukun.

11. Teidän perheen jouluherkut, mitä löytyy joulupöydästä?

Joulukalenterissa on tulossa vielä jouluherkuista oma luukku, jossa kerron tämän vuoden joulumenun! Ja siinä kerron tämän joulun kokeilut myös, koska kokeillaan aina muutamaa uutta herkkua joulupöydässä joka vuosi. Ja joskus niistä tulee sitten vakkareita, jos tekevät kunnon vaikutuksen. Mutta sellaisia mitä meillä on joka vuosi joulupöydässä on ainakin:

Lounas: Riisipuuro kanelilla ja sokerilla

Alkuruuat: Graavilohi, Mädit + smetana + punasipuli, Valikoima erilaisia herkkusillejä, Saaristolaisleipää, Sienisalaatti, Savuporoterriini

Pääruuat: Joulukinkku & kinkun kastike mummon reseptillä, Bataatti-vuohenjuustolaatikko, Imelletty perunalaatikko, Hernetuutinki, Jälkiruoka: Puolukkaparfait, Iltaherkku: Juustotarjotin & tapakset

Näiden lisäksi tehdään vaihtuvia salaatteja tai muita alkupaloja ja sitten on tietysti myös konvehteja!

12. Lapsuutesi ikimuistoisin joululahja? Lempilahja jonka olet ikinä saanut/antanut?

Varmaan se kun sain 8-vuotiaana ensimmäisen Nokian puhelimen. En muista enää osasinko odottaa sitä, mutta muistan, että olin siitä maailman eniten innoissani. Siinä oli keltainen etukuori, antenni ja matopeli!

Mun lempparijoululahja ikinä on varmaan ollut New Yorkin reissu, joka annettiin toisillemme Oton kanssa 2019 jouluna. Se oli ihanin lahja antaa ja saada ja vaalin niitä muistoja ja kaikkea sitä mitä saatiin yhdessä kokea.

13. Hauskin joulukommellus?

Hahh mietittiin tätä yhdessä Oton kanssa ja tuli mieleen se kerta kun leikattiin kinkusta verkko pois ennen paistoa vuonna 2013. Oltiin jo aiempana jouluna paistettu kinkku menestyksekkäästi, mutta jostain syystä meillä kävi seuraavana jouluna joku ajatuskatkos ja ajateltiin, että verkko pitää leikata pois, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Siinä sitten ompelimme verkkoa takaisin kinkun päälle hiki hatussa. Samana jouluna vielä meidän kakkonen oli tosi kipeänä ja oltiin nukuttu huonosti. Silloin ei naurattanut, mutta jälkeenpäin hihityttää.

14. Onko ikinä sellainen olo, ettei meinaa millään löytyä joulumieltä?

On joskus ollut jos elämässä muuten on ollut tosi kuormittavaa. Mutta harvemmin sitä lasten kanssa kestää kovin pitkään. He ovat aina niin innoissaan joulusta ja kuitenkin haluaa mahdollistaa sen taianomaisen joulun heille, niin samalla sitten innostuu itsekin.

15. Kuinka saada puoliso innostumaan joulusta?

Kysyin vinkkiä Otolta:

”Ei ainakaan pakottamalla” Otto vastasi. ”Pitää löytää joku sellainen elementti joulussa, josta se toinen innostuu, ihan sama mikä se on. Sillä ei ole mitään väliä mikä se on, sauna tai kirkko tai kinkku tai joulupäivän peli-ilta, mutta kun löytää sen yhden asian ja panostaa siihen täysillä, niin sitten se joulu saattaa alkaa muutenkin pikkuhiljaa tuntumaan mukavammalta.” hän jatkoi.

Eli löytää sen jonkun jouluperinteen josta toinen nauttii, panostaa siihen ja pitää huolen siitä, että se toteutuu joka joulu. Jos se on vaikka joulusauna, niin tekee siitä kunnon jutun, että lämmittää saunan, käy vaikka ulkona kävelyllä ihailemassa joulumaisemia ennen sitä ja sitten ostaa vaikka puolison lempijuomaa saunaan, tai vaikka paria erilaista vaihtoehtoa. Ja oikein rauhassa nautiskelee.

Ja sitten jouluruuan osalta: tuo sinne pöytään osaksi joulua jotain toisen suosikkiruokaa tai useampaa, se voi olla ihan mitä tahansa. Mistä tahansa ruuasta voi tehdä jouluperinteen, jos se on toisen mieleen ja toiselle tärkeä.

Ja tärkeimpänä: viettää sellaista just itsensä ja puolisonsa näköistä joulua, molempien toiveita kuunnellen ja yhdistellen. Joulun pitää olla juuri sellainen kuin itse haluaa, ei ole mitään oikeaa tapaa viettää joulua. Kannattaa heittää romukoppaan kaikki ajatukset siitä millainen joulun pitäisi olla, ja tehdä vain niitä asioita, jotka tuovat itselle ja puolisolle (perheelle) iloa.

16. Kenen kanssa vietätte joulun?

Mun äidin, Oton isän sekä Oton sisarusten ja heidän puolisoiden kanssa.

17. Kenelle on vaikein hankkia lahja? Kenelle helpoin?

Vaikeinta on hankkia Otolle lahja, koska haluaisin aina niin kovasti yllättää hänet jotenkin super ihanasti. Ja helpointa lapsille, kun heillä on yleensä tosi selkeät ja melko kohtuullisetkin toiveet.

18. Mitä toivot itselle lahjaksi?

Toivoin uusia nahkahanskoja, koska mun edelliset on mennyt hukkaan ja olen kulkenut jollain lasten eriparisormikkailla koko talven tähän asti. Lisäksi toivon ainakin mun vakkari Lindt -suklaarasiaa, jonka toivon joka joulu.

19. Lähetättekö joulukortteja?

Yleensä ollaan lähetetty, mutta tänä jouluna ei ehditä. Meillä meni niin monta viikonloppua lasten näytöksissä ja muissa menoissa, että ei ehditty  ottaa kuvia ja tilata joulukorttikuvista kortteja ajoissa (arkisin on pimeää jo silloin kun lapset tulee kotiin). Olisi toki voinut ostaa kortit tai askarrella ja ehtisi vieläkin, mutta luulen, että tänä vuonna laitan kortin vaan whatsappissa läheisille. Toivottavasti ensi vuonna taas kuvataan joulukorttikuva ajoissa. Se on ihana perinne!

20. Tykkääkö koko perhe jouluruoasta?

Tykkää! Etenkin me aikuiset sekä koululaiset ollaan oikein kaikkien ruokien faneja. Mutta jokaiselle perheenjäsenelle on joulupöydässä tarjolla omia lemppareita ja jouluna (kuten aina muutenkin) ei ole pakko syödä mitään sellaista mitä ei itse halua, jokainen koostaa just sellaisen jouluaterian lautaselleen mistä itse tykkää. Meillä esim. 5-vuotias rakastaa graavilohta, joten hän odottaa eniten sitä.

21. Mitä lahjoja lapset ovat toivoneet?

Olen jakanut koululaisten toiveita TÄSSÄ luukussa, 5-vuotiaan toiveita TÄSSÄ ja taaperon toiveita TÄSSÄ.

22. Tapaatteko ei-perheenjäsen sukulaisia jouluna, esim. Oulussa asuvia tätiä ja serkkuja?

Ei tavata jouluna, mutta ollaan menossa heti uudenvuodenaaton jälkeen Ouluun useammaksi päiväksi ja silloin vietetään aikaa kaikkien rakkaiden kanssa siellä.

23. Miten teidän joulut on muuttunut vuosien aikana?

Ympärille on ainakin tullut lisää ihmisiä, mikä on maailman parasta. Sitä kautta mukaan on tullut uusia perinteitä aatoksi, kuten haudalla käynti. Aiemmin käytiin haudalla aina aatonaattona, nykyisin taas vasta jouluaattona yhdessä porukalla. Aiemmin me käytiin myös aina saunassa jouluaattoaamuna, mutta nykyään se on jäänyt pois, koska sitä on hankalaa ehtiä haudalla käynnin vuoksi. Mutta sitten taas joulupäivänä on aikaa saunoa kaikessa rauhassa. Muuten meidän joulut on olleet melko samanlaisia.

24. Mikä on teidän lemppari jouluperinne?

Yhdessäolo rakkaiden ihmisten kanssa on tietty ihan valtavan tärkeää, mutta mulle joulun vietto alkaa siitä, kun olen aloittanut joululoman ja me aletaan Oton kanssa yhdessä kokkaamaan jouluruokia aatonaattona. Se on vaan niin parasta! Viime vuonna kokkailu meni vähän härdelliksi, kun vauva halusi olla lähinnä kantorepussa. Joten tänä vuonna odotan yhteistä kokkailua vielä tavallistakin enemmän, siitä tulee i-ha-naa!

25. Lahjanauhat paketeissa. Avatessa turha hidaste, vai tärkeä yksityiskohta?

No mulle ne on tärkeä yksityiskohta ja laitan aina! Mutta käytän itse yleensä esim. paperinarua tai kangasnauhoja, en jaksa kihartaa muovinauhoja.

26. Miten teillä on joulupukki mukana joulun vietossa?

Yleensä ollaan tilattu pukki ja hän on tullut käymään iltaruuan jälkeen. Tänä vuonna ajateltiin pitää välivuosi siitä ja tehdä niin, että jätetään lasten kanssa pipareita ja maitoa illalla ja katsotaan jos ”pukki kävisi yön aikana tuomassa lahjat kuusen alle.” Mutta jaetaan ja avataan ne vasta sitten illalla, aamulla lapset saavat avata yhdet paketit kuten yleensäkin. Ollaan tehty kerran aiemminkin näin (lapset olivat silloin pienempiä) ja jaksoivat upeasti odottaa iltaan, vaikka välillä kävivät vähän kokeilemassa joitakin paketteja. Uskon siis, että hyvin menee. Sitten ensi vuonna kun taapero on vähän vanhempi voidaan taas ottaa pukki. Ja siitä, miten kerrotaan pukista lapsille, olen kirjoittanut aiemmin kokonaisen postauksen. Meillä lapset on aina tienneet, että vanhemmat ja muut läheiset ostavat lahjat pukin konttiin ja pukki on vaan se joka tuo ne. Pukki satuna tuo kuitenkin ihanaa taianomaista tunnelmaa jouluun vielä näin aikuisenakin ja uskon, että tavalla tai toisella joulupukkisatu tulee aina olemaan osa meidän joulua.

Huh, olipas valtavan hienoja kysymyksiä! Kiitos paljon niistä! 

Niinhän siinä kävi, että tänä vuonna me päätettiin tehdä sittenkin viime vuoden kasvihuone uudelleen. Mietittiin myös jouluista autoa, mutta se tuntui juuri nyt liian haastavalta ja aikaa vievältä, tämä joulukuu on ollut jotenkin vielä tavallistakin täydempi. Juuri eilen sanoin ystäville illallisella, että tänä vuonna sen on vasta huomannut kunnolla, että meillä oikeasti on neljä lasta! Tai ehkä vaan korona päättyi ja siksi kaikki viikonloput ja illat ovat taas täynnä. Mutta noh, anyway, halusin päästä nyt piparkakkutalon kanssa helpolla ja tehdä jotain tuttua. Piparkakkukasvihuone on kuitenkin suurista ”lasipinnoistaan” huolimatta melko simppeli tehdä. Tai niin mä muistelin ainakin.

Käytin talon seinien muottina Fazerin suklaarasiaa (hah, en löytänyt viivotinta enkä jaksanut etsiä) ja sen avulla summanmutikassa piirsin myös kaikki ikkunat. Halusin toiseen päätyyn tupla-lasiovet, koska näin sellaiset Pinterestissä ja ne näyttivät kauniilta. Kiinnitin ikkunoiksi jälleen liivatelehdet, jotka päästävät ihanasti valoa läpi. Koristelin talon valkoisella kuorrutteella. Tällä kertaa jäi kyllä koristelut melko minimiin ja olisin voinut onnistua hieman paremminkin osien kiinnittämisessä, mutta taiteilin taloa todella lyhyillä yöunilla ja muutenkin ehkä ei-niin-hyvänä päivänä, joten se on aivan hyvä kyllä siihen nähden!

Lisäsin vielä talon sisälle paristokäyttöiset led-valot, joista tulee ihanan kirkas valo.  Piparkakkutaikinaa ei tällä kertaa kulunut kuin yksi kokonainen kilo, mikä on ehkä vähemmän kuin koskaan aiemmin. Ja jouduin vielä tekemään yhden osan uusiksi, kun epähuomiossa yksi seinistä kerkesi olla uunissa pari minuuttia liian kauan ja meni liian tummaksi ja haperoksi. Eli yhden kilon paketilla saa hyvin tehtyä kasvihuoneen, melko isonkin. Tosin olen varma, että jos mulla ei olisi ollut toista kiloa jemmassa pakkasessa, olisin sössinyt enemmänkin kuin vain yhden osan ja sitten ei olisi riittänyt taikinaa tarpeeksi, hah. Eli ehkä se toinen varapaketti kannattaa kuitenkin olla varmuuden vuoksi myös, ainakin jos on samanlainen huithapeli kuin minä.

Piparkakkutalon tekeminen on kyllä aina niin kivaa ja rentouttavaa, kun saa vaan keskittyä koristelemaan ja yhdistelemään osia. Mutta käsi siinä tulee aina vähän kipeäksi, kun puristaa kuorrutetta niin täysillä. Olisipa mahtavaa nähdä teidän piparkakkutaloja! Mulle saa lähettää IG:ssä kuvan omasta piparkakkutalosta ja jaan niitä storyssa!

Tänään sukelletaan kuulkaa ajassa 11 vuotta taaksepäin – meidän ihka ensimmäiseen jouluun perheenä. Meidän perheen ensimmäisenä jouluna me oltiin tunnettu Oton kanssa 11 kuukautta ja 24 päivää ja meidän esikoinen oli kolme kuukautta ja neljä päivää vanha. Jouluna 2011 päivät sattuivat siinä mielessä hyvin, että Otto sai niin pitkään vapaan töistä pyhien ansiosta, että pääsimme lähtemään joulun viettoon Ouluun mun suvun luokse. Olin viettänyt aina kaikki joulut Oulun sukulaisten kanssa ja ajatus joulusta omassa kodissa tuntui mulle silloin tosi epäjouluisalta. Me ei oltu vielä luotu mitään omia jouluperinteitä yhdessä, eikä koskaan vietetty joulua yhdessä perheenä. Mulle joulu oli yhtäkuin iso perhe ympärillä ja siksi päätimme lähteä Ouluun silloinkin.

Ajoimme järkyttävässä lumituiskussa Oton työpäivän jälkeen Oton entiseltä työkaverilta lainatulla farmariautolla kohti Oulua. Meidän esikoinen söi pullomaitoa ja aina tasaisin väliajoin pysähdyimme lämmittämään hänelle huoltoasemalla tuttipullossa korviketta. Matka meni kuitenkin vauvan osalta hyvin ja muistan kun ajoimme yhdentoista aikaan illalla mun tädin pihaan ja esikoinen heräsi. Hän meni heti mun tädin syliin ja jokelteli innoissaan. Oli ihanaa olla kotona. Mun tädin luona tuntui jo nuorena aina siltä, että on turvassa ja kotona, ja oli ihana ja lämmin olo mennä sinne yhdessä.

Jouluaattona mun täti teki kaikki meidän suvun perinteiset jouluruuat ja hänen luokse tuli myös mun äiti sekä mun mummu ja pappa. Se on viimeinen joulu, jonka vietin yhdessä mummun ja papan kanssa, ennen kuin aloimme viettää joulut kotona Helsingissä. Siksi ehkä muistelen sitä myös erityisen lämmöllä. Ihanaa, että meille jäi muistot tästä yhteisestä jouluaatosta.

Muistan kuinka laitettiin meidän esikoisvauva joulupukin syliin ja hän alkoi nyhtämään pukin partaa irti. Ei ottanut silloinkaan mitään vastaan kyseenalaistamatta, vaan jo kolmen kuukauden iässä päätti kokeilla onko pukin parta aitoa tavaraa. No eihän se ollut, mutta onneksi vauvalla ei ollut kovin paljoa voimaa, vaikka hän täysillä kiskoikin. Ihana pieni!

Mun serkut olivat silloin vielä tosi pieniä ja heidän jouluintonsa oli käsin kosketeltavaa. Muistan myös, kuinka innoissani olin ensimmäisistä joululahjoista, joita sain Otolta. Edellisenä jouluna meillä oli ollut taloudellisesti niin vaikea tilanne äidin kanssa, että en saanut yhtäkään joululahjaa. Joten se, kun sain Otolta paketteja, joita ostaessaan hän oli selvästi ajatellut vain minua, tuntui niin erityiseltä. Kun katson kuvia meidän ensimmäisestä joulusta, näen sen ilon ja rakkauden joka meillä oli jo silloin yhdessä. Meillä oli kaikki niin hyvin, vaikka meillä oli murto-osa siitä mitä meillä on nyt. Meillä oli niin hyvä olla yhdessä jo silloin.

Tänä vuonna saadaan viettää jo kahdestoista joulu yhdessä! Nyt meillä on rutkasti omia jouluperinteitä ja joulu tuntuu joululta kotonakin. Eniten joululta se tuntuu nimenomaan kotona. Meillä on ympärillämme täällä oma iso perhe ja lasten jouluilo, sekä Oton perhe ja mun äiti, mikä on mielettömän ihanaa. Ouluun taas suuntaamme pian joulun jälkeen moikkaamaan kaikkia muita rakkaita sukulaisia. En voi sanoin kuvailla miten paljon odotan molempia – sekä joulua täällä että Oulun reissua. Ihan hirveä ikävä kaikkia! Mutta se siitä, tämä oli tällainen pieni retki yhdentoista vuoden taakse. Toivottavasti piditte!

Ihanaa Lucian päivää kaikille <3

Tämän päivän luukku pitää sisällään meidän 5-vuotiaan lahjatoiveista koottuja vinkkejä. Hänen lista oli melko pitkä ja polveileva ja toiveet ovat monta kertaa matkan varrella jo muuttuneetkin. 5-vuotias on meidän perheessä se, joka innoissaan selaa lelukuvastoa ja merkkaa sieltä raksilla puolet ylös. Mutta kuitenkin tässä joulun lähestyessä kun ollaan juteltu hänen joulupukin kirjeestään ja toiveistaan, niin aika moni sellainen vähän hömppälelutoive onkin alkanut vaihtua sitten johonkin muuhun, mistä hän on haaveillut enemmän.

Hän esimerkiksi sanoi, että ei ehkä toivokaan niin montaa L.O.L Surprise-juttua, vaan jonkun niistä voisi vaihtaa aamutossuihin. Ja kuulemma ison L.O.L Surprise talon hän vaihtaisi mieluummin pehmeään säkkituoliin sittenkin. Keskustelua on toki saanut vähän johdatella – esimerkiksi kun hän on haaveillut säkkituolista, niin sitten olen kysynyt, että voisiko sitä toivoa joulupukilta, ja hän sanoi heti, että joo ja sitten pohti oikein tarkasti, että minkä sieltä laittaisi vaihtoon. Ja hän tuli siihen tulokseen, että isoa L.O.L taloa ei välttämättä saisi kuitenkaan, eikä se edes mahtuisi mihinkään, joten sen voisi vaihtaa säkkituoliin. (En sitten tiedä, että millä logiikalla säkkituoli vie vähemmän tilaa, mutta se on toinen tarina se, mieluummin kuitenkin ostan säkkituolin).

Säkkituolin ja aamutossujen lisäksi listalta löytyy mm. Pokemon-kirja ja Pokemon-housut, juuri näillä sanoilla kirjoitettuna. Pokemon-kirjaa yritin googlailla ja muutaman löysin, pitää ostaa eka kovakantinen Pokemon-kirja, joka tulee vastaan kaupassa, niitä ei liiaksi vaikuta olevan. Puuhakirjoja on paljon, mutta hän toivoi tällä kertaa Pokemon-aiheista satukirjaa.

Hauska toive oli mun mielestä myös työkaluvyö. Hän halusi kirjoittaa sen toiveen perään kirjeeseen, että se on kaikkein tärkein toive. Eli se on todellakin hankittava, jos se kerran on kaikkein tärkein toive. Ihanaa, että työkaluvyö oli tärkeämpi toive kuin vaikka ne isot L.O.L-jutut.

Lisäsin tähän vinkkilistaan vielä Disney On Ice -jääshown. Meillä 5-vuotias ei ole vielä koskaan päässyt sinne, koska vuonna 2019 hän oli liian pieni ja sen jälkeen on ollutkin korona-aika ja niitä ei ole ollut. Hän ei siis edes varmaankaan muista sellaisen olemassaoloa, mutta tiedän, että hän varmasti rakastaisi sitä! Ja ajattelin, että se olisi aivan ihana joululahja. 2020 tammikuussa me käytiin hänen kanssa Ryhmä Hau livessä ja se oli myös ihan huippu, hän tykkäsi kovasti. Elämykset yhdessä on niitä mun lempparilahjoja <3

Tässä luukussa jaan teille savulohi-joulutorttujen ohjeen, joka vie kielen mennessään! Rakastan joulutorttuja ja ehkä vielä enemmän suolaisia joulutorttuja kuin makeita. Jo vuosikaudet mun luottoresepti suolaisiin joulutorttuihin on ollut vuohenjuuston ja viikunahillon yhdistelmä, josta on muodostunut jo sellainen meidän joulujen klassikko. Muutama vuosi sitten Kokit ja Potit -blogin Hannele teki kuitenkin oman vieraskynäluukun mun joulukalenteriin, jossa hän esitteli mulle suolaiset minitortut kylmällä täytteellä, joka lisätään jälkikäteen. Ja tämä mullisti mun maailman! Koska en ollut koskaan ajatellut, että tortuthan voisi vaan paistaa ilman täytteitä ja sitten tarjoilla kylmän suolaisen täytteen kanssa.

Hannelen tortuista se sitten lähti ja nykyään suolaiset joulutortut kylmillä täytteillä on ihan lempparijuttu joulun ajan kyläilyihin tai ihan vaan iltapalaherkuksi. Suolainen joulutorttu on vähän kuin uuniperuna: kaikki mikä toimii uuniperunan täytteenä, toimii hyvin todennäköisesti myös suolaisen joulutortun täytteenä. Siksi päätinkin kokeilla joulutorttujen kanssa mun suosikki uuniperunan täytettä, eli savulohitäytettä.

Suolaiset joulutortut savulohitäytteellä (10kpl)

500g torttutaikinalevyjä

200g savulohta

200g creme fraichea

1/2 punasipuli

ripaus suolaa ja mustapippuria

Sulata torttutaikinalevyt. Muotoile niistä kymmenen torttua haluamassasi muodossa. Halutessasi voit voidella tortut kananmunalla. Paista uunissa 225 asteessa n. 12 minuuttia. Pilko sillä aikaa punasipuli ja sekoita creme fraiche, mausteet, savulohi ja sipulisilppu keskenään. Tarjoile tortut hieman jäähtyneenä täytteen kanssa.

Vinkki! Voit myös lisätä tilliä tai ruohosipulia jos kaapista sattuu löytymään, niin tulee vähän värikkäämpi lopputulos! 

Seuraavaksi aion ehdottomasti kokeilla jotain jänniä uudenlaisia makeita joulutorttuja! En itse ole kovinkaan marmeladi-ihmisiä, eikä luumuhillokaan oikein iske. Viime vuoden vaniljakreemitortut olivat kyllä herkullisia, niitä voisin ehkä tehdä uusiksi! Tai sitten keksin vielä jotain uutta ja jännää, minkä löydätte kenties yhdestä luukusta ennen joulua. Se jää nähtäväksi!

Ihanaa viikonloppua kaikille, aivan uskomatonta, että on jo kymmenes joulukuuta ja jouluaattoon on enää tasan kaksi viikkoa. Joulukuu tuntuu menevän joka vuosi vain nopeammin ja nopeammin!